Porissa ja kenties koko Suomessa on koko kauden ajan odotettu, että milloin Ässät romahtaa. Jollain tasolla sitä odotin minäkin. Joukkueen nimilista ei huimaa päätä, vaan on korkeintaankin keskitasoa. Epävarmoja tekijöitä oli ennen kauden alkua huimasti ja Rautakallion lähtökin oli tiedossa hyvissä ajoin.
Nyt minä uskallan kuitenkin sanoa, että Ässät saa varmasti suoran pudotuspelipaikan ja mitä todennäköisimmin on neljän parhaan joukossa. Pelaamisessa on tällä hetkellä sellainen rutiini, että voittoja tulee heikommallakin esityksellä. Lisäksi otteet ovat olleet hyvin tasaisia koko ajan eivätkä porilaiset ole olleet oikeastaan missään vaiheessa kautta kunnolla jyrän alla. Tavallisella esityksellä Ässät voi voittaa tällä hetkellä kenet tahansa.
Pääsyy lienee se, että Ässillä on tällä hetkellä pelitapaansa uskova joukkue, jossa jokainen yksilö pelaa joukkueelle. Vapaamatkustajia ei ole ja sen näkee jäällä vapautuneena tekemisenä. Pelaajat uskaltavat haastaa, uskaltavat pelata aktiivisesti ja uskaltavat laittaa kroppaa likoon. Ässät myös tukkii hienosti keskialuetta, eikä päästä puolustusalueellaan ketään helposti oman maalin eteen, vaan suurin osa laukauksista tulee vaikeista paikoista. Toisaalta nähtävissä on myös se, että koko ajan on oma pelaaja auttamassa. Se helpottaa omaa työskentelyä kummasti, kun tiukassa paikassa tietää jonkun olevan tukena ja paikkaamassa mahdollisia virheitä. Ja nyt näkyy hyvin se, että pyrkimys hakea joukkueeseen hyvin liikkuvia ja töitä tekeviä pelaajia on kannattanut.
Ville Uusitalo on tärkeä tekijä Ässien menestyksessä.
Oma osansa tässä tarinassa kuuluu toki kahdelle joukkueen suurimmalle tähdelle. Ilman Ville Uusitaloa ja Eero Kilpeläistä joukkue tuskin olisi näin korkealla sarjataulukossa. Ville Uusitalo johtaa tällä hetkellä puolustajien pistepörssiä 39 ottelussa kasatuilla 29 pisteellä. Uusitalo ei ole edes kiekollinen puolustaja! Enemmänkin hän on pelaaja, joka fysiikallaan ja tahdollaan ehtii joka paikkaan, kykenee pelaamaan pelistä toiseen huikeita peliminuutteja, ja joka kykenee puolustamaan erinomaisesti. Kilpeläinen taas on löytänyt otteisiinsa vihdoin varmuutta ja hän tekee jokaisessa ottelussa jonkun loistavan torjunnan. Ja se torjunta on usein erona sille, että tuleeko ottelusta voitto vai tappio.
On vaikea uskoa, että vielä kaudella 2007 - 2008 Jari Härkälän alaisuudessa ollut Ässät oli täynnä heikossa kunnossa olevia yksilöitä, joilla urheilullisuudesta ei ollut tietoakaan. Alpo Suhonen toi urheilullisuuden takaisin Poriin, mutta käytännön toteutus jäi kesken. Nyt Pekka Rautakallio ja Karri Kivi ovat jatkaneet Suhosen aloittamaa työtä erinomaisesti ja nyt tulos näkyy jäällä ja sarjataulukossa. Työ on kantanut hedelmää.
Ässien pelissä on yksittäisiä osa-alueita, jotka eivät ole aivan parhaimmillaan. Sentterikalusto on kapea, maalinteko on usein yskinyt, huippuyksilöitä on vähän ja ylivoimakin on ajoittain ollut hyvin heikkoa. Kaikesta huolimatta Ässät on sarjassa toisena. Tekeminen näyttääkin nyt siltä, että porilaiset pääsevät keväällä pitkälle. Kenties jopa mitaleille asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti