Ässät on pelannut tämän vuosituhannen puolella pääosin todella huonosti. Mukaan mahtuu kuitenkin pari kohokohtaa. Kaudella 2005-2006 porilaiset olivat runkosarjassa viidensiä ja päätyivät lopulta aina finaaliin asti. Viime vuonna joukkue sai parhaimman runkosarjasijoituksensa yli 15 vuoteen ollen toinen. Myös tämä kausi on lähtenyt hyvin käyntiin, eikä romahtamista ole odotettavissa. Jos mietitään näitä kolmea kautta keskenään, niin yhteiset nimittäjät ovat vähissä.
Ylivoimaisesti suurin tekijä näissä normaaliin verrattuna hyviin kausiin on Karri Kivi. Hän on toiminut jo pitkään eri tehtävissä Ässissä, mutta on ollut kakkosvalmentajana niin kaudella 2005-2006 kuin viime vuonna. Nyt hän on aloittanut ensimmäisen kautensa päävalmentajana ja Ässien peli on ajankohtaan nähden mallikasta. Moni on myös sanonut, että Kiven merkitys on aiemmillakin kausilla ollut suuri nimenomaan taktisella puolella. Se ei olisi ihme, sillä Mika Toivola ei ole valmentajana onnistunut kevään 2006 jälkeen, vaikka Raumalla menestys jäänyt ainakaan rahasta kiinni. Pekka Rautakallion menestysmahdollisuuksia epäiltiin suuresti ennen parin vuotta sitten alkanutta ässäpestiä ja nyt Riikassa on sujunut heikommin. Lienevätkö nämä asiat sattumaa?
Sattumaa tai ei, mutta Ässät konttasi pahasti Kiven oltua pois edustusjoukkueen valmennuksesta. Samaan aikaan Ässien juniorijoukkueet kuitenkin pelasivat hyvin. Ässien A-nuoret nimittäin saavuttivat Kiven alaisuudessa hopeaa ja neljännen sijan. Noista nuorten joukkueista on tullut myös useita pelaajia miesten tasolle. Vai mitä sanotte nimistä Jussi Rynnäs, Sakari Salminen, Mika Niemi, Severi Sillanpää, Tommi Taimi... Lista jatkuisi pitkälle noiden nimien jälkeenkin. Hyvä työ nuorten pelaajien parissa palkittiin viime vuonna, kun Kivi pääsi alle 20-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajaksi. Se on tehtävä, mitä harvemmin annetaan Porissa vaikuttaneelle valmentajalle missään ikäluokassa. Ainoa kausi miesten päävalmentajana tosin meni vähän heikommin. Kauden 2006-2007 FPS oli toki niin sekasortoisessa tilassa, ettei jokaisessa ottelussa eri Suomi-sarjan tasoisista miehistä koostunutta joukkuetta olisi pelastanut edes suurin valmentajaguru
Kiven valmennuksen alla Ässät on vuodesta toiseen pelannut hyvin joukkueena. Erityisesti omassa päässä yhteispeli on toiminut. Tässä auttaa varmasti Kiven oma pelaajatausta. Mitä ilmeisimmin hän tuntee, miten omassa päässä tulisi pelata. Se taas näkyy katsomoon tiiviinä ja hyvänä puolustuksena, jossa vastustajat eivät pääse hyville maalipaikoille. Aikanaan hopeakaudella Marko Toivonenkin näytti todella laadukkaalta puolustajalta. Kyse taisi olla enemmän pelitavallisista asioista kuin yksilön omasta erinomaisuudesta. Samanlainen hyvä puolustaminen on jatkunut tällä kaudella. Ässät ei päästä vastustajia kovinkaan usein laadukkaille maalipaikoille. Siksi onkin vaikea uskoa Ässien minkäänlaiseen romahdukseen
Kiven ensimmäisen päävalmentajakauden työtä toki helpottaa porilaisittain poikkeuksellisen hyvä kokoonpano. Lähtijöitä oli viime kauden jälkeen vähän ja lähinnä Eero Kilpeläinen, Matti Kuparinen ja Tommi Huhtala olivat todellisia menetyksiä. Tilalle on tullut hyvin onnistuneita pelaajia, kuten Antti Raanta, Radek Smolenak ja Tommi Taimi. Unohtaa ei myöskään sovi Stephen Dixonia, joka on Ässien aiempien kausien ulkomaalaisten tasoon verrattuna todella kova hankinta. Kanadalainen on kovan palkan vastapainoksi osoittautunut laadukkaaksi hankinnaksi. Viime kauden runkopelaajista mukana taas pysyivät muun muassa Ville Uusitalo, Ryan Caldwell, Tomas Zaborsky, Tuomas Santavuori ja Kristian Kudroc.
Kokoonpanosta löytyy toki toinenkin yhteinen tekijä. Aki Uusikartano oli Ässissä kaudella 2005-2006, 2010-2011 ja jatkaa joukkueessa nytkin. Luotettava puolustava sentteri on varmasti myös suuri syy menestykseen. Hän pelaa hyvin, vaikka ei ole kovinkaan usein näkyvässä roolissa. Siitä huolimatta kauden aikana pisteitä voi kertyä huomaamatta 40 kappaletta.
Kuinkakohan pitkälle Ässät menee tällä kaudella, kun kerran joukkueessa ovat nämä kaksi palasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti