NHL-kausi päätökseen

Olin väärässä ensimmäisen ottelun perusteella tekemäni arvioin kanssa. Vancouver Canucks ei voittanut, sillä Boston Bruins oli kotikaukalossaan maaginen. Ja toisaalta Tim Thomas oli koko finaalisarjan aivan loistava. Lopulta sarja venyi aina seitsemänteen otteluun. Game sevenissä Brad Marchant teki tehot 2+1 ja Patrice Bergeron teki kaksi maalia. Pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Tim Thomas oli jälleen maalilla maaginen ja torjui kaikki Canucksin 37 laukausta. Bruinsin mestaruus tarkoittaa myös sitä, että kakkosvahti Tuukka Rask saa nimensä pokaalin kylkeen. Monessa joukkueessa Rask olisi jo nyt ykkösvahti, mutta Bruinsissa Thomasia on vähän vaikea syrjäyttää. Joka tapauksessa Raskin nimi lisätään turhan lyhyelle suomalaisten Stanley Cup -voittajien listalle.

Mutta mitä muuta kaudesta jäi käteen?

Sidney Crosbyä ja Aleksandr Ovetshkin ovat olleet NHL:n kaksi suurinta tähtipelaajaa viimeiset vuodet. Tällä kaudella kumpikaan ei ollut pistepörssin kärjessä. Pittsburgh Penguins joutui kovaan tilanteeseen, kun sekä 41 ottelussa 66 pistettä tehnyt Crosby, ja keskimäärin pisteen ottelussa tehnyt Jevgeni Malkin jäivät loppukaudeksi sivuun loukkaantumisten takia. Ovetshkinin kausi taas oli odotettua vaisumpi ja erityisesti alkukaudesta tulosta ei tahtonut tulla. Samoin Aleksandr Sjomin ja Mike Green jäivät kauas parhaista kausistaan. Siitä huolimatta Capitals oli itäisen konferenssin kärjessä ja Ovetshkin pistepörssin seitsemäs. Suurempi romahdus tapahtui Chicagossa, kun Stanley Cupin viime kesänä voittanut Blackhawks pääsi lännessä viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin ja tippui ensimmäisellä kierroksella. Menetykset kauden jälkeen osoittautuivat liian koviksi eikä edes viime kaudella loistanut puolustaja Duncan Keith kyennyt pelaamaan aiemman kauden tasollaan.

Crosbyn loukkaantuminen ja Ovetshkinin tavallista vaisumpi kausi antoivat muille mahdollisuuden nousta esiin. Sedinit jatkoivat siitä mihin viime vuonna jäivät ja tällä kaudella Daniel Sedin oli ainoa yli sata pistettä tehnyt pelaaja. Kokenut Martin St. Louis jäi sadan pisteen rajasta vain pisteen. Anaheim Ducksin Corey Perry otti tällä kaudella harppauksen eteenpäin ja pelasi huikean loppukauden voittaen maalipörssin 50 maalilla. Tampa Bay Lightingin 21-vuotias Steven Stamkos aloitti kauden loistavasti, mutta nuori hyökkääjä hyytyi loppukaudesta. Siitä huolimatta hänestä on hyvää vauhtia tulossa NHL:n suurimpia tähtiä. Yllättävin pelaaja pistepörssin kärkinimistä lienee kuitenkin Philadelphia Flyersin 23-vuotias Claude Giroux. Aiemmalla kaudella 47 pistettä kerännyt hyökkääjä teki päättyneellä kaudella 76 pistettä nostaen profiiliaan merkittävästi. Puolustajista vakuuttavan askeleen eteenpäin puolestaan otti Phoenix Coyotesin Keith Yandle. 59 pisteen lisäksi hän oli todella hyvä myös omassa päässä. Noilla näytöillä hän nousi NHL:ssä parhaimpien puolustajien joukkoon.

Oma kuvionsa oli tietenkin Ilja Kovaltshukin sopimus. Pahasti etupainotettu 102 miljoonan arvoinen 17-vuotinen sopimus ei käynyt NHL:lle. Myöhemmin tehty 15-vuotinen ja 100 miljoonan arvoinen sopimus sen sijaan hyväksyttiin. Devils sai kuitenkin rangaistuksen yrityksestään kiertää palkkakattoa ja he menettivät kolme miljoonaa dollaria, kolmannen kierroksen varauksen ja tulevaisuudessa myös yhden ensimmäisen kierroksen varauksen. Hankinnan mielekkyyttä pystyi kritisoimaan vielä kovemmin, kun Devilsin alkukausi oli onneton. Vasta Jacques Lemairen paluu Devilsin päävalmentajaksi käänsi kurssin, mutta kausi oli ohi, eikä Kovaltshuk vieläkään näytä ihan palkkansa arvoiselta mieheltä.

Maalivahdeissa kaksi nimeä olivat yli muiden. Tim Thomasin edellinen kausi oli vaisu, mutta päättyneellä kaudella hän nousi takaisin huipputasolle. Keskimäärin kaksi päästettyä maalia ottelussa ja torjuntaprosentti 93,8 ovat suorastaan huikeita. Eikä meno hyytynyt pudotuspeleissäkään, vaan hän pelasi aivan yhtä loistokkaasti saaden valinnan pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Miltei yhtä huikea oli Nashville Predatorsin maalivahti Pekka Rinteen kausi. Suomalaisvahti nousi maailman parhaiden maalivahtien joukkoon ja siitä osoituksena on ehdokkuus kauden parhaaksi maalivahdiksi. Muista maalivahdeista maininnan arvoinen on Corey Crawford. Vielä kaudella 2009-2010 Antti Niemi passitti hänet farmiin, mutta tällä kaudella 26-vuotias kanadalainen nousi Chicago Blackhawksin selkeäksi ykkösvahdiksi todella hyvillä esityksillään.

Lapinlahden Linnut lauloivat joskus siitä, että sedät jaksaa heilua. NHL:ssäkin nähtiin, kuinka sedät jaksavat pelata huikeasti, vaikka ikää on jo yli 40 vuotta. Teemu Selännettä ja Nicklas Lidströmiä ei uskoisi peliesitystensä perusteella niin vanhoiksi. Selänne oli pistepörssin kahdeksas 80 pisteellä ja vielä vanhoilla päivillään osoittautui tähtipelaajaksi. Lidström taas on aina ollut virheetön omassa päässä ja tällä kaudella hän keräsi kylkiäisenä vielä 62 pistettä. Ruotsalaispuolustaja teki tällä kaudella myös hattutempun samalla saaden NHL:n ennätyksen vanhimpana kolme maalia ottelussa tehneenä pelaajana. Lidström on jälleen kerran ehdolla NHL:n parhaaksi puolustajaksi, joka on ihan käsittämätön saavutus 41-vuotiaalta pelaajalta. Se olisi jo seitsemäs Norris Trophyn voitto yhdelle kaikkien aikojen parhaimmalle puolustajalle.

Suomalaisittain vuosi oli melko hyvä. Epäonnistujia oli hyvin vähän ja näiksi voi laskea oikeastaan vain Niklas Hagmanin, Jarkko Ruudun ja varauksin Olli Jokisen, Valtteri Filppulan ja Antti Miettisen. Moni pelaaja pysyi aiempien kausien tasollaan ja esimerkiksi Mikko Koivu, Tuomo Ruutu ja Jussi Jokinen pelasivat jälleen hyvän kauden. Ville Leino teki 53 pistettä ja jatkoi ilahduttavasti siitä mihin viime kauden pudotuspeleissä jäi. Lauri Korpikosken kausi oli loistava ja hän teki todellisen läpimurron. Hän on toki pelannut jo aiemmin kaksi kautta NHL:ssä, mutta pisteet olivat jääneet vähäisiksi. Tällä kaudella hän keräsi kuitenkin hulppeat 40 pistettä ja hän paransi otteittaan koko ajan kauden edetessä. Myös Sean Bergenheim pääsi urallaan askeleen eteenpäin ja erityisesti pudotuspeleissä hän loisti tehden yhdeksän maalia. Maalivahdeista yllättävän hyvän kauden pelasivat Antti Niemi ja Kari Lehtonen. Niemi kykeni vaikean alkukauden jälkeen nousemaan jopa Stanley Cupiin päättyneen kauden tasoa korkeammalle ja Kari Lehtonen kykeni pelaamaan vihdoin hyvän ja ehjän kauden. Positiivisiin asioihin voidaan lukea myös se, että Jesse Joensuu pelasi ensimmäistä kertaa urallaan enemmän NHL:ssä kuin farmissa. Unohtaa ei myöskään sovi NHL-debyytin tehneitä suomalaisia. Mikko Koskinen pääsi pelaamaan neljä ottelua New York Islandersin maalilla ja Teemu Hartikainen pelasi 21 ottelua Edmonton Oilersissa. Koskisen näytöt jäivät ohuiksi, mutta Hartikainen pelasi todella ennakkoluulottomasti ja hyvin omissa otteluissaan. Viisi pistettä kerännyt hyökkääjä on vahvasti matkalla kohti Oilersin vakiokokoonpanoa.

Erikoisin näkemäni ottelu tällä kaudella oli ehdottomasti 11.2. pelattu New York Islandersin ja Pittsburgh Penguinsin välinen ottelu. Ottelun viimeisillä minuuteilla vaihtopenkillä ei montaa pelaajaa ollut, sillä ulos ajettiin varmaan yli puolet kummankin joukkueen pelaajista. Ottelussa jaettiin peräti 346 jäähyminuuttia ja tappeluita tuntui syntyvän koko ajan. Ottelun jälkeen Penguinsin Eric Godard sai kymmenen ottelun pelikiellon ja Islandersin pelaajista Trevor Gillies yhdeksän sekä Matt Martin neljän ottelun pelikiellon. Islanders voitti ottelun peräti 9-3 ja John Tavares teki neljä pistettä. Tuossa ottelussa Michael Grabner onnistui myös saalistamaan kolme pistettä. Tuo ottelu ei ollut itävaltalaisen kauden ainoa hyvä ottelu, vaikka hän onkin tulokkaista puhuttaessa jäänyt Jeff Skinnerin ja Logan Couturen varjoon. Nopea laitahyökkääjä teki vähän huomaamatta 34 maalia. Ei hullummin tulokkaalta.

Mitähän kausi 2011-2012 tuo tullessaan?