Suomalaiset NHL:ssä

NHL-kausikin käynnistyy ja näin jääkiekkokausi on lopullisesti lähdössä liikkeelle. Rapakon takana pelaa alkavallakin kaudella runsaasti suomalaisia ja paikkaa auringosta sekä peliminuutteja jahtaa jälleen nelisenkymmentä pelaajaa. Katsotaanpa lyhyesti tilanne suomalaisten osalta. Yllätyksiä tulee varmasti tapahtumaan, kuten Pekka Rinteen nousu viime kaudella ykkösvahdiksi, mutta tämä lienee tilanne kauden alussa:

Maalivahdit:

Vielä kymmenen vuotta sitten NHL:ssä ei suomalaisvahdit juhlineet. Oikeastaan tasan kymmenen vuotta sitten Jani Hurme pääsi ensimmäisenä suomalaisena pitkään aikaan pelaamaan edes yhden NHL-ottelun. Onkin siis suorastaan käsittämätöntä, miten tilanne on voinut muuttua kymmenessä vuodessa. Suomella on tälläkin hetkellä kaksi NHL:n tähtimaalivahtia, nimittäin Miikka Kiprusoff (Calgary Flames) ja Niklas Bäckström (Minnesota Wild) kuuluvat tällä hetkellä maailman TOP-5 maalivahteihin ja kumpikin saattaa taistella kauden lopulla jälleen vuoden parhaan maalivahdin palkinnosta. Ykkösvahteina kautensa aloittavat myös Kari Lehtonen (Atlanta Thrashers) sekä Pekka Rinne (Nashville Predators), mutta kummallakin on omat haasteensa. Lehtonen voisi potentiaalinsa sekä teknikkaansa puolesta olle joskus ykkösvahti, mutta kuten aikaisemminkin, niin loukkaantumiset vaivaavat miestä. Rinne taas pelasi erinomaisen tulokaskauden, mutta pystyykö hän samaan myös nyt, kun hän ei pääsekään tulemaan enää puskista? Viime kaudella Vesa Toskala (Toronto Maple Leafs) oli aloittava maalivahti, mutta suoritukset eivät vastanneet statusta. Tällä kaudella pitää otteiden parantua, tai muuten Toskala löytää itsensä nopeasti vaihtopenkiltä. Antero Niittymäki (Tampa Bay Lightning) yrittää haastaa Mike Smithin ja nyt olisi tulosta syytä jo tulla, sillä Niittymäkikään ei enää nuorennu. Tuukka Rask (Boston Bruins) on taas vakuuttanut seuran ja hän aloittaakin ensimmäisen kauden NHL-joukkueen kakkosvahtina. Antti Niemi (Chicago Blackhawks) taistelee vieläkin tiukasti Chicagon kakkosvahdin paikasta Corey Crawfordin kanssa ja jää nähtäväksi, löytyykö paikka NHL:stä vai farmista. Riku Helenius (Tampa Bay Lightning), Mikko Koskinen (New York Islanders) sekä Miika Wiikman (New York Rangers) pelannevat koko kauden farmissa, ilman arvoasteikossa ylempänä olevien maalivahtien loukkaantumisia.

Puolustajat:

Puolustajissa on edelleen se tilanne, että todellisia huippupuolustajia löytyy tasan yksi. Kimmo Timonen (Philadelphia Flyers) on ainoa todellinen suomalainen huippupuolustaja. Tosin Joni Pitkänen (Carolina Hurricanes) pelaa myös suuria minuutteja, mutta onko tämä vieläkään se kausi, jolloin Pitkänen ottaa vielä sen yhden askeleen ja lunastaa paikkansa todellisten tähtipuolustajien seurasta? Sami Salo (Vancouver Canucks) sekä Toni Lydman (Buffalo Sabres) ovat joukkueidensa luottopuolustajia, joidan oman pään peliä arvostetaan, mutta aivan huipulle ei ole asiaa. Kaiken lisäksi Salo tuntuu olevan aina loukkaantuneena. Pelipaikan NHL:stä voinee luvata myös Ville Koistiselle (Florida Panthers), Sami Lepistölle (Phoenix Coyotes) ja Anssi Salmelalle (Atlanta Thrashers), mutta kohtuullisista kiekollisista taidoista huolimatta heidän pelissään on ainakin vielä liikaa puutteita, jotta suurta roolia voisi heille suunnitella. Hieman yllättäen myös Teemu Laakso (Nashville Predators) on lunastamassa paikan auringosta, sillä hän on pelannut erinomaisesti harjoitusotteluissa. Ilkka Heikkinen (New York Rangers) oli myös varsin positiivinen harjoituskaudella, mutta kausi alkaa farmissa. Tosin Heikkinen on ensimmäisiä puolustajia, jonka Rangers nostaa loukkaantumisten sattuessa. Sen sijaan ilman ihmeitä kiekollisesti lahjakas Joonas Lehtivuori (Philadelphia Flyers) pelannee koko kauden farmissa.

Hyökkääjät:

Yksikään suomalainen hyökkääjä ei ole tällä hetkellä tähtipelaaja, mutta kaksi keskushyökkääjää ovat lähellä ja voivat nousta tähtikategoriaan hyvän kauden jälkeen. Mikko Koivu (Minnesota Wild) on parantanut kausi kaudelta ja oli jo viime vuonna Wildin ykkössentteri ja kokonaisuutena erinomainen keskushyökkääjä voi hyvinkin alkavalla kaudella päästä piste per ottelu tahtiin. Olli Jokisen (Calgary Flames) osakkeet ovat olleet laskussa, mutta hän aloittaa kautensa Flamesin ykkösketjussa yhdessä Jarome Iginlan kanssa ja onnistuessaan Jokinen voi hätyytellä hänen yhden kauden piste-ennätystään (91 pistettä). Voimahyökkääjä Tuomo Ruutu (Carolina Hurricanes) esitti viime vuonna myös positiivisia otteita ja siinä sivussa syntyi 54 pistettäkin. Ruutu on muutenkin pelkkiä pisteitä tärkeämpi pelaaja, mutta jatkuisiko kehitys myös tällä kaudella ja tuleeko pisteitä sellainen 60-70 kappaletta? Anaheim Ducks-kaksikko Saku Koivu ja Teemu Selänne eivät ole enää parhaiden päiviensä iskussa, mutta pelipaikka kakkosketjussa sekä vastuu ylivoimassa yhdistettynä maajoukkueesta tuttuun kemiaan takaa varmasti mukavan määrän pisteitä. Jere Lehtinen (Dallas Stars) alkaa myös ikääntyvään, mutta on edelleen hyvä puolustava laitahyökkääjä, mikäli vain sattuu olemaan terveenä. Valtteri Filppula (Detroit Red Wings) on kehittynyt harppauksin suomalaiskatseilta piilossa, mutta joka kausi on ollut edellistä parempi ja hän on askel kerrallaan saanut enemmän ja enemmän vastuuta. Filppula on todella monipuolinen pelaaja, jota voi käyttää niin hyökkäävässä kuin puolustavassa roolissa, keskellä tai laidassa suoritusten kärsimättä. Olisi varmasti suuremmassa roolissa miltei missä tahansa muualla kuin Detroitissa. Kahdessa ensimmäisessä ketjussa nähtäneen myös Niklas Hagman (Toronto Maple Leafs) sekä Antti Miettinen (Minnesota Wild), mutta taidot eivät aivan tunnu riittävän niin suureen rooliin, vaikka aina välillä onnistumisia tulee. Sen sijaan Jussi Jokinen (Carolina Hurricanes) omaa potentiaalia parempaankin, kuin kakkosketjun ja kolmosketjun välillä poukkoilevaksi NHL-jyräksi. Mutta se on taas eri asia, pelaako Jokinen potentiaalinsa edellyttämällä tasolla muutamaa piikkiä kauemmin, kuten parin viime kauden aikana. Sean Bergenheim (New York Islanders) ja Ville Leino (Detroit Red Wings) saanevat myös loukkaantumisten myötä kokeilla hyökkäävimpiä rooleja, tosin eri syistä. Bergenheim ei ole ikinä vakuuttanut muuten kuin nopeutensa puolesta, mutta Islandersin kokoonpano ei päätä huimaa. Leino taas on vakuuttanut jo Detroitissa ja mies sopii Red Wingsin pelityyliin, mutta kokoonpano on taas äärimmäisen kova. NHL:ssä pienempään ja rikkovampaan rooliin pääsevät myös Jarkko Ruutu (Ottawa Senators), Petteri Nokelainen (Anaheim Ducks) ja Lauri Korpikoski (Phoenix Coyotes), joista Ruutu on NHL:n parhaita ärsyttäjiä, Nokelainen hyvä puolustava sentteri ja Korpikoski suomalaiseen tyyliin osaa raataa, mutta omaa myös potentiaalia nousta vielä jonain päivänä suurempaankin rooliin. Paikan auringosta näyttävät myös hieman yllättäen saavan Ilkka Pikkarainen (New Jersey Devils) ja Mika Pyörälä (Philadelphia Flyers), jotka ovat vakuuttaneet harjoituskaudella sekä harjoitusotteluissa. Heidän kohdallaan onnistumisten tulee kuitenkin jatkua myös itse kauden alettua, tai muuten uusi pelaaja löytää itsensä helposti farmista. Sen sijaan vuonna 1987 syntynyt suomalaisnelikko Jesse Joensuu (New York Islanders), Mikko Lehtonen (Boston Bruins), Perttu Lindgren (Dallas Stars) ja Oskar Osala (Washington Capitals) jatkavat uraansa AHL:ssä myös tällä kaudella enemmän tai vähemmän kaukana NHL-paikasta. Mutta eiköhän jotkut heistä pääse jälleen kokeilemaan NHL-kiekkoakin, kunhan vain kausi AHL:ssä lähtee hyvin käyntiin. NHL-sopimuksen tehneistä Lauri Tukonen taas tuli takaisin SM-liigaan ja Lukkoon kun taas Toni Rajala lähti kiekkoilemaan Kanadan juniorisarjoja.

NHL-kausi alkaa lokakuun alussa. Toivotaan suomalaisille menestystä maailman kovimmassa liigassa!

Samaan aikaan Suomessakin tapahtuu. Rauman Lukko voitti seitsemännen pelin putkeen kauden alusta katsottuna. Tämähän on uusi SM-liigan ennätys ja täytyy myöntää, että varsin vakuuttavia esityksiä Lukko onkin esittänyt. Tällä meiningillä suora playoff-paikka on tulossa Raumalle, mutta ei toki nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sen sijaan Helsingissä ei hymyillä yhtä paljon. Jokereiden hyökkääjiä on mennyt telakalle ennätystahtia sekä miehissä että A-junioreissa ikävimpänä tapauksena luonnollisesti Tomek Valtosen uran päättyminen olkapäävammaan. Sen takia Jokerit onkin pakon edestä joutunut käymään Varamiespalvelun toimistolla ja siksi Kari Sihvosen ja Semir Ben-Amorin kaltaiset sankarit ovatkin löytyneet Jokereiden kokoonpanosta. Niin ja eilenhän todistettiin SM-liigan olevan maailman kovin sarja, kun Tappara voitti Tomi Peltosen, Jyri Junnilan ja Ville Niemisen maaleilla Florida Panthersin 3-2 rangaistuslaukauskilpailun jälkeen. Harri Säteri ilmeisesti pelasi erinomaisesti maalissa puolet pelistä ja San Jose taitaakin kutsua miestä kaudella 2010-2011. Sanoin ilmeisesti, sillä suomalaiseen tapaan ottelusta ei ollut mitään televisiolähetystä. Ketä joku NHL-joukkue muka voisi kiinnostaa... Oli siis pakko turvautua Ylen Teksti-TV:seen sekä Radio 957:n nettiradioon, joka muuten katkesi juuri ennen rangaistuslaukauksia. Hyvä Suomi!

Kuukauden peli: JYP - HIFK

Koska kuukauden peli tulee vain kerran kuukaudessa, niin ajattelin tehdä pientä ennakkoa. Se on kuitenkin ainoa kerta kuukauden aikana, kun suomalaista jääkiekkoa tulee ilmaiselta kanavalta, eikä piilotettuna Urho TV:lle tai Maxille. Vastakkain ovat viime vuoden mestari JYP ja vuosituhannen kestofloppaaja HIFK. Katsotaanpa vähän tarkemmin joukkueiden voimasuhteita.

Materiaali:
Maalivahdeissa JYP voittaa HIFK:n. Sekä Sinuhe Wallinheimo, että Mika Noronen ovat virkaveljeään Jani Niemistä parempia maalivahteja, ainakin vielä. Puolustuskalusto on ainakin paperilla JYP:llä selvästi vahvempi kuin HIFK:llä. Malmivaara, Välivaara, Vatanen ja Koskinen luovat erittäin hyvän puolustusnipun, jota HIFK:n myös varsin hyvä puolustuskalusto ei pysty haastamaan. Hyökkäys menee puolestaan HIFK:n hyväksi. JYP on ollut tehoton ja tehoja ei ole hyökkääjille juurikaan tullut. Ilmeisesti varmoja ratkaisijoita on JYP:llä liian vähän. Sen sijaan HIFK:n hyökkäys on toiminut hyvin myös Haatajan loukkaantumisen jälkeen ja ratkaisijoita on löytynyt laajalta rintamalta Hirschovitsista Ahtolan kautta Nyholmiin. Alkukauden perusteella myös valmennus menee HIFK:lle, sillä Kari Jalosen HIFK on pelannut hyvää peliä kauden alusta lähtien, kun taas Risto Dufvan JYP on lyönyt päätään seinään.

Vire:
JYP on ollut alkukauden suurimpia pettymyksiä ja Immosen jättämä aukko on ollut odotettuakin suurempi. Tiistaina tuli kauden toistaiseksi ainoa voitto HPK:ta vastaan, mutta eilen palattiin tappioiden tielle, kun Lukko kaatoi jyväskyläläiset 4-2. HIFK taas on aloittanut kauden vahvasti ja viimeisestä viidestä pelistä on tullut neljä voittoa ja ainoa tappio on tullut huippuvireistä Lukkoa vastaan. Eilen HIFK murskasi vielä Bluesin peräti 7-0, joten HIFK on tulessa. 

Historia:
JYP ja HIFK ovat kohdanneet pudotuspeleissä harvoin. Mutta 90-luvun vaihteen tienoilta löytyy kuitenkin kolme kohtaamista (vaikkakin JYP oli tuolloin vielä nimellä JyP HT). Vuonna 1989 runkosarjan kolmanneksi yltänyt JyP HT voitti HIFK:n puolivälierissä suoraan voitoin 2-0 voittaen kummatkin pelit vain maalilla. Jyväskyläläiset etenivät lopulta vielä finaaliin, jossa TPS oli kuitenkin parempi. Kaudella 1991-1992 runkosarjan voittanut JyP HT kohtasi välierissä runkosarjassa kuudenneksi sijoittuneet helsinkiläiset. Sarja venyi viidenteen otteluun asti, jossa ratkaisevan pelin vei jälleen JyP HT lukemin 3-2. Finaalissa Jokerit oli kuitenkin liian vahva ja JyP HT joutui tyytymään jälleen hopeaan, kun taas HIFK voitti pronssiottelussa Ässät 3-2. Ja heti seuraavalla kaudella HIFK ja JyP HT kohtasivat jälleen, kun HIFK oli ollut runkosarjassa kolmas ja JyP HT kuudes. Tälläkin kertaa JyP HT oli vahvempi ja vei sarjan 3-1 ja voittaen lopulta pronssiottelussa Ässät. Viime kaudella taas JYP voitti kohtaamisen HIFK:iä vastaan kolme kertaa HIFK:n voittaessa vain kerran senkin tapahtuessa jatkoajan jälkeen.

Seuraa heitä:

- Mika Noronen - JYP
Pääseekö nimekkäin varamiespalvelun kautta liigaan tullut mies tänään peräti kentälle, vai keskittyykö hän tänäänkin hienoimman tarjolla olevan lippiksen valintaan?

- Sami Vatanen - JYP
Suomen kenties lupaavin kiekollinen puolustaja. Pituutta ei ole paljoa, mutta taitoa sitäkin enemmän. Vaarallinen varsinkin ylivoimalla.

- Antti Virtanen - JYP
Onko Virtasen taidoista hyötyä nyt kun Jarkko Immonen on poissa viereltä? Tehoja odotetaan, mutta toistaiseksi pisteitä on kertynyt vain kolme.

- Jerry Ahtola - HIFK
Ahtola on parantanut huikeasti kesän aikana ja näyttää aivan eri pelaajalta kuin vuosi sitten. Röyhkeä laituri oli Porissakin kentän parhaita.

- Dale Clarke - HIFK
Clarken ollessa kentällä ainakin toisessa päässä kenttää tapahtuu. Tapahtuuko tänään enemmän JYP:n päässä vai omassa päässä?

- Mikael Granlund - HIFK
Superlupaus, jonka hehkutus on mennyt jo yli. Katso tänään ottelu ja muodosta itse oma mielipiteesi, jottei tarvitse pelkästään Iltasanomiin luottaa.

Lopputulos: Veikataan HIFK:n 2-3 voittoa.

Siirtomarkkinoilla tapahtuu

Kyllähän sen tiesi, että kokoonpanot eivät ole viikkoakaan samanlaisia kuin kauden alussa tehdyn ennakon aikana. Dan Iliakis, Tomas Plihal, Tyler Redenbach ja Peter Pohl eivät todellakaan jääneet viimeisiksi vahvistuksiksi. Sillä kuten arvata saattoi, jotkut ehtivät painaa paniikkinappulaa jo ennen kauden alkua, jotkut lähettää porukkaa Mestikseen ja jotkut hankkivat korvaajan loukkaantuneen tähtensä tilalle. Niin myös tällä kertaa. Katsotaan näin parin viikon jälkeen näistä siirroista suurimmat.

- Lee Gorenin siirrosta tiedettiin jo ennen kauden alkua, mutta Lee saapui Tapparaan lainalle vasta kolmanteen peliin. Goren lähtee kuitenkin Tapparasta pois Ruotsin Färjestadiin ensi kuun lopulla, sillä hän on artistipakolaisena Suomessa hakemassa pelituntumaa. Joka tapauksessa pelissä Ässiä vastaan jäi kuva varsin taitavasta pelaajasta.

- Kun HIFK:n ykköstykki Juha-Pekka Haataja joutui sairastuvalle, niin HIFK kävi heti varamiespalvelun luona ja pyysivät ilmeisesti tunnetuinta vapaana olevaa nimeä joukkueeseensa. Näin Toni Dahlman saapui try-outille Helsinkiin ja pelasi ensimmäisen ottelun tällä kaudella myös Ässiä vastaan.

- Kukaan ei yllättynyt, kun Lauri Tukonen putosi Tampa Bay Lightningin harjoitusleiriltä. Näin Tukonen palaa Suomeen ja vahvistamaan lukon hyökkäystä. Tämä siirto oli helpoin arvattava ehkä ikinä, sillä Tukosen kohdalla paluu Lukkoon oli selvä, mikäli paikka NHL:ssä ei aukea. Ja se ei tietenkään aukea, mikäli pelaaja ei ole edes SM-liigassa tähtipelaaja.

Noronen on tällä hetkellä yksi SM-liigan nimekkäimpiä pelaajia

- Kun JYP-vahti Pekka Tuokkola loukkaantui, niin toiminta oli nopeaa ja Sinuhe Wallinheimon pariksi hankittiin Mika Noronen. Noronenhan on tällä hetkellä yksi liigan tunnetuimmista maalivahdeista, mutta kyseessä on silti vain varamiespalvelun kautta hankittu pelaaja. Edes JYP ei voi pelata koko kautta kolmella ykkösvahdilla. Ja toisaalta, jos maalivahdin menetykseen reagoitiin näin nopeaksi, niin miksi Immosen korvaajan hankinta on venynyt näin pitkälle?

- Kun Hämeenlinnassa huomattiin, että joukkue oli tehnyt kolmessa ensimmäisessä pelissä vain kaksi maalia, niin joukkue hankki uuden pelaajan. Tai no, uuden ja uuden. Tony Virta pelasi Hämeenlinnassa jo viime kaudella tehden 23 pistettä. Ilmeisesti nyt sitten hintapyyntö oli pudonnut jopa HPK:n budjetille riittävän pieneksi, kun Virta huomasi jääneensä ilman pelipaikkaa. 

Ja lisäksi ovi on käynyt tiuhaan Mestiksen ja SM-liigan välillä. Ja sehän ei ole mikään ihme, sillä JYP ja D-Team, Pelicans ja HeKi, Kärpät ja Hokki sekä TPS ja TuTo ovat todella tiiviissä yhteistyössä. Mutta on moni muukin liigajoukkue lähettänyt nuoria pelaajiaan Mestikseen hakemaan vastuuta sekä kokemusta liigapeleistä. Ja onhan siellä käynyt pyörähtämässä jo aika koviakin nimiä. Ossi Louhivaara, Vili Sopanen, Oskari Korpikari ja Mikko Kousa eivät kuitenkaan ole ihan nimettömimpiä pelaajia.

Vili Sopanen kävi hakemassa vauhtia Mestiksestä

Eikä tässä vielä kaikki! Jatko-osan suunnittelu on edennyt jo pitkälle ja on vain ajan kysymys, milloin tietoa alkaa tippumaan. Huhut kertovat, että Jyväskylässä on vihdoin herätty ja huomattu, että he tarvitsevat hyökkääjän korvaamaan Jarkko Immosen jättämää aukkoa. Kärppiin on yhdistetty Lasse Pirjetää nyt, kun Jari Viuhkola joutui sairastuvalle. Ja eiköhän se laitahyökkääjäkin Ouluun jossain vaiheessa kautta eksy. Ässiin taas ollaan tuomassa vielä yhtä puolustajaa verorajalla. Ja saa nähdä, kuinka kauan Helsingissä katsotaan joukkuetta, jolla ei ole kakkossentteriä. Jokereissa Esa Pirnes on tällä hetkellä nimittäin varsin yksin. Ja kyllä jokin joukkue onnistuu yllättämään jollain hankinnalla kaikki muut.

Samaan aikaan Satakunnassa... 6-1, 6-2, 5-0, 4-2, 7-3. Ässien kannattajana en pidä tuosta sarjasta yhtään. Kyseessähän on nimittäin Lukon kauden ensimmäisten viiden otteluiden lopputulokset. Ja kuten huomaa voi, tappio ei ole ollut vielä lähelläkään. Sen sijaan jokainen joukkue Jokereita myöten tuntuu kaatuvan helposti. On se pakko todeta, että Lukon ulkomaalaiset Jakub Petruzalek, Justin Morrison, Kurtis McLean ja Charlie Cook ovat kovia pelimiehiä. Petruzalek siis jatkoi siitä, mihin jäi niiden kahden Ässät-Lukko pelin perusteella, mitä harjoituskaudella jäi. Ja kun maalilla on Petri Vehanen, niin omakin pää pitää. Kiihtyykö tahti entisestään, kun Antti Laaksonen ja Lauri Tukonen palaavat joukkueeseen? Ja miten vastaa Ässät? Ottamalla tylysti Tapparalta 4-1 turpaan äärimmäisen heikon esityksen jälkeen. Kai Ässien A-nuoretkin sitten häviävät huomenna Lukon vastaaville. Mutta hei, seisomakatsomo sentään maalataan punaiseksi! Ja siinä onkin sitten varmaan ainoa korjaus Isomäen halliin seuraavan viiden vuoden sisällä.

Superjunnu kävi Porissa

Nuorten MM-kisat vain 16-vuotiaana ja siellä 3 pistettä. Alle 18-vuotiaiden MM-kisat ykkössentterinä ja pisteitä 13 kappaletta alaikäisenä. Kohusiirto Kärpistä HIFK:iin, josta käytiin lopulta melkoinen kiista, joka ylitti uutiskynnyksen melko helposti. Lukemattomia uutisia MTV3:lla, Iltasanomissa, Iltalehdessä ja monessa muussa paikassa. Jääkiekkolehden kannessa yhdessä Toni Rajalan ja Teemu Pulkkisen kanssa otsikolla "seuraava superketju?". Iltasanomien SM-liiga liitteessä pitkä juttu, jossa keskusteltiin siirrosta ja poikkeuksellisista kyvyistä ja pelirohkeudesta. Ja jokainen suuri media huomasi mainita, kun tämä  poika teki liigauran avausmaalinsa viidennessä liigapelissään. Tämä kaikki 17-vuotiaalta HIFK:n pelaajalta, joka ei voi vielä edes kantaa KOFF:n mainosta paidassaan. Kyseessä on tietenkin Mikael Granlund.

Tuollaisen kohun jälkeen oli harvinaisen mielenkiintoista nähdä Granlund ihan omin silmin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin en ollut nähnyt Granlundin pelaavan kuin kerran aiemmin ja sekin oli viime nuorten MM-kisojen aikaan internetin kautta. Tämä siis siitä huolimatta, että olen tiennyt Granlund-Pulkkinen kaksikon kuta kuinkin heti Pohjola-leirin jälkeen. Mutta nyt aukesi mahdollisuus nähdä Granlund, kun Ässät ja HIFK pelasivat Porissa perjantaina 18.9.2009. Miltä pojan peli näytti? Oikeastaan ei juuri miltään. Granlund oli koko ottelun harvinaisen näkymätön muutamaa väläystä lukuun ottamatta. Mutta noina väläyksen hetkinä näki sen suuren potentiaalin, mikä pojassa on. Kyseessä on kyllä todella taitava pelaaja tuon ikäiseksi ja ennen kaikkea Granlund osasi pitää kiekkoa erittäin hyvin ahtaassa paikassa. Ja pelisilmä on aivan huikea. Mutta toisaalta fysiikka ei oikein tahdo riittää liigatasolle ja muun muassa Patrik Forsbacka toivottikin Granlundin tervetulleeksi liigaan. Puutteellinen fysiikka aiheuttaa myös sen, että Granlundista ei paljoakaan ole hyötyä omassa päässä. Mutta ylivoimalla Granlundista on vielä varmasti paljon iloa HIFK-faneille!  

(Kuvanlaatu ei kieltämättä päätä huimaa... )

Niin... Ottelun jälkeen Mikael Granlundista oli MTV3:lla pidempi juttu, kuin itse Ässien ja HIFK:n ottelusta, josta näytettiin nopeasti vain oleelliset maalit. Sen sijaan Granlundista piti puhua pidempäänkin. Tällä kertaa miestä verrattiin Teemu Selänteeseen ja Saku Koivuun. Saku Koivu on oikeastaan kohtuullisen lähellä Granlundia ja Sakuun on ehkä ihan hyvä verrata, mutta Selänne? Granlund pelaa nyt toki vielä tämän vuoden laidalla, koska fysiikka on puutteellinen, mutta muuten on aika kaukaa haettu vertaus. Granlundista ei saa hyvällä tahdollakaan huippunopeaa maalintekijää, millainen Selänne taas on. Niin ja tämä juttuhan tuli siis sellaisen ottelun jälkeen, jossa Granlund ei tehnyt pistettäkään.

Kaverini sanoin "Granlund on valmis liigaan, mutta ei vielä Isomäen halliin".

Kauden ensimmäinen KHL-ottelu katsottu

Illalla ei ollut juurikaan mitään tekemistä, joten katsoin illan jääkiekkotarjontaa. Tarjolla olikin KHL:ää ja ajattelin katsoa kerrankin ottelun maailman toiseksi parasta jääkiekkosarjaa. Vastakkain olivat Dynamo Moscow ja Salavat Yulaev Ufa ja ottelu oli kätevästi nähtävissä sportbox.ru:n avulla. Joten mikäs siinä, vaadittavat lisäosat selaimeen ja ottelu käyntiin. Heti ensimmäisenä täytyy myöntää, että on Venäjällä nykyään nimekkäitä joukkueita. Ufan joukkueesta löytyivät Aleksandr Eremenko, Dmitri Kalinin, Kirill Koltsov, Maksim Kondratiev, Vitaly Proshkin, Oleg Tverdovsky, Igor Grigorenko, Konstantin Koltsov, Viktor Kozlov, Aleksandr Radulov, Andrei Taratukhin, Patrick Thoresen ja Sergei Zinoviev. Moskovan Dynamolta taas Daniil Markov, Karel Rachunek, Dmitri Vorobiev, Alexei Zhitnik, Johan Harju, Jiri Hudler, Ivan Neprayev, Linus Omark, Oleg Saprykin, Mathias Weinhandl, Vitaly Yachmenev ja tietenkin suomalaisväriä Leo Komarovin muodossa.

Muutamia huomioita sain koottua kyseisen ottelun aikana. Kun kuva viimein siirtyi jäälle, niin taustalla soi luonnollisesti suomalaisen laulu- ja soitinyhtye Waldo's Peoplen Back Again tanssityttöjen pomppiessa. Mutta itse pelistä, kyllä huomaa että taitoa noilta miehiltä löytyy. Pelityyli on aivan erilainen kuin Suomessa. Taito korostuu niin paljon, että kiekko viedään aina hyökkäysalueelle kuljettamalla. Ei puhettakaan mistään ristikulmaan lyömisestä. Oikeastaan peli saattaisi kaivata peräti hieman suoraviivaisuutta, sillä puolustajillakin tuntui olevan suunnattoman vaikeaa antaa se helppo ensimmäinen syöttö, kun ensin pitää tehdä piruetti, harhauttaa kärkikarvaaja ja sitten vasta syöttää. Mutta sitä se on, kanadalaiset opetetaan taklaamaan, suomalainen opetetaan raatamaan ja venäläinen opetetaan käsittelemään kiekkoa. Pisti myös silmään, että jäähyjä annettiin todella vähän ja mailaa sai välillä käyttää aika surutta. Ei ihmekään, että ukrainalaiset ja kazakstanilaiset pelaavat siten miten pelaavat, jos tuollaista peliä sallitaan KHL:ssä. Lähetys oli tietenkin venäjänkielellä ja teksti kyrillisin kirjaimin, joten pelin ymmärtäminen oli vähän heikkoa. Kesti hetken tajuta kumpi joukkue on kumpi ja vielä pidempään kesti tajuta, että Leo Komarov on sinisen joukkueen numero 87. Joka tapauksessa peli oli varsin viihdyttävää ja se oli tärkeintä.

Ensimmäinen erä meni itsellä vielä hakiessa, sillä puolen välin kohdalla tietokone päätti mennä jumiin juuri, kun Salavat Yulaev Ufa onnistui maalinteossa. Paluun tein vasta erätauolla, jolloin huomasin, että maali olikin hylätty. Sen mitä ensimmäisestä erästä näin, niin Ufa kyllä vei peliä oikeastaan miten halusi. Toinen erä jatkoi ensimmäistä ja lopulta Miroslav Blatak veikin Ufan 0-1 johtoon ylivoimalla ja pian perään Konstantin Koltsov jo 0-2 johtoon. Dynamo teki kuitenkin comebackin, sillä ensin Oleg Saprykin onnistui yllättämään terävällä laukauksellaan Salavat Yulaev Ufan maalivahdin ja pian perään Linus Omark kaapi tasoituksen maalin edestä. Sergei Zinoviev kuitenkin vei Ufan erätauolle 2-3 johdossa. Kolmas erä oli hieman tasaisempi ja kun Moskovan Dynamo pääsi ylivoimalle, niin Denis Denisov tasoitti pelin. Kuitenkin hieman myöhemmin toisen Dynamon ylivoiman päätteeksi Zinoviev vei Ufan jälleen 3-4 johtoon Dynamon maalivahdin, Vitaly Eremeevin avustuksella. Loppunumerot 3-5 iski Dmitri Kalinin myös kohtuullisen helposti.

Entäs sitten Leo Komarov? Kuten sanoin, ensimmäisessä erässä piti ensin paikallistaa koko mies ja sitten kun se onnistui, niin tietokone ja lähetys alkoi temppuilemaan. Toisessa erässä sitten mies näkyikin. Hän teki juuri sitä mitä hän osaa eli raastoi ja raatoi koko ajan ja pelasi myös alivoimaa. Kerran hän myös onnistui riistämään kiekon mallikkaasti luoden 2 vastaan 1 tilanteen ja pääsi jopa hyvään paikkaan yrittämään maalintekoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Komarov oli myös hämmentämässä maalin edessä Omarkin 2-2 tasoituksen aikaan. Erän lopulla noin minuuttia ennen erätaukoa kuitenkin sitten kolahti ja Komarov osui vastustajan pelaajaan, jonka kyynärpää ilmeisesti osui Komarovin päähän. Komarov piti taluttaa pukuhuoneisiin, mutta onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut, sillä Komarov palasi heti kolmanteen erään. Kolmannessa erässä mies oli varsin näkymätön. Pari taklausta hän sai tehtyä erän aikana ja lopuksi hankki itselleen rangaistuksen, mutta muuten Komarovia ei juuri näkynyt.

Näin on saatu alta kauden ensimmäinen KHL-peli. Viime vuonna katsoin kaksi peliä. Tänä vuonna varmaankin päästään suurempiin lukemiin, vaikkakaan liiga ei vieläkään niin paljoa kiinnosta. Mutta katsoo nyt. Kyllä siellä suomalaisia on ja esimerkiksi heidän otteitaan voisi pari kertaa kauden aikana katsoa.

Väitteitä ja vastaväitteitä

(Huom! Tätä tekstiä ei kannata ottaa turhan vakavasti)

Väite 1: Blues ei tee enää tänä vuonna miljoonaluokan tappioita.
- Niin kauan, kun esimerkiksi Ben Eavesin, Ryan Kellerin, Dale Clarken ja Bernd Brücklerin lähdöistä huolimatta virallinen pelaajabudjetti pysyy lähes samana, niin mikään ei viittaa minkäänlaiseen oikeaan muutokseen. Eiköhän Blues tee jälleen sen pari miljoonaa tappiota ja Salonoja maksaa mielellään kulut.

Väite 2: Mikael Granlund voittaa tulokkaiden pistepörssin.
- Mahdollisesti, mutta aivan yhtä mahdollista on se, että Granlund kulutetaan loppuun jo vuodenvaihteen aikaan, kun mies pelaa liigassa ylivoimaa ja nuorten maajoukkueessa ykkösketjussa jokaisen Bermudan ja Togon neljän maan turnauksen.

Väite 3: HPK jatkaa yhdistyksenä maailman loppuun asti.
- Ei pidä paikkaansa. Maailmassa on tapahtunut suurempiakin ihmeitä, kuten Suomen euroviisuvoitto sellaisella bändillä, joka esiintyi vappunaamarit päässä. Sitä paitsi sain vision, että HPK muuttuu osakeyhtiöksi täytettyään 200 vuotta, eli jo vuonna 2129.

Väite 4: Ilves peluuttaa Mälkiän aikakaudella nuoria pelaajia aivan eri tavalla kuin viime kaudella.
- Kyllä. Jo heti ensimmäinen ottelu osoitti sen, sillä 90-ikäluokan yksi suurimmista hyökkääjälupauksista eli Joonas Rask pääsi heti neljänteen kenttään!

Väite 5: Jokerit pelaa koko kauden kotimaisin voimin.
- Kaunis ajatus, mutta Jokereiden meiningin tuntien joukkueeseen tulee joku ulkomaalainen heti ensimmäisen kahden ottelun tappioputken jälkeen. Perinteisesti vielä juuri sinne, minne tarvetta ei ole. 

Väite 6: JYP ei tarvitse uutta keskushyökkääjää.
- Minusta se on aika huvittavaa, että ykkösketjussa pelaa viime kaudella runkosarjassa 3+0 tehot ahminut Tuomas Vänttinen. Tällainen mies on laitettu korvaamaan MM-kisoissa kakkosketjussa pelannutta sentteriä! Uskottavuus on koetuksella, mikäli uutta naamaa ei näy Jyväskylässä verorajaan mennessä.

Väite 7: Jussi Timonen palaa omalle tasolleen.
- Mille ihmeen omalle tasolleen? Mies lähti SM-liigasta rivipelaajana ja tuli takaisin rivipelaajaksi. Ainoa ihmetyksen aihe onkin, miten ihmeessä pelkkä sukunimi on riittänyt NHL-otteluihin. Kai valmentaja luuli sitten Jussia Kimmoksi.

Väite 8: Kärpät ei saa mitalia tällä kaudella.
- Kyllä saa. Nyt puhutaan joukkueesta, mikä vahvistuu aina kauden aikana. Rahaa on kirstussa vieläkin, osiltaan varmaan johtuen Junnon kitsaudesta. Hänellä kun ei vieläkään ole tainnut olla varaa ostaa kultaista kravattia sen keltaisen sijalle.

Väite 9: Miikka Tuomainen nousee aivan uudelle tasolle ja lähtee kauden jälkeen NHL:ään.
- Joka vuosi Tuomainen on ollut läpimurron kynnyksellä, mutta vieläkään mitään ei ole tapahtunut. Miksi siis nytkään? Ainoa uusi taso jolle Tuomainen voi päästä on komennus Mestikseen.

Väite 10: Mika Toivola epäonnistuu Pelicansin valmentajana, sen osoittaa jo kaksi epäonnistunutta kautta Raumalla.
- Epäonnistuminen Raumalla ei kerro mistään mitään. Siitä on jo hetki aikaa, kun viimeksi kukaan ylipäätään onnistui Lukon peräsimessä. Ja Uramastakin tuli kertaheitolla huono valmentaja, kun hän siirtyi Tapparasta Lukkoon. Eiköhän Toivola onnistu vähän paremmin Lahdessa.

Väite 11: SaiPa on rakentanut resursseihin nähden erinomaisen joukkueen ja pelaa kauden lopulla playoffeja.
- Niin ja lehmät lentää ja tekee puita pesiin.

Väite 12: Janne Ojanen nousee SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssin kärkeen.
- Kyllä. Todennäköisesti vielä ensimmäisessä pelissään. Kyllä sieltä aina jokin kakkossyöttö Ojaselle onnistutaan merkitsemään. Aivan sama onko hän kentällä, penkillä tai jäähyaitiossa, mutta kyllä se syöttö aina Ojasen löytää.

Väite 13: Aki Berg on kauden 2005-2006 vireessä ja on SM-liigan parhaita puolustajia.
- Lähetetään se vielä olympialaisiin peruspuolustajaksi! Ei, en vain jaksa uskoa että Berg tekee uuden nousun kansainväliselle tasolle viimeisen parin vuoden loukkaantumiskierteen jälkeen.

Väite 14: Sakari Salminen on teräksisessä kunnossa ja dominoi kaukalossa Ville Leinon tavoin.
- Todellakin. Arto Javanaisen yhden kauden maaliennätys on vaarassa, kun Dominaattori on huippuiskussa. Maalit eivät ole edes perinteisiä maalintekijän maaleja, vaan kaikki on harhautusten jäljiltä tai läpiajosta. On se vaan niin kova jätkä!

TJ 0!

Muualla ottelut aloitettiin päivää aikaisemmin, mutta Porissa kauden avaus pelataan vasta tänään. Älykäs tietokonejärjestelmä on fiksusti valinnut Ässien ja Lukon kauden avauksen tapahtuvan vasta perjantaina, jotta yleisöä olisi mahdollisimman paljon ja olutta myytäisiin sitäkin enemmän. Joka tapauksessa tätä on tullut odotettua jo hetken aikaa. Toki, harjoituskaudella näin jo jääkiekkoa useampaan otteeseen ja Ässät - Lukkokin pelattiin pariin otteeseen. Mutta se on aivan eri maailmansa pelata pisteistä, kuin Pitsiturnauksessa junnujen kanssa.

Ässät-Lukko... Niin paljon muistoja kiteytyy tuohon taistelupariin. Siitä on kuta kuinkin tasan 15 vuotta aikaa, kun minut vietiin ensimmäistä kertaa jäähallille katsomaan peliä. Siellä vaahtosammuttimen kokoinen poika katseli täpötäydessä Isomäen seisomakatsomossa peliä kaljakorin päällä. Peli päättyi vielä Ässien voittoon ja siellä rakkaus Ässiä kohtaan syttyikin. Ja vaikka Ässät on turhan harvoin antanut minulle ilon aiheita, niin silti vuodesta toiseen omaa joukkuetta tulee kannatettua ja Isomäen jäähallin käytäviä tallattua. Kai tässä sitten pitää olla jotenkin masokistinen ihminen.

Mutta onhan noista Ässien ja Lukon välisistä otteluista tullut huikeasti muistikuvia. Niin monta peliä olen nähnyt, kun tämä myyttinen taistelupari on kohdannut. Mitä kaikkea sitä muistaakaan? Muistan hyvin yhdenkin pelin, jossa Lukon maalivahti (olisiko ollut Boris Rousson) syötti maalin takaa suoraan Ässien pelaajan (muistaakseni Timo Salonen) lapaan maalin eteen ja vähemmän yllättäen punalamppu syttyi. Jossain ottelussa Porissa maaliin luisteli nuori Sampsa Siivonen, kun Ässät oli tehnyt muutaman maalin. Eräs kerta tulin peliin kaverin kanssa ja hänellä oli Lukon lippu mukana. Onneksi minulla oli vielä suurempi Ässien lippu, jolla pystyi hyvin peittämään Lukon lipun. Kaudella 2002-2003 olin siinä Lukon pelissä, joka tuli heti sen jälkeen, kun Markku Tähtinen oli myyty Ässistä Lukkoon. Yleisö buuasi koko ottelun Tähtiselle ja "Markku!"-huudot eivät loppuneet koko ottelun aikana. Kauden 2003-2004 avauksessa Scott Langkowin nollapeli kesti lähes loppuun asti, mutta niin vain Lukko vei nollapelin kaksi sekuntia ennen loppua. Legendaarisella hopeakaudella joulun jälkeen näin kauden ensimmäisen ottelun paikan päällä ja Ässät pelasi yhden parhaista peleistään, mitä olen nähnyt. Lukon joukkue oli täysi vastaantulija ja peli päättyi 6-3 (katso youtube-video). Mutta huomioni kiinnittyi erääseen pieneen Lukon pelaajaan, joka muun joukkueen vastaisesti näytti pelimieheltä. Kyseinen herra olikin sitten Petri Lammassaari... Pieniä ja vähän isompiakin muistoja on paljon paikallisotteluista. Jää nähtäväksi lisätäänkö tänään jotain listaan.

Mutta palataan tähän päivään ja illan peliin. Luvassa on varmasti kiihkeä paikalliskamppailu ja kauden avauksessa tuskin vauhtia ja vaarallisia tilanteita uupuu. Peli voi mennä niinkin kiihkeäksi, että hanskat putoilevat ennen pelin loppumista. Luvassa on varmaankin myös tasainen peli, sillä siitä pitävät huolen SM-liigan parhaimmistoon kuuluvat maalivahdit, eli Ässien Eero Kilpeläinen ja Lukon Petri Vehanen. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin Ässät pelaa kotiyleisönsä edessä todella fyysisesti ja laidat saavat kyytiä Lukon keskittyessä hienompiin kuvioihin. Nähtäväksi jää, kumpi tyyli toimii Isomäen illassa paremmin. Kysymyksiä on muitakin. Kumpi tshekki pelaa paremmin, Kamil Piros vai Jakub Petruzalek? Mitä tekee Sakari Salminen? Onnistuuko Dan Iliakis ensiesiintymisessään patapaidassa? Nouseeko Lukon nuorisokaarti Juuso Rajala ja Juhani Jasu etunenässä esille? Vastauksia saadaan tänään klo 18.30 alkaen tunnelmaa täynnä olevasta Isomäen jäähallista!