Enää ei tarvitse jännittää sarjan jumboa. Siinä taistelussa Ilves on ottanut tukevan aseman jäätyään 15 pistettä muista seuroista. Enää tarvitaankin vastaus siihen, että kuinka alas Ilves lopulta kykenee vajoamaan.
Tamperelaisten ongelmat lähtivät liikkeelle heti joukkueen kasaamisesta. Joukkueessa oli alunperinkin muutamia selkeitä puutteita, joita ei missään välissä korjattu. Näistä ensimmäinen oli turhan kova luotto omien kasvattien kykyyn ratkaista pelejä sen perusteella, että Ilves onnistui viime kaudella pääsemään pudotuspeleihin melko nuorella porukalla. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä, että nyt joukkue oli täynnä omia kasvatteja ilmeisesti lähinnä sen takia, että he olivat omia kasvatteja. Monelle pelaajalle tämä oli vasta toinen liigakausi ja nyt ennakkoluulottomuus ei enää riitäkään, kun jääkiekkoilijan arki tuli ikävästi vastaan.
Joukkueen pahin ongelma on kuitenkin sen täydellinen tasapainottomuus. Viime kesänä Pasi Määttänen lopetti pitkän uransa ja samalla Ilves menetti kärkisentterinsä. Jo ennestään kapea sentterikalusto menetti hyvän pelaajan ja olisi ollut oletettua, että Ilves olisi vähillä rahoillaan hankkinut sentterin. Toisin kävi. Ensiksi joukkue hankki kalliin Ville Koistisen ja vähän myöhemmin Martti Järventien ja Vesa Toskalan. Sentteriin ei ollutkaan varaa, vaan ennemmin ylimiehitettiin puolustus. Rahat olivat vähemmän yllättäen kuitenkin vähissä näiden omien kasvattien hankinnan jälkeen ja Koistinen lähetettiinkin Venäjälle ilmeisen pientä korvausta vastaan. Myös Ryan Glenn lähetettiin muualle, joten puolustuksen ylimiehitys on nyt kivasti purettu lähettämällä parhaita jätkiä muualle.
Maalivahtiosaston tapaus on vieläkin surkuhupaisempi. Vesa Toskalan vire viimeisinä vuosina on ollut heikko ja mies on kärsinyt loukkaantumisista. Floppivaara oli ilmeinen, mutta silti tamperelaisseura halusi miehen riveihinsä. Syynä oli varmaankin juuri se, että Toskala on oma kasvatti. Toskala tuskin on halpa mies, joten siksi tilastoista löytyvä yksi voitto koko kauden aikana sekä torjuntaprosentti 88,31 ovat varsin suorastaan naurettavan huonot. Jonkun muunkin mielestä tilanne on huvittava (http://www.koskavesatoskalaviimeksivoitti.eu/). Siitä huolimatta Toskalaa peluutetaan ottelusta toiseen, vaikka Miika Wiikmanin tilastot ovat paremmat.
Vielä surullisempi tilanne on Sami Aittokallion kannalta. Hän olisi viime kauden jälkeen ansainnut kakkosvahdin paikan, mutta sitten paikalle piti tuoda vanha ja väsynyt häviävä maalivahti. Jostain syystä vanha ja väsynyt pelaa vieläkin, vaikka Aittokallio antoi loistavia näyttöjä nuorten MM-kisoissa. Eivätkä ne Aittokallion esitykset liigassakaan kovin heikkoja ole olleet (torjuntaprosentti 91,30%). Kuitenkin Aittokallio on vuodenvaihteen torjunut lähinnä nuorten SM-liigassa. En oikein tajua logiikkaa tuon valinnan takana. Onneksi edes tänään (23.2.) Aittokallio aloittaa liigajoukkueen maalilla.
Ilveksen hyökkäys ei herätä myöskään hirveästi ihailua. Jesse Niinimäki, Masi Marjamäki, Toni Rajala ja kunnossa oleva Joonas Rask vielä menettelevät ihan hyvän liigajoukkueen hyökkäyksessä, mutta alempien ketjujen nuoremmat pelaajat eivät ole saaneet itsestään oikeastaan mitään irti. Keskushyökkääjät ovat puolestaan muuten vain luokattomia. Mark Lee ei ollut hyvä ykkössentteri, mutta toi täytettä ja leveyttä joukkueeseen. Lee päätettiin kuitenkin myydä Ässiin ja tällä hetkellä hän pelaa hyvin Joel Armian kanssa. Ilves sen sijaan luottaa Matias Myttysen, Henri Tuomisen, Antti Kangasniemen ja Michael Keräsen muodostamaan sentterinelikkoon, joka olisi varsin hyvä paketti sarjatasoa alempana.
Urheilujohtaja Seppo Hiitelän näytöt ovat olleet heikkoja. Hän on onnistunut kasaamaan joukkueen, jossa oli miltei yhtä paljon tasonsa liigassa osoittaneita puolustajia kuin hyökkääjiä ja sai vielä kaupan päälle turhan maalivahdin. Tällaisiin huteihin ei pienen budjetin Ilveksellä olisi varaa. Ei erityisesti silloin, kun joukkueen suurin tarve on keskushyökkääjä. Tuossa tilanteessa Mark Leen sopimuksen purkaminen oli harvinaisen tyhmä temppu. Teon tyhmyyttä vain korostaa se, että Ilves ei koko kauden aikana muka löytänyt tarpeeksi hyvää sentteriä. Jotenkin minun on vain vaikea uskoa, ettei Kangasniemeä tai Myttystä parempaa sentteriä olisi löytynyt jostain alelaarista.
Sitten on se valmennus. Juha Pajuoja teki viime kaudella varsin hyvää työtä Ilveksen peräsimessä, mutta kauden alku oli vaikea. Sitten kun hän toi kauden kuluessa lisää kiekollisia elementtejä peliin pelkän pystysuoran hyökkäämisen lisäksi, hän sai potkut saatuaan joukkueen pelin siedettävään kuntoon. Tilalle päävalmentajaksi urheilujohtaja Hiitelä nimitti urheilujohtaja Hiitelän. Ilmeisesti samalla apuvalmentaja Raimo Helminen sai lisää vastuuta, sillä peli otti saman tien askeleita kohti suoraviivaista peliä. Ikävä kyllä se ei vain toimi, sillä nyt pelaajat jäävät vastustajista jatkuvasti jälkeen, eivätkä pelaajat tunnu tietävän mitä pitäisi tehdä. Tuo kuulostaa siis aivan samalta kuin Suomen nuorten maajoukkueen peli nuorten kisoissa.
Onneksi tuon sekamelskan jälkeen Raipe pääsee ensi kaudeksi ihan päävalmentajaksi. Nuorten MM-kisat olivat olevinaan hyvä näyttö, vaikka pikkuleijonien pelistä puuttui koko ajan punainen lanka. Helmiselle ollaan nyt antamassa liian paljon liian nopeasti. Tässä asiassa syyttävä sormi osoittaa kohti urheilujohtaja Seppo Hiitelää. Samoin sormi osoittaa Hiitelää monessa muussakin asiassa, mikä on tällä hetkellä Tampereella vialla.
Ilveksen tilanne on tällä hetkellä sen verran surkuhupaisa, että Sportilla, KooKoolla tai Jukureilla on paras tilaisuus hetkeen haastaa liigajoukkue liigakarsinnoissa. Liigajoukkueen kukistaminen ei tällä kertaa ole missään nimessä jo valmiiksi tuhoon tuomittu ajatus. Ei varsinkaan, mikäli Vesa Toskala jatkaa maalilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti