Raimo Helmisen saavutukset pelaajana ovat huikeat. Kenelläkään suomalaisella ei pitäisi olla mitään syytä olla arvostamatta tätä juonikasta herrasmiestä. Palkintokaapista löytyy 6 MM-mitalia (joista yksi on kultainen), 3 olympiamitalia, nuorten MM-hopea, SM-kulta ja kaksi Ruotsin mestaruutta. Maaotteluita kertyi 331 kappaletta ja ”Raipe” edusti Suomea kuusissa olympialaisissa. Muistan myös Helmisen viimeisen maaottelun, jossa hän vielä syötti Tuomas Pihlmanin maalin ottelun viime hetkillä. Tunsin sillä hetkellä suurta iloa. Raimo Helminen oli pelaajana huikea.
Sen jälkeen legenda on palannut valmennustehtäviin. Keväästä 2009 lähtien Helminen on toiminut nuorten maajoukkueen apuvalmentajana ja maaliskuusta 2010 lähtien Ilveksen apuvalmentajana. Tänään hänet valittiin nuorten maajoukkueen päävalmentajaksi. Tuon nuorten maajoukkueen päätavoite on ensi vuoden vaihteen Kanadassa pelattavissa nuorten MM-kisoissa.
Mutta omasta mielestäni Raipe sai tämän työn liian pienillä näytöillä.
En väheksy yhtään Helmisen uraa pelaajana, enkä edes valmennuspuolella. Hyvästä pelaajasta ei aina tule niin hyvää valmentajaa, mutta Helmisen ympärillä on hyviä merkkejä. Siitä huolimatta tulee muistaa, että nuorten maajoukkueessa tulevat maajoukkuepelaajat hakevat menestystä. Suomi hakee mitaleita ja se vaatii onnistumista myös valmennuksellisesti. Helmisen kommentti, että hänellä ei ole menestystavoitteita, vaan toivoo pystyvänsä antamaan jotain valmennettavilleen, on toisaalta hieno, mutta toisaalta se ei anna kuvaa huikeasta menestyshalusta. Helmisellä ei ole toistaiseksi pitkää uraa takana valmennuspuolella, eikä hän ole ehtinyt hankkimaan vielä valmennuspuolelta meriittejä. Pari vuotta apuvalmentajana, tai vielä mieluummin pesti päävalmentajana olisi tehnyt terää ennen tätä valintaa. Päävalmentajan työ on kuitenkin eri asia, kuin apuvalmentajan työ. Nyt Raipe on alle kolmessa vuodessa noussut pelaajasta nuorten maajoukkueen päävalmentajaksi ja se on turhan nopeasti. Hivenen tässä haiskahtaa se, että Helminen valittiin lähinnä siksi, että hän on niin legendaarinen pelaaja.
Mutta jottei tämä menisi pelkäksi negatiiviseksi jorinaksi, niin pari positiivista asiaa on kuitenkin Helmisessä. Ensinnäkin hän on ymmärtääkseni omaksunut hyvin pelitavalliset asiat ja hänellä on ollut suuri halu oppia. Raipella on ilmeisesti suuri merkitys Ilveksen tämän kauden hyvässä ilmeessä. Toisekseen kukaan ei halua löysäillä Helmisen alaisuudessa. Jokainen pelaaja antaa varmasti Helmisen kaltaiselle valmentajalle kaikkensa ja moni nuori onkin jo kehunut Helmisen valmennusta. Ja kolmanneksi täytyy myöntää, että vaihtoehtoja oli vähän. Hannu Jortikan ja Sakari Pietilän kaltaiset vanhat parrut ovat jääneet kehityksessä jälkeen ja osoittautuneet riittämättömiksi. Eikä tänä vuonna ollut Lauri Marjamäen tai Karri Kiven kaltaisia selkeitä tulevaisuuden huippuvalmentajia liigajoukkueiden apuvalmentajina. Ja Pekka Rautakalliokin joutui kieltäytymään tehtävästä. Ehkäpä jäljelle olevasta joukosta Helminen oli jos ei potentiaalisin, niin ainakin yksi potentiaalisimmista.
Mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tämä tehtävä annettiin Helmiselle pari vuotta liian aikaisin. Toivotaan, että tämä ei ollut Raipelle liian paljon liian nopeasti, vaan pikkuleijonat pelaisivat seuraavissa nuorten MM-kisoissa erinomaista jääkiekkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti