Positiivinen turnaus

Suomi voitti Karjala-turnauksen. Hieno homma! Venäjä onnistui vielä yllättämään suomalaiset, mutta Tshekki ja Ruotsi kaatuivat, ja se riitti tällä kertaa voittoon. Ruotsia vastaan oli onnikin mukana ruotsalaisten vetojen osuttua tolppaan pariin otteeseen, mutta voitto tuli lopulta hyvän pelin jälkeen. Samalla varmistui turnausvoitto. Ja se on hyvä merkki joukkueelta, josta miltei jokainen pelaaja on realistinen vaihtoehto kevään MM-kisoihin.

Jukka Jalonen voi myhäillä nyt tyytyväisenä. Peli näytti varsinkin kahdessa viimeisessä ottelussa oikein hyvältä. Pelien tempo oli kovaa, mutta suomalaiset pärjäsivät silti hyvin. Puolustus toimi erinomaisesti, josta osoituksena on vain kaksi päästettyä maalia koko turnauksessa. Puolustajat peittivät hyvin syöttölinjat, sekä pitivät oman miehensä. Lisäksi leijonat uskalsivat pelata ja pitää kiekkoa ahtaassakin paikassa. Ja sitä Jalonen hakikin.

Erikoistilanteet olivat jälleen hieman kaksijakoisia, kuten Jalosen ajan Suomella on ollut tapana. Alivoima oli erinomaista, kuten tilastotkin osoittavat. Ruotsi kyllä pääsi pari kertaa laadukkaille paikoille Suomen alivoiman aikaan, mutta yleisesti ottaen Suomella oli harvoin hätää omassa päässä. Syöttölinjat oli niin hyvin peitetty ja hyökkääjät tekivät arvokasta työtä karvaajina. Lisäksi purut olivat tällä kertaa laadukkaita, eivätkä ne pysähtyneet viivalle kovin usein. Ylivoima sen sijaan oli hivenen tehottoman oloista, eikä laadukkaita paikkoja syntynyt. Usein jouduttiin vain vetämään viivalta kohti maalia, vaikka Suomen puolustajilla ei erityisen painavia tai tarkkoja laukauksia ollutkaan.

Petri Vehanen oli jälleen vakuuttava

Mutta luonnollisesti onnistujia tästä turnauksesta löytyi paljon. Maalivahdit Petri Vehanen ja Karri Rämö olivat kummatkin varmoja maalilla. Puolustajista jokainen onnistui Janne Niskalasta Jyrki Välivaaran kautta Ville Uusitaloon. Hyökkääjistä kaikkein tehokkaimman oloisia hyökkäyksessä olivat Petri Kontiola ja Jori Lehterä. Lehterä on ottanut jälleen askeleen eteenpäin ja nyt hän alkaa selkeästi pärjätä myös kansainvälisissä peleissä. Teemu Laineen, Jarkko Immosen, Janne Lahden ja Ville Peltosen pelissä ei myöskään ole juuri moitittavaa. Hienoa, että Laine ja Lahti onnistuivat kansainvälisellä tasolla! Uusia nimiä aina kaivataan. Lisäksi pitää nostaa hattua Leo Komarovin ja Lennart Petrellin ennakkoluulottomille esityksille nelosketjussa, sekä alivoimassa. Pettymyksinä itse pitäisin Juhamatti Aaltosen tehotonta näpertelyä, Antti Pihlströmin epämääräistä hätäilyä, sekä Mikko Lehtosen tehottomuutta.

Täytyy myös myöntää, että tykkään tästä uudesta valmennustiimistä. Nyt ei ole ketään supisemassa koko aikaa Jalosen korvaan, vaan Jukka Jalonen saa keskittyä viemään omia asioitaan eteenpäin. Lisäksi Jalonen on taas vuoden kokeneempi. Petri Matikainen ja Pasi Nurminen ovat taas omassa ruudussaan erittäin hyödyllisiä kavereita, joilla riittää uskottavuutta. He eivät varmasti hyväksy pelaajilta löysiä vaihtoja, vaan piiskaavat pelaajat tekemään parhaansa koko ajan. Tämä tiimi näytti nyt toimivan hyvin. Todellinen testihän tulee vasta kevään MM-kisoissa, mutta lupaavaltahan tuo valmennus nyt näyttää.

Kuukauden kuluttua Suomen pelit jatkuvat Moskovassa. Siellä lienee kokeilupitoisempi joukkue kasassa. Toivottavasti siellä uudet kasvot kykenevät antamaan näyttöjä kyvyistään kansainvälisissä peleissä.