Ilja osa 2

Kuinka paljon on liikaa? NHL ei päättänytkään hyväksyä Ilja Kovaltshukin ja New Jersey Devilsin välistä sopimusta. Nyt on asetettu selkeästi raja näille ylipitkille sopimuksille, joissa viimeisillä kausilla pelaaja saa ensimmäisiin kausiin verrattuna senttejä.

Peruste hylkäykselle oli se, että Kovaltshukin ei uskota pelaavan 44-vuotiaaksi asti. Ymmärrettävä syy. Harva hyökkääjä jaksaa pelata noin kauaa. Kyllä yleensä vauhti hiipuu, tai loukkaantumiset alkavat vaivaamaan jo paljon aiemmin. Toinen syyhän hylkäämiselle oli se, että sopimus oli liian etupainotteinen ja näin sillä pystytään "huijaamaan" palkkakattoa. Kovaltshuk kun olisi saanut eilen julkaistun sopimuksen mukaan ensimmäiseltä kymmeneltä kaudelta 95 miljoonaa dollaria, kun taas viimeiseltä seitsemältä olisi tullut vain 7 miljoonaa dollaria. Hyviä syitä kaikki, mutta toisaalta Marian Hossan sopimus hyväksyttiin viime kesänä. Se sopimus oli hyvin samankaltainen palkkarakenteeltaan ja pituuttakin sopimuksella oli peräti 12 vuotta. Ilmeisesti NHL:ssä ollaan sitä mieltä, että Hossa sitten pelaa Chicagossa 42-vuotiaaksi.

Mielenkiintoinen juttu tästä kuitenkin kehittyy. Saa nähdä, että löytääkö Kovaltshuk uuden seuran, vai muokkaako Devils alkuperäistä sopimusta. 15 vuotta kestävä sopimus olisi Hossan tapauksen jälkeen miltei pakko hyväksyä, varsinkin jos viimeisen kahden vuoden rippeet ripotellaan muihin alkuperäisen sopimuksen loppuvuosiin. Jos Hossa voi pelata 42-vuotiaaksi, niin miksei Kovaltshuk? 

Seuraavat päivät kertonevat paljon.

Ilja

1.7 on se päivä, jolloin NHL:ssä pelaajat muuttuvat vapaiksi agenteiksi. Tämän vuoden suurin vapaana ollut kala oli Ilja Kovaltshuk. Jo ensimmäisenä päivänä spekulaatiot veivät Kovaltshukia ties minne, mutta mitään varmaa ei kuulunut. Pari päivää sen jälkeen Kovaltshukin sopimus piti julkaista ”tänään”. Se ”tänään” koitti lopulta 19.7. Spekulaatiot Ilja Kovaltshukin tulevasta osoitteesta voidaan lopettaa. Kovaltshuk on jatkossakin piru.

Spekulaatioissahan pyöri moni joukkue. Los Angeles Kings, New York Islanders ja jopa Pietarin SKA mainittiin useampaan otteeseen. Joku taisi myös mainita mahdollisen paluun Atlanta Thrashersiin, vaikka se kieltämättä kuulostikin kaukaa haetulta. Mutta Kovaltshuk halusi selkeästi joukkueeseen, jolla on mahdollisuus voittoon. Ja kun New Jersey Devilsin nimi pyöri kuvioissa paljonkin, niin kyllähän tuo osoite tuntui selkeästi todennäköisimmältä. Lopulta kysymys taisikin olla sopimuksen yksityiskohdista. Ja tulihan sieltä melko erikoisen näköinen sopimus. 17 vuotta ja 102 miljoonaa dollaria ei ole edes palkkakaton ajalla mikään yleinen sopimus.

Sopimuksen yksityiskohdatkin ovat sangen mielenkiintoisia. Nykyisen palkkakaton aikana on tullut näitä mielenkiintoisia sopimuksia, jossa alussa saadaan paljon rahaa ja lopussa sitten jotain olemattoman pientä. Näin vaikutus palkkakattoon on vähäisempi. Kovaltshukin sopimus noudattaa myös tätä linjaa. Aluksi tienataan pari kautta ”vain” 6 miljoonaa dollaria. Sen jälkeen palkkasummat nousevatkin yli kymmeneen miljoonaan dollariin useammaksi vuodeksi. Kunnes sitten vuoden 2020 tienoilla palkkasummat romahtavat ja kaudesta 2021 – 2022 eteenpäin palkka on alle miljoona dollaria. Siis mikäli 39 vuoden iässä edes päättää enää pelata Devilsissä. Hyvin todennäköiseltähän se kuulostaa, että tuossa vaiheessa Kovaltshuk päättää virallisesti lopettaa uransa NHL:ssä ja hän lähtee pariksi vuodeksi Venäjälle rahastamaan. Tai sitten hän pelaa 44-vuotiaaksi Devilsissä… Tai sitten ei. Kovaltshuk tuskin on mikään Chris Chelios, joka pelaa toinen jalka haudassakin vielä NHL:ää.

Nyt kuitenkin Kovaltshukilla on edessään uudet haasteet. Enää ei riitä pelkät omat tehopisteet. Vaikka Kovaltshuk onkin mainettaan monipuolisempi pelaaja, niin nyt pelkät henkilökohtaiset saavutukset eivät enää riitä, kuten Atlantassa. Kovaltshuk ei ole ikinä vielä ollut joukkuettaan eteenpäin vievä johtohahmo eikä hänen joukkueensa ole vielä kertaakaan voittanut pudotuspeleissä sarjaansa. Tuohon asiaan on tultava muutos ja sitä myös pitkään menestystä nauttineessa New Jerseyssä odotetaan. Vastaako Kovaltshuk huutoon? No, sen näyttää seuraavat kaudet. Aikaa ainakin näyttäisi olevan vuoteen 2017 asti.

Lopuksi vielä jokainen voi katsoa tarkempaa tietoa Kovaltshukin sopimuksesta downgoesbrownin sivuilta. Tuollainenhan se sopimus on :).

Erikoisia uutisia idästä

On nuo venäläiset hauskaa porukkaa. KHL on noussut selkeästi maailman toiseksi parhaaksi sarjaksi, mutta aina ajoittain muutama asia pistää hymyilyttämään. Esimerkiksi en vieläkään ymmärrä koko KHL:n varaustilaisuuden merkitystä tai ajoittaista uhoa NHL:n suuntaan. Mutta ainakaan jääkiekkoa seuraavan aika ei muutu tylsäksi. Kyllä venäläiset aina ajoittain onnistuvat yllättämään omilla erikoisilla siirroillaan. Seuraavassa neljä hieman erikoisempaa tapausta tuolta itärajan takaa.

Tapaus 1: Seurojen talous

Venäjällä muutamilla seuroilla on rahaa kuin roskaa. Esimerkiksi SKA Pietari ja Ak Bars Kazan ovat kasaamassa ensi kaudeksikin joukkueita, joissa on neljä kentällistä Euroopan tason huippuja, joista osa mahtuisi selkeästi NHL-joukkueisiinkin. Nämä joukkueet kykenevät valitsemaan parhaat Euroopassa pelaavat pelaajat ja pystyvät hankkimaan joitain NHL-pelaajiakin. Mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Heikommilla joukkueilla on talous täysin kuralla. SM-liigan joukkueiden ongelmat ovat pieniä näihin verrattuna. Perinteinen Lada Toljatti vaihtoi jo sarjatasoa alemmaksi talousongelmiensa vuoksi. Erikoisin tapaus oli nimihirviö Budivelnyk Kiova. Joukkueen piti tulla KHL:ään ja joukkuetta oltiin kasattu jo pitkälle, kunnes joku huomasi, ettei heillä olekaan rahaa. Täksi kaudeksi Krylja Sovetovin, Gazovik Tjumenin, liettualaisen Vetran ja tshekkiläisen nimihirviön Lev Hradec Královén tarkoitus oli myös liittyä, mutta kyseiset joukkueet jäivät rannalle. Mukaan pääsikin vain kolmas nimihirviö, eli Jugra Hanty-Mansijsk (ei saakeli, tehkää oikeasti jotain noille nimille!). Moskovan seurat Moskovan Dynamo ja HC MVD yhdistettiin aivan uudeksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi seuraksi OHK Dynamo. Kai siinäkin oli taloudelliset syyt taustalla... 

Kuvassa Leo Komarov demonstroi Moskovan Dynamon kohtaloa

Tapaus 2: Juhamatti Aaltonen

Otsikoksi olisi kelvannut oikeastaan kuka tahansa lainapelaaja. Venäläisillä on rahaa ja rikkaat seurat haluavat jakaa sitä ympäriinsä. Mattias Weinhandl, Tony Mårtensson ja Sinuhe Wallinheimo ovat esimerkiksi olleet vuokralla Venäjällä ja sopimuksen omistava seura saa vuokrauksesta Euroopan tasolla huikeita summia. Näin kävi myös Aaltosen kohdalla. Koska Aaltonen oli tehnyt viiden vuoden sopimuksen Lahteen ilman mitään ulkomaan optioita, niin venäläisen Metallurg Magnitogorskin piti vuokrata Aaltonen. Hintalappu oli sitten sen verran suuri, että Aaltosesta saaduilla rahoilla Lahteen onkin jo hankittu Jyri Marttinen ja Dwight Helminen. Kumpi onkaan parempi? Yksi tähti ja huono muu joukkue, vai useampi hyvä pelaaja? Ehkä kannatti ottaa askel taaksepäin.

Tapaus 3: Mika Viinanen

Mahtoivatkohan venäläiset edes tietää, mitä hankkivat? Traktor Tšeljabinsk (voi prkl tätäkin nimeä) teki sopimuksen Kärpissä viime kaudella pelanneen sentterin kanssa ja tämä näyttää mielestäni legendaariselta tilastoskouttaukselta. Viinanen teki viime kaudella kyllä 29 pistettä, mutta ympärillä olikin Pavel Rosa ja Lukas Kaspar. Eli vaatimattomasti aivan SM-liigan parhaimmistoon kuuluvia pelaajia. Eli tästä päästäänkin siihen, että Viinanen keräsi viime kaudella kovin vähän pisteitä ykkösketjun mieheksi. Okei, Viinanen on hyvä puolustava keskushyökkääjä, mutta jotenkin tuntuu, että venäläiset eivät sitä arvosta eivätkä hankkineet Viinasta nelosketjun sentteriksi. Veikkaankin Viinasen tulevan Suomessa paluupostissa vielä ennen tammikuuta.

Tapaus 4: Jevgeni Nabokov

KHL:n suurin kaappaus tällä kaudella. Pietarin SKA hankki kovalla sopimuksella NHL:n yhden viime kauden parhaista maalivahdeista. Kova hankinta kyllä, mutta olihan sille myös omat selkeät syynsäkin. Nabokov kun on hankkinut itselleen Pohjois-Amerikassa sellaisen statuksen, että palkkapyyntö on melkoinen. Palkkakaton aikana suurilla seuroilla ei tainnut olla tilaa enää Nabokovin suurelle sopimukselle. Ja toisaalta parina viime kautena on nostanut päätään sellainen trendi, että maalivahdin ei tarvitse olla joukkueen suurin tähti, jotta Stanley Cupin voi voittaa (Detroit ja Osgood tai Chicago ja Niemi käyvät esimerkeistä). Ja harva joukkue lopultakaan haki edes uutta ykkösvahtia. Lisäksi Nabokov täyttää parin viikon päästä jo 35 vuotta, joten kovin montaa vuotta uraa ei edes ole jäljellä. Voikin olla hyvä aika tehdä paluu Venäjälle, pelata vielä se neljä kautta suurella palkalla (6 miljoonaa dollaria kaudessa) ja samalla jo hieman jäähdytellä. Siitä huolimatta Venäjän maajoukkueeseen mahtuu heittämällä myös seuraavat kaudet ja lienee selkeä MM-tason ykkösvahti.

Mutta kuten sanottu, kaikesta huolimatta KHL on selkeästi maailman toiseksi paras sarja, jossa on selkeitä maailmanluokan tähtiä. Ilja Kovaltshukia ollaan myös huhuiltu Venäjälle, mutta jää nähtäväksi, että onko hän tulevilla kausilla tähti Venäjällä vai Pohjois-Amerikassa. Minulle NHL on kuitenkin se ykkössarja niin kauan, kun Venäjällä pelataan lentokentän kokoisissa kaukaloissa. KHL:n kurvailu ja intensiivisyyden puute ei vain jaksa innostaa, vaikka taitoa riittääkin. Pari metriä pois kentästä, niin allekirjoittanutkin seuraisi KHL:ää entistä enemmän!