MM-kotikisojen ennakko

MM-kisat alkavat tällä viikolla. Tässä lyhyt esittely kotikisoihin osallistuvista joukkueista. Joukkueet ovat järjestelty lohkoissaan näin ennakkoon ajateltuna paremmuusjärjestykseen.

Lohko A

Kanada

Kanadalaiset saavat jalkeille jälleen kovan joukkueen. Erityisesti joukkueen hyökkäys vilisee tähtiä, eikä muutkaan osa-alueet näytä heikoilta. Kanada onkin ehdottomasti kisojen suurin mestarisuosikki. Kärkihyökkääjä: John Tavares - New York Islanders (NHL). Islandersin keskushyökkääjä tunnetaan erinomaisena viimeistelijänä, mutta hän on nykyään osin pakon edestä kehittynyt myös erinomaiseksi pelintekijäksi.
Paras puolustaja: Duncan Keith - Chicago Blackhawks (NHL). Keith valittiin kaksi vuotta sitten NHL:n parhaaksi puolustajaksi. Kaksi edellistä kautta eivät ole olleet yhtä vakuuttavia, mutta olympialaisissakin kuusi pistettä tehnyt puolustaja lienee MM-kisoissa aivan parhaiden puolustajien joukossa.
Ykkösvahti: Cam Ward - Carolina Hurricanes (NHL). Takana jo kahdet MM-kisat Kanadan ykkösvahtina (kultaa ja hopeaa). Monta vuotta Hurricanesissa pelannut Ward on vakiinnuttanut paikkansa NHL:n ykkösvahtien joukossa.
Seuraa häntä: Ryan Nugent-Hopkins - Edmonton Oilers (NHL). Nuori ja taitava pelintekijä oli viime kesän varaustilaisuudessa ensimmäisenä varattu pelaaja. 52 pistettä 64 ottelussa tuonee Nugent-Hopkinsille myös vuoden tulokkaan palkinnon.

USA

USA:lla on kiinnostava ja melko nuori joukkue, missä on paljon hyviä luistelijoita. Kärkipelaajat ovat joukkueella hyviä, mutta pelaajien taso tippuu nopeasti. Jenkkien taso riittää taistelemaan mitaleista, mutta kullan saaminen vaatii lähes täydellistä onnistumista.
Kärkihyökkääjä: Bobby Ryan - Anaheim Ducks (NHL). Neljä yli 30 maalin kautta peräkkäin NHL:ssä on todella kova näyttö. Ryan ei ole kuitenkaan yksipuolinen maalintekijä, vaan kykenee myös luomaan peliä. Hyökkääjä oli loppukaudella kenties Ducksin paras hyökkääjä.
Paras puolustaja: Jack Johnson - Columbus Blue Jackets (NHL). Puolustajalla on takanaan jo lukuisia MM-kisoja sekä yhdet olympialaiset, joten iso kaukalo ei ole yllätys. Johnson on hyvä NHL-puolustaja, joka oli erityisesti loppukaudesta hyvässä vireessä.
Ykkösvahti: Jimmy Howard - Detroit Red Wings (NHL). Red Wingsin ykkösvahti on selvästi myös USA:n ykkösvahti. Takana on upea kausi maailman parhaassa sarjassa, mistä osoituksena oli esiintyminen NHL:n tähdistöottelussa.
Seuraa häntä: Ryan Lasch - Pelicans. SM-liigan pistepörssin voittaja pääsee edustamaan USA:ta. USA on harvoin kerännyt pelaajia Suomen sarjoista, joten on jännittävää nähdä SM-liigan runkosarjassa dominoinut taitopelaaja kansainvälisissä peleissä.

Suomi

Suomi jatkaa samoilla linjoilla kuin viime vuonna. Nimilistassa ei ole montaa huippuluokan nimeä, mutta roolittaminen, tiukka joukkueena pelaaminen, hyvä maalivahti sekä kahdeksan puolustajan peluutus mahdollistavat jälleen mitalin. Kotikisoissa menestyminen ei ole kuitenkaan helppoa, joten matka saattaa loppua jo puolivälieriin.
Kärkihyökkääjä: Mikko Koivu - Minnesota Wild (NHL). Isokokoinen sentteri oli suurin syy viime kevään MM-kullalle. Koivu on johtaja, jonka mukana joukkue nousee tai kaatuu. Kentällä Koivu on erinomainen kummassakin päässä kenttää, joten sekä pisteitä että hyviä oman pään suorituksia on luvassa.
Paras puolustaja: Janne Niskala - Atlant Moskova (KHL). Niskalasta on kehittynyt viimeisten vuosien aikana Suomen paras Euroopassa pelaava puolustaja, jolle on erityisesti ylivoimalla käyttöä. Niskala on myös mainettaan parempi omassa päässä.
Ykkösvahti: Kari Lehtonen - Dallas Stars (NHL). Lehtonen oli edellisellä kerralla maajoukkueessa pelatessaan hopeajoukkueen ykkösvahti, joka valittiin vielä turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Maalivahti on sen jälkeen kivunnut hiljalleen koko NHL:n viidentoista parhaan veskarin joukkoon.
Seuraa häntä: Mikael Granlund - HIFK. Alkukausi oli Granlundilta erinomainen, mutta vuodenvaihteen jälkeen väsymys iski. Granlund kykenee kunnossa ollessaan taiturimaisiin suorituksiin, mikä olisikin Suomen menestysmahdollisuuksien kannalta ehdoton vaatimus.

Sveitsi

Sveitsi on jo pitkään ollut paras maa jääkiekon suurmaiden jälkeen. Viimeisinä vuosina Sveitsi on kenties ohittanut myös Slovakian. Tälläkin kertaa Sveitsi on todennäköisesti kahdeksan parhaan joukossa, mutta kykeneekö maa vieläkään yllättämään huippumaita?
Kärkihyökkääjä: Damien Brunner - Zug (Sveitsi). Brunner voitti Euroopan kärkisarjoihin lukeutuvan NLA:n pistepörssin usean pisteen erolla seuraavaan. Brunner on ollut tehokas myös maajoukkueessa, joten häneltä voi odottaa tärkeitä pisteitä erityisesti Slovakiaa ja Valko-Venäjää vastaan.
Paras puolustaja: Mark Streit - New York Islanders (NHL). Islandersin puolustaja on hyökkäyssuuntaan erinomainen ja kykenee kiekollisella taidollaan auttamaan joukkuettaan. Omassa päässä puolustaja oli kuitenkin NHL:ssä suurissa vaikeuksissa.
Ykkösvahti: Tobias Stephan - Genève-Servette (Sveitsi). Takana on jälleen erinomainen kausi Sveitsissä, mutta Stephanin esitykset MM-kisoissa ovat vaihdelleet. Viime vuoden MM-kisoissa Stephan oli kuitenkin erinomainen.
Seuraa häntä: Nino Niederreiter - New York Islanders (NHL). Kaksi vuotta sitten jo viidentenä NHL:ään varattu lupaus pelasi koko kauden Islandersin mukana, mutta tehot olivat onnettomat (1+0). Kykeneekö nuori hyökkääjä yhtäkkiä tehoihin, vaikka koko kausi on sujunut alemmissa ketjuissa?

Slovakia

Slovakia on kaukana kymmenen vuoden takaisesta tasostaan, eikä joukkue ole enää täynnä kansainvälisen tason huippupelaajia. Joukkueen taso kuitenkin riittää hyvänä päivänä vieläkin haastamaan huippuja ja pääsy lohkossa neljän parhaan joukkoon on mahdollista erityisesti hyvien kärkipuolustajien ansiosta.
Kärkihyökkääjä: Tomas Kopecky - Florida Panthers (NHL). 32 pisteen kausi NHL:ssä toi neljännen sijan slovakialaisten sisäisessä pistepörssissä. Isokokoiselle hyökkääjälle on varmasti käyttöä kansainvälisissä peleissä.
Paras puolustaja: Zdeno Chara - Boston Bruins (NHL). Chara on yksi maailman parhaista puolustajista. Kolme vuotta sitten jättikokoinen slovakki valittiin NHL:n parhaaksi puolustajaksi ja on tällä kaudella ehdolla parhaan puolustajan palkinnon saajaksi jo viidettä kertaa.
Ykkösvahti: Peter Hamerlik - Trinec (Tsekki). Tšekin liigassa pelaava Hamerlik on ollut kaksi viime kertaa kolmosvahtina, mutta nyt 30-vuotiaana hän on ensimmäistä kertaa ykkösvahti. Näytöt Tšekin liigasta ja maajoukkueesta ovat tältä kaudelta melko hyvät.
Seuraa häntä: Kristian Kudroc - Ässät. Porissa loistavan kauden pelannut järkäle on ansaitusti mukana kisajoukkueessa. Varmat otteet omassa päässä riittivät vakuuttamaan valmennuksen, mutta riittääkö liike huippupelaajia vastaan?

Valko-Venäjä

Valko-Venäjän esitykset Suomea vastaan eivät häikäisseet, mutta maa sai tärkeitä vahvistuksia ennen kisoja. Minskin Dinamon joukkueen pohjalta kasattu joukkue lienee yhtenäinen ja tiivis, mutta taso ei välttämättä riitä haastamaan Sveitsiä ja Slovakiaa. Tärkeät kamppailut maa pelanneekin Ranskaa ja Kazakstania vastaan.
Kärkihyökkääjä: Mikhail Grabovski - Toronto Maple Leafs (NHL). Hyökkääjä pelaa jo viidennet MM-kisat peräkkäin. Grabovski on ehdottomasti Valko-Venäjän paras hyökkääjä, joka kykenee lähes itsekseen ratkaisemaan pelejä.
Paras puolustaja: Dmitri Korobov - Dinamo Minsk (KHL). 23-vuotias puolustaja keräsi viime kevään MM-kisoissa viisi pistettä. 195-senttinen järkäle pelasi KHL:ssä viime vuoden kaltaisen kauden, mutta tehoja ei välttämättä tule tänä vuonna viime kevään malliin.
Ykkösvahti: Vitali Koval - Torpedo Nizhny Novgorod (KHL). Huikea kausi KHL:ssä (torjuntaprosentti peräti 93%) tuonee Kovalille paikan ykkösvahtina ja pudottanee kokeneen Andrei Mezinin kakkosvahdiksi.
Seuraa häntä: Alexei Kalyuzhny - Avangard Omsk (KHL). Kalyuzhny on pelannut maajoukkueessa jo vuosikaudet ja on ollut lähes aina Valko-Venäjän tehokkaimpia pelaajia. Parhaat vuodet ovat kokeneella hyökkääjällä jo takana, mutta tehoja on odotettavissa vieläkin.

Ranska

Ranskalaisten taso on lievässä nousussa. Muutamia kiinnostavia pelaajia on löytänyt tiensä eri Euroopan liigoihin, kuten Elitserieniin ja SM-liigaan. Tällaiset pelaajat nostavat maan tasoa, mutta tavoitteeksi riittää silti sarjapaikan säilyttäminen.
Kärkihyökkääjä: Pierre-Édouard Bellemare - Skellefteå (Ruotsi). Ranskalaishyökkääjä oli Elitserienin kahdeksanneksi paras pistemies ja hänen tasonsa riittäisi jo monen paremman jääkiekkomaan hyökkäykseen.
Paras puolustaja: Yohann Auvitu - JYP. Auvitu oli jo viime vuonna Ranskan ykköspakkiparissa. Tänä vuonna liigakokemusta on karttunut sen verran lisää, että noussee Ranskan kärkipuolustajaksi.
Ykkösvahti: Cristobal Huet - Fribourg-Gottéron (Sveitsi). Kokeneen Huetin torjuntoihin tiivistyy Ranskan mahdollisuudet. Mikäli Huet on täydessä iskussa, sarjapaikan säilyttäminen on askeleen varmempaa.
Seuraa häntä: Charles Bertrand - Lukko. Tällä kaudella ranskalainen esiintyi pirteästi Lukossa ja siinä ohessa tuli tehojakin. Energisen ranskalaisen esityksiä on jännittävä seurata.

Kazakstan

Barys Astanan KHL-joukkueen pohjalta kasattu Kazakstan saa jalkeille nipun, jolta on kokemusta kovatasoisesta KHL:stä. Maasta ei kuitenkaan löydy tähtiä, joten menestysmahdollisuudet ovat varsin pienet.
Kärkihyökkääjä:  Roman Starchenko - Barys Astana (KHL). 26 pistettä KHL:ssä kertoo siitä, että Starchenko ei ole huono pelaaja. Tehoja voi jonkin verran tulla myös MM-kisoissa.
Paras puolustaja: Maxim Semyonov - Atlant Moskova (KHL). Semyonov on saavuttanut perusvarman tason KHL:ssä. Samankaltaisen kauden jälkeen Kazakstanin edellisellä visiitillä maailmanmestaruuskisoissa puolustaja valittiin joukkueen parhaimpien pelaajien joukkoon.
Ykkösvahti: Vitali Yeremeyev - Barys Astana (KHL). Kokenut maalivahti on pelannut Venäjän pääsarjassa monta vuotta ja on vakiinnuttanut paikkansa Kazakstanin ykkösvahtina.
Seuraa häntä: Alexei Troshchinsky - Vityaz Chekhov (KHL). 38-vuotias puolustaja oli Kazakstanin maajoukkueessa jo vuonna 1993. Lähes 20 vuotta myöhemmin hän on edelleen KHL-tason puolustaja ja Kazakstanin runkopelaaja.

Lohko B

Ruotsi

Ruotsi on kasannut hurjan joukkueen. Joukkueen mukana on lukuisia kokeneempia tähtipelaajia, mutta myös joitain nuoria tähtiä. Kokoonpanoja vertaillessa Ruotsi tuleekin olemaan Kanadan kovin haastaja.
Kärkihyökkääjä: Henrik Zetterberg - Detroit Red Wings (NHL). Sentteri on huikea pelaaja kentän kummassakin päässä. Hyvien pisteiden lisäksi hyökkääjä on NHL:ssä vakuuttanut myös oman pään pelillään. Taiturimainen ja älykäs pelaaja tekee todennäköisesti paljon pisteitä alkavassa turnauksessa.
Paras puolustaja: Niklas Kronwall - Detroit Red Wings. Puolustaja pelasi tällä kaudella jo neljännen kauden, jolla hän keräsi yli 30 pistettä. Viimeksi MM-kisoissa pelatessaan Kronwall keräsi 10 pistettä, eivätkä hyökkäyspään taidot ole kuuden vuoden takaisesta ainakaan heikentyneet.
Ykkösvahti: Jhonas Enroth - Buffalo Sabres (NHL). Enroth ei ole NHL:n tähtivahteja, mutta pääsi pelaamaan jo 26 ottelua Sabresin maalilla ja oli positiivinen yllätys. Maalivahti ei ole turnauksen huippuveskareiden tasolla, mutta erinomaisen joukkueen takana Enrothin taso kyllä riittää.
Seuraa häntä: Gabriel Landeskog - Colorado Avalanche (NHL). Viime kesänä NHL:ään toisena varattu ruotsalainen on jo nyt miehen kokoinen. Ruotsalaisen tulokaskausi NHL:ssä oli hyvä ja 52 pistettä tehnyt pelaaja taisteleekin vuoden tulokkaan tittelistä. Maajoukkueessakin voi jo nyt syntyä tulosta.

Venäjä

Venäjän peli on muuttunut tämän kauden aikana jälleen organisoidummaksi ja taktisemmaksi. Viime vuoden kisoissa venäläiset keskittyivät sooloiluun, nyt tilanne on erilainen. Joukkue on kova, tasapainoinen ja yksi kovimpia suosikkeja mitalisteiksi, mutta saako valmennus venäläistähdet syttymään tarvittavaan roihuun?
Kärkihyökkääjä: Evgeni Malkin - Pittsburgh Penguins (NHL). Malkin voitti NHL:n runkosarjan pistepörssin 109 pisteellä. Malkin on myös ehdolla runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. MM-kisoissa venäläistähti on tehnyt lähes aina yli pisteen ottelussa ja samaa voi odottaa nytkin.
Paras puolustaja: Ilya Nikulin - Ak Bars Kazan (KHL). Venäläispuolustaja on pitkään ollut maajoukkueen mukana ja esiintynyt lähes aina edukseen. Puolustaja oli viime vuotenakin yksi harvoja onnistujia Venäjän joukkueesta. Nikulin onkin yksi parhaista Euroopassa pelaavista puolustajista.
Ykkösvahti: Semyon Varlamov - Colorado Avalanche (NHL). Tällä kaudella Varlamov nappasi ensimmäistä kertaa urallaan NHL:ssä ykkösvahdin paikan. Erityisesti loppukaudella Varlamov oli erittäin hyvä ja hänestä Venäjä saakin MM-tason ykkösveskarin.
Seuraa häntä: Vladimir Tarasenko - SKA Pietari (KHL). Loistava alkukausi Novosibirskissa, kunnes hänet myytiin Pietarin SKA:n riveihin. Pudotuspeleissä Tarasenko teki 16 pistettä, vaikka jostain käsittämättömästä syystä peliaika oli lähes minimissä. Tarasenko tulee jo nyt olemaan Venäjän parhaita pelureita ja tulevaisuudessa hänen roolinsa vain kasvaa.

Tšekki

Tšekin joukkue on heikentynyt huippuvuosistaan, mutta kasassa on edelleen kova joukkue. Tšekit kykenevät haastamaan vieläkin huippumaat ja kaiken onnistuessa voivat taitavat slaavit voittaa vaikka mestaruuden. Hyökkääjät ovat siihen tavoitteeseen riittävät, mutta oman pään peli voi aiheuttaa ongelmia.
Kärkihyökkääjä: David Krejci - Boston Bruins (NHL). Krejci ei ole NHL:n mittapuulla vielä tähtipelaaja, mutta kaksi 62 pisteen kautta peräkkäin kertovat erinomaisesta hyökkääjästä. Krejcin syöttötyöskentely tulee aiheuttamaan vastustajille paljon ongelmia erityisesti ylivoimalla.
Paras puolustaja: Miroslav Blatak - Salavat Yulaev Ufa (KHL). Blatak on pelannut jo olympialaisissa sekä useissa MM-kisoissa. Hän on jo nyt MM-kultamitalisti ja on voittanut Venäjän mestaruuden. 16 pistettä kivikovassa Ufassa tällä kaudella tehnyt Blatak on tasaisen pakiston potentiaalisin nimi.
Ykkösvahti: Jakub Stepanek - SKA Pietari (KHL). 25-vuotias maalivahti on Tšekin paras Euroopassa pelaava maalivahti. Hänen torjuntatyöskentelyssään on vielä paljon parannettavaa, mutta on siitä huolimatta Tšekin luonteva valinta ykkösvahdiksi.
Seuraa häntä: Jakub Petruzalek - Amur Khabarovsk (KHL). Lukossa edelliskautena pelannut hyökkääjä siirtyi täksi kaudeksi Venäjälle. Petruzalek oli KHL:n kuudenneksi kovin pistemies, joten taitavalla kiekkoilijalla pitäisi olla hyvät eväät pärjätä kansainvälisissäkin peleissä.

Saksa

Saksan jääkiekon taso on noussut, mutta tämän vuoden joukkueen kasaaminen oli ongelmia täynnä. Saksan materiaali kuitenkin riittää tasaiseen taistoon kärkimaiden takana ja Saksa taisteleekin tiukasti lohkonsa neljännestä paikasta.
Kärkihyökkääjä: Marcel Goc - Florida Panthers (NHL). Goc on Saksan ainoa apu NHL:stä. Nopea pelaaja kykenee vauhtinsa puolesta pelaamaan hyvin myös MM-tasolla. Alla on 27 pisteen kausi NHL:stä, mikä tarkoittaa selkeää ykkössentterin paikkaa Saksan joukkueesta.
Paras puolustaja: Christoph Schubert - Hamburg Freezers (Saksa). Puolustajalla on NHL-kokemusta yli 300 ottelun verran. Viimeiset pari vuotta Schubert on pelannut Saksassa, mutta oman pään pelaaminen ja kova laukaus ovat edelleen hyvällä tasolla.
Ykkösvahti: Dennis Endras - HIFK. Maalivahti valittiin kaksi vuotta sitten MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi, kun Endrasin torjunnat siivittivät Saksan peräti välieriin. Tällä kaudella peli HIFK:n riveissä kulki hyvin, joka voi tarkoittaa sitä, että Endras kykenisi ottamaan jälleen tärkeitä koppeja.
Seuraa häntä: Justin Krüger - Charlotte Checkers (AHL). Kahden suunnan puolustaja farmista, joka on pelannut jo kahdet MM-kisat. Miten puolustaja kykenee sopeutumaan MM-kisojen ison kaukalon peliin pelattuaan koko kauden farmissa erilaista peliä?

Tanska

Tanskan kiekkoilun taso on koko ajan nousussa ja maalla on jo useampia pelaajia NHL:ssä. Maalla on erityisesti muutama hyvä hyökkääjä, joiden vuoksi joukkue on melko iskukykyinen. Puolustus on suurin heikkous, minkä vuoksi Tanskaa ei välttämättä vielä kahdeksan parhaan joukossa nähdä.
Kärkihyökkääjä: Frans Nielsen - New York Islanders (NHL). Tehokkain tanskalainen NHL:ssä. Keskushyökkääjä keräsi kauden aikana 47 pistettä, mutta on erinomainen myös omassa päässä.
Paras puolustaja: Philip Larsen - Dallas Stars (NHL). Tanskalainen murtautui tällä kaudella Starsin kokoonpanoon ja oli erityisesti loppukaudesta joukkueen parhaimmistoa ennakkoluulottoman ja fiksun pelinsä ansiosta.
Ykkösvahti: Frederik Andersen - Frölunda (Ruotsi). Hurja torjuntaprosentti kovatasoisessa Elitserienissä (94,3%!). Maalivahti oli jo viime vuonna Tanskan parhaimpia ja on nyt vieläkin valmiimpi kansainvälisiin peleihin.
Seuraa häntä: Nichlas Hardt - Jokerit. Hyvä luistelija, joka on yritteliäs. Hardt pelasi oikein hyvän kauden SM-liigassa ja 41 pistettä ylitti odotukset. Tanskalainen oli myös Jokereiden paras pistemies. Viime vuonna viisi pistettä MM-kisoissa, nyt vielä paremmin?

Norja

Norjan jääkiekon taso on myös ollut nousussa ja erityisesti hyökkääjät ovat pärjänneet Elitserienissä hyvin. Oman pään pelaaminen on ollut Norjalla se ongelma, mikä on estänyt suuremman menestyksen. Vuosi vuodelta mahdollisuudet kuitenkin paranevat ja viime vuonna Norja voitti jo Sveitsin sekä USA:n.
Kärkihyökkääjä: Patrick Thoresen - SKA Pietari (KHL). Maan ainoa KHL-hyökkääjä on ollut jo viimeiset kolme kautta hurjassa vireessä Venäjällä. Varsinkin pienempiä maita vastaan Thoresen kerännee pisteitä.
Paras puolustaja: Ole-Kristian Tollefsen - MODO (Ruotsi). Puolustajalla on myös NHL-kokemusta ja on koko puolustuksen tukipilari. Oman pään luutija teki tällä kaudella Elitserienissä 11 pistettä.
Ykkösvahti: Lars Haugen - Shakhter Soligorsk (Valko-Venäjä). Norjalaisvahti onnistui viime vuonna hyvin, mutta onko hyppäys Valko-Venäjän sarjasta MM-kisoihin liian suuri?
Seuraa häntä: Juha Kaunismäki - Stavanger Oilers (Norja). Suomalaissyntyinen puolustaja on vakiinnuttanut paikkansa Norjan maajoukkueessa.

Latvia

Latvian tilanne on haastava. Vanhat konkarit ovat yksi toisensa jälkeen lopettaneet maajoukkueessa ja nuorissa ei ole ratkaisijoita vielä kovin montaa. Dinamo Riikan pohjalta koottu joukkue on kuitenkin yhtenäinen ja erityisesti kisojen alussa Latvia voi napata yllättäviäkin voittoja.
Kärkihyökkääjä: Mikelis Redlihs - Dinamo Riika (KHL). Latvian paras pistemies viime vuonna (seitsemän pistettä) ja Riikan paras pistemies tällä kaudella. Hän on kova pelimies myös MM-kisoihin.
Paras puolustaja: Guntis Galvins - Dinamo Riika (KHL). 29 pistettä KHL:ssä on todella hyvä saldo. Pelaa hyvin myös omassa päässä.
Ykkösvahti: Edgars Masalskis - Yugra Khanty-Mansiysk (KHL). Latvian ykkösvahti jo yli viisi vuotta. Parhaimmillaan erinomainen ja perustasollaankin antaa Latvialle mahdollisuuden menestyä.
Seuraa häntä: Roberts Jekimovs - SaiPa. 20 pistettä SM-liigassa kerännyt laituri pääsee MM-kisoihin parin vuoden tauon jälkeen. Yksi Latvian parhaimmista nuorista pelaajista.

Italia

Italia on viime vuosina seilannut MM-kisojen A-sarjan ja 1. divisioonan välillä, eikä hissiliike tule todennäköisesti loppumaan nytkään. Pelaajien taso ei riitä parempien maiden haastamiseen, joten tärkeimmät pelit tulevat eteen vasta karsintasarjassa.
Kärkihyökkääjä: Giulio Scandella - Val Pusteria (Italia). Jääkiekkoilija parhaassa iässään on ollut jo muutaman vuoden ajan Italian tehokkaimpia hyökkääjiä.
Paras puolustaja: Alexander Egger - Bolzano (Italia). Italian tehokkain puolustaja divisioonassa viime keväänä.
Ykkösvahti: Daniel Belissimo - Bofors (Allsvenskan, Ruotsi). Harvinaisuus italialaisten joukossa: pelaa ulkomailla. Melko hyvät esitykset Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla tuonevat ykkösvahdin paikan.
Seuraa häntä: Roland Hofer - Peliitat (Mestis). Mestiksestä MM-kisoihin! Mestiksessä perusvarma puolustaja on Italian joukkueeseen jo kova tekijä. Hoferilla tuskin on kuitenkaan sellaisia vahvuuksia, joilla pärjäisi kansainvälisissä peleissä.

Kiekko putoaa ensimmäistä kertaa jäähän  perjantaina 4.5. klo 12.15. Tuolloin kohtaavat USA ja Ranska sekä Saksa ja Italia. Loppuottelu pelataan 20.5.

Pikkuleijonien hukattu mahdollisuus

Tämän vuoden junioreiden MM-kisoista Suomi ei saanut mitalia. Sekä alle 20-vuotiaissa että alle 18-vuotiaissa Suomi jäi ikävästi neljänneksi. Mutta erityisesti U18-maajoukkue oli hyvin lähellä mitalia.

Alle 18-vuotiaiden MM-kisojen pronssiottelussa Suomi aloitti ottelun tahmeasti, mutta varsinkin kahdessa viimeisessä erässä pikkuleijonat oli Kanadaa hallitsevampi osapuoli. Ja vaikka Kanada oli jo 4-1-johdossa, tuli Suomi vielä tasoihin. Vain puoli minuuttia ennen loppua Henri Ikosella oli hyvä paikka ratkaista peli Suomelle, mutta hyökkääjä ei onnistunut tekemään voittomaalia. Jatkoajalla Kanada sitten hyödynsikin ainoan maalipaikkansa ja otti mukaansa himmeimmät mitalit.

Suomi hävisi turnauksessa kolme ottelua. Yhdellä tappiolla vähemmän Suomi olisi todennäköisesti napannut mitalin. Ruotsia pikkuleijonat eivät tässä ikäluokassa onnistuneet kertaakaan voittamaan, mutta pohjoisamerikkalaiset eivät olleet mikään mahdoton vastus. Suomi voitti mestaruuden ottaneen USA:n kauden aikana peräti kahdesti. Ivan Hlinkan muistoturnauksessa Suomi laukoi 6-3-voittoon päättyneessä ottelussa selvästi yhdysvaltalaisia enemmän ja Porin turnauksessa pikkuleijonat kontrolloivat täysin ottelua jenkkejä vastaan. Kanada puolestaan kukistui MM-kisojen alkulohkossa.

Neljäs sija on pettymys, sillä Suomella oli kerrankin hyvä puolustus. Rasmus Ristolainen, Ville Pokka, Mikko Lehtonen, Esa Lindell, Niklas Tikkinen ja Mikko Vainonen ovat todella lupaavia pelaajia, jotka jo nyt pelaavat hyvällä tasolla. Juniorikiekkoilijoille tyypillisiä virheitä heille toki sattuu, mutta yleisesti pelin taso on aiempien ikäluokkien suomalaispuolustajiin verrattuna huippuluokkaa. Ikävä kyllä ne yksittäiset virheet kostautuivat pronssiottelussa, eivätkä lukuisat hyvät suoritukset tällä kertaa riittäneet.

Materiaali oli tällä kertaa täysin riittävä mitalitaistoon. Nuoret leijonat olivat alle 18-vuotiaiden kisoissa paljon lähempänä kärkeä kuin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, vaikka lopputulos olikin sama. Ero oli huima jo kenttätapahtumissa. Kun nuorten MM-kisoissa Suomi näytti lähinnä roikkuvan mukana ja taisteli hullun lailla saadakseen tarvittavat maalit, alle 18-vuotiaat kykenivät tasapuolisesti pelaamaan ikäluokan parhaita vastaan. Suomella oli paikkansa sekä Ruotsia että Kanadaa vastaan, mutta ratkaisupeleissä vastustaja oli jopa surullisen totuttuun tapaan hivenen tehokkaampi. Lisäksi maalivahti Joonas Korpisalo oli vain perushyvä torjuja, joka otti kyllä kiekkoja melko hyvin kiinni, mutta huippuluokan maalivahtityöskentelyyn hän ei kyennyt.

Olisiko mitali tullut, mikäli kärkihyökkääjät olisivat suoriutuneet odotetulla tavalla? Artturi Lehkonen, Rasmus Kulmala ja Henrik Haapala onnistuivat ylittämään itsensä, mutta terävin kärki ei suoriutunut aivan parhaalla tavalla. Teuvo Teräväinen oli erittäin hyvä, mutta rannelaukaukset eivät löytäneet tietään maalin perukoille, eivätkä muut ketjun pelaajat hyödyntäneet maalipaikkojaan kovin hyvällä prosentilla. Juuso Ikosen otteista paistoi se, että vähän reilun kuukauden aikana tilastoihin on merkattu 20 ottelua. Kesken turnauksen iskenyt flunssa ei myöskään peliä helpottanut. Ikosen peli olikin paljon tavallista vaisumpaa, eikä liike ollut lähellekään normaalilla tasolla. Myös Aleksander Barkovin sairastelut ja pelituntuman puute näkyi kentällä, sillä Barkovin esitys ei ollut alle 20-vuotiaiden MM-kisojen tasolla.

Ensi vuonna alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Suomi on saamassa todella vahvan hyökkäyksen, eikä maalivahtipeli Ville Husson johdolla näytä myöskään hassummalta. Mutta mahtaako puolustus olla riittävän kova Atte Mäkisen takana?

Menestysmahdollisuuksia lisäisi kummasti se, että edes yhdessä pikkuleijonien ikäluokassa olisi samaan aikaan erinomainen hyökkäys ja puolustus. Viime vuosina vain toinen on ollut erinomaisella tasolla. Mutta toki sekin on jo edistysaskel muutaman vuoden takaiseen, jolloin Suomi oli luokaton kaikilla osa-alueilla. Nyt sentään kyetään joka vuosi taistelemaan mitalista.

Läpsyttimiä ja maajoukkuekiekkoa Raumalla

Tästähän on tulossa jo jonkinlainen perinne. Viimeksi kun kävin katsomassa paikan päällä Leijonien peliä, kirjoitin teennäisestä tunnelmanluonnista täyttyvien Karjala-tuoppien muodossa. Nyt kävin Raumalla ja kirjoitan kevään muoti-ilmiöstä, läpsyttimistä.

Kyllä, Raumallakin oli jokaiselle paikalle jaettu noita pahviläpsyttimiä. Ja jottei jää epäselväksi niiden käyttötarkoitus, läpsyttimissä oli ihan ohjeetkin. Ensiksi ne taitetaan, sitten niitä hakataan kättä vasten. Koska niitä oli jaettu jokaiselle istumapaikalle, jo ennen ottelun alkua kuului sieltä täältä epävireistä läpsytystä. Ottelun alettuahan yleisö sitten innostui noista vempeleistä kuin lapsi saadessaan uuden kivan lelun. Sitä jaksaa sitten kivasti hakata yhden ottelun ajan, kun kerran läpsyttimestä lähtee hassu ääni eikä tarvitse edes huutaa tai taputtaa käsiään yhteen.

Jokaisella lienee oma mielipide siitä, että pitääkö niiden aiheuttamasta äänestä vai ei. Itse pidän enemmän toisenlaisesta äänentuotosta ja vaikka läpysköistä lähteekin kivasti ääntä, haluaisin korviin sattuvan toisenlaisen mekkalan jälkeen. Esimerkiksi Raumalla Raumam Boja ovat tehneet hienoa työtä kannatustoiminnan eteen, kun taas tämä on kaukana sellaisesta.

Biltema-kuumailmapallot, täyttyvät oluttuopit ja hassunhauskat kädenvääntökilpailut olivat mukana myös Raumalla. Ne kuuluvat mielestäni edelleen osastolle "aina saa hävetä", mutta nyt noita huudatuksia taisi olla hivenen vähemmän kuin Karjala-turnauksessa. Hyvä niin.

Leijonat ovat koko kansan juttu ja näissä peleissä käy paljon ihmisiä, jotka eivät muuten juuri jääkiekkoa seuraa. Organisoitua kannattamista Leijonien peleissä ei ole, johtuen useammastakin asiasta (lippujen hinnat ja harvoin järjestettävät pelit tulevat ensimmäisenä mieleen). Siihen nähden on kyllä sinällään ymmärrettävää, että täytyy keksiä jotain tapoja joilla ääntä saadaan yleisöstä ulos. Yksi ratkaisu taitaa olla nuo läpsyttimet. Ja olihan niissä sentään se hyvä puoli, että niistä näki joukkueiden kokoonpanot.

Näihin lähtökohtiin nähden Raumalla pelatussa harjoitusottelussa oli yllättävän hyvä tunnelma. Meininki katsomossa oli toki todella yksinkertaista ja suurelta osin läpsyttelyllä tehtyä, mutta parempi tuollainen meininki, kuin että ääntä ei tulisi ollenkaan. Lisäksi kaikki ääni ei syntynyt hassun hauskoista peleistä, vaan erityisesti kolmannessa erässä Suomi-huudot ja taputtelut lähtivät suurelta osin ilman kuuluttajan ja mediakuution apua. Tästä asiasta täytyy yleisölle nostaa hattua. Tunnelma oli Raumalla mielestäni selvästi parempi kuin Karjala-turnauksen aikana Helsingissä. Rauman pienempi halli tosin varmasti vaikuttaa asiaan.

Itse pelistä ei paljoa tarvitse varmaan sanoa. Valko-Venäjä oli täysin vastaantulija ja sai aikaiseksi vain kuusi laukausta kohti Petri Vehasta. Suomi puolestaan teki viisi maalia, vaikka enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia. Esimerkiksi Matti Kuparinen hukkasi pari oikein maukasta maalipaikkaa. Leijonat kärsi siis vaihteeksi kuitenkin tehottomuudesta. Kuka olisi arvannut? Onneksi edes Jarkko Immosen, Mikael Granlundin ja Janne Pesosen ketju oli jälleen tekemässä maaleja.

Immonen ja Granlund nähdään varmasti kotikisoissa, mutta eiköhän Pesosenkin kisapassi voida jo leimata. Pesonen on tehnyt koko kauden ajan leijonapaidassa pisteitä ottelusta toiseen, mikä on sellainen meriitti, mitä monella muulla suomalaiskiekkoilijalla ei ole. Yritystä ja taistelua kyllä monella riittää, mutta pisteitä ei synny. Sen vuoksi Pesonen on kisoissa mukana, kun taas moni kovasti yrittävä pelaaja joutuu tälläkin kertaa katsomaan ottelut telkkarin välityksellä.

Tule apuun Ruutu!

Teemu Selänne kieltäytyi eilen kotikisoista. Sinällään se on hyvä asia, sillä samalla se lopetti arpomisen Selänteen osallistumisen ympärillä. Mutta yhtä lailla se on huono asia, sillä nyt Selänne ei pelaa MM-kisoissa, vaikka hyökkäys kaipaisi apua. Helpotusta kaivataan nyt toisesta suunnasta. Tule siis apuun Tuomo Ruutu!

Jukka Jalonen on nyt neljättä vuotta Suomen maajoukkueen peräsimessä. Hänelle on syntynyt tuona aikana omat luottomiehensä, joiden avulla Leijonat nappasi viime keväällä kultaa. Jalonen ei lähde korjaamaan ehjää, vaan tämä sama runko on ollut kasassa niin Karjala-turnauksessa kuin MM-leireillä. Ja sillä rungolla saa melko iskukykyisen joukkueen kasaan kotikisoihin, kunhan sitä on ensiksi marinoitu parilla NHL-pelaajalla.

Maalivahtipeliin Suomi ei taaskaan kaadu, sillä Kari Lehtonen on NHL:ssä hyvätasoinen ykkösvahti ja Petri Vehanen on mitä ilmeisimmin niin hyvä maalivahti, että hänen kanssaan voidaan ottaa kultaa. Puolustuksessa Jalonen käyttää kahdeksaa pelaajaa. Viime kevään pelaajista MM-leirillä ovat mukana jo nyt Janne Niskala, Pasi Puistola, Topi Jaakola ja Lasse Kukkonen. Ossi Väänänen liittyy takuuvarmasti terveenä ollessaan kisajoukkueeseen mukaan ja myös Anssi Salmelalle saatetaan nähdä tarvetta. Lopuista paikoista kamppailevat Toni Söderholm, Juuso Hietanen, Mikko Mäenpää ja Mikko Kousa. Ryhmä on tasainen ja ilman yhtä huikeaa tähteä, mutta niin se oli myös viime vuonna.

Hyökkäyksessä sentterikalusto voi olla aivan hyvin olla sama kuin viime keväänä ja erityisesti Mikko Koivu sekä Jarkko Immonen lienevät jo kiveen hakatut kahden ensimmäisen ketjun keskushyökkääjät. Alemmissa ketjuissa Niko Kapanen ja Petteri Nokelainen voivat hyvinkin jatkaa, mutta taso ei merkittävästi tipu, vaikka valinta osuisi Petri Kontiolaan ja Matti Kupariseen. Laitahyökkääjiä on myös tarjolla runsaasti, mutta lähes kaikkia yhdistää yksi yhteinen piirre. Lennart Petrellin, Antti Pihlströmin, Jesse Joensuun ja monen muun taso kyllä riittää kolmanteen tai neljänteen ketjuun, mutta hyökkäävissä ketjuissa "varmasti" pärjääviä ovat vain Jussi Jokinen, Mikael Granlund (mikäli on saanut akkunsa ladattua) ja Janne Pesonen. Tällä hetkellä ykkösketjun laitaan onkin tarjolla vain vaihtoehtoja, joista pitää valita se vähiten huono.

Ville Peltonen on legendaarinen pelaaja, joka on onnistunut usein maajoukkueessa. Mutta parhaat vuodet ovat takanapäin, eikä MM-kulta vuodelta 95 enää paljoa auta. Kädet, pelisilmä ja kokemus ovat edelleen tallella, mutta mielestäni Peltosen vauhti ei ole enää pariin vuoteen riittänyt kansainvälisissä peleissä.

Mika Pyörälä oli viime vuonna ykkösketjun laidassa, mutta MM-kisoissa se ei kyllä ole hänelle ominaisin paikka. Monipuolisena kolmosketjun miehenä Pyörälä on takuuvarma kisavalinta, mutta mielestäni kaksikko Jokinen-Koivu kaipaa tuekseen enemmän hyökkäyspään osaamista kuin monivuotinen tutkapari Ruutu-Koivu.

Entä KalPa-kaksikko Tuomas Kiiskinen ja Sakari Salminen? Kumpikin on onnistunut maajoukkueessa tällä kaudella ja jatkossa heidät varmasti nähdään usein Euro Hockey Tourilla. Kumpikin hyökkääjä on nopea, taitava ja älykäs, mikä riittää EHT:llä hyökkäyspään tehoihin. Ikävä kyllä kaksikko lienee turhan kevyt ottaakseen vastuuta MM-kisoissa.

Seurajoukkueista vapautuvat EHT:llä pari pistettä tehneistä vielä Leo Komarov, Janne Lahti ja Harri Pesonen. Komarov on ollut hyvässä vireessä KHL:ssä, mutta kovalla asenteella pelaava ärsyttäjä on hyödyllisempi alemmissa ketjuissa, ja Janne Lahti oli viime vuonna EHT-tehoistaan huolimatta MM-kisoissa riittämätön. Tänä vuonna Lahden näytöt ovat Euro Hockey Tourilta pari pistettä Tšekkiä vastaan ja se ei taida riittää. Harri Pesoselle nämä kisat puolestaan tulevat pari vuotta liian aikaisin.

Antti Miettinen? Miettinen on ollut jo monta vuotta NHL-vahvistus, joka ei ikävä kyllä ole joukkuetta oikeastaan vahvistanut. Kärkiketjuihin Miettisellä ei ainakaan pitäisi olla mitään asiaa.

Eli Suomen joukkueessa on paikka ykkösketjun laiturille. Katseet pitää suunnata NHL:ään. Tuomo Ruutu ei ole vielä sanonut MM-kisoille ei, joten nyt kannattaa toivoa, että Mikko Koivun monivuotinen tutkapari maajoukkueesta tulisi ratkaisemaan pelejä Leijonille. Mikäli Ruutu ei tule, täytyy suomalaisten toivoa suomalaispelaajien joukkueiden epäonnistumista NHL:ssä, jotta kisoihin saataisiin Valtteri Filppula, Lauri Korpikoski tai edes Sean Bergenheim.

Muuten Mikko Koivulla voi olla hivenen yksinäistä ykkösketjussa.

Farmisarja Suomeen?

Pitäisikö Suomessa olla liigajoukkueille oma farmisarja? Tuota ajatusta on enemmän tai vähemmän mietitty niin kauan kuin itse muistan. Olisiko se ollut jokin vanha Jääkiekkolehti, jossa esitettiin, että Mestiksen (tai mikä tuohon aikaan olikaan Suomen toiseksi korkeimman sarjatason nimi) tulisi profiloitua farmisarjaksi. Suljettu sarja tekikin sitten kaikkensa sen eteen, että Mestis näivettyisi, kun liigaunelmaa ei ollutkaan enää tarjolla.

SM-liigan joukkueilla on nykyään reservissä useampi pelaaja, sillä loukkaantumisilta ei voi välttyä. Näille reservipelaajille ei tee kuitenkaan hyvää istua toimettomana katsomossa tuijottamassa cheerleadereitä, vaan pelit vaikka alemmalla sarjatasolla tekisivät hyvää. Vastaavasti joillekin junioreille nuorten SM-liiga ei ole se oikea paikka pelata, vaan heidät tulisi laittaa miesten peleihin. Mestiksessä onkin muutama joukkue, joka käytännössä toimii liigajoukkueen farmina (Kiekko-Vantaa, LeKi). Lisäksi Mestiksestä löytyy yksi puhdas farmijoukkue JYP-Akatemian muodossa.

Mutta kun osa Mestis-joukkueista ei halua olla farmijoukkue, vaan joukkuetta oikeasti halutaan kasata fiksusti ja antaa jopa omille junioreille mahdollisuus pelata oman kaupungin joukkueessa. Lisäksi ihme kyllä jotkut joukkueet haluaisivat nousta Mestiksestä SM-liigaan ja tuo tavoite voidaan saavuttaa vain sitouttamalla pelaajat divarijengiin. Liigalainoja ei katsota hyvällä, sillä joukkueille ei tee hyvää mitkään kahden ottelun pikavisiitit eikä varsinkaan se, että puolet liigalainoista palaavat tammikuun lopulla takaisin liigajoukkueeseen.

Samaan aikaan nuorten SM-liigan taso on tippunut. Vaikka Suomessa on taas lupaavia pelimiehiä, ei liigan taso kokonaisuutena ole noussut. Ikäluokan parhaimmat kuuluvat selvästi SM-liigaan, mutta kun osa kärjen takana olevat pelureista ovat jossain JYP-Akatemian kolmosketjussa. Se taas luonnollisesti pudottaa nuorten sarjan tasoa. Tilalle joudutaan vielä nostamaan B-junioreita, jotka eivät läheskään aina ole sillä tasolla, että heitä kannattaisi peluuttaa lähes täysi-ikäisten pelaajien kanssa.

Lisäksi tasoerot ovat nuorten SM-liigassa todella suuret. Jo pelkästään joukkueiden sisällä on massiivinen ero ykkösketjun jätkällä ja nelosketjun rouhijalla. Sitten esimerkiksi Borna Rendulic tai Toni Kallela tekevät jäällä miltei mitä haluavat. Kaupan päälle viime kaudella Kiekko-Vantaa ja SaiPa olivat aivan väärällä sarjatasolla. En usko, että heidän pelaajiaan kehittää häviäminen ilta toisensa jälkeen. Erityisesti SaiPan tilanne on melko surullinen, sillä tämä ei ollut todellakaan ensimmäinen kausi, kun sputnikeilla oli nuorten SM-liigassa suuria vaikeuksia. Erot ovat toki SM-liigassakin isot, mutta ei lähellekään yhtä massiiviset kuin nuorten sarjassa.

Entä jos pyrittäisiinkin kehittämään nuorten SM-liigaa ja nostamaan sarjan tasoa? Nuorten SM-liigan joukkueet ovat jo nyt liigajoukkueiden alaisina. Siitä heräsikin minulle ajatus, että entä jos nuorten SM-liigaa laajennettaisiin entisestään ja siitä tehtäisiin se kaivattu farmisarja?

Luonnollisesti sarjan tulisi olla edelleen tarkoitettu lähinnä A-nuorille, mutta entä jos nykyisen viiden yli-ikäisen kiintiötä laajennettaisiin ja sarjaan sallittaisiin vielä vaikkapa viisi liigajoukkueen reservipelaajaa? Eli esimerkiksi viime kauden lopulla Ässät olisi voineet peluuttaa sarjassa pelata liigajoukkueen kokoonpanon ulkopuolelle jääneitä Jesse Jyrkkiötä, Jesse Laaksosta ja Juho Mielosta.

Jos joitain miehiä pelaisi nuorten SM-liigassa, se nostaisi luonnollisesti sarjan tasoa. Borna Rendulicin olisi hivenen vaikeampi kikkailla itsensä Tommi Kivistön ohi kuin jonkun Rendulicia 20 kiloa kevyemmän 17-vuotiaan nuorukaisen ohi. Ja jos sarjassa olisi joitain vanhempia pelaajia, ei tarvitsisi välttämättä turvautua B-junioreihin, jotka eivät vielä pärjää nuorten SM-liigassa. Tarpeeksi hyvät pelaajat murtautuvat aina sarjatasoa korkeammalle, mutta syy ei saisi olla pelkästään se, että kokoonpanoon pitää jotenkin raapia 20 kenttäpelaajaa.

Samalla Mestis saisi olla sarja niille joukkueille, jotka voivat ja haluavat rakentaa ihan oman näköisensä joukkueen ja joilla on joitain tavoitteitakin. Sarja olisi ainakin omasta mielestäni paljon kiinnostavampi, mikäli puhtaita farmijoukkueita olisi vähemmän. Ikävä kyllä se taitaa silti mennä niin, että ennemmin liigajoukkueet haluavat jatkossakin muuttaa Mestiksen entistä selkeämmin farmisarjaksi vaikka sitten nuorten SM-liigan tason kustannuksella.

Oma pohdintani on pintapuolinen, mutta ehkäpä ajatus nuorten SM-liigan kehittämisestä ei kuitenkaan olisi mikään aivan typerä ajatus.

Alle 18-vuotiaiden MM-kisat lähestyvät, tähdet pelaavat pudotuspelejä

Tämän vuoden Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue on sen verran kova, että se taistelisi jo pelkällä rutiinisuorituksella mitaleista, mikäli vain kaikki parhaat olisi mukana. Pienellä venymisellä kultakin olisi mahdollinen. Eikö olekin sitten sopivaa, että Suomelle tulee tällä kaudella se tilanne eteen, mikä monella muulla maalla on ollut aiempina vuosina. Ne parhaat pelaajat ovat vielä pelaamassa pudotuspelejä!

Teuvo Teräväinen voitti edellisen alle 18-vuotiaiden turnauksen pistepörssin. Hän ei välttämättä ole kisoihin mahdollisesti valittavista pelaajista se lupaavin, mutta hän on kuitenkin tällä hetkellä ikäluokan paras hyökkääjä ja tuleva ensimmäisen kierroksen varaus. Taitava hyökkääjä on osoittanut olevansa erittäin älykäs pelaaja, jolla on tekniikka hallussa. Fysiikaltaan hän ei ole vielä ikäluokkansa parhaimmistoa, mutta se ei häntä ole juuri haitannut. Hyökkääjän laukaus olisi alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin loistava ja hän kykenisi taistelemaan turnauksen maalipörssin voitosta. Sen sijaan hän pelaa Jokereiden riveissä paikasta finaaleihin.

Juuso Ikosen tapauksessa tulevaisuus on vielä kysymysmerkki hänen pienen kokonsa vuoksi, mutta juuri tähän turnaukseen hän olisi loistava palanen. Pienikokoinen pelaaja ei ole antanut kokonsa liikaa haitata, vaan hän on kokoisekseen ja ikäisekseen yllättävän fyysinen. Lisäksi hän on erinomainen luistelija ja hän on yksi ikäluokkansa (95-syntyneet) taitavimmista pelaajista ihan maailmanlaajuisesti. Alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa Ikonen on tehnyt yli pisteen ottelussa ja SM-liigassakin hyökkääjä on tehnyt tulosta. Mutta Ikonen kamppailee vielä ainakin toistaiseksi Bluesin kanssa välierissä.

Myös paras puolustaja on sivussa. Olli Määttä on pelannut Kanadan juniorisarjoissa erinomaisen loppukauden ja erityisesti hänen kahden suunnan työskentelynsä on ollut ilmeisesti hyvin vakuuttavaa. Jo viime vuonna Määttä oli alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Suomen paras puolustaja, eikä taso ole pudonnut tälläkään kaudella. Määttä on saamassa ensimmäisen kierroksen varauksen ja Suomi olisi luonnollisesti kaivannut hänen varmuutta omassa päässä sekä hyviä kiekollisia ratkaisuja. Mutta luonnollisesti Määtän London Knights pelaa OHL:n pudotuspelejä ja meno on ollut toistaiseksi niin vakuuttava, ettei edes OHL:n mestaruus ole poissuljettu mahdollisuus.

Teuvo Teräväinen ei ole tulossa alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin

Kuva: © Mikko Ruohola

Viimeisen turnauksen jälkeen totesin näin: "Suomi oli Ruotsia jäljessä, mutta ei niin pahasti, ettei Barkovin, Pokan ja Ristolaisen tulo voisi riittää etumatkan kuromiseen.". Ristolainen ja Pokka tulevat mukaan joukkueeseen ja niin myös Barkov. Nuorten MM-kisoissa Barkov pelasi erittäin hyvin ikäisekseen ja tuon ajan Barkov olisi ollut selkeä ykkössentteri tälle leijonalaumalle. 16 pistettä SM-liigassa ja neljä pistettä nuorten MM-kisoissa ovat U18-maajoukkueessa huimat meriitit. Barkov kärsi kuitenkin loppukaudesta mononukleoosista ja edellisen kerran Barkov on pelannut helmikuun kolmantena päivänä. Voiko kaksi kuukautta sivussa ollut pelaaja kannatella joukkuetta ilman Teräväisen apua?

Suomella on edelleen hyvät mahdollisuudet pärjätä. Siitä pitää huolen se, että puolustuksessa on kaksi tämän ikäluokan huippupakkia (Ville Pokka ja Rasmus Ristolainen). Heitä tukee oman pään ekspertti Mikko Vainonen, kahteen suuntaan hyvin pelaava Mikko Lehtonen sekä pari YV-spesialistia. Lisäksi maalille oli tungosta, eikä taso olisi pudonnut, vaikka Joonas Korpisalon, Jean Aurénin ja Juuse Saroksen tilalle olisi valittu Atte Tolvanen, Janne Juvonen ja Henri Kiviaho.

Mutta onhan se ironisen tuntuista, että kun Suomella on paras puolustuskalusto tällä vuosituhannella, yleensä hyvässä kunnossa oleva hyökkäys laahaa perässä. Eikä ykköspakin, parhaan hyökkääjän ja ykkösketjun laiturin menettäminen voi olla näkymättä kentällä. Mitaliin on edelleen saumat, mutta urakka tulee olemaan odotettua vaikeampi.

Tässä kisajoukkue tällä hetkellä. Joukossa on ilahduttavan monta SM-liigassa debyytin tehnyttä nuorukaista (nämä pelaajat ovat lihavoituna). Ei hassummin pelaajilta, jotka voisivat ikänsä puolesta pelata vielä B-junioreissa:

Maalivahdit:

Jean Auren, Sport
Joonas Korpisalo, Jokerit
Juuse Saros, HPK

Puolustajat:

Mikko Lehtonen, TPS
Esa Lindell, Jokerit
Atte Mäkinen, Tappara
Valtteri Parikka, KalPa
Ville Pokka, Kärpät
Rasmus Ristolainen, TPS
Niklas Tikkinen, Blues
Juuso Vainio, HPK
Mikko Vainonen, HIFK

Hyökkääjät:

Joose Antonen, Ilves
Aleksander Barkov, Tappara
Nico Friman, HIFK
Henrik Haapala, Tappara
Joonas Huovinen, Sport
Henri Ikonen, KalPa
Janne Juutinen, HIFK
Rasmus Kulmala, TPS
Artturi Lehkonen, TPS
Samu Markkula, JYP
Aleksi Mustonen, Jokerit
Topi Nättinen, JYP
Saku Salminen, Jokerit

Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut alkavat 12.4. SM-liigan pronssiottelu pelataan 18.4.