Youtubesta löytyy melkoinen herkkupala juniorijääkiekon ystäville. Ivan Hlinkan muistoturnauksen finaaliottelussa pelasivat vastakkain Kanada ja Suomi, ja tuo finaaliottelu on katsottavissa Youtuben kautta. Nyt kaikilla on siis mahdollisuus katsella Suomen 95-syntyneiden ikäluokan otteita kovinta mahdollista vastusta vastaan.
Itse turnaushan on alle 18-vuotiaiden maajoukkueen toinen pääturnaus kauden aikana. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut ovat tietysti kovatasoinen turnaus, jossa USA valjastaa parhaimman mahdollisen joukkueensa, mutta täyttä kuvaa ei tuo turnaus ikäluokan voimasuhteista anna. Moni Kanadan parhaista pelaajista pelaa nimittäin Kanadan junioriliigojen pudotuspeleistä, samoin useampi muun maan pelaaja. Ivan Hlinkan muistoturnaukseen Kanada puolestaan valjastaa aina parhaimman mahdollisen joukkueensa, mutta USA puolestaan panttaa parhaimmistoaan muihin turnauksiin. Lisäksi kesän lopulla pelattavassa turnauksessa ei pelin taso välttämättä yllä ihan kevään mittoihin.
Suomi kykeni turnauksessa voittamaan sekä USA:n että Ruotsin, mutta hävisi Venäjälle. Erityisesti voitto parhaimmat pelaajansa mukaan valinneelta Ruotsista on kova saavutus, sillä sitä ei ihan koko ajan tapahdu. Saavutusta korostaa se, että Suomelta puuttui tällä hetkellä ikäluokan kovimmat hyökkääjät, sillä Aleksander Barkov, Juuso Ikonen ja Artturi Lehkonen olivat samaan aikaan alle 20-vuotiaiden maajoukkueen mukana. Kukaan suomalaishyökkääjistä ei intoutunut turnauksessa suureen pistetehtailuun, mutta merkit ovat lupaavat. Tällä kertaa kärkinimien takana näyttäisi olevan mukavasti laajuutta.
maanantai 27. elokuuta 2012
lauantai 18. elokuuta 2012
Juho Vanhala valitsi yleisurheilun
Porin Ässien A-nuorten joukkue koki viime kauden jälkeen kovia menetyksiä. Osa pelaajista oli liian vanhoja junioreihin, Borna Rendulic lähti Hämeenlinnaan, Santeri Arousva koki paremmaksi vaihtoehdoksi muuttaa Espooseen, Kasperi Nuto päätti muuttaa Raumalle ja Niklas Nevalainen on ilmeisesti vieläkin lähdössä Pohjois-Amerikkaan. Näiden menetysten tilalle on tulossa viime kauden B-junioreiden kärkijätkiä.
Juho Vanhala ei ole yksi heistä.
Vanhalaa voi pitää menetyksenä. Hän oli kuitenkin ikäluokkansa maajoukkueessa vakiokasvo vielä edelliskautena ja hän oli myös mukana toiseen sijaan päättyneillä nuorten olympiafestivaaleilla kaudella 2010-2011. Hän ei ollut mikään pistenikkari maajoukkueessa, mutta erinomainen luistelija täytti kyllä paikkansa alemmissa ketjuissa. B-junioreissa syntyi pisteitäkin ihan mukavasti ja nuorten SM-liigassa tuskin olisi tarvinnut odottaa ensimmäistä pistettä enää kovinkaan kauaa.
Nuorten SM-liigan avauspiste jää nyt kuitenkin tekemättä, sillä hän ei ole enää Ässien mukana. Jääkiekon parissa hän on jatkossakin, mutta joukkueena on mitä ilmeisimmin Harjavallan Kuparikiekko. Harjavallan ylpeyden riveistä ei koko kansaa kiinnostavia mainetekoja tehdä. Jatkossa Vanhalan nimi tuleekin esille todennäköisemmin juoksuradoilla tehtyjen tulosten ansiosta kuin jääkiekon parissa tehdyistä tehoista.
Tiettyyn pisteeseen asti jääkiekko ja yleisurheilu toki tukevat toisiaan. Nuorena on hyvä, että liikkuu. Vanhalan tapauksessa kahden eri lajin harrastaminen näkyi jääkiekossa hyvänä luisteluna ja yleisurheilussa puolestaan hyvänä kestävyytenä. Jossain vaiheessa lajivalinta on kuitenkin pakko tehdä, sillä jääkiekon vaatima voimaharjoittelu vaikeuttaa juoksemista huipputasolla, eikä juoksutreenin jälkeen aikaa tai energiaa varmasti riitä vaaditulla tavalla pelaajalle, joka pelaisi kuitenkin nuorten SM-liigaa. Valinta on nyt tehty ja se kohdistui yleisurheiluun.
Ja ainakin minä nostan päätökselle hattua. Suomessa on kyllä rutkasti lahjakkaita jääkiekkoilijoita. Sen sijaan yleisurheilu kaipaa kipeästi jokaista lahjakasta nuorta.
Toivotaan, ettei yleisurheilun parissa uran kohokohdaksi jää Euroopan nuorten olympiafestivaalien neljäs sija 400 metrillä, vaan menestystä tulee jatkossakin.
Juho Vanhala ei ole yksi heistä.
Vanhalaa voi pitää menetyksenä. Hän oli kuitenkin ikäluokkansa maajoukkueessa vakiokasvo vielä edelliskautena ja hän oli myös mukana toiseen sijaan päättyneillä nuorten olympiafestivaaleilla kaudella 2010-2011. Hän ei ollut mikään pistenikkari maajoukkueessa, mutta erinomainen luistelija täytti kyllä paikkansa alemmissa ketjuissa. B-junioreissa syntyi pisteitäkin ihan mukavasti ja nuorten SM-liigassa tuskin olisi tarvinnut odottaa ensimmäistä pistettä enää kovinkaan kauaa.
Nuorten SM-liigan avauspiste jää nyt kuitenkin tekemättä, sillä hän ei ole enää Ässien mukana. Jääkiekon parissa hän on jatkossakin, mutta joukkueena on mitä ilmeisimmin Harjavallan Kuparikiekko. Harjavallan ylpeyden riveistä ei koko kansaa kiinnostavia mainetekoja tehdä. Jatkossa Vanhalan nimi tuleekin esille todennäköisemmin juoksuradoilla tehtyjen tulosten ansiosta kuin jääkiekon parissa tehdyistä tehoista.
Tiettyyn pisteeseen asti jääkiekko ja yleisurheilu toki tukevat toisiaan. Nuorena on hyvä, että liikkuu. Vanhalan tapauksessa kahden eri lajin harrastaminen näkyi jääkiekossa hyvänä luisteluna ja yleisurheilussa puolestaan hyvänä kestävyytenä. Jossain vaiheessa lajivalinta on kuitenkin pakko tehdä, sillä jääkiekon vaatima voimaharjoittelu vaikeuttaa juoksemista huipputasolla, eikä juoksutreenin jälkeen aikaa tai energiaa varmasti riitä vaaditulla tavalla pelaajalle, joka pelaisi kuitenkin nuorten SM-liigaa. Valinta on nyt tehty ja se kohdistui yleisurheiluun.
Ja ainakin minä nostan päätökselle hattua. Suomessa on kyllä rutkasti lahjakkaita jääkiekkoilijoita. Sen sijaan yleisurheilu kaipaa kipeästi jokaista lahjakasta nuorta.
Toivotaan, ettei yleisurheilun parissa uran kohokohdaksi jää Euroopan nuorten olympiafestivaalien neljäs sija 400 metrillä, vaan menestystä tulee jatkossakin.
lauantai 11. elokuuta 2012
Here we go!
Onpa hieno tunne!
On aina yhtä hienoa istahtaa jäähallin penkille ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Isomäki on toki likainen, ahdas ja tuntuu lähinnä tuulahdukselta jostain 80-luvulta, sillä hallissa ei ole juuri mitään modernia. Näkyvin muutos vähään aikaan on mediakuutio pois lukien lattian maalaaminen punaiseksi sekä yleinen viime kaudella suoritettu brändäys.
Mutta se ei juuri nyt haittaa. Tällä hetkellä olen vain tyytyväinen, että sain istahtaa Isomäen uudemmille penkeille (jotka eivät lähde ihan niin helposti irti) ja kirjoittaa omia muistiinpanoja ihan paikan päällä pelatusta ottelusta. Kesän jäljiltä olen vähän turhan vanhan auton tavoin ruosteessa sekä otteluiden seuraamisessa että kirjoittamisessa. Mutta onneksi harjoituskausi on olemassa, sillä aivan kuten pelaajien, myös toimittajan tulee saada pelituntuma takaisin.
Ässät voitti Lukon torstaina numeroin 4-3. Padan ja Tapparan kamppailu puolestaan päättyi tasan 2-2. Noissa otteluissa tuli tehtyä lukuisia yksittäisiä huomioita:
- Niklas Kekki on palannut Poriin. Maalivahti on edelleen pienikokoinen, mutta kompensoi koon puutteen olemalla maalilla yhtä rauhallinen kuin Ville Uusitalo Ässien puolustuksessa.
- David Stach, Matias Simontaival, Niklas Näppi, Jesse Huhtala ja Henri Ruotsalainen tulevat todennäköisesti olemaan korkealla nuorten SM-liigan pistepörssissä.
- Jarno Kärki osoittautui todella kiinnostavaksi yksilöksi. Hyökkäyspäässä hän on todella luova ja älykäs pelaaja, joka on erityisen vaarallinen ylivoimalla. Laukauskin näyttää olevan ihan hyvässä kunnossa. Ikävä kyllä oman pään peli vaatii vielä paljon työtä.
- Alle 18-vuotiaiden maajoukkuetta silmällä pitäen Jere Friberg ja Henri Keskilohko kannattaa pistää mieleen. Kummallakin on kykyjä tehdä kovaa tulosta A-nuorissa.
- Tapparan Jaakko Hälli oli mielestäni uskomattoman kypsä pelaaja ikäisekseen. Jo nyt puolustaminen oli loistavalla tasolla ja ratkaisut kentällä olivat pääosin fiksuja. Mielestäni on hyvin mahdollista, että Hälli pelaa jo vuoden kuluttua SM-liigassa.
Tästä se lähtee. Kaksi ottelua takana, liki 200 on vielä edessä.
On aina yhtä hienoa istahtaa jäähallin penkille ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Isomäki on toki likainen, ahdas ja tuntuu lähinnä tuulahdukselta jostain 80-luvulta, sillä hallissa ei ole juuri mitään modernia. Näkyvin muutos vähään aikaan on mediakuutio pois lukien lattian maalaaminen punaiseksi sekä yleinen viime kaudella suoritettu brändäys.
Mutta se ei juuri nyt haittaa. Tällä hetkellä olen vain tyytyväinen, että sain istahtaa Isomäen uudemmille penkeille (jotka eivät lähde ihan niin helposti irti) ja kirjoittaa omia muistiinpanoja ihan paikan päällä pelatusta ottelusta. Kesän jäljiltä olen vähän turhan vanhan auton tavoin ruosteessa sekä otteluiden seuraamisessa että kirjoittamisessa. Mutta onneksi harjoituskausi on olemassa, sillä aivan kuten pelaajien, myös toimittajan tulee saada pelituntuma takaisin.
Ässät voitti Lukon torstaina numeroin 4-3. Padan ja Tapparan kamppailu puolestaan päättyi tasan 2-2. Noissa otteluissa tuli tehtyä lukuisia yksittäisiä huomioita:
- Niklas Kekki on palannut Poriin. Maalivahti on edelleen pienikokoinen, mutta kompensoi koon puutteen olemalla maalilla yhtä rauhallinen kuin Ville Uusitalo Ässien puolustuksessa.
- David Stach, Matias Simontaival, Niklas Näppi, Jesse Huhtala ja Henri Ruotsalainen tulevat todennäköisesti olemaan korkealla nuorten SM-liigan pistepörssissä.
- Jarno Kärki osoittautui todella kiinnostavaksi yksilöksi. Hyökkäyspäässä hän on todella luova ja älykäs pelaaja, joka on erityisen vaarallinen ylivoimalla. Laukauskin näyttää olevan ihan hyvässä kunnossa. Ikävä kyllä oman pään peli vaatii vielä paljon työtä.
- Alle 18-vuotiaiden maajoukkuetta silmällä pitäen Jere Friberg ja Henri Keskilohko kannattaa pistää mieleen. Kummallakin on kykyjä tehdä kovaa tulosta A-nuorissa.
- Tapparan Jaakko Hälli oli mielestäni uskomattoman kypsä pelaaja ikäisekseen. Jo nyt puolustaminen oli loistavalla tasolla ja ratkaisut kentällä olivat pääosin fiksuja. Mielestäni on hyvin mahdollista, että Hälli pelaa jo vuoden kuluttua SM-liigassa.
Tästä se lähtee. Kaksi ottelua takana, liki 200 on vielä edessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)