On nuo venäläiset hauskaa porukkaa. KHL on noussut selkeästi maailman toiseksi parhaaksi sarjaksi, mutta aina ajoittain muutama asia pistää hymyilyttämään. Esimerkiksi en vieläkään ymmärrä koko KHL:n varaustilaisuuden merkitystä tai ajoittaista uhoa NHL:n suuntaan. Mutta ainakaan jääkiekkoa seuraavan aika ei muutu tylsäksi. Kyllä venäläiset aina ajoittain onnistuvat yllättämään omilla erikoisilla siirroillaan. Seuraavassa neljä hieman erikoisempaa tapausta tuolta itärajan takaa.
Tapaus 1: Seurojen talous
Venäjällä muutamilla seuroilla on rahaa kuin roskaa. Esimerkiksi SKA Pietari ja Ak Bars Kazan ovat kasaamassa ensi kaudeksikin joukkueita, joissa on neljä kentällistä Euroopan tason huippuja, joista osa mahtuisi selkeästi NHL-joukkueisiinkin. Nämä joukkueet kykenevät valitsemaan parhaat Euroopassa pelaavat pelaajat ja pystyvät hankkimaan joitain NHL-pelaajiakin. Mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Heikommilla joukkueilla on talous täysin kuralla. SM-liigan joukkueiden ongelmat ovat pieniä näihin verrattuna. Perinteinen Lada Toljatti vaihtoi jo sarjatasoa alemmaksi talousongelmiensa vuoksi. Erikoisin tapaus oli nimihirviö Budivelnyk Kiova. Joukkueen piti tulla KHL:ään ja joukkuetta oltiin kasattu jo pitkälle, kunnes joku huomasi, ettei heillä olekaan rahaa. Täksi kaudeksi Krylja Sovetovin, Gazovik Tjumenin, liettualaisen Vetran ja tshekkiläisen nimihirviön Lev Hradec Královén tarkoitus oli myös liittyä, mutta kyseiset joukkueet jäivät rannalle. Mukaan pääsikin vain kolmas nimihirviö, eli Jugra Hanty-Mansijsk (ei saakeli, tehkää oikeasti jotain noille nimille!). Moskovan seurat Moskovan Dynamo ja HC MVD yhdistettiin aivan uudeksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi seuraksi OHK Dynamo. Kai siinäkin oli taloudelliset syyt taustalla...
Kuvassa Leo Komarov demonstroi Moskovan Dynamon kohtaloa
Tapaus 2: Juhamatti Aaltonen
Otsikoksi olisi kelvannut oikeastaan kuka tahansa lainapelaaja. Venäläisillä on rahaa ja rikkaat seurat haluavat jakaa sitä ympäriinsä. Mattias Weinhandl, Tony Mårtensson ja Sinuhe Wallinheimo ovat esimerkiksi olleet vuokralla Venäjällä ja sopimuksen omistava seura saa vuokrauksesta Euroopan tasolla huikeita summia. Näin kävi myös Aaltosen kohdalla. Koska Aaltonen oli tehnyt viiden vuoden sopimuksen Lahteen ilman mitään ulkomaan optioita, niin venäläisen Metallurg Magnitogorskin piti vuokrata Aaltonen. Hintalappu oli sitten sen verran suuri, että Aaltosesta saaduilla rahoilla Lahteen onkin jo hankittu Jyri Marttinen ja Dwight Helminen. Kumpi onkaan parempi? Yksi tähti ja huono muu joukkue, vai useampi hyvä pelaaja? Ehkä kannatti ottaa askel taaksepäin.
Tapaus 3: Mika Viinanen
Mahtoivatkohan venäläiset edes tietää, mitä hankkivat? Traktor Tšeljabinsk (voi prkl tätäkin nimeä) teki sopimuksen Kärpissä viime kaudella pelanneen sentterin kanssa ja tämä näyttää mielestäni legendaariselta tilastoskouttaukselta. Viinanen teki viime kaudella kyllä 29 pistettä, mutta ympärillä olikin Pavel Rosa ja Lukas Kaspar. Eli vaatimattomasti aivan SM-liigan parhaimmistoon kuuluvia pelaajia. Eli tästä päästäänkin siihen, että Viinanen keräsi viime kaudella kovin vähän pisteitä ykkösketjun mieheksi. Okei, Viinanen on hyvä puolustava keskushyökkääjä, mutta jotenkin tuntuu, että venäläiset eivät sitä arvosta eivätkä hankkineet Viinasta nelosketjun sentteriksi. Veikkaankin Viinasen tulevan Suomessa paluupostissa vielä ennen tammikuuta.
Tapaus 4: Jevgeni Nabokov
KHL:n suurin kaappaus tällä kaudella. Pietarin SKA hankki kovalla sopimuksella NHL:n yhden viime kauden parhaista maalivahdeista. Kova hankinta kyllä, mutta olihan sille myös omat selkeät syynsäkin. Nabokov kun on hankkinut itselleen Pohjois-Amerikassa sellaisen statuksen, että palkkapyyntö on melkoinen. Palkkakaton aikana suurilla seuroilla ei tainnut olla tilaa enää Nabokovin suurelle sopimukselle. Ja toisaalta parina viime kautena on nostanut päätään sellainen trendi, että maalivahdin ei tarvitse olla joukkueen suurin tähti, jotta Stanley Cupin voi voittaa (Detroit ja Osgood tai Chicago ja Niemi käyvät esimerkeistä). Ja harva joukkue lopultakaan haki edes uutta ykkösvahtia. Lisäksi Nabokov täyttää parin viikon päästä jo 35 vuotta, joten kovin montaa vuotta uraa ei edes ole jäljellä. Voikin olla hyvä aika tehdä paluu Venäjälle, pelata vielä se neljä kautta suurella palkalla (6 miljoonaa dollaria kaudessa) ja samalla jo hieman jäähdytellä. Siitä huolimatta Venäjän maajoukkueeseen mahtuu heittämällä myös seuraavat kaudet ja lienee selkeä MM-tason ykkösvahti.
Mutta kuten sanottu, kaikesta huolimatta KHL on selkeästi maailman toiseksi paras sarja, jossa on selkeitä maailmanluokan tähtiä. Ilja Kovaltshukia ollaan myös huhuiltu Venäjälle, mutta jää nähtäväksi, että onko hän tulevilla kausilla tähti Venäjällä vai Pohjois-Amerikassa. Minulle NHL on kuitenkin se ykkössarja niin kauan, kun Venäjällä pelataan lentokentän kokoisissa kaukaloissa. KHL:n kurvailu ja intensiivisyyden puute ei vain jaksa innostaa, vaikka taitoa riittääkin. Pari metriä pois kentästä, niin allekirjoittanutkin seuraisi KHL:ää entistä enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti