Suomalaiset NHL:ssä

NHL-kausikin käynnistyy ja näin jääkiekkokausi on lopullisesti lähdössä liikkeelle. Rapakon takana pelaa alkavallakin kaudella runsaasti suomalaisia ja paikkaa auringosta sekä peliminuutteja jahtaa jälleen nelisenkymmentä pelaajaa. Katsotaanpa lyhyesti tilanne suomalaisten osalta. Yllätyksiä tulee varmasti tapahtumaan, kuten Pekka Rinteen nousu viime kaudella ykkösvahdiksi, mutta tämä lienee tilanne kauden alussa:

Maalivahdit:

Vielä kymmenen vuotta sitten NHL:ssä ei suomalaisvahdit juhlineet. Oikeastaan tasan kymmenen vuotta sitten Jani Hurme pääsi ensimmäisenä suomalaisena pitkään aikaan pelaamaan edes yhden NHL-ottelun. Onkin siis suorastaan käsittämätöntä, miten tilanne on voinut muuttua kymmenessä vuodessa. Suomella on tälläkin hetkellä kaksi NHL:n tähtimaalivahtia, nimittäin Miikka Kiprusoff (Calgary Flames) ja Niklas Bäckström (Minnesota Wild) kuuluvat tällä hetkellä maailman TOP-5 maalivahteihin ja kumpikin saattaa taistella kauden lopulla jälleen vuoden parhaan maalivahdin palkinnosta. Ykkösvahteina kautensa aloittavat myös Kari Lehtonen (Atlanta Thrashers) sekä Pekka Rinne (Nashville Predators), mutta kummallakin on omat haasteensa. Lehtonen voisi potentiaalinsa sekä teknikkaansa puolesta olle joskus ykkösvahti, mutta kuten aikaisemminkin, niin loukkaantumiset vaivaavat miestä. Rinne taas pelasi erinomaisen tulokaskauden, mutta pystyykö hän samaan myös nyt, kun hän ei pääsekään tulemaan enää puskista? Viime kaudella Vesa Toskala (Toronto Maple Leafs) oli aloittava maalivahti, mutta suoritukset eivät vastanneet statusta. Tällä kaudella pitää otteiden parantua, tai muuten Toskala löytää itsensä nopeasti vaihtopenkiltä. Antero Niittymäki (Tampa Bay Lightning) yrittää haastaa Mike Smithin ja nyt olisi tulosta syytä jo tulla, sillä Niittymäkikään ei enää nuorennu. Tuukka Rask (Boston Bruins) on taas vakuuttanut seuran ja hän aloittaakin ensimmäisen kauden NHL-joukkueen kakkosvahtina. Antti Niemi (Chicago Blackhawks) taistelee vieläkin tiukasti Chicagon kakkosvahdin paikasta Corey Crawfordin kanssa ja jää nähtäväksi, löytyykö paikka NHL:stä vai farmista. Riku Helenius (Tampa Bay Lightning), Mikko Koskinen (New York Islanders) sekä Miika Wiikman (New York Rangers) pelannevat koko kauden farmissa, ilman arvoasteikossa ylempänä olevien maalivahtien loukkaantumisia.

Puolustajat:

Puolustajissa on edelleen se tilanne, että todellisia huippupuolustajia löytyy tasan yksi. Kimmo Timonen (Philadelphia Flyers) on ainoa todellinen suomalainen huippupuolustaja. Tosin Joni Pitkänen (Carolina Hurricanes) pelaa myös suuria minuutteja, mutta onko tämä vieläkään se kausi, jolloin Pitkänen ottaa vielä sen yhden askeleen ja lunastaa paikkansa todellisten tähtipuolustajien seurasta? Sami Salo (Vancouver Canucks) sekä Toni Lydman (Buffalo Sabres) ovat joukkueidensa luottopuolustajia, joidan oman pään peliä arvostetaan, mutta aivan huipulle ei ole asiaa. Kaiken lisäksi Salo tuntuu olevan aina loukkaantuneena. Pelipaikan NHL:stä voinee luvata myös Ville Koistiselle (Florida Panthers), Sami Lepistölle (Phoenix Coyotes) ja Anssi Salmelalle (Atlanta Thrashers), mutta kohtuullisista kiekollisista taidoista huolimatta heidän pelissään on ainakin vielä liikaa puutteita, jotta suurta roolia voisi heille suunnitella. Hieman yllättäen myös Teemu Laakso (Nashville Predators) on lunastamassa paikan auringosta, sillä hän on pelannut erinomaisesti harjoitusotteluissa. Ilkka Heikkinen (New York Rangers) oli myös varsin positiivinen harjoituskaudella, mutta kausi alkaa farmissa. Tosin Heikkinen on ensimmäisiä puolustajia, jonka Rangers nostaa loukkaantumisten sattuessa. Sen sijaan ilman ihmeitä kiekollisesti lahjakas Joonas Lehtivuori (Philadelphia Flyers) pelannee koko kauden farmissa.

Hyökkääjät:

Yksikään suomalainen hyökkääjä ei ole tällä hetkellä tähtipelaaja, mutta kaksi keskushyökkääjää ovat lähellä ja voivat nousta tähtikategoriaan hyvän kauden jälkeen. Mikko Koivu (Minnesota Wild) on parantanut kausi kaudelta ja oli jo viime vuonna Wildin ykkössentteri ja kokonaisuutena erinomainen keskushyökkääjä voi hyvinkin alkavalla kaudella päästä piste per ottelu tahtiin. Olli Jokisen (Calgary Flames) osakkeet ovat olleet laskussa, mutta hän aloittaa kautensa Flamesin ykkösketjussa yhdessä Jarome Iginlan kanssa ja onnistuessaan Jokinen voi hätyytellä hänen yhden kauden piste-ennätystään (91 pistettä). Voimahyökkääjä Tuomo Ruutu (Carolina Hurricanes) esitti viime vuonna myös positiivisia otteita ja siinä sivussa syntyi 54 pistettäkin. Ruutu on muutenkin pelkkiä pisteitä tärkeämpi pelaaja, mutta jatkuisiko kehitys myös tällä kaudella ja tuleeko pisteitä sellainen 60-70 kappaletta? Anaheim Ducks-kaksikko Saku Koivu ja Teemu Selänne eivät ole enää parhaiden päiviensä iskussa, mutta pelipaikka kakkosketjussa sekä vastuu ylivoimassa yhdistettynä maajoukkueesta tuttuun kemiaan takaa varmasti mukavan määrän pisteitä. Jere Lehtinen (Dallas Stars) alkaa myös ikääntyvään, mutta on edelleen hyvä puolustava laitahyökkääjä, mikäli vain sattuu olemaan terveenä. Valtteri Filppula (Detroit Red Wings) on kehittynyt harppauksin suomalaiskatseilta piilossa, mutta joka kausi on ollut edellistä parempi ja hän on askel kerrallaan saanut enemmän ja enemmän vastuuta. Filppula on todella monipuolinen pelaaja, jota voi käyttää niin hyökkäävässä kuin puolustavassa roolissa, keskellä tai laidassa suoritusten kärsimättä. Olisi varmasti suuremmassa roolissa miltei missä tahansa muualla kuin Detroitissa. Kahdessa ensimmäisessä ketjussa nähtäneen myös Niklas Hagman (Toronto Maple Leafs) sekä Antti Miettinen (Minnesota Wild), mutta taidot eivät aivan tunnu riittävän niin suureen rooliin, vaikka aina välillä onnistumisia tulee. Sen sijaan Jussi Jokinen (Carolina Hurricanes) omaa potentiaalia parempaankin, kuin kakkosketjun ja kolmosketjun välillä poukkoilevaksi NHL-jyräksi. Mutta se on taas eri asia, pelaako Jokinen potentiaalinsa edellyttämällä tasolla muutamaa piikkiä kauemmin, kuten parin viime kauden aikana. Sean Bergenheim (New York Islanders) ja Ville Leino (Detroit Red Wings) saanevat myös loukkaantumisten myötä kokeilla hyökkäävimpiä rooleja, tosin eri syistä. Bergenheim ei ole ikinä vakuuttanut muuten kuin nopeutensa puolesta, mutta Islandersin kokoonpano ei päätä huimaa. Leino taas on vakuuttanut jo Detroitissa ja mies sopii Red Wingsin pelityyliin, mutta kokoonpano on taas äärimmäisen kova. NHL:ssä pienempään ja rikkovampaan rooliin pääsevät myös Jarkko Ruutu (Ottawa Senators), Petteri Nokelainen (Anaheim Ducks) ja Lauri Korpikoski (Phoenix Coyotes), joista Ruutu on NHL:n parhaita ärsyttäjiä, Nokelainen hyvä puolustava sentteri ja Korpikoski suomalaiseen tyyliin osaa raataa, mutta omaa myös potentiaalia nousta vielä jonain päivänä suurempaankin rooliin. Paikan auringosta näyttävät myös hieman yllättäen saavan Ilkka Pikkarainen (New Jersey Devils) ja Mika Pyörälä (Philadelphia Flyers), jotka ovat vakuuttaneet harjoituskaudella sekä harjoitusotteluissa. Heidän kohdallaan onnistumisten tulee kuitenkin jatkua myös itse kauden alettua, tai muuten uusi pelaaja löytää itsensä helposti farmista. Sen sijaan vuonna 1987 syntynyt suomalaisnelikko Jesse Joensuu (New York Islanders), Mikko Lehtonen (Boston Bruins), Perttu Lindgren (Dallas Stars) ja Oskar Osala (Washington Capitals) jatkavat uraansa AHL:ssä myös tällä kaudella enemmän tai vähemmän kaukana NHL-paikasta. Mutta eiköhän jotkut heistä pääse jälleen kokeilemaan NHL-kiekkoakin, kunhan vain kausi AHL:ssä lähtee hyvin käyntiin. NHL-sopimuksen tehneistä Lauri Tukonen taas tuli takaisin SM-liigaan ja Lukkoon kun taas Toni Rajala lähti kiekkoilemaan Kanadan juniorisarjoja.

NHL-kausi alkaa lokakuun alussa. Toivotaan suomalaisille menestystä maailman kovimmassa liigassa!

Samaan aikaan Suomessakin tapahtuu. Rauman Lukko voitti seitsemännen pelin putkeen kauden alusta katsottuna. Tämähän on uusi SM-liigan ennätys ja täytyy myöntää, että varsin vakuuttavia esityksiä Lukko onkin esittänyt. Tällä meiningillä suora playoff-paikka on tulossa Raumalle, mutta ei toki nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sen sijaan Helsingissä ei hymyillä yhtä paljon. Jokereiden hyökkääjiä on mennyt telakalle ennätystahtia sekä miehissä että A-junioreissa ikävimpänä tapauksena luonnollisesti Tomek Valtosen uran päättyminen olkapäävammaan. Sen takia Jokerit onkin pakon edestä joutunut käymään Varamiespalvelun toimistolla ja siksi Kari Sihvosen ja Semir Ben-Amorin kaltaiset sankarit ovatkin löytyneet Jokereiden kokoonpanosta. Niin ja eilenhän todistettiin SM-liigan olevan maailman kovin sarja, kun Tappara voitti Tomi Peltosen, Jyri Junnilan ja Ville Niemisen maaleilla Florida Panthersin 3-2 rangaistuslaukauskilpailun jälkeen. Harri Säteri ilmeisesti pelasi erinomaisesti maalissa puolet pelistä ja San Jose taitaakin kutsua miestä kaudella 2010-2011. Sanoin ilmeisesti, sillä suomalaiseen tapaan ottelusta ei ollut mitään televisiolähetystä. Ketä joku NHL-joukkue muka voisi kiinnostaa... Oli siis pakko turvautua Ylen Teksti-TV:seen sekä Radio 957:n nettiradioon, joka muuten katkesi juuri ennen rangaistuslaukauksia. Hyvä Suomi!

Kuukauden peli: JYP - HIFK

Koska kuukauden peli tulee vain kerran kuukaudessa, niin ajattelin tehdä pientä ennakkoa. Se on kuitenkin ainoa kerta kuukauden aikana, kun suomalaista jääkiekkoa tulee ilmaiselta kanavalta, eikä piilotettuna Urho TV:lle tai Maxille. Vastakkain ovat viime vuoden mestari JYP ja vuosituhannen kestofloppaaja HIFK. Katsotaanpa vähän tarkemmin joukkueiden voimasuhteita.

Materiaali:
Maalivahdeissa JYP voittaa HIFK:n. Sekä Sinuhe Wallinheimo, että Mika Noronen ovat virkaveljeään Jani Niemistä parempia maalivahteja, ainakin vielä. Puolustuskalusto on ainakin paperilla JYP:llä selvästi vahvempi kuin HIFK:llä. Malmivaara, Välivaara, Vatanen ja Koskinen luovat erittäin hyvän puolustusnipun, jota HIFK:n myös varsin hyvä puolustuskalusto ei pysty haastamaan. Hyökkäys menee puolestaan HIFK:n hyväksi. JYP on ollut tehoton ja tehoja ei ole hyökkääjille juurikaan tullut. Ilmeisesti varmoja ratkaisijoita on JYP:llä liian vähän. Sen sijaan HIFK:n hyökkäys on toiminut hyvin myös Haatajan loukkaantumisen jälkeen ja ratkaisijoita on löytynyt laajalta rintamalta Hirschovitsista Ahtolan kautta Nyholmiin. Alkukauden perusteella myös valmennus menee HIFK:lle, sillä Kari Jalosen HIFK on pelannut hyvää peliä kauden alusta lähtien, kun taas Risto Dufvan JYP on lyönyt päätään seinään.

Vire:
JYP on ollut alkukauden suurimpia pettymyksiä ja Immosen jättämä aukko on ollut odotettuakin suurempi. Tiistaina tuli kauden toistaiseksi ainoa voitto HPK:ta vastaan, mutta eilen palattiin tappioiden tielle, kun Lukko kaatoi jyväskyläläiset 4-2. HIFK taas on aloittanut kauden vahvasti ja viimeisestä viidestä pelistä on tullut neljä voittoa ja ainoa tappio on tullut huippuvireistä Lukkoa vastaan. Eilen HIFK murskasi vielä Bluesin peräti 7-0, joten HIFK on tulessa. 

Historia:
JYP ja HIFK ovat kohdanneet pudotuspeleissä harvoin. Mutta 90-luvun vaihteen tienoilta löytyy kuitenkin kolme kohtaamista (vaikkakin JYP oli tuolloin vielä nimellä JyP HT). Vuonna 1989 runkosarjan kolmanneksi yltänyt JyP HT voitti HIFK:n puolivälierissä suoraan voitoin 2-0 voittaen kummatkin pelit vain maalilla. Jyväskyläläiset etenivät lopulta vielä finaaliin, jossa TPS oli kuitenkin parempi. Kaudella 1991-1992 runkosarjan voittanut JyP HT kohtasi välierissä runkosarjassa kuudenneksi sijoittuneet helsinkiläiset. Sarja venyi viidenteen otteluun asti, jossa ratkaisevan pelin vei jälleen JyP HT lukemin 3-2. Finaalissa Jokerit oli kuitenkin liian vahva ja JyP HT joutui tyytymään jälleen hopeaan, kun taas HIFK voitti pronssiottelussa Ässät 3-2. Ja heti seuraavalla kaudella HIFK ja JyP HT kohtasivat jälleen, kun HIFK oli ollut runkosarjassa kolmas ja JyP HT kuudes. Tälläkin kertaa JyP HT oli vahvempi ja vei sarjan 3-1 ja voittaen lopulta pronssiottelussa Ässät. Viime kaudella taas JYP voitti kohtaamisen HIFK:iä vastaan kolme kertaa HIFK:n voittaessa vain kerran senkin tapahtuessa jatkoajan jälkeen.

Seuraa heitä:

- Mika Noronen - JYP
Pääseekö nimekkäin varamiespalvelun kautta liigaan tullut mies tänään peräti kentälle, vai keskittyykö hän tänäänkin hienoimman tarjolla olevan lippiksen valintaan?

- Sami Vatanen - JYP
Suomen kenties lupaavin kiekollinen puolustaja. Pituutta ei ole paljoa, mutta taitoa sitäkin enemmän. Vaarallinen varsinkin ylivoimalla.

- Antti Virtanen - JYP
Onko Virtasen taidoista hyötyä nyt kun Jarkko Immonen on poissa viereltä? Tehoja odotetaan, mutta toistaiseksi pisteitä on kertynyt vain kolme.

- Jerry Ahtola - HIFK
Ahtola on parantanut huikeasti kesän aikana ja näyttää aivan eri pelaajalta kuin vuosi sitten. Röyhkeä laituri oli Porissakin kentän parhaita.

- Dale Clarke - HIFK
Clarken ollessa kentällä ainakin toisessa päässä kenttää tapahtuu. Tapahtuuko tänään enemmän JYP:n päässä vai omassa päässä?

- Mikael Granlund - HIFK
Superlupaus, jonka hehkutus on mennyt jo yli. Katso tänään ottelu ja muodosta itse oma mielipiteesi, jottei tarvitse pelkästään Iltasanomiin luottaa.

Lopputulos: Veikataan HIFK:n 2-3 voittoa.

Siirtomarkkinoilla tapahtuu

Kyllähän sen tiesi, että kokoonpanot eivät ole viikkoakaan samanlaisia kuin kauden alussa tehdyn ennakon aikana. Dan Iliakis, Tomas Plihal, Tyler Redenbach ja Peter Pohl eivät todellakaan jääneet viimeisiksi vahvistuksiksi. Sillä kuten arvata saattoi, jotkut ehtivät painaa paniikkinappulaa jo ennen kauden alkua, jotkut lähettää porukkaa Mestikseen ja jotkut hankkivat korvaajan loukkaantuneen tähtensä tilalle. Niin myös tällä kertaa. Katsotaan näin parin viikon jälkeen näistä siirroista suurimmat.

- Lee Gorenin siirrosta tiedettiin jo ennen kauden alkua, mutta Lee saapui Tapparaan lainalle vasta kolmanteen peliin. Goren lähtee kuitenkin Tapparasta pois Ruotsin Färjestadiin ensi kuun lopulla, sillä hän on artistipakolaisena Suomessa hakemassa pelituntumaa. Joka tapauksessa pelissä Ässiä vastaan jäi kuva varsin taitavasta pelaajasta.

- Kun HIFK:n ykköstykki Juha-Pekka Haataja joutui sairastuvalle, niin HIFK kävi heti varamiespalvelun luona ja pyysivät ilmeisesti tunnetuinta vapaana olevaa nimeä joukkueeseensa. Näin Toni Dahlman saapui try-outille Helsinkiin ja pelasi ensimmäisen ottelun tällä kaudella myös Ässiä vastaan.

- Kukaan ei yllättynyt, kun Lauri Tukonen putosi Tampa Bay Lightningin harjoitusleiriltä. Näin Tukonen palaa Suomeen ja vahvistamaan lukon hyökkäystä. Tämä siirto oli helpoin arvattava ehkä ikinä, sillä Tukosen kohdalla paluu Lukkoon oli selvä, mikäli paikka NHL:ssä ei aukea. Ja se ei tietenkään aukea, mikäli pelaaja ei ole edes SM-liigassa tähtipelaaja.

Noronen on tällä hetkellä yksi SM-liigan nimekkäimpiä pelaajia

- Kun JYP-vahti Pekka Tuokkola loukkaantui, niin toiminta oli nopeaa ja Sinuhe Wallinheimon pariksi hankittiin Mika Noronen. Noronenhan on tällä hetkellä yksi liigan tunnetuimmista maalivahdeista, mutta kyseessä on silti vain varamiespalvelun kautta hankittu pelaaja. Edes JYP ei voi pelata koko kautta kolmella ykkösvahdilla. Ja toisaalta, jos maalivahdin menetykseen reagoitiin näin nopeaksi, niin miksi Immosen korvaajan hankinta on venynyt näin pitkälle?

- Kun Hämeenlinnassa huomattiin, että joukkue oli tehnyt kolmessa ensimmäisessä pelissä vain kaksi maalia, niin joukkue hankki uuden pelaajan. Tai no, uuden ja uuden. Tony Virta pelasi Hämeenlinnassa jo viime kaudella tehden 23 pistettä. Ilmeisesti nyt sitten hintapyyntö oli pudonnut jopa HPK:n budjetille riittävän pieneksi, kun Virta huomasi jääneensä ilman pelipaikkaa. 

Ja lisäksi ovi on käynyt tiuhaan Mestiksen ja SM-liigan välillä. Ja sehän ei ole mikään ihme, sillä JYP ja D-Team, Pelicans ja HeKi, Kärpät ja Hokki sekä TPS ja TuTo ovat todella tiiviissä yhteistyössä. Mutta on moni muukin liigajoukkue lähettänyt nuoria pelaajiaan Mestikseen hakemaan vastuuta sekä kokemusta liigapeleistä. Ja onhan siellä käynyt pyörähtämässä jo aika koviakin nimiä. Ossi Louhivaara, Vili Sopanen, Oskari Korpikari ja Mikko Kousa eivät kuitenkaan ole ihan nimettömimpiä pelaajia.

Vili Sopanen kävi hakemassa vauhtia Mestiksestä

Eikä tässä vielä kaikki! Jatko-osan suunnittelu on edennyt jo pitkälle ja on vain ajan kysymys, milloin tietoa alkaa tippumaan. Huhut kertovat, että Jyväskylässä on vihdoin herätty ja huomattu, että he tarvitsevat hyökkääjän korvaamaan Jarkko Immosen jättämää aukkoa. Kärppiin on yhdistetty Lasse Pirjetää nyt, kun Jari Viuhkola joutui sairastuvalle. Ja eiköhän se laitahyökkääjäkin Ouluun jossain vaiheessa kautta eksy. Ässiin taas ollaan tuomassa vielä yhtä puolustajaa verorajalla. Ja saa nähdä, kuinka kauan Helsingissä katsotaan joukkuetta, jolla ei ole kakkossentteriä. Jokereissa Esa Pirnes on tällä hetkellä nimittäin varsin yksin. Ja kyllä jokin joukkue onnistuu yllättämään jollain hankinnalla kaikki muut.

Samaan aikaan Satakunnassa... 6-1, 6-2, 5-0, 4-2, 7-3. Ässien kannattajana en pidä tuosta sarjasta yhtään. Kyseessähän on nimittäin Lukon kauden ensimmäisten viiden otteluiden lopputulokset. Ja kuten huomaa voi, tappio ei ole ollut vielä lähelläkään. Sen sijaan jokainen joukkue Jokereita myöten tuntuu kaatuvan helposti. On se pakko todeta, että Lukon ulkomaalaiset Jakub Petruzalek, Justin Morrison, Kurtis McLean ja Charlie Cook ovat kovia pelimiehiä. Petruzalek siis jatkoi siitä, mihin jäi niiden kahden Ässät-Lukko pelin perusteella, mitä harjoituskaudella jäi. Ja kun maalilla on Petri Vehanen, niin omakin pää pitää. Kiihtyykö tahti entisestään, kun Antti Laaksonen ja Lauri Tukonen palaavat joukkueeseen? Ja miten vastaa Ässät? Ottamalla tylysti Tapparalta 4-1 turpaan äärimmäisen heikon esityksen jälkeen. Kai Ässien A-nuoretkin sitten häviävät huomenna Lukon vastaaville. Mutta hei, seisomakatsomo sentään maalataan punaiseksi! Ja siinä onkin sitten varmaan ainoa korjaus Isomäen halliin seuraavan viiden vuoden sisällä.

Superjunnu kävi Porissa

Nuorten MM-kisat vain 16-vuotiaana ja siellä 3 pistettä. Alle 18-vuotiaiden MM-kisat ykkössentterinä ja pisteitä 13 kappaletta alaikäisenä. Kohusiirto Kärpistä HIFK:iin, josta käytiin lopulta melkoinen kiista, joka ylitti uutiskynnyksen melko helposti. Lukemattomia uutisia MTV3:lla, Iltasanomissa, Iltalehdessä ja monessa muussa paikassa. Jääkiekkolehden kannessa yhdessä Toni Rajalan ja Teemu Pulkkisen kanssa otsikolla "seuraava superketju?". Iltasanomien SM-liiga liitteessä pitkä juttu, jossa keskusteltiin siirrosta ja poikkeuksellisista kyvyistä ja pelirohkeudesta. Ja jokainen suuri media huomasi mainita, kun tämä  poika teki liigauran avausmaalinsa viidennessä liigapelissään. Tämä kaikki 17-vuotiaalta HIFK:n pelaajalta, joka ei voi vielä edes kantaa KOFF:n mainosta paidassaan. Kyseessä on tietenkin Mikael Granlund.

Tuollaisen kohun jälkeen oli harvinaisen mielenkiintoista nähdä Granlund ihan omin silmin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin en ollut nähnyt Granlundin pelaavan kuin kerran aiemmin ja sekin oli viime nuorten MM-kisojen aikaan internetin kautta. Tämä siis siitä huolimatta, että olen tiennyt Granlund-Pulkkinen kaksikon kuta kuinkin heti Pohjola-leirin jälkeen. Mutta nyt aukesi mahdollisuus nähdä Granlund, kun Ässät ja HIFK pelasivat Porissa perjantaina 18.9.2009. Miltä pojan peli näytti? Oikeastaan ei juuri miltään. Granlund oli koko ottelun harvinaisen näkymätön muutamaa väläystä lukuun ottamatta. Mutta noina väläyksen hetkinä näki sen suuren potentiaalin, mikä pojassa on. Kyseessä on kyllä todella taitava pelaaja tuon ikäiseksi ja ennen kaikkea Granlund osasi pitää kiekkoa erittäin hyvin ahtaassa paikassa. Ja pelisilmä on aivan huikea. Mutta toisaalta fysiikka ei oikein tahdo riittää liigatasolle ja muun muassa Patrik Forsbacka toivottikin Granlundin tervetulleeksi liigaan. Puutteellinen fysiikka aiheuttaa myös sen, että Granlundista ei paljoakaan ole hyötyä omassa päässä. Mutta ylivoimalla Granlundista on vielä varmasti paljon iloa HIFK-faneille!  

(Kuvanlaatu ei kieltämättä päätä huimaa... )

Niin... Ottelun jälkeen Mikael Granlundista oli MTV3:lla pidempi juttu, kuin itse Ässien ja HIFK:n ottelusta, josta näytettiin nopeasti vain oleelliset maalit. Sen sijaan Granlundista piti puhua pidempäänkin. Tällä kertaa miestä verrattiin Teemu Selänteeseen ja Saku Koivuun. Saku Koivu on oikeastaan kohtuullisen lähellä Granlundia ja Sakuun on ehkä ihan hyvä verrata, mutta Selänne? Granlund pelaa nyt toki vielä tämän vuoden laidalla, koska fysiikka on puutteellinen, mutta muuten on aika kaukaa haettu vertaus. Granlundista ei saa hyvällä tahdollakaan huippunopeaa maalintekijää, millainen Selänne taas on. Niin ja tämä juttuhan tuli siis sellaisen ottelun jälkeen, jossa Granlund ei tehnyt pistettäkään.

Kaverini sanoin "Granlund on valmis liigaan, mutta ei vielä Isomäen halliin".

Kauden ensimmäinen KHL-ottelu katsottu

Illalla ei ollut juurikaan mitään tekemistä, joten katsoin illan jääkiekkotarjontaa. Tarjolla olikin KHL:ää ja ajattelin katsoa kerrankin ottelun maailman toiseksi parasta jääkiekkosarjaa. Vastakkain olivat Dynamo Moscow ja Salavat Yulaev Ufa ja ottelu oli kätevästi nähtävissä sportbox.ru:n avulla. Joten mikäs siinä, vaadittavat lisäosat selaimeen ja ottelu käyntiin. Heti ensimmäisenä täytyy myöntää, että on Venäjällä nykyään nimekkäitä joukkueita. Ufan joukkueesta löytyivät Aleksandr Eremenko, Dmitri Kalinin, Kirill Koltsov, Maksim Kondratiev, Vitaly Proshkin, Oleg Tverdovsky, Igor Grigorenko, Konstantin Koltsov, Viktor Kozlov, Aleksandr Radulov, Andrei Taratukhin, Patrick Thoresen ja Sergei Zinoviev. Moskovan Dynamolta taas Daniil Markov, Karel Rachunek, Dmitri Vorobiev, Alexei Zhitnik, Johan Harju, Jiri Hudler, Ivan Neprayev, Linus Omark, Oleg Saprykin, Mathias Weinhandl, Vitaly Yachmenev ja tietenkin suomalaisväriä Leo Komarovin muodossa.

Muutamia huomioita sain koottua kyseisen ottelun aikana. Kun kuva viimein siirtyi jäälle, niin taustalla soi luonnollisesti suomalaisen laulu- ja soitinyhtye Waldo's Peoplen Back Again tanssityttöjen pomppiessa. Mutta itse pelistä, kyllä huomaa että taitoa noilta miehiltä löytyy. Pelityyli on aivan erilainen kuin Suomessa. Taito korostuu niin paljon, että kiekko viedään aina hyökkäysalueelle kuljettamalla. Ei puhettakaan mistään ristikulmaan lyömisestä. Oikeastaan peli saattaisi kaivata peräti hieman suoraviivaisuutta, sillä puolustajillakin tuntui olevan suunnattoman vaikeaa antaa se helppo ensimmäinen syöttö, kun ensin pitää tehdä piruetti, harhauttaa kärkikarvaaja ja sitten vasta syöttää. Mutta sitä se on, kanadalaiset opetetaan taklaamaan, suomalainen opetetaan raatamaan ja venäläinen opetetaan käsittelemään kiekkoa. Pisti myös silmään, että jäähyjä annettiin todella vähän ja mailaa sai välillä käyttää aika surutta. Ei ihmekään, että ukrainalaiset ja kazakstanilaiset pelaavat siten miten pelaavat, jos tuollaista peliä sallitaan KHL:ssä. Lähetys oli tietenkin venäjänkielellä ja teksti kyrillisin kirjaimin, joten pelin ymmärtäminen oli vähän heikkoa. Kesti hetken tajuta kumpi joukkue on kumpi ja vielä pidempään kesti tajuta, että Leo Komarov on sinisen joukkueen numero 87. Joka tapauksessa peli oli varsin viihdyttävää ja se oli tärkeintä.

Ensimmäinen erä meni itsellä vielä hakiessa, sillä puolen välin kohdalla tietokone päätti mennä jumiin juuri, kun Salavat Yulaev Ufa onnistui maalinteossa. Paluun tein vasta erätauolla, jolloin huomasin, että maali olikin hylätty. Sen mitä ensimmäisestä erästä näin, niin Ufa kyllä vei peliä oikeastaan miten halusi. Toinen erä jatkoi ensimmäistä ja lopulta Miroslav Blatak veikin Ufan 0-1 johtoon ylivoimalla ja pian perään Konstantin Koltsov jo 0-2 johtoon. Dynamo teki kuitenkin comebackin, sillä ensin Oleg Saprykin onnistui yllättämään terävällä laukauksellaan Salavat Yulaev Ufan maalivahdin ja pian perään Linus Omark kaapi tasoituksen maalin edestä. Sergei Zinoviev kuitenkin vei Ufan erätauolle 2-3 johdossa. Kolmas erä oli hieman tasaisempi ja kun Moskovan Dynamo pääsi ylivoimalle, niin Denis Denisov tasoitti pelin. Kuitenkin hieman myöhemmin toisen Dynamon ylivoiman päätteeksi Zinoviev vei Ufan jälleen 3-4 johtoon Dynamon maalivahdin, Vitaly Eremeevin avustuksella. Loppunumerot 3-5 iski Dmitri Kalinin myös kohtuullisen helposti.

Entäs sitten Leo Komarov? Kuten sanoin, ensimmäisessä erässä piti ensin paikallistaa koko mies ja sitten kun se onnistui, niin tietokone ja lähetys alkoi temppuilemaan. Toisessa erässä sitten mies näkyikin. Hän teki juuri sitä mitä hän osaa eli raastoi ja raatoi koko ajan ja pelasi myös alivoimaa. Kerran hän myös onnistui riistämään kiekon mallikkaasti luoden 2 vastaan 1 tilanteen ja pääsi jopa hyvään paikkaan yrittämään maalintekoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Komarov oli myös hämmentämässä maalin edessä Omarkin 2-2 tasoituksen aikaan. Erän lopulla noin minuuttia ennen erätaukoa kuitenkin sitten kolahti ja Komarov osui vastustajan pelaajaan, jonka kyynärpää ilmeisesti osui Komarovin päähän. Komarov piti taluttaa pukuhuoneisiin, mutta onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut, sillä Komarov palasi heti kolmanteen erään. Kolmannessa erässä mies oli varsin näkymätön. Pari taklausta hän sai tehtyä erän aikana ja lopuksi hankki itselleen rangaistuksen, mutta muuten Komarovia ei juuri näkynyt.

Näin on saatu alta kauden ensimmäinen KHL-peli. Viime vuonna katsoin kaksi peliä. Tänä vuonna varmaankin päästään suurempiin lukemiin, vaikkakaan liiga ei vieläkään niin paljoa kiinnosta. Mutta katsoo nyt. Kyllä siellä suomalaisia on ja esimerkiksi heidän otteitaan voisi pari kertaa kauden aikana katsoa.

Väitteitä ja vastaväitteitä

(Huom! Tätä tekstiä ei kannata ottaa turhan vakavasti)

Väite 1: Blues ei tee enää tänä vuonna miljoonaluokan tappioita.
- Niin kauan, kun esimerkiksi Ben Eavesin, Ryan Kellerin, Dale Clarken ja Bernd Brücklerin lähdöistä huolimatta virallinen pelaajabudjetti pysyy lähes samana, niin mikään ei viittaa minkäänlaiseen oikeaan muutokseen. Eiköhän Blues tee jälleen sen pari miljoonaa tappiota ja Salonoja maksaa mielellään kulut.

Väite 2: Mikael Granlund voittaa tulokkaiden pistepörssin.
- Mahdollisesti, mutta aivan yhtä mahdollista on se, että Granlund kulutetaan loppuun jo vuodenvaihteen aikaan, kun mies pelaa liigassa ylivoimaa ja nuorten maajoukkueessa ykkösketjussa jokaisen Bermudan ja Togon neljän maan turnauksen.

Väite 3: HPK jatkaa yhdistyksenä maailman loppuun asti.
- Ei pidä paikkaansa. Maailmassa on tapahtunut suurempiakin ihmeitä, kuten Suomen euroviisuvoitto sellaisella bändillä, joka esiintyi vappunaamarit päässä. Sitä paitsi sain vision, että HPK muuttuu osakeyhtiöksi täytettyään 200 vuotta, eli jo vuonna 2129.

Väite 4: Ilves peluuttaa Mälkiän aikakaudella nuoria pelaajia aivan eri tavalla kuin viime kaudella.
- Kyllä. Jo heti ensimmäinen ottelu osoitti sen, sillä 90-ikäluokan yksi suurimmista hyökkääjälupauksista eli Joonas Rask pääsi heti neljänteen kenttään!

Väite 5: Jokerit pelaa koko kauden kotimaisin voimin.
- Kaunis ajatus, mutta Jokereiden meiningin tuntien joukkueeseen tulee joku ulkomaalainen heti ensimmäisen kahden ottelun tappioputken jälkeen. Perinteisesti vielä juuri sinne, minne tarvetta ei ole. 

Väite 6: JYP ei tarvitse uutta keskushyökkääjää.
- Minusta se on aika huvittavaa, että ykkösketjussa pelaa viime kaudella runkosarjassa 3+0 tehot ahminut Tuomas Vänttinen. Tällainen mies on laitettu korvaamaan MM-kisoissa kakkosketjussa pelannutta sentteriä! Uskottavuus on koetuksella, mikäli uutta naamaa ei näy Jyväskylässä verorajaan mennessä.

Väite 7: Jussi Timonen palaa omalle tasolleen.
- Mille ihmeen omalle tasolleen? Mies lähti SM-liigasta rivipelaajana ja tuli takaisin rivipelaajaksi. Ainoa ihmetyksen aihe onkin, miten ihmeessä pelkkä sukunimi on riittänyt NHL-otteluihin. Kai valmentaja luuli sitten Jussia Kimmoksi.

Väite 8: Kärpät ei saa mitalia tällä kaudella.
- Kyllä saa. Nyt puhutaan joukkueesta, mikä vahvistuu aina kauden aikana. Rahaa on kirstussa vieläkin, osiltaan varmaan johtuen Junnon kitsaudesta. Hänellä kun ei vieläkään ole tainnut olla varaa ostaa kultaista kravattia sen keltaisen sijalle.

Väite 9: Miikka Tuomainen nousee aivan uudelle tasolle ja lähtee kauden jälkeen NHL:ään.
- Joka vuosi Tuomainen on ollut läpimurron kynnyksellä, mutta vieläkään mitään ei ole tapahtunut. Miksi siis nytkään? Ainoa uusi taso jolle Tuomainen voi päästä on komennus Mestikseen.

Väite 10: Mika Toivola epäonnistuu Pelicansin valmentajana, sen osoittaa jo kaksi epäonnistunutta kautta Raumalla.
- Epäonnistuminen Raumalla ei kerro mistään mitään. Siitä on jo hetki aikaa, kun viimeksi kukaan ylipäätään onnistui Lukon peräsimessä. Ja Uramastakin tuli kertaheitolla huono valmentaja, kun hän siirtyi Tapparasta Lukkoon. Eiköhän Toivola onnistu vähän paremmin Lahdessa.

Väite 11: SaiPa on rakentanut resursseihin nähden erinomaisen joukkueen ja pelaa kauden lopulla playoffeja.
- Niin ja lehmät lentää ja tekee puita pesiin.

Väite 12: Janne Ojanen nousee SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssin kärkeen.
- Kyllä. Todennäköisesti vielä ensimmäisessä pelissään. Kyllä sieltä aina jokin kakkossyöttö Ojaselle onnistutaan merkitsemään. Aivan sama onko hän kentällä, penkillä tai jäähyaitiossa, mutta kyllä se syöttö aina Ojasen löytää.

Väite 13: Aki Berg on kauden 2005-2006 vireessä ja on SM-liigan parhaita puolustajia.
- Lähetetään se vielä olympialaisiin peruspuolustajaksi! Ei, en vain jaksa uskoa että Berg tekee uuden nousun kansainväliselle tasolle viimeisen parin vuoden loukkaantumiskierteen jälkeen.

Väite 14: Sakari Salminen on teräksisessä kunnossa ja dominoi kaukalossa Ville Leinon tavoin.
- Todellakin. Arto Javanaisen yhden kauden maaliennätys on vaarassa, kun Dominaattori on huippuiskussa. Maalit eivät ole edes perinteisiä maalintekijän maaleja, vaan kaikki on harhautusten jäljiltä tai läpiajosta. On se vaan niin kova jätkä!

TJ 0!

Muualla ottelut aloitettiin päivää aikaisemmin, mutta Porissa kauden avaus pelataan vasta tänään. Älykäs tietokonejärjestelmä on fiksusti valinnut Ässien ja Lukon kauden avauksen tapahtuvan vasta perjantaina, jotta yleisöä olisi mahdollisimman paljon ja olutta myytäisiin sitäkin enemmän. Joka tapauksessa tätä on tullut odotettua jo hetken aikaa. Toki, harjoituskaudella näin jo jääkiekkoa useampaan otteeseen ja Ässät - Lukkokin pelattiin pariin otteeseen. Mutta se on aivan eri maailmansa pelata pisteistä, kuin Pitsiturnauksessa junnujen kanssa.

Ässät-Lukko... Niin paljon muistoja kiteytyy tuohon taistelupariin. Siitä on kuta kuinkin tasan 15 vuotta aikaa, kun minut vietiin ensimmäistä kertaa jäähallille katsomaan peliä. Siellä vaahtosammuttimen kokoinen poika katseli täpötäydessä Isomäen seisomakatsomossa peliä kaljakorin päällä. Peli päättyi vielä Ässien voittoon ja siellä rakkaus Ässiä kohtaan syttyikin. Ja vaikka Ässät on turhan harvoin antanut minulle ilon aiheita, niin silti vuodesta toiseen omaa joukkuetta tulee kannatettua ja Isomäen jäähallin käytäviä tallattua. Kai tässä sitten pitää olla jotenkin masokistinen ihminen.

Mutta onhan noista Ässien ja Lukon välisistä otteluista tullut huikeasti muistikuvia. Niin monta peliä olen nähnyt, kun tämä myyttinen taistelupari on kohdannut. Mitä kaikkea sitä muistaakaan? Muistan hyvin yhdenkin pelin, jossa Lukon maalivahti (olisiko ollut Boris Rousson) syötti maalin takaa suoraan Ässien pelaajan (muistaakseni Timo Salonen) lapaan maalin eteen ja vähemmän yllättäen punalamppu syttyi. Jossain ottelussa Porissa maaliin luisteli nuori Sampsa Siivonen, kun Ässät oli tehnyt muutaman maalin. Eräs kerta tulin peliin kaverin kanssa ja hänellä oli Lukon lippu mukana. Onneksi minulla oli vielä suurempi Ässien lippu, jolla pystyi hyvin peittämään Lukon lipun. Kaudella 2002-2003 olin siinä Lukon pelissä, joka tuli heti sen jälkeen, kun Markku Tähtinen oli myyty Ässistä Lukkoon. Yleisö buuasi koko ottelun Tähtiselle ja "Markku!"-huudot eivät loppuneet koko ottelun aikana. Kauden 2003-2004 avauksessa Scott Langkowin nollapeli kesti lähes loppuun asti, mutta niin vain Lukko vei nollapelin kaksi sekuntia ennen loppua. Legendaarisella hopeakaudella joulun jälkeen näin kauden ensimmäisen ottelun paikan päällä ja Ässät pelasi yhden parhaista peleistään, mitä olen nähnyt. Lukon joukkue oli täysi vastaantulija ja peli päättyi 6-3 (katso youtube-video). Mutta huomioni kiinnittyi erääseen pieneen Lukon pelaajaan, joka muun joukkueen vastaisesti näytti pelimieheltä. Kyseinen herra olikin sitten Petri Lammassaari... Pieniä ja vähän isompiakin muistoja on paljon paikallisotteluista. Jää nähtäväksi lisätäänkö tänään jotain listaan.

Mutta palataan tähän päivään ja illan peliin. Luvassa on varmasti kiihkeä paikalliskamppailu ja kauden avauksessa tuskin vauhtia ja vaarallisia tilanteita uupuu. Peli voi mennä niinkin kiihkeäksi, että hanskat putoilevat ennen pelin loppumista. Luvassa on varmaankin myös tasainen peli, sillä siitä pitävät huolen SM-liigan parhaimmistoon kuuluvat maalivahdit, eli Ässien Eero Kilpeläinen ja Lukon Petri Vehanen. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin Ässät pelaa kotiyleisönsä edessä todella fyysisesti ja laidat saavat kyytiä Lukon keskittyessä hienompiin kuvioihin. Nähtäväksi jää, kumpi tyyli toimii Isomäen illassa paremmin. Kysymyksiä on muitakin. Kumpi tshekki pelaa paremmin, Kamil Piros vai Jakub Petruzalek? Mitä tekee Sakari Salminen? Onnistuuko Dan Iliakis ensiesiintymisessään patapaidassa? Nouseeko Lukon nuorisokaarti Juuso Rajala ja Juhani Jasu etunenässä esille? Vastauksia saadaan tänään klo 18.30 alkaen tunnelmaa täynnä olevasta Isomäen jäähallista!

SM-liiga kaudella 2009-2010 osa 1

SM-liiga kausi lähestyy hurjaa vauhtia ja vain kahden päivän päästä kiekko putoaa jäähän kuudella paikkakunnalla. Ennen alkua halusin kirjoittaaoman näkemykseni tulevan kauden ennakkoasetelmista. Huomiokaa, että tämä on vain oma näkemykseni, enkä väitä että se olisi ainoa oikea näkemys. Mielipiteitä on juuri niin paljon kuin on ihmisiäkin. Runkosarjan sijoitukset laitoin liukuviksi kaverin ehdotuksesta, sillä tiettyjä seuroja on äärimmäisen vaikea arvioida ja muutenkaan se ei näytä tällä tavalla niin absoluuttiselta. Joka tapauksessa tästä se lähtee. Oma ennakkoni SM-liigan kaudesta 2009-2010:

BLUES

Blues on erikoisessa tilanteessa. Organisaatio teki jälleen mittavat tappiot ja pelaajabudjettia jouduttiin leikkaamaan. Samalla joukkueesta lähti pois Ben Eavesin, Ryan Kellerin, Mikko Koskisen ja Dale Clarken kaltaiset pelaajat. Ja kaupan päälle Petri Lammassaaren kausi meni piloille ennen kuin se ehti alkamaankaan. Eihän näiden menetysten jälkeen joukkue voi menestyä? Itse taas veikkaan toista. Vaikka Bluesin suurimmat tähdet ovatkin Toni Kähkösen, Stefan Öhmanin ja Petri Kokkon kaltaiset B-luokan tähdet, niin joukkue on tasaisen hyvä ja taustalla on nousemassa koko ajan Suomen lupaavimpiin kuuluvia junioreita. Maalivahtiosasto on kunnossa SaiPassa hyvin pelanneen Iiro Tarkin johdolla ja potentiaalia pitäisi olla vieläkin parempaan. Puolustuksen suurin nimi on Petri Kokko, mutta Santeri Heiskanen, Miika Huczkowksi ja Rami Alanko ovat perusvarmoja ja rutinoituneita puolustajia ja lisäksi taustalta on tulossa vielä lupaavia, kiekollisenkin pelin osaavat nuoret puolustajat, eli Ville Lajunen, Mikael Kurki, Kristian Näkyvä ja Aleksi Laakso. Hyökkäys on myös täynnä potentiaalisia nimiä, joiden parasta kautta ei varmasti vielä ole nähty. Jarkko A. Immonen, Camilo Miettinen, Juuso Puustinen, Tomi Sallinen, Joonas Nättinen ja Sami Blomqvist varmasti ottavat vielä harppauksia eteenpäin. Ja kun hyökkäyksessä ovat lisäksi Öhmanin ja Kähkösen lisäksi rutinoituneet Erkki Rajamäki, Jarkko Uhlbäck ja Toni Häppölä, niin voi vain todeta Bluesilta löytyvän ihailtavasti laajuutta ja nuoruuden intoa. Ja kaiken kruunaa yksi liigan parhaista valmentajista, eli Petri Matikainen. Blues tulee olemaan hyvä myös kaudella 2009-2010!

Paras pelaaja: Toni Kähkönen
Tärkein hankinta: Iiro Tarkki
Tuleva tähti: Joonas Nättinen
Sijoitus runkosarjassa: 3-8

HIFK

HIFK:stä puuttuu viime kauden avainpelaajista Ilkka Heikkinen, Ilkka Pikkarainen, Jussi Pesonen ja Hannu Pikkarainen, mutta kaikesta huolimatta kokonaisuus näyttää ihan hyvältä. Hyökkäyksessä on varsinkin etukäteen todella pelottava kaksikko, kun Kim Hirschovits tarjoilee ja Juha-Pekka Haataja iskee kiekot maalin perukoille. Muutenkin HIFK:n hyökkäys on täynnä periaatteessa hyviä hyökkääjiä, jossa runkona toimivat Arttu Luttinen, Lennart Petrell, Teemu Ramstedt, Joni Töykkälä, Turo Järvinen, Max Wärn ja Mikael Granlund. Ongelmaksi voi muodostua kuitenkin lopullisen ratkaisuvoiman puute, sillä moni hyökkääjistä on profiloitunut enemmän työmyyriksi. Moni HIFK-fani toivoneekin tason nostoa Ramstedtilta ja superjunnu Granlundilta. Puolustuskin näyttää ainakin paperilta hyvältä, kunhan vain Toni Söderholm, Markus Kankaanperä, Martti Järventie, Dale Clarke ja Mikko Kurvinen pääsevät omalle tasolleen. Puolustuksen viimeistelee kohtalainen nuori puolustaja Joni Haverinen, joten puolustus on ainakin liigatasolle aivan riittävä. Kysymysmerkeiksi nouseekin lähinnä kaksi asiaa. Pystyykö Jani Nieminen pelaamaan ykkösvahdilta vaadittavalla tasolla koko kauden, vai joudutaanko turvautumaan jälleen kerran Jan Lundelliin? Ja ennen kaikkea, onnistuuko taitokiekkoa enemmän suosiva valmentaja Kari Jalonen luomaan HIFK:n fyysiselle joukkueelle sopivan pelitavan. Mikäli Nieminen ja Jalonen onnistuvat, HIFK kamppailee tosissaan mitaleista.

Paras pelaaja: Kim Hirschovits
Tärkein hankinta: Juha-Pekka Haataja
Tuleva tähti: Mikael Granlund
Sijoitus runkosarjassa: 2-6

HPK

Hämeenlinnassa mietitään tällä hetkellä varmasti keinoja hyökkääjien saamiseksi ykkösketjutasolle. Jussi Makkonen ja Steve Kariya jättivät huiman aukon HPK:n hyökkäykseen ja vastaavan tasoisia miehiä ei ole löytynyt tilalle, osin viime vuonna syntyneen 800.000 euron tappion takia. HPK:lla on sen sijaan paljon toisen ja kolmannen ketjun tasoisia pelaajia, mutta joidenkin pitää kantaa päävastuu tehopisteistä, tai muuten tulee noutaja. Janne Laakkonen, Ville Viitaluoma, Niko Nieminen, Jari Sailio, Joonas Kemppainen, Joonas Vihko ja Miikka Männikkö lienevät etukäteen parhaimmat ehdokkaat nousemaan suureen rooliin, mutta tällä hetkellä sitä tasoa uskaltaa luvata vain Laakkoselle. Puolustuksessakin on omat ongelmansa, sillä kiekollista vastuuta hoitavista Mikko Mäenpäätä ei välillä tunnu puolustus kiinnostavan ollenkaan ja Jukka-Pekka Laamanenkin lienee pelannut jo parhaat kautensa. Lisäksi Marko Tuulolalla alkaa olla ikää sen verran, että se ei voi olla vaikuttamatta peliin. Loput puolustuksesta onkin sitten tusinatavaraa, jolle on vaikea edes veikata suuria edistysaskeleita. HPK:n onni voikin löytyä maalinsuulta, sillä HPK:lla on yksi liigan parhaista maalivahtikaksikoista. Maalilla on nimittäin viime vuonna EHT-tasolle noussut Teemu Lassila ja suuren potentiaalin omaava Juha Metsola. Mutta riittävätkö pelkät maalivahdit, jos kentällä palaset ovat riittämättömät. Valmentaja Jukka Rautakorvella riittääkin miettimistä pelitavan suhteen. Yleensä Rautakorpi on onnistunut työssään erinomaisesti painottamalla työntekoa, mutta miten käy tällä kertaa?

Paras pelaaja: Teemu Lassila
Tärkein hankinta: Niko Nieminen
Tuleva tähti: Juha Metsola
Sijoitus runkosarjassa: 7-10

ILVES

Ilveksen mahdollisuudet kaudella 2009-2010 kiteytyvät kahteen pelaajaan. Markus Seikola ja Colby Genoway tulevat olemaan ylivoimaisesti tärkeimmät palaset Ilveksen tulevan kauden joukkueessa. Mutta kummassakin on olemassa myös huomattava floppiriski. Seikola oli väläytellyt taitojaan aina välillä jo ennen Ilvekseen siirtymistä, mutta taso ei aina pysynyt ja Genoway taas ei ollut Ruotsin Allsvenskanissa niin vakuuttava, kuin Ilveksessä pelattu alkukausi antoi odottaa. Varsinkin Seikolan floppaaminen olisi suuri katastrofi, sillä vaikka Arto Tukio, Antti Hulkkonen, Mikko Kuukka ja Antti Bruun ovat kohtuullisen hyviä pelaajia liigaan, niin samanlaista kiekollista kykyä kenelläkään muulla ei ole. Hyökkäyksessä taas varmoja ylemmän keskitason pelaajia ei Genowayn lisäksi ole kuin Jussi Pesonen ja jo jääkiekkoilijan veteraani-ikää lähestyvä Pasi Määttänen. Tampereella katseet kääntynevätkin Pasi Saloseen, Masi Marjamäkeen, Ville Snellmaniin, Marko Anttilaan ja Joonas Raskiin ja heidän kehittymisensä olisi pakollista menestyksen tavoittelussa. Nykyisellä tasolla materiaali ei vain riitä kovin korkealle. Niin ja onhan siellä Jesse Niinimäki, jolla on potentiaalia vaikka mihin, mutta tähänastiset tulokset tietää jokainen. Maalivahteina kauteen lähtevät HIFK:ssä odotuksiin nähden täysin flopannut Juha Pitkämäki ja kokenut Markus Korhonen, joten lisäapua ei välttämättä maalivahdeiltakaan ole odotettavissa. Onneksi valmentaja Heikki Mälkiä on aiemminkin saanut tuloksia aikaan heikommallakin materiaalilla, joten Ilves voi yllättää, mikäli useampi pelaaja pelaa uransa parhaimpiin kuuluvan kauden. Kuitenkin kauden aikana moni voi tulla ajatelleeksi Joonas Lehtivuorta ja Toni Rajalaa ja sitä taitoa, minkä he olisivat tuoneen joukkueeseen.

Paras pelaaja: Markus Seikola
Tärkein hankinta: Colby Genoway
Tuleva tähti: Joonas Rask
Sijoitus runkosarjassa: 9-12

JOKERIT

Joko nyt olisi Jokereiden vuoro voittaa mestaruus? Se on hyvin mahdollista, sillä todellisiin menetyksiin voi listata vain Mikko Jokelan, Joey Tenuten ja Kalle Kermanin ja samalla ovista sisään ovat astelleet MM-kisoissakin useampaan kertaan esiintyneet Antti-Jussi Niemi, Esa Pirnes ja Jukka Hentunen. Lisäksi valmentaja on parempi kuin viime kauden Glen ”puolustetaan 1-0 johtoa” Hanlon. Hannu Aravirta sai Pelicansin pelaamaan monta kautta taitojen ylärajoilla ja meriitit ovat kovat. Kaupan päälle Aravirta on ollut aiemminkin Jokereiden peräsimessä, joten minnekään outoon paikkaan mies ei ole tulossa. Ja ilmeisesti Aravirralla on ollut sormet pelissä myös pelaajapolitiikan suhteen, sillä joidenkin kausien kaltaista muukalaislegioonaa ei ole syntynyt, vaan joukkue on kotimainen ja näyttää Jokereilta. Maalivahtina toimii jälleen liigan paras maalivahti Juuso Riksman, joten ongelmia ei pitäisi sillä osastolla tulla. Puolustuksen johtotähtenä toimii Antti-Jussi Niemi ja Aravirran opeilla Marko Kauppisesta, Tom Koivistosta ja Mikko Kaltevastakin saadaan varmasti enemmän irti kuin viime kaudella. Ja kun päälle laitetaan Simo Mälkiä ja useampi lupaava juniori, niin puolustus näyttää kovalta. Ja hyökkäyskään ei näytä heikolta, sillä varsinkin Esa Pirnes, Jukka Hentunen ja Jani Rita kuulostavat todella vaarallisilta. Eikä unohtaa voi myöskään Janne Lahtea, Tomek Valtosta, Janne Hauhtosta, Juha Lindiä, Ossi Saarista tai Teemu Pulkkista, joista jokainen pystyy parempaan kuin viime kauden puuduttavassa Hanlon-kiekossa. Ja kun loput paikat täytetään kohtuullisen lupaavilla omilla junioreilla, ei hyökkäyksessäkään juuri heikkouksia pitäisi olla. Vain Janne Hauhtosen kyky hoitaa kakkossentterin paikka on pieni kysymysmerkki. Mutta joka tapauksessa Jokerit vaikuttaa todella hyvältä ja pidänkin Kanada-maljan paluuta Hartwall Areenalle kauden päätteeksi varsin todennäköisenä.

Paras pelaaja: Esa Pirnes
Tärkein hankinta: Antti-Jussi Niemi
Tuleva tähti: Teemu Pulkkinen
Sijoitus runkosarjassa: 1-2

JYP

JYP:llä on erikoinen tilanne. Viime kausi päättyi seuran historian ensimmäiseen mestaruuteen ja JYP olikin käytännössä koko kauden ajan SM-liigan paras joukkue. Lähteneiden pelaajien lista on myös harvinaisen lyhyt ja miltei kaikki menetyksistäkin on vain jämäpelaajia. Miten siis on mahdollista, että JYP ei lähdekään ennakkosuosikkina kauteen. Käytännössä kaikki joukkueen osa-alueet ovatkin kunnossa. Risto Dufva osoitti viimeistään viime kaudella olevan huippuvalmentaja ja hän ei ole varmasti menestyksen esteenä nytkään. Maalivahtiosaston Pekka Tuokkola ja Sinuhe Wallinheimo kumpikin pystyisivät pelaaman ykkösvahtina, joten loukkaantuminenkaan ei vie mahdollisuuksia menestykseen. Puolustuksesta lähti Ville Mäntymaa, mutta Jyrki Välivaaran, Olli Malmivaaran, Kalle Koskisen, Kalle Kaijomaan, Mikko Viitasen ja Sami Vatasen muodostama puolustus on mahdollisesti liigan paras. Laituriosastokin on kunnossa sillä Tuomas Pihlman, Antti Virtanen, Ossi Louhivaara, Jari Jääskeläinen ja Harri Pesonen kyllä kykenevät ratkaisemaan tarvittaessa pelejä. Ongelma on siis keskushyökkääjissä. Viime kauden ykkössentteri Jarkko Immonen on äärimmäisen kova menetys, sillä hänen myötään joukkueesta lähti MM-kisojen kakkossentteri, JYP:n ykkössentteri, henkinen johtaja ja hyökkäyspelin sielu ja tätä aukkoa ei voi helposti korvata. Lisäksi JYP ei ole hankkinut ketään (ainakaan toistaiseksi) korvaan Immosen jättämää aukkoa. Ja JYP:n senttereistä en usko kenenkään pystyvän nousemaan ykkössentterin asemaan. Juha-Pekka Hytönen on liigan parhaita puolustavia senttereitä, mutta kakkosketjua korkeammalle ei hänen hyökkäystaitonsa riitä. Ja kuvitteleeko joku, että Tuomas Vänttinen, Mikko Hakkarainen tai Filip Riska oikeasti pystyisi kantamaan hyökkäyspään vastuuta? Jos se ykkösketjuun suunniteltu keskushyökkääjä hankitaan, JYP nousee heti yhdeksi mestarisuosikeista. Jos taas ei, niin Jyväskylässä saatetaan palata aika tylyllä tavalla arkeen.

Paras pelaaja: Olli Malmivaara
Tärkein hankinta: - (Mahdollinen tuleva keskushyökkääjä)
Tuleva tähti: Sami Vatanen
Sijoitus runkosarjassa: 3-6

KALPA

KalPa teki viime kaudella melkoisen nousun pohjalta huipulle. Aiemmin lähinnä viimeisen sijan välttämisestä pelannut joukkue pelasikin yhtäkkiä koko kauden kärjen tuntumassa ja kausi päättyi vielä pronssiottelun voittoon. Materiaaliin nähden joukkue pelasi koko ajan taitojensa ylärajoilla, mutta nyt alkavalla kaudella materiaali ei ole ainakaan päässyt heikentymään. Maalivahtiosastolla Mika Oksa on vaihtunut Ari Ahoseen, jolla riittää potentiaalia, mutta tulokset ovat jääneet vähäisiksi viime kausina. Paikkaamassa on nuori, mutta erittäin lupaava Mika Järvinen, joten Ahosen flopatessa apua ei tarvitse kaukaa hakea. Puolustus on vieläkin paperilla melko nimetön, mutta mikäli Mika Strömberg, Janne Jalasvaara, Timo Seppänen ja Ville Varakas pelaavat samalla tasolla kuin viime kaudella, niin puolustus on riittävä. Jussi Timosellakin on vielä käyttämätöntä potentiaalia ja lisäksi Kuopiossa toivotaan ruotsalaisen Adam Anderssonin onnistumista viivalla. Hyökkäys taas näyttää timanttiselta. Keskushyökkääjät ovat erittäin laadukkaita ja Kalle Sahlstedt, Tommi Miettinen ja Tapio Laakso ovatkin erittäin hyviä pelaajia liigatasolla. Samaan aikaan laidalla viilettävät jo viime kaudelta tutut Sami Kapanen, Teemu Hartikainen ja Tuomas Kiiskinen ja Jokereissa pelitapaan verrattuna viime kaudella hyvin maaleja tehnyt MM-kävijä Kalle Kerman. Lisäksi taustalta tulee kaksi kautta sitten A-junioreiden SM-kultaa voittaneet hyökkääjät, joten materiaalia riittää pitkälle. Toki Kapasen loukkaantuminen toisi todella suuren loven KalPan peliin sekä pelillisesti, mutta varsinkin henkisesti. Siinä vaiheessa viime kaudella hypyn huippuvalmentajien joukkoon tehnyt valmentaja Pekka Virtakin saisi tarkkaan miettiä menestysreseptiä. Mutta kaikkien ollessa terveitä, KalPa voi aivan hyvin uusia viime kauden sijoituksensa.

Paras pelaaja: Sami Kapanen
Tärkein hankinta: Kalle Kerman
Tuleva tähti: Teemu Hartikainen
Sijoitus runkosarjassa: 2-5

SM-liiga kaudella 2009-2010 osa 2

KÄRPÄT

Puolen Suomen joukkue on jälleen kerran vahvoilla. Moni joukkue olisi pulassa, kun Daniel Corson, Toni Koiviston, Jonas Anderssonin, Juhamatti Aaltosen ja Josef Boumediennen kaltaiset nimet lähtevät joukkueesta. Mutta ei Kärpät. Oikeastaan kokoonpano taitaa näyttää paremmalta kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, sillä tällä kertaa puolustus on valmis alusta lähtien. Maalivahteihin Kärpät ei myöskään tule kaatumaan, sillä Tuomas Tarkki ja Petri Koivisto ovat kumpikin kelvollisia maalivahteja, vaikka kumpikaan ei loista. Puolustus näyttää taas todella hyvältä, sillä siellä on kiekollista taitoa (Teemu Aalto, Justin Forrest) ja hyviä peruspuolustajia (Oskari Korpikari, Ilkka Mikkola) ja lisäksi Ossi-Petteri Grönholm ja Atte Ohtamaa ottivat viime kaudella askeleita eteenpäin. Hyökkäys on heikentynyt viime kaudesta, mutta se on nytkin jo kova. Ykkösketju muodostettaneen muodossa Pavel Rosa – Jari Viuhkola – Kristian Kuusela, joka kuulostaa SM-liigaan timanttiselta. Kakkosketjuun on tarjota Lukon viime kauden ykkössentteri Pekka Saarenheimo ja valioluokan Duracell-pupu eli Kimmo Koskenkorva. Kun myös alaketjuissa löytyy hyviä pelaajiaan rooliinsa, kuten Mika Viinanen ja Antti Aarnio, kokonaisuus ei näytä yhtään hassummalta. Ja nyt kun Juhamatti Aaltonen menetettiin, odotettavissa on, että yksi laituri olisi vielä ainakin tulossa. Ja Kärppien tuntien kyseinen laituri tulee olemaan varsin kovaa luokkaa. Kärpät antaa ehkä hieman tasoitusta valmennuksen puolella, sillä Matti Alatalo ei ole valmentajana aivan parhaimpien luokkaa, mutta viime vuonnakin päästiin silti finaaliin asti. Yhden laiturin tullessa joukkueeseen Kärpät tulee tosissaan haastamaan Jokerit taistelussa SM-liigan herruudesta.

Paras pelaaja: Kristian Kuusela
Tärkein hankinta: Pavel Rosa
Tuleva tähti: Joonas Donskoi
Sijoitus runkosarjassa: 1-3

LUKKO

Lukon viime kausi oli jälleen pettymys. Kauden alussa homma kulki, mutta lopulta kun pelaajabudjetti venyi ja paukkui, tulokset jollain ihme tempulla heikentyivät. Lopulta pelattiinkin playouteissa Ässiä vastaan, ettei jouduta karsimaan. Tällä kaudella on jälleen uusi mahdollisuus ja joukkuetta on nuorennettu selvästi. Lukon kärkipelaajat ovat ihan hyviä, mutta leveys on pieni kysymysmerkki. Loukkaantumisia ei saa tulla montaa, tai Lukko on ongelmissa. Joka tapauksessa maalivahti Petri Vehanen on liigan parhaita maalivahteja ja häneen Lukko voi luottaa. Puolustuksessa on myös monta ihan hyvää nimeä Charlie Cookin, Tomi Pettisen ja Tommi Kovasen muodossa, mutta aivan terävin kärki puuttuu ja se pudottaakin Lukon pois kuuden joukosta. Hyökkäyksessä Antti Laaksonen ja Justin Morrison ovat melko varmoja nimiä ja harjoitusotteluissa ulkomaalaiset keskushyökkääjät Kurtis McLean ja Jakub Petruzalek ovat olleet hyviä. Mutta kunnon menestykseen vaaditaan muiden pelaajien tuloa esiin, sillä yksittäinen ketju on kohtuullisen helppo eliminoida. Katseet kääntyvätkin nuoriso-osastoon ja varsinkin Nico Aaltoseen ja Juhani Jasuun. Myös Teemu Nurmelta ja Miikka Tuomaiselta odotetaan enemmän kuin viime kaudella. Lukolle helpotusta lienee kuitenkin tulossa, jos Lauri Tukonen ei lunasta paikkaa NHL:ssä, joka lienee enemmän kuin todennäköistä. Viime kaudella valmentaja Rauli Urama ei vakuuttanut, mutta toisaalta alkukausi meni ihan mallikkaasti aina siihen asti, kunnes pelaajaruletti alkoi. Koska pelaajat eivät olleet sisäistäneet pelisysteemiä, niin tuloksetkin heikentyvät helposti. Ehkä toinen yritys on parempi, jos vain Raumalla ei taas kerran ryhdytä paniikkiratkaisuihin.

Paras pelaaja: Antti Laaksonen
Tärkein hankinta: Kurtis McLean
Tuleva tähti: Eero Elo
Sijoitus runkosarjassa: 6-10

PELICANS

Pelicansia silmäillessä tulee ainakin itselle mieleen se, että parhaimmillaan ryhmä voi edetä jopa pitkälle, mutta pahimmillaan flopata täysin. Varsinkin hyökkäys näyttää potentiaaliselta, mutta tosi asia on myös se, että Marko Jantunen on ainoa takuuvarma viimeistelijä. Pelicansin vanhat tutut Jari Kauppila, Jesse Saarinen, Tuomas Santavuori ja Vili Sopanen ovat hyviä pelaajia, mutta jämähtäneet vielä hieman keskinkertaiselle tasolle. Myöskään uudet kasvot Tommi Paakkolanvaara ja Juhamatti Aaltonen eivät saaneet Kärpissä itsestään irti ykkösketjun pelaajalle vaadittavia tehoja, vaikka varsinkin Aaltonen sai mahdollisuuden siihen. Ratkaisuvoiman puutetta onneksi korvaa hyvät puolustavat hyökkääjät Henri Heino ja Kari Sihvonen eturintamassa. Puolustuskaan ei näytä kovin heikolta, mutta Erik Kakko ja Jan Latvala alkavat jo ikääntymään ja Samuli Suhonen menetti viime kaudella tehonsa. Jani Forsström ja Henri Laurila toki nostivat profiiliaan, mutta onko heistä menestyvän liigajoukkueen kärkipuolustajiksi. Onneksi taustalta on nousemassa Joonas Jalvannin ja Mikko Kousan kaltaisia äärimmäisen lupaavia puolustajia. Maalivahti Tommi Nikkilään Pelicans tuskin tulee kaatumaan, mutta vaikka Nikkilä pelaakin hyvin, niin hän ei ole liigan parhaiden maalivahtien tasoa. Niko Hovinen pelannee aina silloin tällöin, mutta tätä menoa Hovisesta on tulossa ikuinen maalivahtilupaus. Kaikesta huolimatta Pelicansin suurin kysymysmerkki on valmennus. Kaudella 2005-2006 Mika Toivola valmensi Ässät peräti hopealle, mutta kaksi kautta Raumalla menivät täysin penkin alle ja varsinkaan toisella kaudella touhussa ei tuntunut olevan mitään järkeä. Lisäksi Toivolan joukkueet tunnetaan fyysisestä pelistä ja Pelicansin joukkue ei oikein tuohon kaavaan tahdo sopia. Onkin mielenkiintoista nähdä, että onko Toivola keksinyt uusia jippoja vuoden tauon aikana, vai meneekö homma päin mäntyä.

Paras pelaaja: Marko Jantunen
Tärkein hankinta: Juhamatti Aaltonen
Tuleva tähti: Joonas Jalvanti
Sijoitus runkosarjassa: 7-12

SAIPA

SaiPa on vaikeassa tilanteessa. Pelaajabudjetti on selvästi liigan pienin ja se valitettavasti näkyy. Kokoonpano ei vakuuta yhtään. Mutta hieman parannusta tuli yllättäen suunnitellun ykkössentterin (Tero Koskiranta) loukkaantuminen, sillä sen jälkeen SaiPa kävi ostoksilla ja hankki hieman lisää lihaa luiden ympärille Petr Pohlin ja varsinkin Tyler Redenbachin muodossa. Mutta siitäkin huolimatta SaiPa on ongelmissa, sillä moni päävastustajista on myös vahvistanut joukkuettaan kauden alla ja SaiPalla on aivan liikaa kysymysmerkkejä. Hyökkäyksessä varmaksi nimeksi voi sanoa vain Shayne Toporowskin. Loput ovatkin liigassa olleet aiemmin lähinnä jämämiehiä, Mestiksessä pisteitä takoneita nimiä tai muuten vain pieniä kysymysmerkkejä. Myöskään puolustus ei juuri vakuuta, vaikka Antti Nyrhinen pelasikin hyvän viime syksyn, Pauli Levokari alkaa näyttämään puolustajalta ja Joni Tuominen onnistui tekemään pisteitä. Loput paikat onkin sitten täytetty muun muassa TPS:ssä haukutulla Simon Backmanilla ja Tapparassa epäonnistuneella Mikko Pukkalla. Maalivahtiosastokin on täysi kysymysmerkki, sillä Jere Myllyniemi on toiminut pitkällä urallaan lähes poikkeuksetta kakkosvahtina ja Ville Hostikka on potentiaalistaan huolimatta myöskin aina jäänyt Lappeenrannassa muiden varjoon. Valmentaja Ari-Pekka Selin ei myöskään ole tunnetuin tai varmin valmentajanimi, mutta kyvyistä ei ole täysin selvää kuvaa, sillä hän ei ole hyvällä joukkueella juuri operoinut. Samaan aikaan juniorimylly ei tuota liigatason pelaajia, joten apua ei A-nuorista voi juuri hakea. Kaikki nämä yhteenlaskettuna SaiPan tilanne näyttää jopa heikommalta kuin Ässillä vuosi takaperin. Monen asian pitää onnistua täydellisesti, jotta SaiPa välttää karsinnat ja pystyisi tavoittelemaan playoff-paikkaa. Karsintoihin ei SaiPalla nimittäin ole varaa, varsinkin kun Sport, KooKoo ja Jokipojat ovat panostaneet omiin joukkueisiinsa Mestis-tasolla paljon ja SaiPan materiaalietu näihin joukkueisiin ei ole edes yhtä iso, kuin Ässillä oli Sportia vastaan viime keväänä.

Paras pelaaja: Shayne Toporowski
Tärkein hankinta: Tyler Redenbach
Tuleva tähti: Roope Hämäläinen
Sijoitus runkosarjassa: 13-14

TAPPARA

Tapparan viime kauden suurin ongelma oli puolustus. Joukkueen puolustajien taso ei yksinkertaisesti riittänyt toteuttamaan pelitapaa ja tätä ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan hankkimalla kaksi kovan luokan paluumuuttajaa. Tuukka Mäntylä ja Pekka Saravo ovat kovan luokan puolustajia, mutta hekään eivät voi pelata koko ottelua. Lasse Korhonen ja Jussi Halme pelasivat onneksi viime kaudella kohtuullisesti ja paineiden vähentyessä homma voi lähteä kulkemaan paremmin, mutta sekin on vähän jossittelua. Ei siis ihme, että nyt odotetaan Harri Ilvosen läpimurtoa. Hyökkäys on yllättävänkin samanlaisessa tilassa. Jori Lehterä ja Ville Nieminen ovat aivan huikeita pelaajia liigaan, mutta heidän jälkeensä taso laskee ja seuraavan tason Timo Koskela, Jonas Enlund, Kim Strömberg, Sami Ryhänen ja aikanaan lomalta palaava Janne Ojanen joutuvat ylisuorittamaan, jotta Tappara etenisi pitkälle. Vai pystyisikö nuori ja taitava Niclas Lucenius suurempaan rooliin? Maalivahtiosastolla Harri Säteri napannee ykköspaikan kokeneelta Mika Lehdolta, mutta saa nähdä, kuinka paljon Säteri on lopulta kehittynyt kesän aikana. Potentiaalia löytyy, mutta löytyykö vielä eväitä vastuunkantamiseen? Valmennus ei viime kaudella vakuuttanut, sillä Mikko Saarinen yritti väkisin peluuttaa Tapparaa väärällä tavalla. Puolustajien taito ei yksinkertaisesti riittänyt vastaamaan pelitavan vaatimiin suorituksiin. Entä tällä kaudella?

Paras pelaaja: Jori Lehterä
Tärkein hankinta: Tuukka Mäntylä
Tuleva tähti: Harri Säteri
Sijoitus runkosarjassa: 8-12

TPS

TPS on alkavan kauden suurimpia arvoituksia. Joukkue on täynnä kysymysmerkkejä ja täynnä potentiaalia. Mahdollisuudet ovat periaatteessa vaikka mihin, mutta floppiriski on myös suuri. Joukkueessa on paljon potentiaalisia pelaajia, mutta myös paljon arpoja. Oikeastaan ainoa osasto koko joukkueessa mihin voi täysin luottaa on valmennus. Kai Suikkanen on osoittautunut hyväksi valmentajaksi, mutta mihin pelkästään valmennus lopulta riittää kun kentällä asiat ovat kysymysmerkkejä? Maalivahdeista ei osaa sanoa mitään, sillä David Leggio on pelannut toistaiseksi vain ECHL:ssä ja Atte Engren ei ole pelannut edes kymmentä ottelua SM-liigassa. Puolustuksen ainoat varmat lenkit ovat Aki Berg ja Joonas Järvinen, mutta onko Berg palannut tasolleen ja jatkaako Järvinen kehittymistään? Muista puolustajista Markus Nordlund on heikko omaan päähän ja Darcy Campbell sekä Jens Skålberg tuntuvat lähinnä arpaonnen koettamiselta. Hyökkäys on onneksi valoisampi, sillä Ville Vahalahti, Antti Erkinjuntti, Tuomas Suominen ja Aki Uusikartano ovat varmasti hyviä pelaajia. Mutta kysymysmerkkejä onkin taas enemmän. Tomas Plihal tuli suoraan NHL:stä, joten hänen tapauksessaan odotukset ovat korkealla, mutta entä tapaukset Ilari Filppula, Michal Birner ja Mike Radja? Jos moni nyt kysymysmerkkeinä olevista pelaajista pystyy pelaamaan hyvällä tasolla, niin TPS on pitkällä. Mutta päinvastainen tilanne on myös täysin mahdollinen. Lisäksi ottaako kriittinen turkulaisyleisö muukalaisia täynnä olevan TPS:n omakseen? Voi olla, että jalkapalloileva TPS kiinnostaa turkulaisia enemmän myös seuraavat pari vuotta.

Paras pelaaja: Ville Vahalahti
Tärkein hankinta: Tomas Plihal
Tuleva tähti: Joonas Järvinen
Sijoitus runkosarjassa: 8-13

ÄSSÄT

Ässien tilanne näyttää huomattavasti paremmalta kuin vuosi sitten. Suhonen on lähtenyt, joukkueen nuoret ovat kehittyneet, Ässät on löytänyt luotettavan ykkösvahdin ja runkosarjassa tuli pisteitä 35 kappaletta enemmän kuin aiemmalla kaudella. Lisäksi nyt runko on pysynyt kasassa poikkeuksellisen hyvin. Mutta riittääkö se? Maalivahti Eero Kilpeläinen on ainakin osoittanut olevansa liigassa hyvä ykkösvahti ja hän pelannee niin paljon kuin vain jaksaa. Myös hyökkäys näyttää hyvältä, sillä Sakari Salminen, Matti Kuparinen, Veli-Matti Savinainen, Marko Luomala ja Tommi Huhtala ottivat viime kaudella harppauksen eteenpäin ja joukon jatkona on äärimmäisen taitavat Kamil Piros ja Marko Kivenmäki. Lisäksi takaa tulee vieläkin lupaavia nuoria Severi Sillanpään, Mika Niemen, Antti Mäkilän ja Tuomas Huhtasen johdolla. Ongelmat liittyvätkin puolustukseen. Kauden alla hankittu Dan Iliakis helpottaa hieman tilannetta, mutta kuinka paljon voi odottaa joukkueelta, jonka puolustuksen rungon muodostavat Ville Uusitalo, Matti Kuusisto ja kesällä makkaraa huomattavasti nauttinut Tero Määttä? Jesse Jyrkkiöltä luonnollisesti odotetaan paljon, mutta kiekollisesti lahjakas puolustaja ei vielä viime kaudella kyennyt ottamaan vastuuta, vaikka sitä tarjottiinkin. Kun näitä asioita miettii, voi olla, että Kilpeläiselle tulee taas 40 torjunnan otteluita enemmäin kuin muutama ja maaleja syntyy kummassakin päässä kenttää. Mutta maalithan ovat pelin suola!

Paras pelaaja: Eero Kilpeläinen
Tärkein hankinta: Kamil Piros
Tuleva tähti: Severi Sillanpää
Sijoitus runkosarjassa: 10-14

Ja vielä lopuksi vähän ekstraa. Eli omat veikkaukset kauden lopulla palkintoja voittavista pelaajista:

Runkosarjan paras pelaaja: Jori Lehterä – Tappara
Pistepörssin voittaja: Jori Lehterä – Tappara
Playoffien paras pelaaja: Juuso Riksman – Jokerit
Paras maalintekijä: Kristian Kuusela – Kärpät
Paras tulokas: Sami Vatanen – JYP
Paras puolustaja: Teemu Aalto – Kärpät
Paras maalivahti: Juuso Riksman – Jokerit
Herrasmiespelaaja: Esa Pirnes – Jokerit
Tehopelaaja: Antti-Jussi Niemi – Jokerit
Paras valmentaja: Hannu Aravirta – Jokerit
Ensimmäisenä valmentajan erottaa: HPK

All-stars:
Kristian Kuusela (Kärpät) – Jori Lehterä (Tappara) – Jukka Hentunen (Jokerit)
Teemu Aalto (Kärpät) – Olli Malmivaara (JYP)
Juuso Riksman (Jokerit)

Torstaina se alkaa! SM-liigan kausi 2009-2010!