Ketkä valitaan nuorten MM-kisoihin?

Vuodenvaihteessa pelataan nuorten MM-kisat. Nyt voi jo spekuloida pelaajavalinnoilla, kun kausikin on kunnolla käynnistynyt. Eli nyt voi jo katsella hieman sitä, mihin suuntaan kunkin pelaajan kausi on menossa ja ketkä olisivat vahvoilla Raimo Helmisen kirjoilla, kun lopullinen joukkue alle kahden kuukauden päästä valitaan. Lähdetään tutkimaan ja analysoimaan tilannetta pelipaikoittain.

Maalivahdit

SM-liiga

Sami Aittokallio - Ilves - 2 2,07 93,55% - 187 cm / 81 kg
(LeKi 2 5,70 80,70%)
Richard Ullberg - SaiPa - 2 2,01 89,47% - 190 cm / 87 kg

Mestis (väh. viisi pelattua ottelua)

Sami Rajaniemi - JYP-Akatemia - 6 2,68 92,08% - 184 cm / 74 kg
Samu Perhonen - JYP-Akatemia - 6 2,98 90,67% - 196 cm / 85 kg
( Jonathan Iilahti - Sport - 4 1,25 95,50 % )

Pohjois-Amerikka

Christopher Gibson - Chicoutimi Saquenéens (QMJHL) - 11 2,89 89,9% - 185 cm / 87 kg

Maalivahtiosastolla piti näyttää hyvältä. 92- ja 93-ikäluokista kun kerran löytyy peräti neljä NHL:ään varattua maalivahtia. Näistä kaksi on vielä toisen kierroksen varauksia. Odotuksiin ei ole kuitenkaan vielä vastattu. Viimeksi loistavan kauden Chicoutimissa pelannut Gibson on ollut odotettua vaisumpi, mutta hän on tottunut jo pieneen kaukaloon. Siksi hän on aavistuksen muita edellä. Aittokallio lienee tällä hetkellä suurin kilpailija erityisesti silloin, mikäli liigapelejä tulee lisää ja/tai Mestiksessä kulkee tästä eteenpäin. Myös Ullberg on kiinnostava nimi, sillä hän tuntuu vakiinnuttavan paikkansa SaiPan maalilla.

Puolustajat

SM-liiga

Rasmus Ristolainen - TPS - 13 2+2=4 - 191 cm / 92 kg
Jani Hakanpää - Blues - 11 0+2=2 - 195 cm / 99 kg
Ville Pokka - Kärpät - 8 0+1=1 - 182 cm / 85 kg
(Kiekko-Laser 6 1+5=6)
Simo-Pekka Riikola - KalPa - 8 0+1=1 - 183 cm / 73 kg
(SaPKo 3 0+2=2)
Otto Räty - Tappara - 1 0+1=1 - 183 cm / 79 kg
Mikko Vainonen - HIFK - 3 0+0=0 - 189 cm / 94 kg
Henri Auvinen - JYP - 1 0+0=0 - 188 cm / 88 kg
(JYP-Akatemia 14 2+1=3)

Mestis (väh. viisi pelattua ottelua)

Joonas Valkonen - KooKoo - 14 2+1=3 - 186 cm / 85 kg
Julius Nyqvist - Kiekko-Vantaa - 15 1+2=3 - 178 cm / 82 kg
Aleksi Salonen - JYP-Akatemia - 14 1+2=3 - 177 cm / 77 kg
Petteri Lindbohm - Kiekko-Vantaa - 5 0+3=3 - 190 cm / 95 kg
Valtteri Hietanen - JYP-Akatemia - 11 2+0=2 - 186 cm / 84 kg
Samuli Kankaanperä - JYP-Akatemia - 12 1+1=2 - 190 cm / 87 kg
Markus Västilä - LeKi - 12 1+1=2 - 182 cm / 82 kg
Miihkali Teppo - Kiekko-Vantaa - 6 0+1=1 - 186 cm / 81 kg
Konsta Mäkinen - LeKi - 10 0+0=0 - 175 cm / 74 kg
Jaakko Jokinen - JYP-Akatemia - 5 0+0=0 - 186 cm / 81 kg

Pohjois-Amerikka

Olli Määttä - London Knights (OHL) - 14 0+8=8 - 188 cm / 90 kg
Patrik Parkkonen - Medicine Hat Tigers (WHL) - 14 1+4=5 - 175 cm / 73 kg
Thomas Nykopp - Tri-City Storm (USHL) - 6 1+2=3 - 191 cm / 86 kg

Sami Vatasen lähdettyä puolustuksessa on kärkipelaajan kokoinen aukko. Tätä lähimpänä on kahden suunnan puolustaja Olli Määttä. Hänen kauden alkunsa oli vaisu, mutta hän on nyt ilmeisesti tottunut pieneen kaukaloon ja on viimeisen parin viikon aikana kerännyt hyvin pisteitä. Hyökkäyssuuntaan hyvät ja omassa päässäkin kohtuullisesti pärjäävät Ville Pokka ja Rasmus Ristolainen, fyysinen peruspuolustaja Jani Hakanpää sekä kiekollisesti hyvä Simo-Pekka Riikolla taitavat olla varmoja nimiä joukkueessa. Näiden lisäksi tarvitaan varmaa oman pään peliä ja siinä paras on varmaankin HIFK:n liigajoukkueessakin jo muutamaan otteeseen esiintynyt Mikko Vainonen. Viimeisistä paikoista kisailevat myös Joonas Valkonen, Henri Auvinen, Samuli Kankaanperä, Aleksi Salonen, Petteri Lindbohm, Markus Västilä ja Julius Nyqvist. Valinta varmaan osuu johonkin isompikokoiseen kaveriin, joka vakuuttaa seuraavan kuukauden aikana. Oma veikkaukseni on Auvinen. Patrik Parkkonen on jo tottunut pieneen kaukaloon, mutta on turhan pienikokoinen, enkä kärkipuolustajien jälkeen näe tarvetta ylimääräiselle kiekolliselle puolustajalle.

Hyökkääjät

SM-liiga

Mikael Granlund - HIFK - 15 6+14=20 - 178 cm / 81 kg
Teemu Pulkkinen - Jokerit - 15 5+6=11 - 179 cm / 88 kg
Miikka Salomäki - Kärpät - 13 7+3=10 - 181 cm / 93 kg
Joel Armia - Ässät - 16 2+5=7 - 192 cm / 89 kg
Joonas Donskoi - Kärpät - 14 3+3=6 - 181 cm / 75 kg
Aleksander Barkov - Tappara - 10 3+3=6 - 188 cm / 88 kg
Markus Granlund - HIFK - 12 1+3=4 - 178 cm / 77 kg
(Kiekko-Vantaa 1 0+0=0)
Otto Paajanen - HPK - 14 1+0=0 - 177 cm / 80 kg
Alexander Ruuttu - Jokerit - 7 1+0=1 - 187 cm / 82 kg
(Kiekko-Vantaa 4 1+0=1)
Teuvo Teräväinen - Jokerit 4 1+0=1 - 180 cm / 84 kg
(Kiekko-Vantaa 1 0+0=0)
Micke Åsten - HIFK - 4 1+0=1 - 182 cm/ 84 kg
(Kiekko-Vantaa 8 0+2=2)
Teemu Rautiainen - HPK - 7 0+1=1 - 171 cm / 73 kg
Toni Kallela - KalPa - 2 0+1=1 - 176 cm / 75 kg
Mikael Kuronen - Ilves - 10 0+0=0 - 182 cm / 77 kg
(LeKi 5 1+2=3)
Miiko Hintz - Ilves - 7 0 0+0=0 - 188 cm / 78 kg
(LeKi 2 0+0=0)
Miro Aaltonen - Blues - 6 0+0=0 - 178 cm / 75 kg
(Jokipojat 5 2+3=5)
Henri Ikonen - KalPa - 3 0+0=0 - 186 cm / 85 kg
Santtu Huhtala - TPS - 2 0+0=0 - 178 cm / 72 kg
Markus Hännikäinen - Jokerit - 2 0+0=0 - 186 cm / 83 kg
(Kiekko-Vantaa 1 0+0=0)
Simon Suoranta - Kärpät - 2 0+0=0 - 189 cm / 89 cm
(Kiekko-Laser 9 0+1=1)
Jesper Kokkonen - Ilves - 1 0+0=0 - 187 cm / 83 kg

Elitserien

Joel Mustonen - Skellefteå - 9 2+1=3 - 179 cm / 80 kg

Mestis (väh. viisi pelattua ottelua)

Oula Palve - JYP-Akatemia - 14 3+4=7 - 182 cm / 79 kg
Eetu Koski - Kiekko-Vantaa - 14 3+2=5 - 181 cm / 85 kg
Markus Nenonen - JYP-Akatemia - 5 3+0=3 - 187 cm / 91 kg
Roope Hämäläinen - Jukurit - 13 2+1=3 - 177 cm / 76 kg
Patrik Moisio - TuTo - 11 2+1=3 - 185 cm / 80 kg
Petteri Halinen - JYP-Akatemia - 14 1+2=3 - 192 cm / 91 kg
Oula Uski - Jokipojat - 9 0+1=1 - 193 cm / 93 kg
Tomi Taavitsainen - Kiekko-Vantaa - 6 0+0=0 - 190 cm / 87 kg
Mikael Salmivirta - Kiekko-Vantaa - 5 0+0=0 - 187 cm / 81 kg

Pohjois-Amerikka

Ville Järveläinen - Green Bay Gamblers (USHL) - 7 1+4=5 - 165 cm / 68 kg
Mika Partanen -Mississauga St. Michaels Majors (OHL) - 14 1+3=4 - 188 cm / 90 kg
Heikki Liedes - Tri-City Storm (USHL) - 6 1+0=1 - 191 cm / 86 kg
Teemu Tiitinen - Lincoln Stars (USHL) - 6 0+0=0 - 180 cm / 80 kg

Lyhyessä turnauksessa on ihan hyvä ajatus turvautua jo aiemmin toimineisiin ketjuihin. Siksi tutut ikäluokkiensa kärkiketjut (Donskoi - Granlund - Pulkkinen, Salomäki - Granlund - Armia) on hyvä pitää kasassa. Näiden lisäksi Aleksander Barkov on pelannut sen verran vahvasti, että hänelle voisi antaa paikan kolmosketjun keskeltä. Loput paikat ovatkin suurempi kysymysmerkki. Varsinkin melko taitavia, mutta samalla melko pienikokoisia pelaajia tuntuu olevan tarjolla muun muassa Miro Aaltosen, Teuvo Teräväisen, Toni Kallelan, Otto Paajasen, Ville Järveläisen ja Teemu Rautiaisen muodossa. On selvää, että kaikki eivät mahdu joukkueeseen, sillä alempiin ketjuihin tarvitaan myös enemmän tai vähemmän kokoa ja puolustustaitoa. Joel Mustonen Elitserienissä vakituisesti pelaavana sentterinä on rutiiniltaan sen verran hyvällä tasolla, että hänet pitäisi valita joukkueeseen. Isokokoiselle Mika Partaselle pieneen kaukaloon tottuneena on myös käyttöä. Alaketjuihin tarjolla ovat myös Alexander Ruuttu, Micke Åsten, Simon Suoranta ja mikseivät myös Petteri Halinen, Markus Hännikäinen ja Mikael Kuronen.

Ilahduttava määrä pelaajia on jo pelannut miesten sarjoissa. Pelkästään SM-liigassa ainakin ottelun pelanneista saisi joukkueen kasaan. Ilahduttavaa on myös huomata, että jokaisesta joukkueesta Lukkoa ja Pelicansia lukuun ottamatta löytyy näitä liigadebyytin tehneitä pelaajia. Pelaajia löytyy myös Elitserienistä, Kanadan ja USA:n kovista juniorisarjoista sekä Mestiksestä.

Laitetaan loppuun vielä oma tämänhetkinen lottorivini:

Gibson
Aittokallio

Määttä - Ristolainen
Pokka - Hakanpää
Riikola - Vainonen
Auvinen

Donskoi - Mi. Granlund - Pulkkinen
Salomäki - Ma. Granlund - Armia
Partanen - Barkov - Teräväinen
Ruuttu - Mustonen - Åsten
Aaltonen

Tuossa joukkueessa olisi se hyvä puoli, että runko olisi kasassa samalla jo seuraaviin nuorten kisoihin. Joukkueesta jatkaisivat Määttä, Ristolainen, Pokka, Auvinen, Vainonen, Salomäki, Markus Granlund, Armia, Barkov, Aaltonen ja Teräväinen. Tuolla rungolla ollaan jo pitkällä seuraavissa kisoissa. Nytkin hyökkäys riittäisi taistoon mitaleista, mutta Suomen puolustus on kasattu hahmotelmassani Hakanpäätä lukuun ottamatta alaikäisistä pelaajista ja nämä kisat tulevat kenties turhan aikaisin. Mutta vanhemmissa ikäluokissa ei laadukkaita pelaajia yksinkertaisesti ole. Myös ykkösvahdin taso on kysymysmerkki. Täytyy toivoa, että pienessä kaukalossa viime vuonna erinomaisesti torjunut Gibson toivottavasti löytää viimevuotisen vireensä.

Tuoli

Viime lauantaina Porissa pelattiin Ässien ja Jokereiden välinen ottelu. Tällä kertaa Ässien voiton lisäksi huomio kiinnittyi ikäviin lieveilmiöihin.

Eiköhän tälläkin kertaa suurena syynä kaikkiin tapahtumiin ollut kuningas alkoholi. Olen ollut sen verran monella reissulla mukana havaitakseni ilmiön, että matkan pituus ja idiotismi kasvavat käsi kädessä. Siksi reissut Porista Helsinkiin tai Kuopioon ovat pahempia kuin matka Raumalle. Siitä huolimatta porilaisten matkat ovat menneet viimeisinä vuosina yllättävän hyvin paria aivan sammumispisteessä ollutta sankaria lukuun ottamatta. Eiköhän sama luonnonlaki ollut havaittavissa myös tällä Helsingistä Poriin suuntautuneella matkalla.

Täytyy myöntää, että en ollut ihme kyllä katsomassa tätä viimeisintä Ässät-Jokerit-ottelua. Mutta aiemmillakaan kerroilla ei Jokereiden kannattajien meiningissä ole toiminut lausahdus "älkää provosoiko, älkää provosoituko". Hienon kannattamisen, loistavan tunnelman ja huikeiden laulujen omassa on ollut materiaalia, joka varmasti ärsyttää joitain ihmisiä. Jos tuolle linjalle lähtee, niin siinä tapauksessa tulee kestää se, mikäli Isomäen seisomakatsomo huutaa "te voitte lähtee". Lisäksi mielestäni Antti Raanta on varsin oikeutettu palaamaan kentälle kotiyleisön eteen tuulettamaan Ässien kannalta hieno voittoa. Näin hän (ja Juha Järvenpää... ja jopa Jokereita edustava Eero Kilpeläinen aikanaan) on tehnyt koko kauden ajan.

Toisin sanoen tällaiset asiat eivät oikeuta heittelemään kuppi-istuimia. Ei missään tapauksessa. Tottakai oman joukkueen tappio v*tuttaa, mutta omaa pahaa oloaan voisi purkaa johonkin muuhun, kuin syyttömään tuoliin. Tuo tuoli olisi voinut tehdä todella pahaa jälkeä. Varsinkin, kun seisomakatsomo oli poikkeuksellisen täynnä ja jopa Jokeri-kannattajien viereinen osa seisomakatsomosta oli harvinaislaatuisesti melko tiheään asutettu. Teon tekijä myöntää Jokerifanit.net:n kirjoituksessaan, että teko oli täysin väärä. Toisaalta lause "Hävettääkö teko? Enemmänkin harmittaa se että kuppipenkki osui täysin sivulliseen pikkutyttöön." kuulostaa melko pahalta. Tuo nimittäin kuulostaa enemmän siltä, että se kaikki olisi ollut ihan ok, mikäli se olisi osunut vaikkapa aikuiseen mieheen. No, ehkä ajatus taustalla on parempi kuin ajatuksen ilmaisu. Mutta kyllä tuo kaveri voisi jonkinlaista tunteidenhallinta-kurssia. Tavaroiden heittely kun ei yleensäkään ole mikään järkevä teko.

Katselin sunnuntain A-junioreiden pelistä, että jokerikannattajien käyttämästä C2-katsomosta puuttui kolme tuolia. Vielä viime viikolla punaisia tuoleja oli siellä kolme enemmän. Yksi puuttuvista istuimista oli se seisomakatsomoon heitetty yksilö. Toki se täytyy myöntää, että Porin jäähallin tuntien ainakin osa noista penkeistä on voinut olla irti jo ennen ottelua. Se ei silti tarkoita sitä, että tuoleja voisi käyttää kuulantyönnön SM-kisoihin valmistautumiseen.

Porin Ässien tiedottaja Jaakko Ruusunen tiedotti Twitterissä, että 35 Jokereiden kannattajaa poistettiin C2-katsomosta kesken ottelun. Paikalla oli noin sata kannattajaa. Siitä voi jokainen tehdä laskelmat, että menikö se reissu tuolinheiton ulkopuoleltakaan nyt ihan niin kuin suunniteltiin.

Pari vuotta sitten Porissa puhuttiin vastustajan vaihtoaitioon "lentäneestä" (oikeasti sinne vieritetystä. Idioottimaista toki sekin) renkaasta. Nyt lensi vuorostaan tuoli. Toivottavasti tämä ei jatku parin vuoden päästä millään vielä isommalla esineellä.

Kova kuin Kivi

Ässät on pelannut tämän vuosituhannen puolella pääosin todella huonosti. Mukaan mahtuu kuitenkin pari kohokohtaa. Kaudella 2005-2006 porilaiset olivat runkosarjassa viidensiä ja päätyivät lopulta aina finaaliin asti. Viime vuonna joukkue sai parhaimman runkosarjasijoituksensa yli 15 vuoteen ollen toinen. Myös tämä kausi on lähtenyt hyvin käyntiin, eikä romahtamista ole odotettavissa. Jos mietitään näitä kolmea kautta keskenään, niin yhteiset nimittäjät ovat vähissä.

Ylivoimaisesti suurin tekijä näissä normaaliin verrattuna hyviin kausiin on Karri Kivi. Hän on toiminut jo pitkään eri tehtävissä Ässissä, mutta on ollut kakkosvalmentajana niin kaudella 2005-2006 kuin viime vuonna. Nyt hän on aloittanut ensimmäisen kautensa päävalmentajana ja Ässien peli on ajankohtaan nähden mallikasta. Moni on myös sanonut, että Kiven merkitys on aiemmillakin kausilla ollut suuri nimenomaan taktisella puolella. Se ei olisi ihme, sillä Mika Toivola ei ole valmentajana onnistunut kevään 2006 jälkeen, vaikka Raumalla menestys jäänyt ainakaan rahasta kiinni. Pekka Rautakallion menestysmahdollisuuksia epäiltiin suuresti ennen parin vuotta sitten alkanutta ässäpestiä ja nyt Riikassa on sujunut heikommin. Lienevätkö nämä asiat sattumaa?

Sattumaa tai ei, mutta Ässät konttasi pahasti Kiven oltua pois edustusjoukkueen valmennuksesta. Samaan aikaan Ässien juniorijoukkueet kuitenkin pelasivat hyvin. Ässien A-nuoret nimittäin saavuttivat Kiven alaisuudessa hopeaa ja neljännen sijan. Noista nuorten joukkueista on tullut myös useita pelaajia miesten tasolle. Vai mitä sanotte nimistä Jussi Rynnäs, Sakari Salminen, Mika Niemi, Severi Sillanpää, Tommi Taimi... Lista jatkuisi pitkälle noiden nimien jälkeenkin. Hyvä työ nuorten pelaajien parissa palkittiin viime vuonna, kun Kivi pääsi alle 20-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajaksi. Se on tehtävä, mitä harvemmin annetaan Porissa vaikuttaneelle valmentajalle missään ikäluokassa. Ainoa kausi miesten päävalmentajana tosin meni vähän heikommin. Kauden 2006-2007 FPS oli toki niin sekasortoisessa tilassa, ettei jokaisessa ottelussa eri Suomi-sarjan tasoisista miehistä koostunutta joukkuetta olisi pelastanut edes suurin valmentajaguru

Kiven valmennuksen alla Ässät on vuodesta toiseen pelannut hyvin joukkueena. Erityisesti omassa päässä yhteispeli on toiminut. Tässä auttaa varmasti Kiven oma pelaajatausta. Mitä ilmeisimmin hän tuntee, miten omassa päässä tulisi pelata. Se taas näkyy katsomoon tiiviinä ja hyvänä puolustuksena, jossa vastustajat eivät pääse hyville maalipaikoille. Aikanaan hopeakaudella Marko Toivonenkin näytti todella laadukkaalta puolustajalta. Kyse taisi olla enemmän pelitavallisista asioista kuin yksilön omasta erinomaisuudesta. Samanlainen hyvä puolustaminen on jatkunut tällä kaudella. Ässät ei päästä vastustajia kovinkaan usein laadukkaille maalipaikoille. Siksi onkin vaikea uskoa Ässien minkäänlaiseen romahdukseen

Kiven ensimmäisen päävalmentajakauden työtä toki helpottaa porilaisittain poikkeuksellisen hyvä kokoonpano. Lähtijöitä oli viime kauden jälkeen vähän ja lähinnä Eero Kilpeläinen, Matti Kuparinen ja Tommi Huhtala olivat todellisia menetyksiä. Tilalle on tullut hyvin onnistuneita pelaajia, kuten Antti Raanta, Radek Smolenak ja Tommi Taimi. Unohtaa ei myöskään sovi Stephen Dixonia, joka on Ässien aiempien kausien ulkomaalaisten tasoon verrattuna todella kova hankinta. Kanadalainen on kovan palkan vastapainoksi osoittautunut laadukkaaksi hankinnaksi. Viime kauden runkopelaajista mukana taas pysyivät muun muassa Ville Uusitalo, Ryan Caldwell, Tomas Zaborsky, Tuomas Santavuori ja Kristian Kudroc.

Kokoonpanosta löytyy toki toinenkin yhteinen tekijä. Aki Uusikartano oli Ässissä kaudella 2005-2006, 2010-2011 ja jatkaa joukkueessa nytkin. Luotettava puolustava sentteri on varmasti myös suuri syy menestykseen. Hän pelaa hyvin, vaikka ei ole kovinkaan usein näkyvässä roolissa. Siitä huolimatta kauden aikana pisteitä voi kertyä huomaamatta 40 kappaletta.

Kuinkakohan pitkälle Ässät menee tällä kaudella, kun kerran joukkueessa ovat nämä kaksi palasta?

Venäläispelaajien asema heikkenee KHL:ssä

Eurooppalainen jääkiekkomaailma on muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana melkoisesti. Suurin muutos on nimenomaan Venäjän ja venäläisten asemassa. 90-luvulla venäläiset lähtivät kuka minnekin rahan perässä, sillä kotimaassa jääkiekosta saatava ruplakasa oli pieni. Nyt taas Euroopan liigojen parhaimmisto pelaa Venäjällä. Se näkyy KHL:n pistepörssissä. Viime kaudella pistepörssin 20 kärjessä oli viisi venäläistä, viisi tshekkiä, kaksi kanadalaista, kaksi yhdysvaltalaista, kaksi latvialaista, ruotsalainen, suomalainen, norjalainen ja slovakialainen. Melko kirjava joukko siis. Tälläkin kaudella ulkomaalaisten vaikutus on suuri, kun katsoo pistepörssin kärkeä.

1. Jakub Petruzalek - Tshekki
2. Mikelis Redlihs - Latvia
3. Jori Lehterä - Suomi
4. Vadim Shipatshev - Venäjä
5. Vladimir Tarasenko - Venäjä
6. Roman Cervenka - Tshekki
7. Janne Niskala - Suomi
8. Konstantin Panov - Venäjä
9. Sergei Shirokov - Venäjä
10. Jonas Enlund - Suomi
Sijoilla 11-20 onkin sitten jo useampi venäläinen lisää.

Vertailun vuoksi Ruotsin Elitserienin 20 parhaan pistemiehen joukossa oli viime kaudella seitsemän ulkomaalaista ja tällä hetkellä kahdeksan. SM-liigassa vastaavat lukemat ovat neljä ja viisi. Jopa Sveitsin liigassa oli viime kaudella enemmän sveitsiläisiä pelaajia pistepörssin 20 kärjessä kuin KHL:ssä oli venäläisiä.

KHL on tällä hetkellä maailman toiseksi paras jääkiekkosarja. Sinne se on noussut rahan voimalla ja siellä se tulee myös pysymään, mikäli maan rikkaat haluavat jatkaa harrastustoimintaan verrattavissa olevaa KHL-joukkueiden rahoittamista. Sarjan taso on hyvä ja MM-kisoissa tullaan näkemään KHL-pelaajia ratkaisijan rooleissa. Mutta taso on tullut ulkomaalaisten laatupelaajien kautta eikä niinkään omasta pelaajatuotannosta. Kärsijän roolissa tässä tilanteessa on venäläinen jääkiekkoilija.

Toki periaatteessa hyvä sarja auttaa venäläisiä pelaajia. Ainakin teoreettisella tasolla venäläiset nuoret pääsevät pelaamaan kovia pelejä ja se taas tekee heistä parempia jääkiekkoilijoita. Toisaalta taas pelipaikkaa auringosta ei saa ilmaiseksi, vaan sen eteen joutuu tekemään töitä. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen.

Käytännössähän homma menee niin, että suuri osa joukkueista ostetaan rahalla. Junioreilla ei ole niin väliä, kunhan kokoonpano näyttää paperilla kovalta. Ja kun ulkomailta hankitaan pelaaja, niin ulkomaalainen hankitaan vahvistukseksi eikä minnekään nelosketjuun. KHL:ssä peliaika jakaantuu usein nimekkyyden ja palkkakuitin mukaan. Juniorin asema tässä tilanteessa on ikävä. Peliaikaa kun ei tule tarpeeksi nelosketjussa tai katsomossa. Penkiltä on paha kehittyä. Varsinkin suurissa KHL-joukkueissa nuoret pelaajat ovat peliajan suhteen erittäin huonossa asemassa. Siksi ei olekaan ihme, että monet niistä harvoista esille nousseista nuorista venäläisistä pelaakin "pikkujoukkueissa", jotka eivät kykene rahalla kilpailemaan vaikkapa Pietarin SKA:n tai Ak Barsin kanssa. Ilmiö on tuttu ihan 90-luvun lopun ja vuosituhannen alun SM-liigasta.

Mutta kyllä niitä laatupelaajia Venäjän maajoukkueeseen taitaa jatkossakin löytyä. Massaa Venäjällä on niin paljon, että joukosta löytyy aina superlupauksia, jotka nousevat esille kaikista esteistä huolimatta. Hyvänä esimerkkinä on vuoden 1991 lopulla syntynyt Vladimir Tarasenko (12 ottelua, 12 pistettä).

Onhan KHL muutenkin erikoinen ja kaksijakoinen sarja. Pelaajat ovat usein taitavia, mutta pelin tempo on taas vastaavasti melko hidas. Joillain joukkueilla on huippumodernit, isot ja hienot hallit sekä pelaajalistat, joilla voisi haastaa heikoimmat NHL-joukkueet. Ja sitten sarjassa on jokin Vitjaz Tsehov. Se on joukkue, joka tuntuu lähinnä keskittyvän goonien hankintaan ja sitä kautta tappeluihin. Tuolla porukalla voisi olla oikeasti vaikeuksia pärjätä SM-liigassa. Kaiken kruunaa Vitjazin kotihalli, jonne mahtuu huimat 3300 ihmistä. Hallin perusteella joukkueelle ei taidettaisi myöntää Suomessa edes liigalisenssiä.

On tuo KHL jännä sarja.

Kuukauden juniori: Miro Aaltonen

Ajattelin jo etukäteen, että Bluesin A-nuorista voi varmasti valita kiinnostavan lupauksen kuukauden junioriksi. Joukkueessa on ollut jo muutaman vuoden ajan todella kiinnostavia pelaajia, eikä tämäkään kausi ole poikkeus. Juuso Ikosen ollessa sivussa sunnuntain pelistä valinta kohdistui Miro Aaltoseen. Sikäli valinta oli hyvä, että päivä tuon pelin jälkeen Aaltonen lähetettiin viikoksi lainalle Jokipoikiin hakemaan kokemusta miesten peleistä.

Miro Aaltonen
178 cm / 75 kg
Syntynyt 7.6.1993 Joensuussa
Kasvattajaseura: Jokipojat

Miro Aaltonen on ollut koko ajan ikäluokkansa kärkinimiä ja 93-syntyneiden maajoukkueen vakiokalustoa. Tehoja on tullut hyvin niin U16-, U17- kuin viimeksi U18-tasolla. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa tuli varsin vakuuttavat neljä maalia. Jokipojissa hyvän uran tehneen Ari Aaltosen poika on edennyt nyt jo liigaseuran porteille. Harjoitusottelut sujuivat Bluesin edustusjoukkueen mukana hyvin ja tilillä on neljä liigapeliäkin. Kuitenkin tie vei nuorten SM-liigaan, jossa nuorukainen on tehnyt seitsemässä ottelussa huimat 16 pistettä.

Yksi ottelu riitti kertomaan sen, miksi Aaltonen on tehnyt noin hyvät tehot. Hän on todella taitava ja älykäs nuori sentteri. Hänen mailankäsittelynsä on erinomaista ja kiekko pysyy lavassa pienessäkin tilassa. Hän kykenee helpohkosti pitämään kiekkoa ja harhauttamaan vastustajan puolustajia. Tämän jälkeen hän usein sitten antaakin erinomaisen peliä edistävän syötön, joista syntyy usein myös maalipaikkoja. Laukaus sen sijaan vähän mietitytti. Se tuntui tällä otannalla olevan melko napakka, mutta tarkkuutta siitä puuttui. Rannelaukauksella Ässiä vastaan tehty maalikin oli suurimmaksi osaksi maalivahdin heikkoa suorittamista.

Luistelu on nuorukaisella myös hyvällä tasolla, kuten monella pienemmällä suomalaiskiekkoilijalla. Luistelu on terävää ja vakuuttavaa myös sivuttain ja takaperin. Myös eteenpäin luistelu on melko hyvää, mutta mikään raketti Aaltonen ei luistimilla ole. Aaltosen luistelu on todella aktiivista ja jalat käyvät miltei koko ajan. Aktiivisen luistelun ja hyvän mailatekniikan ansiosta Jokipoikien kasvatti kykenee aiheuttamaan erinomaisella karvauksellaan harmaita hiuksia vastustajan puolustajille.

Aaltosen fysiikka on mennyt selvästi eteenpäin. Sen näkee myös painon kehityksestä. Bluesin sivuilta löytyy vielä lukema 70 kiloa, mutta jääkiekkoliiton sivut kertovat Aaltosen painoksi 75 kiloa. Tämä näkyy myös kentällä. Nuorten SM-liigaan Aaltonen on jo nyt fysiikaltaan todella hyvä pelaaja, jolta löytyy tasapainoa ja vääntövoimaa pelata paljon isompia pelaajia vastaan. Sentteri voittikin fysiikallaan useita kaksinkamppailuita. Pelityyli oli muutenkin melko fyysinen nuorten sarjaan, eikä ilta sujunut ilman taklauksia. Voisi sanoa, että A-nuorissa Aaltonen näytti kentältä selvästi suuremmalta mitä oikeasti on.

Hyvän fysiikan ja mailankäsittelyn lisäksi minut vakuutti Aaltosen pelirohkeus. Hän uskaltaa pitää kiekkoa, eikä pelännyt mennä siihen ahtaaseen pieneen paikkaan, josta voisi päästä maalipaikalle. Hän meneekin hyökkäyksessä usein sota-alueelle maalin eteen, luistelee röyhkeästi maalille sekä liikkuu tarpeen mukaan vikkelästi. Ylivoimassa Aaltonen oli poikkeuksellisesti viivamiehenä. Omassa päässä ja alivoimassa nuori hyökkääjä oli aktiivinen ja halusi selvästi auttaa puolustajia. Puolustuspäässä hän ei kuitenkaan ole aivan hyökkäyspään tasolla.

Peli Ässiä vastaan meni Aaltoselta todella hienosti. Hän oli koko ajan vaarallinen pelaaja, joka olisi voinut kerätä useampiakin pisteitä. Kahden maalin ilta kuitenkin kertoo olennaisen. Ensimmäisen Aaltosen maalin olisi parempi maalivahti toki voinut ottaa kiinni, mutta sitä edelsi todella vakuuttava nousu omasta päästä Ässien maalille. Toisen maalin Aaltonen saikin laittaa tolpan juurelta sisään ylivoimalla.

Vahvuudet:
Mailankäsittely
Peliäly

Heikkoudet:
Fysiikassa vielä kaikin puolin kehitettävää, mikäli haluaa saada kunnolla tulosta aikaiseksi SM-liigassa

Yhteenveto:
Nuorten SM-liigassa ei Aaltosta parempia pelaajia juuri näe. Tällaiset pelaajat pelaavat jo miehiä vastaan joko SM-liigassa tai Mestiksessä. Älykäs kahden suunnan sentteri on jo nyt valmis pelaamaan miehiä vastaan. Ura on edennyt koko ajan eteenpäin ja todennäköisesti näin tapahtuu myös jatkossa. Aaltonen tekee todennäköisesti todella hyvän liigauran ja voi päästä Euroopassa pitkälle. NHL:ään on vielä pitkä tie ja fysiikan täytyy tuolloin hipoa täydellisyyttä. Ihan täysi mahdottomuus sekään kortti ei kuitenkaan ole. Lisäksi viimeistään ensi kaudella Aaltosta kutsunee nuorten MM-kisat. Tämän vuoden koitos taitaa tulla liian aikaisin, mutta visiitit U20-maajoukkueen ovat enemmän kuin todennäköisiä.

NHL-lähetykseen ei juuri nyt saada yhteyttä...

Viime vuonna tein suuren investoinnin ja hankin ESPN Playerin Early Bird -paketilla. Ihastuin palveluun välittömästi. Tarjolla kun oli paketti, josta pystyi katsomaan minkä tahansa ottelun hyvällä laadulla. Ja ennen kaikkea ottelun pystyi katsomaan vaikka jälkikäteen, mikä oli Suomen ja Pohjois-Amerikan aikaeron vuoksi aivan huikea ominaisuus. Kello kahdelta tai neljältä kun ei välttämättä viitsi herätä, jos aamukahdeksalta pitäisi olla työpaikalla.

ESPN kuitenkin menetti oikeudet näyttää otteluita netin välityksellä. Kaikeksi onneksi pitkään näytti siltä, että tilalle olisi tulossa paras mahdollinen korvaaja. NHL GameCenter Live tarjosi juuri sitä samaa kuin ESPN, mutta kenties vain parempana versiona. Hyvälaatuinen kuva, varmasti toimiva järjestelmä sekä valinnanvapaus peleistä ja ajankohdasta ovat loistavia asioita. Ja nyt palvelu oli saatavilla myös Eurooppaan! Meinasinkin jo ostaa palvelun, sillä se kuulosti lähes täydelliseltä.

Mutta...

"Unfortunately, NHL GameCenter Live is no longer available in Sweden, Finland, Norway, Denmark, and Iceland due to broadcasting rights and restrictions."

Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että näihin maihin ei yksinkertaisesti ole laillista palvelua, jonka kautta voisi katsoa juuri sitä peliä mitä huvittaa. Ainoa vaihtoehto kun taitaa olla maksu-tv. Mutta kun se ei minua vaihtoehtona kiinnosta. Asiaan on kolme syytä.

Ensinnäkin en todellakaan jaksa kovin usein katsella kolmelta yöllä alkavaa peliä, vaan useimmiten haluan katsoa mielenkiintoisen ottelun jälkikäteen. Toisekseen minua kiinnostavat eniten New York Islandersin ottelut. TV-kanavia taas Isles kiinnostaa vähemmän kuin teinejä kiinnostaa eläkesäästöt. Ei hirveästi lohduta katsella kymmenettä Pittsburgh Penguinsin ja kahdettatoista Detroit Red Wingsin ottelua kauden aikana, jos Islandersin pelejä on näytetty yksi. Sama tilanne on monella muullakin, joiden oma joukkue ei satu olemaan se "mediaseksikäs" vaihtoehto. Ja kolmanneksi minua ainakin kiinnostaa katsella suomalaisten esityksiä. Heräsin viime kaudella keskellä yötä katsomaan Edmonton Oilersin matsia, kun Teemu Hartikainen teki debyyttinsä. Todennäköisyys sille, että juuri tuollaiset ottelut tulisivat telkkarista ovat aika pienet.

Varmaa taitaa olla se, että missään tapauksessa pohjoismaihin ei saada minkäänlaista palvelua ennen kauden avausta. Joka on sinällään huvittavaa, sillä pelejä kuitenkin pelataan niin Ruotsissa kuin Suomessa. Jonkinlaisen palvelun saamiseenkin menee varmaan hetki. Toimivaa palvelua taas saa todennäköisesti odotella puoli kautta. Sitä odotellessa moni varmasti pyrkii katsomaan otteluita sellaisia reittejä pitkin, jotka eivät tuota NHL:lle senttiäkään.

NHL-lähetykseen ei juuri nyt saada yhteyttä... Ole hyvä ja yritä myöhemmin uudelleen.

Ketkä tavoittelevat Calder Trophya?

NHL-kausi on alkamassa. Toisin sanoen aailman parhaan jääkiekkosarjan seuraaminen alkaa taas. Oma mielenkiintoni suuntautuu suomalaispelaajien otteiden ja New York Islandersin lisäksi yleensä nuoriin pelaajiin. Siksi osittain myös oman tietoisuuteni lisäämiseksi laitankin tänne jo listaa, jotka etukäteen ajatellen voisivat olla vahvoilla, kun vuoden tulokas ensi kesänä valitaan. Palkinnon voittaja tosin voi olla suurikin yllätys. Viime vuonna Calderin voittanutta Jeff Skinneriä ei pidetty viime syksynä vielä erityisen vahvana ehdokkaana, kuten ei myöskään ehdolla ollutta Michael Grabneria. Mutta eivätköhän nämä kaverit ole juuri nyt vahvimmilla:

Jonathon Blum - Nashville Predators

Predatorsin puolustaja pelasi jo viime kaudella 23 runkosarjaottelua ja niissä keräsi kahdeksan pistettä. Voi siis sanoa, että hyvin liikkuva puolustaja käytti viime vuonna saamansa tilaisuuden hyödykseen. Blum aloittanee Nashville Predatorsin toisessa pakkiparissa saaden peliaikaa myös ylivoimalla. Näin ollen Blumilla on mahdollisuus kerätä alkavalla kaudella todella suuri pistepotti.

Brett Connolly - Tampa Bay Lightning

Pelaajalla on oltava potentiaalia, mikäli hänet varataan koko varaustilaisuuden kuudentena oltuaan loukkaantuneena lähes koko kauden. Viime kaudella junioreissa 46 maalia iskenyt hyökkääjä jatkoi tehoilua myös harjoituskaudella tehden useamman maalin. Se riittää ainakin näytönpaikkaan Tampa Bay Lightningin miehistössä. Paikka saattaa löytyä aivan kärkiketjuista. Ja jos heti kauden alussa tulee pari maalia, niin sitä ei edes tiedä, kuinka pitkälle Connolly yhden kauden aikana lopulta pääsee.

Jared Cowen - Ottawa Senators

Isokokoinen kahden suunnan puolustaja on pelaamassa itselleen paikkaa vakiokokoonpanosta vakuuttavan harjoituskauden perusteella. Omassa päässä vakuuttava Cowen ei ehkä kuitenkaan ole vielä niin hyvä hyökkäyspäässä, että taistelisi Calderista. Fysiikan pitäisi kuitenkin olla niin hyvää tasoa, ettei tottuminen NHL:ään vie kauaa. Senatorsissa kilpailu on kuitenkin kovaa ja Cowenin paikan kokoonpanosta voi viedä toinen tulokas, ruotsalaispuolustaja David Rundblad.

Erik Gudbranson - Florida Panthers

Gudbranson pääsee näyttämään taitonsa Panthersin NHL-joukkueen mukana, toisin kuin esimerkiksi Panthersin viime kesän ykkösvaraus Jonathan Huberdeau. Isokokoinen ja melko taitava puolustaja kuitenkin aloittanee uransa kolmannesta puolustajaparista. Vierellä pelavaa kokenut Ed Jovanovski tosin ei ole yhtään hullumpi puolustajapari tulokkaalle. Vieressä pelaava kokenut puolustaja varmasti auttaa nuorta pelaajaa. Gudbranson teki viime vuodenvaihteen nuorten MM-kisoissa viisi pistettä, mutta kykeneekö puolustaja vielä suuriin tekohin maailman parhaassa sarjassa?

Gabriel Landeskog - Colorado Avalanche

Ruotsalaishyökkääjä tuntui viimeisen varausikäluokan pelaajista kenties valmiimmalta NHL-jäille. Tie onkin menossa taalaliigaan. Monipuolisena ja puolustuspään pelin hyvin hoitavana pelaajana Landeskog on hyvä valinta myös alempiin ketjuihin. Paikka harjoitusotteluiden perusteella näyttäisi löytyvän Ryan O'Reillyn viereltä Avalanchen kolmannesta ketjusta. Sieltä on hyvä edetä erityisesti siksi, ettei Avsin muu hyökkäys ei ole niin vakuuttava, etteikö hyvillä esityksillä Landeskog pääsisi pelaamaan ihan kärkiketjuihin.

Adam Larsson - New Jersey Devils

Kaksi kautta Ruotsissa miehiä vastaan pelannut puolustaja on odotetusti saamassa paikan Devilsin miehistöstä. Hän on tehnyt harjoituskaudella virheitä, mutta vastapainoksi on saanut lukuisia onnistumisia. Larssonin oman pään peli on aiemmin vakuuttanut, mutta harjoitusotteluissa erityisesti hyökkäyspelaaminen oli vakuuttavaa. Vakuuttavalla hyökkäyspelillä voi aueta vakituisesti paikka ylivoimassa ja samalla puolustaja voi kerätä kovat tehot.

Nino Niederreiter - New York Islanders

Sveitsiläishyökkääjä pääsi jo viime kaudella kokeilemaan NHL:ssä ja teki jo uran ensimmäisen NHL-maalinsa. Nyt pelannee koko kauden Long Islandilla. Peliaikaa lienee tarjolla paljon, sillä harva Islandersin nuorista hyökkääjistä on isokokoinen. Tätä puutetta Niederreiter kykenee korjaamaan. Paikka löytynee alussa kolmosketjusta, mutta hyvillä esityksillä pelipaikka voi nopeasti löytyä myös John Tavaresin viereltä. Niederreiter koki pienen loukkaantumisen harjoitusleirin viimeisellä viikolla, joten hän ei todennäköisesti pääse ensimmäiseen otteluun.

Ryan Nugent-Hopkins - Edmonton Oilers

Viime kesän ykkösvaraus ainakin aloittaa kautensa Oilersissa. Ja yleensä ykkösvaraukselle annetaan kunnon mahdollisuus näyttää taitonsa. Taitoa ja potentiaalia löytyy, mutta miten on fysiikan laita? Fysiikka on kyllä mennyt eteenpäin, mutta vielä on näkemättä, että miten vääntövoima riittää isoja NHL-pelaajia vastaan. Jos vakuuttaa ensimmäisissä otteluissa, niin löytänee paikkansa loppukauden ajan Oilersin kahdessa ensimmäisessä ketjussa samoin kuin ylivoimassa.

Mark Scheifele - Winnipeg Jets

Jets varasi Scheifelen yllättäen jo kuudentena viime kesänä. Uuden Jetsin ensimmäinen varaus on saanut hyvän näytönpaikan harjoituskaudella ja hän käytti sen erinomaisesti hyödykseen. Hän oli yksi Jetsin harjoituskauden parhaista pelaajista ja ansaitsi niillä esityksillä NHL-sopimuksen. Scheifele saa paikan näyttää osaamisensa NHL-otteluissa, mutta hänet saatetaan myös lähettää junioreihin yhdeksän ottelun jälkeen. Toisaalta, jotenkin tämän kaverin esityksistä tulee kuulopuheiden perusteella mieleen viime syksyn Jeff Skinner.

Brayden Schenn - Philadelphia Flyers

Schenn pelasi jo viime kaudella kahdeksan ottelua NHL:ssä, seitsemän AHL-ottelua keräten pisteen ottelussa sekä 29 ottelua WHL:ssä tehden 57 pistettä. Nuorten MM-kisoissa syntyi 18 pistettä. Nyt hänelle on tarjolla paikka Flyersin kolmannen ketjun keskeltä ja sitä vakuuttavasti myös omaan päähän pelaava Schenn tulee tavoittelemaan. Schenn laitettiin tosin tilapäisesti farmiin palkkakaton vuoksi, mutta hänet nostettaneen pian takaisin. Kolmosketjun sentterin paikkaa tavoittelee myös Sean Couturier, joten jos Schenn ei onnistu, niin Flyersilta löytyy myös toinen hyvä ehdokas vuoden tulokkaaksi.

Hyviä suomalaisia ehdokkaita ei tällä kaudella ole, kun Hartikainenkin lähetettiin farmiin. Eikä "Härski" olisi ylhäällä pelatessaankaan varmaan aivan vaadittavaa tasoa. Toinen vaihtoehto on sitten se, että jonkun pitää nousta kauden alkuvaiheilla farmista ja yllättää kaikki. Todennäköisemmin hyvä ehdokas tulee sitten kaudella 2012-2013 (Mikael Granlund?).

Liigaseurat sosiaalisessa mediassa

Ihmiset viettävät nykyään paljon aikaa tietokoneiden ääressä. Samoin sosiaalinen media Facebook ja Twitter eturintamassa ovat tulleet viimeisten vuosien aikana huippusuosituiksi. Eikö olisi siis loogista, että liigajoukkueet olisivat siellä missä ihmisetkin ovat?

Nettisivut sentään löytyvät jokaiselta joukkueelta. Näin on ollut jo pidemmän aikaa. Jokaisella joukkueella on siellä ainakin ne perusasiat. Mutta monella sivulla on suuria puutteita. Esimerkiksi pelaajien kuvia ei aina sivuilta löydy, eikä välttämättä mitään muutakaan syventävää tietoa pelaajasta. Tiedon Ville Varakkaan syntymäajasta saa myös SM-liigan sivuilta. Oman joukkueen sivuille kaipaisi sen sijaan vähän enemmän yritystä. Miljoona mainosta yhdellä sivulla ei myöskään ole välttämättä erityisen toivottua.

Nykyaikana ihmisillä on myös paljon aiempaa nopeampia yhteyksiä. Se tarkoittaa sitä, että videokuvan toisto ei tuota ongelmia. Siksi onkin huvittavaa, että kaikilla joukkueilla ei ole kotisivuillaan otteluista koosteita. Ja ihan oikeasti, onko Jokereiden sivun ulkonäkö muka erityisen hyvä? Ulkonäköön kannattaisi panostaa, sillä sekin on osa seurasta ulospäin näkyvää imagoa. Linkit oman joukkueen Facebook-sivuille tai Twitter-tiliin kannattaisi myös olla helposti nähtävissä etusivulla. Monella on jo, mutta loppujenkin pitäisi laittaa. Sen Facebookiin vievän nappulan kyllä saa mahdutettua miltei mihin vain. Jopa minä olen saanut Facebook-nappulan blogini oikeaan laitaan.

Niin se Facebook. Kaikilla joukkueilla taitaa nykyään olla oma virallinen Facebook-tilinsä. Onhan tuokin toki saavutus, mutta sitä pitäisi pystyä käyttämään aiempaa paremmin. Jotkin joukkueet käyttävät todella aktiivisesti Facebookia, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi Kärppien, Tapparan ja Ässien Facebook-aktiivisuus voisi olla paljon nykyistä parempaa.

Nykyään ihmiset katselevat paljon videoita Youtubesta. Haluatko katsoa jonkun sketsin? Etsi se Youtubesta! Haluatko kuunnella jonkin biisin? Tsekkaa Youtube! Haluatko muistella menneitä ja katsoa jonkun maalin lätkäottelusta? Todennäköisesti sekin löytyy Youtubesta. Youtuben suosioon nähden onkin erikoista, että todella harva joukkue tuottaa materiaalia Youtubeen. TPS on tehnyt tätä esimerkillisellä tavalla jo pitkään ja tarjoaa maalikoosteita sekä haastatteluita. Nyt tämäkin on ilmeisesti onneksi muuttumassa, sillä nopeasti katsottuna HIFK, Ilves, Jokerit, JYP, KalPa ja Tappara ovat tuottaneet sisältöä Youtuben ihmeelliseen maailmaan. Haastattelut ja lehdistötilaisuudet näyttävät olevan suurin sisältö. Maalikoosteita on harvemmin.

Sitten on Twitter. Maailmalla kyseinen lyhyiden viestien luvattu satama on suositumpi kuin Suomessa. Mutta kaikesta huolimatta myös Suomessa kävijöitä riittää. HIFK:lla seuraajia on yli 700. Twitter näyttää löytyvän pienen klikkaulun jälkeen myös Jokereilta, Pelicansilta, Kärpiltä, SaiPalta, TPS:ltä ja jossain muodossa Tapparalta. Eri asia on sitten se, että kuinka aktiivisesti joukkueet lähettävät viestejä. Kaikkialla ei toki vielä edes tiedetä Twitterin olemassaoloa. Kuulemma Ässien toimistolla saatiin tietää Twitteristä ihan tässä viime aikoina. No, onhan Ässien tiedottaja sentään Twitterissä. Mutta tietävätkö kaikki tavalliset Möttöset Ässien tiedottajan nimen?

Onneksi jotkin seurat ovat hoitaneet asiansa verkossa hyvin. Esimerkiksi TPS tuntuu vakuuttavan niin omilla kotisivuillaan kuin sosiaalisessa mediassakin. Siitä voisi muut seurat ottaa mallia.

Sosiaaliseen mediaan panostaminen ei ole mitään turhaa. Sillä tavalla joukkue pääsee selkeästi lähemmäksi kannattajiaan. Sillä taas kannattajat innostuvat aiempaa enemmän ja tulevat otteluihin useammin tai ostavat aiempaa enemmän joukkueen tuotteita. Rahallisestakaan panostuksesta ei tarvitse huolehtia. Videokuvaaminen ja maalikoosteiden oikeudet saattavat jonkin verran maksaa, mutta Twitterin ja Facebookin päivittäminen on ilmaista. Miksi ei siis kannattaisi aktivoida kannattajia ja luoda keskustelua?

Seuraava kysymys onkin jo sitten se, että milloin liigajoukkueet tajuavat Google+:n olemassaolon.