U18 turnaus Porissa: Osa 1 - Suomen huippuikäluokka

Viikonloppuna Porissa pelattiin alle 18-vuotiaiden maajoukkueturnaus. Tämä ei ole ensimmäinen kerta Porissa, sillä edellisen kerran kyseisen ikäluokan lupaukset pelasivat Porissa vähän päälle kaksi vuotta sitten. Tuolloinen turnaus oli melkoinen pilipaliturnaus. Turnauksessa pelasivat Ruotsi, Suomi, Sveitsi ja USA. Näistäkin Ruotsi oli kakkosjoukkueellaan mukana ja Sveitsi nyt vain on Sveitsi. Suomella oli kaiken lisäksi vielä pelaamassa heikko 92-ikäluokka ilman Granlundia ja Pulkkista. USA sentään pelasi parhailla pelaajillaan.

Nyt tilanne oli toinen. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut ovat lähestymässä ja se näkyi kokoonpanoissa. Ruotsi on saanut mukaansa kaksi nuorten maailmanmestaria, joten jo se on merkki siitä, että nyt mukaan on pyritty saamaan kova joukkue. Sama tilanne on myös Venäjällä päätellen ykkösmaalivahdista. USA puolestaan pelaa nämä pelit aina oman kehitysohjelmansa joukkueellaan, joka on pelannut jo miltei kaksi vuotta yhdessä ja jossa on lähes poikkeuksetta maan lupaavimmat kiekkoilijat. Tšekin joukkueesta en osaa sanoa sen enempää, mutta maan yleinen taso on junioritasolla romahtanut viimeisen viiden vuoden aikana varsin surkuhupaisalle tasolle.

Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna Suomen tilanne on erittäin hyvä. Vuonna 1994 syntyneistä pelaajista saa erittäin hyvän ja materiaaliltaan leveän joukkueen kasaan. Vaikka Suomi pelasi ilman ykkössentteriään (Aleksander Barkov) ja ykköspakkipariaan (Ville Pokka ja Rasmus Ristolainen), joukkue oli varsin iskukykyinen ainakin paperilla. Maalivahtiosastolta puuttui se suuri tähti, mutta sen sijaan mukana oli kolme hyvää maalivahtia. Kenttäpelaajista liigassa ovat jo esiintyneet hyökkääjät Artturi Lehkonen, Rasmus Kulmala, Juuso Ikonen ja Henri Ikonen sekä puolustajat Mikko Lehtonen ja Mikko Vainonen. Nuorten SM-liigasta tulleita kovia nimiä olivat päälle pisteen ottelussa tehneet Henrik Haapala, Topi Nättinen, Samu Markkula ja tietenkin puolustaja Esa Lindell. Suurin tähti oli kuitenkin Jokereiden paidassa erittäin vakuuttavasti pelannut ja 11 pistettä takonut Teuvo Teräväinen.

Ei ihme, että Poriin saapui yli 100 kykyjenetsijää seuraamaan turnauksen antia. Samallahan se tarkoittaa sitä, että turnauksessa hyvät näytöt antaneen pelaajan nimi laitetaan jokaisen NHL-joukkueen muistilistalle. Turnauksen arvoa ei siis kannata aliarvioida. Samalla se antoi hyvän kuvan Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen nykytasosta.

Suomen turnaus alkoi voitolla Tšekistä. Voitto slaaveista itsessään ei ole nykyään minkäänlainen meriitti, sillä läpimätä järjestelmä ei tuota tšekeille montaa hyvää pelaajaa ja monet lahjakkuudet siirtyvät jo hyvissä ajoin Euroopan ulkopuolelle. 8-3-voitto sen sijaan oli vakuuttava, vaikka vastus olikin heikko. Teuvo Teräväisen 3+1 tuskin myöskään heikensi jokerihyökkääjän mahdollisuuksia saada ensimmäisen kierroksen varaus. Seuraavana päivänä olikin vaikeampaa, sillä Venäjä kaatui niukasti 1-0. 26 torjuntaa tehnyt Joonas Korpisalo oli selvästi illan sankari.

Kuva: © Mikko Ruohola

Ensimmäisessä pelissä Porissa vastaan asettui USA. Jenkit olivat alussa selvästi ongelmissa ja ottelun alussa Suomen ylivoima oli murhaavan tehokas. Teuvo Teräväinen teki kaksi maalia, kun ensiksi hän pääsi kiinni paluukiekkoon ja pian tämän jälkeen hän rankaisi yhdysvaltalaisia todella hyvällä laukauksella. Seuraavat kaksi erää USA hallitsi peliä näennäisesti, mutta maalipaikoille he eivät päässeet. Sen sijaan Suomi teki kaksi maalia lisää. Janne Juutinen teki 3-0-maalin Mikko Vainosen erinomaisesta syötöstä ja neljättä maalia edelsi loistava, suorastaan neuvostoliittomainen syöttötyöskentely. Henrik Haapala sai kunnian viimeistellä maalin. Vaikka USA lievästi hallitsikin viimeistä kahta erää, todelliset maalipaikat sai luotua Suomi ja leijonilla näytti olevan varaa hukata rangaistuslaukaus ja pari tolppaan osunutta laukausta. Atte Tolvanen pelasi nollapelin, mutta pääsin varsin helpolla, sillä jenkit päättivät taktisesti pyöriä lähinnä kulmissa.

Ruotsia vastaan huomasi heti, miksi ottelussa pelattiin turnausvoitosta. Suomi oli voittanut ansaitusti kolmanneksi tulleen USA:n, mutta Ruotsi oli vielä kovempi. Länsinaapuri oli koko ottelun ajan hivenen Suomea parempi ja voitti ansaitusti 3-2. Suomen peli hyökkäys- ja puolustuspäässä oli kuitenkin varsin hyvää ja erityisesti tiivis oman pään pelaaminen voi viedä Suomen vielä pitkälle. Suurin ero joukkueiden välillä oli keskialueen pelissä, sillä siellä Suomi oli ongelmissa. Teuvo Teräväinen teki tehot 1+1 ja hänen varaamisensa ensimmäisellä kierroksella tuntuu koko ajan todennäköisemmältä.

Suomi oli Ruotsia jäljessä, mutta ei niin pahasti, ettei Barkovin, Pokan ja Ristolaisen tulo voisi riittää etumatkan kuromiseen. Suomella on erinomainen mahdollisuus saada alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuista mitali, kenties jopa se kultaisen värinen.