NHL:n varaustilaisuus pidetään tänä vuonna Suomen aikaan käännettynä lauantaina 26.6 alkaen perjantain ja lauantain välisenä yönä ja jatkuen sitten pienen tauon jälkeen kuta kuinkin Suomesta katsottuna iltapäivällä. Eli toisin sanoen huonoa pelisilmää NHL:ltä. Kuka laittaa varaustilaisuuden juhannukseksi? Nyt joutuu tyytymään grillaamiseen ja juomien nauttimiseen kohtuullisessa seurassa. Asia täytyy selkeästi korjata ensi vuodeksi!
Tämän vuoden varaustilaisuudessa on kaksi nimeä selkeästi yli muiden. Taylor Hall ja Tyler Seguin. Hall lienee ykkösvaraus, mutta Seguin on koko kauden ajan ollut enemmän tai vähemmän Hallin lähellä. Totuus on kuitenkin se, että kumpi tahansa varataankin ensimmäisenä, niin varaava joukkue saa tulevan tähtipelaajan. Siksi Boston Bruins nauraakin varmaan koko varaustilaisuuden ajan. Bruins sai Toronto Maple Leafsiltä ensimmäisen kierroksen varausvuoron Phil Kesselistä ja tuo varausvuoro osoittautui peräti koko tilaisuuden toiseksi varaukseksi. Ja sama varmaan jatkuu myös ensi vuonna, jolloin Bruinsilla on myös Maple Leafsin ensimmäisen kierroksen varaus. Mutta millaisia pelaajia Hall ja Seguin ovat? Taylor Hall teki tällä kaudella OHL:n Windsor Spitfiresin riveissä 106 pistettä, pudotuspeleissä 35 pistettä (jolla voitti pistepörssin) ja Memorial Cupin neljässä pelissä 9 pistettä. Hänet valittiin Memorial Cupin parhaaksi pelaajaksi ja OHL:ssäkin tähdistökentälliseen. Nuorten MM-kisoissakin Hall teki kuudessa ottelussa yhtä monta maalia ja antoi yhtä monta syöttöä. Seguin teki yhtä monta pistettä OHL:n Plymouth Whalersissä kuin Hall, mutta hivenen hyytyi pudotuspeleissä. Hän ei myöskään mahtunut Kanadan nuorten maajoukkueeseen. Hänet kuitenkin valittiin OHL:n parhaaksi pelaajaksi. Hallin etu verrattuna Seguiniin on kuitenkin myös nuorten kisojen ja pudotuspelien lisäksi se, että keskushyökkääjän paikka ei ole Hallille erityisen vieras, vaikka viime kaudet ovatkin menneet laidalla. Nopealle ja erittäin hyvälle syöttelijälle paikka keskellä voisi muutenkin sopia. Seguinin etu voi toki olla se, että hän on pelannut viime kaudetkin keskellä. Siellä hänen suurin heikkoutensa, eli pieni voiman puute ei ole niin selkeä heikkous. Lisäksi Seguinin peliäly ja puolustaminen on todennäköisesti Halliakin parempaa. Joka tapauksessa kovan luokan lupauksista puhutaan varaustilaisuuden kärjessä ja vaikka kummallakin on omat heikkoutensa, niin ne heikkoudet ovat aika pieniä ja kummankin tapauksessa miltei kaikki pelin osa-alueet ovat todella hyvällä tasolla.
Taylor Hall
Hallin ja Seguinin jälkeen seuraavana lienee puolustajakolmikko eli Cam Fowler, Erik Gudbranson ja Brandon Gormley. Heistä Cam Fowler on Hallin joukkuekaveri Windsor Spitfiresista ja oli puolustuksessa yhtä dominoiva, kuin Hall hyökkäyksessä. Fowler myös pelasi kultaa voittaneessa USA:n nuorten MM-joukkueessa suuressa roolissa. Fowlerin suurimmat vahvuudet ovat ehdottomasti isokokoiselle pelaajalle todella hyvä liike ja hyvät pelinrakennustaidot. Mutta Fowler voisi isona pelaajana pelata vielä fyysisemmin, sillä hänessä on ollut nähtävillä pientä pehmeyttä. OHL:n Kingston Frontenacsissa pelaava Erik Gudbranson on taas eri maata. Isokokoinen Gudbranson on nimittäin fyysinen puolustaja. Hän haluaa taklata paljon ja hänellä on todella painava laukaus. Mutta hirveästi pisteitä tekevää puolustajaa hänestä ei kannata odottaa vaan sen sijaan sitäkin parempaa peruspuolustajaa. QMJHL:ssä pelaavan Moncton Wildcatsin riveissä taas pelaa Brandon Gormley. Hän on kommenttien perusteella miltei joka asiassa hyvä. Hän osaa luistella, hän osaa syöttää ja hän osaa puolustaa. Mutta hänen heikkoutensa on se, että hän ei ole yhtä hyvä hyökkäyssuuntaan kuin Fowler, eikä yhtä fyysinen kuin Gudbranson. Mutta toisaalta hän saattaa olla ”varmempi” varaus, kuin kaksi edellä mainittua.
Sitten on vielä muutama mainitsemisen arvoinen pelaaja, kun puhutaan kärkipään varauksista. WHL:n Prince George Cougarsia edustava Brett Connolly on varsinkin kiinnostava tapaus. Hän on yksi varaustilaisuuden parhaita pelaajia. Hänen pelinsä on jo nyt lähellä NHL-tasoa. Hänellä on käsiä, peliälyä ja massaa. Mikä sitten erottaa Connollyn esimerkiksi kärkikaksikosta? No se, että miltei koko kausi meni vakavaan loukkaantumiseen. 16 WHL-ottelua tällä kaudella ei kuulosta kovin hyvältä. Connolly oli myös yllättävän vaisu alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Ei siis ihme, että hänen ympärillään leijuu harvinaisen suurikokoisia kysymysmerkkejä. Myös WHL:n Portland Winterhawksissa pelaavat Ryan Johansen ja Nino Niederreiter ovat potentiaalisia kavereita. Yhdessä tuhoisaa jälkeä Portlandissa tehnyt parivaljakko on noussut listoilla koko vuoden ajan. Heistä Johansen on isokokoinen, hyvin peliä luova sentteri, jolla on hyvä työmoraali. Lisäksi hän tuntuu parantavan aina tiukassa paikassa. Johansenin suurin ongelma on tällä hetkellä fysiikan puolella, mutta se parantunee vuosien saatossa. Niederreiter taas on kenties lupaavin sveitsiläinen hyökkääjä koskaan. Kookas sveitsiläinen voimahyökkääjä on vakuuttanut voimallaan ja taidollaan monet. Ja kaverista kertoo jotain se, että hän vei suurin piirtein yksin Sveitsin nuorten MM-kisoissa välieriin. Kysymyksiä aiheuttaa lähinnä hänen nopeutensa ja se, että onko hänellä kuitenkaan potentiaalia aivan kärkiketjuun, vai tuleeko hänestä erittäin hyvä toisen ja kolmannen ketjun laituri. Muilta pelipaikoilta mainittakoon USA:n alle 18-vuotiaiden maajoukkueen mukana USHL:ää kiertäneet puolustaja Derek Forbort ja maalivahti Jack Campbell. Forbort on isokokoinen, hyvin laukova puolustaja, joka osaa sen osa-alueen erinomaisesti, mitä puolustajalta vaaditaankin. Hän on nimenomaan erittäin hyvä omaan päähän. Ainoat kysymykset ovatkin, että pystyykö Forbort nostamaan pelin tasoaan USHL:stä korkeammille tasoille ja milloin se tapahtuu. Campbell taas on ainoa varma ensimmäisellä kierroksella varattava maalivahti. Alla on jo erinomaiset 20-vuotiaiden MM-kisat ja alle 18-vuotiaiden MM-kisoja on takana jo kahdet ja kumpikin on mennyt aivan maagisesti. Teknisesti Campbell on jo nyt erittäin hyvä, mutta pari asiaa vaatii vielä kehittämistä. Fysiikkaa pitää vielä parantaa, jotta Campbell jaksaisi NHL:n pitkän kauden. Lisäksi hän välillä yrittää liiankin hienoja torjuntoja, jolloin tekniikka ajoittain hajoaa. Mutta kehitettävät asiat ovat pieniä ja hänen tulevaisuutensa on selkeästi NHL:ssä ykkösvahtina. Niin juu ja vaihteeksi suomalainenkin varataan ensimmäisellä kierroksella. Edellinen ensimmäisen kierroksen varaus onkin vuodelta 2006, kun Riku Helenius varattiin ensimmäisellä kierroksella. Edelliset kenttäpelaajat on varattu ensimmäisellä kierroksella vuonna 2004, kun Lauri Tukonen, Petteri Nokelainen ja Lauri Korpikoski kelpasivat hyvissä ajoin. Kysehän on tietenkin Mikael Granlundista. Granlundiin ja muihin suomalaisiin palataan tarkemmin myöhempänä ajankohtana.
Vladimir Tarasenko
Varaustilaisuudessa tullaan myös varaamaan venäläisiä. Nykyään he ovatkin erikoisia tapauksia. Kaksi kärkinimeä tänä vuonna todennäköisesti heiltä ovat Vladimir Tarasenko ja Aleksandr Burmistrov. Heitä yhdistävät tekijät ovat ne, että kumpikaan ei ole erityisen pitkä tai lyhyt, kumpikin pelasi kohtuullisen hyvät nuorten MM-kisat, kumpikin on todella taitava kuten venäläiset yleensäkin ja että kummallakin on vielä fysiikan kanssa tekemistä. Eroavaisuuksia kuitenkin löytyy. Pelkästään peliä katsoessa huomaa, että Burmistrov on myös omaan päähän tunnollinen keskushyökkääjä, kun taas Tarasenko on enemmän hyökkäykseen keskittynyt laituri. Olennaisin ero kuitenkin löytyy heidän edustamistaan seuroista. Burmistrov edusti viime kaudella OHL:n Barrie Coltsia ja on näin osoittanut halunsa Pohjois-Amerikan jäille. Tarasenkon 24 pistettä KHL:n Sibir Novosibirskissa ja esiintyminen Venäjän maajoukkueessa Sweden Hockey Gamesissa ovat kovia näyttöjä ja pelkästään näyttöjä katsoessa Tarasenko olisi varmasti Draftin viiden parhaan pelaajan joukossa. Mutta harva NHL-seura uskaltaa nykyään varata Venäjällä pelaavaa venäläistä. Se on nimittäin selvä uhka, että varattu venäläinen ei ikinä tule edes NHL:ään. Venäjällä kun tarjotaan sellaisia palkkasummia, joita NHL:n tulokassopimuksella ei yksinkertaisesti voi saada. Siksi Tarasenko putoaa todennäköisesti Burmistrovin taakse. Sitten on vielä tapaus Kirill Kabanov. Pitkään jopa rankingien viiden kärjessä keikkunut venäläislaituri on todennäköisesti eniten asemiaan menettänyt pelaaja. QMJHL:ssä Moncton Wildcatsissa hän kykeni tällä kaudella pelaamaan vain 22 ottelua. Se pelkästään riitti pudottamaan Kabanovia, mutta viimeiset kuukaudet ovat pudottaneet häntä vieläkin enemmän. Hän lähti Monctonista kesken QMJHL:n pudotuspelien edustamaan Venäjää alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Tästä tempauksesta harva piti Pohjois-Amerikassa. Tämän jälkeen Kabanov tiputettiin pois Venäjän kisaryhmästä asenneongelmien vuoksi ja myöhemmin Kabanovin agentti ilmoitti, ettei hän enää halua edustaa Kabanovia. Taidoiltaan aivan varaustilaisuuden kärkipäätä oleva pelaaja on näin tippumassa kokonaan ensimmäisen kierroksen ulkopuolelle. Ja jää nähtäväksi, että kuka lopulta hänet uskaltaa varata.
Heitetään loppuun vielä lähes pakollinen veikkaus Draftin ensimmäisestä kierroksesta. Kovin monen pelaajan peliä en ole nähnyt (taitaa kokemukset jäädä nopeasti ajateltuna Granlundiin, Niederreiteriin, Tarasenkoon ja Halliin), mutta lista on kasattu kommenttien, artikkeleiden, muiden epämääräisten kirjoitusten sekä seurojen mahdollisten tarpeiden perusteella.
1. Edmonton Oilers – Taylor Hall
2. Boston Bruins – Tyler Seguin
3. Florida Panthers – Cam Fowler
4. Columbus Blue Jackets – Erik Gudbranson
5. New York Islanders – Brandon Gormley
6. Tampa Bay Lightning – Brett Connolly
7. Carolina Hurricanes – Ryan Johansen
8. Atlanta Thrashers – Nino Niederreiter
9. Minnesota Wild – Mikael Granlund
10. New York Rangers – Aleksandr Burmistrov
11. Dallas Stars – Derek Forbort
12. Anaheim Ducks – Vladimir Tarasenko
13. Phoenix Coyotes – Jeff Skinner
14. St.Louis Blues – Jack Campbell
15. Boston Bruins – Mark Pysyk
16. Ottawa Senators – Emerson Etem
17. Colorado Avalanche – Austin Watson
18. Nashville Predators – Quinton Howden
19. Los Angeles Kings – Nick Bjugstad
20. Pittsburgh Penguins – Stanislav Galiev
21. Detroit Red Wings – Jon Merrill
22. Phoenix Coyotes – Riley Sheahan
23. Buffalo Sabres – Tyler Pitlick
24. Atlanta Thrashers – Tyler Toffoli
25. Vancouver Canucks – Jarred Tinordi
26. Washington Capitals – Evgeni Kuznetsov
27. Montreal Canadiens – Jaden Schwartz
28. San Jose Sharks – John McFarland
29. Anaheim Ducks – Dylan McIlrath
30. Chicago Blackhawks – Calvin Pickard
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti