tiistai 27. joulukuuta 2011

Pikkuleijonilla on lukuisia ongelmia

Avauspeli Kanadaa vastaan sujui täysin odotusten vastaisesti. Tappio oli odotettu, mutta näin hampaaton esitys ei ollut. Ottelu myös paljasti lukuisia kehittämisen kohteita, joista mainitsen nyt muutamia.

Puolustajat

Potentiaalisin puolustus pitkään aikaan ei tarkoita parasta puolustusta pitkään aikaan. Puolustus on täynnä lahjakkaita kavereita, mutta Rasmus Ristolainen ja Ville Pokka taitavat olla vielä tänä vuonna pykälän liian suuressa roolissa. 92-syntyneillä puolustajilla ei taso puolestaan yksinkertaisesti riitä joitain yksittäisiä osa-alueita lukuun ottamatta. Olli Määtän loukkaantuminen kesken ottelun ei tilannetta ainakaan parantanut, sillä joukkueen kenties parhaimman puolustajan menetys on jo valmiiksi ohuelle peräpäälle pahin mahdollinen menetys.

Fyysisyys

Kanadalaiset voittivat kaksinkamppailut. Ja kun niin käy, ei tulosta voi useimmiten kehua. Vastustajien parempi fysiikka oli kaksinkamppailuissa suurin ero. Kanadan nuoret ovat miehen kokoisia, kun suurin osa Suomen joukkueesta on fyysisesti vielä poikia. Siksi yrityksestä huolimatta pikkuleijonat eivät saaneet vastustajia pois oman maalin edestä tai voittaneet laitakamppailuja. Raimo Helmisen täytyykin keksiä jokin tapa, jolla fyysisyyden puute voidaan kompensoida.

Gibson

Joitain laukauksia ei olisi ottanut kiinni edes Dominik Hasek huippuvuosinaan, mutta maalivahdin pelaaminen ei missään vaiheessa vakuuttanut minua. Maalivahdin otteista paistoi koko ajan ylipelaaminen. Se ei yksinkertaisesti käy, että hypit tolpan ohi ja jätät suurimman osan maalista vartioimatta. Tilannetta ei myöskään auttanut se, että Gibson meni helposti jäihin jättäen tolkuttomasti tilaa yläkulmiin. Sijoittuminen oli muutenkin kiltisti sanottuna erikoista, sillä etukulmissa oli usein järjettömän kokoisia aukkoja, jotka kanadalaishyökkääjät huomasivat. Gibson ei myöskään saanut kiekkoja kunnolla haltuunsa, vaan torjuntojen jälkeen maalin eteen tuli usein irtokiekkoja. Näitä ei sitten paniikissa pelannut Suomen kevyt puolustus kyennyt siivoamaan. Tämän ottelun perusteella uskon, että Sami Aittokallio ja Richard Ullberg kykenisivät todennäköisesti paljon parempaan.

Kakkosketju

Kakkosketju ei Kanadaa vastaan toiminut yhtään. Näin porilaisena lähden purkamaan toimimattomuutta Joel Armian suunnalta. Ongelma nimittäin näyttäisi olevan sama kuin viime vuonna, eli ketjun roolittaminen ei vain toimi Armian kannalta. Armia tarvitsee hyvän pelinrakentajan, joka kykenee antamaan kiekon porilaiselle vauhtiin. Nyt ketjussa ei näyttänyt olevan sellaista pelaajaa. Joonas Donskoi vastaa viime vuoden Toni Rajalaa, eli hän on taitava ja lahjakas pelaaja. Donskoi kuitenkin ajautuu helposti kulmaan, josta hän sitten menettääkin kiekon, vaikka hänellä olisi ollut jo aiemmin lukuisia paikkoja antaa hyvä ja helppo syöttö. Miikka Salomäki taas pelaa hyvällä asenteella kummassakin päässä, mutta hän muistuttaa tällä hetkellä viime vuoden Joonas Nättistä. Ratkaisuna sekoittaisin ykkös- ja kakkosketjuja tutumpiin koostumuksiin. Ykkösketju oli eilen Suomen vaarallisin, mutta Mikael Granlundin vierellä on monella pelaajalla mahdollisuus pelata hyvin. Siksi vaihtaisin Donskoin ja Granlundin paikkaa, jolloin kasaan saataisiin alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa toimineet ketjut. Markus Granlundista Armia saisi myös sen kaipaamansa pelinrakentajan. Toinen vaihtoehto olisi nostaa Barkov kakkosketjuun.

Valmennus

Kaikesta huolimatta tämä joukkue ei ole materiaaliltaan ainakaan selvästi viimevuotista heikompi. Suurin ero onkin siinä, että viime vuonna peli oli paljon valmiimpaa, suunnitelmallisempaa ja järkevämpää. Nyt peli oli sekaisin, puolustajat eivät tuntuneet tietävän pelataanko aluetta vai miestä ja hyökkääjät olivat suurimmalta osin kiekon saadessaan kaukana toisistaan. Se vähäinen suunnitelmallisuus nimittäin näytti korostavan nopeita pystysuunnan hyökkäyksiä, joissa pyrittiin antamaan kiekkoa jollekin yksittäiselle pelaajalle kaukana muista omista pelaajista. Eli toisin sanoen Suomi pyrki pelaamaan Kanadan joukkueen kaltaista peliä, vaikka Kanadan pelaajat ovat siinä pieneen kaukaloon tottuneina ja fyysisempinä pelaajina takuuvarmasti suomalaisia parempia. Kaupan päälle näytti siltä, että pikkuleijonat eivät uskoneet itseensä eivätkä uskaltaneet muutamaa yksilöä lukuun ottamatta käyttää vahvuuksiaan. Tässä tilanteessa katseet kääntyvät valmennuksen suuntaan. Onko Raipe oikea kaveri johdattamaan Suomen nuorten maajoukkuetta, kun näytöt valmennuksesta ovat olemattomia? Pelitapa ei toiminut, pelaajat eivät yltäneet parhaimpaansa ja joukkuetta ei pyritty herättelemään ottamalla Gibson pois maalilta.

Mitalipeleihin on kyllä tällä menolla pitkä matka. Ikävä homma, sillä materiaali ei kyllä edelleenkään ole viime vuoden vastaavaa joukkuetta heikompi.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kinnostavia pelaajia nuorten MM-kisoissa

Nuorten MM-kisat tuovat jälleen esille tulevia tähtipelaajia, joiden nimet tulevat seuraavien vuosien aikana tutuiksi NHL:stä ja maajoukkueista. Seuraavaksi haluankin esitellä joitain näiden kisojen tähtipelaajia, jotka tulevat vielä olemaan kovia jääkiekkoilijoita.

Kanada

Kanada lähtee kisoihin jälleen ennakkosuosikkina. Joukkue on täynnä ensimmäisen kierroksen varauksia. Puolustuksessa Moncton Wildcatsin Brandon Gormley ja Saint John Sea Dogsin Nathan Beaulieu varattiin suht pienillä numeroilla ja heillä on jälleen hyvä kausi alla. Kaikkein huikeimmassa vireessä on puolustajista kuitenkin ollut 1,5 pistettä ottelussa tällä kaudella tehnyt OHL:n Niagara IceDogsin Dougie Hamilton. 18-vuotias Ryan Murray varataan vasta ensi kesänä, mutta viime keväänä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa hurjaa jälkeä tehnyt pelaaja voi olla jo nyt ratkaisupelaaja. NHL:stä Kanada saa mukaansa hyökkäysvoimaa Tampa Bay Lightningin Brett Connollyn muodossa, sekä taklauksia Devante Smith-Pellyn kanssa. Avainpelaajia ovat myös Winnipeq Jetsissä kautensa aloittanut Barrie Coltsin Mark Scheifele ja yliopistosarja NCAA:n Colorado Collegessa yli pisteen ottelussa tehnyt Jaden Schwartz. Kaksi edellämainittua kuuluvat myös joukkueen lukemattomien ensimmäisen kierroksen varausten joukkoon. Viime keväänä kolmantena Florida Panthersiin varattu Saint John Sea Dogsin Jonathan Huberdeau on myös mukana, mutta loukkaantumisista johtuen hän tuskin on parhaassa mahdollisessa vireessä. Muista nimistä mainittakoon juniorisarjoissa hurjassa vireessä olleet Mark Stone (33 ottelua, 65 pistettä) ja Tanner Pearson (30 ottelua, 66 pistettä).

Latvia

Latvialla on heikko tilanne. Pelaajien taso ei yksinkertaisesti riitä näissä karkeloissa. Maininnan arvoisia pelaajia ei ole montaa. Maalivahti Kristers Gudlevskis on hyvä MHL-vahti (MHL on Venäjän juniorisarja), mutta tämä taso voi olla liikaa. Edmonton Oil Kingsin riveissä WHL:ää pelaava Kristians Pells on hyökkäyksen avainnimiä. Suurin huomio kannattaa kuitenkin laittaa tulevia varaustilaisuuksia silmällä pitäen 17-vuotiaisiin Zemgus Gigensonsiin (hyvät tehot USHL:ssä) ja Teodors Blugersiin (hyvät tehot USHS:ssä). He voivat olla jo nyt Latvian parhaita pistemiehiä, mutta ihmetekoihin he eivät kyllä kykene. Puolustuksessa avainpelaaja on QMJHL:ssä pelaava Nikita Kolesnikovs.

Ruotsi

Ruotsilla on nykyään aina mitaleita rutiinisuorituksella tavoitteleva joukkue, mutta tällä kertaa naapurimaa joutuu lähtemään kisoihin ehkä hivenen aiempia vuosia heikommalla joukkueella. Ruotsilla on kuitenkin kivikova ykkösvahti, kun Elitserienin Luulajassa huippukauden pelannut Johan Gustafsson on maalilla. Hän lienee näiden kisojen parhaita maalivahteja. Puolustuksen kärkenä toimivat ensimmäisellä kierroksella NHL:ään varatut Färjestadin kahden suunnan puolustajat Jonas Brodin ja Oscar Klefblom. Kiekollisesta taidosta, mutta samalla myös virhealttiudesta vastaa suuria minuutteja tahkova Jokereiden John Klingberg. Hyökkäyksessä on kovempia nimiä. Eniten voi odottaa Ottawa Senatorsissa kauden aloittaneelta, mutta Djurgårdeniin lähetetyltä ykköskierroksen varaukselta Mika Zibanejadilta. Johan Larsson lienee toinen johtotähti, sillä hän on tehnyt hurjia tehoja nuorten maajoukkueissa sekä tällä kaudella myös Brynäsin joukkueessa. Taustatukea tuovat Djurgårdenin Pontus Åberg sekä Frölundan Johan Sundström. Kiinnostava pelaaja on myös ensi kesänä todennäköisesti kymmenen ensimmäisen pelaajan joukossa varattava Filip Forsberg. Pärjääkö Leksandin Allsvenskan-joukkueessa pelaava hyökkääjä nuorten MM-kisoissa?

Slovakia

Slovakian juniorituotannon taso on romahtanut totaalisesti. Tässäkin joukkueessa ne parhaimmat pelaajat pelaavat Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa. Slovakialla on tällä kertaa melko hyvä puolustus, jonka tähdet ovat WHL:n Prince George Cougarsin Martin Marincin, WHL:n Edmonton Oil Kingsissä hyvin esiintynyt Martin Gernat sekä jo viime kaudella viisi pistettä nuorten MM-kisoissa tehnyt QMJHL:n Gatineau Olympiquesin Adam Janosik. Hyökkäys on kahden pelaajan varassa. 45 pistettä QMJHL:ssä tehnyt Tomas Jurco ja 37 pistettä WHL:ssä iskenyt Marek Tvrdon ovat joukkueen ainoat valopilkut. Seurattavaa toki löytyy myös nuoremmasta kaartista. Juuri ja juuri 17 vuotta täyttänyt HK Dukla Trencinin Marko Dano on tällä hetkellä Slovakian jääkiekon suurimpia lupauksia ja päässee jo nyt mukaan nuorten MM-kisoihin.

Suomi

Suomella on siitä hyvä tilanne, että ero kärkeen on todennäköisesti pienempi kuin pitkään aikaan. Ikävä kyllä meiltä puuttuu nyt huippuvahti. Puolustus on myös heikkous. Bluesin fyysinen peruspuolustaja Jani Hakanpää on joukkueen ainoa NHL:ään varattu 1992-syntynyt puolustaja. Onneksi 18-vuotiaista puolustajista löytyy roppakaupalla potentiaalia OHL:n London Knightsin Olli Määttän, Kärppien Ville Pokan ja TPS:n Rasmus Ristolaisen muodossa. He ovat jo nyt ratkaisevassa roolissa. Hyökkäyksessä suurin tähti on ehdottomasti HIFK:n Mikael Granlund, joka on tässä turnauksessa hyökkääjien kirkkainta kärkeä. Granlundin kanssa pelannee pikkuveli Markus ja Jokereiden Teemu Pulkkinen, jotka myös tarjoavat hyvää tulitukea Mikaelille. Hyvänä puolena on se, että Mikael Granlund on pelannut jo aiemmin erinomaisesti kummankin kanssa. SM-liigassa vakuuttavasti ovat viime aikoina pelanneet myös Kärppien Miikka Salomäki, Ässien Joel Armia sekä vasta 1,5 vuoden päästä NHL:ään varattava Tapparan superlupaus Aleksandr Barkov.

Kuva: © Jari Salko

Sveitsi

Sveitsillä on tällä kertaa kasassa yllättävän vahva joukkue, vaikka Nino Niederreiter puuttuukin. Kasassa voi olla hänen puuttumisestaan huolimatta maan kaikkien aikojen vahvin hyökkäys. Suurin hyökkäyspään tähti on Calgary Flamesin ensimmäisen kierroksen varaus Sven Bärtschi, jolla on takanaan huikea kausi WHL:n Portland Winterhawksissa. Hyökkääjistä viime vuoden joukkueesta jatkavat hyvät kisat pelannut Ambri-Piottan Gregory Hofmann, Klotenissa kahdeksan pistettä tehnyt Samuel Walser sekä selvän askeleen viime kaudesta eteenpäin ottanut Bernin Joël Vermin. Hyökkäykselle hyvä uutinen on myös hyvin Sveitsin liigassa esiintyneiden Luganon Dario Simionin sekä erityisesti 12 pistettä 19 ottelussa Bernin riveissä iskeneen Christoph Bertschyn nousu parrasvaloihin. Hyvät kisat voivat nostaa nuorukaisten osakkeita tuntuvasti ensi kesän varaustilaisuutta silmällä pitäen. Pohjois-Amerikasta avuksi tulee myös hyvän kauden pelannut Tanner Richard. Omassa päässä materiaali on ikävä kyllä heikko ja OHL:n Plymouth Whalersiä edustava Dario Trutmann voi olla Sveitsin ainoa pisteitä tekevä puolustaja.

Tanska

Tanskan heikosta joukkueesta muutama pelaaja kannattaa nostaa esille. Ehdoton ykköstähti on ensimmäisen kierroksen varauksen saanut Nicklas Jensen, jonka kausi OHL:n Oshawa Generalsissa on sujunut viime kauttakin vakuuttavammin. Viime vuonna sarjaporrasta alempana tuloksiin kykenivät myös Tanskan liigan Herningissä yli pisteen ottelussa iskenyt Thomas Spelling, saman seuran Patrick Bjorkstrand sekä Malmön junioreissa pelaava Nicolai Meyer. Mutta pystyvätkö he samaan esimerkiksi Kanadaa vastaan? Puolustuksessa Tanskan liigan Esbjergin Jannick Christensen lienee kärkinimi, mutta hänellekin tulee varmasti ongelmia huippumaiden pyörityksessä. Tanskalla on kuitenkin pari todella kiinnostavaa pelaajaa, sillä vasta 16-vuotiaat Mads Eller ja Oliver Bjorkstrand ovat jo nyt suuressa roolissa. Kumpikin saatetaan varata parin vuoden päästä NHL:ään, joten nimet ylös.

Tšekki

Tšekin juniorituotanto on yskinyt pahemman kerran, eikä tänäkään vuonna Martin Frkin poissaollessa paljoa voi luvata. Jo paikka kuuden joukosta olisi suuri saavutus. OHL:n Ottawa 67's:n maalivahti Petr Mrazek onneksi antaa Tšekille hyvät mahdollisuudet voittaa pelejä. Kentällä onkin sitten hiljaisempaa. Puolustuksessa kärkinimet ovat KHL:n Lev Popradin riveissä esiintyvä Bohumil Jank sekä WHL:ssä Vancouver Giantsin riveissä yllättävän vaisun kauden pelannut David Musil. Hyökkääjistä kannattaa seurata Slavia Prahassa 15 pistettä tehneen Tomas Hertlin otteita sekä KHL:n Lev Popradin Jiri Sekacin esityksiä. Philadelphia Flyersin harjoitusleirillä ihailua osakseen saanut Tomas Hyka on myös mukana ja QMJHL:n Gatineau Olympiquesin hyökkääjä on todennäköisesti Tšekin parhaimpia hyökkääjiä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös Dmitrij Jaskinin esityksiin. Lupaavan pelaajan ura ei ole edennyt odotetulla tavalla ja nähtäväksi jääkin, että jatkuuko Slavia Prahassa vaisun kauden pelanneen hyökkääjän heikko vire myös nuorten MM-kisoissa.

USA

Yhdysvalloilla on nykyään aina mestaruuteen kykenevä joukkue. Nytkin jalkeilla on tasapainoinen ja hyvä kalusto. Mahdollisuuksia ei ainakaan heikennä oletusarvoltaan kenties turnauksen kovimman maalivahdin Jack Campbellin pelaaminen joukkueessa. Puolustus kärsii Carolina Hurricanesin riveissä pelaavan Justin Faulkin puuttumisesta, mutta kalusto on silti kova. Tulosta kannattaa odottaa ainakin Dakotan yliopistossa pelaavalta Derek Forbortilta, Michiganin yliopistoa edustavalta Jon Merrilliltä sekä Bostonin yliopiston Adam Clendeningiltä. Hyökkäyksessä on myös kovia pelaajia. Kuudella pisteellä Charlie Coyle oli jo viime vuonna USA:n parhaita pistemiehiä. Samoin Nick Bjugstad saalisti jo viime kisoissa neljä pistettä ja nyt kannattaa odottaa vieläkin kovempia tehoja. Viime kauden joukkueesta jatkavat myös WHL:n Medicine Ice Tigersin Emerson Etem ja Denverin yliopiston Jason Zucker. Huomion arvoinen pelaaja on myös OHL:n Plymouth Whalersin J.T. Miller, joka teki viime vuonna alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa vakuuttavat 12 pistettä.

Venäjä

Venäjällä on kaksijakoinen joukkue. Maalivahtipeli on suuri kysymysmerkki, eikä puolustus johtotähtinään KHL-joukkue Metallurg Novokuznetskin Zakhar Arzamatsev sekä Traktor Tsheljabinskin Nikita Nesterov myöskään vakuuta. Sen sijaan hyökkäys on huikea. Viime kauden kultajoukkueesta jatkaa vain yksi pelaaja, mutta se pelaaja on sitäkin kovempi. Jevgeni Kuznetsov ratkaisi viime vuonna Venäjälle kullan lähes yksin, eikä Traktor Tsheljabinskissä pelaavan hyökkääjän tämä kausi ole ollut yhtään heikompi. MHL:ssä Nikita Gusev on myös tehnyt kovia tehoja ja samalla hän toimii hyvänä MHL:n tason mittarina. TsSKA Moskovan Nikita Kutserov teki keväällä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa huimat 21 pistettä ja pistetehtailu voi jatkua nytkin. Kiinnostavaa on nähdä myös Pohjois-Amerikassa viime vuodet pelanneiden ja NHL:ään varattujen pelaajien taso verrattuna Venäjällä pelanneisiin hyökkääjiin. OHL:ssä pelaavien Windsor Spitfiresin Aleksandr Khoklatshevin, London Knightsin Vladislav Namestnikovin ja Barrie Coltsin Ivan Teleginin pistetahti on ollut ainakin Kanadan juniorisarjoissa hyvää. Oman mausteensa Venäjän hyökkäykseen tuovat seuraavan varaustilaisuuden kenties kaksi kovinta nimeä. QMJHL:n Queber Rampartsin Mihail Grigorenko ja OHL:n Sarnia Stingin Nail Jakupov voivat jo nyt tehdä kovat tehot.

Nuorten MM-kisat alkavat 26. päivä. Suomi joutuu heti kovaan testiin, kun vastaan asettuu ennakkosuosikki Kanada.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Kuukauden juniori: Mikko Vainonen

Vuoden viimeiseksi kuukauden junioriksi valikoitu HIFK:n puolustaja Mikko Vainonen. Seuraavaksi sarja jatkuu tammikuun lopulla.

Mikko Vainonen
189 cm / 93 kg
Syntynyt 11.4.1994 Helsingissä
Kasvattajaseura: HIFK

Vainonen on lukeutunut pidemmän aikaa ikäluokkansa parhaimpiin puolustajiin. Hänet valittiin jo Pohjola-leirillä tähdistökentälliseen ja sen jälkeen hän on ollut ikäluokkansa maajoukkueen vakiokalustoa. 1994-syntyneistä Määttä, Pokka ja Ristolainen ovat saaneet Vainosta enemmän huomiota, mutta SM-liigassakin kuusi ottelua pelanneen puolustajan nimi kannattaa painaa mieleen.

HIFK:n pelaaja osaa juuri sen tehtävän parhaiten, mitä puolustajalta odotetaankin. Hän puolustaa hyvin ja sijoittuu omassa päässä erinomaisesti. Tämän lisäksi hän on otteissaan erittäin varma ja antaa yleensä hyvän ensimmäisen syötön. Vainonen käyttää kokoaan erinomaisesti hyödykseen oman pään pelissä. Hän on fysiikaltaan jo nyt vakuuttava, eikä hän päästä vastustajan hyökkääjiä maalin eteen. Vainonen myös taklaa mikäli tilaisuuden tullen. Laidan vieressä puolustaja yleensä voittaa kaksinkamppailut käyttäen kroppaansa hyvin hyödykseen.

Olen lukenut, että Vainosen liike ei olisi erityisen hyvää. Ensimmäiset potkut eivät toki olleet erityisen tehokkaita, mutta omaan silmääni luistelu ei näyttänyt erityisen huonolta. Mielestäni Vainosen liike oli koko ja ikä huomioiden tehokasta ja teknisesti melko hyvässä kunnossa. Puolustaja oli melko nopea luistimilla ja varsinkin pienen kiihdytyksen jälkeen hänen vauhtinsa oli jo varsin vakuuttava. Olisiko niin, että Vainosen liike on parantunut viimeisen vuoden aikana?

Kuva: © Julia Heino

Nuoren puolustajan suurimmat heikkoudet ovat hyökkäyspään taidoissa. Vainosen perussyötöt ovat hyviä ja napakoita, mutta erityisen näyttäviä syöttöjä hän ei anna. Käsistään puolustaja ei ole erityisen vakuuttava. Mailankäsittely on vain kohtuullista, eikä puolustaja yrittänyt minkäänlaisia harhautuksia. Työskentely mailan kanssa jäi pelkkään perustyöskentelyyn. Ilmeisesti Vainosella on hyvä laukaus, mutta hän ei käytä sitä kovinkaan usein. Näin oli myös Porissa, sillä Vainonen ei laukonut kunnolla kertaakaan.

Yksi huomattava seikka Vainosessa on se, että hänellä tuntuu olevan taipumusta johtajaksi. Hän pelasi Porissa HIFK:n kapteenina, eikä se rooli ole ollut tuntematon myöskään maajoukkueessa. Puolustaja on ollut kapteeni alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa ja tällä kaudella myös alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa. Ei voi olla enää sattumaa, jos pelaaja on valittu näin monta kertaa kapteeniksi.

Vahvuudet:
Puolustaminen
Fysiikka

Heikkoudet:
Mailankäsittely
Hyökkäyspeli

Vainonen vakuutti minut ottelun aikana, vaikka HIFK hävisikin ottelun Ässiä vastaan selvästi. Varmana fyysisenä puolustajana hän oli erinomainen. Ottelun perusteella en ihmettele yhtään valintaa nostaa Vainonen pelaamaan liigapelejä. Hänellä on kykyjä nousta ennen pitkää erittäin hyväksi peruspuolustajaksi jopa kansainväliselle tasolle. NHL-varaus on todennäköinen ja ensi kaudella Vainonen saattaa pelata jo vakituisesti SM-liigaa. Älkää kuitenkaan odottako mitään näyttävästi pelaavaa lupausta, vaan fiksusti ja varmasti pelaavaa fyysistä puolustajaa.

torstai 15. joulukuuta 2011

Stephen Dixon on Ässien tärkein hyökkääjä

Olen vahvasti sitä mieltä, että Ässien tämän kauden tärkein hyökkääjä ei ole Tomas Zaborsky. Toki slovakkilaituri on ollut huikaisevan hyvä. Jääkiekon seuraaja ei voi muuta kuin ihailla, jos joku tekee 26 maalia 32 ottelussa. Tärkeämpänä kuitenkin pidän kentän kummassakin päässä loistanutta Stephen Dixonia, joka on omalla toiminnallaan auttanut Zaborskyä pääsemään hurjaan vireeseen. Dixon on tällä hetkellä kaikin tavoin erinomainen ja hänestä on tullut omasta mielestäni liigan paras sentteri heti Mikael Granlundin jälkeen.

Porilaiset saivat odottaa Dixonia melko kauan. Matti Kuparisen lähdettyä kotikaupungistaan Kuopiion Ässien urheilujohtaja Mika Toivola lupasi patapaidoille joukkueen entistä kapteenia kovemman pelaajan. Mutta kevät kului ilman uutisia. Samoin kului heinäkuu, vaikka Pohjois-Amerikasta vapautui moni pelaaja sopimuksestaan. Elokuun loppupuoliskollakaan ei kuulunut mitään ja Jatkoajan keskustelupalstalla meno oli sen mukainen. Siellä heiteltiin heinä-elokuussa ties mitä nimiä, kuten Jason Williams, Paul Szczechura, Ryan Stone, Blair Jones, Justin Hodgman, Juraj Mikus ja Jarno Koskiranta. Jotkut tuntuivat olevan pettyneitä, kun joku näistä meni muualle, vaikkei Ässät kaikille edes ollut tarjonnut sopimusta. No, onneksi elokuun viimeisinä päivinä Toivola sai työnsä päätökseen ja Stephen Dixon saapui Poriin.

Sentterin syttyminen kesti hetken. Jo ensimmäisissä peleissä toki näki, että Dixon on pelimies. Aivan heti eivät hyvät esitykset realisoituneet pisteiden muodossa. Viiden ottelun jälkeen Dixon oli kerännyt yhden syöttöpisteen ja Veikkaaja suuressa viisaudessaan totesi Dixonin olevan potentiaalinen floppi. No, sen jälkeisissä 27 ottelussa onkin sitten tullut 34 pistettä. Lisäksi Dixon sai yhdessä Zaborskyn kanssa jopa Radek Smolenakin näyttämään hyvältä. Smolenak johti alkukaudesta SM-liigan maalipörssiä, mutta lähdettyään Dixonin viereltä tshekki on ollut suorastaan luokaton. Smolenakin tilalle tuli Veli-Matti Savinainen, jonka tultua kanadalaissentterin kentälliseen on Dixonin ja Zaborskyn pistetahti vain kohentunut entisestään.


Dixon on näin hyvä siksi, että hän on monipuolinen ja hyvä sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Smolenakin kanssa Dixon joutui koko ajan olemaan varpaillaan oman pään pelaamisessa, sillä hänen laitureidensa vahvuusalue ei ollut puolustuspelissä. Sentteri näytti jo silloin, että hän osaa puolustaa erinomaisesti. Mutta Savinaisen tultua hänen kentälliseensä on Dixon päässyt käyttämään aiempaa vapautuneimmin hyökkäyspään taitojaan, eikä niissä ole juuri moitittavaa. Kanadalainen luo peliä liigatasolle erinomaisesti eikä laukauskaan ole huono. Peliälyltään, työmoraaliltaan ja luistelultaan hän on myös erittäin hyvä. Kokonaisuutena Dixon on siis erinomainen pelaaja Suomen kaukaloihin. Tämän kauden esitysten perusteella hänen pitäisi pelata jossain ihan muussa sarjassa kuin SM-liigassa.

Enää ei Porissa tarvitse haikalla Zagrapanin (12 ottelua 0+1), Stonen (25 ottelua 6+4) tai edes Hodgmanin (30 ottelua 4+14) perään. Hyvää kannatti tällä kerralla odottaa. Ässien toimisto tekisi varmasti mielellään jatkosopimuksen sentterin kanssa, mutta porilaisten harmiksi (ja muiden onneksi) Dixon tuskin pelaa ensi kaudella Suomessa. Eiköhän jokin kolmikirjaiminen N:llä tai K:lla alkava sarja kanadalaishyökkääjän nappaa.

Mutta nautitaan Dixonin hyvistä suoritusta vielä tämä kausi.

torstai 8. joulukuuta 2011

Päivä, jolloin puolustaja pelasi hyökkääjänä

Keskiviikkona Porissa TPS:llä oli erikoinen kokoonpano. Jostain syystä kanadalaispuolustaja Mario Scalzo oli merkattu sentteriksi. Ottelun alussa kiinnitin huomiota puolustajan pelipaikkaan ja kieltämättä oli hämmentävää nähdä Scalzo aloituksissa.

Yleensä viimeistään junioriuran lopulla pelaajille vakiintuu jokin tietty pelipaikka. Joistain tulee hyökkääjiä ja joistain puolustajia, eikä sitä helposti lähdetä enää muuttamaan. Aivan ainutkertaista se ei kuitenkaan ole edes ammattilaiskiekkoilussa, että pelipaikkaa muutetaan hetkellisesti. Esimerkiksi Petteri Nummelin pelasi aikanaan NHL:ssä joitain pelejä hyökkääjänä ja Sami Kapanen puolestaan puolustajana. Suurempana erikoisuutena Dustin Byfuglien teki piste-ennätyksenä siirryttyään Chicago Blackhawksin hyökkääjän roolista Atlanta Thrashersin puolustajan rooliin viime kautena. Tällaiset muutokset eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä, eivätkä useimmiten edes järkeviä.

Päävalmentaja Pekka Virran mukaan suunnitelmana oli mennä ottelu kolmella sentterillä ja siirtää Scalzo sitten puolustajan tontille tarpeen tullen. Tarve muutokselle tuli yllättävän myöhään. Viime kevään MM-kisoissa Kanadaa edustanut puolustaja pelasi hyökkääjän tontilla kaksi ensimmäistä erää. Vasta sitten Ässät onnistui maalinteossa, jolloin Scalzo hälytettiin hänelle ominaiselle pelipaikalle.

Ottelun jälkeen puolustaja itsekin oli hivenen hämmentyneen oloinen hänen komennuksestaan hyökkääjän paikalle. Urallaan hän on pari kertaa esiintynyt hyökkääjänä, mutta tämänkertainen komennus silti tuntui olleen hivenen yllättävä. Scalzo oli toki ollut jo aiemmin viikolla harjoituksissa nelosketjun sentterinä Janne Hauhtosen ollessa sivussa, mutta yleensä TPS:n joukkueeseen on näissä tilanteissa nostettu joku nuori höykkääjä junioreista edustusjoukkueen mukaan. Syystä tai toisesta valmennus päätti nyt toisin.

Nelosketjun sentterinä ei siis pelannut Rasmus Kulmala tai Santtu Huhtala. He pelasivat samaan aikaan Turussa nuorten SM-liigaa. Ennemmin sentterinä peluutettiin puolustajaa. Ja sekin on sinällään varsin erikoinen vaihtoehto. Jos puolustajaa peluutetaan hyökkääjänä, niin yleisimmin häntä peluutetaan laidalla. Nyt laidalla pelasi sentterinä monta ottelua pelannut Mika Viinanen, joka olisi ollut omissa ajatuksissani loogisempi vaihtoehto keskellä. No, kaiketi Pekka Virralla oli jokin hyvä syy tuohonkin ratkaisuun.

Mutta eiköhän tämän ottelun perusteella voida sanoa, että Scalzolle luontevin pelipaikka on puolustaja. Aloituksissa hän ei ollut erityisen vaarallinen, eikä muutenkaan loistanut hyökkäyspäässä. Eiköhän se ole niin, että kiekollisena puolustajana hänestä on enemmän iloa hyökkäyspelille kuin nelosketjun sentterinä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Suomi matkaa nuorten MM-kisoihin osin yllättävillä pelaajilla

Raimo Helminen valitsi ensimmäisen MM-leiriryhmän vuodenvaihteen nuorten MM-kisoja silmällä pitäen. Minun valinnat olisivat olleet hivenen erilaiset (kuten tämä teksti osoittaa). Raipen valinnoissa on pari yllättävää valintaa. Ja toisaalta joukosta puuttuu pari pelaajaa, joiden oletin olevan mukana.

Maalivahdit:

Richard Ullberg, SaiPa
Sami Aittokallio, Ilves
Christopher Gibson, Chicoutimi Sagueneens QMJHL
Jonathan Iilahti, Blues

Puolustajat:

Olli Määttä, London Knights OHL
Simo-Pekka Riikola, KalPa
Konsta Mäkinen, Ilves
Rasmus Ristolainen, TPS
Jani Hakanpää, Blues
Miro Hovinen, Jokerit
Ville Pokka, Kärpät
Joonas Valkonen, Blues
Julius Nyqvist, HIFK

Hyökkääjät:

Teemu Pulkkinen, Jokerit
Alexander Ruuttu, Jokerit
Joel Armia, Ässät
Markus Granlund, HIFK
Markus Hännikäinen, Jokerit
Roope Hämäläinen, SaiPa/Jukurit
Miro Aaltonen, Blues
Aleksander Barkov, Tappara
Mikael Granlund, HIFK
Miikka Salomäki, Kärpät
Petteri Halinen, JYP
Joonas Donskoi, Kärpät
Mikael Kuronen, Ilves
Otto Paajanen, HPK

Toki helppoja valintoja oli lukuisia. Tuskin kukaan tästä maasta olisi pudottanut kisoista pois esimerkiksi Mikael Granlundia, Markus Granlundia, Teemu Pulkkista, Joel Armiaa, Miikka Salomäkeä, Joonas Donskoita, Olli Määttää tai Jani Hakanpäätä. He kaiken mukaan eivät ole siinä joukossa, josta putoaa valituista vielä maalivahti, kaksi puolustaja ja yksi hyökkääjä.

Maalivahdeissa uskon edelleen Aittokallion ja Gibsonin valintaan. Aittokallio on kuitenkin ollut ikäluokan ykkösvahti pitkään ja on pelannut liigassakin melko hyvin. Gibsonin kausi on ollut QMJHL:ssä vähän vaikeampi, mutta hän on tottunut jo pieneen kaukaloon. Richard Ullberg on lähin haastaja ja hän on torjunut SaiPassa erinomaisesti. Onkin ihme, jos hän ei pääse mukaan kolmosvahdiksi. Iilahti saanee jäädä Suomeen.

Puolustuksessa olisin ottanut mukaan aiempien suunnitelmien vastaisesti Konsta Mäkisen, sillä hänen esityksensä liigassa ovat olleet positiivisia, ja eiköhän Helminen tiedä, mitä hänestä saa irti. Määttä, Riikola, Ristolainen, Hakanpää ja Pokka olivat omassa joukkueessani ja he voivat olla jo melko varmoja omasta kisalipustaan. Mutta kuka joukosta Valkonen, Nyqvist ja Hovinen pääsee sitten kisoihin? Jos (ja varmaan kun) pienikokoinen Mäkinen pääsee kisoihin, niin mielestäni Nyqvistille ei yksinkertaisesti ole käyttöä. Valkosen ja Hovisen paremmuus ratkennee sitten Kanadan leirillä. Oma veikkaukseni on Valkonen, vaikkakin olisin edelleen ottanut ennemmin mukaan HIFK:n riveissä kuusi liigaottelua pelanneen Mikko Vainosen.

Miro Aaltonen pääsi mukaan MM-leirille.

Raipe kuuli selvästi toiveeni, tai sitten huomasi selvän puutteen joukkueessa. Nyt alempiin ketjuihin on valittu selvästi viime turnausta enemmän kokoa ja puolustustaitoa. Sen vuoksi pienikokoisille taitokiekkoilijoille jäi aiempaa vähemmän paikkoja. Tarjolla on todennäköisesti vain yksi paikka kolmosketjun laidalla ja se meni nyt ilmeisesti Miro Aaltoselle. Tosin itse olisin valinnut toisin. Teuvo Teräväinen on ollut koko kauden ajan mielestäni Aaltosta hivenen vakuuttavampi, ja viime aikoina myö serinomaisessa vireessä SM-liigassa ollut Teemu Rautiainen oli ajanut papereissani Aaltosen ohitse. Ikävä kyllä tämä saattoi viedä Teräväisen ensimmäisen kierroksen varauksen, jollei nuori laituri pelaa erinomaista loppukautta liigassa. Mutta sinällään ymmärrän valinnan, sillä paikkoja kuuden parhaan laiturin joukossa on rajallinen määrä. Se taas vaatii sen, että Roope Hämäläinen putoaa leiriltä, kuten hänen pitäisi. Pienikokoinen hyökkääjä on ollut koko kauden ajan melko vaisu eikä oikein sovi alempiin ketjuihin. Jos hän on mukana, niin en voi muuta kuin ihmetellä valintaa. Teräväinen ja Rautiainen kun ovat monta tasoa Hämäläistä parempia pelaajia.

Alemmat ketjut olisin valinnut myös toisin. OHL:ssä pelaava Mika Partanen jäi pois joukkueesta, vaikka hän on pelannut Pohjois-Amerikassa ja tottunut pieneen kaukaloon. Myös Micke Åsten jäi pois lukuisista alemmissa ketjuissa pelatuista liigapeleistä huolimatta. Hän olisi ollut mielestäni erinomainen valinta alempiin ketjuihin. Joel Mustosen pudottaminen oli kuitenkin se suurin yllätys. Mielestäni hänen olisi pitänyt olla ehdottomasti kisakoneessa Ruotsissa annettujen näyttöjen perusteella. Ilmeisesti Raipe oli eri mieltä, ja kun Mustonen ei ollut Vaasan turnauksessa, niin häntä ei ilmeisesti muka kaivattu. Mutta miksei häntä sitten valittu MM-leirille, jos kerran mukana on sellainenkin suuruus kuin Roope Hämäläinen?

Näin alempiin ketjuihin jäisivät Markus Hännikäinen, Otto Paajanen, Petteri Halinen ja Mikael Kuronen. Hännikäinen, Paajanen ja Kuronen ovat pelanneetkin jo liigassa nimenomaan alemmissa ketjuissa. Halinen puolestaan on ollut Mestiksessä alempien ketjujen isokokoinen sentteri, joten hänen valintansa nelosketjun keskelle on ihan looginen.

Oma ketjurulettini pyöräyttäisi siis tällaisen kokoonpanon Kanadaa vastaan pelattavaan avausmatsiin:

Aittokallio
Gibson

Määttä - Hakanpää
Riikola - Ristolainen
Valkonen - Pokka
Mäkinen

Ma. Granlund - Mi. Granlund - Pulkkinen
Donskoi - Salomäki - Armia
Hännikäinen - Barkov - Aaltonen
Paajanen - Halinen - Ruuttu
Kuronen

Kroatialainen SM-liigassa

Viime perjantaina tehtiin historiaa, kun Borna Rendulic pelasi ensimmäisen liigaottelunsa. Hänestä tuli silloin ensimmäinen SM-liigassa pelannut kroatialaiskiekkoilija. Erinomaisesti on nuorten SM-liigassa esiintynyt pelaaja ansaitsikin liigadebyyttinsä. Huikea saavutus kiekkoilijalta, jonka maassa jääkiekko ei ole mikään suuren yleisön suosikkilaji. Suomessakin hän pelaa ihan vain siksi, että hän halusi pelata jääkiekkoa, eikä Kroatiassa ollut sille oikein mahdollisuutta.

Mutta millainen pelaaja on Borna Rendulic?

Hän on todella taitava mailankäsittelijä. Hän osaa harhauttaa ja tekeekin sitä todella usein. Mailankäsittely on muutenkin kunnossa, sillä hän syöttää hyvin ja ottaa syöttöjä hyvin vastaan. Myös laukaus on hänen ikäisekseen todella hyvässä kunnossa. Nuorten SM-liigassa moni maalivahti on jäänyt ihmettelemään kroaatin tulista vetoa. Hyökkäyspään taidot ovat siis Rendulicilla kunnossa. Myös fysiikka on kunnossa, sillä 192-senttinen ja 88-kiloinen hyökkääjä oli fysiikaltaan Nuorten SM-liigassa ylivertainen, eikä hänen SM-liigassakaan tarvitse hävetä kokoaan. Myös luistelunopeus on hyvä, kunhan hän pääsee vauhtiin.

Toisaalta kroaattikiekkoilijan vahvuuksiin ei kuulu puolustuspeli. Omassa päässä kroaatti on laiska ja lähes aina väärin sijoittunut. Puolustustyöskentely aiheuttikin Ässille ongelmia Lukko-ottelussa, kun puolustuspäässä heikot Rendulicin ja Radek Smolenak olivat samaan aikaan kentällä. Myös Rendulicin peliäly on vieläkin puutteellinen ja edelleen on näkyvissä sitä, että hän yrittää haastaa vielä yhtä puolustajaa, vaikka järkevämpää olisi syöttää vapaalle miehelle. Tämä ongelma on kuitenkin vähentynyt verrattuna viime kauteen. Myös pelin taso vaihtelee. Välillä A-nuorissa Rendulic dominoi peliä miten halusi, välillä taas pelaaminen ei näyttänyt oikein kiinnostavan.

Rendulic pääsi kuitenkin melko hyvin heti liigatasolle mukaan. Hänelle tuli pieniä ongelmia liikkeen terävyyden kanssa ja kikat eivät ihan samalla tavalla toimineet kuin junioreita vastaan. Mutta taidot ja erityisesti laukaus osoittautuivat heti liigatasolle riittäviksi, ja esitykset varmasti paranevat, kunhan kroaatti tottuu liigan vauhtiin. Nuorten SM-liigan kävelyvauhdista kun ei välttämättä ihan heti SM-liigan nopeuteen totu. Se suurin ongelma on kuitenkin vähemmän yllättäen puolustuspelaaminen, eikä se tule muuttumaan. Hänen kanssaan tarvitaan siis muita puolustuspään taitajia, tai muuten Rendulicin ollessa kentällä tulee ongelmia oman pään pelissä.

Keskiviikkona Borna Rendulic pelaa jälleen. Porissa Ässiä vastaan pelaa TPS. Rendulic pelaa silloin todennäköisesti nelosketjussa yhdessä Nico Aaltosen ja Mika Niemen kanssa. Joko silloin tulisi liigauran avauspiste?