2014

Teinpä tuossa aikamatkan lähitulevaisuuteen ja vuoteen 2014. Sotshin olympialaisten avausottelu on juuri pelattu ja avausottelun Suomi oli pelannut tasan. Vastustajasta minulla ei ole valitettavasti tarkkaa tietoa. Mukaani sain kuitenkin joitain tietoja tuolta ajalta. NHL-pelaajat pääsivät pitkän arpomisen jälkeen olympialaisiin, joten kaikki parhaat kohtaavat jälleen toisensa. Suomen maajoukkueessa on kuitenkin pieniä muutoksia tapahtunut, kun Jukka Jalosen aikakausi päättyi vuonna 2013. Vuonna 2012 Leijonat ylsivät hopealle, kun lähes kaikki suomalaiset tulivat väkisin joukkueeseen mukaan. 2013 tuli neljäs sija. Tämän jälkeen haettiin muutoksia joukkueeseen ja uudeksi päävalmentajaksi tuli Venäjällä hyvää työtä tehnyt (yksi kulta ja kaksi hopeaa) Kai Suikkanen.

Olympiajoukkueen kapteenina toimii Saku Koivu. Vielä kerran mies on lähtenyt mukaan. Pistemäärät NHL:ssä ovat pudonneet kausi kaudelta, mutta vielä Koivu mukana pärjää ja henkisellä puolella hän on varsinkin kova tekijä. Koivu vakuuttaa myös, että Suomi lähtee hakemaan kultaa. Ja vaikka moni on sitä mieltä, että joukkue alkaa olla liian vanha ja että puolustus on liian heikko, niin Koivu vakuuttaa taitoeron tasoittuvan tiiviillä joukkuepelillä. Sitä paitsi moni suomalainen hakee vielä viimeistä kruunua uralleen. Moni haluaisi myös jopa voittaa edes joskus jotain.

Suomen kapteeni vuonna 2014 on edelleen Saku Koivu. Vielä kerran.

Maalivahtikolmikko on kova. NHL:n yksi parhaista maalivahdeista on Suomen ykkösmaalivahtina. Tämä maalivahti on Tuukka Rask. Häntä avustaa Miikka Kiprusoff. Hänet on saatu kokeneena kettuna mukaan varmistamaan se, että jos Rask pettää, niin kakkosvahtiin voi luottaa. Kolmantena lenkkinä mukana on Pekka Rinne. Moni muukin maalivahti oli spekulaatioissa, mutta lopulta Suomi päätyi kyseiseen kolmikkoon. Vaikkakin Antero Niittymäki, Antti Niemi, Mikko Koskinen ja Harri Säteri ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa NHL:ssä.

Puolustus on se heikoin lenkki tälläkin kertaa. Joni Pitkänen on vakiinnuttanut paikkansa NHL:n ylivoimapuolustajana, mutta muuten alkaa olla jo heikkoa. Toni Lydman jaksaa vielä pelata ihan hyvää peruspeliään, mutta parhaat vuodet ovat hänelläkin takana. Kimmo Timonen ei ole lähelläkään enää parhaiden vuosien virettään, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei keksitty. Sami Vatanen onneksi on jo vakiinnuttanut paikkansa NHL:ssä, joten ylivoimalle on tarjota Pitkäsen lisäksi edes joku. Sami Lepistökin on pelannut jo useamman vuoden NHL:ssä. Lopuista paikoista oli kova kilpailu. Topi Jaakola on ollut jo pari vuotta yksi Euroopan parhaista peruspuolustajista ja hän on yksi KHL:n tähtipuolustajia. Yllätysvalinta oli Suikkasen TPS-ajoilta tuntema Joonas Järvinen, joka tosin myös on osoittautunut Euroopan tasolla erinomaiseksi peruspuolustajaksi. Puolustajien kohdalla puhuttiin myös nimistä Teemu Laakso, Janne Niskala ja Joonas Lehtivuori, mutta he eivät aivan olleet tarpeeksi hyviä Suikkasen mielestä.

Hyökkäyksen syömähampaaksi on tarkoitettu vuonna 1983 syntynyt kolmikko, jonka muodostavat Jussi Jokinen, Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu. Jokainen heistä pelaa edelleen suuressa roolissa NHL:ssä. Jokinen on vakiinnuttanut tasonsa noin 30 maalia kaudessa tekevänä hyökkääjänä ja Koivukin on sellainen 90 pisteen mies. Kakkosketjussa on Koivun takana kypsynyt Mikael Granlund, jolle kausi 2013 – 2014 on ollut lopullinen läpimurto NHL:ään. Hän on jo noin 60 pisteen tahdissa. Valtteri Filppula ja Ville Leino pelasivat myös kakkosketjussa. Kummankin paikka on NHL:ssäkin vakiintunut kakkosketjuun. Kolmosketju aiheutti monessa hieman kitinää, koska Niklas Hagman ja Antti Miettinen ovat vieläkin mukana joukkueessa nuorempien sijaan. Tosin kumpikin pelaa vieläkin NHL:ssä kohtuullisia minuutteja, joten sinällään kolmosketjuun heidät voi hyvin laittaa. Keskellä Saku Koivu pärjää vieläkin kohtuullisesti. Nelosketjussa pelaa paras jäljellä ollut puolustava sentteri eli Niko Kapanen. Taso on vieläkin korkea. Toisella laidalla on kaudella 2012 – 2013 NHL:ään siirtynyt Leo Komarov, joka valtasi heti paikan NHL-joukkueensa nelosketjussa. Maajoukkueessakin on tarjolla Jarkko Ruudun jättämä paikka nelosketjun roolipelaajana. Toisella laidalla on pari kautta NHL:ssä puolustavassa roolissa pelannut Teemu Hartikainen. 13. hyökkääjäksi valittiin hivenen yllättäen Teemu Pulkkinen. Ura NHL:ssä ei ole vieläkään alkanut, mutta AHL:ssä on tullut hyvät tehot ja hän on AHL:n maalipörssin kärkinimiä. Ja kun Suomella ei ole juuri maalintekijöitä, niin Suikkanen valitsi Pulkkisen ylivoimaa silmällä pitäen, sekä varamieheksi jos joku kolmesta ensimmäisestä ketjusta epäonnistuu.

Teemu Hartikainen on vuonna 2014 nelosketjun roolipelaaja

Näin ketjuiksi siis muodostuivat seuraavalla tavalla:

Tuukka Rask
Miikka Kiprusoff
Pekka Rinne

Joni Pitkänen – Toni Lydman
Sami Vatanen – Sami Lepistö
Kimmo Timonen – Topi Jaakola
Joonas Järvinen

Jussi Jokinen – Mikko Koivu – Tuomo Ruutu
Valtteri Filppula – Mikael Granlund – Ville Leino
Niklas Hagman – Saku Koivu – Antti Miettinen
Leo Komarov – Niko Kapanen – Teemu Hartikainen  
Teemu Pulkkinen

Joka kerta jonkun poisjäänti aiheuttaa hämmennystä. Vuonna 2010 se oli Jussi Jokinen. Nyt oli Jori Lehterän vuoro. Hitaasti urallaan eteenpäin mennyt Lehterä on viimein vakiinnuttanut paikkansa NHL:ssä kakkos-kolmosketjun sentterinä. Mutta häntä ei valittu kuitenkaan joukkueeseen mukaan. Hyökkääjistä spekulaatioissa oli mukana monta nimeä NHL:n jarruketjuista, AHL:n hyökkäävistä ketjuista ja Euroopan tasolla hyvin pelanneista hyökkääjistä. Mutta vaikka muun muassa Petri Kontiola, Juhamatti Aaltonen, Jesse Joensuu, Jarkko Immonen, Toni Rajala, Sean Bergenheim, Petteri Nokelainen, Lauri Korpikoski, Erik Haula, Oskar Osala tai Joonas Rask olisikin hyvin voitu valita joukkueeseen mukaan, niin suurta merkitystä heidän poissaolollaan ei joukkueeseen ole. Suikkanen kuitenkin on luvannut, että heille olisi paikka tarjolla kevään MM-kisoihin. Eri asia, että kiinnostaako olympiatalven MM-kisat ketään. Niin ja Olli Jokinen ei vieläkään vaivautunut olympialaisiin. Tosin harva häntä kaipasikaan, sillä ura on ollut jo pitkään laskusuunnassa.