95-syntyneitä A-nuorissa

On se sinällään jännä ajatus, että nuorten SM-liigassa pelaa vino pino 16-vuotiaita (tai 16-vuotta tänä vuonna täyttäviä) kiekkoilijan alkuja. Tuon ikäiset kun eivät ole fyysisesti lähellekään samaa tasoa, kuin nuorten SM-liigan vanhimmat pelaajat. Siinä saa 170-senttiset ja alle 70-kiloiset kaverit ihmetellä, kun pitäisi vääntää kulmassa esimerkiksi Mikko Taimen (191cm, 99kg) kanssa.

Kannattaa huomioida, että vuonna 1994 syntyneet pelaavat alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Eihän siitä ole vielä montakaan vuotta aikaa, kun huolenaiheena oli se, ettei alle 18-vuotiaita pelaa nuorten SM-liigassa. Nyt saisi kasattua miltei joukkueellisen pelaajia alle 17-vuotiaista.

Mutta onhan tuo hieno asia. Jos pärjää tuon ikäisenä A-nuorissa, niin kyllä jonkinlaista potentiaalia pitää olla. Alaikäisenä pääsy A-nuoriin nimittäin vaatii yleensä jotain erityistä elementtiä pelistä. Joillain se on ikäisekseen todella valmis fysiikka, mutta ilahduttavan usein se on myös taito. Mailankäsittely, syöttäminen ja pelirohkeus ovat ilahduttavasti lisääntyneet viime vuosina ja se näkyy tässä 95-syntyneiden ikäluokassa. Ei ihmekään, että tämän ikäluokan maajoukkue on pelannut varsin hyvin muiden maiden vastaavia ikäluokkia vastaan. Lisäksi viime keväänä 94-ikäluokka useiden 95-syntyneiden tähdittämänä voitti Ruotsin pariin otteeseen murskalukemin. Tuo on asia, jota ei ole viime vuosina kovin usein tapahtunut, sillä toisin kuin Suomessa, Ruotsin juniorityö on ollut viimeiset vuodet huippuluokkaa.

Muun muassa Juuso Ikosen, Aleksander Barkovin ja Artturi Lehkosen pisteitä katsoessa tulee kyllä väkisinkin mietittyä, että ehkä suomalaisen jääkiekon tulevaisuus ei niin huonolta näytäkään.

Alkukaudella nuorten SM-liigassa esiintyneitä 95-syntyneitä ovat:

Juuso Ikonen - Blues - 5 4+7=11 (170 cm, 73 kg)
Artturi Lehkonen - TPS - 5 5+0=5 (178 cm, 68 kg)
Matias Pulli - TPS - 5 4+1=5 (172 cm, 63 kg)
Aleksander Barkov - Tappara - 5 2+3=5 (187 cm, 86 kg)
Kasperi Nuto - Ässät - 4 2+2=4 (173 cm, 64 kg)
Niko Ojamäki - Ässät - 3 2+0=2 (176 cm, 72 kg)
Jonatan Tanus - Tappara - 3 1+1=2 (174 cm, 81 kg)
Joose Antonen - Ilves - 3 0+2=2 (184 cm, 80 kg)
Aleksi Ainali - HIFK - 3 1+0=1 (179 cm, 85 kg)
Joel Kiviranta - Jokerit - 3 0+1=1 (170 cm, 69 kg) -96-syntynyt!
Mikke Levo - Ilves - 3 0+0=0 (180 cm, 71 kg)
Aleksi Mustonen - Jokerit - 3 0+0=0 (172 cm, 67 kg)
Atte Mäkinen - Tappara - 2 0+0=0 (191 cm, 93 kg)
Timi Lahtinen - Jokerit - 1 0+0=0 (188 cm, 84 kg)
Niklas Lehtimäki - Lukko - 1 0+0=0 (180 cm, 82 kg)
Joni Viikilä - Pelicans - 1 0+0=0 (176 cm, 65 kg)

Ville Husso - HIFK - 1 2,00 93,94% (181 cm, 72 kg)
Anssi Tankka - Sport - 0 3,33 80,00% (182 cm, 66 kg)

Listalta moni tulee varmasti esiintymään kuukauden juniorina seuraavan parin vuoden aikana.

Isomäki kaipaa muutakin kuin pientä pintaremonttia

No niin. Porissa on vastattu kaikkien toiveisiin hallin ilmeen parantamisesta. Ilmettä on nyt uudistettu porilaisen Brand ID Oy:n kanssa. Nyt on sitten perusopasteet uusittu Ässien brändin mukaiseksi ja jatkossa pitäisi tulla varmaan vielä muutakin kivaa.

Tämähän on vain osa jo pidempään jatkunutta linjausta. Isomäen katsomoa on muutettu koko ajan entistä punaisemmaksi. Istumakatsomoon on tullut hiljalleen uusia penkkejä ja niiden väri on poikkeuksetta punainen. Tämän lisäksi seisomakatsomo ja osa sen lähialueesta on maalattu Ässien värillä. Jopa osa käytävää on maalattu punaiseksi ja sillä saadaan aikaiseksi hivenen psykedeelinen olo, jonka siivittämänä on hyvä vaappua Isomäen legendaariseen seisomakatsomoon. Pekka Rautakallion toiveesta seisomakatsomoon on saatu myös patalogo.

Hallin toimivuutta on myös päätetty korjata siirtämällä palveluita. Aiemmin tukkeena toiminut baari seisomakatsomon lähettyvillä on sijoitettu nyt sisäänkäynnin viereen. Näin janoiset porilaiset pääsevät helposti oluen kimppuun. Kyseisen juottolan paikalla oli aiemmin fanituotemyymällä, joka nyt sitten siirtyi. Onneksi paikka on todella näppärästi entisten VIP-tilojen luona aivan kausikorttilaisten sisäänkäynnin vieressä. Huhut kertovat, että tarkkaavaisimmat yksilöt ovat saattaneet jopa havaita tämän uuden paikan.

Eihän tässä pian mitään remonttia tarvita, kun jäähdytyslaitteistoakin on korjattu!

Jos nyt totta puhutaan, niin kyllä Porin jäähalli kaipaisi todella suurta remonttia. Yleisilme on hallilla todella vanhanaikainen ja kauhtunut. Eipä ihme, sillä viimeisin remontti on tehty 90-luvun lopulla. Ja erästä sen remontin aikaista kyhäelmää pitäisi uusia todenteolla. Pukukoppitilat ovat Porissa onnettomat ja äärimmäisen ahtaat. Mutta suurin ongelma taitaa olla ahtaat käytävät. Kun hallissa on enemmän kuin 4500 katsojaa, käytävillä kulkeminen on lähes mahdotonta. Tilannetta ei helpota sekään, että myyntipisteiden jonot suuntautuvat käytävälle. Näin käytävillä on ihmisiä, jotka jonottavat makkaraa/kahvia/karkkia/olutta ja sitten niitä, jotka ovat matkalla vaikkapa tupakkapaikalle. Tämän vuoksi hallissa on myyntipisteiden kohdalla todella pahoja tulppia, joista ei tahdo päästä läpi, jollei ole Marko Anttilan kokoluokkaa.

Hallin remontoinnista on puhuttu vuosikaudet. Ässillä on suunnitelmat valmiina. Rahoitus taas ei ole. Porin kaupunki ei ole halunnut tukea seuraa remonttiaikeissaan. Remontista puhutaan kuitenkin koko ajan. Tällä hetkellä on ehdotettu remontin lisäksi ihan uutta hallia, mutta siihen Ässät ei taida suostua.

Mutta eiköhän se ole selvää, että Isomäkeä ei tulla korjaamaan vielä moneen vuoteen. Siihen saakka halli on kuin muinaisjäänne 80-luvulta.

Kuukauden juniori: Artturi Lehkonen

Uuden kauden alku tarkoittaa sitä, että nyt seuraan jälleen kerran kuukaudessa jotain mielestäni kiinnostavaa junioria. Tämä ei tarkoita sitä, että valinta osuisi kuukauden aikana eniten vakuuttaneeseen junioriin, vaan valinta osuu johonkin kiinnostavaan pelaajaan, joka pelaa nuorten SM-liigan ottelun Porissa. Lisäksi on syytä huomioida, että arvio tehdään yhden ottelun perusteella. Hyvän ja huonon päivän ero on nuorilla kavereilla melkoinen. Siksi on mahdollista, että havaintoni poikkeavat hieman niiden havainnoista, jotka ovat nuorukaisten otteita nähneet enemmän. Joka tapauksessa, tästä tämä kuukausittainen sarja lähtee liikkeelle. Tässä on kauden 2011-2012 ensimmäinen kuukauden juniori:

Artturi Lehkonen
178 cm / 68 kg
Syntynyt 4.7.1995 Piikkiössä
Kasvattajaseura: TPS

Artturi Lehkonen on erittäin lupaava pelaaja. Valmentaja Ismo Lehkosen poika voisi pelata B-junioreissa vielä kaksi vuotta, mutta pelaa silti jo A-nuorissa. Viime kausi kului kuitenkin vielä B-junioreissa. Tämän lisäksi hän pelasi kymmenen ottelua alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa keräten tehot 10+6=16, sekä alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa ikäluokan pääturnauksessa World Hockey Challengessa viisi ottelua keräten kaksi pistettä. Tänä vuonna Lehkonen on saanut jo kutsun alaikäisenä alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen Ivan Hlinkan muistoturnaukseen, jossa nuorukainen keräsi kolmessa ottelussa yhtä monta pistettä.

Syyt juniorimaajoukkueissa pärjäämiselle ovat selkeät. Lehkosen syöttötaito on loistava. Hän antaa paljon hyviä ja peliä edistäviä syöttöjä. Harhasyötöt ovat todella vähissä. Myös hänen mailankäsittelynsä on ikäisekseen todella vakuuttavaa, vaikkakaan hänen harhautuksensa eivät täysin nuorten SM-liigan tasolla vielä onnistuneet. Myös laukaus on vakuuttava. Sekä ranne- että lyöntilaukaus ovat tarkkoja ja niissä on myös potkua. Hyvä esimerkki on Ässiä vastaan tehty läpiajomaali, jonka Lehkonen päätti laukaukseen. Tuo laukaus oli salamannopea ja se suuntasi vastustamattomasti aivan maalin yläkulmaan.

Liike sen sijaan huolestuttaa minua tämän ottelun perusteella. Liike on toki sulavaa ja luistelu toimii hyvin myös sivulle ja taaksepäin. Sen sijaan luistelu eteenpäin näyttäisi kaipaavan lisää voimaa. Ilmeisesti potkua ei ole jaloissa vielä niin paljoa, että sillä pääsisi A-junioreissa vanhempien pelaajien ohi. Muutenkin luistelusta tuntui puuttuvan terävyys. Ajoittain liike tuntui jopa flegmaattiselta. Aivan kuin Lehkonen ei haluaisi ottaa sitä terävää spurttia, jolla voisi kenties karvata kiekon vastustajalta pois.

Minun mielestäni hyvä asia Lehkosen pelissä oli se, että vaikka hänen harhautuksensa eivät aina onnistuneetkaan, niin silti hän uskalsi yrittää kiekon kuljettamista. Hän ei myöskään pelännyt mennä pieniin rakohiin kiekon kanssa. Lisäksi hän pystyi antamaan hyviä syöttöjä ahdistettuna. Nuo ovat hyviä merkkejä siitä, että pelirohkeus olisi kunnossa.

Lehkonen tuntui tekevän enemmän töitä hyökkäyspäässä. Hän selvästi halusi hyökkäyspäässä kiekon ja tehdä ratkaisuja. Nuori hyökkääjä myös kärkkyi useampaan otteeseen pitkiä syöttöjä, jotka avaisivat läpiajoja tai kahdella yhtä vastaan hyökkäyksiä. Puolustuspäähän Lehkonen tuli myös nopeasti ja pelasi melko alhaalla. Varmaan siksi hän pääsi pelaamaan alivoimaa. Puolustuspeli kuitenkin perustui enemmän sijoittumiseen, sillä aktiivista karvaamista puolustuspäässä Lehkonen ei juuri esittänyt.

Nuoren hyökkääjän suurin heikkous on selkeästi voiman puute. Fysiikka on nuorukaisella ymmärrettävästi vielä keskeneräinen. Massaan olisi tarvetta joka puolella. Siitä kertoo myös Lehkosen paino (68 kiloa), joka on kaukana vaikkapa samanpituisten liigapelaajien lukemista. Massaa on toki aina helpompi hankkia lisää verrattuna kiekollisiin taitoihin. Mutta toistaiseksi voiman puute on ongelma. Siksi Lehkonen olikin usein jäänpinnassa. Kevyen pelaajan tasapaino ei ole vielä kunnossa, ja kun isompi pelaaja tulee vierelle, niin Lehkonen kyetään usein siirtämään sivuun.

Vahvuudet:
Hyvä syöttötaito.
Laukaus.

Heikkoudet:
Voiman puute on selkeä.
Luistelu kaipaisi lisää potkua.

Yhteenveto:
Lehkonen on todella lupaava kiekkoilija. Se on jo vakuuttavaa, että tuon ikäinen pelaaja pärjää nuorten SM-liigassa. Vielä vakuuttavampaa on se, että hän saa myös tulosta aikaiseksi. Lehkosen hyvän uran puolesta puhuu myös se, että heikkoudet tulevat iän myötä luontaisesti paranemaan. Voimaa saa lisää treenaamalla ja samalla Lehkonen tulee pysymään paremmin pystyssä, kun vastaan ei enää asetukaan 25 kiloa painavampia pelaajia. Myös jalkoihin tullee lisää voimaa ja sitä kautta myös vauhti paranee. Siksi on hyvin uskottavaa, että parissa vuodessa Lehkonen on liigatason pelaaja. Sen jälkeen nuorukainen voi päästä vielä vaikka kuinka pitkälle, mikäli työnteko maistuu.

Unohdettu suomalaislupaus

Jääkiekkokauden lähestyessä jokainen media on vuorollaan kirjoittanut nuorista suomalaislupauksista, jotka ovat jo nyt liigassa tähtiä ja jotka toivottavasti tulevaisuudessa kannattelevat maajoukkuetta. Mikael Granlund, Sami Vatanen, Joel Armia, Teemu Pulkkinen, Miikka Salomäki, Joonas Donskoi... Nimet ovat tutut kaikille jääkiekkoa seuraaville.

Mutta juuri vähän aikaa sitten huomasin, että eräs suomalaisen jääkiekon lupaavista nimistä on lähes täysin unohdettu. Ainoa kerta, kun hän on ollut edes vähän esillä, on tähän mennessä ollut viime vuodenvaihteen nuorten MM-kisat. Silloin tämä pelaaja oli Suomen ykkössentteri. Mutta toki syyn mediapimentoon ymmärtää. Eihän Erik Haula pelaa edes SM-liigassa. Ketä joku NCAA kiinnostaa, ellei liigaan sattumalta saavu joku ulkomaalainen tuosta sarjasta.

Haula pelasi jo kaudella 2007-2008 nuorten SM-liigassa. Hän pelasi samalla kaudella vielä alle 17-vuotiaiden maajoukkueen mukana, mutta pääsi myös alaikäisenä alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Jo tuolloin runkosarjassa Haula teki 22 pistettä, eikä hän pudotuspeleissäkään näyttänyt heikolta. Oikeastaan Haula näytti varsinkin ikäisekseen oikein vakuuttavalta. Täytyy muistaa, että vielä tuolloin alaikäisiä häkkipäitä ei juurikaan näkynyt nuorten SM-liigassa, eikä varsinkaan Ässien joukkueessa. Tuossa lopulta SM-hopeaa saavuttaneessa joukkueessa pelasivat nimittäin muun muassa Jussi Rynnäs, Sakari Salminen, Tommi Huhtala, Mika Niemi, Severi Sillanpää, Tuomas Huhtanen, Antti Mäkilä, Juha Järvenpää ja Jesse Jyrkkiö. Kaikki SM-liigassa tasonsa vakiinnuttaneita kavereita ja löytyy joukosta jopa maajoukkuepaitaakin päällä kantaneita pelaajia.

Tämän jälkeen Haula päätti hivenen yllättäen siirtyä Pohjois-Amerikkaan opiskelemaan. Fiksu ratkaisu, sillä ura jääkiekkoilijana on aina epävarma. Siinä sivussa Haula on takonut paljon pisteitä jokaisessa pelaamassaan sarjassa. Ensiksi lukiosarjassa pelaavan Shattuck St.Mary'sin riveissä Haula oli joukkueensa toiseksi paras pistemies 53 otteluissa tehdyillä 84 pisteellä. Tuon kauden ja toisten alle 18-vuotiaiden MM-kisojen jälkeen Haula varattiin seitsemännellä kierroksella Minnesota Wildiin. Seuraavalla kaudella porilainen siirtyikin USA:n pääjuniorisarja USHL:äään Omaha Lancersin riveihin. Kausi oli huikea menestys, sillä 56 ottelussa syntyneet 72 pistettä tuottivat paikan tulokkaiden tähdistökentälliseen sekä koko sarjan kakkostähdistöön. Nuorten maajoukkueen päävalmentajalle Hannu Jortikalle Haula ei kuitenkaan kelvannut. Jortikan mukaan USHL oli USA:n juniorikiekon kakkosliiga. Siksi ne pisteet eivät Jortikan mukaan olleet riittävä näyttö. Tuo kommentti kyllä kertoi kaiken oleellisen Jortikan pestistä nuorten maajoukkueen peräsimessä. Ammattitaito ei ollut kyllin korkealla tasolla.

Viime kaudella Haula siirtyi Minnesotan yliopiston riveihin ja pelasi melko hyvän tulokaskauden NCAA:ssa. 34 ottelussa syntyi 24 pistettä. Noilla pisteillä Haula oli joukkueensa pistepörssin neljäs. Lisäksi Haula oli Suomen nuorten maajoukkueen ykkössentteri Mikael Granlundin jouduttua jättämään kisat väliin. Seitsemän pistettä tuottanut turnaus meni Haulalta varsin hyvin, vaikka Haula ei luonnostaan olekaan sentteri. Siihen ja yllättävän suureen vastuuseen nähden tulos oli kelvollinen.

Miksi Haulan nimi kannattaa jättää mieleen? Onhan noita Suomen alle 20-vuotiaiden ykkössenttereitä ollut aiemminkin, jotka ovat jämähtäneet liigatasolle. Eikä pisteet juniorisarjoista kerro mitään. No vaikka siksi, etteivät esimerkiksi liigasta tutut Tim Stapleton ja Kevin Doell pelanneet edes tuon ikäisenä NCAA:ta. Eikä Haula merkittävästi ole esimerkiksi Justin Morrisonia tai Lee Sweattia jäljessä. Ja USA:n alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa oli viime talvena hyökkääjiä, joiden pistekeskiarvo NCAA:ssa oli Haulan vastaavaa pienempi.

Mutta pääasia taitaa olla Haulan monipuolisuus. Yleensä laitahyökkääjänä pelannut nuorukainen voi tarpeen tullen pelata myös keskellä. Se on ominaisuus, josta ei ikinä ole haittaa. Haittaa ei myöskään ole siitä, että Haula on hyvä kummassakin päässä kenttää. Tehot eri sarjoista osoittavat hyökkäyspään potentiaalia ja lähes poikkeuksetta joukkueensa parhaimmistoon kuuluvalla tehotilastolla hän taas osoittaa osaavansa puolustaa. Viime vuonna Haula oli joukkueensa paras tehotilastossa jäätyään kymmenen maalia plussalle. Yksi kerta voi olla sattumaa tuossa tilastossa, useampi kerta ei.

En ihmettelisi yhtään, jos Haulan pistemäärä kasvaisi merkittävästi tällä kaudella, sillä vastuuta on luvassa. En myöskään ihmettelisi sitä, jos Haula pelaisi muutaman vuoden päästä NHL:ssä. Monipuolisena pelaajana hänellä voi siihen olla hyvätkin mahdollisuudet.

Porissa muistettiin Lokomotiv Jaroslavlin pelaajia

Keskiviikkona tuli melkoinen järkytys. Avasin tavalliseen tapaani Twitterin ja siellä oli jotain, mitä en osannut odottaa. Venäjällä oli pudonnut lentokone ja siinä lentokoneessa oli KHL-joukkue. Ei siis yksittäistä pelaajaa, vaan koko Lokomotiv Jaroslavlin joukkue. Ja tuo joukkuehan oli vielä ennakkoon ajateltuna maailman toiseksi kovimman kiekkoliigan parhaimmistoa.

Pavol Demitra, Karlis Skrastins, Stefan Liv, Jan Marek, Karel Rachunek, Ruslan Salei... Tuossa joukkueessa oli lukemattomia otteluita NHL:stä, muista pääsarjoista sekä maajoukkueesta. Joukkueesta löytyi niin MM-kultamitalisteja kuin olympiavoittaja. MM-kisakävijöitä ja olympialaisissa pelanneita oli useita. Käsittämätön ajatus, että tuon tasoiset pelaajat ovat nyt poissa.

Porissa Ässien kannattajayhdistys Pataljoona halusi kunnioittaa traagisessa lentoturmassa menehtyneitä. Pataljoona pyysi ihmisiä tuomaan kynttilöitä ennen Ässät-Blues-peliä Isomäen jäähallin läheisyyteen. Jonkin verran kynttilöitä hallin viereen tuotiinkin. Tämän lisäksi Isomäessä pidettiin hiljainen hetki kuolleiden muistolle.

Kuva: Irina Leppäkorpi

Levätkää rauhassa.

SM-liiga kaudella 2011-2012 osa 1

Uusi kausi koputtelee jälleen oveen. Joukkueet ovat valmiina enää pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Ennakkoon katsottuna sarjasta on tulossa todella tasainen. Pelkästään nimilistoja katsomalla vain pari joukkuetta näyttäisivät erottuvan kärjessä ja peräpäässä. Sen sijaan sarjan puolivälissä tuntuisi olevan todella tasaista. Toki todennäköisesti hieman tämän ennakon jälkeen jokin joukkue (Jokerit?) tekee vielä kovan hankinnan, mutta sille ei voi mitään. Näillä mennään kohti uutta liigakautta!

BLUES

Espoossa Blues eteni viime vuonna hieman yllättäen aina finaaleihin asti. HIFK:n taso oli kuitenkin espoolaisille liikaa. Espoolaisten onneksi tuo finaalijoukkue pysyi melko hyvin kasassa eikä lähtijöitä ollut kovin paljoa. Ykkösvahti Iiro Tarkkia ei saatu korvattua, mutta muuten menetykset on korvattu hyvin. Hankinnoilla on selkeästi pyritty hakemaan apua viime kaudella ongelmia tuottaneeseen maalintekoon ja tämän ansiosta Blues lienee myös alkavalla kaudella vahva.

Omassa päässä Blues on vakuuttava. Jere Karalahden, Ville Varakkaan, Ville Lajusen ja Oskari Korpikarin muodostama kärkinelikko on todella laadukas, joka osaa puolustaa, mutta osaa myös avata peliä. Huomioitavaa on, että Varakas ja Karalahti voittivat viime kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin, ja että Lajunen saalisti edelliskaudella 38 pistettä. Puolustuksessa suurin kysymysmerkki onkin laajuus. Kärkinelikon jälkeen on taso putoaa selkeästi. Mikael Kurki on jämähtänyt pieneen rooliin, Aleksi Laakso pelasi viime kauden Mestiksessä ja lupaava fyysinen puolustaja Jani Hakanpää ei ole pelannut otteluakaan SM-liigassa. Yhtään loukkaantumista ei siis saisi tulla, sillä se aiheuttaisi heti valtavan aukon. Puolustuksen merkitys vielä korostuu entisestään siksi, että maalivahdit Petri Koivisto ja Lars Volden ovat ennakkoon ajateltuna kenties liigan heikoin maalivahtikaksikko.

Laitahyökkääjät näyttävät melko paperilla hyviltä. Viime kauden joukkueessa olleet Petri Lammassaari ja Toni Kähkönen kykenevät tekemään terveinä 20 maalia kaudessa. Samaan kykenevät fyysisestä pelistä pitävä Tommi Huhtala, sekä Kärpissä monipuolistunut Kristian Kuusela. Jere Sallinen, Jari Sailio, Roope Ranta ja Roope Talaja kyllä pärjäävät alemmissa ketjuissa. Kysymysmerkki onkin lähinnä se, että löytyykö laidoilta tarpeeksi taitoa rakentaa peliä. Keskelle kärkiketjuihin ovat tarjolla Teemu Ramstedt ja Camilo Miettinen. Näistä jommankumman täytyisi nousta kantamaan vastuuta ykkösketjusta. Miettinen nousi pudotuspeleissä vaadittavalle tasolle, mutta kykeneekö hän nyt samaan? Ramstedtin piste-ennätys liigassa on 43 pistettä ja viime kaudellakin syntyi 32 pistettä, mutta toistaiseksi hän ei ole kyennyt omilla suorituksillaan kannattelemaan pisteitä tekevää ketjua. Mahdollisesti apua kärkiketjuihin tarjoaa oma kasvatti Tomi Sallinen, mutta hän on ollut jo muutaman kauden ajan lähinnä erinomainen kolmosketjun sentteri. Alempiin ketjuihin on tarjolla myös nuori, mutta pienikokoinen Valtteri Virkkunen, jolta voi odottaa mahdollisesti roimaa parannusta omaan piste-ennätykseensä, sekä aina yhtä varma oman pään sentteri Joni Töykkälä.

Valmennus ei ole ennakkoon ajateltuna ongelma. Lauri Marjamäki on ollut monta vuotta Bluesin kakkosvalmentajana ja hänen siirtymisensä ennen pitkää päävastuuseen on ollut jo pitkään tiedossa. Viime vuonna hän luotsasi myös Suomen nuorten maajoukkuetta. Meriitit ovat toistaiseksi hyvät ja Marjamäkeä pidetäänkin yhtenä Suomen lupaavimmista nuorista valmentajista. Kauden mittainen päävalmentajan virka on kuitenkin oma maailmansa, joten on jännittävää nähdä suoriutuuko Marjamäki tehtävästä odotetun hyvin. Jos onnistuu, niin Blues taistelee pääsystä suoraan puolivälieriin.

Vahvuudet:
Todella hyvät kärkipuolustajat
Viime kauden hopeajoukkueen runko

Heikkoudet:
Maalivahdit kysymysmerkkejä
Kykeneekö Ramstedt tai Miettinen kantamaan ykkössentterin vastuun?

Paras pelaaja: Jere Karalahti
Kovin hankinta: Tommi Huhtala
Pahin menetys: Iiro Tarkki
Tuleva tähti: Jani Hakanpää
Sijoitus runkosarjassa: 4-9

HIFK

Helsingissä juhlittiin keväällä mestaruutta 13 vuoden tauon jälkeen. Pudotuspeleissä joukkue oli loppuvaiheessa selvästi muita edellä, eikä joukkue ole nytkään heikentynyt. Juha-Pekka Haatajan ja Teemu Ramstedtin jättämät aukotkin paikattiin jo hyvissä ajoin. Edes Lennart Petrellin ja Martti Järventien lähtö seurasta eivät heikennä joukkuetta ratkaisevasti. Mestaruus myös tukevoitti taloudellista tilannetta merkittävästi, joten tarvittaessa helsinkiläisillä on varaa hankkia vahvistuksia. HIFK onkin suurin suosikki alkavalla kaudella.

Maalilla ei ole ongelmaa, mikäli loukkaantumisherkkä Juuso Riksman kestää. Kunnossa ollessaan Riksman on kenties koko liigan paras maalivahti. Kakkosvahti Jan Lundell on kokenut vahti, joka on paikkaajana loistava. Riksmanin mahdollista loukkaantumista hän ei kuitenkaan kykene korvaamaan.

Puolustus näyttää Järventien lähdönkin jälkeen vakuuttavalta. Toni Söderholm oli keväällä pudotuspeleissä SM-liigan paras puolustaja, jonka panos on varmasti valtava myös nyt. Hän on hyvä kummassakin päässä kenttää ja häneltä voi jälleen odottaa noin 25 pistettä. Kiekollisena häntä avustaa nuori Mikko Kousa, joka teki jo viime kaudella 22 pistettä. Nyt pistemäärä voi kasvaa entisestään. Omassa päässä varmaa peruspuolustamista esittivät viime kaudella Markus Kankaanperä ja Mikko Kurvinen, jotka varmasti jatkavat samaa myös tällä kaudella. Kuitenkin suurin tähti peruspuolustajista on Timråsta hankittu Mikko Jokela, joka varman oman pään pelin lisäksi kykenee tekemään paljon pisteitä. Viimeisestä puolustajan paikasta taistelevat fyysinen Ilari Melart ja Sportista hankittu Kristian Tuohilampi. Onkin kiinnostavaa nähdä, että peluuttaako HIFK näitä nimettömämpiä puolustajia, vai hankkiiko joukkue vielä jossain vaiheessa yhden puolustajan.

Hyökkäyksessä nimet Ville Peltonen ja Mikael Granlund nousevat aiheesta esille. Ville Peltonen on kokenut konkari ja MM-finaalissa hattutempun tehnyt pelaaja. Ikä ei näkynyt viime vuonna negatiivisesti, sillä Peltonen keräsi runkosarjassa peräti 65 pistettä ja hänet valittiinkin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. Mikael Granlundista taas on kohuttu jo pari vuotta ja viime kaudella ensimmäisellä kierroksella varattu keskushyökkääjä nousi ykkössentterin tontin vaatimalle tasolle. Kohu vain kasvoi, kun nuorukainen keräsi MM-kultajoukkueessa yhdeksän pistettä, unohtamatta välierissä tehtyä ilmaveiviä. Sekä Peltonen että Granlund ovat myös luontaisia johtajia, joiden ansiosta HIFK kykenee pelaamaan vielä askeleen paremmin. Granlundin pikkuveli Markus saattaa myös päästä pelaamaan, mutta hänestä ei vielä kannata odottaa sateentekijää.

Hyökkäyksessä on muitakin kovia nimiä. Kakkossentteriksi Timråsta Helsinkiin palannut Kim Hirschovits on tehnyt liigassa vuosikaudet vakuuttavia tehoja ja hänen ansiostaan kakkosylivoimakin on kovassa kunnossa. Ulkomailla pelannut Eero Somervuori on Suomessa unohtunut, sillä häntä ei ole edes EHT:lla näkynyt. Elitserienissä viimeisen kahden kauden aikana kerätyt 44 ja 34 pistettä kertovat kuitenkin laadukkaasta laiturista. Unohtaa ei sovi myöskään kokenutta Kimmo Kuhtaa, joka viime kaudellakin teki 24 maalia. Puolustavassa roolissa liigan eliittiin kuuluu taas sentteri Petteri Wirtanen. Samaan voi kyetä Lukosta hankittu laitahyökkääjä Miikka Tuomainen, mikäli hän löytää taas edelliskauden vireensä. Jerry Ahtolan viime kausi oli pettymys, mutta hän on osoittanut olevansa potentiaalinen maalintekijä ja hänellä on varmasti käyttöä ylivoimalla maskimiehenä. Eetu Pöysti, Turo Järvinen, Robert Nyholm ja Siim Liivik taas hoitavat oman pienemmän roolinsa moitteitta. Ja kun junioreissa on potentiaalisia liigapelaajia, ei hyökkäyksen laajuudesta tule ongelmaa.

Suurin kysymysmerkki onkin valmennuksessa. Petri Matikainen on tehnyt todella hyvää työtä Espoossa ja hän on luotsannut Bluesin monta kertaa pitkälle. Mutta kykeneekö HIFK omaksumaan vielä tämän kauden aikana Matikaisen taisteluun perustuvan pelitavan? Ero Kari Jalosen kiekkoon on nimittäin merkittävä.

Vahvuudet:
Liigatasolle hurja materiaali
Peltonen ja Granlund ovat johtajia niin kentällä kuin pukukopissa

Heikkoudet:
Uusi valmennus saattaa aluksi sekoittaa peliä
Riksmanin loukkaantumisherkkyys

Paras pelaaja: Ville Peltonen
Kovin hankinta: Mikko Jokela
Pahin menetys: Lennart Petrell
Tuleva tähti: Markus Granlund
Sijoitus runkosarjassa: 1-2

HPK

Hämeenlinnalaisten viime kausi päättyi jo pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, eikä tältä kaudella voi juuri parempaa odottaa. Teemu Lassilan, Ville Viitaluoman, Juuso Puustisen, Miikka Männikön ja monen muun jättämät aukot ovat suuret, eikä heitä ole saatu korvattua varmoilla nimillä. Hämeenlinnassa täytyy jälleen kerran luottaa siihen, että osa pelaajista nousee HPK:ssa uudelle tasolle.

Kenties suurin kysymysmerkki löytyy maalilta. Pienikokoinen Mika Järvinen on saanut tilaisuuksia niin KalPassa kuin Jokereissa ottaa ykkösvahdin paikka, muttei ole ollut kertaakaan vaaditulla tasolla. Tällaiset pelaajat toki etenevät usein urallaan Hämeenlinnassa, mutta toistaiseksi Järvinen aiheuttaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Hämeenlinnaan palannut Mikko Tolvanen tai Rasmus Rinne eivät kykene Järvistä todennäköisesti haastamaan. Tolvasella on isokokoisena maalivahtina toki käyttöä voittolaukauskilpailussa.

Puolustus on kovin kaksijakoinen. 25-vuotias kärkipuolustaja Mathias Porseland otti jo viime kaudella vastuuta kiekollisesta pelistä ja teki 25 pistettä. Nuorena puolustajana häneltä voi odottaa nyt vieläkin parempaa kautta. Hänen takanaan on kokemusta, kun jo 40-vuotias Marko Tuulola ja syksyllä 35 vuotta täyttävä Jukka-Pekka Laamanen tukevat häntä. Tuulolalla on takanaan huikea kausi, mutta pystyykö konkari pitämään saman tason vielä yhden kauden ajan? Laamanen on hyödyllisin hyökkäyspäähän ja odotettavissa onkin jälleen yli 25 pisteen kausi. Omassa päässä hän sen sijaan joutuu usein ongelmiin. Muut puolustajat ovatkin jo rajoittuneempia. Ossi-Petteri Grönholmin ja Tuukka Mäkelän odotetaan hoitavan oma pää vakuuttavasti. Siihen he voivat onnistuessaan kyetä mallikkaasti, mutta hieman epävarmat otteetkin ovat mahdollisia. Nuorilta Santeri Alatalolta ja Lauri Kärmeniemeltä odotetaan toisella kaudella aiempaa kypsempiä otteita. Alatalolla pitäisi olla valmiuksia kiekolliseen peliin ja sitä häneltä varmasti myös odotetaan kokemuksen karttuessa.

HPK:n kärkisentterit ovat kysymysmerkki. Slovakki Marek Zagrapanin ura on viimeiset pari vuotta ollut laskussa, kun pelipaikkaa tai tehoja ei löytynyt Venäjältä tai Tshekistä. AHL:n piste-ennätys 49 pistettä kertoo kuitenkin potentiaalista. Alex Leavittin kohdalla kysymyksiä aiheuttavat luistelu, puolustuspeli ja asenne. Pisteitä hän on tehnyt kuitenkin miltei sarjassa kuin sarjassa ja kyse on nyt siitä, että kykeneekö hän kompensoimaan puutteensa pistemäärällä. Ikuinen lupaus Arsi Piispanen menettelee kolmossentterinä ja Tuukka Pulliainen kehittyi myös viime kaudella puolustavassa roolissa.

Laitureista Scott Barneylla on vakuuttavia näyttöä SaiPasta ennen kuin kärähti ratista. HPK:ssa oli vaisumpaa, mutta potentiaali on tallella. Janne Laakkonen on hyvä pelinrakentaja, mutta myös melko loukkaantumisherkkä. Lisäksi häneltä on toistaiseksi puuttunut se nappikausi. Marko Luomala teki edelliskaudella Ässissä 27 maalia, mutta kovasti töitä tekevä laituri tuskin pääsee samaan, ja pelityyliltään hän olisikin parhaimmillaan kolmosketjussa. Katseet kääntyvätkin vanhoihin tuttuihin Niko Niemiseen, Janne Kolehmaiseen, Antti Roppoon ja Jaakko Turtiaiseen. Nieminen pelasi ykkösketjussa viime kaudella, mutta pisteet jäivät pieneksi. Hänellä on silti potentiaalia suurempiin maalimääriin. Kolehmainen on loistava alaketjujen pelaaja, sillä hän tekee kovasti töitä, taklaa ja tekee siinä sivussa parikymmentä pistettä. Roppo väläytteli viime kaudella, mutta toistaiseksi liian harvoin. Turtiainen taas nousi viime kaudella hienosti liigatasolle luotettavaksi nelosketjun mieheksi. Pisteitä tekeviä pelaajia ei ryhmästä kuitenkaan välttämättä löydy, joten HPK:n on ehkä luotettava nuoriso-osastoonsa. Isokokoinen Juuso Honka pelasi loistavasti loppukaudella ja osoitti, että hänellä on potentiaalia parempaankin. Pienikokoinen Teemu Rautiainen on ollut kova tekijä junioritasolla ja hänen taitonsa riittävät kyllä liigaan. Fyysisyyden puute voi kuitenkin osoittautua nuorukaisen ongelmaksi.

Harri Rindellillä on kova työ viedä HPK pudotuspeleihin. Se vaatii kurinalaista joukkueena pelaamista ja monen pelaajan kehittymistä. Hämeenlinnassa niin on kuitenkin usein myös käynyt, joten tilanne ei ehkä ole aivan toivoton.

Vahvuudet:
Hämeenlinnassa on moni pelaaja puhjennut kukkaan
Paperilla melko tasokas puolustus

Heikkoudet:
Hyökkäyksestä puuttuvat varmat ratkaisijat
Ykkösvahti Järvinen ei ole kyennyt pitämään muualla ykkösvahdin paikkaa

Paras pelaaja: Mathias Porseland
Kovin hankinta: Marek Zagrapan
Pahin menetys: Teemu Lassila
Tuleva tähti: Teemu Rautiainen
Sijoitus runkosarjassa: 10-14

ILVES

Ilveksen viime kausi oli todella hyvä odotuksiin nähden. Joukkueelta ei odotettu mitään, mutta niin vain kissapedot pääsivät aina puolivälieriin. Ilveksen heikoin lenkki oli viime vuonna oma pää, jota paikattiin jo viime kauden lopulla maalivahti Miika Wiikmanilla. Nyt kärkihankinnat keskittyivät puolustuksen vahvistamiseen ja siksi odotukset ovatkin Tampereella monella korkealla.

Puolustus oli Ilveksellä viime kaudella heikko. Nyt tilanne on aiempaa parempi. Ville Koistinen on ennakkoon ajateltuna kiekollisista puolustajista aivan liigan kirkkainta kärkeä. Viimeksi Ilveksessä syntyi 34 pistettä ja 30 pisteen kausi on nytkin lähellä. Koistisen lisäksi Martti Järventie teki paluun Tampereelle. 33 pistettä viime kaudella tehnyt kiekollinen puolustaja oli HIFK:n mestaruuden kulmakiviä ja hän tulee olemaan suuressa roolissa Ilves-puolustuksessa. Näin muut puolustajat joutuvat oikeasti taistelemaan paikasta kokoonpanosta ja samalla päätyvät omalle tasolleen sopivampaan rooliin. Ryan Glenn ja Niko Peltola kiekollisesti lahjakkaina tulevat saamaan varmasti peliaikaa, mutta oman pään pelissä on kummallakin ollut puutteita. Tämän takia viime keväänä varatun Jyrki Jokipakan rooli tulee kasvamaan entisestään. Isokokoinen peruspuolustaja ei ole kiekollisestikaan toivoton, joten hänen vastuunsa tulee olemaan varmasti suuri. Arto Tukio hyvänä ja rutinoituneena kahden suunnan puolustajana on myös suuressa roolissa. Reservissä ovat vielä kokenut ja kohtuullisen varma peruspuolustaja Teemu Kesä, ruotsalainen peruspuolustaja Nils Bäckström, sekä nuoret Konsta Mäkinen, Ville Laine ja Markus Västilä. Puolustus on nyt parantunut, mutta siinä on pari ongelmaa. Ensinnäkin puolustajia on aivan liikaa ja se haittaa erityisesti nuorten kehitystä. Ja toisekseen puolustus on liian hyökkäyspainotteinen, joten maalijuhlat omassa päässä voivat jatkua myös nyt.

Ilveksen maalivahtitilanne on erikoinen. Maalivahtikolmikko Vesa Toskala, Miika Wiikman ja Sami Aittokallio on äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta lopputulos voi olla ihan mitä tahansa. Parhaassa tilanteessa Toskala on terveenä löytänyt sen vireen, jolla hän oli parhaimmillaan NHL:n parhaimpia kakkosvahteja, Wiikman pelaa viime kauden lopun hyvällä tasollaan ja lahjakas Aittokalliokin ottaa askeleita eteenpäin. Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa taas Toskala on rikki ja itseluottamus kateissa, Wiikman palaa viime kauden alun Lukko-ajan epävarmuuteen, eikä Aittokallio ei kykene pelaamaan tasaisesti ottelusta toiseen.

Ilveksen laiturit ovat kunnossa, mikäli taitava Toni Rajala tekee vielä paluun Tampereelle. Silloin palaset loksahtaisivat kohdalleen. 49 pistettä viime kaudella tehnyt Jesse Niinimäki on taitava pelaaja, joka on viimein löytänyt itsestään urheilijan ja hän kykenee kannattelemaan ykkösketjua. Masi Marjamäki on taas hyvätasoinen voimahyökkääjä, joka menee kärkiketjujen kolmantena lenkkinä. Joonas Rask pelaa hyvällä asenteella kumpaankin päähän kenttää ja odotettavissa on parannusta viime kauden 26 pisteeseen. Seuraavista paikoista taistelevat Matias Sointu, Ville Korhonen ja Michael Keränen. Sointu on taitava ja nopea, mutta voimaa ei ole ollut vielä tarpeeksi. Keränen taas on isompi versio Soinnusta. Korhonen on taas pelannut monta vuotta Ilveksessä ja on kohtuullisen hyvä kummassakin päässä. Nämä pelaajat ovat hyviä kolmosketjuun, muttei muualle. Jaakko Pellinen jatkaa samaa sarjaa, mutta taso ei vielä viime kaudella tahtonut riittää liigaan. Nelosketjuun taas tarjolla on hyvää, fyysisempää kalustoa Tommi Välimaan ja Kai Kantolan muodossa. Kantola pelannee kuitenkin keskellä.

Sentterit ovatkin suurin kysymys hyökkäyksessä. Pasi Määttänen lopetti, eikä tilalle hankittu ketään. Mark Lee oli viime kauden lopulla huikea ja periksiantamaton kanadalainen kyllä on mitat täyttävä ykkössentteri. Laajuus osastolta kuitenkin puuttuu. Matias Myttysen olisi miltei pakko ottaa kakkossentterin paikka. Kahden suunnan sentteri kehittyi viime vuonna, mutta kehityksen olisi jatkuttava, sillä viime kevään taso ei riitä isompaan rooliin. Taustalla on isokokoinen Henri Tuominen, jonka kiekollinen peli oli viime vuonna haussa. Luistelun pitäisi myös vielä huomattavasti parantua. Näiden senttereiden jälkeen Ilveksen on pakko hakea apua junioreistaan, joissa kieltämättä on potentiaalisia kavereita. Pahin mahdollinen skenaario on toki se, että Lee loukkaantuu, sillä sen jälkeen keskellä ei olisi yhtään varmaa nimeä.

Ilveksen tilanne näyttää huomattavasti viime kautta paremmalta. Juha Pajuoja teki erinomaista työtä ja sai joukkueen pelaamaan ja yrittämään loppuun saakka koko kauden ajan. Se tuotti tulosta. Ilveksen kohdalla suuria kysymyksiä on kuitenkin vielä monia. Onnistuvatko maalivahdit? Pitääkö oma pää vieläkään? Riittäkö laajuus keskellä? Ja ennen kaikkea kykenevätkö omat nuoret pitämään tasonsa myös toisella liigakaudellaan, kun heiltä odotetaan jo tulosta. Toinen kausi on ollut monelle vaikea. Sitä se voi olla myös Ilvekselle.

Vahvuudet:
Nuori joukkue, joka jo viime kaudella pelasi hyvin
Viime kaudesta vahvistunut puolustus

Heikkoudet:
Äärimmäisen kapea sentterikalusto
Nuori joukkue saattaa ailahdella pahasti

Paras pelaaja: Jesse Niinimäki
Kovin hankinta: Ville Koistinen
Pahin menetys: Pasi Määttänen
Tuleva tähti: Sami Aittokallio
Sijoitus runkosarjassa: 8-12

JOKERIT

Jokereilla on hyvin mielenkiintoinen tilanne. Viime kausi lähti heikosti käyntiin, mutta Erkka Westerlundin tullessa penkin taakse joukkueen peli parantui. Pudotuspeleissä Jokerit olikin ainoa joukkue, joka kunnolla kykeni haastamaan HIFK:n. Täksi kaudeksi joukkuetta on vahvistettu lähinnä nuorilla ja eteenpäin pyrkivillä nimillä.

Maalille hankittiin ykkösvahdiksi Ässissä loistavan kauden pelannut Eero Kilpeläinen. Teknisesti hyvä maalivahti pääsi viime kaudella eroon epätasaisuudestaan ja nousi liigan parhaiden vahtien joukkoon. Suuri kysymys onkin se, että kykeneekö Kilpeläinen parhaaseensa Helsingin kirkkaissa valoissa ja suuressa paineessa. Kilpeläisen henkinen kantti nimittäin ei aina ole riittänyt tiukassa paikassa. Kakkosvahdin paikasta taistelevat unkarilainen Zoltan Hetenyi ja A-junnuissa kovaa jälkeä tehnyt Frans Tuohimaa.

Viime kauden puolustajista Ossi Väänänen oli omaa tasoaan. Hänen vahvuutensa ovat oman pään fyysisessä pelissä ja nuo vahvuudet riittivät hyvin jopa MM-kultajoukkueessa. Mitään pistenikkaria hänestä ei kuitenkaan saa, joten siihen rooliin tarvitaan muita. Viime kaudella Jeremy Dehner oli kiekollisesti joukkueen paras puolustaja ja tässä roolissa hän jatkanee myös tällä kaudella. Kiekollista roolia lienee tarjolla myös ruotsalaisjuniori John Klingbergille, sekä hurjalla lämärillä viime kaudella tuhoja tehneelle, mutta omassa päässä ongelmissa olleelle Markus Nordlundille. Antti-Jussi Niemi on parhaimmillaan ollut todella kovan luokan oman pään puolustaja, mutta viimeiset pari vuotta eivät kerro hyvää. Sen sijaan kannattaa seurata Jokereiden omia kasvatteja Teemu Erosta ja Tommi Kivistöä. Näistä Eronen on kiekollisempi ja Kivistö puolustavampi, mutta kumpikaan ei ole erityisen heikko kummassakaan päässä. Nico Maneliukselle ja Petteri Lindbohmille on vaikea luvata suuria peliminuutteja.

Jokereilla on huikeat sentterit. Ilari Filppula on onnistunut kahdella viimeisellä kaudella loistavasti ja viimeksi liigassa syntyi 49 pistettä. Riku Hahl taas on vuosikaudet ollut hyvä EHT-tason puolustava sentteri. Tähän kun laittaa päälle Teemu Pulkkisen ja Janne Lahden välissä hyvin pelanneet Antti Kerälän, sekä yhden SM-liigan parhaista nelossenttereistä eli Henri Heinon, niin keskellä on asiat hyvin. Keskellä voi pelata myös Ben Eaves, joka tekee aina kovia pisteitä, jos sattuu olemaan terveenä. Puolustavammaksi pelaajaksi tarjolla on myös Tomi Mäki, sekä hyvää kahden suunnan peliä nuorisomaajoukkueissa esittänyt toisen kierroksen varaus Alexander Ruuttu. Näistä pelaajista varmasti jotkut joutuvat pelaamaan laidalla, sillä keskelle ei ole näin laajalle materiaalille tarvetta.

Laidoilla huomio keskittyy Janne Lahteen ja Teemu Pulkkiseen. Lahti teki viime kaudella huikeat 37 maalia ja sai kutsun MM-kisoihin. Teemu Pulkkinen on tullut tunnetuksi kovasta lämäristään ja 20 maalin raja menee varmasti rikki. Hänen kokonaisvaltainen pelaamisensa on kuitenkin nykyään todella kovalla tasolla. Jani Rita on kyennyt urallaan parhaimmillaan liigassa 32 maalin kauteen, mutta viimeiset vuodet ovat menneet eri syistä johtuen penkin alle. Viime kauden pilasi loukkaantuminen ja kysymysmerkki onkin, että löytääkö Rita vielä parhaan vireensä. Odotukset ovat kovat myös tanskalaista Nichlas Hardtia kohtaan, joka pari vuotta sitten Tapparassa pelasi erinomaiset pudotuspelit ja on sen jälkeen parantanut otteitaan Allsvenskanissa. Semir Ben-Amor ja Juhani Tyrväinen hoitavat alaketjujen fyysisen pelin, mutta muuta heiltä ei kannata odottaa. Lupaavat Teuvo Teräväinen ja Markus Hännikäinen ovat päässeet European Trophylla pelaamaan, ja erityisesti Teräväisellä on potentiaalia nousta jo tällä kaudella liigarinkiin, sekä parissa vuodessa erittäin hyväksi peliä tekeväksi laituriksi.

Erkka Westerlund on yksi Suomen parhaita valmentajia ja hän sai viime kaudella joukkueen pelaamaan jo hyvin. Nyt Jokereita on vielä vahvistettu erityisesti puolustuksen osalta. Hyökkäys tuntuu olevan epätasapainossa, mutta hankinnat ovat mahdollisia. Tuolloin toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen etsinee jälleen jonkun nuoren ja potentiaalisen kaverin. Joka tapauksessa Jokerit näyttää nyt hyvältä, vaikkei mestaruudesta vielä ehkä taistelekaan. Mitali on kuitenkin realistinen tavoite.

Vahvuudet:
Joukkueessa on liigatasolla aivan parhaimpiin kuuluvia yksilöitä
Kilpailu pelipaikoista voi luoda tervettä kilpailua laajassa materiaalissa

Heikkoudet:
Moni avainpelaajista on kokematon
Kilpeläinen ei ole aina onnistunut paineessa. Onnistuuko nyt?

Paras pelaaja: Teemu Pulkkinen
Kovin hankinta: Ilari Filppula
Pahin menetys: Petteri Nokelainen
Tuleva tähti: Alexander Ruuttu
Sijoitus runkosarjassa: 2-5

SM-liiga kaudella 2011-2012 osa 2

JYP

JYPistä on tullut kestomenestyjä runkosarjassa. Vahva runko ja Risto Dufvan ajama selkeä pelitapa ovat vieneet joukkueen runkosarjan voittoihin. Alkavaksi kaudeksi joukkue on varsinkin puolustuspäässä muuttunut, mutta runko on silti sama.

Maalivahti Pekka Tuokkola lähti viime kauden jälkeen Venäjälle, mutta hänen menetyksensä ei ole uhka JYPille. Joni Myllykoski pelasi jo viime kaudella yli puolet runkosarjasta ja torjuntaprosentti oli todella hyvä. Lisäksi häntä on kirittämässä entinen huippulupaus Riku Helenius. Ensimmäisen kierroksen varaus ei ole lunastanut vielä odotuksia oikein missään, mutta häneltä kyllä löytyy potentiaalia. Maalivahteja helpottaa vielä JYPin perinteisesti hyvä puolustus, joka ei ole päästänyt vastustajia kovinkaan usein erinomaisiin maalipaikkoihin.

Jyrki Välivaaran lähdettyä puolustuksen kärkinimi on nuori Sami Vatanen. Kiekollisesti huikea ja luisteluvoimainen puolustaja oli jo viime kaudella kenties SM-liigan paras puolustaja. Tällä kaudella on odotettavissa vieläkin parempaa, sillä Vatanen on kehittynyt koko ajan. Viime kaudella erityisesti puolustustyöskentely parantui huimasti. Kärkihankinta puolustukseen on Ruotsissa viime vuodet kohtuullisesti pelannut Arto Laatikainen, joka viimeksi liigassa ollessaan oli kokonaisvaltaisesti huikea puolustaja. Olli Malmivaara ja Kalle Koskinen lienevät hyviä puolustajia omassa päässä, mutta viime kaudella Malmivaara ei yltänyt suurimpaan loistoonsa, ja Koskinen on jo melkoinen veteraani. Lisää vastuunkantajia siis kaivattaisiin. Tampereella Harri Ilvosesta odotettiin jo muutaman vuoden ajan kiekollista liideriä, mutta hän ei ikinä Tapparassa onnistunut. Onnistuuko Jyväskylässäkään? Kristian Näkyvä ja Antti Jaatinen menevät kokoonpanossa jonon jatkona, mutta heiltä ei kannata mitään erityistä. Ranskalainen Yohann Auvitu saattaa myös pelata pari ottelua, mutta rooli voi puolustajan sijaan olla laitahyökkääjä.

Keskushyökkääjistä huomio kiinnittyy Eric Perriniin ja Juha-Pekka Hytöseen, joka on liigan parhaimpia kärkikaksikoita sentteriosastolta. Perrin on pienikokoinen, mutta taitava ja älykäs pelaaja, joka kykenee vanhempanakin tekemään pisteitä. Hytönen taas on kahden suunnan hyökkääjänä jopa EHT-tasoa. Suurin kysymysmerkki on Turo Asplundin rooli. Mahdollisuuksia on ottaa roolia jopa hyökkäyspäässä ja pudotuspelit olivat todella lupaavia. Parhaimmillaan Asplundista voi tulla oikein hyvä pelaaja, mutta taso on liigassa vielä vakiinnuttamatta. Alaketjujen raataja Miika Lahdelta voi odottaa hyvää puolustavan sentterin pelaamista.

Laituriosasto on hivenen yksipuolinen. Kovasti työtä tekeviä pelaajia löytyy useita, mutta kiekolliset taidot eivät ole huippuluokkaa, eikä pisteitä illasta toiseen voi monelta odottaa. Kärkihankinta Tuomas Pihlman auttaa varmasti, sillä voimahyökkääjä on viimeiset kaudet Jyväskylässä tehnyt miltei pisteen ottelussa tahtia. Harri Pesonen nousi esille viime vuonna ja paransi koko kauden ajan. Taitavalta nuorukaiselta odotetaankin paljon. Antti Pihlström on laituriosastolta kenties tunnetuin nimi, ja hän on selkeästi maajoukkuetasoa. Hän tehnee pisteitä nopeutensa avulla myös ensi kaudella, mutta varma pisteiden- tai maalintekijä hän ei illasta toiseen ole. Ossi Louhivaara, Jani Tuppurainen, Jari Jääskeläinen ja Olli Sipiläinen raatavat paljon ja ovat varmoja omassa päässä. Hyökkäyspäässä onkin vaikeampaa ja erityisesti Louhivaara on välillä melkoinen maalipaikkojen tuhlailija. Sportista hankittu Antti Jaatinen kuuluu samaan kategoriaan. Isokokoinen Jonne Virtanen ja Filip Riska hoitavat fyysisen pelin erinomaisesti ja tekevät siinä sivussa sellaiset parikymmentä pistettä.

Veikkaan JYPin jatkavan samoja vanhoja uria. Runkosarjassa joukkue on aivan kärjessä, mutta niin hyvä valmentaja kuin Dufva onkin, niin hän ei kuitenkaan saa JYPiä menestymään pudotuspeleissä. Siihen vaadittaisiin enemmän huippuyksilöitä, jotka omalla panoksellaan toisivat voiton tiukassa paikassa. Tasaisen hyvä joukkue riittää vielä runkosarjassa, muttei enää pudotuspeleissä.

Vahvuudet:
Pitkään säilynyt, menestynyt runko
Laadukkaita pelaajia jokaisella pelipaikalla

Heikkoudet:
Hyökkäys on todella yksipuolinen
Runkosarjamenestys ei ole riittänyt enää pudotuspeleissä

Paras pelaaja: Sami Vatanen
Kovin hankinta: Tuomas Pihlman
Pahin menetys: Jyrki Välivaara
Tuleva tähti: Riku Helenius
Sijoitus runkosarjassa: 1-3

KALPA

Pekka Virran aikana KalPa nousi liigan heikoimmasta joukkueesta ylempään keskikastiin. Samalla taloudellinen tilanne on parantunut huomattavasti. Se näkyy myös joukkueen kokoonpanossa.

Maalivahtiosastolla ykkösvahtina jatkaa Ari Ahonen. Kaksi kautta Kuopiossa torjuneen maalivahdin taso on liigassa ylempää keskitasoa. Hän on varma torjuja, joka ei kuitenkaan todennäköisesti tule tälläkään kaudella erityisesti loistamaan. Hänen takiaan KalPa tuskin kuitenkaan häviää otteluakaan. Kakkosvahti Juha Toivonen pelasi viime kaudella todella hyvin Hokissa ja hänellä riittää kykyä antaa Ahoselle lepovuoro aina välillä.

Puolustus on heikompi osa-alue. Ei KalPallakaan huono puolustus ole, mutta monen muun joukkueen tasolle se ei yllä. Kiekollinen peli perustuu Adam Masuhriin ja Marko Kauppiseen. Masuhrin edelliskausi oli huikea, mutta viime kausi jo astetta heikompi. Hänen laukaus lienee kuitenkin KalPalle äärimmäisen tärkeä. Kauppisella taas pitäisi olla kaikki mahdollisuudet olla eturivin puolustaja liigassa, mutta yleensä hän vajoaa pitkäksi aikaa todella näkymättömäksi. Muu puolustus on taas täynnä oman pään puolustajia. Ryan Lannon vakuutti viime kauden lopulla fyysisellä peruspuolustamisellaan, mutta pitääkö hän tasonsa? Jussi Timonen on pari viime kautta tyytynyt pelaamaan peruspeliä ja se on toiminut. Mikko Kukkonen, Henri Laurila ja nuori Simo-Pekka Riikola kuuluvat samaan sarjaan, mutta taso on kärkipuolustajia heikompi. D Teamistä hankittu Matti Koistinen ei myöskään juuri muista puolustajista eroa. Puolustus on siis kovin yksipuolinen sekä vähän kädetön, jonka takia KalPalle voi tulle kauden aikana ongelmia.

Laituriosastolla on lukuisia pienikokoisia, mutta taitavia pelaajia. Jukka Hentunen ja eläkkeeltä palannut Sami Kapanen ovat nopeita luistelijoita, jotka pelaavat illasta toiseen kokemuksen tuomalla varmuudella. Hentunen voitti edelliskaudella liigan maalipörssin, mutta viime kaudella hän ei onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta. Kapanen taas palaa välivuoden jälkeen, joka aina aiheuttaa kysymysmerkkejä. Sakari Salminen ja Tuomas Kiiskinen taas ovat todella taitavia pelaajia, jotka rakentavat peliä ja tekevät hyvät pisteet. Kalle Kermanista on viimeisten kausien aikana tullut hyvä maalintekijä ja hänen maalejaan Kuopiossa tullaan kaipaamaan. Mielenkiintoinen nimi on myös Jokereista hankittu taitava ja nopea Ossi Saarinen, jolta on jo pari vuotta odotettu läpimurtoa. Auttaako maisemanvaihdos jokerikasvattia ottamaan viimein ratkaisevan askeleen? Fyysistä puolta edustavat hyvin Iiro Pakarinen ja Tommi Jokinen, jotka tosin eivät tule tekemään juuri pisteitä. Jyri Junnila on hyvä alaketjujen pörrääjä, muttei mitään muuta. Laituriosaston täydentää vielä nuori Jasse Ikonen. Näin ollen KalPan laituriosasto on todella vakuuttava ja jo se tulee tuottamaan vastustajille ongelmia.

Keskushyökkääjät sen sijaan ovat heikompia. Ykkössentteriä ei oikeastaan ole, vaan joukkueessa on lukuisia kakkosketjun tason sentteriä. Tommi Miettinen on pelannut jo uransa parhaat vuodet ja kokenut kahden suunnan sentteri tuskin kykenee nousemaan ykkösketjun vaatimalle tasolle. Ongelmia tuottaa vielä se, että Miettinen on vasta toipumassa pelikuntoon. Ässistä Kuopioon hankittu Matti Kuparinen on nuorempi kahden suunnan sentteri, joka on kyllä omassa roolissaan ja alivoiman tappajana hyvä, mutta hänen taidoillaan viime kaudella kerätyt 37 pistettä ovat aika lailla maksimimäärä, mitä hän voi kerätä. Siksi paineita laitetaankin loppuvuodesta 22 vuotta täyttävän Jaakko Rissasen niskaan. Junioreissa vakuuttavaa jälkeä tehneen sentterin piste-ennätys liigassa on kuitenkin vain kymmenen pistettä, joten kehityksessä olisi tapahduttava merkittävä hyppäys eteenpäin. Nelosketjun sentterinä pelannee monipuolinen Joonas Riekkinen, joka on omassa päässä varmasti vakuuttava.

KalPan suurin heikkous taitaa löytyä kentän ulkopuolelta. Päävalmentaja Tuomas Tuokkola on ensimmäistä kertaa päävalmentajana SM-liigassa, eivätkä aiemmat näytöt muutenkaan vakuuta. Mutta odotusarvoltaan heikosta valmentajasta, sekä sentteriosaston kapeudesta huolimatta KalPa selvinnee hyville sijoille. Siitä pitävät huolen kokeneet ja luotettavat kenttäpelaajat.

Vahvuudet:
Laadukkaita laitahyökkääjiä on paljon
Ahonen on liigatasolle todella hyvä maalivahti

Heikkoudet:
Kuka kykenee ottamaan ykkössentterin paikan?
Valmennus on suuri kysymysmerkki

Paras pelaaja: Sakari Salminen
Kovin hankinta: Sami Kapanen
Pahin menetys: Tapio Laakso
Tuleva tähti: Simo-Pekka Riikola
Sijoitus runkosarjassa: 4-8

KÄRPÄT

Viime vuosikymmenen suurin dynastia Kärpät on kompuroinut viimeisillä kausilla. Seurassa on tehty lukuisia huonoja päätöksiä, seura on tehnyt lukuisia huonoja hankintoja, eikä valmennuskaan ole onnistunut. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta. Päävalmentaja Hannu Aravirta sai jo viime kauden lopulla joukkueen pelaamaan aiempaa paremmin ja samaa on odotettavissa nytkin. Lisäksi joukkueessa on aiempaa vähemmän palkkasotureita ulkomailta. Sen sijaan joukkuetta on selkeästi pyritty tekemään aiempaa enemmän pohjoissuomalaiseksi.

Kärppien kiinnostavin puoli on nuoret pelaajat. Kärpät nousi vuosituhannen alussa omilla nuorillaan kärkeen ja nyt Oulussa on kasvamassa uusi vastuunkantajien sukupolvi. Taitava Joonas Donskoi teki jo viime kaudella 27 pistettä. Hän lienee tällä kaudella kärkiketjuissa ja samalla näkyvin nuorista pelaajista. Mutta on nuoria muitakin. Sekä laidalla että keskellä viihtyvä Miikka Salomäki on kokoisekseen todella fyysinen ja pelaa tilanteet varmasti loppuun asti. Hän myös varmasti parantaa piste-ennätystään viime kauden kymmenestä. Pienikokoisesta Julius Junttilasta odotettiin paljon jo viime vuonna, mutta hän ei onnistunut. Tällä kaudella läpimurto liigatasolle on kuitenkin todennäköinen. Vasta 17-vuotias puolustaja Ville Pokka on myös kiinnostava nimi, sillä hän on yksi viime aikojen lupaavimmista kahden suunnan suomalaispuolustajista ja hän voi pelata jo useampia otteluita. Kärpillä on tyrkyllä kokoonpanoa monia muitakin nuorukaisia. Puolustajat Mikko Niemelä ja Nico Lehto sekä hyökkääjät Simon Suoranta, Joonas Komulainen, Tomi Körkkö ja Markus Korkiakoski kaikki esiintynevät kauden aikana edustusjoukkueessa. Kärpillä on joukkueessaan myös nuori ruotsalainen, sillä oululaiset hankkivat keväällä Oscar Eklundin. Ruotsalaispuolustaja pelaa hyvin kahteen suuntaan ja teki jo viime kaudella Elitserienissä 15 pistettä. Hänellä on kehityksen jatkuessa potentiaalia aivan liigan kärkitasolle.

Pelkästään nuoriin ei Kärpät kuitenkaan nojaa. Puolustuksen kärkinimi on oma kasvatti Mikko Lehtonen, joka terveenä ollessaan olisi jopa MM-tason puolustaja. Loukkaantumiset ovat kuitenkin vaivanneet, mutta Oulussa toivotaan hänen pelaavan tämän kauden terveenä. Lehtosta tukee kaksi alavireistä kautta Elitserienissä pelannut puolustava puolustaja Ville Mäntymaa, joka kykenee myös tekemään kohtuullisesti pisteitä. Tshekkipuolustaja Jan Snopek ja kahdeksan mestaruuden mies Ilkka Mikkola hoitavat oman pään kokemuksen tuomalla varmuudella. Mikkolan taso tosin on tuntunut viime vuosina tippuvan ja kysymys onkin, että kykeneekö hän nostamaan uudelleen tasoaan. Atte Ohtamaa ja Juho Jokinen hoitelevat jämäminuutteja, mutta he eivät erityisesti vakuuta. Näistä kykyä parempaan olisi ainakin Ohtamaalla. Peruspuolustaja ei kuitenkaan ole vielä kyennyt ottamaan vaadittavaa askelta päästäkseen varmaksi liigatason puolustajaksi.

Hyökkäyksessä sentterikalusto on melko hyvässä kunnossa. Erinomainen se olisi, mikäli Jari Viuhkola olisi terveenä. MM-kisoissa useaan otteeseen esiintynyt kahden suunnan sentteri ei kuitenkaan ole nähnyt aikoihin ehjää kautta. Todennäköisempää onkin, että ykkössentterinä jatkaa viime kevään tapaan Ivan Huml, joka teki viime kaudella 14 ottelussa vakuuttavat 13 pistettä. Pekka Saarenheimo ja Joonas Kemppainen ovat periaatteessa hyviä kahden suunnan senttereitä. Liigassa parhaillaan 46 pistettä tehnyt Saarenheimo ja 26 pistettä tehnyt Kemppainen kuitenkin olivat viime kaudella todella vaisuja. Varmempi vaihtoehto alaketjuihin lienee viime kaudella yllättävän hyvin omassa päässä pelannut Ville-Matti Koponen. Laituriosastolla nuoren Donskoin lisäksi vastuuta on tarjolla viime vuosina parinkymmenen pisteen tahtia kaudessa tehneelle Kimmo Koskenkorvalle. Ja luonnollisesti vastuuta on luvassa kärkihankinnoille Juha-Pekka Haatajalle sekä Michal Vondrkalle. Haataja on jo usean vuoden ajan ollut liigan parhaita maalintekijöitä ja tällä kaudellakin voi odottaa yli 20 maalia, mikäli hän saa vierelleen hyvän sentterin. Vondrka on tehnyt Tshekin liigassa kahtena vuonna peräkkäin 35 pistettä ja käynyt myös Tshekin maajoukkueessa. Hänellä siis pitäisi olla eväitä suureen rooliin. Mikko Alikoski ja Juho Keränen ovat jo pitkään olleet Kärppien alemmissa ketjuissa, eikä tämä vuosi todennäköisesti muuta mitään.

Kärpät tuskin palaa vielä tällä kaudella mestariksi. Joukkue on kuitenkin ottanut selvästi askeleita eteenpäin ja on palaamassa hiljalleen kohti huippua. Tällä kaudella tärkeintä on mitalin sijaan kuitenkin omien nuorten pelaajien nostaminen hyvälle liigatasolle, sekä viime vuosien aneemisen ilmeen parantaminen.

Vahvuudet:
Nuorilla kykyä nousta avainpelaajiksi
Aravirta on kokenut valmentaja, joka jo viime kaudella sai joukkueen pelaamaan paremmin

Heikkoudet:
Maalivahdit
Viimeiset vuodet ovat Oulussa olleet hyvin sekavia

Paras pelaaja: Mikko Lehtonen
Kovin hankinta: Juha-Pekka Haataja
Pahin menetys: Petr Tenkrat
Tuleva tähti: Miikka Salomäki
Sijoitus runkosarjassa: 4-7

LUKKO

Viime kaudella vuosikaudet kovia satsauksia tehnyt Lukko sai viimein mitalin. Aiempina vuosina Rauli Uraman valmennuksessa Lukko oli aloittanut kautensa hyvin, mutta hyytynyt tärkeillä hetkillä. Viime kausi oli Lukolta kuitenkin tasaista tekemistä Uraman samalla osoittaen kykynsä olla menestyksekäs valmentaja. Saman tuloksen saavuttaminen on kuitenkin vaikeaa tänä vuonna, kun hyökkäyksestä katosi paljon iskukykyä Kurtis McLeanin, Jakub Petruzalekin ja Justin Morrisonin muodossa.

Keskushyökkääjien osalta Lukko on kuitenkin iskussa. Siitä pitää huolen viime kauden pistepörssin voittaja Perttu Lindgren, jolta voi odottaa myös nyt oivaltavia syöttöjä ja tehokasta pelaamista. Ruotsissa viime kaudella 31 pistettä tehnyt Kris Beech on myös todennäköisesti erittäin laadukas sentteri, joka on vaarallinen erityisesti ylivoimalla. Alemmissa ketjuissa Juhani Jasu on ollut viimeiset pari vuotta todella vakuuttava oman pään sentteri. Eikä Jarkko Kauvosaarikaan erityisen heikko kolmannessa ketjussa ole, sillä sentterin fysiikka on kovaa luokkaa ja siinä sivussa hän pelaa kohtuullisen hyvin kumpaankin suuntaan. Viime kaudella lupauksia herättänyt isokokoinen Aki Kangasmäki kykenee tarvittaessa paikkaamaan loukkaantumisia ja epäonnistuneita pelaajia.

Ongelma tuleekin laituriosastolla. Lauri Tukonen nousi viime kaudella hyväksi voimalaituriksi jopa ykkösketjuun. Ehjänä hän olisi Lukolle loistava pelaaja, mutta vieläkään ei ole selvillä, kuinka hänen selkänsä kestää. Tukonen on vähintäänkin pitkään sivussa alkukaudesta ja hyvään pelikuntoon pääsy kestää aina hetken. Tukosen loukkaantumisen takia Lukko hankkikin viime kaudella KHL:n Metallurg Novokuznetskin viime kauden parhaan pistemiehen, Mark Bomersbackin. Pienikokoinen kanadalaislaituri on onnistunut kahdella viime kaudella Euroopan sarjoissa erinomaisesti ja hän voi ilman loukkaantumishuolia olla yksi liigan kovimpia laitureita. Jussi Pesonen hankittiin maalintekijäksi ja hän on siihen varsin hyvä haku. Täyden kauden pelatessaan hän olisi voinut päästä 25 maaliin jo viime vuonna, eikä Lindgrenin kanssa aiemminkin pelanneelle laiturille tuon maalimäärän saavuttaminen tällä kaudella ole mahdotonta. Laituriosaston taso kakkosketjussa sen sijaan on kysymysmerkki. Janne Keränen ja Teemu Nurmi voivat päästä 30 pisteen kauteen, mutta yhtä lailla he voivat jämähtää kolmosketjuun. Samuli Kivimäki oli viime kaudella pettymys, eikä isokokoisesta laiturilta voi läpimurtoa oikein nytkään odottaa. Tuomas Huhtanen on kyllä todella nopea ja luo liikkeellään tilanteita, mutta pelikäsityksen puute estää nousun hyökkäävään rooliin. Lukon onkin kenties pakko kohdistaa katseensa nuoriin. Eero Elo on pelityyliltään hyökkäysketjujen maalintekijä, mutta hänen pelimoraalinsa ja luistelunsa ovat edelleen todella suuria huolenaiheita. Ja kuinka paljon voi luottaa ranskalaiseen Charles Bertrandiin? Taso kyllä riittää liigaan, mutta nousu tulosyksikköihin on pitkän tien takana. Olli Palola on jämähtänyt nelosketjun mieheksi ja nuori Jere Laaksonen tuskin nousee vakiokokoonpanoon.

Puolustus on myös erikoinen. Laajuutta kyllä riittää, mutta kärkiosaaminen on kapeaa. Siksi ECHL:stä hankitun peruspuolustaja Matt Generousin hankinta onkin erikoinen. Generous ei välttämättä pärjää liigassa, joten ulkomaalaispaikan kuluttaminen tusinakaveriin on erikoista. Vielä erikoisempaa se on siksi, että Lukko kaipaa vieläkin kärkipuolustajaa. Nyt tilanne on siis se, että jos kärkipuolustaja hankitaan, niin joku liigatason pelaaja jää ilman peliaikaa. Todennäköisimmin tuossa tilanteessa nuori ja lupaava Jesse Virtanen joutuisi kärsijän rooliin, vaikka hänen tasonsa riittäisi liigaan.

Puolustuksen kärkinimet lienevät viime kauden tapaan Harri Tikkanen, Teemu Aalto ja Otto Honkaheimo. Pienikokoinen Tikkanen on hyvä kiekonliikuttaja ja tekee parikymmentä pistettä. Sen lisäksi hän on parantanut uransa edetessä puolustuspeliä. Teemu Aalto on ylivoimalla tehokas myös alkavalla kaudella, mutta myös hieman ongelmissa omassa päässä. Hän tarvitseekin todella hyvän oman pään puolustajan vierelleen. Tuohon rooliin sopisi viime kaudella ison harppauksen eteenpäin ottanut Otto Honkaheimo. Peruspuolustaja Mikko Kuukka on periaatteessa hyvä oman pään puolustaja, mutta hänen pelinsä oli viime kaudella varjo viimeisen Ilves-kauden esityksistä. Tomi Pettinen ei silmävamman jälkeen enää ole toipunut omalle tasolleen ja peruspuolustajalle ei isoa roolia enää uskalla luvata. Anssi Rantanen on isokokoinen ja fyysinen, mutta myös aivan liian hidas. Pelkästään koko ei enää riitä kauden tärkeimmillä hetkillä.

Maalivahtiosasto on kunnossa. Kokenut ja maailmaa kierrellyt Mika Noronen on yksi SM-liigan parhaista vahdeista. Tanskalainen Simon Nielsen ja oma kasvatti Patrik Heikkilä kykenevät antamaan Noroselle ajoittain lepovuoron. Noronen kuitenkin pelannee ilman loukkaantumisia lähes kaikki alkavan kauden ottelut.

Puolustus ja laituriosasto kaipaisivat vielä vahvistusta. Sentterit ja maalivahdit eivät estäisi edes kirkkaimpien mitalien tavoittelua, mutta joukkueella on selkeä puute ratkaisuihin kykenevistä laitureista sekä kärkipuolustajasta. Lukolla on kyllä rahaa, mutta jostain syystä joukkue ei korjaa kokoonpanonsa puutteita.

Vahvuudet:
Noronen on varma ykkösvahti
Keskushyökkääjät ovat liigan eliittiä

Heikkoudet:
Puolustus petti pudotuspeleissä eikä sitä kunnolla vahvistettu
Laituriosasto ei vakuuta ilman Tukosta

Paras pelaaja: Perttu Lindgren
Kovin hankinta: Kris Beech
Pahin menetys: Kurtis McLean
Tuleva tähti: Jesse Virtanen
Sijoitus runkosarjassa: 5-9

PELICANS

Pelicansin viime kausi oli katastrofaalinen. Mika Toivola sai potkut joukkueen pelattua heikosti ja kurittomasti, eikä Pasi Räsänen saanut käännettyä kurssia. Tuloksena oli liigan jumbosija ja liigakarsinnat Sportia vastaan. Vastaavan ei haluttu Lahdessa toistuvan, joten joukkueeseen on tehty suuria satsauksia. Erityisesti valmennukseen panostettiin, sillä päävalmentajaksi hankittiin toistuvasti hyviä tuloksia keskinkertaisellakin materiaalilla valmentanut Kai Suikkanen.

Pelicansin urakkaa helpottaa se, että suurin osa viime kauden tappioista oli hyvin niukkoja. Pääsyy siihen oli viime kaudella läpimurron tehnyt kaksimetrinen Niko Hovinen, jonka näytöt poikivat myös NHL-sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa. Hän kuitenkin pelaa vielä tämän kauden Lahdessa ja Hovinen tuleekin olemaan ennakkoon ajatellen yksi liigan parhaimpia vahteja. Kakkosvahdiksi ovat tarjolla Antti Rautiola ja Joonas Kuusela, jotka eivät tule paljon Pelicansissa pelaamaan.

Puolustus sai kaksi johtotähteä, kun joukkue hankki Markus Seikolan Södertäljestä ja Joonas Järvisen TPS:stä. Seikolan kaksi viimeistä liigakautta tuottivat 45 ja 39 pistettä ja samaa voi nytkin odottaa. Kiekolliset taidot ja kova laukaus ylivoimalla tulevat tuottamaan harmaita hiuksia vastustajille. Järvinen on taas liigan aliarvostetuimpia puolustajia, sillä hän on omassa päässä ihan liigan kärkitasoa. Hyvin liikkuvan Jyri Marttisen viime kausi oli ailahteleva, mutta parhaimmillaan hän voi olla uudessa valmennuksessa olla todella hyvä kahden suunnan puolustaja. Kokenut Jan Latvala tulee hoitamaan varmasti pienentyneet minuutit. Aaron Brocklehurst taas on omassa päässä heikko, mutta ylivoimalla hän tulee olemaan hyödyllinen. Joonas Jalvannilla on kykyjä nousta hyväksi peruspuolustajaksi, mutta hän ei kuitenkaan ole jostain syystä siihen pystynyt. Laajuutta ovat tuomassa kaksi lupaavaa nuorta puolustajaa. Joonas Hurri on potentiaalinen kiekollinen puolustaja, joka ajoittain väläytti osaamistaan jo viime kaudella. Juha-Pekka Pietilä on samankaltainen pelaaja, joka taas keräsi viime vuonna 21 pistettä sarjatasoa alempana. Kokonaisuutena puolustuksessa on paljon hyvää, erityisesti mikäli Hurri, Jalvanti tai Pietilä ottaa harppauksen eteenpäin.

Ongelma onkin hyökkäyksessä. Joukkueelta puuttuu esimerkiksi selvä ykkössentteri. Kohtuullisia kakkos-kolmosketjun senttereitä sen sijaan on viisi. Taitavan Matias Lopin piste-ennätys on peräti 58 pistettä, mutta viime kaudella hän näytti haluttomalta surffailijalta. Jarkko Immonen taas on hyvä pelintekijä, mutta nousua kärkiketjujen sentteriksi on odotettu jo monta vuotta. Voimakas Tero Koskiranta pelaa aina hyvällä asenteella ja hän keräsikin vajavaisista kiekollisista taidoista huolimatta SaiPassa parhaimmillaan 40 pistettä kaudessa. Tommi Paakkolanvaaralle on annettu tilaisuuksia näyttää taitonsa hyökkäysketjuissa, mutta hän soveltuu lähinnä puolustavan keskushyökkääjän roolin. Viimeisenä joukkueeseen hankittiin Justin Hodgman, joka teki viime vuonna farmissa 41 ottelussa lupaavat 29 pistettä. Taidot Euroopan liigassa on toki vielä kokeilematta ja se jää nähtäväksi, että oliko hyvä viime kausi vain sattumaa. Näistä jonkun pitäisi ottaa vastuu ykkössentterin paikasta. Muuten Pelicans on ongelmissa. Lisäksi jonkun keskushyökkääjistä on todennäköisesti siirryttävä laidalle.

Laituriosasto on pelottavan kapea. Viime kaudella Elitserienissä 30 pistettä kerännyt Ryan Lasch on osoittanut olevansa pienestä koostaan huolimatta potentiaalinen ykköslaituri ja hän lienee hyvä hankinta. Arttu Luttinen taas päässee 30 pisteeseen ketjun voimahyökkääjän roolissa, mutta hän ei ole johtava pelaaja. Vili Sopanen taas on taitava luonnonlapsi, joka parhaimmillaan on erinomainen. Viime kauden lopulla syntyi Pelicansissa 13 pistettä 14 ottelussa. Nyt pitäisi kuitenkin pystyä pitämään virettä yllä koko kauden ajan. Janne Tavi ja Marko Pöyhönen ovat yritteliäitä pelaajia ja hyviä alemmissa ketjuissa, mutta kyky ei ehkä riitä ylemmäs. Samaa voisi sanoa HIFK:sta hankitusta Max Wärnistä. Teemu Rinkisessä on potentiaalia nähtyä paremmaksi maalintekijäksi, joten ilman loukkaantumisia hän saattaa olla tasonnostaja. Sami Blomqvistista yritettiin saada viime vuonna pelaajaa kärkiketjuihin, mutta pienikokoiselle hyökkääjälle saattaa koko muodostua esteeksi. Pekka Jormakalla on samankaltaisia ongelmia, mutta hänellä on potentiaalia enemmän, joten hän saattaa vallata paikan liigamiehistöstä. Kari Sihvonen on parhaimmillaan ollut loistava nelosketjun ärsyttäjä, mutta mies oli viime vuonna varjo itsestään ja hän tuskin nousee vanhalle tasolleen. Iiro Sopanen paikkaa loukkaantumisia, mutta tuskin saa vakituista paikkaa.

Pelicansilla on hyvä paikka nousta takaisin pudotuspeleihin. Kai Suikkasen valmentamat joukkueet ovat aina onnistuneet ja nytkin materiaali näyttää kohtuullisen hyvältä. Erityisesti oma pää Niko Hovinen viimeisenä lukkona näyttää hyvältä. Kapea hyökkäys tarvitsee kuitenkin tasonnostoja niin keskellä kuin laidalla. Muuten kausi voi olla jälleen täynnä maalin tappioita.

Vahvuudet:
Laadukas ykkösvahti
Päävalmentaja Suikkanen on yleensä onnistunut loistavasti työssään

Heikkoudet:
Laitahyökkääjien taso ei riitä
Varman ykkössentterin puute

Paras pelaaja: Markus Seikola
Kovin hankinta: Ryan Lasch
Pahin menetys: Antti Tyrväinen
Tuleva tähti: Joonas Hurri
Sijoitus runkosarjassa: 7-10

SM-liiga kaudella 2011-2012 osa 3

SAIPA

SaiPalla ei mene hyvin. Viime vuonna joukkue päätti panostaa joukkueeseensa ja piti rungon kasassa joukkueen tasolla kovilla jatkosopimuksilla. Lisäksi joukkueeseen hankittiin vanha tähtipelaaja Dale McTavish. Lopulta suurin piirtein kaikki mahdollinen meni pieleen. Pelaajia loukkaantui alkukaudesta, jonka takia peli ei kulkenut, eikä yleisö löytänyt hallille. Kaupan päälle Scott Barney potkittiin joukkueesta ulos rattijuopumuksen vuoksi. Siirtorajalla joukkue yritti vielä korjata kurssia Richard Lintnerin ja Brian Salcidon hankinnoilla, mutta pudotuspelit jäivät haaveeksi. Tuloksena oli lähes miljoonan euron tappiot, pelaajabudjetin leikkaaminen ja materiaalin selkeä heikentyminen.

Oma pää on kaikeksi onneksi kunnossa. Jere Myllyniemi on ollut jo pari kautta hyvä liigatason maalivahti, eikä SaiPa häneen tälläkään kaudella kaadu. Viime kaudella Myllyniemellä oli toki heikompi aika, jolloin hän haparoivan puolustuksen takana kovassa rasituksessa menetti itseluottamustaan, mutta loppukausi näytti jo hyvältä. Liiallinen Myllyniemen peluutus voi kuitenkin olla ongelma tänäkin vuonna, ellei Andreas Bernard kakkosvahtina kykene vakuuttamaan. Viime kaudella italialainen pelasi pari lupaavaa ottelua, mutta mikä on tilanne nyt, mikäli hänet maalille laitetaan?

SaiPan puolustus perustuu pitkälti kahteen kulmakiveen. Richard Lintner ja Brian Salcido tulevat pelaamaan alkavalla kaudella niin paljon kuin jaksavat ja vähän päälle. Siksi väsymys voi kostautua kauden aikana. Huippukunnossa ollessaan kumpikin ovat kuitenkin liigassa hyviä ja varmoja kiekollisia puolustajia, joihin voi luottaa. He eivät kuitenkaan kykene pelaamaan koko ottelua. Siksi taustatukea kaivataan varsinkin Mikko Pukalta, Jarno Lippojoelta, Simon Backmanilta, Pauli Levokarilta ja Per Savilahti-Naganderilta. Heistä kaikki ovat muiden liigajoukkueiden aikanaan hylkäämiä puolustajia, jotka saivat vielä yhden mahdollisuuden SaiPassa. Moni onkin käyttänyt tilaisuuden hyväkseen. Pukasta on tullut yllättävänkin hyvä peruspuolustaja liigaan ja Levokarikin on parhaimmillaan ollut todella hyvä kahden suunnan puolustaja. Backman, Savilahti-Nagander ja Lippojoki ovat näyttäneet ajoittain kohtuullisilta peruspuolustajilta, mikäli heiltä ei liikaa odoteta. Heitä paremmaksi peruspuolustajaksi on kuitenkin kehittymässä oma kasvatti Jere Pulli. Lauri Taipalus pelaa myös alkukauden SaiPassa, sillä Lintner ja Salcido tulevat vasta lokakuussa joukkueeseen. Siihen asti SaiPan puolustus on todella heikko. Ja ikävä kyllä SaiPan kannalta puolustus on veropakolaisten tulonkin jälkeen kenties liigan heikoin.

Hyökkäys on vielä puolustustakin suurempi ongelma. Keskushyökkääjä Jarno Koskiranta on käytännössä ainoa varma kärkiketjujen nimi hyökkäyksessä, sillä hän on tehnyt viimeisenä kahtena kautena vähän päälle 30 pistettä. Hänellä ei kuitenkaan ole sellaisia ominaisuuksia, jotka tekisivät hänestä huippuluokan sentteriä. Kakkossentterin paikka on tarjolla Markku Flinckille. Hän ei ole mikään mailataituri, mutta asennetta pelistä kuitenkin löytyy. Suuri kysymys onkin se, että kykeneekö hän pelaamaan tarpeeksi hyvin kakkosketjussa. Flinck teki viime vuonna Mestiksessä toki mainiot 49 pistettä, mutta Mestiksen pistepörssin kärkinimet harvoin ovat liigassa onnistuneet. Ville Koho ja Juha Kiilholma ovat hyviä ja rutinoituneita puolustavia senttereitä kolmos-nelosketjussa, mutta siihen heidän tasonsa sitten jääkin.

Laituriosasto näyttää vielä keskushyökkääjiäkin heikommalta. Jos viime kaudella 36 ottelussa 14 pistettä tehnyt Jesse Saarinen on suurin tähti, niin jokin on mennyt pieleen. Olkoonkin, että Saarinen on teknisesti erittäin hyvä. Muiksi pelaajiksi hyökkäysketjuihin onkin sitten tarjolla Elmeri Kaksonen, Jesse Mankinen, Antti Aarnio ja Anssi Löfman. 18 pistettä viime kaudella tehnyt Löfman pelaa asenteella, mutta ei tunnu tekevän maaleja mistään. Sähäkästi luisteleva Elmeri Kaksonen taas teki viime kaudelta vaatimattomat 11 pistettä. Myös 11 pistettä tehnyt Antti Aarnio on enemmän rymistelijä kuin pisteiden tekijä. Nuori Mankinen on pelityyliltään sopiva hyökkäysketjuihin, mutta edes pisteet junioreista eivät ole erityisen vakuuttavia. Myös hänen fysiikkansa ja luistelunsa on keskeneräistä. Samat sanat koskevat Mestiksestä koeajalle tulleeseen Roberts Jekimovsiin. Loput joukkueesta ovatkin lähinnä kovasti raatavia ja hyvin puolustavia pelaajia ilman minkäänlaista hyökkäyspotentiaalia. Petri Koskiselta tai Ville Paalaselta ei paljon kannata odottaa, kuten ei myöskään viime kaudella lähinnä Jukureissa pelanneilta Tomi Leivolta, Juha Koivistolta tai Juuso Kaijomaalta. Ville Paalanen tuo loukkaantumisen jälkeen palatessaan joukkueeseen kuitenkin oman lisänsä taklaamalla paljon. Samaan kykenisi myös Joni Yli-Torkko, mutta hyökkääjän koko ura on tällä hetkellä uhattuna.

Joukkueen kannalta alkava kausi näyttää synkältä. Pelaajamateriaali ei hyökkäyksen osalta tule millään riittämään kilpailuun muiden kanssa. Siksi Ari-Pekka Selinin on jälleen saatava joukkue pelaamaan "kusipääkiekkoa", joka ei ole näyttävää tai taidokasta, mutta jolla maaleja voi tulla heikommillekin pelaajille. Se on ainoa mahdollisuus, sillä joukkueen taitotaso ei yksinkertaisesti riitä. Ei ole vaikeaa veikata SaiPalle jumbosijaa tänä vuonna ja kaikki sen yläpuolella ovatkin jo jonkinlainen voitto sputnikeille.

Vahvuudet:
Lintnerin ja Salcidon myötä joukkueessa on laadukkaat kärkipuolustajat
Joukkue ei kaadu maalivahti Myllyniemeen

Heikkoudet:
Hyökkäys ei ole riittävän hyvä liigatasolle
Kapea materiaali, jota loukkaantumiset ovat haitanneet viime vuosina

Paras pelaaja: Richard Lintner
Kovin hankinta: Markku Flinck
Pahin menetys: Tyler Redenbach
Tuleva tähti: Jere Pulli
Sijoitus runkosarjassa: 13-14

TAPPARA

Tapparan viime kausi oli odotetun haastava. Materiaali ei ollut muihin verrattuna tarpeeksi hyvä ja siksi joukkue oli ongelmissa. Tappara kuitenkin taisteli loppuun saakka miehekkäästi monen avainpelaajan hyytymisestä huolimatta. Nyt Tappara on päässyt eroon flegmaattisista pelaajistaan ja on panostanut hyvään puolustukseen sekä pienikokoiseen, mutta nopeaan hyökkäykseen.

Maalivahdit ovat suurin kysymysmerkki. Harri Säteri oli viime kaudella hyvä, mutta hän oli viime kauden lainalla ja nyt hän tavoittelee NHL-unelmaa. Pienikokoinen Jani Nieminen saanee nyt mahdollisuuden, sillä viime vuonna hän oli erinomainen kakkosvahti. Mahdollisuuden saa myös lupaava Juha Metsola, joka ei viimeisinä vuosina ole päässyt juuri pelaamaan Teemu Lassilan takia. Kummassakin maalivahdissa on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia ja se ei olisi suuri ihme, jos vaikkapa Metsola kykenisi nousemaan oikein laadukkaaksi ykkösvahdiksi.

Puolustus nojaa viime kauden runkoon. Juha Leimu aloitti alkukauden hienosti ja oli laadukas kiekollinen puolustaja. Loppukausi oli kuitenkin vaisumpi. Pieni Tuukka Mäntylä on erinomainen kumpaankin päähän ja hän tuokin arvokasta johtajuutta kentällä. Pekka Saravo on edelleen todella varma omassa päässä. Jussi Halme on myös kyvykäs oman pään puolustaja. Viime kauden lopulla ilahduttavaa oli nähdä Aleksi Elorinteen vahvat otteet. Elorinne esitti todella vahvaa peruspelaamista ja isokokoinen puolustaja nousisi samankaltaisilla otteilla nyt vakiokokoonpanoon. Puolustuksen vahvistukseksi hankittiin vielä Kalle Kaijomaa ja Viktor Ekbom. Kaijomaan piste-ennätys SM-liigasta on 29 pistettä, mutta hyvien kiekollisten taitojen lisäksi hän saattaa tehdä todella suuria virheitä. Ekbom taas on nuori, mutta 110 ottelua Elitserienissä pelannut kahden suunnan puolustaja. Maaleja hän ei kuitenkaan ole tehnyt, eikä hänen liike ole parasta mahdollista, mutta hänen luulisi olevan riittävän hyvä puolustaja kolmospariin.

Tapparan hyökkäyspään hankinnat kielivät vähistä varoista. Jokainen hankinta on kysymysmerkki. Pienikokoinen Miikka Männikkö lienee näistä hankinnoista varmin ja hyvä luistelija ottanee paikasta kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Myös viime kaudella 34 pistettä tehnyt Sami Venäläinen lienee melko varma kahden ensimmäisen ketjun laituri. Ykkössentterin paikka on tarjolla Jussi Makkoselle tai Joey Tenutelle. Tenute teki viime visiitillään liigassa 38 pistettä ja hän olisi kykenevä ottamaan ykkössentterin paikan. Viime kauden paha loukkaantuminen on kuitenkin suuri kysymysmerkki. Hyväraaminen Jussi Makkonen voitti kaudella 2008-2009 liigan maalipörssin, mutta sen jälkeen hän on kiertänyt monessa seurassa onnistumatta. Antti Erkinjuntti on taitava, mutta hän on jämähtänyt urallaan noin 30 pistettä tekeväksi laituriksi, joka ei taidoistaan huolimatta ole tehokas. Jacob Cebis on todella pieni laituri, joka ei NCAA:ssakaan ollut tähtipelaaja. SaPKosta tullut Jan-Mikael Järvinen oli kova Mestiksessä, mutta liigatasolle pääsy on vielä kysymysmerkki.

Viime kaudella Tapparassa pelanneista harva vakuutti. Hyvin liikkuva Kim Strömberg väläytteli loppukaudesta, mutta sitä hän on tehnyt jo monena vuotena. Pienikokoinen Joni Karjalainen pääsi viime vuonna myös hyvin liigavauhtiin. Tuomas Vänttinen taas on erinomainen oman pään sentteri, jolta ei löydy kykyä hyökkäyspään rooliin. Jouni Virpiö ja Tomi Pekkala ovat kumpikin pelityyliltään ylempien ketjujen pelaajia, mutta Virpiöllä koko ja Pekkalalla kokonaisvaltainen pelaaminen ovat olleet ongelmia. Jukka Peltola on hyvä puolustuspäässä, mutta hyökkäyspelissä onnistumiset ovat olleet ajoittaisia. Keskushyökkääjä Antti Kangasniemi teki viime kaudella 26 pistettä, mutta nyt paikka lienee nelosketjussa, vaikka hän onkin ehkä parempi hyökkäyspäässä. Nestori Lähde kyllä taistelee hyvin, mutta siihen se sitten jääkin. Tapparalla on myös nuoriso-osasto David Dvoracekin, Arttu Ilomäen ja Paulus Rundgrenin muodossa. Tapparan juniorit ovat kuitenkin olleet pitkään heikkoja, eikä näiltä nuorilta voi kovin paljon odottaa. Omista junioreista voi odottaa ratkaisijoita vasta parin vuoden päästä, kun Aleksander Barkov ja Jonathan Tanus pääsevät liigatasolle.

Joukkue ei ole nimekäs, eikä todennäköisesti taistele kovin hyvistä sijoista. Päävalmentaja Sami Hirvonen kuitenkin pääsee lähtemään kauteen aiempaa paremmista lähtökohdista. Viime kaudella valmennus onnistui hyvin ja tänä vuonna samanlainen onnistuminen tarkoittaisi pudotuspelejä. Mutta vaikka tulos ei olisikaan toivottu, niin yhdessä asiassa Tappara on mennyt eteenpäin. Joukkue on kerrankin rakennettu suunnitelmallisesti ja se jo itsessään voi auttaa tulevilla kausilla. Nyt rakennetaan pohjaa tulevalle. Menestyksen aika tulee sitten joskus myöhemmin.

Vahvuudet:
Puolustus on täynnä laadukkaita pelaajia
Joukkue on rakennettu suunnitelmallisesti

Heikkoudet:
Fyysisyyden puuttuminen hyökkäyksestä
Maalivahdit ovat kysymysmerkki

Paras pelaaja: Tuukka Mäntylä
Kovin hankinta: Joey Tenute
Pahin menetys: Kevin Doell
Tuleva tähti: Aleksi Elorinne
Sijoitus runkosarjassa: 9-12

TPS

TPS koki yhden vuoden sisällä kaksi äärilaitaa. Ensiksi TPS juhli mestaruutta Kai Suikkasen, Ilari Filppulan ja Lee Sweattin johdolla. Syksyllä Heikki Leimeen valmentamana sama runko hävisi ottelun toisensa perään. Leimeen potkujen jälkeen ote parani hiljalleen, mutta vasta viimeisessä ottelussa TPS vältti liigakarsinnat. Tuo karsinnat välttänyt joukkue ei kuitenkaan erityisemmin ole vahvistunut ja vasta viime viikkoina joukkue on tehnyt pari hankintaa, joiden ansiosta iskukyky on edes siedettävällä tasolla.

Puolustus näytti pitkään todella heikolta. Onneksi puolustukseen löytyi kesän lopulla pari melko hyvää vahvistusta. Tomas Mojzis on kaksi vuotta sitten Tshekin MM-joukkueessa saanut kultaa ja hän lieneekin todella vahva peruspuolustaja. Edelliskaudella liigassa 30 pistettä tehnyt Joni Tuominen taas tulee olemaan se kiekollinen liideri. Näiden kahden on kuitenkin pakko onnistua, sillä muuten paketti ei vakuuta. Timo Seppänen on kohtuullisen hyvä kahden suunnan puolustaja, joka ei kuitenkaan ole vielä onnistunut kunnolla missään. Garrett Raboin on hyökkäävä puolustaja, joka ei oikeastaan osaa puolustaa. Pisteitä kyllä syntyy ja hänelle tekisi hyvää pelata todella hyvän puolustavan puolustajan vieressä. Nuorille voi tulla paljon vastuuta kysymysmerkkejä täynnä olevassa puolustuksessa. Veli-Matti Vittasmäellä varsinkin pitäisi olla kykyä pärjätä hyvänä oman pään luutijana, joka ei ole huono kiekonkaan kanssa. Markus Palmroth menee joukon jatkona kohtuullisena oman pään puolustajana. Suurin kiinnostus nuoriso-osastolta osuu kuitenkin Rasmus Ristolaiseen, jolla on kokoa, liikettä ja hyvät kiekolliset taidot. Ristolaisella on kaikki eväät nousta kansainvälisen tason huippupuolustajaksi ja nuorukainen voi jo tällä kaudella yllättää monet.

TPS:n maalivahtiosasto on kokenut täydellisen muodonmuutoksen, sillä sekä Atte Engren että Joni Ortio lähtivät Pohjois-Amerikkaan. Ykkösvahdiksi hankittiin Tshekin maajoukkueessakin esiintynyt 25-vuotias Marek Schwarz. Hyvin oman maan liigassa esiintynyt maalivahti muistuttaa Alexander Salakia, sillä teknisesti ja tyylillisesti hän on kaikkea muuta kuin valmis. Potentiaali on kuitenkin huima ja maalivahtivalmentaja Urpo Ylönen voi hyvinkin saada potentiaalin kaivettua ulos jo tällä kaudella. Aleksis Ahlqvist oli aikanaan todella lupaava maalivahti, mutta miesten peleissä hänen panos on aina ollut riittämätön. Kristian Järvisen tehtävä on pelata junioreissa.

Turkulaisten sentteriosasto on kiinnostava. Jokainen alustavan kokoonpanon keskushyökkääjä on kohtuullisen isokokoinen. Heistä hyökkäyspään tehoista vastaavat Tomas Plihal ja Ryan Stone. Plihal teki ensimmäisellä liigakaudellaan 37 pistettä ja osoitti potentiaalia olla jopa ykkössentteri. Viime kausi kuitenkin epäonnistui osin loukkaantumisten vuoksi. Ryan Stone taas on pelannut farmissa useamman kauden vähän päälle puoli pistettä per ottelu tahtia. Hän on kuitenkin myös kärsinyt loukkaantumisista. Loukkaantumisherkkyys onkin TPS:llä huolenaihe, sillä alaketjuissa ei ole heille korvaajaa. Tapio Laakso on kyllä erinomainen kolmosketjun sentteri ja alivoimalla liigan parhaita, mutta hyökkäävään rooliin hänestä ei yksinkertaisesti ole. Samaten Janne Hauhtonen jäänee sellaiseen 20 pisteeseen. Voikin olla, että vasta juniori-ikäinen Santtu Huhtala saa tilaisuutensa kauden aikana, sillä hänen tekninen osaamisensa on hyvällä tasolla. Tosin koko ja fysiikka saattavat hänellä olla riittämättömät.

Laituriosaston ykkösnimi on Ville Vahalahti. Varma kahden suunnan laituri on kunnossa ollessaan varmaa ykkösketjun tasoa. Samalle tasolle voisi edelliskauden perusteella päästä myös Michal Birner, mutta viime kausi oli häneltä luvattoman heikko. Ilveksestä tullut isokokoinen Marko Anttila sekä oma kasvatti Tuomas Suominen ovat jämähtäneet samalle noin 20 pisteen tasolle, missä he ovat pari viime kautta olleet. Joskus heiltä oli lupa odottaa enemmänkin, mutta ura ei tunnu edistyvän. Pienikokoinen ja taitava Marko Virtala on parhaimmillaan todella hyvä pelaaja, mutta viime kaudella hän oli kaukana parhaastaan. Ja voiko TPS odottaa mitään SM-liigaa heikommassa Tshekin liigassa 14 pistettä viime kaudella tehneeltä Jakub Cernyltä? Nopea Jarkko Hattunen teki viime vuonna kymmenen maalia, mutta saman maalimäärän saaminen nyt on kova tavoite. Mikko Laineelta on odotettu maaleja jo pari vuotta, mutta liigatasolle murtautuminen on jäänyt toistaiseksi kaukaiseksi haaveeksi. Onneksi laituriosastolta kuitenkin löytyy yksi varma nimi. Timo Salo on äärimmäisen varma puolustava laituri, joka on alivoimalla loistava.

TPS hankki valmentajakseen KalPasta Pekka Virran. Virran näytöt KalPasta ovat vakuuttavat, mutta sielläkin kesti jonkin aikaa luoda pohja KalPan nykyiselle menestykselle. Kiekkokontrollia ylikorostavaa pelitapaa ei opeteta pelaajille hetkessä. Myöskään pelaajamateriaali ei tätä täysin tue, sillä varsinkin puolustus on kiekollisesti turhan kädetön. TPS todennäköisesti parantaa viime kaudesta, mutta pudotuspeleihin joukkue ei vielä välttämättä pääse. Pekka Virran mukana joukkue voi kuitenkin pitkäjänteisellä työllä nousta pikkuhiljaa pohjalta huipulle.

Vahvuudet:
Virta sai nostettua KalPan liigan pohjalta huipulle
Maalivahdit ovat Turussa perinteisesti onnistuneet

Heikkoudet:
Puolustus ei vakuuta
Kuka kykenee hyökkäyksessä ratkaisuihin?

Paras pelaaja: Ville Vahalahti
Kovin hankinta: Tomas Mojzis
Pahin menetys: Markus Nordlund
Tuleva tähti: Rasmus Ristolainen
Sijoitus runkosarjassa: 10-13

ÄSSÄT

Ässien viime kausi oli odotuksiin nähden erinomainen. Tuskin kukaan uskoi, että joukkue olisi runkosarjassa toinen. Pekka Rautakallion kuuluttama työnteko ja taistelukiekko kuitenkin teki mahdottomasta mahdollisen. Pudotuspeleissä Blues oli kuitenkin lopulta porilaisia vahvempi. Nyt Ässät pyrkii jälleen kärkeen samankaltaisilla eväillä.

Ykkösvahti Eero Kilpeläisen lähtö jättää luonnollisesti aukon maalille, eikä Poriin ollut käytännössä mahdollista saada vastaavan tason korvaaja. Nyt nuorilla Antti Raannalla ja Juha Järvenpäällä on uransa toistaiseksi paras mahdollisuus napata ykkösvahdin paikka. Kumpikin maalivahti on kokematon, mutta potentiaalinen. Väläytykset eivät kuitenkaan enää riitä, vaan otteiden pitäisi olla paljon aiempaa tasaisempia.

Puolustus on Ässillä laaja. Kärkikalustoa siinä edustavat viime kaudella SM-liigan tähdistökentälliseen valittu Ville Uusitalo, sekä kovalla tahdilla pisteitä tehnyt Ryan Caldwell. Kumpikin on liigassa todella kovia kahden suunnan puolustajia. Heidän jälkeensä seuraavaksi kovimmat nimet ovat tornin kokoinen peruspuolustaja Kristian Kudroc, sekä viime kauden alussa erittäin hyvin pelannut kahden suunnan puolustaja Miko Malkamäki. Loput paikat ovatkin jo epäselvempiä ja kokoonpanoon jäävää kahta paikkaa tavoittelee peräti viisi melko tasavahvaa pelaajaa, joita voi peluuttaa vastustajasta ja päivän kunnosta riippuen. Kiekollisiksi puolustajiksi tarjolla ovat porilaiskasvatit Jesse Jyrkkiö ja Tommi Taimi, sekä fyysisiksi oman pään luudiksi Tapio Sammalkangas ja Jani Honkanen. Juho Mielosella olisi periaatteessa fyysisesti ja teknisesti kaikki eväät olla erittäin laadukas kahden suunnan puolustaja, mutta hänen viime kauden esityksensä olivat umpisurkeita.

Ässien sentterikalusto on tasaisen vahva. Kärkiketjuihin on tarjolla kahden suunnan sentterit Stephen Dixon ja Aki Uusikartano. Uusikartano on varma oman pään sentteri, joka tekee fiksuja ratkaisuja. KHL:stä hankitulla Dixonilla on kuitenkin 20 maalin Elitserien-kauden perusteella enemmän hyökkäyspään potentiaalia. Myös alaketjuihin on tarjolla laadukkaat sentterit porilaisten Severi Sillanpään ja Mika Niemen muodossa. Sillanpää on kaksikosta varmempi kortti, joka on varsinkin omassa päässä erinomainen. Mika Niemellä on ollut ongelmia fysiikan kanssa, mutta hänellä on kuitenkin potentiaalia olla huikea myös hyökkäyspäässä. Hän voikin pelata kauden lopulla vaikka ykkösketjussa, mutta yhtä hyvin myös nelosketjussa.

Laituriosastolla on myös laatua ja leveyttä. Maalintekovoimaa tarjoavat jo viime kaudella yli 20 maalia tehnyt slovakkihyökkääjä Tomas Zaborsky, sekä ensimmäisellä kierroksella varattu viime kauden sensaatio Joel Armia. Unohtaa ei sovi myöskään Patrick Yetmania, joka oli alkukauden todella hyvässä vauhdissa. Tuomas Santavuorikin teki viime kaudella toista kertaa urallaan 16 maalia, vaikka taitava laituri on enemmän profiloitunut pelintekijäksi. Viime kaudella 22 pistettä tehnyt Veli-Matti Savinainen on myös varsin monikäyttöinen pelaaja, joka voi pelata roolissa kuin roolissa ja tarvittaessa vaikka keskellä. Fyysisempää osastoa edustaa Tshekistä hankittu Radek Smolenak, joka saattaa tehdä myös jonkin verran pisteitä. Alaketjuihin on myös suuri tungos. Vaihtoehtoina ovat todella hyvin liikkuva ja karvaava Sami Mutanen, isokokoinen voimahyökkääjä Jesse Laaksonen, taitava mutta hivenen tehoton Antti Mäkilä, nuorten maajoukkueissa paljon pelannut Nico Aaltonen sekä taklauskone Niko Palonen.

Suurin muutos taitaa kuitenkin olla valmentaja Pekka Rautakallion vaihtuminen Karri Kiveen. Pitkän työn jo Porissa tehnyt valmentaja on apuvalmentajana meritoitunut ja jo aiemmin hänellä oli suuri vastuu pelitavasta. Päävalmentajalla on kuitenkin ihan erilainen vastuu kuin apuvalmentajana. Mutta jos Kivi onnistuu ja Ässien maalivahtiosasto on kunnossa, niin Ässillä on jälleen hyvä mahdollisuus päästä suoraan pudotuspeleihin.

Vahvuudet:
Laaja ja iskukykyinen laiturikalusto
Laadukas puolustus

Heikkoudet:
Kykeneekö Raanta tai Järvenpää ottamaan askeleen eteenpäin?
Kivellä ei ole liigakokemusta päävalmentajan tehtävistä

Paras pelaaja: Ville Uusitalo
Kovin hankinta: Stephen Dixon
Pahin menetys: Eero Kilpeläinen
Tuleva tähti: Tommi Taimi
Sijoitus runkosarjassa: 5-9

Loppuun vielä veikkaus sijoituksista runkosarjan päätteeksi sekä palkintojen voittajista:

HIFK
JYP
Jokerit
Kärpät
KalPa
Ässät

-
Blues
Lukko
Pelicans
Ilves
-
Tappara
TPS
HPK
SaiPa

Runkosarjan paras pelaaja: Mikael Granlund – HIFK
Pistepörssin voittaja: Mikael Granlund – HIFK
Pudotuspelien paras pelaaja: Ville Peltonen – HIFK
Paras maalintekijä: Tomas Zaborsky – Ässät
Paras tulokas: Riku Helenius – JYP
Paras puolustaja: Sami Vatanen – JYP
Paras maalivahti: Juuso Riksman - HIFK
Herrasmiespelaaja: Mikael Granlund – HIFK
Tehopelaaja: Mikko Jokela – HIFK
Paras valmentaja: Petri Matikainen – HIFK
Ensimmäisenä valmentajan erottaa: SaiPa

All-stars:

Tomas Zaborsky (Ässät) – Mikael Granlund (HIFK) – Teemu Pulkkinen (Jokerit)
Sami Vatanen (JYP) – Toni Söderholm (HIFK)
Juuso Riksman (HIFK)