New York Islanders ja pitkä tie pudotuspeleihin

Hetken näytti jo ihan lupaavalta. New York Islandersilla on listoillaan kaksi hyvää maalivahtia, nuori hyökkäys osoitti jo viime kaudella lupaavia merkkejä ja taso tuskin putoaa nytkään ja puolustukseenkin hankittiin muutama vahvistus. Pudotuspeleihin siis selkeästi oli mahdollisuus. Mahdollisuudet ovat vieläkin olemassa, mutta Mark Streitin pitkä loukkaantuminen vaikeuttaa todella paljon tavoittelua. Harva joukkue kykenee korvaamaan ykköspuolustajansa menetystä.

Paljoa ei ole muuttunut viime kaudesta. Islanders ei saanut vahvistusta maalivahtiosastolle, eikä hyökkäykseen. Tosin nuo osa-alueet olivatkin parhaimmassa kunnossa. Dwayne Roloson on iästään huolimatta edelleen todella hyvä maalivahti, joka viime kaudella torjui Islandersille monta voittoa. Rick DiPietrokin on ilmeisesti vaihteeksi melko hyvässä kunnossa, joten tarjolla olisi kaksi hyvää maalivahtia. Hyökkäyksessä John Tavares, Kyle Okposo, Matt Moulson ja Josh Bailey nostivat omaa tasoaan viime vuonna selkeästi ylöspäin ja ainakin Tavaresilta, Okposolta ja Baileyltä voi nyt odottaa jo kunnon pistemääriä. Entä mitä tekevät ajoittain väläytellyt Blake Comeau, taitava Rob Schremp tai hyväksi kahden suunnan sentteriksi kehittynyt Frans Nielsen? Entä miten käy viime kevään varauksen Nino Niederreiterin? Todella nuori hyökkääjä on esiintynyt harjoitusleirillä vakuuttavasti, mutta vielä kausi junioreissa voisi tehdä hyvää. Islandersin ongelmaksi hyökkäyspäässä voikin tulla hyvien puolustavien hyökkääjien puute. Niitä ei kokoonpanossa montaa ole ja siksi Sean Bergenheimista luopuminen tuntuu hivenen oudolta.

John Tavares

Mutta sitten päästäänkin takaisin Streitiin. Puolustuspään tähden paikka oli suunniteltu Streitille ja ylivoimaan häntä tukemaan oli jo hankittu James Wisniewski, jolloin kiekollinen osaaminen ei jäisi yhden pelaajan harteille. Nyt voisi ajatella, että onneksi Wisniewski hankittiin. Muuten Islanders voisi luovuttaa jo ennen kauden alkua. Mutta nyt vaaditaan sitä, että Mark Eaton, Radek Martinek ja Milan Jurcina kykenevät hyvään oman pään peliin, sekä Jack Hillenin ja Andrew MacDonaldin uutta tason nostoa. Wisniewski kun ei yksin puolustusta kykene kannattelemaan. Taustalta on tulossa Travis Hamonicin ja Calvin De Haanin kaltaisia hyviä ja lupaavia puolustajia, mutta hekään eivät ole mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä valmiita NHL:ään.

Niin onhan Islandersissa muutama suomalainenkin. NHL-pelit voivat jäädä tosin vähiin. Jesse Joensuu on nyt siinä tilanteessa, että hänen pitäisi kyetä murtautumaan viimeisenä sopimuskautenaan NHL:ään. Tarjolla on pari tyhjää paikkaa kokoonpanossa ja harjoitusleirillä Joensuun pitäisi näyttää olevansa tarpeeksi hyvä pelatakseen NHL:ssä. Oma tuntuma on kuitenkin se, että Joensuu tulee seilaamaan paljon NHL:n ja farmin väliä pelaten suuressa roolissa AHL:ssä ja käyden välillä paikkaamassa loukkaantumisia ylhäällä. Mikko Koskinen taas saanee paikan AHL-joukkueen ykkösvahtina. Tosin DiPietron tuntien hän voi loukkaantua minä hetkenä hyvänsä kuudeksi kuukaudeksi, jolloin Koskinen saattaisi olla ykkösvaihtoehto kakkosvahdiksi. Joka tapauksessa nyt on hyvä aika osoittaa taitonsa vaikka farmin ykkösvahtina, sillä Roloson tuskin jatkaa enää tämän kauden jälkeen.

Jesse Joensuu

Näin Islandersin etäkannattajana veikkaisin, että vaikka Isles jäi viime kaudella vain 9 pisteen päähän pudotuspeliviivasta, niin sen matkan kurominen tulee ilman Streitia olemaan liian suuri tehtävä. Tulemme varmasti näkemään hyviä esityksiä New York Islandersilta ja moni pelaaja ottaa jälleen askeleita eteenpäin, mutta ainekset voivat loppua kesken. Mutta toisaalta alussa kaikilla on 0 pistettä ja Phoenix Coyotes sekä Colorado Avalanche osoittivat viime kaudella, että nuorella ja nimettömällä joukkueellakin pudotuspelit ovat täysin mahdollisia.

Kesä mestaruuden jälkeen

Kesän alussa Chicago Blackhawks juhli pitkän, miltei 50 vuotta kestäneen tauon jälkeen Stanley Cupin voittoa. Joukkueen tähtipelaajiin kuuluivat muun nuoret Jonathan Toews ja Patrick Kane ja puolustuksen tärkein pelaaja Duncan Keith ei myöskään ole iällä pilattu. Myös Antti Niemi sai sormuksen torjuttuaan Chicagon mestaruuteen.

Mestaruusjoukkue kuitenkin hajosi kuta kuinkin kaikkiin kuviteltavissa oleviin ilmansuuntiin. Atlanta Thrashers oli tosin selkeästi suosituin suunta. Thrashersin johto selkeästi haluaa voittavia pelaajia joukkueeseen. Hyvä valinta, sillä aiemmin Thrashers ei olekaan voittanut yhtään mitään. Eri asia onkin se, että riittävätkö Dustin Byfuglien, Ben Eager, Brent Sopel ja Andrew Ladd mihinkään. Toronto Maple Leafs taas nappasi Kris Versteegin, Edmonton Oilers Colin Fraserin, Dallas Stars Adam Burishin ja Minnesota Wild John Maddenin. Maalivahti Cristobal Huet ilmeisesti on matkaamassa Sveitsiin. Oma kuvionsa oli myös Antti Niemi, johon Blackhawksilla ei ollut varaa. Rajoitettuna vapaana agenttina Antti Niemi vaihtoi Chicagon Kalifornian lämpöön ja hän edustaa jatkossa San Jose Sharksia.

Miten tämä kaikki tapahtui? Kaikki juontaa NHL:n palkkakattosääntöön, jonka mukaan joukkue voi käyttää vain tietyn verran rahaa kaudessa. Siitä huolimatta Chicago Blackhawks on sitonut itsensä tiettyihin pelaajiin suurilla summilla ja pitkillä sopimuksilla. Brian Campbell tienaa reilu 7 miljoonaa dollaria kaudessa vuoteen 2016 saakka. Marian Hossan kanssa tehtiin reilu vuosi sitten vuoteen 2021 ulottuva ja kaudessa reilun 5 miljoonan dollarin arvoinen sopimus. Viime kauden aikana jouduttiin tekemään jatkosopimukset muidenkin tähtien kanssa. Duncan Keithin sopimus kestää vuoteen 2023 ja hän tienaa kaudesta reilu 5,5 miljoonaa dollaria. Patrick Kane jatkaa Chicagossa kevääseen 2015 ja tienaa 6,3 miljoonaa dollaria kaudessa. Ja joukkueen kapteeni Jonathan Toews on allekirjoittanut myös vuoteen 2015 ulottuvan ja 6,3 miljoonaa dollaria kaudessa tuovan sopimuksen. Eli noihin viiteen pelaajaan Chicago Blackhawks on käyttänyt yhteensä miltei 30,5 miljoonaa dollaria. NHL:n palkkakatto on tällä hetkellä 59,4 miljoonaa dollaria. Eli Chicago Blackhawks on käyttänyt yli puolet rahoistaan viiteen pelaajaan ja loput kokoonpanossa olevat 17 kaveria on pakko hankkia sitten 29 miljoonalla dollarilla. Tuo rahasumma ei NHL:ssä erityisen suuri ole.

Chicagon kapteeni Jonathan Toews saa palkallaan leivän päälle muutakin kuin voita

Kaikesta huolimatta Chicago Blackhawksilla tulee olemaan iskukykyinen joukkue. Jonathan Toews, Patrick Kane ja Duncan Keith jatkavat vielä Chicagossa pitkään. Runkonimet Marian Hossa, Brian Campbell, Brent Seabrook, Dave Bolland ja Patrick Sharp jatkavat joukkueessa. Maalia tilkitsee jatkossa Marty Turco ja joukkueella on omia lupauksia tulossa. Mutta aivan yhtä vahva porukka Chicagolla ei kuitenkaan ole kuin viime kaudella. Laatua löytyy, mutta laajuutta ei enää yhtä paljon kuin aiemmin. Loukkaantumisilta pitää siis välttyä, mikäli tuulisessa kaupungissa halutaan menestyä myös tällä kaudella. Vasemmalla laidalla on myös tyhjiö varmojen ratkaisijoiden kohdalla. Tyhjiön täyttyessä Chicago pääsee pitkälle. Jos taas tyhjiö ei täyty, niin pudotuspelit kutsunevat silti, mutta kovin pitkälle ei päästä.

Jännä katsoa mitä tapahtuu Chicagossa.

Kuukauden juniori: Jani Hakanpää

On aika aloittaa uusi jokainen kuukausi ilmestyvä blogisarja. Kuukauden pelit kun kerran tulevat nykyään vain jälkilähetyksenä. Siksipä nyt alkaa "Kuukauden juniori". Tässä en yritä etsiä edes kuukauden parasta junioria, vaan ennemminkin katselen vähän tarkemmin jotain Porissa pelaamassa käyvää junnua. Eilen Porissa Blues kävi voittamassa Ässät 5-2 ja tuossa pelissä pelasi NHL-varauksen saanut Jani Hakanpää.

Jani Hakanpää - Blues
Syntynyt 31.3.1992 Kirkkonummella
Kasvattajaseura: EVU

Hakanpää pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa viime keväänä ja oli suurin yllätysvalinta. B-nuorten SM-sarjasta harvoin noustaan kisajoukkueeseen, saati sitten Kiekko-Vantaan riveistä. Noissa kisoissa Hakanpää onnistui ja nyt hän onkin jo Bluesin liigajoukkueen sopimuksen alla ja pelailee alle 20-vuotiaiden maajoukkueen kanssa. Mutta millainen pelaaja on Hakanpää?

Luistelu on isoksi mieheksi kohtuullinen. Ei se luistelu mitään erityisen sähäkkää ole, eikä edes täydessä vauhdissa erityisen nopeaa. Mutta junnuissa se kyllä riittää. Luistelussa on havaittavissa vielä pientä kulmikkuutta ja takaperin luistelu näyttää varsin tehottomalta, kun vastustajan laitahyökkääjät polkevat ohi. Positiivista on kuitenkin se, että kiihtyvyys näyttää olevan kohtuullista.

Syötöt olivat perusvarmoja. Mitään koko kentän läpi menevää syöttöä Hakanpää ei edes yrittänyt, mutta se on hyvä, että nuori puolustaja tietää omat taitonsa. Turha yrittää mitään huikeaa syöttöä, jos on parempi antamaan sen helpon perussyötön. Syötöt Hakanpää taas vastaanotti mallikkaasti. Mailankäsittely ei myöskään ole mitään erityisen huikeaa, mutta se on sellaista perushyvää. Laukauksia en huomannut kuin yhden koko pelissä ja sekin rannelaukaus oli varsin heikko. Otanta oli joka tapauksessa turhan pieni. Syötönkatkoja oli myös vähän, johtuen Hakanpään sijoittumisesta.

Huomioin nimittäin sellaisen asian, että Hakanpää pysyy hyökkäyksissä taustalla. Hän ei tee nousuja, vaan pysyy viivalla. Yleisesti ottaen hän on alimpana oleva puolustaja. Omassa päässä hän on maalin edustalla, eikä päästä ketään ilman mustelmia maalille. Se on varsin fiksua, sillä Jani Hakanpää on todella iso puolustaja. Pituutta on liki kaksi metriä ja voimaakin on ikäisekseen varsin hyvin. Voimaa nyt tulee vielä varmasti lisää, kunhan ikää tulee ja silloin hän on varmasti vieläkin ikävämpi vastustaja. Hakanpää myös taklaa, kun on sen paikka ja nuo taklaukset ovat todella painavia. Isomäen laidat pitivät pari kertaa eilen melkoista mekkalaa, kun Hakanpää osui varomattomaan ässähyökkääjään. Puolustajan tasapaino kuitenkin vaatii vielä treeniä. Vaikka Hakanpää on iso, niin hän oli muutamaan otteeseen jään pinnassa yllättävän helposti.

Muina huomioina mainitsisin, että Hakanpää uskaltaa kyllä yrittää hyvin ja pelirohkeutta kyllä löytyy, vaikkei hän yritäkään mitään erityistä. Hivenen näyttää ajoittain siltä, että hän ei kuitenkaan yritä ihan täysillä. Hakanpää voisi olla aktiivisempi pelaaja. Toisaalta tietyissä tilanteissa on parempi, että ei höntyile, vaan luottaa sijoittumiseensa. Puolustaja piti viivan hyvin kiinni, mutta puruissa alivoimalla on parantamisen varaa. Eilen nähdyt purut olivat nimittäin hivenen lepsuja.

Vahvuudet:KokoHyvät peruspakin ominaisuudet

Heikkoudet:
Monilla osa-alueilla vielä rutkasti kehitettävää. Varsinkin liikkeessä.

Yhteenveto:
Hyvät raamit tulevat viemään tämän kaverin vielä pitkälle. Hakanpää on vuoden kuluttua varmasti liigatason peruspuolustaja. Puolustavana puolustajana hänellä on ainekset pitkälle, kenties jopa NHL:ään. Se tosin vaatii vielä paljon töitä. Jos vertailunkohteita etsitään, niin parhaimmillaan olleet Ossi Väänänen tai Aki Berg voisivat olla lähellä totuutta.

Lähtölaukaus liigakauteen

Kesä on takana, syksy on alkanut. Samalla päättyy monen kuukauden odotus. SM-liiga alkaa huomenna. Ja samalla se tarkoittaa allekirjoittaneellekin matkaa Raumalle.

Lukko ja Ässät. Kaksi perinteikästä joukkuetta aloittaa kautensa tällä kertaa Raumalla. Jaossa on ensimmäiset sarjapisteet. Ja kuten aiemminkin on nähty, viimeisellä kierroksella ne avausottelun voitosta saadut kolme pistettä voivat olla elintärkeitä. Raumalla taistellaan myös Satakunnan herruudesta. Viimeisen liigapelin voitti Raumalla Lukko, joka nousi usean maalin tappioasemasta lopulta voittoon. Viimeisen harjoituspelin voitti Porissa Ässät. Viime kauden avauksen vei selvin lukemin Lukko. Kumpi voittaa nyt? 

Materiaaliltaanhan Lukko on huikeasti parempi. Ässien joukkueesta mahtuisi varmasti Lukkoonkin moni pelaaja, mutta yleisesti ottaen Lukko on jokaisella osa-alueella Ässiä parempi. Mutta yksittäisessä ottelussa voi aina tapahtua mitä tahansa. Todennäköisesti Lukko voittaa, mutta kyllä Ässilläkin on aito ja kohtuullisen suuri mahdollisuus viedä täysi pistepotti. Kumpi tahansa voittaakin, niin se vaatii, että puolustus pysyy tiiviinä, maalivahti ei päästä helppoja maaleja ja joukkueelle tulee alusta lähtien onnistumisia. Onnistumiset ovat tärkeitä alusta lähtien jo siksi, että loppuunmyydyllä hallilla on paljon kummankin joukkueen kannattajia. Kannattajat saavat hallitsevan joukkueen pelin todennäköisesti rullaamaan entistäkin paremmin. Tosin kiinnostavampaa olisi tasainen vääntö niin kaukalossa, kuin katsomossa.

Joel Armia debytoinee SM-liigassa Lukkoa vastaan

Raumalla oma kiinnostukseni koskee kahta poikkeuksellista suomalaisjunioria. Kummatkin pelaajat ovat selkeitä maalintekijöitä. Toinen näistä pelaajista pelaa Lukossa ja toinen Ässissä. Kyseessähän on 20-vuotias Lukon Eero Elo ja 17-vuotias Ässien Joel Armia. Jännittävää katsoa, että miten nuorukaiset onnistuvat. Harjoituspelit ovat kummaltakin ainakin onnistuneet hyvin. Ässien kannattajana on todettava myös se, että Armian kehitys on ollut vuoden aikana kyllä uskomatonta. Vuosi sitten kaveri pelasi B-junioreiden SM-karsintaa. Nyt hän pääsee pelaamaan liigajoukkueen kolmosketjussa harjoitusotteluissa annettujen vahvojen näyttöjen perusteella. Varaus NHL:ään tulee varmasti ja tällä menolla vielä aikaisessa vaiheessa.

Huomenna tähän aikaan alkaa jo valmistautuminen reissuun. Ei malttaisi enää odottaa!

---

Pari kommenttia vielä loppuun. Minun liigakauden ennakkoni on ollut menestys kävijämäärissä mitattuna. Kiitokset siitä kaikille kävijöille. Hienoa huomata, että en turhaan käyttänyt siihen montaa tuntia elämästäni. Mutta kuten arvata saattoi, voimasuhteet heittelivät nopeasti sen jälkeen. Tappara ja Pelicans vahvistivat asemiaan hankkimalla uusia pelaajia. Tapparaan saapuivat Shayne Toporowski ja Kevin Doell ja Pelicansiin Mike York. Nyt kummallakin joukkueella on realistiset mahdollisuudet pudotuspeleihin. Suurimman pommin pudotti kuitenkin Kärpät, johon on menossa NHL:ssä kaudella 2005-2006 43 pistettä ja kaudella 2006-2007 38 pistettä tehnyt puolustaja Tom Preissing. Tuollaiset lähiaikojen meriitit omaavaa puolustajaa ei Suomessa hetkeen ole nähtykään! Kärppien joukkue näyttää nyt todella kovalta ja veikkaukseni runkosarjan voitosta näyttää olevan aiempaakin todennäköisempi.

Rautakallion viimeinen kausi

Ässistä kuului kummia näin kauden alla. Pekka Rautakallio ilmoitti jo ennen kauden alkua, että tämä on hänen viimeinen kautensa Ässien päävalmentajana. Syynä päätökselle oli elämäntilanne. Rautakallion mukaan elämä sekä Porissa, että Helsingissä kävi turhan raskaaksi.

Tällaisen asian julkaisemiselle ajankohta on kyllä hivenen erikoinen. Joukkue on kasattu Rautakallion haluamalla tavalla työteliääksi ja melko hyvin luistelevaksi, mutta hän ei ole viemässä projektia enää tätä kautta pidemmälle. Kun tällainen asia julkaistaan kauden alla, niin tulee aina mieleen, että kuinka se vaikuttaa joukkueeseen. Tekeekö joukkue asiat puolittain vaiko pelaako he valmentajalleen kruunua valmennusuralle?

Kuka sitten tulee Rautakallion tilalle? Tuolle paikalle olisi tarjolla looginen vaihtoehto. Tarjolla on mies, joka on pärjännyt Porin mittakaavalla melkoisen hyvin. Mies, joka on päässyt Suomen nuorten maajoukkueen valmennustiimiin. Mies, jota minä pidin jo ennen Rautakallion valintaa hyvänä vaihtoehtona Ässien valmentajaksi. Ja ennen kaikkea kyseessä on mies, joka pystyisi jatkamaan Rocky Rautakallion aloittamaa projektia nostaa Ässät keskikastin joukkueeksi ja joka tuntee joukkueen rungon jo ennestään

On siis aika siirtyä Kivikauteen! Karri Kivi olisi luonnollinen valinta seuraavaksi valmentajaksi ja odotankin jo tiedotusta, jonka mukaan Kivi olisi Ässien valmentaja kaudella 2010-2011. Samalla pelaajat eivät voisi pelata loppukautta rennosti, sillä penkin takana olisi jo nyt tuleva päävalmentaja. Silloin myös Rockylla olisi mahdollisuus lopettaa valmennusuransa kunniakkaasti. Porin Ässien tapauksessa kunniakas lopetus olisi Ässien nostaminen takaisin pudotuspeleihin. Pudotuspelejä taitaakin jo kaikki porilaiset odottaa, sillä viime kerrasta on jo kulunut turhan pitkä aika. Toivottavasti Rautakallio ja Kivi pystyvät siihen!

SM-liiga kaudella 2010-2011 osa 1

SM-liigan alku lähestyy. Kauden alkuun on enää 1,5 viikkoa. On siis aika katsoa, miltä joukkueet tällä hetkellä näyttävät. Kaudesta on tulossa tasainen. Joukkueet eivät hirveän eritasoisia ole ja todella monella joukkueella on täysin realistiset mahdollisuudet vaikka mestaruuteen. Mikään joukkue ei ole selvästi edellä muita ja lähinnä häntäpäässä on pari joukkuetta, joiden mahdollisuudet ovat vähän rajallisemmat. Joka tapauksessa ennakot ovat tehty tämän hetken perusteella. Se on varmaa, että ennen kauden alkua jokin joukkue tekee sopimuksen oletusarvoltaan hyvän pelaajan kanssa, jolloin voimasuhteet muuttuvat heti. Ja joukkueethan elävät aina tammikuuhun saakka. Mutta sille ei voi mitään, vaan nyt pitää kirjoittaa tämän hetkisen tilanteen mukaan. Joten tästä se lähtee! Kausiennakko kaudelle 2010-2011!

BLUES

Blues näyttää tasaiselta porukalta. Pari tähteä joukosta löytyy, mutta suurin osa joukkueesta on nuoria, nälkäisiä ja paljon töitä tekeviä pelureita. Valmentaja Petri Matikainen on onnistunut aiemmin erinomaisesti samankaltaisella porukalla. Taktisella puolella Blues on voittanutkin viime vuosina miltei kaikki. Ongelma onkin ollut materiaalin puutteessa ja pelaajien loukkaantumisherkkyydessä. Varmaan sama toistuu tänäkin vuonna. Maalilla Iiro Tarkki on aivan liigan parhaimmistoa. Hän pelannee niin paljon kuin haluaa ja torjuu monia pisteitä Espooseen. Mikko Tolvanen ja Jonathan Iilahti saa sitten pelata ne pari jämäpeliä.

Puolustuksen kiekollinen johtaja on ehdottomasti Ville Lajunen. Nuorukainen teki viime kaudella 38 pistettä ja hätyyttelee jo kansainvälistä tasoa, kunhan luistelu ja oman pään peli ottaa vielä sen yhden askeleen eteenpäin. Toinen suuri nimi on Jere Karalahti, joka aikanaan oli kiekollinen ja fyysinen pelote. NHL-tason miehen ura on vain ajat sitten kääntynyt laskuun ja se on suuri kysymysmerkki, että pystyykö hän enää SM-liigassa vastuulliseen rooliin. Oskari Korpikari, Rami Alanko ja Ville Varakas hoitavat puolustuksessa oman pään varjelun ja siinä roolissa he ovat hyviä. Aleksi Laakso taas tuo lisää kiekollista taitoa ja ylivoimalle variaatiota, joten kiekollinen peli ei ole myöskään täysin Lajusen harteilla. Myös hyökkääjänä ajoittain pelannut Santeri Heiskanen kykenee kiekollisiin ratkaisuihin. Taustalla painaa päälle Mikael Kurki, Kristian Näkyvä ja Jani Hakanpää, jolloin puolustus on melko hyvätasoinen ja laaja.

Keskushyökkääjistä kärkinimet ovat Stefan Öhman ja Jarkko Immonen. Kummatkin ovat melko hyviä hyökkäyspään senttereitä, mutta suurin loisto on jäänyt aiemmin puuttumaan eikä kummastakaan taida kiekolliseksi johtajaksi olla. Alaketjuissa Tomi Sallinen tunnetaan hyvänä puolustavana hyökkääjänä, mutta kiekolliset taidot ovat olemattomat. Camilo Miettinen olisi taitava, mutta fyysiset puutteet ovat vielä olleet ylitsepääsemättömiä. Lisäksi häntä saatetaan käyttää laidassa. Junioreista Joonas Nättiseltä odotettiin paljon, mutta kehitys on näyttänyt pysähtyneen ja Valtteri Virkkunen ei ole vielä valmis. Laitureista eniten odotetaan Petri Lammassaarelta, Arttu Luttiselta ja Toni Kähköseltä. Lammassaari on kärsinyt loukkaantumisista, mutta taitava ja maaleja tekevä laituri tulee tekemään terveenä yli 20 maalia. Luttinen pelaa taas tilanteet loppuun saakka ja siinä sivussa tehnee sen 30-40 pistettä. Kähkönen on taas parantanut kausi kaudelta ja ennen puolustavana pelaajana tunnettu laituri tekikin jo viime kaudella yli 20 maalia. Samaa kaivattaisiin nyt. Muu laituriosasto ei olekaan enää yhtä vakuuttava. Jari Sailio on jäänyt hyvän energiapelaajan tasolle. Jere Sallinen ja Roope Ranta ovat ihan lupaavia laitureita, mutta roolin kasvattaminen onkin kysymysmerkki. Ranta tosin on pelannut erinomaisesti harjoitusottelut. NHL-sopimuksen tehnyt Jani Lajunen palatessaan tuo lähinnä lisää leveyttä kolmosketjun pelaajien puolelle. Heikki Laineelta tai Roope Talajalta ei myöskään hirveää panosta kannata odottaa. Näin ollen tuloksena on se, että hyökkäys on melko yksipuolinen ja täynnä duunareita, muttei todellisia ratkaisijoita. Jopa Luttinen ja Kähkönen ovat enemmän työmiehiä, kuin varsinaisia pistenikkareita. Junnuosasto on melko lupaava, mutta vähän samaan muottiin suurin osa heistäkin tuntuu osuvan. Joka tapauksessa jos Bluesin hyökkäyksestä löytyy pari uutta ratkaisijaa (Miettinen tai Ranta?) ja puolustus onnistuu, niin Blues on silloin tiukasti kiinni suorasta pudotuspelipaikasta.

Vahvuudet:
Valmennus
Tarkki ja Lajunen

Heikkoudet:
Liian vähän varmoja ratkaisijoita
Onko Karalahdesta enää suureen rooliin?

Paras pelaaja: Iiro Tarkki
Tärkein hankinta: Jere Karalahti
Pahin menetys: Miika Huczkowski
Tuleva tähti: Jere Sallinen
Sijoitus runkosarjassa: 5-10

HIFK

HIFK:n joukkue näyttää paperilla hyvältä. Jälleen kerran. Poikkeuksetta joukkue on näyttänyt kovalta ja viime kaudellakin yhdessä välissä olin varma, että HIFK olisi hyvä ehdokas mestariksi. Kaikesta huolimatta HIFK ei ole vakuuttanut lähiaikoina. Mikä nyt olisi toisin?

Maalivahtiosasto ainakin on kunnossa, mikäli Juuso Riksman on kunnossa. Parhaimmillaan Riksman on eittämättä yksi SM-liigan parhaita maalivahteja, joka on pelannut erinomaisia kausia Ässissä ja Jokereissa. Mutta hän on loukkaantumisherkkä ja taso voi pudota pikkuvammojen takia. Onneksi kakkosvahti Jan Lundell on kokenut konkari, joka voi tarvittaessa pelata enemmänkin. Puolustus näyttää hyvältä, kun kärkipuolustajina on Ari Vallin, Martti Järventie, Markus Kankaanperä ja Toni Söderholm. Vallin ja Järventie kyllä pystyvät erinomaiseen kiekolliseen peliin ja Vallinin paluu SM-liigaan onkin kiinnostava. Kankaanperä on erittäin hyvä omassa päässä ja Söderholmilla on varaa parempaankin. MM-kisoissakin pelannut Söderholm voisi olla yksi liigan parhaita all-round puolustajia, mutta pari viimeistä kautta ei ole menneet kovin mairittelevasti. Taustalla Mikko Kurvinen on ihan hyvä peruspuolustaja, mutta muiden puolustajien taso onkin kysymysmerkki. Mikko Kousalla on ihan hyvät kiekolliset taidot, mutta virheitä tulee liikaa. Ilari Melart ja Rony Ahonen ei taas muuten ole vakuuttaneet. Ja Eddie Del Grosso on vielä täysin kääntämätön kortti.

Keskushyökkääjät HIFK:lla ovat erinomaisia. Ykkössentterinä pelannee huikean viime kauden pelannut Mikael Granlund, jolta odotetaan nyt vastuunkantoa. Pelinäkemys ja taito siihen kyllä riittävät, mutta keskushyökkääjän pitäisi pystyä myös puolustamaan. Teemu Ramstedt nousi esille viime kaudella ja viime kauden perusteella hän voisikin olla kakkossentteri. Mutta pelin taso putosi Granlundin noustua ykkösketjuun. Petteri Wirtanen on SM-liigan parhaita puolustavia keskushyökkääjiä ja Joni Töykkälä on erinomainen nelossentteri. Taustalla on try-outilla melko lupauksia herättävästi pelannut Ville-Vesa Vainiola. HIFK:n ongelma onkin sitten laituriosastolla. Ville Peltonen, Juha-Pekka Haataja ja Kimmo Kuhta ovat kyllä erinomaisia hyökkääjiä. Peltosen tuntee kaikki ja hän on varmasti ensi kaudella liigan parhaita laitureita. Haataja on taas hyvä ehdokas maalikuninkaaksi ja Kuhta karttuneesta iästä huolimatta on potentiaalinen yli 20 maalin mies. Mutta sitten on ne muut. HIFK:n laituriosasto on hirveän yksipuolinen ja siellä onkin lähinnä rymistelijöitä, joista ei välttämättä ole hyötyä. Potentiaalisimman kaverit ovat Jerry Ahtola ja Lennart Petrell. Ahtola teki viime kaudella 23 maalia, mutta hyytyi täysin alkukauden jälkeen ilman Granlundia. Petrell taas on tuntunut menevän vain taaksepäin ja pistemäärät ovat tasaantuneet 20-30 pisteen välille. Ja sitten on ne muut. Onko lopulta Turo Järvisestä, Robert Nyholmista, Max Wärnistä, Niko Piiparisesta, Eetu Pöystistä, Siim Liivikistä, Mikael Salmivirrasta tai Teemu Tallbergistä nostamaan tasoaan? Osalla on vielä aikaa, mutta tällä hetkellä näyttää laiturit liian yksipuolisilta ja ratkaisuihin kykenemättömiltä.

Kari Jalosen aikana HIFK ei myöskään ole valmennuksellisesti ollut mitenkään poikkeavan hyvä. Ei HIFK:n valmennus huono ole (paitsi maalivahtivalmennus Sakari Lindforsin muodossa), mutta kun se ei ole vakuuttanutkaan ja HIFK ei ole saavuttanut sitä tasoa, mitä materiaali kenties antaisi myöden. Tämä kausi ei välttämättä tuo tuohonkaan muutosta.

Vahvuudet:
Hyvät kärkipelaajat
Laaja pakisto

Heikkoudet:
Turhan yksipuolinen hyökkäys
Maalivahtien jo perinteeksi muodustunut epäonnistuminen

Paras pelaaja: Ville Peltonen
Tärkein hankinta: Juuso Riksman
Pahin menetys: Kim Hirschovits 
Tuleva tähti: Mikael Salmivirta
Sijoitus runkosarjassa: 3-6

HPK

HPK pelasi viime vuonna peräti finaaleissa. Jukka Rautakorven suojatit tekivät rajusti töitä ja siitä palkintona oli hopea. Mutta ajat muuttuvat. Rautakorpi on poissa, samoin joukkueen avainpelaajiin kuuluneet Mikko Mäenpää, Joonas Vihko ja Janne Laakkonen. Tilalle ei ole valitettavasti saatu samantasoisia pelaajia. Suurin kysymysmerkki on kuitenkin valmentaja, sillä Harri Rindellin näytöt Suomesta ovat hyvin vähäiset.

Puolustuksessa Mikko Mäenpään paikalle hankittiin Ruotsissa ihan hyvät tehot nakuttanut Mathias Porseland, mutta aivan Mäenpään loistoon hän tuskin yltää. Marko Tuulola ja Jukka Laamanen ovat kumpikin myös hyviä puolustajia, mutta kumpikaan ei tule enää nuoremmaksi ja edes viime kauden tason löytäminen voi olla kova tehtävä. Joni Haverinen ja Tuukka Mäkelä hoitaa oman pään tehtävänsä kohtuullisen varmasti. Kuudennesta paikasta kisailevat Aleksi Holmberg ja nuorten MM-kisoihin tähtäävä Lauri Kärmeniemi, mutta kumpikaan ei ainakaan toistaiseksi ole ollut erityisen vakuuttava. Voipi kuitenkin olla, että Venäjältä lainalle tullut Alexei Shvalev saa ainakin ensi alkuun mahdollisuuden näyttää taitonsa. Taso SM-liigassa on kysymysmerkki ja Venäjällä pääsarjatasolla pelatut ottelut ovat aika vähäisiä.

Hyökkäyksessä sentteriosasto on kohtuullinen. Ville Viitaluoma ei ole ikinä mielestäni noussut aivan ykkössentterin tasolle, mutta hyvä pelaaja hän on kuitenkin. Ongelmat tulevat vastaan muissa ketjuissa. Toni Häppölä hoitanee puolustavan sentterin roolin hyvin, mutta kuka on kakkossentteri. Ikuiseksi lupaukseksi jämähtänyt Arsi Piispanen, vai Mestiksestä hankittu Tuukka Pulliainen? Laituriosasto on vieläkin ongelmallisempi. Miikka Männikkö pystyy kantamaan vastuuta, mutta muut hyökkäyspään roolit ovat kysymysmerkki. Jyrki Louhi on enemmän puolustava pelaaja, Juuso Puustinen on nuori ja lupaava, mutta askel todelliseksi hyökkäyspään aseeksi jäi Bluesissa ottamatta ja Niko Niemisen kausi oli Hämeenlinnassa pettymys. Paljon odotuksia onkin ladattu kahdelle latvialaiselle. Latvian maajoukkueessakin esiintyneille Armands Berzinsille sekä Kaspars Saulietisille on tarjolla iso ruutu. Mutta vaikka maaotteluita ja jopa Berzinsin tapauksessa pelejä olympialaisista löytyy, niin onko heistä vastuunkantajiksi? Pisteitä ei latvialaisille aiempina kausina ole nimittäin juuri tullut. Hyökkäyksen laajuus ei muutenkaan vakuuta. Janne Kolehmainen hoitaa puolustavat tehtävät erinomaisesti, mutta pystyykö muut HPK:n hyökkääjät samaan?

Maalivahti Teemu Lassila tuleekin näyttelemään jälleen suurta roolia. Lassila on SM-liigan parhaita maalivahteja ja hänen pitää tänäkin vuonna torjua kaikki mahdolliset ja vähän mahdottomatkin laukaukset, jotta HPK pääsee puolivälieriin. Sekään ei välttämättä riitä, sillä kapea rinki ei kestä yhtään avainpelaajan pitkäaikaisempaa loukkaantumista.

Vahvuudet:
Maalivahdit
Viime kaudella hopeaa ottaneen joukkueen runko

Heikkoudet:
Valmennus
Materiaalin kapeus

Paras pelaaja: Teemu Lassila
Tärkein hankinta: Mathias Porseland
Pahin menetys: Mikko Mäenpää
Tuleva tähti: Santeri Alatalo
Sijoitus runkosarjassa: 8-11

ILVES

Ilveksen tilanne on melko toivoton. Viime vuonna heikkojen esitysten jälkeen Ilves joutui liigakarsintaan. Sen jälkeen joukkueesta lähti monia avainpelaajia (Seikola, Kuukka, Genoway) ja tilalle ei ole tullut käytännössä ketään. Imua joukkueeseen ei ole eikä rahaakaan taida juuri olla. Ilves lähteekin siis nuorella ja kokemattomalla joukkueella, jolla ei juuri näyttöjä ole SM-liigasta.

Hyvänä puolena ovat maalivahdit. Jani Hurme on NHL:ssäkin pelannut ja pari kautta sitten hän oli TPS:ssä liigan ehdotonta eliittiä. Loukkaantumiset ovat kuitenkin vaivanneet ja nykytaso on hieman kysymysmerkki. Jos Hurme ei ole täydessä iskussa, niin taustalla on kenties tämän hetken Suomen lupaavin maalivahti, vuonna 1992 syntynyt Sami Aittokallio. Aittokallio on ikäisekseen harvinaisen valmis pelaaja, joka varmasti jo nyt haastaa Hurmeen.

Mutta sitten onkin heikompaa. Puolustus on yksi iso vitsi. Ulkomaalaiset Ryan Glenn ja Nils Bäckström eivät erityisemmin vakuuta. Glenn on kyllä omaan päähän melko varma, mutta hyökkäyspää onkin heikompi. Ja Bäckström tulee suoraan yliopistosarja NCAA:sta, jossa syntyi viime kaudella huikeat kolme pistettä! Arto Tukio, Antti Bruun ja Teemu Kesä ovat nimekkäimmät suomalaispuolustajat ja jokaisella heistä ura on mennyt jo vuosia alamäkeä. Tukio on parhaimmillaan ollut hyvä kiekollinen puolustaja, mutta viime kausi meni pahasti penkin alle. Bruun on taas käynyt hakemassa vauhtia jo Slovakiasta ja Kesä Saksan divarista ja Tanskasta. Ei erityisen vakuuttavaa. Loput puolustajat ovatkin nuorempia kavereita. Niko Peltola on pelannut Sportissa 14 peliä, mutta lopullinen taso on näkemättä tältä kiekollisesti lupaavalta puolustajalta. Jyrki Jokipakka ja Konsta Mäkinen ovat ikäluokkiensa nuorisomaajoukkueiden vakiokalustoa, mutta liigatasolle on aina vaikea nousta ja muutenkin heikko joukkue voi olla äärimmäisen paha paikka nuorelle pelaajalle.

Hyökkäys ei ole sen vahvempi. Ykkössentterinä lähtee Pasi Määttänen, joka alkaa lähestymään jo 40 vuoden ikää. Viime kaudella syntyi vielä hyvin pisteitä, mutta jaksaako vanha sotaratsu enää? Jesse Niinimäki taustalla on taitava, mutta asenne on ollut aina vähän hukassa. Parhaimmillaan hän on huikea, heikoimmillaan aivan luokaton. Mark Lee on tullut Tanskasta ja hänestä ei turhan paljoa kannata odottaa. Alaketjuihin tarjolla on voimakkaimmin Matias Myttynen, Michael Keränen ja Henri Tuominen. Myttynen pelasi jo viime kauden miehissä ja puolustuspeli toimi, mutta pisteet jäivät väliin. Keränen ja Tuominen olivat junnuissa, jossa Keränen oli hyökkäävämpi pelaaja ja Tuominen puolustavampi. Näistä kahdesta todennäköisempi liigapelaaja onkin varmaan puolustava Tuominen.

Laitureina roolia on tarjolla Marko Anttilalle, Masi Marjamäelle, Toni Rajalalle ja Joonas Raskille. Anttilan läpimurtoa liigatasolle odotetaan vieläkin, sillä isokokoinen laituri ei vielä ole onnistunut rikkomaan 30 pisteen rajaa. Marjamäki on ihan hyvä voimahyökkääjä, mutta pistepotentiaalia ei tunnu olevan. Rajala on yksi Suomen lupaavimpia laitureita, mutta pelit miehiä vastaan ovat jääneet toistaiseksi pelaamatta. Jaksaako Rajala kannatella joukkuetta koko kauden fyysisesti valmiimpia pelaajia vastaan? Rask on taitava ja asenteeltaan erinomainen pelaaja, jolta voi odottaa selkeää parannusta viime kauden 19 pisteeseen. Loput hyökkääjät ovatkin osastoa ynnämuut. Ville Korhonen teki viime kaudella 20 pistettä, mutta enempään rahkeet tuskin riittävät. Jaakko Pellinen menee alemmissa ketjuissa, mutta suurta loistoa on turha odottaa. Matias Sointu, Kai Kantola, Tommi Välimaa, Henri Sandvik ja muut juniorit taas tuskin riittävät miesten peleistä. Taso ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi korkea.

Ilveksellä on siis edessään vaikea kausi. Viimeisen sijan välttämiseen kaivataan useamman pelaajan huikeaa nousua urallaan eteenpäin, sekä joidenkin pelaajien paluuta parhaimmalle mahdolliselle tasolleen. Samalla tietenkin jokin muu joukkue voi flopata täysin. Kysymysmerkkejä on kuitenkin niin paljon, että Ilves on todennäköisimmin runkosarjan viimeinen. 

Vahvuudet:
Joukkue on nuori ja nälkäinen
Hurme ja Aittokallio ovat hyviä maalivahteja

Heikkoudet:
Varmoja ratkaisijoita ei ole
Puolustus näyttää liigan ylivoimaisesti heikoimmalta

Paras pelaaja: Pasi Määttänen
Tärkein hankinta: Toni Rajala
Pahin menetys: Markus Seikola
Tuleva tähti: Sami Aittokallio
Sijoitus runkosarjassa: 13-14

JOKERIT

Jokerit floppasi viime kaudella huolimatta muutamasta huippuyksilöstä. Joukkue ei vain toiminut. Sen jälkeen Jarmo Kekäläisen paluu Suomeen on tuonut positiivisia fiiliksiä joukkueen ympärille. Ehkä nyt viimein on se kausi, jolloin Jokerit pärjää?

Ainakin pari osa-aluetta joukkueessa on aivan huikeassa kunnossa. Oman pään puolustajat ainakin ovat aivan liigan eliittiä, kun MM-tason puolustaja Ossi Väänänen teki paluun Jokereihin. Samalla taustalla on heikosti viime kaudella pelannut Antti-Jussi Niemi, jolta voi odottaa parempia esityksiä. Lisäksi nuori Tommi Kivistö oli jo viime kaudella omassa päässä erinomainen. Ja reservissä on vielä Jere Ölander.

Sentterikalusto taas on aivan huikea. Petteri Nokelainen vakiinnutti jo paikkansa NHL:ssä ja oli siellä erinomainen oman pään pelaaja. SM-liigassa hänestä pitäisi tulla hyvä kahden suunnan sentteri, sillä pidän Nokelaista esimerkiksi JYP:n Hytöstä parempana pelaajana. Ben Eavesin taidot ovat kaikkien tiedossa. Kunnossa ollessaan dominoi kiekkokaukaloita, mutta loukkaantumisherkkyys on valitettavan suuri. Esa Pirneksen viime kausi taisi mennä pieniin vammoihin, mutta kahden suunnan sentterillä on potentiaalia nousta jopa aivan pistepörssin kärkinimiksi. Ville Hämäläinen on erinomainen puolustava sentteri ja Antti Kerälälläkin tuntuu harjoitusotteluiden perusteella olevan eväitä kiekolliseen peliin SM-liigassakin. Jani-Petteri Helenius ja Jan-Mikael Juutilainen myös ovat pelanneet liigassa.

Kysymysmerkit pesiytyvätkin pariin paikkaan. Ykkösvahti Mika Järvinen pelasi kyllä KalPassa erinomaisia pelejä, mutta koko saattaa olla ongelma ja lisäksi hän ei ole ollut vielä missään ykkösvahti. Reservissä Mikko Strömberg ei kykene Järvistä haastamaan. Kiekolliset puolustajat joukkueessa eivät myöskään vakuuta. Marko Kauppinen ei erityisemmin ole vakuuttanut kevään 2008 jälkeen. Simo Mälkiä taas on lähinnä käyttökelpoinen ylivoimalla, sillä omassa päässä on suuria ongelmia. Teemu Eronen näytti lupaavalta viime kaudella, mutta tällä kaudella hän tuskin on vielä eturivin kiekollinen puolustaja. Jeremy Dehner taas on kirjoittamaton kortti ja Nico Manelius vielä juniori.

Laitahyökkääjät myöskään eivät vakuuta. Jukka Hentunen on erinomainen töitä tekevä ja maaleja iskevä laituri, mutta muuten on kysymysmerkkejä. Janne Lahti ja Jani Rita kykenevät parhaimmillaan tekemään maaleja ja pisteitä, mutta pari viime kautta ei ole vakuuttanut. Teemu Pulkkisella on huikea laukaus, mutta tason nosto liigatasolle jäi viime vuonna vielä tekemättä huolimatta huikeasta potentiaalista. Tomi Mäki ja Semir Ben-Amor hoitavat oman roolinsa alemmissa ketjuissa, mutta hyökkäyspäähän heistä ei ole. Ja onko Olavi Vauhkosesta, Ilmari Pitkäsestä ja muista nuoremmista ottamaan askelia eteenpäin?

Suurin kysymysmerkki taitaa kuitenkin seistä vaihtopenkillä. Hannu Jortikan valmennusura on täynnä kultamitaleja, mutta viimeiset vuodet eivät ole vakuuttaneet. Kykeneekö Jortikka enää valmentamaan nykykiekon vaatimalla tasolla ja viemään Jokerit maaliin saakka? Minä veikkaan että ei.

Vahvuudet:
Loistavat keskushyökkääjät
Hyvät peruspuolustajat

Heikkoudet:
Kärkiluokan kiekollinen puolustaja puuttuu
Valmennus

Paras pelaaja: Jukka Hentunen
Tärkein hankinta: Ossi Väänänen
Pahin menetys: Fredrik Bremberg
Tuleva tähti: Teemu Pulkkinen
Sijoitus runkosarjassa: 1-5

SM-liiga kaudella 2010-2011 osa 2

JYP

JYP on vakiinnuttanut paikkansa aivan SM-liigan kärjessä. Kahdelta viime kaudelta JYP on saanut mitalin. Ja miksei olisi saanut, kun kerran jokainen osa-alue on kunnossa? Valmennus Risto Dufvan johdolla on yksi liigan parhaista ja maalivahdit, puolustajat ja hyökkääjät ovat laadukkaita. Samalla joukkue on saatu pidettyä erittäin hyvin kasassa ja laajuutta on niin paljon, että yhden tähden menettäminen vuodessa ei haittaa (Jarkko Immonen, Tuomas Pihlman).

Maalivahti Pekka Tuokkola on noussut parin viime vuoden aikana aivan SM-liigan eliittiin ja kakkosvahdiksi Joni Myllykoski on erinomainen. Puolustuksessa on SM-liigaan seitsemän todella kovaa nimeä. Nuori Sami Vatanen pelasi heistä peräti MM-kisoissa ja nuori, hyvin liikkuva ja peliä rakentava puolustaja onkin suuressa vastuussa. Häntä tukee kiekollisessa pelissä Jyrki Välivaara ja Kalle Kaijomaa, jotka kumpikin ovat tehneet SM-liigassa hyvin pisteitä. Omaa päätä pitää puhtaana siinä roolissa erinomaiset Olli Malmivaara, Mikko Viitanen ja Kalle Koskinen, eikä Antti Jaatinenkaan ole huono. Ainoa ongelma tulee, jos pari puolustajaa on telakalla samanaikaisesti, sillä silloin vastaavantasoista puolustajaa ei ole enää tarjolla.

Hyökkäys on Pihlmanin lähdönkin jälkeen hyvä. Juha-Pekka Hytönen on yksi liigan parhaimmista ja monipuolisimmista keskushyökkääjistä ja kakkossentteriksi on tarjolla entinen SM-liigan maalikuningas Jussi Makkonen, jolta voi odottaa viime kautta enemmän Suomessa vietetyn kesän jäljiltä. Miika Lahti ja Filip Riska ovat taas erinomaisia puolustavia senttereitä.

Laituriosastolla hyökkääviin rooleihin on tarjolla Antti Pihlström, Ossi Louhivaara, Vili Sopanen, Jani Tuppurainen ja Antti Virtanen. Heistä jokainen on osoittanut pystyvänsä ottamaan tuon roolin. Mutta nyt heistä kahden on noustava ykkösketjun pisteitä tekeviksi laitureiksi. Toinen näistä kahdesta lienee Pihlström ja toinen oletusarvoisesti Louhivaara, jonka siinä tapauksessa on pakko parantaa piste-ennätyksensä 32 pisteestä yli 40 pisteeseen.  Jari Jääskeläinen ja Olli Sipiläinen taas kykenevät hoitamaan puolustavat tehtävät. JYP:n rinki on hyökkäyksessä muutenkin suuri, sillä osin D-Teamin ansiosta uusia yrittäjiä rooliin kuin rooliin löytyy. Jos joku epäonnistuu tai loukkaantuu, niin varalta löytyy uusi mies. Kysymys onkin, että kuinka paljon lopulta Turo Asplund, Tuomo Laukkanen, Pekka Jormakka, Jasse Ikonen, Markus Poukkula ja Jonne Virtanen saavat peliaikaa. Moni heistä kaipaisi jo suurempaa roolia, kuin on saanut.

Joka tapauksessa JYP on yksi suurimpia suosikkeja alkavalla kaudella. Oma pää on erinomainen ja hyökkäys näyttää melko hyvältä. Potentiaalisimpia ongelmia kuitenkin löytyy. Innostaako samat naamat pukukopissa kolmatta kautta putkeen? Ja onko hyökkäys sittenkin liian yksipuolinen ja löytyykö sieltä varmoja ratkaisijoita tarpeeksi? Se jää nähtäväksi. Todennäköisesti JYP kuitenkin voittaa otteluita, mutta ottelut voivat jäädä hyvin vähämaalisiksi. 

Vahvuudet:
Valmennus
Maalivahdit ja puolustus aivan liigan terävintä kärkeä

Heikkoudet:
Yksipuolinen hyökkäys
Onko runko pysynyt liian samana liian kauan?

Paras pelaaja: Juha-Pekka Hytönen
Tärkein hankinta: Vili Sopanen
Pahin menetys: Tuomas Pihlman
Tuleva tähti: Jasse Ikonen
Sijoitus runkosarjassa: 1-3

KALPA

KalPa on noussut parin viime kauden aikana yhdeksi SM-liigan parhaista joukkueista. Pekka Virran KalPa on pelannut viihdyttävää kiekkoa, jossa kaiken perustana on kiekkokontrolli. KalPa pitää kiekkoa varmaan enemmän, kuin mikään muu joukkue. Se on tuottanut jo kaksi välieräpaikkaa ja yhden pronssin. Mutta kaikesta huolimatta KalPan kausi voi olla vaikea. Sami Kapasen, Kalle Sahlstedtin ja Mika Strömbergin lähtö saattaa aiheuttaa suuria ongelmia, kun kokeneet pelaajat eivät olekaan enää tukemassa nuoria pelaajia.

Materiaali kuitenkin riittää todennäköisesti pudotuspeleihin. Maalivahti Ari Ahonen ei ehkä ole SM-liigan parhaita maalivahteja, mutta riittävän hyvä kuitenkin ja maalivahtiin KalPa ei tule kaatumaan. Aleksis Ahlqvist lienee hyvä kakkosvahti.

Puolustus on KalPan heikoin lenkki ja siinä KalPa antaa turhankin paljon tasoitusta muihin kärkijoukkueisiin. Adam Masuhr (entinen Andersson) on hyvä kiekollinen pelaaja ja todella hyvä ylivoimalla. Janne Jalasvaara ja Jussi Timonen pelasivat kumpikin hyvän kauden, mutta pysyykö nyt taso yhtä hyvänä? Kai Syväsalmi ja Samuli Suhonen ovat varmasti hyviä puolustajia ylivoimaan, mutta tasakentällisin meno ei olekaan yhtä vakuuttavaa, ellei kesän aikana ole tullut kehitystä parempaan. Puolustus taitaa olla muutenkin ylikiekollinen, sillä Timosen lisäksi omaan pään puolustajia ei taida olla kuin uusi nimi Henri Laurila.

Kiekollisen pelin korostaminen näkyy myös hyökkäyksessä, sillä hyviä ja taitavia, mutta pieniä ja pehmeitä hyökkääjiä on monta. Näitä ovat Tuomas Kiiskinen, Janne Laakkonen, Sakari Salminen, Tommi Miettinen ja Kalle Kerman. Näiden kavereiden pitäisi olla ratkaisijoita, mutta ovatko nämä pelaajat liiankin yksipuolisia ja onko Miettisestä ykkössentteriksi?  Kakkossentteriksi on tarjolla hyvä puolustava keskushyökkääjä Tapio Laakso, mutta hänen kiekolliset taitonsa ovat kovin rajalliset. Lopullista läpimurtoa omista junioreista voi odottaa Tommi Jokiselta ja Joonas Riekkiseltä, jotka ovat myös kiekollisia pelaajia, joille pitäisi saada hyökkäävää roolia. Sitä ei välttämättä ole kolmosketjussa tarjolla.

Kovempaa kalustoa KalPassa edustaakin lähinnä ruotsalainen Mathias Månsson, joka teki viime kaudella Ruotsin Elitserienin Röglessä 25 pistettä, Kärpistä koeajalle tullut Teemu Normio, sekä nuori ja melko lupaava Iiro Pakarinen. Näistä Månssonin tulisi ehdottomasti korvata Hartikaisen jättämä aukko, muuten voi tulla kylmää kyytiä, sillä pelitapa ei koko 60 minuuttia toimi ja kiekkoa ei voi koko aikaa pitää vastustajan päädyssäkään. Näin ollen KalPalta voi odottaa toisaalta loistavia otteita hyökkäyksessä, mutta ongelmia omassa päässä. Virran pelitapa on toiminut parina viime kautena ja se auttanee pitkälle. Mutta se ei välttämättä korvaa oman pään pelaajien vähäistä määrää, tai Kapasen ja kumppaneiden mukana pois lähtenyttä henkistä johtajuutta.

Vahvuudet:
Valmennus ja Pekka Virran pelitapa
Iloinen hyökkäyspeli

Heikkoudet:
Hyökkäys turhan pienikokoinen
Puolustuksen kapeus

Paras pelaaja: Tuomas Kiiskinen
Tärkein hankinta: Janne Laakkonen
Pahin menetys: Sami Kapanen
Tuleva tähti: Iiro Pakarinen
Sijoitus runkosarjassa: 4-8

KÄRPÄT

Kärpillä on ollut vaikeuksia viime kausina jatkaa menestyksen tiellä. Rahaa on ollut, mutta dynastia ei ole jatkunut. Suurimpia syitä siihen on ollut jatkuvasti korkealla olleet odotukset, mutta samalla omat kasvatit ovat lähteneet muualle ja samantasoiset miehet maksavat hunajaa. Palkkasoturit eivät myöskään aina ole onnistuneet. Nyt kuitenkin näyttää todella lupaavalta.

Maalivahdit ja valmennus ovat ne suurimmat kysymysmerkit. Valmentaja Mikko Haapakoski on nyt ensimmäistä kertaa päävalmentajana, mutta toisaalta hän on ollut apuvalmentajana kolmena kautena, jolloin Kärpät sai kultaa. Ykkösvahtina kauteen lähtee Petri Koivisto, joka pelasi viime vuonna jo 27 ottelua, mutta nyt hän lähtee ensimmäistä kertaa kauteen päävastuussa ja se jää nähtäväksi, pystyykö Koivisto torjumaan Kärpille voittoja. Kakkosvahti Tomi Karhuseen ei kannata luottaa tippaakaan.

Kenttäpelaajat ovatkin se Kärppien vahvuus. Puolustuksessa on johtotähti kevyesti MM-tason puolustajan Mikko Lehtosen muodossa. Lehtonen on erinomainen hyökkäyspäähän ja puolustuspäähän ja se helpottaa kummasti Kärppien peliä. Muut kärkipuolustajat ovat nopeasti liikkuva ja kiekollista vastuuta saava Vladimir Sicak, sekä aina yhtä luotettava Ilkka Mikkola. Nyt sopii myös odottaa näyttöjä nuorelta Atte Ohtamaalta, joka on taustalla kasvanut tasaisen varmaksi puolustajaksi, joka keräsi kehuja myös Pohjois-Amerikassa käytyään eräällä Chicago Blackhawksin leirillä. Viimeisistä paikoista taistelevat Antti Ylönen, Juho Jokinen, Joni Liljeblad, Nico Lehto ja Mikko Niemelä. Kaksi ensimmäistä ovat pelanneet jo paljon liigassa, mutta kolmosparia suurempaa roolia heille ei oikein voi antaa. Muut ovat nuoria pelaajia, jotka saattavat ottaa paikan kokoonpanosta. Potentiaalia löytyy jokaiselta.

Keskushyökkääjissä on kaksi suurta nimeä. NHL:stä tullut Kamil Kreps on vakuuttanut harjoituskaudella ja hän on yksi ehdokkaista SM-liigan pistepörssin voittajaksi. Jari Viuhkolalla oli potentiaalia olla kansainvälisen tason pelaaja, mutta loukkaantumisten takia hänestä on tullut ”vain” eliittitason kahden suunnan sentteri SM-liigaan, joka tulee olemaan terveenä tärkeä palanen Kärppiä. Joonas Kemppainen on hyvä kolmossentteri, jos asenne pelaamiseen löytyy. Veikko Karppinen taas on useamman kauden pyörinyt Kärpissä jämäminuuteilla ja sen roolin hän hoitanee nytkin.

Laidoilla on myös nimekkäitä nimiä. Tähdeksi tulee lokakuussa viime kauden kenties paras hyökkäävä laituri Pavel Rosa, jolta voi odottaa jälleen yli pisteen pelissä. Kristian Kuuselasta on tullut monipuolinen laituri, mutta maalintekijänä hän on erittäin hyvä ja viime kaudesta hän tulee aivan varmasti parantamaan. Marko Luomala teki viime kaudella 27 maalia. Samaan hän tuskin nyt pystyy, mutta hän on kuitenkin monikäyttöinen pelaaja, jolta löytyy käsiä ja kykyä pitää kiekkoa. Jonathan Hedström on kolmosketjun laiturin roolissa todella hyvä. Puolustuspään taitoja löytyy niin paljon, että hän on käynyt NHL:ssä ja MM-kisoissa. Hyökkäyspotentiaali on kuitenkin rajallinen. Jämärooleihin on tarjolla taas tuttuja nimiä, kuten Mikko Alikoski ja Juho Keränen, jotka osaavat jo sen roolin. Kärppien vahvuus on kuitenkin nuoriso-osasto. Joonas Donskoi, Joonas Komulainen ja Julius Junttila ovat kaikki lupaavia ja taitavia pelaajia, jotka saattavat saada suurta roolia jo tänä vuonna. Taito on jo sillä tasolla ja varsinkin Donskoin tarvitsee enää vain tottua miesten pelien tempoon. Jos nuorista parikin onnistuu, niin Kärpät on todella vahvoilla.

Vahvuudet:
SM-liigan parhaimmistoon kuuluvat avainpelaajat
Joukkueessa on todella lupaavia nuoria, jotka luovat kilpailua pelipaikoista

Heikkoudet:
Valmennus on kokematon
Maalivahdit

Paras pelaaja: Pavel Rosa
Tärkein hankinta: Kamil Kreps
Pahin menetys: Lukas Kaspar
Tuleva tähti: Joonas Donskoi
Sijoitus runkosarjassa: 1-2

LUKKO

Lukko on ollut kahtena viime syksynä todella kovassa iskussa. Edelliskaudella meno hyytyi täysin, mutta viime kaudella saatiin jo kotietu. Pudotuspeleissä TPS kuitenkin vei puolivälieräsarjan 4-0, joten Lukko ei saanut taaskaan mitalia. Täksi kaudeksi joukkue on vain vahvistunut ja Lukko onkin yksi sarjan kovimmista ennakkosuosikeista. Syitä on monia.

Puolustuksessa on sekä kiekollista taitoa, että hyviä oman pään puolustajia. Kiekollisesta taidosta vastaavat Harri Tikkanen ja Kärpistä ylivoimapyssyksi hankittu Teemu Aalto. Omaa päätä vartioi taas kuntouduttuaan kenties viime kauden paras SM-liigan peruspuolustaja Tomi Pettinen, sekä EHT:lle noussut, mutta aliarvostettu Mikko Kuukka. Leveyttä löytyy puolustuksesta paljon, sillä kahta viimeistä paikkaa on hakemassa Aaron Brocklehurst, Anssi Rantanen, Otto Honkaheimo, Jussi Pernaa, Juha-Petteri Purolinna ja Tony Vidgren, joista jokainen on ihan varteenotettava nimi liigajoukkueen puolustukseen.

Hyökkäyskin on täynnä kovia nimiä, kun jo viime kaudella vakuuttaneet ulkomaalaishyökkääjät Justin Morrison, Kurtis McLean ja Jakub Petruzalek jatkavat uraansa Raumalla. Suomalaisista Janne Keränen ja Teemu Nurmi voivat tehdä kumpikin hyvän määrän pisteitä. Mutta vielä kiinnostavampia pelaajia ovat Perttu Lindgren ja Lauri Tukonen. Kummastakin odotettiin nuorempina NHL-hyökkääjiä, mutta ura ei lähtenyt nousuun odotetulla tavalla. Mutta kummallakin on myös huikeasti käyttämätöntä potentiaalia, joten parhaimmillaan tuo kaksikko voi tehdä todella hyvää jälkeä. Unohtaa ei myöskään sovi loistavaa nuorta maalintekijää Eero Eloa, jonka tosin pitää vielä vakiinnuttaa paikkansa liigatasolla. Jarkko Kauvosaari on myös ihan hyvä kolmossentteri. Omassa roolissaan puolustavina hyökkääjinä erinomaisia ovat myös Juhani Jasu sekä Miikka Tuomainen. Laajuutta Lukolla löytyy myös hyökkäyksestä, sillä harvoja jäljellä olevia paikkoja tavoittelevat liigatason miehet Kim Nabb, Samuli Kivimäki, Olli Palola, Aki Kangasmäki, Juuso Rajala ja Nico Aaltonen. Kaikille heistä ei tule millään riitämään peliaikaa.

Lukon tuhoksi voi kuitenkin koitua kaksi asiaa. Maalivahtina ovat Miika Wiikman ja Antti Raanta. Wiikman ei ollut erityisen vakuuttava SM-liigasta lähtiessäänkään ja vuodet Pohjois-Amerikassa eivät menneet erityisen hyvin. Ja Raanta lupauksia herättäneistä otteistaan huolimatta on kysymysmerkki pitkällä aikavälillä. Lisäksi Uraman valmennuksessa Lukko on aina ennen pitkää hyytynyt. Nyt on luvassa kolmas yritys ja nyt pitäisi tulla jo tulosta. Jos Lukko on jälleen ”syksyn mestari”, mutta keväällä ei tule edes mitalia, niin silloin viimeistään pitäisi kyseenalaistaa Uraman taidot. Maalivahdeista huolimatta materiaali ainakin sallii mestaruuden tavoittelun.

Vahvuudet:
Todella laaja ja laadukas pelaajarinki
Suurin osa avainpelaajista pelasi Lukossa jo viime kaudella

Heikkoudet:
Maalivahdit
Kuluttaako pelitapa pelaajat loppuun jälleen jo ennen pudotuspelejä?

Paras pelaaja: Justin Morrison
Tärkein hankinta: Perttu Lindgren
Pahin menetys: Mikael Tellqvist
Tuleva tähti: Eero Elo
Sijoitus runkosarjassa: 1-4

PELICANS

Viime kauden Pelicansista minulle jäi mieleen lähinnä Juhamatti Aaltonen ja se, että Toivolan valmentamana Pelicansin taktinen puoli jäi minulle ainakin hyvin epämääräiseksi. Nyt on Aaltonen poissa, mutta Toivola on jäljellä. Suuri kysymys onkin, että onnistuuko Toivola nyt. Lukossa ja viime kaudella hän ei ainakaan onnistunut, joten valmennus on suuri kysymysmerkki, vaikka Pasi Nurminen tuossakin asiassa auttavat.

Maalivahdit ovat myös kysymysmerkki. Niko Hovinen ja Joonas Kuusela ovat kiistatta lupaavia maalivahteja ja Pasi Nurminen osannee heitä myös valmentaa, mutta kumpikaan ei ole vielä osoittanut miehiä vastaan mitään ihmeellistä. Hovinen pelasi toki viime kaudella hyviä pelejä, mutta 18 peliä ei vielä ole kovin paljoa.

Puolustus onneksi auttaa. Kokenut Jan Latvala on erinomainen kummassakin päässä kenttää, vaikka ikä alkaakin jo painaa. Jyri Marttinen oli kenties SM-liigan paras puolustaja ennen Ruotsin reissua ja taso tuskin on hirveästi ulkomaillakaan pudonnut. Odotettavissa on kiekollista johtajuutta ja noin 30 pistettä. Jani Forsström ja Juha Uotila taas ovat erinomaisia peruspuolustajia. Uotila varsinkin näyttää sellaiselta pelaajalta, joka voisi olla maajoukkuekuvioissa mukana jo parin kauden päästä. Kun pakistossa on vielä esimerkiksi kiekollisesti lahjakas Joonas Jalvanti, niin puolustus onkin Pelicansin vahvin osa-alue. Tosin loukkaantumisia se ei kestä. Henrik Blomqvist siirtyi Tanskasta puolustukseen ja nousu uudelle tasolle voi olla vaikeaa. Niko Tuhkanen ja Joonas Hurri ovat vielä nuoria ja heistä ei välttämättä vastuunkantajiksi ole.

Hyökkäys on kapea. Keskellä kyllä on potentiaalisia kavereita. Matias Loppi teki viimeisellä Pelicans-kaudellaan 58 pistettä, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Pääseekö hän vielä samalle tasolle? Dwight Helminen oli hyvä JYP:ssä pari kautta sitten ja samaa odotetaan nyt Lahdessa. Tommi Paakkolanvaara on taas erinomainen kahden suunnan sentteri, joka otti jo viime vuonna vastuuta myös pisteiden teosta. Ja Henri Heino on omassa puolustavassa roolissaan liigan senttereistä eliittiä.

Laidat ovatkin sitten se ongelma. Jakub Sindel oli kohtuullisen hyvä viimeksi Pelicansissa ollessaan (23 ottelua, 15 pistettä), mutta harjoituspelit Tapparassa menivät kiikaritehoin. Teemu Rinkinen teki viime vuonna 24 pistettä, mutta riittääkö taitotaso enää uuteen tason nostoon? Marko Pöyhönen, Kari Sihvonen ja Antti Tyrväinen menevät puolustavassa roolissa hienosti, mutta pisteitä ei turhan paljoa kannata odottaa. Näin odotukset pitääkin miltei kääntää Sportissa Mestiksessä 61 pistettä tehneeseen Lou Dickensoniin ja junioreissa edelliskaudella 41 ottelussa 40 maalia iskeneeseen Sami Blomqvistiin. Tarjolla on roolia, mutta Mestiksen pistepörssin kärkinimet ovat yllättävän harvoin onnistuneet liigassa ja junioritähdistä ei läheskään aina tule edes SM-liigan vakiokalustoa. Näin ollen ratkaisuosasto on äärimmäisen kapea, ellei useampi pelaaja ota huikeita harppauksia eteenpäin. Ikävä kyllä Mika Toivolan alaisuudessa harva pelaaja on noussut uudelle tasolle.

Pelicansilla on silti mahdollisuudet päästä jopa pudotuspeleihin, mutta hyvin vaikeaa se on. Aaltosesta saadut rahat kuitenkin helpottavat varmasti, mikäli uusia vahvistuksia tarvitaan kesken kauden. Uskallan väittää, että Pelicans on jo syksyn aikana ostoksilla.

Vahvuudet:
Jyri Marttinen ja Dwight Helminen kelpaisivat mille tahansa liigajoukkueelle
Puolustus näyttää ainakin paperilla hyvältä

Heikkoudet:
Joukkueessa todella vähän varmoja ratkaisijoita
Valmentaja Mika Toivola ei ole onnistunut sitten kauden 2006

Paras pelaaja: Jyri Marttinen
Tärkein hankinta: Matias Loppi
Pahin menetys: Juhamatti Aaltonen
Tuleva tähti: Sami Blomqvist
Sijoitus runkosarjassa: 10-13

SM-liiga kaudella 2010-2011 osa 3

SAIPA

SaiPan tilanne näyttää tällä hetkellä yllättävänkin hyvältä. Viime kauden lopulla joukkue pääsi jo todella hyvään vireeseen ja joukkue pysyi kauden jälkeenkin todella hyvin kasassa. Juho Mielonen oli ainoa todellinen menetys, mutta joukkueeseen saapui hänen tilalleen Ruotsin Allsvenskanista Per Savilahti-Nagander. Parannus potentiaaliseksi pudotuspelijoukkueesta kuitenkin on lähtenyt joukkueen sisältä. Muiden hylkäämät pelaajat ja kokeilut ovat nostaneet tasoaan ja yllättävät nimet ovat nousseet ratkaisijoiksi. Valmennus siis onnistui viime kaudella erinomaisesti.

Ykkösvahti Jere Myllyniemi ei ole vieläkään parhaita nimiä SM-liigassa, mutta kiekkokiertolainen sai silti viime kaudella tukevan otteen SaiPan ykkösvahdin paikasta, ja häneen SaiPa tuskin kaatuu. Puolustuksen johtotähti on viime kaudella 30 pistettä tehnyt ja maajoukkueeseen vanhemmalla iällä päässyt monipuolinen Joni Tuominen. Taustatukea puolustuksessa antaa kovat tehot viime kauden lopulla tehnyt ruotsalainen Daniel Sondell ja liigatasolle loistavaksi peruspakiksi noussut Pauli Levokari. Simon Backman ja Mikko Pukka näyttävät nykyään myös liigapuolustajilta, eikä suoranaisilta vitseiltä, kuten pari kautta sitten.

Hyökkäyksessä paljon vartijana ovat viime kaudella hyvin pelanneet ulkomaalaiset Tyler Redenbach, Tomas Jasko ja Scott Barney. Kaikki olivat viime kaudella enemmän tai vähemmän arpoja, mutta varsinkin Redenbach onnistui loistavasti. Koskirannat Jarno ja Tero kykenevät myös ottamaan vastuuta sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa. Carlo Grünn pelasi myös viime kauden lopulla lupaavasti ja Lappeenrannassa on hänellekin nyt vastuuta tarjolla. Kun tuohon laitetaan päälle vielä hyviä oman pään pelaajia, kuten Anssi Löfman, Ville Koho, Joni Yli-Torkko ja Petri Koskinen, niin joukkue näyttää todella potentiaaliselta. Mutta kyllä se sen yhden ratkaisijan vaatii. Siihen rooliin kaavaillaan Sveitsistä Suomeen palaavaa, kokenutta Dale McTavishia ja häneen menestysmahdollisuudet kiteytyvätkin. Jos hän on viimeisen liigakauden vireessään (51 pistettä kaudella 1999 – 2000), SaiPalla on mahdollisuudet pitkälle. Ja jos Lappeenrannassa pelataan pudotuspelejä, niin näyttämisenhalu lienee niin kova, että puolivälierät voivat olla realismia.

Vahvuudet:
Valmennus on saanut SaiPan pelaamaan tasonsa ylirajoilla
Joukkue pysyi erinomaisesti kasassa ja nyt SaiPalla onkin varsin laadukas kokoonpano

Heikkoudet:
Loukkaantumisia joukkue ei kestä
SaiPan nuoret pelaajat eivät ole erityisen vakuuttavia

Paras pelaaja: Joni Tuominen
Tärkein hankinta: Dale McTavish
Pahin menetys: Shayne Toporowski
Tuleva tähti: Jesse Mankinen
Sijoitus runkosarjassa: 8-12

TAPPARA

Tapparalla on alkavalla kaudella suuria ongelmia. Kovin kauaa ei ole siitä, kun joukkue taisteli mitaleista, mutta nyt pitää jo venyä pelkkiin pudotuspeleihin. Joku taisikin sanoa, että Tappara menetti Jori Lehterän, Jonas Enlundin ja Ville Niemisen, eikä edes yrittänyt hankkia korvaajia.  Kuitenkaan karsintoihin Tappara tuskin joutuu, sillä oman pään pitäisi pysyä hyvin lukossa.

Maalilla pelaa todennäköisesti Harri Säteri (mikäli ei jää rapakon taakse harjoitusleirillä, joka on varsin epätodennäköistä), joka on yksi Suomen lupaavimpia maalivahteja ja hän nousikin viime kaudella ykkösvahdiksi. Taustalla on vielä Jani Nieminen, joka parin viime kauden aikana HIFK:ssä pelasi ajoittain mallikkaasti.

Puolustuksessakin on kaksi entistä arvokisakävijää, joista kumpikin on omassa roolissaan loistavia SM-liigassa. Tuukka Mäntylä on viime kauden taklauksistaan huolimatta yksi SM-liigan parhaita kiekollisia puolustajia ja Pekka Saravon meriitit tulevat enemmän hyvästä oman pään pelistä. Muista puolustajista Juha Leimu nousi viime kaudella hyväksi pistenikkariksi ja Jussi Halme sekä nuori Harri Ilvonen ovat nousseet selkeästi liigatason peruspuolustajista. Lisäksi Ilvoselta voi odottaa tällä kaudella vieläkin enemmän. Viimeisestä paikasta, sekä loukkaantumisten paikkaajan roolista taistelevat Lasse Korhonen, Jani Honkanen ja Jesse Turkulainen, joilta ei hirveästi voi odottaa.

Mutta sitten on se hyökkäys. Viime kauden kovista nimistä jäljellä ovat enää Niclas Lucenius, Steve Guolla ja Timo Koskela. Lucenius on monikäyttöinen ja hyökkäävä pelaaja, mutta viime kaudella hän oli ykkösketjun kolmas lenkki, eikä varsinaisesti vastuuta kantava pelaaja. Koskela on jämähtämässä Tapparassa 30 pistettä kaudessa tekeväksi mieheksi, mutta Tappara kaipaa kipeästi kovempia tehoja.  Ykkössentteriksi onkin tarjolla Steve Guolla, jolla on kykyjä ollakin johtava pelaaja, mikäli ikä ei ole vienyt voittoa. Hankinnoista mainittavan arvoisia ovat Tuomas Vänttinen, Jouni Virpiö ja omalla tavallaan Tomi Pekkala.  Tuomas Vänttinen on hyvä kahden suunnan sentteri, mutta vaikka JYP:ssä on ollut paikka nousta suureenkin rooliin, niin viime kauden 22 pistettä ei lupaa hyvää. Jouni Virpiötä kaavaillaan hyökkäävään rooliin, mutta hän on siihen kyennyt tähän asti vain Mestiksessä. Viimeksi kun Virpiötä kokeiltiin SM-liigassa hyökkäävässä roolissa, niin hän epäonnistui täydellisesti. Puolustavaan rooliin hänestä ei taas ole. Tomi Pekkala on Tapparaa seuranneille tuttu mies jo viime kaudelta, jolloin 19 ottelussa syntyi 12 pistettä. Nyt hän siirtyi lopullisesti Tapparaan. Lopuista paikoista kamppailevat sellaiset keskinkertaisuudet, kuin Nestori Lähde, Kim Strömberg, Juuso Antonen, Antti Kangasniemi, Joonas Koskinen, Jukka Pekkala ja Samu Vilkman. Osalla on koeaika ja jotkut todennäköisesti jättävät vielä joukkueen. Mutta kenellekään heistä ei voi mitään ihmeellistä luvata.

Junioripuoleltakaan ei ole juuri ketään tulossa. Katseet kääntyvätkin sen takia pienikokoiseen Joni Karjalaiseen, jolta voi odottaa pisteitä SM-liigassa tulevilla kausilla. Mutta vielä tuskin on sen aika. Mutta hyökkäys on siis heikko ja valmennus ei vakuuta enempää. Tapparan päävalmentajan virka on ollut varsin tuulinen ja Petri Mattilakin päätti jättää Tapparan kuukautta ennen kauden alkua. Se ei lupaa hyvää, jos päävalmentajaa ei ole paria viikkoa ennen kuin runkosarja alkaa! Siinä olisi vaikka Jeesuksella kova työ saada porukka pelaamaan halutulla tavalla ja hyvin. Todennäköisemmin alkukaudesta joukkueen peli on aivan sekaisin ja samalla on vaikeaa nousta uudelleen voittojen tielle.

Vahvuudet:
Harri Säteri on yksi SM-liigan parhaista maalivahdeista
Puolustus on hyvä

Heikkoudet:
Hyökkäyksestä puuttuu syömähampaat
Valmentaja on vaihtunut turhan monta kertaa tämän vuoden aikana

Paras pelaaja: Tuukka Mäntylä
Tärkein hankinta: Tuomas Vänttinen
Pahin menetys: Jori Lehterä
Tuleva tähti: Joni Karjalainen
Sijoitus runkosarjassa: 11-14

TPS

TPS voitti varmaankin kaikkien yllätykseksi viime kaudella mestaruuden. Enää joukkuetta ei voikaan veikata pudotuspelien ulkopuolelle, vaan joukkue alkaa olla sen verran kova, että pudotuspeleihin kyllä päästään. Joukkueessa on pari heikkoutta, jonka takia mitaleita en lähde veikkaamaan, mutta TPS on SM-liigan keskitason joukkue tänä vuonna. Siitä huolimatta, että joukkueesta lähti päävalmentaja (Kai Suikkanen), ykköspuolustaja (Lee Sweatt) ja ykkössentteri (Ilari Filppula).

Maalivahtikaksikko Atte Engren ja Joni Ortio on nuori, mutta Engren oli jo viime kaudella hyvää liigatasoa ja kehittynee Urpo Ylösen koulutuksessa edelleen. Ortio taas oli viime kaudella nuorten MM-kisojen ykkösvahti. Puolustuksessa vakuuttavinta on erinomaisten peruspuolustajien lukumäärä. Kirkkain tähti on kansainvälistä tasoa hipova Joonas Järvinen, mutta Aki Berg (jos sattuu kunnossa olemaan), Miika Huczkowski ja Veli-Matti Vittasmäki ovat kaikki kolme erinomaisia omassa päässä. Ongelma tuleekin kiekollisella puolella, kun Markus Nordlundin ja Jens Skålbergin pitäisi ottaa kiekollisesta pelistä vastuuta, vaikkei varsinaisesti kiekollisia puolustajia olekaan. Yliopistopuolustaja Garrett Raboin aloittaa kauden sairastuvalla, joten hänen tasonsa on kysymysmerkki. Junioreista puolustukseen on tarjolla loukkaantumisten sattuessa junioreissa hyvää kiekollista peliä esittänyt Mikael Aaltonen sekä viime kauden telakalla viihtynyt Markus Palmroth, mutta hyppäys taitaa vielä olla turhan kova.

Hyökkäys on tasapainoinen. Siellä on taitoa Ässistä tulleen Marko Kivenmäen ja maajoukkueessakin piipahdelleen Antti Erkinjuntin muodossa. Mutta ennen kaikkea siellä on monipuolista osaamista, kun Tomas Plihal, Michal Birer, Ville Vahalahti, Tuomas Suominen ja Sami Venäläinen pystyvät hoitamaan erittäin hyvin velvollisuudet sekä hyökkäys-, että puolustuspäässä. Lisäksi kannattaa muistaa, että Antti Erkinjuntin, Marko Virtalan ja Janne Hattusen muodostama ketju oli liekeissä viimeisissä pudotuspeleissä. Mario Valery-Trabucco on uusin TPS:n yliopistosarjoista hankkima hyökkääjä ja harjoituspelit ovatkin hänellä menneet lupauksia herättäen. Mutta miten käy kun sarja alkaa? Janne Hauhtonen on taas hyvä puolustava sentteri ja puolustavassa roolissa viihtyy varmasti myös kulttimaineen saanut rymistelijä Max Kolu. Kun vielä taustalla on odottamassa potentiaaliset liigapelaajat Robin Bergman, Mikko Laine, Jussi Tapio ja Toni Kluuskeri, näyttää hyökkäys hyvältä.

Valmennus sitten taas onkin eri asia. Heikki Leime on jo vuosia valmentanut Ranskassa, joka ei kiekkomaana säväytä. Miten valmennus onnistuu hyödyntämään erinomaisen hyökkäyksen ja hyvän puolustuksen? Jatkaako TPS viime kauden höyryillä eteenpäin vai tuleeko pahakin mestaruuskrapula? Jos valmennus onnistuu, niin TPS taistelee tosissaan suorasta pudotuspelipaikasta. Epäonnistuessaan TPS löytyy muutaman sijan alempana juuri ja juuri pudotuspeliviivan yläpuolella.

Vahvuudet:
Mestaruuden voittanut joukkue pysyi hyvin kasassa
Peruspuolustajat ovat erinomaisia

Heikkoudet:
Valmentaja Heikki Leime on suuri kysymysmerkki
Johtava kiekollinen puolustaja puuttuu

Paras pelaaja: Ville Vahalahti
Tärkein hankinta: Marko Kivenmäki
Pahin menetys: Lee Sweatt
Tuleva tähti: Veli-Matti Vittasmäki
Sijoitus runkosarjassa: 6-9

ÄSSÄT

Porissa näytti viime kaudelta pitkään hyvältä. Pekka Rautakallion valmentama Ässät oli pitkään kiinni pudotuspeleissä ja nuori joukkue näytti hyvältä ja energiseltä. Mutta bensa loppui ennen pitkää ja samalla loukkaantuivat Ville Uusitalo ja Matti Kuparinen. Pudotuspelit jäivät haaveeksi . Nyt on uusi kausi edessä ja mahdollisuuksia on päästä pudotuspeleihin, vaikkakin Ässät joutuu ylittämään itsensä pudotuspelipaikan saavuttaakseen.

Ässien valttikortti on paperilla puolustus. Ville Uusitalo nousi viime kaudella yhdeksi SM-liigan monipuolisimmista puolustajista ja hänestä tuli ykkösparin tason pelaaja. Samaa odotetaan tällä kaudella, kunhan hän tulee kuntoon. Omaa päätä vartioivat Kristian Kudroc, sekä kaikesta huolimatta liigatasoa olevat Tero Määttä ja Tapio Sammalkangas. Kiekollista vastuuta on tarjolla uudelle hankinnalle Juho Mieloselle, sekä omalle kasvatille Jesse Jyrkkiölle. Entä mitä tekevät nuoret Miko Malkamäki ja Miro Rahkola? Rahkola ainakin osoittautui harjoituspeleissä ihan hyväksi peruspuolustajaksi, samalla kun moni muu puolustaja on hivenen alittanut odotukset.

Hyökkäys valmistui viime tipassa. Se ei vieläkään ole äärimmäisen vakuuttava, mutta liigatasoa kuitenkin. Keskushyökkääjistä Aki Uusikartano tekee varmasti taas sen 30-40 pistettä ja samalla pelaa hyvää kahden suunnan peliä. Mika Niemi taas oli yksi viime kauden parhaista tulokkaista ja harjoitusottelut osoittavat, että potentiaalia on parantaa. Matti Kuparinen on kahden suunnan sentterinä hyvä. Muista sitten Severi Sillanpää on vieläkin nuori ja kehittyvä, mutta neljänteen ketjuun ei ehkä kaikkein sopivin vaihtoehto. Adam Miller taas on osoittautumassa hudiksi. ECHL:n tähtiin lukeutunut hyökkääjä on vain ajoittain päässyt väläyttämään nopeuttaan ja laukaustaan, mutta kokonaisuutena peli ei ole kulkenut kovinkaan vakuuttavasti.

Laitureissa on kaksi mahdollista 20 maalin miestä, kun Patrick Yetman tuli joukkueeseen. Toinen potentiaalinen maalintekijä on melko röyhkeä Tommi Huhtala. Noihin kahteen pelaajaan Ässät luottaa. Kumpikin tekee töitä, luistelee hyvin ja laukaus toimii. Tarjolla on roolia, jos vain taidot riittävät. Tuomas Santavuori taas etsii uusia tuulia uralleen pieleen menneen kauden jälkeen. Harjoitusottelut ovat olleet ihan positiivisia. Muut suurempaa peliaikaa etsivät pelaajat ovat Veli-Matti Savinainen, Tuomas Huhtanen ja Pasi Salonen. Savinainen ja Salonen ovat taitopelaajia, jotka eivät ehkä ole kyenneet parhaimpaansa. Jommankumman pitäisi nousta korkeammalle tasolle, mutta vähän vaikealta se näyttää. Huhtanen taas on todella nopea luistelija, joka pitää hyvin kiekkoa, ja joka pystyy pelaamaan hyvin omassakin päässä. Pelikäsitys ei vain tunnu riittävän kolmatta ketjua korkeammalle ja hän onkin yksi SM-liigan pahimpia maalipaikkojen hukkaajia. Alaketjuihin on tarjolla useampikin pelaaja. Sami Mutanen tuntuu erinomaiselta nelosketjun energiapelaajalta. Mutta sitten onkin kova kilpailu muista paikoista. Mukana kaavailuissa ovat ainakin Antti Mäkilä, Niko Palonen ja Jesse Laaksonen. Miksei myöskin Samuli Virkkunen ja Kristian Ruisma. Ja sitten on Joel Armia. Vuonna 1993 syntynyt hyökkääjä on isokokoinen, taitava ja tuntuu myös olevan luontainen maalintekijä. Hän on vakuuttanut monet harjoitusotteluissa ja kehitys on mennyt eteenpäin hurjasti. NHL-varaus odottaa ensi kesänä. Armialla on täydet mahdollisuudet nousta Ässien kokoonpanoon kolmeen ensimmäiseen ketjuun. Jos ei muuten, niin paikkaamaan loukkaantumisia. Kannattaa laittaa nimi mieleen.

Valmennus onnistui viime kaudella melko hyvin. Tänä vuonna joukkue on Pekka Rautakalliota miellyttävä nopea ja työteliäs. Tulosta pitää siis syntyä. Tuloksen syntyä estääkin varmaan kaikkein eniten maalivahdit. Kakkosvahti Juha Järvenpää oli viime kauden nuorten SM-liigan paras maalivahti, joten kakkosvahdiksi hän on hyvä. Mutta Eero Kilpeläisestä ei välttämättä ole ykkösvahdiksi. Ajoittain Kilpeläinen on maaginen, mutta hänellä on paha tapa olla hirveän epätasainen. Siihen Ässillä ei olisi varaa ja se saattaakin pudottaa Ässät jälleen pudotuspelien ulkopuolelle.

Vahvuudet:
Ässien puolustus näyttää paperilla paremmalta kuin aikoihin
Hyökkääjät joutuvat todenteolla kamppailemaan peliajasta

Heikkoudet:
Maalivahdit ovat olleet epävarmoja
Yhtään hyökkäävän ketjun pelaajaa ei saa loukkaantua, sillä korvaajaa ei joukkueesta löydy

Paras pelaaja: Ville Uusitalo
Tärkein hankinta: Patrick Yetman
Pahin menetys: Marko Kivenmäki
Tuleva tähti: Joel Armia
Sijoitus runkosarjassa: 9-13

Loppuun vielä yhteenveto siitä, missä järjestyksessä runkosarja päättyy ja ketkä vievät SM-liigan palkinnot:

Kärpät
JYP
Lukko
Jokerit
HIFK
KalPa
-
Blues
TPS
HPK
SaiPa
-
Ässät
Pelicans
Tappara
Ilves

Runkosarjan paras pelaaja:  Ville Peltonen – HIFK
Pistepörssin voittaja:  Kamil Kreps – Kärpät  
Playoffien paras pelaaja:  Pavel Rosa  – Kärpät 
Paras maalintekijä:  Juha-Pekka Haataja – HIFK
Paras tulokas:  Teemu Pulkkinen – Jokerit  
Paras puolustaja:  Mikko Lehtonen - Kärpät
Paras maalivahti:  Pekka Tuokkola – JYP
Herrasmiespelaaja:  Esa Pirnes – Jokerit
Tehopelaaja:  Mikko Lehtonen – Kärpät
Paras valmentaja:  Risto Dufva – JYP
Ensimmäisenä valmentajan erottaa:  Pelicans 

All-stars:

Ville Peltonen (HIFK) – Mikael Granlund (HIFK) – Pavel Rosa (Kärpät)
Sami Vatanen (JYP) – Mikko Lehtonen (Kärpät)
Pekka Tuokkola (JYP)

Ja sitten ei muuta kuin odottamaan kauden alkua!

Suomesta on tulossa väliinputoaja

Mikä on Suomen tulevaisuus kansainvälisessä kiekossa? Me olemme jääneet jälkeen kärkimaita. SM-liigan taso on heikentynyt ja Euroopassa KHL on alkanut jyräämään. Samalla juniorimaajoukkueet eivät tavoittelekaan enää kultamitaleja, vaan pronssi alkaa olla jo kuin mestaruus. Miesten puolellakin kulta alkaa olla enää unelmaa. 

Tilannehan on nyt sellainen, että junioripuolella on ollut jo pidempään neljä maata muita edellä. Kanada, USA, Ruotsi ja Venäjä ovat olleet hallitsevat maat jo pidemmän aikaa. Venäjä näistä on viime vuodet viettänyt hieman hiljaiseloa, mutta huippuyksilöitä sieltäkin on tulossa. Mutta kun vuosikaudet parhaat juniorit ovat tulleet noista maista, niin se alkaa myös näkymään miesten peleissä. Nuo neljä maata saavat nykyään selkeästi parhaimmat joukkueet miltei mihin tahansa kisoihin. Ja ihme kyllä miesten kisoissakin tähtinä toimivat usein nuoret, isokokoiset ja taitavat pelaajat. 

Kanada ja Venäjä ovat jyränneet pitkään pelkällä massalla. Kummallakin maalla on hirveä määrä junioreita, jotka joutuvat kynsin ja hampain kisaamaan pelipaikoista. Samalla parhaat jatkavat, mutta joutuvat heti nostamaan tasoaan, että pääsevät jatkamaan urallaan eteenpäin. Ruotsi ja USA taas joutuivat menemään eri reittiä. Ruotsi korjasi oman juniorijärjestelmänsä vuosituhannen alussa ja keskittyi taitojen kehittämiseen. Tulokset ovat näkyneet viime vuosina huippuhyvinä juniorijoukkueina ja tulevina NHL-tähtinä. Nuori Magnus Pääjärvi-Svensson esimerkiksi dominoi viime vuonna MM-kisoissa vain 20-vuotiaana! USA taas on kehittänyt oman järjestelmänsä, jossa luistelu on avainasemassa. Parhaimmat pelaajat lisäksi keskitetään kahdeksi vuodeksi erilliseen kehitysohjelmaan Ann Arboriin, jossa lupauksia kehitetään yksilöllisesti eteenpäin. Lisäksi he pelaavat joukkueena oman maan juniorisarjoissa, sekä ikäluokkansa omissa kansainvälisissä turnauksissa. Tämäkin tapa on toiminut, sillä USA tuottaa tällä hetkellä enemmän hyviä pelaajia NHL:ään kuin koskaan aiemmin!

Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue kohtasi viime syksynä Ruotsin alle 18-vuotiaiden kakkosjoukkueen Porissa. Ruotsi voitti.

Muut maat ovat ikävästi jäämässä jälkeen. Tshekki ja Slovakia esimerkiksi ovat aallonpohjalla. Kummastakin maasta löytyy joka ikäluokkaan muutama tähtipelaaja, mutta NHL-varausten määrä on laskenut vielä Suomeakin alhaisemmaksi. Se kertoo karua kieltään siitä, kuinka vähän lupaavia pelaajia noilla mailla on. Suomen tavoin Tshekin ja Slovakian maajoukkueet ovat vanhentuneet, vaikkakin Tshekki onnistui ilahduttavasti voittamaan MM-kultaa melko nuorella joukkueella. Sveitsi on tullut kuitenkin junioripuolella ainakin tasoihin. Sveitsin juniorit ovat nykyään melko hyvätasoisia, Taitoa löytyy, mutta fyysisyyden puute taitaa olla se heidän heikkoutensa. Kuitenkin Sveitsi pystyy kamppailemaan täysin tasaväkisesti neljän suuren takana muiden maiden kanssa. Muut maat tuottavat lähinnä satunnaisia hyviä pelaajia ja joskus jopa kohtuullisia ikäluokkia. Tanska, Saksa, Latvia ja Valko-Venäjä esimerkiksi kyllä tuottavat ajoittain ihan hyviä pelaajia. Varsinkin Tanskasta on tullut ilahduttavasti nuoria lupauksia, mutta laajuus puuttuu pelaajatuotannosta. Ainakin vielä.

Mutta entä sitten Suomi? Tilannehan on nyt se, että Suomi on kärkimaiden takana, mutta hieman edellä Tshekkiä, Slovakiaa ja Sveitsiä. Me ollaan hierarkiassa viidensiä. Yksittäisissä otteluissa Suomi pystyy haastamaan neljä suurinta maata, mutta pitkässä turnauksessa useimmiten se pronssi on maksimi. Ajoittain tulee hyviäkin ikäluokkia (1994-syntyneet ovat tainneet voittaa Ruotsin melko usein), mutta yleisesti ottaen ollaan takana. Alle 18-vuotiaiden kisoissa on toki tullut kahdesti pronssia, mutta syynä on enemmänkin ollut tuolle tasolle huikea ykkösketju, kuin erityisen lahjakas joukkue. Lisäksi noissa kisoissa puolet hyvistä alle 18-vuotiaista kanadalaisista pelaa vielä omissa sarjoissaan!

Aleksi Laakso ihmettelee nuorten kisoissa, miksi taso riittää Tshekkiä vastaan, mutta Ruotsia vastaan

Näin ollen suomalaiset useimmiten häviävät Kanadalle, USA:lle ja Ruotsille ja melko usein Venäjälle. Tshekki, Slovakia ja Sveitsi yleensä voitetaan ja pikkumaat kaatuvat kuten kuuluukin. Pelaajina suomalaiset häviävät fysiikassa kärkimaille ja taitokin on yleensä jäljessä. Asennetta kuitenkin löytyy ja joukkueena pelataan hyvin. Lisäksi meiltä tulee kohtuullisia kiekollisia puolustajia ja nopeita pienikokoisia laitureita, jotka kyllä vievät näitä pienempiä maita. Mutta isoja kanadalaisia vastaan se ei yleensä riitä. Ja mikä ihme se on, jos kaveri on 10 senttiä pidempi, 15 kiloa painavampi ja luistelee vielä ohi?

Suomi on kansainvälisissä kaukaloissa väliinputoaja. Junioripuolella pitää tehdä uusia linjauksia, mikäli me halutaan nousta taistelemaan tasapuolisesti kärkimaita vastaan. Jos taas mennään kuten aiemmin, niin me olemme tuomittuja taistelemaan hienosti sijoista 4-6, mutta kotiin tullaan kuitenkin ilman mitaleja.