Ässät tarvitsee ihmeen

JYP on jo lähes varma välieräjoukkue, sillä sarja Ässiä vastaan on jyväskyläläisille jo 3-0. Jotta Pata pääsisi sarjasta jatkoon, täytyisi porilaisten voittaa neljä seuraavaa ottelua. 0-3-tappiotilanteen kääntäminen 4-3-voitoksi on onnistunut NHL:ssä vain kolme kertaa, Suomessa ei vielä kertaakaan.

Ottelusarjahan on ollut toistaiseksi melko tasainen. Vain avausottelussa Jyväskylässä JYP oli selkeästi Ässiä parempi. Tämän jälkeen on pelattu kaksi melko tasaista ottelua, joissa kummallakin joukkueella on ollut maalipaikkoja vaikka kymmeneen häkkiin. Tasaisuudesta huolimatta hurrikaanipaidoilla on kolme voittoa, kun patapakan voittosarake näyttää nollaa. Syynä tähän taitaa olla yksinkertaisesti se, että JYPin pelaajilla on sekä enemmän rutiinia pudotuspeleistä että paremmat yksilöt.

Sarjassa on yksi yksilö ollut ylitse muiden. Erityisesti kahdessa ensimmäisessä ottelussa Sami Vatanen oli täysin dominoiva hahmo. Kaikesta puolustajan tekemisestä huomasi, että kyseessä on todella kovan luokan pelimies. Hän on kansainvälisen tason puolustaja, jonka otteista kannattaa vielä toistaiseksi nauttia. Tuon tason puolustajia kun ei SM-liigassa usein näe. Harvoin liigassa kukaan kykenee dominoimaan peliä samalla tavalla kuin Vatanen luistelunsa ja kiekonkäsittelytaitonsa avulla. Lisäksi hän on vastustajien kannalta ikävän hyvä puolustuspäässä. Pienestä koostaan huolimatta Vatasella on ensi kaudella jo mahdollisuus murtautua uutena suomalaispuolustajana NHL:ään.

Kuva: © Jari Salko

JYP on saanut tiukan otteen Ässistä

Ja jos kahdessa ensimmäisessä pelissä JYP oli Vatasen verran parempi, oli Ässät kolmannessa kohtaamisessa Ryan Caldwellin verran huonompi. Porilaiset pelasivat parhaan pelinsä sarjan kolmannessa pelissä, mutta silti Ässät hävisi. Asiaa taisi ihmetellä myös päävalmentaja Karri Kivi. Pata taisteli ja teki maaleja, mutta JYP kykeni silti nousemaan voittoon. Se tarkoittaa samalla sitä, että keskiviikkona hurrikaanipaidat voivat varmistaa välieräpaikkansa lopullisesti.

Jo se, että Ässät kykenisi voittamaan neljä seuraavaa ottelua parhaimmalla mahdollisella kokoonpanollaan, vaatisi ihmettä. Mutta kun joukkueesta puuttui jo alun perin 35 maalia nakuttanut Tomas Zaborsky. Maalin tappioissa slovakkihyökkääjä olisi saattanut tehdä maalin tai kaksi, jolloin Ässät ei kenties olisi nyt kolmen ottelun tappioputkessa. Kaupan päälle supertalentti Joel Armian kausi päättyi kolmanteen matsiin polvivamman vuoksi. Eli Ässät on nyt menettänyt runkosarjassa eniten maaleja tehneet hyökkääjänsä. Tästä voikin helposti päätellä, että porilaisten ratkaisijat saattavat olla varsin vähissä.

JYP menee todennäköisesti ottelusarjasta jatkoon. Mutta pelejä ei ole vielä pelattu ja aina voi tapahtua vaikka mitä. Mutta onhan se myönnettävä, että Ässät tarvitsee ihmeen ja kaupan päälle apua kaikilta mahdollisilta taivaankappaleilta voittaakseen.

Mutta olisihan se melkoinen kappale suomalaisen jääkiekon historiaan, mikäli porilaiset onnistuisivat kaiken järjen vastaisesti nousemaan vielä voittoon.

Ja saahan aina välillä joku lotossakin seitsemän oikein.

Penkkiurheilu on kallista

Työmatkat aiheuttavat ajoittain mielenkiintoisia tuumiskeluhetkiä. Tällä kertaa aloin pohtimaan, kuinka paljon jääkiekon seuraaminen vuodessa voi oikein maksaa.

Suurin osa suomalaisista jääkiekon suurkuluttajista on jonkin joukkueen kannattajia. Yksi joukkue on ylitse muiden ja jokainen ottelu on mahdollisuuksien mukaan nähtävä. Kausikortti on kallis sijoitus, mutta siitä tulee usein myös kannattava sijoitus, mikäli käy katsomassa jokaisen (tai ainakin lähes jokaisen) ottelun. Porissa aikuisten kausikortti seisomakatsomoon maksaa 300 euroa ja halvimmat kausikortit istumapaikoille 490 euroa. Helsingin jäähallissa hinnat ovat luonnollisesti vielä korkeammat.

Kaikki ottelut eivät ole kuitenkaan kotimatseja. Ei hätää, sillä vierasottelut televisioidaan. Mutta URHOtv on suurissa vaikeuksissa ja se näkyy hinnoissa. Urhon normaalihintaiset ottelut heidän URHO Play-nettipalvelun kautta maksavat 12 euroa ja pudotuspeleissä hinta yksittäiselle ottelulle on keskinkertaiselle nettilähetykselle naurettavan suuri 15 euroa. Kymmenen ottelun sarjakortilla pääsee jo halvemmalla ja hintakin putoaa vain 70 euroon. Koko runkosarja taisi olla siinä kahdensadan euron pinnassa. Lähetykset näkyvät toki televisiostakin. PlusTV tarjoaa normaalia URHOtv:n lähetystä hintaan 14,95 € kuussa, minkä jälkeen voi vain toivoa, että oman joukkueen pelejä näkyisi mahdollisimman usein.

URHOtv Total-palvelua varten pitääkin mennä Soneran sivuille, sillä jonkin hassun päähänpiston vuoksi Total-palvelun voi tilata vain Soneralta. URHOtv Total maksaa 14,95 euroa kuussa ja sillä näkee lähes kaikki liigamatsit. Sonera URHOtv Total -kanavapaketti ja Viasat Sport -kanavapaketti on tällä hetkellä saatavilla edulliseen yhteishintaan 29,95 €/kk! No sillä näkee sentään jokaisen liigapelin, eikä nettipuoleen tarvitse SM-liigan osalta (onneksi) koskea. Paketiin kuuluvat myös Nelonen Pro 1 ja 2 sekä Viasat Sport ja Viasat Hockey. Samalla pääsee katsomaan myös NHL:ää, KHL:ää ja Allsvenskania.

Mutta eihän tämä riitä vielä mihinkään! Maajoukkue on monelle suomalaiselle tärkeä asia, samoin tietyillä paikkakunnilla Mestis. Nämä eivät tietenkään kuulu URHOtv:n ja Viasatin paketteihin, vaan nyt täytyy hankkia Canal+:n paketti. Maajoukkuekiekkoilu mukaanlukien EHT, nuorten MM-kisat, Leijonien harjoituspelit sekä itse MM-kisat löytyvät Canal+ Total -paketista. Samaten sieltä löytyy myös Mestis ja Ruotsin Elitserien. Kolmen kuukauden määräaikaistilaus maksaa 13,30 euroa kuussa.

Tällä hetkellä Sonera tarjoaa kaikkien onneksi viihdepaketissaan sekä Canalin Total-pakettia, sekä Sonera URHOtv + Viasat Sportia vain hintaan 39,90 € kuussa (ja pari ekaa kuuta ilmaiseksi). Tiedä häntä, onko sitten kovinkaan normaalia tarjota kaikkia paketteja kerralla. Jotenkin en siihen usko. Ja tuo on vain Soneran juttu. Se ei lohduta niitä, jotka eivät Soneran tarjoamia palveluita voi ottaa. Esimerkiksi vielä pari kuukautta sitten omaan talooni ei saanut kuin DNA:n yhteyden.

Eikä tässäkään vielä kaikki! Monelle riittää pelkästään NHL-lähetysten katsominen, mutta jotkut suomalaiset ovat niin hulluja, että kannattavat jotain joukkuetta rapakon takaa, minkä vuoksi juuri sen oman joukkueen otteiden katsominen on se ykkösasia. Tätä varten tarvitaan NHL GameCenter Live, mikä taas tulee Viaplayn kautta. Eli ei muuta kuin luovuta Viasatille 16,95 euroa kuussa, niin saat NHL-lähetykset sekä kaupan päälle tv-sarjoja ja leffoja. Täytyy tosin kyllä myöntää, että GameCenterin tasoisesta palvelusta mielellään jo maksaakin.

Kallista on ja kaikkea harva haluaa tilata. Ei olekaan mikään ihme, että monet hakevat netistä streamejä, joilla voisi katsella peliä ilman kuukausimaksuja. Toinen vaihtoehtohan on tietty se, että ei katso pelejä ollenkaan, mutta se ei ole omiaan nostamaan yleistä kiinnostusta lajia kohtaan.

Muistan katselleeni Hockey Night -lähetyksiä sekä maajoukkuekiekkoa television välityksellä jo hyvin pienenä. Nuo lähetykset ovat olleet osa sitä palapeliä, mistä on syntynyt nykyinen jääkiekon suurkuluttaja. Nykyään ilmaislähetyksiä ei juuri ole, joten jääkiekko on helposti poissa mielistä varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla ei omaa huipputason kiekkojoukkuetta ole.

Se yksi ilmainen Hockey Night -ottelu olisi mielestäni hyvä saada takaisin. Myytäviä otteluita olisi senkin jälkeen kyllä ihan tarpeeksi. Samallahan se ilmaisottelu toimii mainoksena omille palveluille ja saattaa sytyttää palon lajia kohtaan jossain nuoressa ihmisessä. Tuo nuori ihminen kun saattaa tulevaisuudessa sitten ostaa sen kanavapaketin ihan siitä syystä, että jääkiekko on hänelle se kaikkein tärkein asia.

Sport tulee taas

On jälleen se aika keväästä, kun liigakarsinnat lähestyvät. Vaasan Sport on voittanut nyt toisena vuotena peräkkäin mestaruuden. Jokipojilla oli maanantaina mahdollisuus tasoittaa voitot, mutta joensuulaiset eivät olleet tehokkaita maalipaikoissaan. Tuolloin lopullisen ratkaisun ohjasi Samuli Virkkunen jatkoajalla. Kolmannessa ottelussa Sami Blomqvist ja Matti-Pekka Pelkonen tekivät tarvittavat maalit Jokipoikien maalia vartioineen Lars Voldenin taakse.

Samalla hurmos on löytänyt tiensä jälleen Vaasan katsomoon. Vaasalaiset tekivät muutama vuosi sitten kunnon invaasion Poriin ja tuossa menossa on jälleen paljon samaa. Katselin sunnuntaina pienen pätkän Mestiksen ensimmäistä finaaliottelua ja hienoltahan Sportin kannattajien ääni kuulosti. Hakametsä tulee olemaan ihmeissään, jos/kun päälle tuhat vaasalaista ottavat perinteisesti varsin hiljaisen hallin täydellisesti haltuunsa. Onhan se mukavaa, kun voittamaan tottunut joukkue saa pelata vierasottelunsakin "kotiotteluna".

Mielestäni liigakarsinnat tulevat muutenkin olemaan erittäin kiinnostavat. Ilveksen tilanne kun on aika surullinen (http://quethas.blogspot.com/2012/02/pahassa-pulassa.html). Sportin joukkue ei ehkä ole samaa tasoa kuin keväällä 2009, mutta toisaalta ei Ilveksenkään joukkue ole myöskään erityisen vakuuttava. Ilveksen maalivahtipeli ei ole vakuuttanut, Ilveksen puolustus ei ole vakuuttanut ja keskushyökkääjät ovat liigatasolle varsin surkuhupaisia. Lisäksi Seppo Hiitelän ja Raimo Helmisen valmennus on ollut sekavaa, eikä hyviä merkkejä ole montaa ollut näkyvissä. Oikeastaan urheilujohtaja-päävalmentaja-urheiluvälinemyyjä Seppo Hiitelän monitoimipesti kuvastaa hyvin koko organisaatiota. Täyttä puuhasteluahan se on ja se saattaa näkyä liigakarsinnoissa varsin negatiivisesti.

Ilveksen puheenjohtaja Hannu Meskanen läväytti tiistain Veikkaajassa seuraavaa: "En usko Ilveksen häviävän karsinnoissa, oli vastassa mikä Mestis-joukkue tahansa". "Koko karsintasysteemi on täysin typerä, siinä ei ole mitään järkeä. Ensinnäkin SM-liigan hännillä olevat seurat joutuvat ennen siirtorajan umpeutumista usein vahvistamaan joukkuettaan riskillä, samoin Mestiksen kärkipään seurat. Silti Mestiksessä ei käsitykseni mukaan ole kuin korkeintaan kaksi seuraa, jotka edes jossain määrin haaveilevat SM-liigasta. Ainoa hyöty karsinnoissa on se, että Mestis-seura saa hallinsa kahteen peliin täyteen". Ajankohta esittää kritiikkiä karsintasysteemiä kohtaan saattaa nyt vähän ontua. Vaikka Meskanen ei sanojensa mukaan pelkää Mestis-joukkuetta, tässä vaiheessa kritiikin antaminen karsintoja kohtaan voidaan helposti ajatella juuri peloksi.

Ilveksen pelaajien tai kannattajaien ei missään nimessä kannata olla ylimielisiä. Olen kyllä nähnyt, mihin vaasalaiset parhaimmillaan pystynyt. Ensimmäisessä pelissä kannattaa Ilveksen olla hereillä, sillä muuten Sportin hurmos voi viedä pitkälle. Kokemuksesta voin sanoa, että se ei ole erityisen hauskaa, kun joukkue on maalin päässä putoamisesta.

Lopuksi vielä yksi toive. Jos Ilves häviää karsintasarjan, toivoisin joukkueen putoavan rehdisti sarjatasoa alemmaksi, eikä joukkuetta pelastettaisi minkään saunakaveriverkoston avulla.

Liigakarsinnat alkavat 23.3. Tampereella. Suosittelen seuraamaan sarjaa.

Protesti MM-kisojen lipunhintoja vastaan!

Jatkoajan keskustelupalstalla viriää hanke, jolla protestoidaan kotikisojen älyttömän korkeita lipunhintoja vastaan. Tarkoituksena on käyttää 6.5. pelattavaa Ranskan ja Kazakstanin välistä matsia sinä otteluna, jossa lipunhinnoista suivaantuneet aikovat ilmaista pettymyksensä Kalervo Kummolaa ja järjestäjiä vastaan. Sinne sitten vain jokainen halukas vastustamaan riistohintoja hyvillä iskulauseilla varustettujen kylttien kanssa. Jotain huutojakin näyttää olevan suunnitteilla.

Tapahtumalla on myös oma Facebook-ryhmänsä. Toivottavasti hanke onnistuu edes jollain tavalla!

Onhan tämä lipunmyynti kyllä yksi iso farssi. Tätä asiaa käsittelee myös Antti Wennström Jatkoajan kolumnissaan. Täytyy myöntää, että se toimii myös jonkinlaisen komediaelokuvan korvikkeena. Erityisesti se on aiheuttanut äänekästä hymyilyä, kun Kalervo Kummola on tullut ulos omasta maailmastaan ja on suvainnut jyrähtää omia julistuksiaan meille tavallisille kuolevaisille. Samalla hän tosin näppärästi on toki osoittanut täydellisen tietämättömyytensä nykymaailman menosta.

Kun MM-kisat yksittäisliput tulivat myyntiin, katsoin heti lippujen hinnat. Kotikisat luonnollisesti kiinnostivat jollain tasolla, joten jonkinlainen kiinnostus lippuja kohtaan oli olemassa. Mutta nähtyäni lippujen hinnat katselin hetken näyttöä ja vasta hetken kuluttua omat aivosoluni tajusivat näkemänsä. Tämän jälkeen nauroin hetken aikaa epäuskoista naurua, minkä jälkeen totesin, ettei lippujen ostoa tarvitse harkita. Saman totesi moni muukin ja monelle Kummolan tokaisu siitä, että lippujen hinnoista valittavat eivät alun perinkään olleet tulossa, tuntui suolan kaatamiselta haavoihin.

Omalta osaltani lausahdus saattaa pitääkin paikkaansa. Minä olin hivenen kiinnostunut, mutta minkäänlaista pakollista tarvetta kotikisoihin pääsystä minulla ei ollut. Mutta tiedän myös monia ihmisiä, jotka olisivat kisoihin menneet, mikäli liput olisivat olleet edes hivenen järkevämpiä. Suurimmalla osalla järki kuitenkin voitti nopeasti. Harva haluaa maksaa Suomi-Kazakstan-ottelusta yli 150 euroa, sillä suurimmalla osalla elämässä on muutakin kuin jääkiekko. Niin jännältä kuin se kuulostaakin, moni asettaa esimerkiksi syömisen yksittäisen alkusarjan ottelun edelle.

"Lippu NHL:n normaaliin sarjamatsiin maksaa keskimäärin 450 euroa" on toinen Kummolan huikaisevista sammakoista. New York Islandersilla kalleimmat yksittäisen pelin liput maksavat noin 85 euroa. Halvimmat kausikorttipaikat Islandersilla maksavat alle 500 euroa. Philadelphia Flyersinkin peliin on lukuisia alle 100 euron paikkoja ja kalleimmatkin jäävät kauas 450 eurosta.

Koska minua ei kiinnosta Leijonien otteet yhtään, ostin lipun Rauman harjoitusotteluun. Halvin istumapaikka maksoi 16 euroa. Seisomaan pääsisi vieläkin halvemmalla (11 euroa). Tuollaiset hinnat ovat vielä sellaisia, mitä jääkiekosta mielellään maksaa. Yli 150 euroa edes puolitettuna ei puolestaan ole sellainen summa, minkä minä suostun maksamaan yhdestä lätkämatsista.

Kuukauden juniori: Toni Kallela

Nuorten SM-liigan puolivälierissä Ässien vastustajaksi tuli KalPa. KalPasta puolestaan löytyi tämän kauden nuorten SM-liigan pistepörssin voittaja. Tämän kauden viimeinen kuukauden juniori oli siksi mielestäni varsin helppo valita.

Toni Kallela
176 cm / 75 kg
Syntynyt 10.1.1993 Oulaisissa
Kasvattajaseura: Cowboys

Hyökkääjä Toni Kallela on kulkenut jo monen seuran kautta. Nuorena hän pelasi Cowboysissa, mutta tuon ajan jälkeen Kallela on edustanut Raahe-Kiekkoa, Laser HT:tä, Kärppiä ja nyt liki neljä vuotta KalPaa. Nuorempana hyökkääjä on pelannut Pohjola-leirillä, mutta sen jälkeen maajoukkuedustukset vähenivät. Viime kaudella Kallela kuitenkin murtautui KalPan A-junioreiden kokoonpanoon ja samalla esiintyi melko väkevästi alle 18-vuotiaiden maajoukkueen mukana. NHL-varaukseen näytöt eivät kuitenkaan riittäneet. Tämä kausi on mennyt vielä edellistäkin paremmin, sillä nyt takataskusta löytyy nuorten SM-liigan pistepörssin voitto, sekä todella kovia tehoja U20-maajoukkueen kanssa.

Näin Kallelan tällä kaudella kolme kertaa ja yksi ominaisuus erottui ylitse muiden. Hyökkääjän luistelu on erinomaista ja se onkin ollut tämän kauden KalPan A-junioreiden hyökkäyksen yksi suurimpia aseita. Kallelalla jo ensimmäiset potkut ovat hyviä, eikä luistelun hyvyys rajoitu pelkästään näppäryyteen, sillä myös nopeus on huikaisevaa. KalPa-hyökkääjä pääseekin usein vastustajien ohi pelkällä nopeudellaan ja uskoisin, että luistelu olisi erinomaista myös liigatasolla.

Kallela sopii KalPan tyyliin olemalla varsin taitava pelaaja. Hänen mailankäsittely on hyvällä tasolla, samaten laukaus on melko hyvä. Kallelalla näyttäisi olevan myös jonkinlaista maalivainua. Pelaajan syöttötyöskentely näyttää myös varmalta, samaten syötön vastaanotto. Toni Kallelan, Niko Kallelan ja Henri Ikosen syöttöpeli näytti toimivan koko ajan erinomaisesti, varmasti ja tarkasti ja tästä suurin ansio kyllä kuuluu Tonille.

Kuva: © Julia Heino

Hyökkääjä uskaltaa pitää kiekkoa, eikä pelästy, vaikka hän joutuisi pelaamaan pienessä tilassa. Hän ei myöskään tyydy pyörimään pelin ulkopuolella pienestä koostaan huolimatta, vaan uskaltaa mennä pieniin rakoihin ja hakeutua maalinedustalle tarpeen niin vaatiessa. Lisäksi pelikäsitys näyttäisi olevan hyvällä tasolla, sillä Kallela ei anna syöttöjä pelkästään eteen tai suoraan sivulle, eikä pidä kiekkoa tyhmästi itsellään liian kauaa. Hyökkääjän syötöt ovatkin pääosin peliä edistäviä ja hän hakee hienosti muita kenttäpelaajia.

Mutta kyllä niitä heikkouksiakin löytyy. Oman pään pelaaminen ei tosiaankaan ole Kallelan parhaita puolia, enkä nähnyt Kallelalta kovin montaa hyvää puolustuksellista suoritusta. Karvaaminen omassa päässä ei näytä kuuluvan hyökkääjän tapoihin, eikä sijoittuminenkaan näytä olevan erityinen vahvuus. Usein Kallela antoikin muiden hoitaa puolustukselliset velvoitteet ja jäi itse kärkkymään omalle siniviivalle tai keskialueelle odottaen syöttöä lapaan.

Lisäksi koko tulee olemaan ongelma, mitä pidemmälle urallaan Kallela etenee. SM-liigassa koon puute ei välttämättä vaivaa, mutta fysiikkan tulee parantua ja massaa tarvitsee tulla vielä enemmän, mikäli Kallela haluaa taistella tasaväkisesti miehiä vastaan. Koon ja massan puute ovat aina vain suurempia esteitä, mitä korkeammalle tasolle mennään.

Vahvuudet:
Kiekolliset taidot
Luistelu

Heikkoudet:
Koko
Oman pään pelaaminen

Kallela on pelaajana sinällään vaikea arvioitava. Luistelu ja taidot riittävät kyllä kirkkaasti liigatasolle, mutta heikkoudet ovat myös selviä. Heikkouksia silmäilemällä kyllä ymmärtää täysin, miksi NHL-joukkueet eivät hyökkääjää ole varanneet. Kallela nimittäin tarvitsee hyökkäävän roolin, sillä puolustavassa roolissa hänestä ei ole mitään hyötyä. Se yleensä tarkoittaa paikkaa kahdessa ensimmäisessä ketjussa ja sellaisen aseman saavuttaminen muualla kuin SM-liigassa tuntuu epätodennäköiseltä. KalPassa alemmatkin ketjut toki pelaavat melko hyökkäävästi, joten siksi ensi kaudella Kallela voi löytää jonkinlaisen roolin liigajoukkueesta. Mutta siitä huolimatta voi hyvin kestää pari vuotta, ennen kuin hän saa oikeasti pisteitä tehdyksi. Pidänkin sitä näiden otteluiden perusteella todennäköisenä, että ensi kausi sujuu vähän kuin Miro Aaltosen tämä kausi (nuorten SM-liigassa 27 pistettä 14 ottelussa, SM-liigassa kaksi pistettä 23 otteluun). Liigatasolle nousu kuitenkin edellyttää vielä paljon töitä.

Borna Rendulicin seitsemän pisteen ilta

Tulipahan eilen nähtyä melkoinen ottelu. Nyt pelataan jo nuorten SM-liigan puolivälieriä, joten pelin kuvittelisi olevan normaalia runkosarjan peliä kovempaa ja tasokkaampaa. Nopeampaa pudotuspelikiekko ainakin on. Ja jotenkin Ässien kroatialaisvahvistus onnistuu tässä vaiheessa kautta takomaan tehot 4+3. Yhteen otteluun.

Huvittavaa tässä suorituksessa on vielä se, että ensimmäisessä erässä kroatialainen teki kuta kuinkin kaksi oikeasti terävää suoritusta. Toisesta tuli maalisyöttö, toisesta maali. Kolmas piste tuli yksinkertaisesti sillä, että Rendulic heitti kiekon omalta alueelta ränniin ja maalin tehnyt Jesse Huhtala oli ensimmäisenä kiekossa kiinni. Kaksi viimeistä erää Rendulic olikin sitten koko ajan vaarallinen. Suoritusten joukossa oli muutama oikein laadukas syöttö ja pari liigatason laukausta. Koko komeuden kruunasi tilanne kahden miehen ylivoimalla, jossa Rendulic sai kiekon maalin kulmalle. Kroaatti haki useamman sekunnin ajan syöttöä, mutta ei löytänyt hyvää paikkaa. Hän päättikin sitten laittaa kiekon itse maaliin samalla, kun sekä KalPan maalivahti Henri Kiviaho että kuopiolaispuolustajat päättivät olla karvaamatta kiekkoa.

Borna taitaa pelata tällä hetkellä vähän väärässä sarjassa.

Kuva: © Jari Salko

Kerrataanpa tähän väliin vähän Rendulicin kautta. Kauden alussa hyökkääjä teki noin kaksi pistettä ottelussa ja oli kentällä täysin ylivoimainen. Siksi hänet lainattiin lokakuun Savonlinnaan seitsemän ottelun ajaksi pelaamaan Mestistä. Palatessaan Poriin taidot eivät olleet kadonneet mihinkään, mutta peli muuttui. Loppukausi näytti vähän siltä, ettei Rendulicia hirveästi kiinnostanut yrittää tosissaan, vaan hän keskittyi enemmän pelleilyyn ja kikkailuun. Pistetahti hyytyi ja lopulta hyökkääjä keräsi 34 ottelussa "vain" 49 pistettä. Samalla pistetahdilla kokonainen kausi olisi toki tuonut liki 70 pistettä.

Kroatialaishyökkääjällä on muutama ominaisuus täysin ylivertainen verrattuna miltei keneen tahansa muuhun nuorten SM-liigan pelaajaan. Ensinnäkin hyökkääjä kykenee fysiikallaan jyräämään lähes kenet tahansa, sillä harvalla on kykyä pysäyttää kohtuullisen hyvin luisteleva 192-senttinen ja lähes 90-kiloinen hyökkääjä. Tämän lisäksi Rendulicilla on hyvät kädet ja hän yrittää koko ajan harhautuksia, joiden jälkeen hän voi päästä taas yhden pelaajan ohi. Lisäksi kroaatin laukaus on jo nyt liigatasoa.

Mutta sitten on olemassa se puoli, minkä vuoksi Rendulic ei pelaa SM-liigassa. Hänen pelikäsityksensä on todella puutteellinen. Suureen osaan tilanteita ratkaisuna on yrittää harhautusta. Kiekon lainaaminen muille ei tule useimmiten kysymykseenkään. Ja usein ne syöttöyrityksetkin ovat turhan vaikeita, vaikka helppo syöttö voisikin olla parempi vaihtoehto. Taktisella puolella Rendulicilla on myös paljon kehitettävää. Hän on taiteilija ja pelaa itselleen, mikä itsessään ei ole paha asia tiettyyn rajaan asti, mutta se ei ole hyvä, että oman pelaamisen näyttävyys menee koko ajan joukkueen edelle. Ja lisäksi omassa päässä Rendulic periaatteessa on paikalla, mutta aktiivisuutta tai puolustushalukkuutta kroaatilla ei ole yhtään. Joskus tuntuu, että omassa päässä paikallaan oleva paloposti ajaisi saman asian kuin Borna Rendulic.

Tällä kaudella nuorten SM-liiga ei ole tarjonnut Rendulicille enää haasteita, eikä sitä näytä tuovan myöskään nuorten SM-liigan pudotuspelit. SM-liiga puolestaan on vielä liian iso haaste ja jotta hyökkääjä pelaisi ensi kaudella SM-liigaa, pitää kehitystä tulla nimenomaan pään sisällä. Ehkä parasta olisi kuitenkin tottua miesten pelejen taktiseen puoleen ensiksi Mestiksessä.