maanantai 27. joulukuuta 2010

Suomi kaatui saappaat jalassa

Herätyskello oli asetettu soimaan yöllä kello 2.55. Pikkuleijonien urakka nuorten MM-kisoissa alkoi ottelulla USA:ta vastaan. Minun ei tarvinnut katua päätöstä herätä keskellä yötä, sillä Suomi ja USA tarjosivat viihdyttävän ja tasaisen jääkiekko-ottelun. Ottelu päätyi lopulta ihan ansaitusti jatkoajalle, joka Suomen kannalta päättyi ikävästi tappioon Joni Ortion helposti päästämän maalin takia. Jatkoaikatappio numeroin 2-3 ei kuitenkaan masenna. Päinvastoin tämä toi minulle entistä enemmän luottoa Suomen mahdollisuuksiin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että vastassa oli Yhdysvallat. USA on ollut juniorikiekossa erinomainen jo pitkään. Viime vuonna maa voitti nuorten MM-kultaa, eikä joukkue ole heikentynyt täksi vuodeksi. USA on Kanadan ohella turnauksen ylivoimaisesti suurin suosikki. Siksi odotinkin, että USA:n isot, mutta hyvin liikkuvat pelaajat luistelisivat Suomen kumoon ja peli päättyisi johonkin 1-5-tappioon. Sen sijaan Suomi pelasi erittäin hyvin ja ajoittain oli pelin hallitseva osapuoli. Se on erittäin hyvä merkki. Suomi ei jäänyt millään pelin osa-alueella Yhdysvaltojen jälkeen, ei edes fyysisessä pelissä. Tämä myös osoittaa sen, että Suomen vahvuudeksi luettava joukkuepeli voi toimia silloin erinomaisesti, kun pelaamassa on muiden tasoon nähden tarpeeksi hyviä yksilöitä.

Joni Ortio oli hyvä Yhdysvaltoja vastaan

Pikkuleijonilla ei näyttänyt tämän ottelun perusteella olevan maalivahtiongelmaa. Joni Ortio päästi viimeisen ja ratkaisevan kyllä helposti, mutta muuten hän oli koko ottelun ajan erittäin hyvä. Ja parempi vain että se hörppäys tuli nyt, ettei sitä tule esimerkiksi puolivälierän jatkoajalla. Puolustajista Sami Vatanen oli odotetusti hyvä, mutta oman pään pelissä minun silmääni positiivisen vaikutuksen tekivät myös Jyrki Jokipakka ja Rasmus Rissanen. Hyökkäyksessä Mikael Granlundin jättämän aukon paikkasivat hienosti tasoaan nostaneet keskushyökkääjät Erik Haula ja Joonas Nättinen. Myös Toni Rajala oli yllättävän hyvä. Alaketjut taas suoriutuivat omassa roolissaan erinomaisesti. Teemu Pulkkiselta odotin kenties enemmän, mutta siitä huolimatta hyvä alku. Joel Armia sen sijaan on jännä tapaus. Pieni kaukalo ja pienentynyt aika ja tila ilmeisesti yllättivät porilaisnuorukaisen, sillä hän oli omassa päässä usein vaikeuksissa. Vastapainona hyökkäyspäässä tuli muutama loistava hetki.

Tämä oli loistava alku pikkuleijonilta ja odotan jo innolla tulevia pelejä. Sveitsin, Saksan ja Slovakian pitäisi kaatua rutiinisuorituksella. Mutta nyt nähdyllä suorituksella kyetään oikeasti haastamaan myös Ruotsi ja Venäjä. Mitaliin on tuollaisilla esityksillä ensimmäistä kertaa aikoihin nuorten MM-kisoissa realistinen mahdollisuus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti