Harjoitusottelut ovat alkaneet. Hienoa! Koko kesän olenkin odotellut uuden jääkiekkokauden alkamista. Vierotushoito oli kova kesällä (jalkapallon MM-kisat, yleisurheilun EM-kisat ja pesäpallo pelastivat), mutta nyt pääsee itse asiaan. Jääkiekko on minulle kuitenkin se ykköslaji. On hienoa nähdä pelaajien jälleen luistelevan jäällä mustan kiekon perässä yrittäen hakata sen keinolla millä hyvänsä maaliin. Uusia tuloksia on vihdoin alkanut tulemaan ja itsekin olen kaksi ottelua nähnyt paikan päällä.
Isomäessä olen nähnyt pari A-junioreiden harjoitusottelua. Hirveää säätämistähän se on ollut. Lähinnä pari hyvää pelaajaa on erottunut massasta, mutta muuten on porukka ollut varsin kesäterässä. Ässät voitti Sportin ensiksi 5-3 ja seuraavaksi Tappara kaatoi Ässät 6-1. Tosin Ässien porukkakin taisi vaihtua otteluiden välillä noin 75-prosenttisesti. Ässistä Lauri Tuomaala, Santeri Lukka ja Ville Ahlgren olivat positiivisia näkyjä. Tapparan Jonathan Tanus taas pääsi yllättämään minut täysin. Kaveri ei toki dominoinut, mutta pari syöttöpistettä syntyi silti ja yleisesti ottaen peli oli varsin hyvää. Ja kaveri on syntynyt vuonna 1995! Vaikka toki vastus ei ollut ihan normaalia nuorten SM-liigaa vastaava, niin aikamoinen suoritus silti. Taitoa kyllä kaverilta löytyy ja pituuttakin tulee vielä varmasti lisää. Ei kaveri varmaankaan 170 senttimetriin jää. Pitääkin ruveta seuraamaan Tanuksen otteita tarkemmin.
Pitsiturnauskin pelattiin tuossa viime perjantaina. Tänä vuonna en kyllä päässyt paikalle. Ja hyvä niin. Ässät kun päätti lopettaa pelinsä heti kahden pelin jälkeen hävittyään ensiksi Lukolle 3-1 ja Sportille 2-0. Ilmeisesti peli oli vaihteeksi melkoista sähläämistä. Ei se kyllä mikään ihme ole, jos kaverit ovat olleet jäällä alle viikon. Viime vuonnakaan Ässien pelissä ei ollut mitään järkeä, mutta sijoitus oli silti toinen. Loppukuusta voi alkaa tekemään tarkempia johtopäätöksiä. Sitä paitsi Ässäthän voitti voittolaukauskilpailun (vai mikä lienee se virallinen termi tällä kaudella). Meillä siis menee hyvin. Ja tappeluitakin käytiin muutama kappale Pitsiturnauksen perinteiden mukaisesti.
Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkuekin pelaili parit pelit. Peleistä ei kyllä jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Suomi hävisi ensin kahdella maalilla Ruotsille, sitten kolmella maalilla USA:lle, sitten neljällä maalilla Ruotsilla ja lopuksi viidellä maalilla USA:lle. Vastustajilla oli parhaimmat pelaajansa käytössä. Ruotsilla oli muun muassa MM-kisoissa esiintyneet Magnus Pääjärvi-Svensson ja Oliver Ekman-Larsson. Meiltä taas puuttuivat vaatimattomasti ykkössentteri (Granlund), ykköspuolustaja (Vatanen) ja ykkösmaalivahti (Ortio). Muitakin pelaajia puuttui loukkaantumisten takia. Ilmeisesti haettiin uusia ratkaisijoita. Joonas Donskoi, Julius Junttila, Iiro Pakarinen ja Mika Partanen pisteiden valossa ainakin pelasivat hyvän turnauksen, samoin puolustajista Rasmus Rissanen. Näistä Julius Junttila on kyllä nopeasti noussut esille. Ennen viime kautta en tiennyt kyllä kaverista mitään, mutta viime kauden nuorten SM-liigan maalipörssin voittaja on noussut nopeasti esille. Viime kaudella syntyi jo miehiä vastaan SM-liigassa hattutemppu ja Donskoin kanssa Junttilalla lienee ensi kaudella jo Kärppien liigaringissä melko vastuullinen rooli. Negatiiviselta puolelta voidaan helposti hakea maalivahtien (Jonathan Iilahti ja Christopher Gibson) surkeat torjuntaprosentit, sekä Toni Rajalan ja Joonas Nättisen neljässä ottelussa kerätyt tehot 0+1. Rajalan ja Nättisen kehitys tuntuu jotenkin jämähtäneen verrattuna parin vuoden takaiseen. Suomen nuorten maajoukkueen kannalta olisi kyllä hyvä, mikäli he pystyisivät kauden aikana SM-liigassa ottamaan sitten sen askeleen eteenpäin.
Kyllä, kausi todellakin lähestyy. Ja innostukseni kasvaa koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti