Kuukauden juniori: Samu Markkula

Alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa esiintyneiden pelaajien esittely jatkuu. Nyt kuukauden junioriksi valikoitu jyväskyläläiskiekkoilija.

Samu Markkula
175 cm / 76 kg
Syntynyt 27.2.1994 Jyväskylässä
Kasvattajaseura: JYP

Markkula on ollut ikäluokkansa kärkinimiä koko junioriuransa ajan. Jo Pohjola-leirillä hänet valittiin leirin tähdistökentälliseen ja sen jälkeen hän on pelannut lähes jokaisessa ikäluokkansa maaottelussa. U17-maajoukkueessa hän teki vielä pisteen ottelussa, mutta tällä kaudella U18-maajoukkueessa 11 ottelua ovat tuoneet vain neljä pistettä.

Nuoren pelaajan luistelu on todella hyvän näköistä. Erityisesti saatuaan pari potkua hän on todella nopea ja kykenee tekemään nopeita käännöksiä. Hänen luistelunsa ansiosta hän on junioritasolle varsin vaikeasti pideltävä hyökkääjä. Ensimmäiset potkut voisivat olla kenties hivenen parempia, mutta luisteluun tullee vielä entistäkin enemmän voimaa, kunhan jalkoihin tulee lisää lihasta.

Kuva: © Mikko Ruohola

Markkulan kahden suunnan peli on varsin vahvaa. Hän on todella aktiivinen kentän kummassakin päässä. Hyökkäyksessä hän tekee paljon töitä ja karvaa tehokkaasti. Ja vaikka hän onkin laituri, hän ei unohda velvoitteita omassa päässään, vaan myös puolustaa samanlaisella aktiivisuudella kuin hyökkäysalueella. Karvaaminen onkin hänen selkeitä vahvuuksiaan.

Hyökkääjän suurimpia heikkouksia on hänen kokonsa. Hän ei ole erityisen iso pelaaja ja näytti kentällä varsin pieneltä. Pientä kokoaan hän pyrkii korvaamaan hyvällä asenteella. Markkula uskaltaa mennä pieniin koloihin, vaikka sieltä tulee mustelmia, uskaltaa kamppailla irtokiekoista ja kykeni puolustamaan itseään pienessä kähinässä oman maalinsa edustalla. Kaikesta huolimatta pieni koko näkyy siinä, että isommat pelaajat kykenevät tehokkaasti estämään hänen etenemistään ja kykenevät horjuttamaan häntä. Markkulan täytyy siis ehdottomasti hankkia lisää voimaa jalkoihin ja keskivartaloon, jotta hän pärjäisi paremmin isokokoisia pelaajia vastaan, joita vastaan hän tulee pelaamaan jatkossa Mestiksessä ja SM-liigassa.

Markkula uskaltaa pitää kiekkoa, mutta kiekko pysyy hänen hallussaan mielestäni lähinnä hyvän liikkuvuuden ansiosta. Hänen mailankäsittelynsä ja harhautuksensa ovat kyllä perushyvällä tasolla, mutta nuo ominaisuudet eivät tarjoa mitään säväyttävää. Syötöt ja syötön vastaanotot ovat myös melko hyviä, muttei erinomaisia. Markkula halusi ainakin Ässiä vastaan laukoa paljon, mutta laukaukset vaativat ehdottomasti parantamista, sillä vielä toistaiseksi hyökkääjän laukaukset ovat hyvälle maalivahdille helppoja torjuttavia.

Vahvuudet:
Luistelu
Kahden suunnan peli

Heikkoudet:
Koko
Ovatko tekniset ominaisuudet kuitenkaan niin hyviä, että niillä pääsee huipulle?

Markkula näytti tämän ottelun perusteella vähän sellaiselta perinteiseltä junioritähdeltä. Luistelu auttaa varmasti jatkossa miesten peleissä, erityisesti kun tekniset taidot eivät ole toivottomia. Mutta hänellä on vielä pitkä matka esimerkiksi SM-liigan kärkiketjuihin ja se vaatii fysiikan parantamista sekä pelikäsityksen ja teknisten taitojen kokonaisvaltaista kehittämistä. Tämän vuoden alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin Markkula on kyllä luonnollinen valinta, sillä hän hoitaa ikäluokkamaajoukkueessa puolustusvelvoitteet hyvin, minkä vuoksi hän sopii vaikka neljänteen ketjuun. Hänen täytyy kuitenkin vielä tehdä paljon töitä edetäkseen liigatason ratkaisijaksi tai edes päästäkseen parin vuoden päästä nuorten MM-kisoihin.

Raha voitti kannattajat

Se ei ole mikään yllätys, että vierasjoukkueen kannattajat tekevät vierailun Porin jäähalliin lauantai-illan peliin. Mutta heille tällä kertaa osoitettu paikka oli yllätys.

Aiemmin vierasjoukkueen kannattajat on suosiolla laitettu istumakatsomoon. C2-katsomo kyetään melko hyvin rajaamaan, siellä on melko vähän mahdollisuuksia suuriin ongelmiin (ellei joku sitten heittele penkkejä) ja sieltä kantaa ääni hyvin muualle halliin. Mutta nyt Jukka Hirsimäki halusi, että C2-katsomoon myydään ihan tavallisia lippuja, sillä vierasjoukkueen kannattajille liput pitäisi tarjota halvemmalla. Ja koska näin Ässät saa huikeasti joitain satoja euroja enemmän rahaa, kannattajat siirrettiin seisomakatsomoon.

Vieläkin erikoisempaa oli se, ettei vierasjoukkueen kannattajia sijoitettu seisomakatsomon reuna-alueille. Heidät päätettiin nimittäin sijoittaa miltei seisomakatsomon keskelle aivan Ässien vaihtoaition taakse. Syynä tähän oli se, että heidän ympärillään oli näin valmiina kaksi rauta-aitaa. Tosin ainakin omasta mielestäni heidät olisi kyllä aivan yhtä hyvin voitu sijoittaa katsomon reunaan seinän ja rauta-aidan väliin, mutta ei sitten väkisin. Ilmeisesti aita on seinää vahvempi materiaali.

Tässä on nyt vain se huono puoli Ässien kannalta, että seisomakatsomo on aina ollut porilaiskannattajien alue. Se on sitä pyhää maata, jonne ei saisi ulkopuolisia päästää. Seisomakatsomo tuo Porin jäähallille sen tunnelman, mistä koko halli tunnetaan niin hyvässä kuin pahassa. Ja vaikka tunnelma Isossamäessä ei ole sitä, mitä se joskus on ollut, on seisomakatsomo paikkana koko porilaisen kannattamisen sielu. Seisomakatsomo on tärkeä osa koko Ässien ja porilaisen jääkiekon identiteettiä, brändiä ja imagoa. Ja sitten yhtäkkiä vierasjoukkueen kannattajat sijoitetaan keskelle pyhää maata.

Kuva: © Jari Salko

HIFK:n kannattajat pyhällä maalla.

Tällä kertaa selviydyttiin vielä ilman ongelmia. HIFK:n kannattajat keskittyivät omiensa kannustamiseen, eivätkä huutaneet mitään provosoivaa. Mutta mikään ei takaa vierasjoukkueen kannattajien turvallisuutta, kun Lukko tai Jokerit tulevat vierailulle. Jos Ässillä peli menee oikein huonosti ja vastustajajoukkueen kannattajat aloittavat pienenkin kuittailun, seisomakatsomosta kyllä löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita haastamaan riitaa.

Porin jäähallin yleisökapasiteetti oli kauden alkaessa 6466. Tämän jälkeen seisomakatsomoon tehtiin kolme noin metrin leveää turvakäytävää. Se ei kuulemma vaikuttanut seisomakatsomoon mahtuvien ihmisten määrään, vaan sama määrä ihmisiä kuulemma mahtuu edelleen seisomaan. Nyt vastustajajoukkueen kannattajat jouduttiin aitaamaan tietylle alueelle ja se vei vielä lisää tilaa seisomakatsomosta. Ilmeisesti seisomakatsomoon on myynnissä edelleen aivan yhtä monta lippua. HIFK-ottelu ei ollut vielä aivan loppuunmyyty, mutta seisomakatsomo oli jo nyt aivan täynnä. Jos ne parisataa ihmistä vielä tulee seisomakatsomoon ja vastustajan kannattajilla on katsomossa oma häkkinsä, voi joku pienempi jo oikeasti olla vaarassa puristua liian täyteen ahdattuun katsomoon.

Tässä tapauksessa Ässät ajatteli vain muutaman sadan euron voittoa ja se tehtiin sekä turvallisuuden että oman joukkueen kannattajien kustannuksella. Kannattaako pieni voitto enää siinä vaiheessa, kun Ässät saa sakot sen seurauksena, että seisomakatsomossa tapahtuu jotain ikävää?

Pahassa pulassa

Enää ei tarvitse jännittää sarjan jumboa. Siinä taistelussa Ilves on ottanut tukevan aseman jäätyään 15 pistettä muista seuroista. Enää tarvitaankin vastaus siihen, että kuinka alas Ilves lopulta kykenee vajoamaan.

Tamperelaisten ongelmat lähtivät liikkeelle heti joukkueen kasaamisesta. Joukkueessa oli alunperinkin muutamia selkeitä puutteita, joita ei missään välissä korjattu. Näistä ensimmäinen oli turhan kova luotto omien kasvattien kykyyn ratkaista pelejä sen perusteella, että Ilves onnistui viime kaudella pääsemään pudotuspeleihin melko nuorella porukalla. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä, että nyt joukkue oli täynnä omia kasvatteja ilmeisesti lähinnä sen takia, että he olivat omia kasvatteja. Monelle pelaajalle tämä oli vasta toinen liigakausi ja nyt ennakkoluulottomuus ei enää riitäkään, kun jääkiekkoilijan arki tuli ikävästi vastaan.

Joukkueen pahin ongelma on kuitenkin sen täydellinen tasapainottomuus. Viime kesänä Pasi Määttänen lopetti pitkän uransa ja samalla Ilves menetti kärkisentterinsä. Jo ennestään kapea sentterikalusto menetti hyvän pelaajan ja olisi ollut oletettua, että Ilves olisi vähillä rahoillaan hankkinut sentterin. Toisin kävi. Ensiksi joukkue hankki kalliin Ville Koistisen ja vähän myöhemmin Martti Järventien ja Vesa Toskalan. Sentteriin ei ollutkaan varaa, vaan ennemmin ylimiehitettiin puolustus. Rahat olivat vähemmän yllättäen kuitenkin vähissä näiden omien kasvattien hankinnan jälkeen ja Koistinen lähetettiinkin Venäjälle ilmeisen pientä korvausta vastaan. Myös Ryan Glenn lähetettiin muualle, joten puolustuksen ylimiehitys on nyt kivasti purettu lähettämällä parhaita jätkiä muualle.

Maalivahtiosaston tapaus on vieläkin surkuhupaisempi. Vesa Toskalan vire viimeisinä vuosina on ollut heikko ja mies on kärsinyt loukkaantumisista. Floppivaara oli ilmeinen, mutta silti tamperelaisseura halusi miehen riveihinsä. Syynä oli varmaankin juuri se, että Toskala on oma kasvatti. Toskala tuskin on halpa mies, joten siksi tilastoista löytyvä yksi voitto koko kauden aikana sekä torjuntaprosentti 88,31 ovat varsin suorastaan naurettavan huonot. Jonkun muunkin mielestä tilanne on huvittava (http://www.koskavesatoskalaviimeksivoitti.eu/). Siitä huolimatta Toskalaa peluutetaan ottelusta toiseen, vaikka Miika Wiikmanin tilastot ovat paremmat.

Vielä surullisempi tilanne on Sami Aittokallion kannalta. Hän olisi viime kauden jälkeen ansainnut kakkosvahdin paikan, mutta sitten paikalle piti tuoda vanha ja väsynyt häviävä maalivahti. Jostain syystä vanha ja väsynyt pelaa vieläkin, vaikka Aittokallio antoi loistavia näyttöjä nuorten MM-kisoissa. Eivätkä ne Aittokallion esitykset liigassakaan kovin heikkoja ole olleet (torjuntaprosentti 91,30%). Kuitenkin Aittokallio on vuodenvaihteen torjunut lähinnä nuorten SM-liigassa. En oikein tajua logiikkaa tuon valinnan takana. Onneksi edes tänään (23.2.) Aittokallio aloittaa liigajoukkueen maalilla.

Ilveksen hyökkäys ei herätä myöskään hirveästi ihailua. Jesse Niinimäki, Masi Marjamäki, Toni Rajala ja kunnossa oleva Joonas Rask vielä menettelevät ihan hyvän liigajoukkueen hyökkäyksessä, mutta alempien ketjujen nuoremmat pelaajat eivät ole saaneet itsestään oikeastaan mitään irti. Keskushyökkääjät ovat puolestaan muuten vain luokattomia. Mark Lee ei ollut hyvä ykkössentteri, mutta toi täytettä ja leveyttä joukkueeseen. Lee päätettiin kuitenkin myydä Ässiin ja tällä hetkellä hän pelaa hyvin Joel Armian kanssa. Ilves sen sijaan luottaa Matias Myttysen, Henri Tuomisen, Antti Kangasniemen ja Michael Keräsen muodostamaan sentterinelikkoon, joka olisi varsin hyvä paketti sarjatasoa alempana.

Kuva: © Jari Salko

Ilves on koko ajan askeleen perässä muita.

Urheilujohtaja Seppo Hiitelän näytöt ovat olleet heikkoja. Hän on onnistunut kasaamaan joukkueen, jossa oli miltei yhtä paljon tasonsa liigassa osoittaneita puolustajia kuin hyökkääjiä ja sai vielä kaupan päälle turhan maalivahdin. Tällaisiin huteihin ei pienen budjetin Ilveksellä olisi varaa. Ei erityisesti silloin, kun joukkueen suurin tarve on keskushyökkääjä. Tuossa tilanteessa Mark Leen sopimuksen purkaminen oli harvinaisen tyhmä temppu. Teon tyhmyyttä vain korostaa se, että Ilves ei koko kauden aikana muka löytänyt tarpeeksi hyvää sentteriä. Jotenkin minun on vain vaikea uskoa, ettei Kangasniemeä tai Myttystä parempaa sentteriä olisi löytynyt jostain alelaarista.

Sitten on se valmennus. Juha Pajuoja teki viime kaudella varsin hyvää työtä Ilveksen peräsimessä, mutta kauden alku oli vaikea. Sitten kun hän toi kauden kuluessa lisää kiekollisia elementtejä peliin pelkän pystysuoran hyökkäämisen lisäksi, hän sai potkut saatuaan joukkueen pelin siedettävään kuntoon. Tilalle päävalmentajaksi urheilujohtaja Hiitelä nimitti urheilujohtaja Hiitelän. Ilmeisesti samalla apuvalmentaja Raimo Helminen sai lisää vastuuta, sillä peli otti saman tien askeleita kohti suoraviivaista peliä. Ikävä kyllä se ei vain toimi, sillä nyt pelaajat jäävät vastustajista jatkuvasti jälkeen, eivätkä pelaajat tunnu tietävän mitä pitäisi tehdä. Tuo kuulostaa siis aivan samalta kuin Suomen nuorten maajoukkueen peli nuorten kisoissa.

Onneksi tuon sekamelskan jälkeen Raipe pääsee ensi kaudeksi ihan päävalmentajaksi. Nuorten MM-kisat olivat olevinaan hyvä näyttö, vaikka pikkuleijonien pelistä puuttui koko ajan punainen lanka. Helmiselle ollaan nyt antamassa liian paljon liian nopeasti. Tässä asiassa syyttävä sormi osoittaa kohti urheilujohtaja Seppo Hiitelää. Samoin sormi osoittaa Hiitelää monessa muussakin asiassa, mikä on tällä hetkellä Tampereella vialla.

Ilveksen tilanne on tällä hetkellä sen verran surkuhupaisa, että Sportilla, KooKoolla tai Jukureilla on paras tilaisuus hetkeen haastaa liigajoukkue liigakarsinnoissa. Liigajoukkueen kukistaminen ei tällä kertaa ole missään nimessä jo valmiiksi tuhoon tuomittu ajatus. Ei varsinkaan, mikäli Vesa Toskala jatkaa maalilla.

Kiekko-Vantaasta lähes virallisesti Jokereiden farmi

Kiekko-Vantaa on jo viimeiset pari kautta toiminut joukkueena, jonne pääkaupunkiseudun joukkueet ovat lähettäneet ylijäämäpelaajiaan ja junioreitaan kehittymään. Pelaajaralli on ollut melkoinen ja tällä kaudella Kiekko-Vantaassa on käynyt pelaamassa peräti 14 Jokereiden pelaajaa. Tilanne kuitenkin vain pahenee ensi kaudella.

- Tämä yhteistyö on meille erittäin tärkeää, sillä pääsemme nyt yhdessä Kiekko-Vantaan seurajohdon kanssa valitsemaan myös valmennuksen heidän joukkueeseensa. Nuoret pelaajamme pääsevät näin kehittymään samassa valmennus- ja pelitapakulttuurissa kuin Jokereissakin ja he saavat pelata samalla miesten pelejä. Olosuhteethan Vantaalla ovat jo valmiiksi kunnossa. ( Jarmo Kekäläinen / http://www.jokerit.com/uutiset/?nid=1702 )

Että näin. Kyllähän se kertoo paljon joukkueiden menosta, jos Jokerit pääsee valitsemään valmennuksen, pelitavan ja on tiiviisti mukana pelaajistoa koskevissa päätöksissä. Kyllä sen nyt tietää, että Kiekko-Vantaa itse ei jatkossa päätä käytännössä yhtään mitään, vaan Jokerit hoitaa kyllä ajatustyön vantaalaisten puolesta. Ja tietenkin liigajoukkuetta eniten hyödyntävällä tavalla, sillä eihän Jokerit hyväntekeväisyyttä harrasta. Jokereiden sopimuspelaajat kaipaavat peliaikaa, Mestis-joukkueen omilla pelaajilla tuskin on niinkään väliä.

Puhtaasti ideologiselta kantilta tällainen farmipelleily on naurettavaa ja se laskee Sportin, KooKoon ja muutaman muun seuran harmiksi Mestiksen uskottavuutta. Minä haluaisin nähdä Mestiksen, jossa joukkueet eivät olisi liigajoukkueiden talutushihnassa, vaan oikeasti itsenäisiä seuroja. Kaikilla joukkueilla olisi oma identiteettinsä, joukkueissa pelaisi niitä omia poikia ja joka kausi parilla joukkueella olisi oikeasti tavoitteena nousta SM-liigaan. Unelmatilanteessa selkeästi omanlaisensa joukkueet kiinnostaisivat yleisöä ja samalla juniorityöhön saataisiin uutta virtaa, kun Mestis-paikkakunnalta olisi selkeä tie ylöspäin eteenpäin pyrkivään edustusjoukkueeseen.

Kiekko-Vantaahan nousi täksi kaudeksi nuorten SM-liigaan. Joukkueella on odotetusti ollut vaikeuksia, mutta varmasti juniorijoukkueesta löytyy pelaajia, jotka pärjäisivät Mestiksessä. Jos nyt kerran Jokerit pääsee päättämään valmennuksesta, se tarkoittanee myös sitä, että Jokereiden omat pelaajat ovat etusijalla. Vantaalaisten omilla nuorilla onkin sitten paljon vaikeampaa nousta miesten peleihin ja se tuskin näkyy ainakaan parempana harjoittelumotivaationa junnutasolla.

Mutta se taitaa olla ikävä tosiasia, että Kiekko-Vantaalla ei yksinkertaisesti ole taloudellisia resursseja pyörittää omatoimisesti Mestis-tason vaatimaa joukkuetta. Apua on pakko hakea muualta ja nyt se tulee Jokereiden kautta. Ja toki yksilötasolla ajateltuna Jokereiden junioreille tämä on hyvä homma. He saavat Kiekko-Vantaan kautta arvokasta kokemusta miesten peleistä ja näin heillä lienee helpompaa nousta liigatasolle kuin pelatessaan pelkästään A-nuorissa.

Ensi kauden Kiekko-Vantaan ja JYP-Akatemian väliseen otteluun ei kuitenkaan kannata odottaa mitään suurta yleisöryntäystä.

U18 turnaus Porissa: Osa 2 - Tuttuja nuorten MM-kisoista

Porin turnaus esitteli myös joitain tuttuja pelaajia nuorten MM-kisoista. Nämä pelaajat olivat syystäkin turnauksen seuratuimpia pelaajia ja suurimpia tähtiä. NHL:n varaustilaisuudessa he tulevat myös olemaan haluttuja pelaajia ja osaltaan heidän ansiostaan paikalla oli päälle sata skouttia.

Sebastian Collberg

Ruotsalainen pelasi vahvan turnauksen. Sekä Venäjää että USA:ta vastaan nuori hyökkääjä keräsi kaksi syöttöä, Tšekkiä vatsaan tehot 1+1 ja Suomea vastaan hyökkääjä teki maalin. Collberg oli erittäin vakuuttava yhdistelmä taitoa ja nopeutta. Tuolla yhdistelmällä hän oli todella tehokkaan oloinen ja varsinkin slaaveja vastaan koko ajan vaarallinen. Collbergin maali Tšekkiä vastaan puolestaan oli maailmanluokan rannelaukaus yläkulmaan. Lisäksi hän ei pelännyt mennä ahtaisiin väleihin tavoittelemaan kiekkoa, vaikka onkin fysiikaltaan vielä hivenen keskeneräinen. Syöttäminen vaatisi kuitenkin vielä parantamista, samoin puolustustyöskentely.

Filip Forsberg

Kuva: © Mikko Ruohola

Forsberg kuuluu ryhmään isot ja taitavat. Forsberg haluaa pitää keikkoa ja osaa tehdä sillä jotain. Hän harhauttaa usein ja pitää kiekkoa erinomaisesti erittäin hyvän ulottuvuutensa ja mailankäsittelytaitonsa ansiosta. Ulottuvuutensa ansiosta hän myös nappaa kiekon helposti itselleen. Ruotsalainen antaa ajoittain loistavia, millintarkkoja syöttöjä. Hyökkääjän luistelu on näppärää, mutta sen tehoa on vielä varaa parantaa. Lisäksi näiden otteluiden perusteella Forsberg kaipaisi lisää suoraviivaisuutta, sillä nyt hän tuntui harhauttavan lähinnä harhauttamisen vuoksi, eikä tehokkuuden vuoksi kuten Collberg. Turnauksen tehot 1+2 (vertailun vuoksi Teuvo Teräväinen keräsi tehot 6+2) kertovat juuri siitä. Mies erottuu kentällä, mutta tehot puuttuvat. Oman pään pelissä Forsberg ei myöskään ole parhaimmillaan. Näkemäni perusteella Forsbergin potentiaali on todella korkea, mutta sen saavuttamiseen on vielä pitkä matka.

Jacob Trouba

Kaksi pistettä nuorten maailmanmestaruuskisoissa tehnyt puolustaja pelasi Porissa perusvarmaa peliä. Hän halusi pitää kiekkoa ja kuljettaa sitä, mutta kiekon pitäminen oli perusteltua ja hän osasi luopua lätyskästä, mikäli paikka niin vaati. Hän antoi myös hyviä ja tarkkoja syöttöjä, vaikka pelasi paineen alla. Trouba on ulottuva puolustaja, joka usein nappasi helpohkosti kiekon vastustajilta käyttäen kokoaan hyödykseen. Luistelu on myös USA:n pelaajien tyyliin kunnossa. Puolustajalla on myös hyvä ja napakka laukaus. Taidosta ja tekniikasta huolimatta en kuitenkaan vielä vakuuttunut hänen hyökkäyspään potentiaalistaan. Joka tapauksessa puolustaja varattaneen ensi kesänä todella aikaisin monipuolisuutensa vuoksi.

Andrei Vasilevski

Venäjän nuorten MM-hopealle torjunut maalivahti pelasi Porissa varsin varman ottelun USA:ta vastaan. Kolmesta päästetystä maalista vain USA:n toinen, jalkojen välistä upotettu maali oli sellainen, jonka maalivahti olisi voinut torjua. Muuten Vasilevski pelasi varmaa ja eleetöntä peliä ottaen varmasti kiinni maalille lauotut kiekot. Irtokiekkoja hän ei usein antanut. Torjuntojen joukosta löytyi pari erittäin hyvää hanskakäden pelastusta, jotka voi luokitella ihan gamesavereiksi. Mailapelin täytyy kuitenkin vielä parantua todella paljon.

Nämä nimet kannattanee laittaa muistiin. Muutaman vuoden kuluttua Collberg, Forsberg, Trouba ja Vasilevski voivat hyvinkin olla suuressa roolissa maailman kovimmassa kiekkoliigassa.

U18 turnaus Porissa: Osa 1 - Suomen huippuikäluokka

Viikonloppuna Porissa pelattiin alle 18-vuotiaiden maajoukkueturnaus. Tämä ei ole ensimmäinen kerta Porissa, sillä edellisen kerran kyseisen ikäluokan lupaukset pelasivat Porissa vähän päälle kaksi vuotta sitten. Tuolloinen turnaus oli melkoinen pilipaliturnaus. Turnauksessa pelasivat Ruotsi, Suomi, Sveitsi ja USA. Näistäkin Ruotsi oli kakkosjoukkueellaan mukana ja Sveitsi nyt vain on Sveitsi. Suomella oli kaiken lisäksi vielä pelaamassa heikko 92-ikäluokka ilman Granlundia ja Pulkkista. USA sentään pelasi parhailla pelaajillaan.

Nyt tilanne oli toinen. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut ovat lähestymässä ja se näkyi kokoonpanoissa. Ruotsi on saanut mukaansa kaksi nuorten maailmanmestaria, joten jo se on merkki siitä, että nyt mukaan on pyritty saamaan kova joukkue. Sama tilanne on myös Venäjällä päätellen ykkösmaalivahdista. USA puolestaan pelaa nämä pelit aina oman kehitysohjelmansa joukkueellaan, joka on pelannut jo miltei kaksi vuotta yhdessä ja jossa on lähes poikkeuksetta maan lupaavimmat kiekkoilijat. Tšekin joukkueesta en osaa sanoa sen enempää, mutta maan yleinen taso on junioritasolla romahtanut viimeisen viiden vuoden aikana varsin surkuhupaisalle tasolle.

Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna Suomen tilanne on erittäin hyvä. Vuonna 1994 syntyneistä pelaajista saa erittäin hyvän ja materiaaliltaan leveän joukkueen kasaan. Vaikka Suomi pelasi ilman ykkössentteriään (Aleksander Barkov) ja ykköspakkipariaan (Ville Pokka ja Rasmus Ristolainen), joukkue oli varsin iskukykyinen ainakin paperilla. Maalivahtiosastolta puuttui se suuri tähti, mutta sen sijaan mukana oli kolme hyvää maalivahtia. Kenttäpelaajista liigassa ovat jo esiintyneet hyökkääjät Artturi Lehkonen, Rasmus Kulmala, Juuso Ikonen ja Henri Ikonen sekä puolustajat Mikko Lehtonen ja Mikko Vainonen. Nuorten SM-liigasta tulleita kovia nimiä olivat päälle pisteen ottelussa tehneet Henrik Haapala, Topi Nättinen, Samu Markkula ja tietenkin puolustaja Esa Lindell. Suurin tähti oli kuitenkin Jokereiden paidassa erittäin vakuuttavasti pelannut ja 11 pistettä takonut Teuvo Teräväinen.

Ei ihme, että Poriin saapui yli 100 kykyjenetsijää seuraamaan turnauksen antia. Samallahan se tarkoittaa sitä, että turnauksessa hyvät näytöt antaneen pelaajan nimi laitetaan jokaisen NHL-joukkueen muistilistalle. Turnauksen arvoa ei siis kannata aliarvioida. Samalla se antoi hyvän kuvan Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen nykytasosta.

Suomen turnaus alkoi voitolla Tšekistä. Voitto slaaveista itsessään ei ole nykyään minkäänlainen meriitti, sillä läpimätä järjestelmä ei tuota tšekeille montaa hyvää pelaajaa ja monet lahjakkuudet siirtyvät jo hyvissä ajoin Euroopan ulkopuolelle. 8-3-voitto sen sijaan oli vakuuttava, vaikka vastus olikin heikko. Teuvo Teräväisen 3+1 tuskin myöskään heikensi jokerihyökkääjän mahdollisuuksia saada ensimmäisen kierroksen varaus. Seuraavana päivänä olikin vaikeampaa, sillä Venäjä kaatui niukasti 1-0. 26 torjuntaa tehnyt Joonas Korpisalo oli selvästi illan sankari.

Kuva: © Mikko Ruohola

Ensimmäisessä pelissä Porissa vastaan asettui USA. Jenkit olivat alussa selvästi ongelmissa ja ottelun alussa Suomen ylivoima oli murhaavan tehokas. Teuvo Teräväinen teki kaksi maalia, kun ensiksi hän pääsi kiinni paluukiekkoon ja pian tämän jälkeen hän rankaisi yhdysvaltalaisia todella hyvällä laukauksella. Seuraavat kaksi erää USA hallitsi peliä näennäisesti, mutta maalipaikoille he eivät päässeet. Sen sijaan Suomi teki kaksi maalia lisää. Janne Juutinen teki 3-0-maalin Mikko Vainosen erinomaisesta syötöstä ja neljättä maalia edelsi loistava, suorastaan neuvostoliittomainen syöttötyöskentely. Henrik Haapala sai kunnian viimeistellä maalin. Vaikka USA lievästi hallitsikin viimeistä kahta erää, todelliset maalipaikat sai luotua Suomi ja leijonilla näytti olevan varaa hukata rangaistuslaukaus ja pari tolppaan osunutta laukausta. Atte Tolvanen pelasi nollapelin, mutta pääsin varsin helpolla, sillä jenkit päättivät taktisesti pyöriä lähinnä kulmissa.

Ruotsia vastaan huomasi heti, miksi ottelussa pelattiin turnausvoitosta. Suomi oli voittanut ansaitusti kolmanneksi tulleen USA:n, mutta Ruotsi oli vielä kovempi. Länsinaapuri oli koko ottelun ajan hivenen Suomea parempi ja voitti ansaitusti 3-2. Suomen peli hyökkäys- ja puolustuspäässä oli kuitenkin varsin hyvää ja erityisesti tiivis oman pään pelaaminen voi viedä Suomen vielä pitkälle. Suurin ero joukkueiden välillä oli keskialueen pelissä, sillä siellä Suomi oli ongelmissa. Teuvo Teräväinen teki tehot 1+1 ja hänen varaamisensa ensimmäisellä kierroksella tuntuu koko ajan todennäköisemmältä.

Suomi oli Ruotsia jäljessä, mutta ei niin pahasti, ettei Barkovin, Pokan ja Ristolaisen tulo voisi riittää etumatkan kuromiseen. Suomella on erinomainen mahdollisuus saada alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuista mitali, kenties jopa se kultaisen värinen.

Ilmaveivi ei ole enää uutinen

Voi Mikael Granlund minkä menit tekemään... Nykyään jokainen ilmaveivi tuntuu olevan uutinen.

Ilmaveivi ei ole mikään uusi juttu. En nyt tarkalleen tiedä, että milloin ensimmäinen vastaava maali maailmassa nähtiin, mutta aivan uusi ja ennennäkemätön asia se ei ole. Ainakin vuonna 1996 siinä on onnistuttu. SM-liigassakin Rob Hisey teki ilmaveivimaalin Bluesin Matti Kaltiaisen selän taakse jo tammikuussa 2006. Eli siis 5 eIv (viisi vuotta ennen Granlundin ilmaveiviä. Ajanlaskuhan alkaa nykyään tuosta hetkestä).

Granlundin ilmaveivin merkitystä en halua himmentää. Se maali oli hieno, mutta lopulta sen merkitys oli itse maalia suurempi. Se oli enemmän osoitus pelirohkeudesta, kyvystä tehdä tavallisesta poikkeava ratkaisu äärimmäisen kovassa paikassa. Jokainen ilmaveivin osaava ei todellakaan yrittäisi sitä MM-kisojen välierissä.

Tuon maalin jälkeen oli lähes itsestään selvää, että joka toinen jääkiekkojuniori halusi opetella ilmaveivin.

Se mikä tässä enemmän ärsyttää on iltapäivälehtien ilmaveiviuutisointi. Näin aikana jälkeen Granlundin ilmaveivin tuon tempun osaa todella moni, joten mielestäni sen uutisarvo lähentelee jo nollaa. Ilmaveivimaaleja tulee suht usein, epäonnistuneita yrityksiä tulee vieläkin useammin. Siitä ei esimerkiksi ole kauaa, kun Ässien A-junioreissa pelaava Borna Rendulic epäonnistui yrityksessään. Temppu vaatii taitoa, mutta lopulta kyse on vain siitä, että sitä harjoitellaan jonkin aikaa. Ja aika moni juniori on harjoitellut sitä tarpeeksi, eivätkä kaikki heistä ole tulevia granlundeja.

Siksi minua jollain tavoilla jo ärsytti se, kun Iltalehden nettisivuilla oli uutinen 6-vuotiaan ilmaveivistä. Kyseessä on toki todella nuori pelaajan alku, mutta no... siinäpähän teki tuollaisen maalin. Harjoittelemallahan tuon oppii, vähän kuin syöttämisen ja laukomisen.

Sinällään tässä toivoisi, että Mikael Granlund ei tekisi enää maalia ilmaveivillä. Säästyisipähän ainakin "ILMAVEIVIVAU! Granlund teki sen taas!"-otsikoilta.

Tosin paskoilta otsikoilta ja uutisilta ei nykyään voi välttyä muutenkaan...