Aaltonen maajoukkueessa - high risk, high reward

Veikkaajan sivuilla ollut Juhamatti Aaltosen kuva muistutti minulle siitä, että pian hän todennäköisesti tulee pukemaan päälleen leijonapaidan. Aaltosen edustama Metallurg Magnitogorsk ei päässyt KHL:n finaaleihin, ja näin hyökkääjä kykenee pian edustamaan maajoukkueta. Samalla Suomi saa riveihinsä potentiaalisen MM-tason ratkaisijan. Toisaalta Aaltonen tuo monia kysymysmerkkejä, joiden takia en ole varma, että onko hän sittenkään paras mahdollinen valinta MM-kisoihin.

Aaltonen on hyvin epäsuomalainen kiekkoilija. Hän haluaa saada kiekon, haluaa pitää sitä ja tehdä omia luovia ratkaisuja. Hänen mailankäsittelynsä on loistavaa, jonka ansiosta hän kykenee pitämään kiekkoa pitkiä aikoja ja siinä sivussa harhauttamaan pari vastustajaa. Yksilötaidossa hän on aivan Suomen kärkeä jopa NHL-miehet mukaan lukien. Aaltonen ei ole myöskään mikään pieni kiekkoilija, eikä hänen luistelunsa aiheuta ongelmia. Ei siis ihme, että parhaimmillaan Aaltonen kykenee tekemään paljon pisteitä. Viime vuonna SM-liigassa syntyneet 49 pistettä, tällä kaudella KHL:n runkosarjassa syntyneet 39 pistettä (suomalaisista toiseksi eniten), pudotuspeleissä tulleet 9 pistettä tai viime vuoden lopun EHT-turnauksessa syntyneet viisi pistettä eivät olleet vahinko. Parhaimmillaan Aaltonen kykenisi tekemään kenties tulosta jopa NHL:ssä.

Mutta tällä kaudella maajoukkueessa ei ole nähty Aaltosta parhaimmillaan. Hän on tuntunut pelaavan vain Juhamatti Aaltoselle, eikä joukkueelle. Suurin osa maaotteluista tällä kaudella on ollut huonoja. Aaltonen on kyllä kyennyt pitämään kiekkoa, mutta hän on pitänyt sitä jopa turhan itsekkäästi. Tuloksena peli on ajautunut usein kulmaan, missä hän lopulta on menettänyt kiekon tai hän on antanut huonon syötön. Tällöin ei pisteitä ole kertynyt. Kulmista tehdään nimittäin melko harvoin maaleja. Kun Aaltosta ei voi puolustuspään pelaajaksi sanoa, niin pisteitä tekemätön taiteilija on joukkueelleen hyödytön. Tätä huonoa Aaltosta, mikä on kahdessa viime turnauksessa ja viime kevään MM-kisojen loppuvaiheessa nähty, en halua MM-jäille.

Mutta mikä on ratkaisu? Kyllä Aaltonen ansaitsee paikan näyttää kykynsä. Potentiaali on niin huima, että Aaltosen kortti kannattaa katsoa loppuun asti. Ennen MM-kisoja on monia maaotteluita, joissa onnistumalla Aaltonen menee heittämällä kisakoneeseen. Jos taas näissäkin otteluissa nähdään kulmissa riplaileva ja ilman pisteitä pelaava Aaltonen, niin silloin joutuu jo miettimään. Aaltonen on pelityyliltään selkeästi kahden ensimmäisen ketjun pelaaja ja ilman pisteitä hän ei tuota roolia täytä. Oman lusikkansa soppaan laittaa tässä asiassa NHL. Jos Tuomo Ruutu, Jussi Jokinen ja Niklas Hagman ovat tulossa kisoihin, niin Aaltoselle ei kenties ole niin suurta tarvetta. Jos taas NHL-pelaajat kieltäytyvät, niin kovin montaa parempaa vaihtoehtoa ei Euroopasta taida löytyä hyökkääviin ketjuihin.

Toiveenani olisivat hyvät maajoukkuepelit ennen MM-kisoja. Tällöin ei tarvitsisi miettiä, että kykeneekö Aaltonen tekemään pisteitä vai ei. Jos ja kun Aaltonen saa kutsun maajoukkueeseen, niin täytyy toivoa postimiehen tuovan Jukka Jaloselle Juhamatti Aaltosen parhaimmillaan.