Olen vahvasti sitä mieltä, että Ässien tämän kauden tärkein hyökkääjä ei ole Tomas Zaborsky. Toki slovakkilaituri on ollut huikaisevan hyvä. Jääkiekon seuraaja ei voi muuta kuin ihailla, jos joku tekee 26 maalia 32 ottelussa. Tärkeämpänä kuitenkin pidän kentän kummassakin päässä loistanutta Stephen Dixonia, joka on omalla toiminnallaan auttanut Zaborskyä pääsemään hurjaan vireeseen. Dixon on tällä hetkellä kaikin tavoin erinomainen ja hänestä on tullut omasta mielestäni liigan paras sentteri heti Mikael Granlundin jälkeen.
Porilaiset saivat odottaa Dixonia melko kauan. Matti Kuparisen lähdettyä kotikaupungistaan Kuopiion Ässien urheilujohtaja Mika Toivola lupasi patapaidoille joukkueen entistä kapteenia kovemman pelaajan. Mutta kevät kului ilman uutisia. Samoin kului heinäkuu, vaikka Pohjois-Amerikasta vapautui moni pelaaja sopimuksestaan. Elokuun loppupuoliskollakaan ei kuulunut mitään ja Jatkoajan keskustelupalstalla meno oli sen mukainen. Siellä heiteltiin heinä-elokuussa ties mitä nimiä, kuten Jason Williams, Paul Szczechura, Ryan Stone, Blair Jones, Justin Hodgman, Juraj Mikus ja Jarno Koskiranta. Jotkut tuntuivat olevan pettyneitä, kun joku näistä meni muualle, vaikkei Ässät kaikille edes ollut tarjonnut sopimusta. No, onneksi elokuun viimeisinä päivinä Toivola sai työnsä päätökseen ja Stephen Dixon saapui Poriin.
Sentterin syttyminen kesti hetken. Jo ensimmäisissä peleissä toki näki, että Dixon on pelimies. Aivan heti eivät hyvät esitykset realisoituneet pisteiden muodossa. Viiden ottelun jälkeen Dixon oli kerännyt yhden syöttöpisteen ja Veikkaaja suuressa viisaudessaan totesi Dixonin olevan potentiaalinen floppi. No, sen jälkeisissä 27 ottelussa onkin sitten tullut 34 pistettä. Lisäksi Dixon sai yhdessä Zaborskyn kanssa jopa Radek Smolenakin näyttämään hyvältä. Smolenak johti alkukaudesta SM-liigan maalipörssiä, mutta lähdettyään Dixonin viereltä tshekki on ollut suorastaan luokaton. Smolenakin tilalle tuli Veli-Matti Savinainen, jonka tultua kanadalaissentterin kentälliseen on Dixonin ja Zaborskyn pistetahti vain kohentunut entisestään.
Dixon on näin hyvä siksi, että hän on monipuolinen ja hyvä sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Smolenakin kanssa Dixon joutui koko ajan olemaan varpaillaan oman pään pelaamisessa, sillä hänen laitureidensa vahvuusalue ei ollut puolustuspelissä. Sentteri näytti jo silloin, että hän osaa puolustaa erinomaisesti. Mutta Savinaisen tultua hänen kentälliseensä on Dixon päässyt käyttämään aiempaa vapautuneimmin hyökkäyspään taitojaan, eikä niissä ole juuri moitittavaa. Kanadalainen luo peliä liigatasolle erinomaisesti eikä laukauskaan ole huono. Peliälyltään, työmoraaliltaan ja luistelultaan hän on myös erittäin hyvä. Kokonaisuutena Dixon on siis erinomainen pelaaja Suomen kaukaloihin. Tämän kauden esitysten perusteella hänen pitäisi pelata jossain ihan muussa sarjassa kuin SM-liigassa.
Enää ei Porissa tarvitse haikalla Zagrapanin (12 ottelua 0+1), Stonen (25 ottelua 6+4) tai edes Hodgmanin (30 ottelua 4+14) perään. Hyvää kannatti tällä kerralla odottaa. Ässien toimisto tekisi varmasti mielellään jatkosopimuksen sentterin kanssa, mutta porilaisten harmiksi (ja muiden onneksi) Dixon tuskin pelaa ensi kaudella Suomessa. Eiköhän jokin kolmikirjaiminen N:llä tai K:lla alkava sarja kanadalaishyökkääjän nappaa.
Mutta nautitaan Dixonin hyvistä suoritusta vielä tämä kausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti