SM-liiga kaudella 2010-2011 osa 3

SAIPA

SaiPan tilanne näyttää tällä hetkellä yllättävänkin hyvältä. Viime kauden lopulla joukkue pääsi jo todella hyvään vireeseen ja joukkue pysyi kauden jälkeenkin todella hyvin kasassa. Juho Mielonen oli ainoa todellinen menetys, mutta joukkueeseen saapui hänen tilalleen Ruotsin Allsvenskanista Per Savilahti-Nagander. Parannus potentiaaliseksi pudotuspelijoukkueesta kuitenkin on lähtenyt joukkueen sisältä. Muiden hylkäämät pelaajat ja kokeilut ovat nostaneet tasoaan ja yllättävät nimet ovat nousseet ratkaisijoiksi. Valmennus siis onnistui viime kaudella erinomaisesti.

Ykkösvahti Jere Myllyniemi ei ole vieläkään parhaita nimiä SM-liigassa, mutta kiekkokiertolainen sai silti viime kaudella tukevan otteen SaiPan ykkösvahdin paikasta, ja häneen SaiPa tuskin kaatuu. Puolustuksen johtotähti on viime kaudella 30 pistettä tehnyt ja maajoukkueeseen vanhemmalla iällä päässyt monipuolinen Joni Tuominen. Taustatukea puolustuksessa antaa kovat tehot viime kauden lopulla tehnyt ruotsalainen Daniel Sondell ja liigatasolle loistavaksi peruspakiksi noussut Pauli Levokari. Simon Backman ja Mikko Pukka näyttävät nykyään myös liigapuolustajilta, eikä suoranaisilta vitseiltä, kuten pari kautta sitten.

Hyökkäyksessä paljon vartijana ovat viime kaudella hyvin pelanneet ulkomaalaiset Tyler Redenbach, Tomas Jasko ja Scott Barney. Kaikki olivat viime kaudella enemmän tai vähemmän arpoja, mutta varsinkin Redenbach onnistui loistavasti. Koskirannat Jarno ja Tero kykenevät myös ottamaan vastuuta sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa. Carlo Grünn pelasi myös viime kauden lopulla lupaavasti ja Lappeenrannassa on hänellekin nyt vastuuta tarjolla. Kun tuohon laitetaan päälle vielä hyviä oman pään pelaajia, kuten Anssi Löfman, Ville Koho, Joni Yli-Torkko ja Petri Koskinen, niin joukkue näyttää todella potentiaaliselta. Mutta kyllä se sen yhden ratkaisijan vaatii. Siihen rooliin kaavaillaan Sveitsistä Suomeen palaavaa, kokenutta Dale McTavishia ja häneen menestysmahdollisuudet kiteytyvätkin. Jos hän on viimeisen liigakauden vireessään (51 pistettä kaudella 1999 – 2000), SaiPalla on mahdollisuudet pitkälle. Ja jos Lappeenrannassa pelataan pudotuspelejä, niin näyttämisenhalu lienee niin kova, että puolivälierät voivat olla realismia.

Vahvuudet:
Valmennus on saanut SaiPan pelaamaan tasonsa ylirajoilla
Joukkue pysyi erinomaisesti kasassa ja nyt SaiPalla onkin varsin laadukas kokoonpano

Heikkoudet:
Loukkaantumisia joukkue ei kestä
SaiPan nuoret pelaajat eivät ole erityisen vakuuttavia

Paras pelaaja: Joni Tuominen
Tärkein hankinta: Dale McTavish
Pahin menetys: Shayne Toporowski
Tuleva tähti: Jesse Mankinen
Sijoitus runkosarjassa: 8-12

TAPPARA

Tapparalla on alkavalla kaudella suuria ongelmia. Kovin kauaa ei ole siitä, kun joukkue taisteli mitaleista, mutta nyt pitää jo venyä pelkkiin pudotuspeleihin. Joku taisikin sanoa, että Tappara menetti Jori Lehterän, Jonas Enlundin ja Ville Niemisen, eikä edes yrittänyt hankkia korvaajia.  Kuitenkaan karsintoihin Tappara tuskin joutuu, sillä oman pään pitäisi pysyä hyvin lukossa.

Maalilla pelaa todennäköisesti Harri Säteri (mikäli ei jää rapakon taakse harjoitusleirillä, joka on varsin epätodennäköistä), joka on yksi Suomen lupaavimpia maalivahteja ja hän nousikin viime kaudella ykkösvahdiksi. Taustalla on vielä Jani Nieminen, joka parin viime kauden aikana HIFK:ssä pelasi ajoittain mallikkaasti.

Puolustuksessakin on kaksi entistä arvokisakävijää, joista kumpikin on omassa roolissaan loistavia SM-liigassa. Tuukka Mäntylä on viime kauden taklauksistaan huolimatta yksi SM-liigan parhaita kiekollisia puolustajia ja Pekka Saravon meriitit tulevat enemmän hyvästä oman pään pelistä. Muista puolustajista Juha Leimu nousi viime kaudella hyväksi pistenikkariksi ja Jussi Halme sekä nuori Harri Ilvonen ovat nousseet selkeästi liigatason peruspuolustajista. Lisäksi Ilvoselta voi odottaa tällä kaudella vieläkin enemmän. Viimeisestä paikasta, sekä loukkaantumisten paikkaajan roolista taistelevat Lasse Korhonen, Jani Honkanen ja Jesse Turkulainen, joilta ei hirveästi voi odottaa.

Mutta sitten on se hyökkäys. Viime kauden kovista nimistä jäljellä ovat enää Niclas Lucenius, Steve Guolla ja Timo Koskela. Lucenius on monikäyttöinen ja hyökkäävä pelaaja, mutta viime kaudella hän oli ykkösketjun kolmas lenkki, eikä varsinaisesti vastuuta kantava pelaaja. Koskela on jämähtämässä Tapparassa 30 pistettä kaudessa tekeväksi mieheksi, mutta Tappara kaipaa kipeästi kovempia tehoja.  Ykkössentteriksi onkin tarjolla Steve Guolla, jolla on kykyjä ollakin johtava pelaaja, mikäli ikä ei ole vienyt voittoa. Hankinnoista mainittavan arvoisia ovat Tuomas Vänttinen, Jouni Virpiö ja omalla tavallaan Tomi Pekkala.  Tuomas Vänttinen on hyvä kahden suunnan sentteri, mutta vaikka JYP:ssä on ollut paikka nousta suureenkin rooliin, niin viime kauden 22 pistettä ei lupaa hyvää. Jouni Virpiötä kaavaillaan hyökkäävään rooliin, mutta hän on siihen kyennyt tähän asti vain Mestiksessä. Viimeksi kun Virpiötä kokeiltiin SM-liigassa hyökkäävässä roolissa, niin hän epäonnistui täydellisesti. Puolustavaan rooliin hänestä ei taas ole. Tomi Pekkala on Tapparaa seuranneille tuttu mies jo viime kaudelta, jolloin 19 ottelussa syntyi 12 pistettä. Nyt hän siirtyi lopullisesti Tapparaan. Lopuista paikoista kamppailevat sellaiset keskinkertaisuudet, kuin Nestori Lähde, Kim Strömberg, Juuso Antonen, Antti Kangasniemi, Joonas Koskinen, Jukka Pekkala ja Samu Vilkman. Osalla on koeaika ja jotkut todennäköisesti jättävät vielä joukkueen. Mutta kenellekään heistä ei voi mitään ihmeellistä luvata.

Junioripuoleltakaan ei ole juuri ketään tulossa. Katseet kääntyvätkin sen takia pienikokoiseen Joni Karjalaiseen, jolta voi odottaa pisteitä SM-liigassa tulevilla kausilla. Mutta vielä tuskin on sen aika. Mutta hyökkäys on siis heikko ja valmennus ei vakuuta enempää. Tapparan päävalmentajan virka on ollut varsin tuulinen ja Petri Mattilakin päätti jättää Tapparan kuukautta ennen kauden alkua. Se ei lupaa hyvää, jos päävalmentajaa ei ole paria viikkoa ennen kuin runkosarja alkaa! Siinä olisi vaikka Jeesuksella kova työ saada porukka pelaamaan halutulla tavalla ja hyvin. Todennäköisemmin alkukaudesta joukkueen peli on aivan sekaisin ja samalla on vaikeaa nousta uudelleen voittojen tielle.

Vahvuudet:
Harri Säteri on yksi SM-liigan parhaista maalivahdeista
Puolustus on hyvä

Heikkoudet:
Hyökkäyksestä puuttuu syömähampaat
Valmentaja on vaihtunut turhan monta kertaa tämän vuoden aikana

Paras pelaaja: Tuukka Mäntylä
Tärkein hankinta: Tuomas Vänttinen
Pahin menetys: Jori Lehterä
Tuleva tähti: Joni Karjalainen
Sijoitus runkosarjassa: 11-14

TPS

TPS voitti varmaankin kaikkien yllätykseksi viime kaudella mestaruuden. Enää joukkuetta ei voikaan veikata pudotuspelien ulkopuolelle, vaan joukkue alkaa olla sen verran kova, että pudotuspeleihin kyllä päästään. Joukkueessa on pari heikkoutta, jonka takia mitaleita en lähde veikkaamaan, mutta TPS on SM-liigan keskitason joukkue tänä vuonna. Siitä huolimatta, että joukkueesta lähti päävalmentaja (Kai Suikkanen), ykköspuolustaja (Lee Sweatt) ja ykkössentteri (Ilari Filppula).

Maalivahtikaksikko Atte Engren ja Joni Ortio on nuori, mutta Engren oli jo viime kaudella hyvää liigatasoa ja kehittynee Urpo Ylösen koulutuksessa edelleen. Ortio taas oli viime kaudella nuorten MM-kisojen ykkösvahti. Puolustuksessa vakuuttavinta on erinomaisten peruspuolustajien lukumäärä. Kirkkain tähti on kansainvälistä tasoa hipova Joonas Järvinen, mutta Aki Berg (jos sattuu kunnossa olemaan), Miika Huczkowski ja Veli-Matti Vittasmäki ovat kaikki kolme erinomaisia omassa päässä. Ongelma tuleekin kiekollisella puolella, kun Markus Nordlundin ja Jens Skålbergin pitäisi ottaa kiekollisesta pelistä vastuuta, vaikkei varsinaisesti kiekollisia puolustajia olekaan. Yliopistopuolustaja Garrett Raboin aloittaa kauden sairastuvalla, joten hänen tasonsa on kysymysmerkki. Junioreista puolustukseen on tarjolla loukkaantumisten sattuessa junioreissa hyvää kiekollista peliä esittänyt Mikael Aaltonen sekä viime kauden telakalla viihtynyt Markus Palmroth, mutta hyppäys taitaa vielä olla turhan kova.

Hyökkäys on tasapainoinen. Siellä on taitoa Ässistä tulleen Marko Kivenmäen ja maajoukkueessakin piipahdelleen Antti Erkinjuntin muodossa. Mutta ennen kaikkea siellä on monipuolista osaamista, kun Tomas Plihal, Michal Birer, Ville Vahalahti, Tuomas Suominen ja Sami Venäläinen pystyvät hoitamaan erittäin hyvin velvollisuudet sekä hyökkäys-, että puolustuspäässä. Lisäksi kannattaa muistaa, että Antti Erkinjuntin, Marko Virtalan ja Janne Hattusen muodostama ketju oli liekeissä viimeisissä pudotuspeleissä. Mario Valery-Trabucco on uusin TPS:n yliopistosarjoista hankkima hyökkääjä ja harjoituspelit ovatkin hänellä menneet lupauksia herättäen. Mutta miten käy kun sarja alkaa? Janne Hauhtonen on taas hyvä puolustava sentteri ja puolustavassa roolissa viihtyy varmasti myös kulttimaineen saanut rymistelijä Max Kolu. Kun vielä taustalla on odottamassa potentiaaliset liigapelaajat Robin Bergman, Mikko Laine, Jussi Tapio ja Toni Kluuskeri, näyttää hyökkäys hyvältä.

Valmennus sitten taas onkin eri asia. Heikki Leime on jo vuosia valmentanut Ranskassa, joka ei kiekkomaana säväytä. Miten valmennus onnistuu hyödyntämään erinomaisen hyökkäyksen ja hyvän puolustuksen? Jatkaako TPS viime kauden höyryillä eteenpäin vai tuleeko pahakin mestaruuskrapula? Jos valmennus onnistuu, niin TPS taistelee tosissaan suorasta pudotuspelipaikasta. Epäonnistuessaan TPS löytyy muutaman sijan alempana juuri ja juuri pudotuspeliviivan yläpuolella.

Vahvuudet:
Mestaruuden voittanut joukkue pysyi hyvin kasassa
Peruspuolustajat ovat erinomaisia

Heikkoudet:
Valmentaja Heikki Leime on suuri kysymysmerkki
Johtava kiekollinen puolustaja puuttuu

Paras pelaaja: Ville Vahalahti
Tärkein hankinta: Marko Kivenmäki
Pahin menetys: Lee Sweatt
Tuleva tähti: Veli-Matti Vittasmäki
Sijoitus runkosarjassa: 6-9

ÄSSÄT

Porissa näytti viime kaudelta pitkään hyvältä. Pekka Rautakallion valmentama Ässät oli pitkään kiinni pudotuspeleissä ja nuori joukkue näytti hyvältä ja energiseltä. Mutta bensa loppui ennen pitkää ja samalla loukkaantuivat Ville Uusitalo ja Matti Kuparinen. Pudotuspelit jäivät haaveeksi . Nyt on uusi kausi edessä ja mahdollisuuksia on päästä pudotuspeleihin, vaikkakin Ässät joutuu ylittämään itsensä pudotuspelipaikan saavuttaakseen.

Ässien valttikortti on paperilla puolustus. Ville Uusitalo nousi viime kaudella yhdeksi SM-liigan monipuolisimmista puolustajista ja hänestä tuli ykkösparin tason pelaaja. Samaa odotetaan tällä kaudella, kunhan hän tulee kuntoon. Omaa päätä vartioivat Kristian Kudroc, sekä kaikesta huolimatta liigatasoa olevat Tero Määttä ja Tapio Sammalkangas. Kiekollista vastuuta on tarjolla uudelle hankinnalle Juho Mieloselle, sekä omalle kasvatille Jesse Jyrkkiölle. Entä mitä tekevät nuoret Miko Malkamäki ja Miro Rahkola? Rahkola ainakin osoittautui harjoituspeleissä ihan hyväksi peruspuolustajaksi, samalla kun moni muu puolustaja on hivenen alittanut odotukset.

Hyökkäys valmistui viime tipassa. Se ei vieläkään ole äärimmäisen vakuuttava, mutta liigatasoa kuitenkin. Keskushyökkääjistä Aki Uusikartano tekee varmasti taas sen 30-40 pistettä ja samalla pelaa hyvää kahden suunnan peliä. Mika Niemi taas oli yksi viime kauden parhaista tulokkaista ja harjoitusottelut osoittavat, että potentiaalia on parantaa. Matti Kuparinen on kahden suunnan sentterinä hyvä. Muista sitten Severi Sillanpää on vieläkin nuori ja kehittyvä, mutta neljänteen ketjuun ei ehkä kaikkein sopivin vaihtoehto. Adam Miller taas on osoittautumassa hudiksi. ECHL:n tähtiin lukeutunut hyökkääjä on vain ajoittain päässyt väläyttämään nopeuttaan ja laukaustaan, mutta kokonaisuutena peli ei ole kulkenut kovinkaan vakuuttavasti.

Laitureissa on kaksi mahdollista 20 maalin miestä, kun Patrick Yetman tuli joukkueeseen. Toinen potentiaalinen maalintekijä on melko röyhkeä Tommi Huhtala. Noihin kahteen pelaajaan Ässät luottaa. Kumpikin tekee töitä, luistelee hyvin ja laukaus toimii. Tarjolla on roolia, jos vain taidot riittävät. Tuomas Santavuori taas etsii uusia tuulia uralleen pieleen menneen kauden jälkeen. Harjoitusottelut ovat olleet ihan positiivisia. Muut suurempaa peliaikaa etsivät pelaajat ovat Veli-Matti Savinainen, Tuomas Huhtanen ja Pasi Salonen. Savinainen ja Salonen ovat taitopelaajia, jotka eivät ehkä ole kyenneet parhaimpaansa. Jommankumman pitäisi nousta korkeammalle tasolle, mutta vähän vaikealta se näyttää. Huhtanen taas on todella nopea luistelija, joka pitää hyvin kiekkoa, ja joka pystyy pelaamaan hyvin omassakin päässä. Pelikäsitys ei vain tunnu riittävän kolmatta ketjua korkeammalle ja hän onkin yksi SM-liigan pahimpia maalipaikkojen hukkaajia. Alaketjuihin on tarjolla useampikin pelaaja. Sami Mutanen tuntuu erinomaiselta nelosketjun energiapelaajalta. Mutta sitten onkin kova kilpailu muista paikoista. Mukana kaavailuissa ovat ainakin Antti Mäkilä, Niko Palonen ja Jesse Laaksonen. Miksei myöskin Samuli Virkkunen ja Kristian Ruisma. Ja sitten on Joel Armia. Vuonna 1993 syntynyt hyökkääjä on isokokoinen, taitava ja tuntuu myös olevan luontainen maalintekijä. Hän on vakuuttanut monet harjoitusotteluissa ja kehitys on mennyt eteenpäin hurjasti. NHL-varaus odottaa ensi kesänä. Armialla on täydet mahdollisuudet nousta Ässien kokoonpanoon kolmeen ensimmäiseen ketjuun. Jos ei muuten, niin paikkaamaan loukkaantumisia. Kannattaa laittaa nimi mieleen.

Valmennus onnistui viime kaudella melko hyvin. Tänä vuonna joukkue on Pekka Rautakalliota miellyttävä nopea ja työteliäs. Tulosta pitää siis syntyä. Tuloksen syntyä estääkin varmaan kaikkein eniten maalivahdit. Kakkosvahti Juha Järvenpää oli viime kauden nuorten SM-liigan paras maalivahti, joten kakkosvahdiksi hän on hyvä. Mutta Eero Kilpeläisestä ei välttämättä ole ykkösvahdiksi. Ajoittain Kilpeläinen on maaginen, mutta hänellä on paha tapa olla hirveän epätasainen. Siihen Ässillä ei olisi varaa ja se saattaakin pudottaa Ässät jälleen pudotuspelien ulkopuolelle.

Vahvuudet:
Ässien puolustus näyttää paperilla paremmalta kuin aikoihin
Hyökkääjät joutuvat todenteolla kamppailemaan peliajasta

Heikkoudet:
Maalivahdit ovat olleet epävarmoja
Yhtään hyökkäävän ketjun pelaajaa ei saa loukkaantua, sillä korvaajaa ei joukkueesta löydy

Paras pelaaja: Ville Uusitalo
Tärkein hankinta: Patrick Yetman
Pahin menetys: Marko Kivenmäki
Tuleva tähti: Joel Armia
Sijoitus runkosarjassa: 9-13

Loppuun vielä yhteenveto siitä, missä järjestyksessä runkosarja päättyy ja ketkä vievät SM-liigan palkinnot:

Kärpät
JYP
Lukko
Jokerit
HIFK
KalPa
-
Blues
TPS
HPK
SaiPa
-
Ässät
Pelicans
Tappara
Ilves

Runkosarjan paras pelaaja:  Ville Peltonen – HIFK
Pistepörssin voittaja:  Kamil Kreps – Kärpät  
Playoffien paras pelaaja:  Pavel Rosa  – Kärpät 
Paras maalintekijä:  Juha-Pekka Haataja – HIFK
Paras tulokas:  Teemu Pulkkinen – Jokerit  
Paras puolustaja:  Mikko Lehtonen - Kärpät
Paras maalivahti:  Pekka Tuokkola – JYP
Herrasmiespelaaja:  Esa Pirnes – Jokerit
Tehopelaaja:  Mikko Lehtonen – Kärpät
Paras valmentaja:  Risto Dufva – JYP
Ensimmäisenä valmentajan erottaa:  Pelicans 

All-stars:

Ville Peltonen (HIFK) – Mikael Granlund (HIFK) – Pavel Rosa (Kärpät)
Sami Vatanen (JYP) – Mikko Lehtonen (Kärpät)
Pekka Tuokkola (JYP)

Ja sitten ei muuta kuin odottamaan kauden alkua!