Täyttyviä kaljatuoppeja ja muita häpeällisiä tunnelman nostattajia

Kävin lauantaina paikan päällä katsomassa Suomi-Tshekki-ottelun. Itse otteluhan oli Suomelta hyvä ja siitä voisi ihan hyvin kirjoittaa. Samaten voisin kirjoittaa koko turnauksesta ja sen onnistujista sekä epäonnistujista. En kuitenkaan kirjoita noista asioista, sillä eräs muu asia nousi mieleeni ikävän negatiivisessa mielessä.

Kuuluttajalla oli pakollinen tarve joka ikisellä pelitauolla huudattaa kansaa ties mihin. Esimerkiksi Bilteman kuumailmapallolla piti napata Super Mariosta otettuja rinkuloita ja Bilteman logoja. Tuota palloa ohjattiin huudoilla. Mitä kovempaa huudat, sitä korkeammalla pallo on. Ylös pallo menee kivasti, alaspäin pallo meneekin sitten kovin hitaasti. Tai sitten peli oli jo valmiiksi animoitu, jota en kyllä edes ihmettelisi yhtään. Peli kestikin sitten kohtuullisen pitkään kun miettii jääkiekkoa lajina.

Oho, itse lätkämatsi on ollutkin käynnissä jo 15 sekuntia tämän kivan kuumailmapalloilun aikana.

Hei nyt täytetään Karjala-tuoppi! Mitä kovempaa huudatte, sitä enemmän tuoppi täyttyy! Hei nyt pitäisi sitten kokeilla rytmiä! Ja ihan varmuuden varoilta ilmoitan, että tämä on muuten We Will Rock You. Eli nyt sitten pitää taputtaa oikein kovasti. Hei nyt tehdään aalto! Ensimmäisellä yrityksellä aalto lähti kahteen eri suuntaan ja se loppui hallin toisessa päässä tulleeseen ilkeään ristiaallokkoon, joten kokeillaan uudestaan. Nyt sitten aalto lähtee vasemmalle!

Toki jotkut sitten päättivät toisellakin kerralla, että vasen tarkoitti oikeaa. No, aalto lähti sitten lopulta käyntiin, mutta parin kierroksen jälkeen aalto alkoi lähinnä harmittaa allekirjoittanutta. Peli on käynnissä ja samaan aikaan pitäisi katsella, että milloin aalto on sitten omalla kohdalla. Samaan aikaan kun sitten pitäisi nousta, niin kentällä voi ihan oikeasti tapahtua jotain mielenkiintoista.

Ja sitten tietenkin aina välillä kaiuttimet toistivat rumpurytmiä ja ohjeita, että nyt pitää sitten pitää huutaa ”Suomi! Suomi!”. Kyllähän tuolla saatiin yleisö huutamaan hetkeksi, mutta ei kestänyt kauaakaan rumpurytmin loppumisen jälkeen, kun taputukset ja huudot sitten hiljenivät. Ilman mediakuution apua Suomi-huudot levisivät koko halliin vain muutamaan otteeseen. Tosin se ei ole mikään ihme, jos jokaisella tauolla pitäisi huutaa niin, että keuhkoista ei ole sen jälkeen mitään jäljellä. Minulle tuollainen huudattaminen aiheutti lähinnä myötähäpeää ja pakollista tunnetta peittää kasvoni kämmenellä. Oma pyyntöni olisi se, että seuraavalla kerralla joku voisi ottaa mikrofonin pois kuuluttajalta ja lähettää se vaikka seuraavan Venäjälle lähtevän junan mukana pois kotimaasta.

Kaikenhan kruunaa tietysti MM-kisojen uusi maskotti. Vanhat leijona-aiheiset maskotit kyllä ymmärrän enemmän kuin hyvin. Jääkiekkomaajoukkueen kohdalla puhutaan leijonista ja pelipaidassakin on iso leijona, joten luonnollisesti maskottikin on leijona. Mutta mikä oli nyt ratkaisuna? No hei, Angry Birds on kova vientituote, joten otetaan vihainen lintu maskotiksi! Sehän on ”yksi markkinoiden tämän hetken kuumimmista puheenaiheista, jonka koko maailma tuntee”. Ihan sama, vaikka vihaiset linnut eivät liity mitenkään Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen. Minulle Angry Birds –maskotti aiheutti lähinnä myötähäpeää. Nyt kotikisoissa katsomon puolella sitten pomppii tuollainen Rovion mainos.



Ehkä mielipiteeni johtuu siitä, että olen porilainen, mutta mielestäni tunnelman pitää tulla spontaanisti jos se on tullakseen. Väkisin tai keinotekoisesti luotu tunnelma ei yksinkertaisesti ole sama asia. Olenkin nähnyt tällaisia ”hauskoja” pelejä vain niissä halleissa, joissa kannatustoiminta ei ole kunnossa. Vaikea nähdä, että Porissa tai Vaasassa olisi kiva ja hieno huuda-hiton-kovaa-niin-ruotsalaisen-pää-räjähtää-peli. Aivan yhtä vaikeaa on nähdä, että näillä paikkakunnilla tarvittaisiin kuuluttajan ohjeita siitä, että nyt saa ja suorastaan pitää kannustaa.

Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajat ovat tehneet hienoa työtä viimeisinä vuosina. Meininki pohjoiskaarteessa on ollut television läpi katsottuna hienoa varsinkin verrattuna itse jalkapallomaajoukkueen esityksiin. Voi kunpa jääkiekkomaajoukkueella olisi vastaavanlainen organisoitunut pohjoiskaarre, joka loisi tunnelman Hartwall Areenalle. Silloin ei tarvitsisi kivoja pelejä, joissa eri puolet katsomossa vääntävät kättä ja se puoli voittaa, kumpi huutaa kovempaa.

Mutta suuri kysymys on sitten se, että kuka haluaa ottaa vastuun Suomen jääkiekkomaajoukkueen kannatustoiminnan edistämisestä?