SM-liiga kaudella 2010-2011 osa 1

SM-liigan alku lähestyy. Kauden alkuun on enää 1,5 viikkoa. On siis aika katsoa, miltä joukkueet tällä hetkellä näyttävät. Kaudesta on tulossa tasainen. Joukkueet eivät hirveän eritasoisia ole ja todella monella joukkueella on täysin realistiset mahdollisuudet vaikka mestaruuteen. Mikään joukkue ei ole selvästi edellä muita ja lähinnä häntäpäässä on pari joukkuetta, joiden mahdollisuudet ovat vähän rajallisemmat. Joka tapauksessa ennakot ovat tehty tämän hetken perusteella. Se on varmaa, että ennen kauden alkua jokin joukkue tekee sopimuksen oletusarvoltaan hyvän pelaajan kanssa, jolloin voimasuhteet muuttuvat heti. Ja joukkueethan elävät aina tammikuuhun saakka. Mutta sille ei voi mitään, vaan nyt pitää kirjoittaa tämän hetkisen tilanteen mukaan. Joten tästä se lähtee! Kausiennakko kaudelle 2010-2011!

BLUES

Blues näyttää tasaiselta porukalta. Pari tähteä joukosta löytyy, mutta suurin osa joukkueesta on nuoria, nälkäisiä ja paljon töitä tekeviä pelureita. Valmentaja Petri Matikainen on onnistunut aiemmin erinomaisesti samankaltaisella porukalla. Taktisella puolella Blues on voittanutkin viime vuosina miltei kaikki. Ongelma onkin ollut materiaalin puutteessa ja pelaajien loukkaantumisherkkyydessä. Varmaan sama toistuu tänäkin vuonna. Maalilla Iiro Tarkki on aivan liigan parhaimmistoa. Hän pelannee niin paljon kuin haluaa ja torjuu monia pisteitä Espooseen. Mikko Tolvanen ja Jonathan Iilahti saa sitten pelata ne pari jämäpeliä.

Puolustuksen kiekollinen johtaja on ehdottomasti Ville Lajunen. Nuorukainen teki viime kaudella 38 pistettä ja hätyyttelee jo kansainvälistä tasoa, kunhan luistelu ja oman pään peli ottaa vielä sen yhden askeleen eteenpäin. Toinen suuri nimi on Jere Karalahti, joka aikanaan oli kiekollinen ja fyysinen pelote. NHL-tason miehen ura on vain ajat sitten kääntynyt laskuun ja se on suuri kysymysmerkki, että pystyykö hän enää SM-liigassa vastuulliseen rooliin. Oskari Korpikari, Rami Alanko ja Ville Varakas hoitavat puolustuksessa oman pään varjelun ja siinä roolissa he ovat hyviä. Aleksi Laakso taas tuo lisää kiekollista taitoa ja ylivoimalle variaatiota, joten kiekollinen peli ei ole myöskään täysin Lajusen harteilla. Myös hyökkääjänä ajoittain pelannut Santeri Heiskanen kykenee kiekollisiin ratkaisuihin. Taustalla painaa päälle Mikael Kurki, Kristian Näkyvä ja Jani Hakanpää, jolloin puolustus on melko hyvätasoinen ja laaja.

Keskushyökkääjistä kärkinimet ovat Stefan Öhman ja Jarkko Immonen. Kummatkin ovat melko hyviä hyökkäyspään senttereitä, mutta suurin loisto on jäänyt aiemmin puuttumaan eikä kummastakaan taida kiekolliseksi johtajaksi olla. Alaketjuissa Tomi Sallinen tunnetaan hyvänä puolustavana hyökkääjänä, mutta kiekolliset taidot ovat olemattomat. Camilo Miettinen olisi taitava, mutta fyysiset puutteet ovat vielä olleet ylitsepääsemättömiä. Lisäksi häntä saatetaan käyttää laidassa. Junioreista Joonas Nättiseltä odotettiin paljon, mutta kehitys on näyttänyt pysähtyneen ja Valtteri Virkkunen ei ole vielä valmis. Laitureista eniten odotetaan Petri Lammassaarelta, Arttu Luttiselta ja Toni Kähköseltä. Lammassaari on kärsinyt loukkaantumisista, mutta taitava ja maaleja tekevä laituri tulee tekemään terveenä yli 20 maalia. Luttinen pelaa taas tilanteet loppuun saakka ja siinä sivussa tehnee sen 30-40 pistettä. Kähkönen on taas parantanut kausi kaudelta ja ennen puolustavana pelaajana tunnettu laituri tekikin jo viime kaudella yli 20 maalia. Samaa kaivattaisiin nyt. Muu laituriosasto ei olekaan enää yhtä vakuuttava. Jari Sailio on jäänyt hyvän energiapelaajan tasolle. Jere Sallinen ja Roope Ranta ovat ihan lupaavia laitureita, mutta roolin kasvattaminen onkin kysymysmerkki. Ranta tosin on pelannut erinomaisesti harjoitusottelut. NHL-sopimuksen tehnyt Jani Lajunen palatessaan tuo lähinnä lisää leveyttä kolmosketjun pelaajien puolelle. Heikki Laineelta tai Roope Talajalta ei myöskään hirveää panosta kannata odottaa. Näin ollen tuloksena on se, että hyökkäys on melko yksipuolinen ja täynnä duunareita, muttei todellisia ratkaisijoita. Jopa Luttinen ja Kähkönen ovat enemmän työmiehiä, kuin varsinaisia pistenikkareita. Junnuosasto on melko lupaava, mutta vähän samaan muottiin suurin osa heistäkin tuntuu osuvan. Joka tapauksessa jos Bluesin hyökkäyksestä löytyy pari uutta ratkaisijaa (Miettinen tai Ranta?) ja puolustus onnistuu, niin Blues on silloin tiukasti kiinni suorasta pudotuspelipaikasta.

Vahvuudet:
Valmennus
Tarkki ja Lajunen

Heikkoudet:
Liian vähän varmoja ratkaisijoita
Onko Karalahdesta enää suureen rooliin?

Paras pelaaja: Iiro Tarkki
Tärkein hankinta: Jere Karalahti
Pahin menetys: Miika Huczkowski
Tuleva tähti: Jere Sallinen
Sijoitus runkosarjassa: 5-10

HIFK

HIFK:n joukkue näyttää paperilla hyvältä. Jälleen kerran. Poikkeuksetta joukkue on näyttänyt kovalta ja viime kaudellakin yhdessä välissä olin varma, että HIFK olisi hyvä ehdokas mestariksi. Kaikesta huolimatta HIFK ei ole vakuuttanut lähiaikoina. Mikä nyt olisi toisin?

Maalivahtiosasto ainakin on kunnossa, mikäli Juuso Riksman on kunnossa. Parhaimmillaan Riksman on eittämättä yksi SM-liigan parhaita maalivahteja, joka on pelannut erinomaisia kausia Ässissä ja Jokereissa. Mutta hän on loukkaantumisherkkä ja taso voi pudota pikkuvammojen takia. Onneksi kakkosvahti Jan Lundell on kokenut konkari, joka voi tarvittaessa pelata enemmänkin. Puolustus näyttää hyvältä, kun kärkipuolustajina on Ari Vallin, Martti Järventie, Markus Kankaanperä ja Toni Söderholm. Vallin ja Järventie kyllä pystyvät erinomaiseen kiekolliseen peliin ja Vallinin paluu SM-liigaan onkin kiinnostava. Kankaanperä on erittäin hyvä omassa päässä ja Söderholmilla on varaa parempaankin. MM-kisoissakin pelannut Söderholm voisi olla yksi liigan parhaita all-round puolustajia, mutta pari viimeistä kautta ei ole menneet kovin mairittelevasti. Taustalla Mikko Kurvinen on ihan hyvä peruspuolustaja, mutta muiden puolustajien taso onkin kysymysmerkki. Mikko Kousalla on ihan hyvät kiekolliset taidot, mutta virheitä tulee liikaa. Ilari Melart ja Rony Ahonen ei taas muuten ole vakuuttaneet. Ja Eddie Del Grosso on vielä täysin kääntämätön kortti.

Keskushyökkääjät HIFK:lla ovat erinomaisia. Ykkössentterinä pelannee huikean viime kauden pelannut Mikael Granlund, jolta odotetaan nyt vastuunkantoa. Pelinäkemys ja taito siihen kyllä riittävät, mutta keskushyökkääjän pitäisi pystyä myös puolustamaan. Teemu Ramstedt nousi esille viime kaudella ja viime kauden perusteella hän voisikin olla kakkossentteri. Mutta pelin taso putosi Granlundin noustua ykkösketjuun. Petteri Wirtanen on SM-liigan parhaita puolustavia keskushyökkääjiä ja Joni Töykkälä on erinomainen nelossentteri. Taustalla on try-outilla melko lupauksia herättävästi pelannut Ville-Vesa Vainiola. HIFK:n ongelma onkin sitten laituriosastolla. Ville Peltonen, Juha-Pekka Haataja ja Kimmo Kuhta ovat kyllä erinomaisia hyökkääjiä. Peltosen tuntee kaikki ja hän on varmasti ensi kaudella liigan parhaita laitureita. Haataja on taas hyvä ehdokas maalikuninkaaksi ja Kuhta karttuneesta iästä huolimatta on potentiaalinen yli 20 maalin mies. Mutta sitten on ne muut. HIFK:n laituriosasto on hirveän yksipuolinen ja siellä onkin lähinnä rymistelijöitä, joista ei välttämättä ole hyötyä. Potentiaalisimman kaverit ovat Jerry Ahtola ja Lennart Petrell. Ahtola teki viime kaudella 23 maalia, mutta hyytyi täysin alkukauden jälkeen ilman Granlundia. Petrell taas on tuntunut menevän vain taaksepäin ja pistemäärät ovat tasaantuneet 20-30 pisteen välille. Ja sitten on ne muut. Onko lopulta Turo Järvisestä, Robert Nyholmista, Max Wärnistä, Niko Piiparisesta, Eetu Pöystistä, Siim Liivikistä, Mikael Salmivirrasta tai Teemu Tallbergistä nostamaan tasoaan? Osalla on vielä aikaa, mutta tällä hetkellä näyttää laiturit liian yksipuolisilta ja ratkaisuihin kykenemättömiltä.

Kari Jalosen aikana HIFK ei myöskään ole valmennuksellisesti ollut mitenkään poikkeavan hyvä. Ei HIFK:n valmennus huono ole (paitsi maalivahtivalmennus Sakari Lindforsin muodossa), mutta kun se ei ole vakuuttanutkaan ja HIFK ei ole saavuttanut sitä tasoa, mitä materiaali kenties antaisi myöden. Tämä kausi ei välttämättä tuo tuohonkaan muutosta.

Vahvuudet:
Hyvät kärkipelaajat
Laaja pakisto

Heikkoudet:
Turhan yksipuolinen hyökkäys
Maalivahtien jo perinteeksi muodustunut epäonnistuminen

Paras pelaaja: Ville Peltonen
Tärkein hankinta: Juuso Riksman
Pahin menetys: Kim Hirschovits 
Tuleva tähti: Mikael Salmivirta
Sijoitus runkosarjassa: 3-6

HPK

HPK pelasi viime vuonna peräti finaaleissa. Jukka Rautakorven suojatit tekivät rajusti töitä ja siitä palkintona oli hopea. Mutta ajat muuttuvat. Rautakorpi on poissa, samoin joukkueen avainpelaajiin kuuluneet Mikko Mäenpää, Joonas Vihko ja Janne Laakkonen. Tilalle ei ole valitettavasti saatu samantasoisia pelaajia. Suurin kysymysmerkki on kuitenkin valmentaja, sillä Harri Rindellin näytöt Suomesta ovat hyvin vähäiset.

Puolustuksessa Mikko Mäenpään paikalle hankittiin Ruotsissa ihan hyvät tehot nakuttanut Mathias Porseland, mutta aivan Mäenpään loistoon hän tuskin yltää. Marko Tuulola ja Jukka Laamanen ovat kumpikin myös hyviä puolustajia, mutta kumpikaan ei tule enää nuoremmaksi ja edes viime kauden tason löytäminen voi olla kova tehtävä. Joni Haverinen ja Tuukka Mäkelä hoitaa oman pään tehtävänsä kohtuullisen varmasti. Kuudennesta paikasta kisailevat Aleksi Holmberg ja nuorten MM-kisoihin tähtäävä Lauri Kärmeniemi, mutta kumpikaan ei ainakaan toistaiseksi ole ollut erityisen vakuuttava. Voipi kuitenkin olla, että Venäjältä lainalle tullut Alexei Shvalev saa ainakin ensi alkuun mahdollisuuden näyttää taitonsa. Taso SM-liigassa on kysymysmerkki ja Venäjällä pääsarjatasolla pelatut ottelut ovat aika vähäisiä.

Hyökkäyksessä sentteriosasto on kohtuullinen. Ville Viitaluoma ei ole ikinä mielestäni noussut aivan ykkössentterin tasolle, mutta hyvä pelaaja hän on kuitenkin. Ongelmat tulevat vastaan muissa ketjuissa. Toni Häppölä hoitanee puolustavan sentterin roolin hyvin, mutta kuka on kakkossentteri. Ikuiseksi lupaukseksi jämähtänyt Arsi Piispanen, vai Mestiksestä hankittu Tuukka Pulliainen? Laituriosasto on vieläkin ongelmallisempi. Miikka Männikkö pystyy kantamaan vastuuta, mutta muut hyökkäyspään roolit ovat kysymysmerkki. Jyrki Louhi on enemmän puolustava pelaaja, Juuso Puustinen on nuori ja lupaava, mutta askel todelliseksi hyökkäyspään aseeksi jäi Bluesissa ottamatta ja Niko Niemisen kausi oli Hämeenlinnassa pettymys. Paljon odotuksia onkin ladattu kahdelle latvialaiselle. Latvian maajoukkueessakin esiintyneille Armands Berzinsille sekä Kaspars Saulietisille on tarjolla iso ruutu. Mutta vaikka maaotteluita ja jopa Berzinsin tapauksessa pelejä olympialaisista löytyy, niin onko heistä vastuunkantajiksi? Pisteitä ei latvialaisille aiempina kausina ole nimittäin juuri tullut. Hyökkäyksen laajuus ei muutenkaan vakuuta. Janne Kolehmainen hoitaa puolustavat tehtävät erinomaisesti, mutta pystyykö muut HPK:n hyökkääjät samaan?

Maalivahti Teemu Lassila tuleekin näyttelemään jälleen suurta roolia. Lassila on SM-liigan parhaita maalivahteja ja hänen pitää tänäkin vuonna torjua kaikki mahdolliset ja vähän mahdottomatkin laukaukset, jotta HPK pääsee puolivälieriin. Sekään ei välttämättä riitä, sillä kapea rinki ei kestä yhtään avainpelaajan pitkäaikaisempaa loukkaantumista.

Vahvuudet:
Maalivahdit
Viime kaudella hopeaa ottaneen joukkueen runko

Heikkoudet:
Valmennus
Materiaalin kapeus

Paras pelaaja: Teemu Lassila
Tärkein hankinta: Mathias Porseland
Pahin menetys: Mikko Mäenpää
Tuleva tähti: Santeri Alatalo
Sijoitus runkosarjassa: 8-11

ILVES

Ilveksen tilanne on melko toivoton. Viime vuonna heikkojen esitysten jälkeen Ilves joutui liigakarsintaan. Sen jälkeen joukkueesta lähti monia avainpelaajia (Seikola, Kuukka, Genoway) ja tilalle ei ole tullut käytännössä ketään. Imua joukkueeseen ei ole eikä rahaakaan taida juuri olla. Ilves lähteekin siis nuorella ja kokemattomalla joukkueella, jolla ei juuri näyttöjä ole SM-liigasta.

Hyvänä puolena ovat maalivahdit. Jani Hurme on NHL:ssäkin pelannut ja pari kautta sitten hän oli TPS:ssä liigan ehdotonta eliittiä. Loukkaantumiset ovat kuitenkin vaivanneet ja nykytaso on hieman kysymysmerkki. Jos Hurme ei ole täydessä iskussa, niin taustalla on kenties tämän hetken Suomen lupaavin maalivahti, vuonna 1992 syntynyt Sami Aittokallio. Aittokallio on ikäisekseen harvinaisen valmis pelaaja, joka varmasti jo nyt haastaa Hurmeen.

Mutta sitten onkin heikompaa. Puolustus on yksi iso vitsi. Ulkomaalaiset Ryan Glenn ja Nils Bäckström eivät erityisemmin vakuuta. Glenn on kyllä omaan päähän melko varma, mutta hyökkäyspää onkin heikompi. Ja Bäckström tulee suoraan yliopistosarja NCAA:sta, jossa syntyi viime kaudella huikeat kolme pistettä! Arto Tukio, Antti Bruun ja Teemu Kesä ovat nimekkäimmät suomalaispuolustajat ja jokaisella heistä ura on mennyt jo vuosia alamäkeä. Tukio on parhaimmillaan ollut hyvä kiekollinen puolustaja, mutta viime kausi meni pahasti penkin alle. Bruun on taas käynyt hakemassa vauhtia jo Slovakiasta ja Kesä Saksan divarista ja Tanskasta. Ei erityisen vakuuttavaa. Loput puolustajat ovatkin nuorempia kavereita. Niko Peltola on pelannut Sportissa 14 peliä, mutta lopullinen taso on näkemättä tältä kiekollisesti lupaavalta puolustajalta. Jyrki Jokipakka ja Konsta Mäkinen ovat ikäluokkiensa nuorisomaajoukkueiden vakiokalustoa, mutta liigatasolle on aina vaikea nousta ja muutenkin heikko joukkue voi olla äärimmäisen paha paikka nuorelle pelaajalle.

Hyökkäys ei ole sen vahvempi. Ykkössentterinä lähtee Pasi Määttänen, joka alkaa lähestymään jo 40 vuoden ikää. Viime kaudella syntyi vielä hyvin pisteitä, mutta jaksaako vanha sotaratsu enää? Jesse Niinimäki taustalla on taitava, mutta asenne on ollut aina vähän hukassa. Parhaimmillaan hän on huikea, heikoimmillaan aivan luokaton. Mark Lee on tullut Tanskasta ja hänestä ei turhan paljoa kannata odottaa. Alaketjuihin tarjolla on voimakkaimmin Matias Myttynen, Michael Keränen ja Henri Tuominen. Myttynen pelasi jo viime kauden miehissä ja puolustuspeli toimi, mutta pisteet jäivät väliin. Keränen ja Tuominen olivat junnuissa, jossa Keränen oli hyökkäävämpi pelaaja ja Tuominen puolustavampi. Näistä kahdesta todennäköisempi liigapelaaja onkin varmaan puolustava Tuominen.

Laitureina roolia on tarjolla Marko Anttilalle, Masi Marjamäelle, Toni Rajalalle ja Joonas Raskille. Anttilan läpimurtoa liigatasolle odotetaan vieläkin, sillä isokokoinen laituri ei vielä ole onnistunut rikkomaan 30 pisteen rajaa. Marjamäki on ihan hyvä voimahyökkääjä, mutta pistepotentiaalia ei tunnu olevan. Rajala on yksi Suomen lupaavimpia laitureita, mutta pelit miehiä vastaan ovat jääneet toistaiseksi pelaamatta. Jaksaako Rajala kannatella joukkuetta koko kauden fyysisesti valmiimpia pelaajia vastaan? Rask on taitava ja asenteeltaan erinomainen pelaaja, jolta voi odottaa selkeää parannusta viime kauden 19 pisteeseen. Loput hyökkääjät ovatkin osastoa ynnämuut. Ville Korhonen teki viime kaudella 20 pistettä, mutta enempään rahkeet tuskin riittävät. Jaakko Pellinen menee alemmissa ketjuissa, mutta suurta loistoa on turha odottaa. Matias Sointu, Kai Kantola, Tommi Välimaa, Henri Sandvik ja muut juniorit taas tuskin riittävät miesten peleistä. Taso ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi korkea.

Ilveksellä on siis edessään vaikea kausi. Viimeisen sijan välttämiseen kaivataan useamman pelaajan huikeaa nousua urallaan eteenpäin, sekä joidenkin pelaajien paluuta parhaimmalle mahdolliselle tasolleen. Samalla tietenkin jokin muu joukkue voi flopata täysin. Kysymysmerkkejä on kuitenkin niin paljon, että Ilves on todennäköisimmin runkosarjan viimeinen. 

Vahvuudet:
Joukkue on nuori ja nälkäinen
Hurme ja Aittokallio ovat hyviä maalivahteja

Heikkoudet:
Varmoja ratkaisijoita ei ole
Puolustus näyttää liigan ylivoimaisesti heikoimmalta

Paras pelaaja: Pasi Määttänen
Tärkein hankinta: Toni Rajala
Pahin menetys: Markus Seikola
Tuleva tähti: Sami Aittokallio
Sijoitus runkosarjassa: 13-14

JOKERIT

Jokerit floppasi viime kaudella huolimatta muutamasta huippuyksilöstä. Joukkue ei vain toiminut. Sen jälkeen Jarmo Kekäläisen paluu Suomeen on tuonut positiivisia fiiliksiä joukkueen ympärille. Ehkä nyt viimein on se kausi, jolloin Jokerit pärjää?

Ainakin pari osa-aluetta joukkueessa on aivan huikeassa kunnossa. Oman pään puolustajat ainakin ovat aivan liigan eliittiä, kun MM-tason puolustaja Ossi Väänänen teki paluun Jokereihin. Samalla taustalla on heikosti viime kaudella pelannut Antti-Jussi Niemi, jolta voi odottaa parempia esityksiä. Lisäksi nuori Tommi Kivistö oli jo viime kaudella omassa päässä erinomainen. Ja reservissä on vielä Jere Ölander.

Sentterikalusto taas on aivan huikea. Petteri Nokelainen vakiinnutti jo paikkansa NHL:ssä ja oli siellä erinomainen oman pään pelaaja. SM-liigassa hänestä pitäisi tulla hyvä kahden suunnan sentteri, sillä pidän Nokelaista esimerkiksi JYP:n Hytöstä parempana pelaajana. Ben Eavesin taidot ovat kaikkien tiedossa. Kunnossa ollessaan dominoi kiekkokaukaloita, mutta loukkaantumisherkkyys on valitettavan suuri. Esa Pirneksen viime kausi taisi mennä pieniin vammoihin, mutta kahden suunnan sentterillä on potentiaalia nousta jopa aivan pistepörssin kärkinimiksi. Ville Hämäläinen on erinomainen puolustava sentteri ja Antti Kerälälläkin tuntuu harjoitusotteluiden perusteella olevan eväitä kiekolliseen peliin SM-liigassakin. Jani-Petteri Helenius ja Jan-Mikael Juutilainen myös ovat pelanneet liigassa.

Kysymysmerkit pesiytyvätkin pariin paikkaan. Ykkösvahti Mika Järvinen pelasi kyllä KalPassa erinomaisia pelejä, mutta koko saattaa olla ongelma ja lisäksi hän ei ole ollut vielä missään ykkösvahti. Reservissä Mikko Strömberg ei kykene Järvistä haastamaan. Kiekolliset puolustajat joukkueessa eivät myöskään vakuuta. Marko Kauppinen ei erityisemmin ole vakuuttanut kevään 2008 jälkeen. Simo Mälkiä taas on lähinnä käyttökelpoinen ylivoimalla, sillä omassa päässä on suuria ongelmia. Teemu Eronen näytti lupaavalta viime kaudella, mutta tällä kaudella hän tuskin on vielä eturivin kiekollinen puolustaja. Jeremy Dehner taas on kirjoittamaton kortti ja Nico Manelius vielä juniori.

Laitahyökkääjät myöskään eivät vakuuta. Jukka Hentunen on erinomainen töitä tekevä ja maaleja iskevä laituri, mutta muuten on kysymysmerkkejä. Janne Lahti ja Jani Rita kykenevät parhaimmillaan tekemään maaleja ja pisteitä, mutta pari viime kautta ei ole vakuuttanut. Teemu Pulkkisella on huikea laukaus, mutta tason nosto liigatasolle jäi viime vuonna vielä tekemättä huolimatta huikeasta potentiaalista. Tomi Mäki ja Semir Ben-Amor hoitavat oman roolinsa alemmissa ketjuissa, mutta hyökkäyspäähän heistä ei ole. Ja onko Olavi Vauhkosesta, Ilmari Pitkäsestä ja muista nuoremmista ottamaan askelia eteenpäin?

Suurin kysymysmerkki taitaa kuitenkin seistä vaihtopenkillä. Hannu Jortikan valmennusura on täynnä kultamitaleja, mutta viimeiset vuodet eivät ole vakuuttaneet. Kykeneekö Jortikka enää valmentamaan nykykiekon vaatimalla tasolla ja viemään Jokerit maaliin saakka? Minä veikkaan että ei.

Vahvuudet:
Loistavat keskushyökkääjät
Hyvät peruspuolustajat

Heikkoudet:
Kärkiluokan kiekollinen puolustaja puuttuu
Valmennus

Paras pelaaja: Jukka Hentunen
Tärkein hankinta: Ossi Väänänen
Pahin menetys: Fredrik Bremberg
Tuleva tähti: Teemu Pulkkinen
Sijoitus runkosarjassa: 1-5