Tämä kausi on jälleen kerran osoittanut faktaksi erään universaalin totuuden. Kun joukkueella ei mene hyvin, jotain tarvitsisi tehdä. Useimmiten joukkuetta on vaikea vaihtaa, joten valinta on valmentajan korvaaminen toisella. Tämä toimenpide on suoritettu tämän kauden aikana jo varsin useasti.
Ensimmäisenä vauhdissa oli JYP. Vauhtia olikin melkoisesti, sillä aikaa kauden alusta potkuihin oli hurjat kaksi matsia. Risto Dufvalla ja pelaajilla oli kitkaa jo aiemmin, mutta ilmeisesti johto päätti antaa Dufvalle vielä yhden mahdollisuuden. Mutta ei ne erimielisyydet kesän aikana minnekään Päijänteen pohjaan kadonneet, joten Risto sai monoa ja hänen tilalleen tuli apulaisvalmentaja Jyrki Aho. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli hyvä päätös, joka tosin olisi pitänyt tehdä jo keväällä.
Päin mäntyä kautensa aloittanut Tappara päätyi syyskuun lopulla myös vaihtamaan valmentajansa. Viisi ottelua riitti ja Sami Hirvosen tilalle tuli juuri JYPistä potkut saanut Risto Dufva. Mutta ei Dufvakaan ole Tampereella ihmeitä saanut aikaiseksi ja joukkue on edelleen pudotuspeliviivan alapuolella. Syyt Tapparan rämpimiselle eivät mielestäni ole varsinaisesti valmennuksessa, vaan joukkueen hyökkäys oli alun perinkin koottu aivan liian pienikokoiseksi, mutta silti oudon luisteluvoimattomaksi. Tätä ongelmaa onkin sitten yritetty paikkailla pitkin kautta uusilla hankinnoilla.
Oho! Lokakuun lopulla Ilves vaihtoi valmentajaansa! Juha Pajuoja sai potkut ja päävalmentajaksi tuli juuri 20 vuotta aiemmin valmentanut Seppo Hiitelä. Käytännössä valmennuksesta nousi vastuuseen Raimo Helminen. Huvittavaa kyllä Ilveksen peli oli juuri Pajuojan alaisuudessa mennyt parempaan suuntaan, mutta ilmeisesti johdon kärsivällisyys loppui. Myöhemmin pelitapaa sitten suoraviivaistettiin ja tuloksena Ilves on nyt liigan toiseksi viimeisenä tasapisteissä HPK:n kanssa. Muutos ei siis tainnut hirveästi parantaa tamperelaisten asemaa. Suurempi ongelma mielestäni olikin valmennuksen sijaan aivan liian nuoressa ja ohuessa hyökkäysmateriaalissa. Tosin se täytyy myös myöntää, ettei Helmisen näytöt valmentajana ole vielä toistaiseksi ihan samalla tasolla kuin näytöt pelaajana.
Ei ne hommat menneet Raumallakaan ihan suunnitellusti. Rauli Urama mouhosi Raumalla aikansa ja saikin valmennettua viime vuonna todella suurella pelaajabudjetilla varustetun Lukon pronssille. Tällä kaudella samainen kaveri sai valmennettua jälleen kalliilla rahalla kootun raumalaisryhmän sijalle kymmenen. Jostain syystä Lukon johto ei siitä pitänyt, vaan korvasi Uraman hänen apuvalmentajallaan Juha Vuorella. Uraman potkut olivat kerrankin Lukon johdolta ihan looginen päätös. Se taas ei ehkä ollut ihan niin loogista, että apulaisvalmentajan tontilta päävastuuseen noussut Juha Vuori toimii pääluotsina vain tämän kauden loppuun, kunnes Raumalla alkaa Risto Dufvan aikakausi.
Dufva on muuten aika monessa potkussa mukana jollain tavalla.
Heikolla materiaalilla ja luokattomilla hankinnoilla varustettu HPK päätyi myös vaihtamaan valmentajaa. Joukkue on valunut sarjan hännille, eikä meininki joukkueen pukukopissa ollut enää kovin kivaa. Harri Rindell sai potkut, vaikka kuulemma hän oli tehnyt seuran puheenjohtajan mielestä "hyvää työtä". En tuota väitettä ihan allekirjoita, mutta en myöskään usko, että apuvalmentajan virasta päävalmentajan tehtäviin nostettu Timo Lehkonen nostaisi HPK:ta suosta. Lähinnä nyt tyydynkin nauramaan vain näille apuvalmentajien uusille tehtäville. Onko se mielikuvituksen vai rahan puutetta, että apuvalmentaja nostetaan päävalmentajaksi? Todennäköisesti jälkimmäinen yhdistettynä aina yhtä kuiviin valmentajamarkkinoihin.
Pidän KooKoon Ismo Lehkosen potkuja jotenkin hauskana asiana. Aika harvoin on sarjassa toisena majailevan joukkueen valmentaja potkittu tässä vaiheessa kautta pellolle. Lähinnä minulle tulee tällaisista potkuista mieleen 90-luvun Jokerit ja Sakari Pietilä. Ilmeisesti kentällä KooKoo ei ole täysin vakuuttanut, mutta kyllä tässä vaiheessa kautta tehdyt muutokset valmennuksessa tulevat liian myöhään mestaruutta tavoittelevalle joukkueelle. Ei uusi valmentaja enää ehdi ajamaan omaa pelisysteemiään sisään pudotuspelejä silmällä pitäen. Sitten varmaan Kouvolassa ihmetellään, miksi mestaruusviiri jäi nytkin saamatta.
Jotenkin minun on vaikea uskoa, että kaikissa näissä tapauksissa valmentajanvaihto oli lopulta se ihan paras ratkaisu. Tulokset eivät ole aina parantuneet edes hetkellisesti. Siinä vaiheessa voi jopa olla niin, että se joukkue ihan oikeasti on vain huono. Silloin on turha yrittää korjata, mikäli on onnistunut käräyttämään riisit jo kattilan pohjalle.
Usein nimittäin se ratkaiseva virhe on tehty siellä joukkueen kasaamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti