SM-liigan tähdet kaudella 2009-2010

Joka kausi saa kuulla siitä, kuinka SM-liigan taso heikkenee ja kaikki tähdet häviävät muille maille. Viime kaudenkin jälkeen SM-liigasta lähti monta hyvää pelaajaa. Ben Eaves, Jarkko Immonen, Ryan Keller, Ilkka Heikkinen, Daniel Corso, Jussi Makkonen... Mutta niin vain aina on syntynyt uusia tähtipelaajia. Nämä voivat olla joko kovia paluumuuttajia tai sitten uusia tähtiä, jotka ovat nostaneet tasoaan. Tähtipelaajia löytyy liigasta myös kaudella 2009-2010 ja sen takia valitsinkin omasta mielestäni joukkueellisen verran (3 maalivahtia + 7 puolustajaa + 13 hyökkääjää) SM-liigan parhaita pelaajia. Ottakaa toki huomioon, että tämä on vain minun mielipiteeni. Eri mieltä saa olla aivan vapaasti. Mutta ottakaa myös huomioon, että vaikka pelaajaa X ei ole mainittu, se ei tarkoita sitä, että en välttämättä arvostaisi kyseistä pelaajaa. Mutta sen enempää höpisemättä, tässä on omat valintani kauden 2009-2010 parhaiksi pelaajiksi:

MAALIVAHDIT

Eero Kilpeläinen – Ässät

Tässä on kieltämättä kotiinpäin vetoa, mutta sallittaneen se yhden kerran. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että Porin ulkopuolella Kilpeläinen on aliarvostettu maalivahti. Kolmena viime kautena Eero on vallannut Ässien ykkösvahdin tontin ja joka kausi on ollut parempi kuin edellinen. Viime vuonna Kilpeläinen torjui jo erittäin varmasti ja pelasi Ässille runkosarjassa monta pistettä. Ja ennen kaikkea Kilpeläinen oli viimeinen lukko Sportia vastaan käydyssä karsintasarjassa. Jos kehitys jatkuu, niin tänä vuonna EHT-kutsu on lähellä!

Juuso Riksman – Jokerit 

Riksman nousi pinnalle Ässissä kaudella 2005-2006, kun hän torjui Ässät hopealle. Taso on pysnyt korkealla myös sen jälkeen ja Riksman on torjunutkin kaksi loistavaa kautta Jokereissa. Varsinkin viime kaudella Jokereiden kausi olisi voinut olla paljon murheellisempi, mikäli Riksman ei olisi torjunut loistavasti koko kauden ajan. On osoittanut myös pystyvänsä pelaamaan huipputasolla maajoukkueessa ja siitä osoituksena Riksman valittiin myös viime kevään MM-kisoihin. Viime kaudella liigan paras maalivahti ja samalla statuksella lähdetään myös tulevaan kauteen.

Pekka Tuokkola – JYP

Viime kausi oli Tuokkolan läpimurtokausi. Tuokkola pääsi vihdoinkin Wallinheimon varjosta esille ja vastasi huutoon komeasti. Joka asiassa kohtuullisen hyvä maalivahti nappasi lopulta ykkösvahdin paikan ja torjui myös playoffeissa upeasti auttaen jyväskyläläiset ensimmäiseen Suomen mestaruuteensa. Valittiin myös yhdessä Wallinheimon kanssa playoffien parhaaksi pelaajaksi. Kausi 2009-2010 näyttää myös valoisalta ja heti ensimmäiseksi postiluukkuun tuli kutsu edustamaan Suomea Tshekin turnaukseen.

Muista myös: Iiro Tarkki (Blues), Jani Nieminen (HIFK), Teemu Lassila (HPK), Sinuhe Wallinheimo (JYP), Tuomas Tarkki (Kärpät), Petri Vehanen (Lukko), Harri Säteri (Tappara)

PUOLUSTAJAT

Teemu Aalto – Kärpät

SM-liigan kovimpia paluumuuttajia. On pelannut jo monta hyvää kautta ja Aalto on ollut jo pitkään vakionaama Suomen EHT-joukkueessa. Viime kaudella Aalto pelasi Ruotsin Elitserienissä Linköpingin joukkueessa ja keräsi siellä puolustajalle komeat 29 pistettä. Viimeksi liigassa kaksi kautta sitten taas kertyi 40 pistettä. Tämä osoittaa Aallon käyttökelpoisuuden ylivoimalla. Lisäksi oikeakätisenä ja kovaa ampuvana puolustajana Aalto on todellinen viivapelote. Ensi kaudellakin odotettavissa jälleen paljon pisteitä.

Justin Forrest – Kärpät

Tuli viime kaudella Kärppiin kauden jo alettua, mutta vakuutti nopeasti. Forrest on hyvä luistelija ja erittäin käyttökelpoinen ylivoimalla. Viime kaudella Kärpissä syntyi jo 33 pistettä. Onko Aallon tultua auttamaan luvassa vieläkin parempaa? Forrestin suurin ongelma on pieni koko, joka esti hänen uransa etenemisen Pohjois-Amerikassa ja jonka takia hän on ajoittain ongelmissa omassa päädyssä. Siitä huolimatta liigan parhaita puolustajia alkavalla kaudella.

Olli Malmivaara – JYP

Malmivaara on ehdottomasti SM-liigan aliarvostetuimpia pelaajia, sillä pistepörssissä Malmivaraa ei nähdä (viime kaudellakin 15 pistettä). Sen sijaan Malmivaara isokokoisena puolustajana on erittäin hyvä puolustustehtävissä. Myös liikkuminen on isoksi puolustajaksi kohtuullisen hyvää. Omassa päässä SM-liigan parhaita puolustajia ja siitä osoitukseksi tuli jo kutsu Tshekin turnaukseen.

Tuukka Mäntylä – Tappara

MM-kisoissakin pelannut puolustaja palasi parin Frölundassa vietetyn vuoden jälkeen kotiin ennennäkemättömällä sopimuksella. Mäntylä on nimittäin Tapparan mies seuraavat kymmenen vuotta! Viime kaudella Ruotsissa syntyi 20 pistettä ja viimeksi Tapparassa 21 pistettä. Mäntylä on erinomainen luistelija ja hänellä on hyvät kädet, joten hän on yksi tärkeimmistä lenkeistä Tapparan ylivoimassa tulevalla kaudella. Pieni koko aiheuttaa ajoittain ongelmia isokokoisten hyökkääjien kanssa, mutta muuten Mäntylä on vähintään hyvää EHT-tasoa.

Antti-Jussi Niemi – Jokerit

Myös Niemi palaa kotiin vuosien jälkeen. Viimeksi Niemi pelasi Jokereissa kaudella 2002-2003 ja sen jälkeen hän onkin pelannut lähinnä Frölundassa, mutta myös KHL:ssä ja Allsvenskanissa. Niemi on ollut pitkään maajoukkueen luottomiehiä ja vyöllä on peräti seitsemät MM-kisat ja yhdet olympialaiset. Vaikka pisteitä kertyykin joka kausi jonkin verran, Niemen ehdoton vahvuus on äärimmäisen varma oman pään peli. Vastustajan on vaikea ohittaa tätä puolustajaa ja lisäksi Niemi antaa poikkeuksetta hyvän ja varman ensimmäisen syötön. Ei välttämättä loista alkavallakaan kaudella, mutta Jokerit tietää varmasti mitä on odotettavissa.

Pekka Saravo – Tappara

Tapparan toinen suursatsaus. Myös Saravo teki paluun Tapparaan Ruotsissa vietettyjen vuosien jälkeen, mutta sopimus on ”vain” kuusivuotinen. Ruotsissa löytyy neljä kahdenkymmenen pisteen pintaan pelattua kautta, mutta Saravo ei ole ikinä ollut pelkkä kiekollinen puolustaja. Saravo on varsinkin liigatasolla hyvä kentän kummassakin päässä, vaikka mikään taito ei häikäisevän hyvä olekaan. Saravon kohdalla monella tulee mieleen 2007 MM-kisojen finaali, jossa Rick Nash meni karkuun, vaikka Saravo piti miehestä kaksinkäsin kiinni. Mutta se on jo menneisyyttä.

Markus Seikola – Ilves

Viime kauden sensaatio. Pohjalta huipulle yhdessä kaudessa! HPK:n hylkäämästä puolustajasta kasvoi nopeasti Ilveksen tärkein puolustaja ja Seikola nousi maajoukkueeseen asti ja vakuutti myös kansainvälisillä kentillä. Seikolan valtti on erittäin hyvät kiekolliset taidot ja hän osaa antaa sekä hyviä syöttäjä, että kuljettamaan kiekkoa tarvittaessa. Hänellä on myös hyvä rightin laukaus ja hän käyttää sitä myös ahkerasti. Viime kaudella syntyi 17 maalia ja 44 pistettä. Tämä kausi ei välttämättä mene yhtä hyvin. mutta tuskin kuitenkaan floppaa täysin.

Muista myös: Petri Kokko (Blues), Ville Lajunen (Blues), Toni Söderholm (HIFK), Jukka Laamanen (HPK), Marko Tuulola (HPK), Arto Tukio (Ilves), Mikko Kalteva (Jokerit), Marko Kauppinen (Jokerit), Kalle Koskinen (JYP), Sami Vatanen (JYP), Jyrki Välivaara (JYP), Mika Strömberg (KalPa), Ilkka Mikkola (Kärpät), Charlie Cook (Lukko), Joonas Jalvanti (Pelicans), Jan Latvala (Pelicans), Antti Nyrhinen (SaiPa), Aki Berg (TPS)

KESKUSHYÖKKÄÄJÄT

Colby Genoway – Ilves

Genoway on listalla puhtaasti viime vuoden alkukauden perusteella. Genoway pelasi Ilveksessä 11 ottelua eli pelasi verorajalle saakka. Tuona aikana syntyi peräti 14 pistettä, eli selvästi enemmän kuin piste per ottelu. Nyt kun Genoway puolestaan saapuu verorajalla, niin Ilves odottaa ratkaisevaa palasta taistellessaan paikasta playoffeihin. Floppiriski on toki aina olemassa, varsinkin kun Genoway tulee kesken kauden, mutta oletusarvoisesti liigan parhaita hyökkääjiä.

Kim Hirschovits – HIFK

Viime vuoden SM-liigan pistepörssin voittaja jatkaa liigassa ja on näin oikeutettu valinta tälle listalle. Vaikka kakkossyöttöjä tulikin paljon, niin kukaan ei voi vähätellä Hirson merkitystä HIFK:lle. Hän on erittäin hyvä kiekonkäsittelijä ja tekee ovelia ratkaisuita. Tämän huomaa varsinkin ylivoimalla, jossa on syntynyt tulosta jo maajoukkueessakin. Hirson liike näyttää välillä flegmaattiselta, mutta muuten mies on kaikessa hyvä. 66 pisteen kaudelle voi hyvin tulla jatkoa, varsinkin kun vieressä on nyt Haataja.

Juha-Pekka Hytönen – JYP 

Hytönen pelasi viime vuonna hieman yllättäen MM-kisoissakin, mutta sille on omat syynsäkin. Hytönen ei ole mikään hyökkäyspään tähti, vaikka hyökkäyksessäkään mies ei aivan avuton ole. Sen sijaan Hytönen on kenties liigan paras puolustava hyökkääjä. Hän karvaa hyvin, nappaa aloituksia ja on varma kuin päivittäin tulevat Kymmenen uutiset. Kansainvälisen tason puolustava sentteri.

Jori Lehterä – Tappara

Harmittaako Hjallis? Nuori sentteri lähti kaksi vuotta takaperin Jokereista peliajan perässä Tampereelle. Jo silloin kansa oli nähnyt väläyksiä huikeista taidoista, mutta Jokerit ennemmin osti palkkasotureita sieltä sun täältä. Lehterän vastaus oli heti ensimmäisellä kaudella 42 pistettä Tapparassa ja viime kaudella 47 pistettä. Lehterä on erittäin taitava ja älykäs sentteri, joka parhaina iltoinaan dominoi kenttää miten haluaa. Suurimmat ongelmat Lehterällä on luistelussa, mutta sekin paranee koko ajan. Veikkaankin, että tällä kaudella Lehterä tavoittelee pistepörssin voittoa ja murtautuu kansainväliselle tasolle!

Esa Pirnes – Jokerit 

Jokereiden todellinen huippukaappaus. Pirnes on ehdottomasti kansainvälisen tason pelaaja ja viime kaudella Venäjällä KHL-liigassa hän keräsi 50 pistettä ja oli sillä maailman toiseksi kovimmat liigan pistepörssin sijalla 12. Pirnes on hyvä ja älykäs sentteri, joka avaa peliä todella fiksusti ja lisäksi hän on aina ollut hyvä myös puolustussuuntaan. Heikkouksia Pirneksen pelistä on todella vaikea löytää ja mikäli vain ketjukaverit onnistuvat, niin Pirnes tavoittelee tosissaan SM-liigan pistepörssin voittoa ja paikkaa kevään MM-kisoista.

Muista myös: Jarkko Immonen (Blues), Stefan Öhman (Blues), Petteri Wirtanen (HIFK), Ville Viitaluoma (HPK), Janne Hauhtonen (Jokerit), Teemu Laakso (KalPa), Kalle Sahlstedt (KalPa), Pekka Saarenheimo (Kärpät), Jari Viuhkola (Kärpät), Kurtis McLean (Lukko), Jakub Petruzalek (Lukko), Tommi Paakkolanvaara (Pelicans), Tero Koskiranta (SaiPa), Ilari Filppula (TPS), Kamil Piros (Ässät)

LAITAHYÖKKÄÄJÄT

Juha-Pekka Haataja – HIFK

Lukossa SM-liigan tähdeksi noussut kärppäkasvatti päätti siirtyä Helsinkiin ja pois tutun Saarenheimon viereltä. Haataja on kuitenkin liigan mittapuulla todella hyvä maalintekijä ja eiköhän Kim Hirschovits tarjoile Haatajalle paljon maalipaikkoja alkavalla kaudella. Odotettavissa on jälleen se noin 25 maalia. Mutta jää nähtäväksi pystyykö Haataja vastaamaan huutoon, sillä HIFK:n nimilistassa ei paljoa ratkaisijoita ole.

Jukka Hentunen – Jokerit 

Hentunen on takuuvarmasti yksi tunnetuimmista paluumuuttajista tällä kaudella. Näyttöjä löytyy Hentuselta todella paljon peräti maajoukkueesta asti. Joroisten härkä pelannee Jokereiden ykkösketjussa Esa Pirneksen kanssa, joten peliaikaa on luvassa myös nyt. Hentunen on aina ollut hyvä luistelija, mutta ikä alkaa jo hieman painamaan pohkeissa. Hentunen on yleensä myös pystynyt tekemään paljon maaleja, mutta sniperista ei voi kuitenkaan puhua. Joka tapauksessa Pirneksen rinnalla on mahdollisuudet aina sinne 25 maaliin asti.

Sami Kapanen – KalPa

Kapanen on KalPalle vieläkin tärkeämpi pelaaja, kuin mitä pelkät pisteet (viime kaudella 44 pistettä) kertovat. Oli suurin syy KalPan viime kauden sensaatiomaisessa nousussa pohjalta huipulle. Kapanen johtaa KalPan miehistöä omalla esimerkillään ja kokemuksellaan ilta toisensa jälkeen huippusuorituksiin. Vaikka ikä alkaa jo painamaan, niin Kapanen on siitä huolimatta vieläkin liigan nopeimpia luistelijoita ja kaikesta tekemisestä näkee vieläkin syyt vuosituhannen vaihteen huikeille NHL-kausille.

Kristian Kuusela – Kärpät

Kuusela on mainettaan monipuolisempi pelaaja. Kuusela nousi kansan tietoisuuteen kaudella 2005-2006 iskettyään 26 maalia runkosarjassa ja samalla syntyi kuva maalintekijästä, jota maalit MoDossa Elitserienin playoffeissa seuraavalla kaudella vain vahvisti. Toki Kuuselan vahvuus on maalinteko ja huikea kyky laukaista suoraan syötöstä, mutta tarvittaessa Kuusela on hyvä myös kiekon kanssa ja osaa rakentaa peliä varsin mallikkaasti. Viime kausi ei pisteiden valossa ollut Kuuselan paras kausi, mutta EHT:llä alkoi näkymään merkkejä pelin noususta vielä tasoa ylemmäksi.

Antti Laaksonen – Lukko 

Lukon nimekkäin pelaaja on myös tärkeämpi, kuin pelkät tehopisteet kertovat. Laaksonen saa toki paljon vastuuta Lukon hyökkäyksessä myös tulevalla kaudella ja hänellä on kohtuulliset avut myös hyökkäävään rooliin, niin Laaksosen paras puoli on hänen monipuolisuutensa. Hän osaa erinomaisesti likaisen ja huomaamattoman työn. Hän puolustaa, karvaa ja taistelee illasta toiseen ja näin auttaa omaa joukkuettaan huomattavasti.

Ville Nieminen – Tappara 

Siitä on jo tullut tuttu näky, että kiekon mennessä kulmaan perässä tulee leveällä virneellä myös Ville Nieminen. Nieminen on aina erottunut asenteensa vuoksi. Hän tuntuu menevän vaikka läpi päädystä, jos on aivan pakko. Nieminen karvaa, raataa ja häiritsee vastustajia sekoittaen näiden peliä ja samalla luoden tilaa ketjukavereilleen. Hyökkäyspään taidot eivät ole mitään ehdotonta eliittiä, mutta Nieminen kerännee siitä huolimatta jälleen kerran varsin kohtuulliset tehot.

Tuomas Pihlman – JYP

SM-liigan voimahyökkääjien eliittiä. Pihlman on päässyt nauttimaan jo monta kautta pelaamisesta Jarkko Immosen rinnalla, mutta nyt tilanne muuttuu. Joka tapauksessa Pihlmanin taso tuskin paljon tulee tippumaan, sillä hänen vahvuuksiaan Immosen lähtö tuskin heikentää. Pihlman on iso ja voimakas ja käyttää kokoaan myös erinomaisesti hyödykseen, vaikka vauhtia ei aina huikeasti löydykään. Osaa myös tehdä kohtuullisen hyvin maaleja. Pihlman pelasi viime kauden lopulla MM-kisoissa ja on alkavallakin kaudella vahva ehdokas ainakin EHT:lle. 

Pavel Rosa – Kärpät

Pavel Rosan kaltaisia pelaajia ei pitänyt enää tulla liigaan. Meriittejä riittää tällä 32-vuotiaalla tshekillä. Muun muassa kaudella 2003-2004 syntyi AHL:ssä 88 pistettä ja Venäjälläkin tilillä on useampi noin 40 pisteen kausi. Viime kausi meni heikosti, mutta SM-liigaan tason pitäisi riittää kevyesti. Viime liigavisiitillä syntyi noin piste per ottelu ja samaa odotetaan myös nyt. Rosan vahvuutena pidetään maalintekoja ja niitä on varmasti myös odotettavissa.

Muista myös: Toni Kähkönen (Blues), Arttu Luttinen (HIFK), Janne Laakkonen (HPK), Niko Nieminen (HPK), Jussi Pesonen (Ilves), Janne Lahti (Jokerit), Jani Rita (Jokerit), Tomek Valtonen (Jokerit), Ossi Louhivaara (JYP), Antti Virtanen (JYP), Teemu Hartikainen (KalPa), Kalle Kerman (KalPa), Tuomas Kiiskinen (KalPa), Kimmo Koskenkorva (Kärpät), Justin Morrison (Lukko), Juhamatti Aaltonen (Pelicans), Marko Jantunen (Pelicans), Vili Sopanen (Pelicans), Shayne Toporowski (SaiPa), Jonas Enlund (Tappara), Timo Koskela (Tappara), Antti Erkinjuntti (TPS), Tuomas Suominen (TPS), Ville Vahalahti (TPS), Marko Kivenmäki (Ässät), Sakari Salminen (Ässät)

Pari ajatusta näin hetkeä ennen kauden alkua

Suomen A-maajoukkue aloittaa ottelunsa noin viikon kuluttua Tshekin turnauksessa. Turnaus on sijoitettu ennen kauden alkua, joten liikaa painoarvoa turnaukselle ei sovi antaa. Mutta joka tapauksessa uskallan sanoa jo tässä vaiheessa Suomen olevan turnauksen jumbo ilman ihmettä ja sitä, että jokin komeetta on juuri sopivassa asennossa aurinkoon nähden Maasta katsottuna. Tshekki, Venäjä ja Ruotsi marssittavat jäälle varsin iskukykyiset joukkueet. Suomella taas on ihan ok maalivahdit ja puolustus (mitä nyt Latvalan valinta on siinä ja siinä), mutta hyökkäys on jo huvittava. Mitä ihmettä Marko Anttila teki viime vuonna ansaitakseen paikan maajoukkueessa? Entä oliko Joonas Kemppainen nyt niin hyvä loppukaudesta, että mies ohittaa monta muuta nuorta sentteriä? Ja ennen kaikkea mitä ihmettä Masi Marjamäki ja Tomi Mäki tuovat maajoukkueeseen? Kumpikin on varsin toivoton tapaus edes pitkällä tähtäimellä. Marjamäki oli aivan hukassa koko loppukauden Genowayn lähdettyä viereltä ja Mäellä nyt ei ole mitään vahvuuksia edes liigatasolla. Voitte syyttää minua puolueellisuudesta, mutta eikö esimerkiksi Sakari Salmisella olisi ollut hieman enemmän annettavaa maajoukkueelle, kuin Mäellä?

Ensi vuonna pelataan näillä näkymin todella tasaiset liigakarsinnat. SaiPa on ottanut selvästi linjakseen tehdä hallitun alasajon Mestikseen samalla kuin Sport ja KooKoo ovat panostaneet omiin joukkueisiinsa. SaiPan joukkue on vaikea käsittää SM-liigajoukkueeksi. Maalissa pelaa kaksikko Ville Hostikka-Jere Myllyniemi, josta kumpikaan ei ole ollut ikinä ykkösvahti. Ja rehellisesti sanottuna luulen Sportin Jaakko Suomalaisen voittavan maalivahtien taiston Sportin mahdollisesti pelatessa SaiPaa vastaan. SaiPan puolustuksen johtohahmot taas ovat Pauli Levokari ja Antti Nyrhinen muiden puolustajien ollessa lähinnä Mikko Pukan ja Simon Backmanin tasoisia liigatason hasardeja. Allekirjoittanut on oikeastaan enemmän vakuuttunut taas KooKoon puolustuksesta, jossa Jarno Kultanen on selvä tähti ja muillekin paikoille löytyy tasoa Juha Alastalon, Toni Kirenin, Iikka Törnvallin ja Toni Niemen muodossa. Hyökkäyksessä SaiPalla on sentään yksi tähti eli Shayne Toporowski. Ja on siellä myös Tero Koskiranta, joka tervehtyy sitten joskus. Muuten SaiPan hyökkäys on täynnä liigajyriä ja Mestiksen pistepörssin kärkinimiä. Siitä huolimatta hyökkäys menee niukasti SaiPalle. Ja kuulemma Lappeenrantaan on tulossa vielä pari hyökkääjää, joiden ansiosta SaiPa voi mennä melko selkeästi edelle. Tosin vahvistukset voivat hyvin olla myös Teemu Virkkunen ja Mikko Laine.

Alle 20-vuotiaiden maajoukkue eli pikkuleijonatkin on aloittelemassa kauttaan ja päävalmentaja Hannu Jortikka on siihen liittyen sanonut ihan mielenkiintoisia ja oikeansuuntaisia ajatuksia. Nuorten maajoukkue valitaan lähinnä pelaajista, ketkä pelaavat aikuisten pelejä ja se on aivan oikein, kun mietitään kauden päätavoitetta eli Nuorten MM-kisoja. SM-liigasta saa pelikovuutta aivan eri tavalla kuin nuorten sarjoista. Ja kun monelle pelaajalle on luvattu vastuuta, niin tilanne voi olla ihan kohtuullinen vuoden vaihteessa. Amerikan puolellakin pelaa muutama lupaava kaveri ja varsinkin Toni Rajala, Erik Haula ja Jyri Niemi lienevät Suomen johtohahmoja. Ongelmaksi voi muodostua maalivahtipeli, sillä Joonas Kuuselan, Rasmus Rinteen tai Joni Ortion pitäisi päästä liigaan. Muuten voi tulla ongelmia, kun A-nuorista pitäisi nousta kannattamaan nuorten maajoukkuetta. Lisäksi Jortikka kommentoi suomalaisten suurinta ongelmaa. Suomi on paljon lyhyempi joukkue kuin esimerkiksi Ruotsi ja se vaikeuttaa montaa asiaa todella paljon. Fyysisyydessä annetaan heti tasoitusta ja isokokoiselta hyvältä kiekonkäsittelijältä on vaikea saada kiekkoa pois. Tästäkin tilanteesta saa syyttää montaa eri asiaa, mutta totuutta on vaikea sanoa. Mutta onneksi nuorten maajoukkueessa on mukana superlupaukset Mikael Granlund ja Teemu Pulkkinen!

Lisäksi MTV3 on selvästi lukenut tätä blogia. Vähän aikaa sitten kirjoitin JYP:n puolustajalupaus Sami Vatasesta. Eilen sitten MTV3 uutisoi, että "tässä on alkavan SM-liigakauden sensaatio". Toki on se aika hyvin, kun Hannu Jortikan mielestä Vatanen ei jää paljoa jälkeen maajoukkueen ykköstähdistä ja Ässien päävalmentaja Pekka Rautakallio vertaa miestä erääseen entiseen liigapuolustajaan nimeltä Brian Rafalski.

Paluu Vaasaan

Tänään alkaa Vaasa Cup. Tässä Vaasan Sportin isännöimässä turnauksessa neljä joukkuetta pelaa kolmessa päivässä kolme ottelua. Mukana on tällä kertaa isäntäjoukkue Sportin ohella Suomen mestaruuden voittanut JYP, Ässät ja Ruotsin Allsvenskanista (Ruotsin divari) Växjö Lakers. Ennakkosuosikkina lähtee luonnollisesti Vaasan Sport, ainakin jos Tammisen kommentteihin on uskomista, sillä onhan Sport ehdottomasti Suomen parhaimpia joukkueita. Huomenna perjantaina taas pelataan monien mielestä turnauksen kiinnostavin ottelu, kun Ässät ja Sport kohtaavat. Poristakin lähtee Vaasaan bussilastillinen Ässien faneja kannustamaan omia suosikeitaan. Mutta miksi? Eihän ne aiemmin ole harjoituskaudella lähteneet muuta kuin Pitsiturnaukseen.

Mikäli joku on oikeasti unohtanut, viime kaudella suomalaiseen kiekkoiluun tuli takaisin liigakarsinnat. Playout-pelleilyn jälkeen SM-liigasta valikoitui Ässät ja Mestiksestä mestari eli Sport. Panokset olivat kovat. Paras seitsemästä sarjan voittaja tulisi pelaamaan kauden 2009-2010 SM-liigassa, häviäjä Mestiksessä. Ja useasta syystä johtuen media otti karsintasarjan omakseen ja välillä tuntui, että median mielestä finaalisarja oli toisarvoinen, kun vastakkain olivat Ässät ja Sport, Pori ja Vaasa ja ennen kaikkea Suhonen ja Tamminen. Ja ainakaan se ei haitannut, että karsintasarjassa oli enemmän juonenkäänteitä, kuin Salatuissa Elämissä vuoden aikana yhteensä.

Ensimmäisessä ottelussa kävi juuri niin kuin itse pelkäsin. Ässät ei olisi saanut antaa voittamaan tottuneiden Sport-pelaajien voittaa peliä, mutta niin vain Sport yllätti Ässät housut kintuissa ja vei Ässiltä kotiedun. Seuraavat kaksi peliä taas vei Ässät ja tuntui jo siltä, että ensimmäinen peli olisi tilastotappio. Mutta eikös sitten Sport vie ensin pelin Vaasassa ja heti perään Porissa ja siirtyi sarjassa 3-2 johtoon! Moni hautasi jo toivonsa Porin päässä ja vaasalaiset valmistautuivat nousujuhliin. Itse menin kaikesta huolimatta kuudenteen peliin, joka oli koko sarjasta se kaikkein dramaattisin. Ässät johti jo 2-0, mutta aivan pelin lopussa Sport tuli tasoihin ja jatkoaika oli edessä. Ja kaikki tiesivät, että jos Sport tekee maalin, niin Sport nousee ja Ässät putoaa. Ja oliko Sportin maali edes lähellä? No voisi sanoa, että tolppa pelasti Ässät ja lopulta Severi Sillanpää teki omien sanojensa mukaan harkitusti maalin Sport-pelaajan takamuksen kautta. Näin seitsemänteen peliin Ässillä oli se legendaarinen momentum ja porilaiskatsomon edessä Ässät vei viimeisen pelin ja sarjapaikka säilyi. Mutta tuollaisen jännityksen ja draaman jälkeen ei pitäisi olla mikään ihme, että ässäfanit haluavat tehdä comebackin Vaasaan. Monella on niin paljon muistoja tuosta Ässät-Sport sarjasta. Niin myös allekirjoittaneella.

Niin mitä on odotettavissa, kun bussilastillinen porilaisia lähtee huomenna pyhiinvaellusmatkalle Vaasaan? Tässä Quen prinsiipit siitä, mitä on odotettavissa: Joukkio varmasti kannustaa omiaan itse ottelun aikana ja lähtee pitämään hauskaa. Lisäksi hyvin harva on täysin kuivin suin, sillä kannustaminen janottaa kummallisen paljon. Porilaiset tulevat varmasti kommentoimaan Vaasan hallin heikkoa äänitasoa ja muistuttavat lähes kaikkia vaasalaisia Sillanpään maalista. Todennäköistä on myös kommentointi Tammisen tukasta. Lisäksi seitsemännen ottelun aikana Sport-fanien heittämät kananmunat tullaan muistamaan. Ja matkalla porilaiset valtaavat Närpiön Teboilin aiheuttaen kyseisessä paikassa yleistä hämmennystä.

Lopuksi vielä laitetaan linkki Severi Sillanpään maaliin, joka käytännössä ratkaisi koko karsintasarjan:

Tähän on tultu

Alle 18-vuotiaat pelasivat juuri viidessä päivässä neljä ottelua. Kyseessä on kyseisen ikäryhmän tärkein turnaus alle 18-vuotiaiden MM-kisojen ohella eli Ivan Hlinka Memorial-turnaus. Lopputulos oli pikkuleijonien kannalta lähinnä hävettävä. Tuloksena oli neljä tappiota ja tyyli oli vielä todella tyly. Slovakia voitti 7-2, USA voitit 3-2, Venäjä vei ottelun 8-4 ja loppuhuipennuksena Sveitsi voitti "jumbofinaalin" 5-1. Toisin sanoen Suomi pelasi kohtuullisesti tuloksen valossa vain yhden ottelun.

Miten tähän tilanteeseen on tultu? Miten Suomen kaltainen jääkiekkovaltio voi ottaa selvästi turpaansa Slovakian ja Sveitsin kaltaisilta mailta. Jokin on mennyt tämän ikäluokan kanssa pieleen ja pahasti. Jotkin syyttävät Nuori Suomi-ohjelmaa tästäkin ja lopputulos vain heittää lisää bensaa liekkeihin. Myönnetään, Nuori Suomi ei ehkä ole paras tapa kasvattaa junioreita, mutta homma on mennyt päin mäntyä seuratasolla alusta lähtien, jos harrastajamääristä huolimatta otetaan kuokkaan jääkiekon kehitysmailta. Nuori Suomi voi toki olla osasyy, mutta seurat saavat katsoa peiliin ja laskeutua tornistaan tavallisten ihmisten tasolla, jos tilanne on tämä. Onko ongelma sitten valmentajassa? Sakari Pietilä ei vakuuttanut minua Ilveksen aikana, mutta jos tuolla tavalla otetaan turpaan, niin sillä ei voi enää olla pelitavan kanssa mitään tekemistä. Sitä paitsi Suomen peli oli taas kerran perinteitä kunnioitten "yritteliästä ja taistelevaa", mutta ei voi mitään kun ei taidot riitä ja ei voi mitään jos ei onnistu. Ja Suomeltahan puuttui tehokaksikko Pulkkinen-Granlund. Eikö se vaikuta? Toki, mutta Suomi hävisi sellaisilla marginaaleilla, että pari lisämaalia eivät olisi riittäneet nostamaan Suomea voittojen tielle. Ongelmat olivat muutenkin ilmeisesti enemmän oman pään pelissä, eikä hyökkäyksessä johon Granlund ja Pulkkinen olisivat tuoneet uutta potkua.

Suomen 92-ikäluokka eli juuri tämä alle 18-vuotiaiden ikäluokka on yksi heikompia mitä Suomi on ikinä tuottanut. Tai ainakin se tässä vaiheessa näyttää siltä. Late bloomereita tulee aivan varmasti ja esimerkiksi vuosi sitten muuan Teemu Hartikainen teki kehityksessä uskomattoman harppauksen ja samaa voi odottaa muutamalta tämän ikäryhmän pelaajilta. Mutta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että ikäryhmän lahjakkuus on kiteytynyt tasan kolmeen pelaajaan ja puolustajat sekä maalivahdit ovat jääneet lahjakkuudesta paitsi. Jokainen voi taas miettiä hiljaa mielessään, että onko se tärkeämpää menestyä junioreiden peleissä, vai tuottaa Mikael Granlundin, Teemu Pulkkisen ja Joonas Donskoin kaltaiset lupaukset. Molemmassa on puolensa, mutta kyllä ne pari todellista huippua ovat aina pitkällä tähtäimellä positiivinen asia.

Ja ei se maailma tähän lopu. Vuotta nuoremmat 93-syntyneet ovat pelanneet huomattavasti paremmin, kuin tämä jo viime vuoden puolella surkeaksi tuomittu ikäluokka. 93-syntyneet ovat pelanneet tasaisesti Ruotsin kanssa (ja hävinnyt yleensä maalilla...) sekä voittanut ne maat, mitkä Suomen pitäisikin voittaa. Tshekki, Slovakia, Saksa ja Sveitsi ovat kaatuneet ihan mallikkaasti ja Suomen kaltaiselta valtiolta se on ihan hyvä suoritus. Sitä paitsi kyseisessä ikäluokassa on leveyttäkin ihan eri tavalla kuin vuotta vanhemmissa. Heillä on peräti puolustajiakin, toisin kuin 92-syntyneillä.

Uusi Petteri Nummelin?

Nuori Suomi ei kehitä taitavia pelaajia. Puolustajat oppivat vain roiskimaan päätyyn. Kaikki on huonosti ja nykyisten maajoukkuepuolustajien jälkeen syntyy tyhjiö. Suomen junioritoiminta ei ole toki toiminut aivan odotetulla tavalla lähiaikoina, mutta sovitaan sitten että siitä huolimatta Jyväskylässä on kehittymässä poikkeuksellisen hyvä kiekollinen puolustaja. Kyseessä on vuonna 1991 syntynyt ja kesällä Anaheim Ducksiin varattu Sami Vatanen.

Mutta kuka on Sami Vatanen? Ne, ketkä eivät ole seuranneet juniorimaajoukkueita eivät todennäköisesti ole edes kuulleet tästä kaverista, kun Toni Rajala, Mikael Granlund ja Teemu Pulkkinen ovat keränneet lähes kaiken huomion. Mutta taustalta on hyvä ponnistaa. Vatanen on vain 175-senttinen puolustaja, jonka takia moni on aiemmin vähätellyt Vatasta, mutta eikö tämä tuo mieleen esimerkiksi Petteri Nummelinin ja Kimmo Timosen? Vatanen kompensoi pientä kokoaan näiden maajoukkueen tukipilareiden tavoin muilla avuilla. Vatanen on todella hyvä luistelija ja hänen luistelustaan voi moni jo nyt ottaa oppia. Vatanen on myös kiekollisesti todella hyvä, parempi kuin moni kolmosketjun koohottaja. Ja omassa päässäänkin Vatanen on yllättävän varma, vaikka kokoa ei juurikaan ole. Ei siis mikään ihme, että Mäntymaan lähtiessä JYP:stä, uutta puolustajaa ei hankittu joukkueeseen. Sami Vatanen tuntuu olevan valmis liigaan ja häntä onkin ensimmäisissä harjoitusotteluissa peluutettu Kalle Koskisen vieressä ja hän on päässyt pelaamaan ylivoimaakin. Koskisen kaltaista puolustajaa Vatanen toki tarvitsee parikseen, sillä Vatanen tuntuu olevan välillä jonkinlainen välihyökkääjä ja hän nousee vastustajan päätyyn ahkerasti. Hänen parikseen tarvitaan siis varmaotteinen puolustava puolustaja, ja tähän Koskinen sopiikin lähes täydellisesti.

Kansainvälisillä kentilläkin Vatanen on esiintynyt edukseen. Vatanen on pelasi kaksi alle 18-vuotiaiden MM-turnausta ja kummallakin kerralla hän esiintyi edukseen. Alaikäisenä syntyi jo kolme pistettä ja toisella kertaa tulikin jo viisi syöttöä tehotilaston ollessa +6. Kommenttien perusteella viime vuonna muutamat Mestiksessä pelatut pelitkin menivät hyvin ja tahti tuntuu vain koventuvan. Alle 20-vuotiaiden maajoukkue aloitti uuden kauden tämän kuun alussa Slovakian turnauksella, jossa vastassa oli isäntämaan lisäksi Tshekki, Saksa ja Sveitsi. Vaikka vastustajat eivät olleet ne kaikkein kovimmat, Vatasen tilastot olivat silti varsin vakuuttavat. Neljässä ottelussa syntyi tehot 4+3, joka oikeutti turnauksen pistepörssin voittoon ja luonnollisesti myös parhaan puolustajan palkintoon. Tulevaisuus näyttää siis hyvältä ja hän on osoittanut pystyvänsä pelaamaan kovissakin peleissä. Eli ilman loukkaantumisia muutaman vuoden kuluttua tässä on maajoukkuetason kiekollinen puolustaja. Sen aikaa kestää saada lisää lihaa luiden ympärille, jotta satakiloiset hyökkääjät eivät rynnisi Vatasen läpi. Mutta kun fysiikka on valmis, niin kuka tietää mihin Vatanen lopulta yltää?

Jos kiinnostus pelaajaa kohtaan heräsi, niin Hurrikaani Cupin aikaan eräs jatkoaika.comin jäsenistä kuvasi Vatasen otteita ottelussa KalPaa vastaan. Kyseinen pätkä antaa varsin hyvän kuvan Vatasen taidoista.

Kiitos Teppo!

1372 NHL-ottelua, 82 ottelua NHL:n pudotuspeleissä, 132 maaottelua, olympiahopeaa 1988 ja 2006, olympiapronssia 1998, World Cupin hopeaa 2004, NHL:n All-stars ottelu 1999,2000 ja 2001, neljät olympialaiset, neljät MM-kisat, Kanada Cup 1987 ja 1991, World Cup 1996 ja 2004, toistaiseksi eniten NHL-otteluita pelannut eurooppalainen. 18-vuotiaiden EM kultaa 1986, 20-vuotiaiden MM-pronssia 1988, 20-vuotiaiden MM-kisojen paras puolustaja 1988, SM-kultaa 1987 ja 1988, 637 pistettä NHL:ssä. Meriitit ovat kovat ja Teppo Numminen on sinetöinyt paikkansa suomalaisen jääkiekon yhtenä suurimmista. Numminen on kiistatta yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista puolustajista yhdessä Rautakallion, Ruotsalaisen ja Timosen kanssa.

Nyt Teppo Nummisen hieno ura on kuitenkin päättynyt ja virallinen päätös ilmoitettiin eilen. Viimeksi Buffalo Sabresia edustanut puolustaja siirtyy maajoukkueen tehtäviin ja tämä taalakenttien herrasmies on laittanut hokkarit naulaan. Harmi, sillä Numminen jatkaessaan olisi vielä varmasti mahtunut Suomen maajoukkueen kolmanteen pakkipariin Vancouverin olympialaisissa. Mutta tätä päätöstä pitää kunnioittaa, varsinkin kun Numminen ei itse uskonut jaksavansa enää täyttä kautta kovimmalla sarjatasolla. Jos kroppa ei kestä enää NHL-kauden tuomaa rasitusta, niin turha sitä puolivalolla on lähteä pelaamaan.

Teppo Nummisesta tulee todella monelle mieleen haastattelu Torinon olympiafinaalin jälkeen. Ylen toimittaja kyselee tyhmiä kysymyksiä ("miltä nyt tuntuu?", no mitä v**tu luulet?) Nummisen kommentoidessa, että hyvin taisteltiin samalla kyyneleitä epätoivoisesti pidätellen. Samalla Nummista pyydetään hieman analysoimaan peliä ja muistutetaan, että eikö tämä kuitenkin ole voitettu hopea. Teppo herrasmiehenä vastaa parhaan kykynsä mukaan, mutta lopulta sanojakaan ei tule enää ulos suusta. Ja hei, finaalin jälkeen ei varmasti hopea maistu hyvältä varsinkaan aiemmin niin upeasti menneen turnauksen jälkeen. 

Kiitos kaikesta Teppo ja hyvää jatkoa!

Meanwhile in Finland...

SM-liiga heikkenee taas, kun Oulun Kärpät on tehnyt sopimuksen maajoukkuepuolustaja Teemu Aallon kanssa. Upeaa nähdä hyvä EHT-tason kiekollinen puolustaja Suomessa! Samalla Kärpät ilmoittautui virallisesti taisteluun Kanada-maljasta... jälleen kerran.

Pitsiturnaus 2009 patalasien läpi katsottuna

Niin se alkaa. Perinteinen pitsiturnaus aloitti monen joukkueen jääkiekkokauden jälleen kerran. Tätä onkin jo odotettu, sillä jääkiekkoa ei löydy kuin youtubesta tai videolta Stanley Cup-finaalien jälkeen. Ei siis ihme, että kun fanimatka Raumalle järjestetään, niin meikäläinen on heti lähdössä mukaan. Eilen oli siis aika ottaa fanipaita pois seinältä ja lähteä kohti Raumaa. Oli aika unohtaa oma analyyttinen itsensä ja olla yksi päivä rehellisesti Ässien fani. Ilmeisesti se onnistui loistavasti, sillä miltei heti halliin päästyäni radiotoimittaja halusi minut haastatteluun, sillä kuulemma ässäfanin mielipidettä haluttiin kuulla. Joka tapauksessa sen jälkeen olikin aika keskittyä kahteen Pitsiturnauksen pääasiaan. Jääkiekkoa etäisesti muistuttavaan peliin, sekä alkoholin nauttimiseen. Joten jos olet eri mieltä kanssani, se johtuu selvästi alkoholin vaikutuksesta.

Vähemmän yllättäen Lukko ja Ässät oli "arvottu" samaan lohkoon ja vähemmän yllättäen kyseinen ottelu pelattiin klo 10.15. Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa päivä, kuin pelata ottelu paikallisvastustajaa vastaan? Joka tapauksessa ottelun ensimmäinen erä oli jääkiekon irvikuvaa, kun kumpikaan ei saanut yhtään mitään aikaiseksi, mitä nyt Jakub Petruzalek sai luotua pari hyökkäystä. Toisessa erässä Ässät sitten päätti ruveta pelaamaan ja saldona oli kaksi maalia ja näin voitto Ässille 2-0. Makea voitto heti harjoituskauden alkuun! Ottelussa myös pääsi tunteet kuumenemaan, kun Anssi Rantanen ja Tommi Huhtala ottivat yhteen. Rantanen ulos, Huhtala kahden minuutin ajaksi jäähyaitioon. Tapaukselle tuli jatkoaika heti toisen erän alkuun, kun Charlie Cookilla oli Huhtalalle asiaa vain muutaman sekunnin jälkeen. Lopputuloksena oli Huhtalalle kaksi tappiota tappeluista, mutta ne eivät (ainakaan toistaiseksi) ottelun tuloksiin vaikuta.

Homma jatkui Ilveksen ja Kärppien aivan mitäänsanomattomalla ottelulla. Onneksi kiinnostusta tuli lisää, kun kyseisen ottelun jälkeen vastakkain asettuivat Ässät ja kokeneet pelaajat Lahteen jättänyt Pelicans. Kokematon Pelicans-joukkue oli aivan pihalla Ässiä vastaan ja 4-2 voitto oli aivan ansaittu. Seuraavaksi olikin pakko saada vähän ravintoa ja vasta Lukko-Pelicans ottelusta näki osan. Pelicans teki tarvittavat maalit ylivoimalla ja kun Lukko teki hallinnasta huolimatta vain yhden maalin, jäi raumalaiset rannalle jatkopeleistä. Ässät ja Kärpät aloittivat välierät ja peli oli pitkään yllättävänkin tasainen ja junioripainotteinen Kärpät teki vielä ensimmäisen maalin. Mutta paikalle saapuneiden ässäfanien onneksi Ässät tuli tasoihin ja ohi ja selvitti näin tiensä finaaliin. TPS-Pelicans jäi hieman taka-alalle, mutta sinä aikana jonka näin, peli oli poikkeuksetta Pelicansin päädyssä ja TPS näin helposti finaaliin. Finaali olikin turnauksen parasta kiekkoa ja jännitystä riitti loppuun asti. Ässät teki ensimmäiset kaksi maalia, TPS seuraavat kaksi ja ratkaisua haettiin rangaistuslaukauksilla. Rangaistuslaukaukset venyivät peräti seitsemänteen pariin asti, mutta Marko Kivenmäen epäonnistuessa omassa yrityksessään jälleen kerran, voiton vei monien paikalle saapuneiden turkulaisten iloksi TPS. Onnittelut TPS:lle siis Pitsiturnauksen voitosta!

Turnauksessa pelasi kaksi joukkuetta, jotka saivat oikeasti jotain aikaiseksi. Syötöt menivät näillä perille ja pelaamisesta joukkueena tuli jopa enteitä. Yllättävän hyvää peliä vuodenaikaan nähden näiltä kahdelta joukkueelta. Jokainen voi hiljaa mielessään arvata mitkä kaksi joukkuetta on kyseessä. Muilla tuntui olevan ylivoimaisen vaikeaa saada edes kolmea syöttöä peräkkäin omille.

Ja sitten ranskalaisia viivoja.

Ässät:
-Sakari Salminen teki aivan mitä halusi Pelicansin junnupitoista laumaa vastaan.
-Kamil Pirosilla on hyvät kädet, mutta vielä niistä ei ollut juurikaan hyötyä.
-Patrik Forsbacka halusi näyttää osaavansa pelata ja taklauksia sateli ympäri kenttää, mutta lataus taisi mennä vähän yli.
-Huhtanen-Sillanpää-Mäkilä oli hyvä. Junnut pelasi asenteella ja varsinkin Huhtanen sai luotua paikkoja todella paljon. Harmi, että nuorten pelaajien viimeistelykyky on vielä kehittymätöntä.
-Marko Kivenmäki jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi...
-Eero Kilpeläinen oli maalilla varma ja kiekot jäivät hyvin kiinni. Jussi Rynnäs taas oli toiselta planeetalta ja kokoonsa luottava maalivahti torjui paljon kiekkoja eteensä.
-Jesse Jyrkkiö oli välillä todella hyvä pelintekijä, välillä teki hasardeja. Välillä hän teki hyviä katkoja puolustuspäässä, välillä taas hän oli siellä ihan hukassa. Yrittää tuostakin nyt ottaa selvää.
-Mikko Palomäki on turha.

Muut:
-En erottanut TPS:stä oikeastaan ketään, mutta Hattunen ja Filppula näytti tehneen hyvin. pisteitä. Joka tapauksessa turnausvoittoon mentiin jokaisen ketjun voimalla.
-Lukko teki yhden maalin koko turnauksessa, vaikka Pelicansia vastaan peli olikin hallussa.
-Lukon Jakub Petruzalek on todella taitava ja pelasi loistavasti. Ensi kauden yksi kovimmista ulkomaalaisista?
-Harri Tikkanen oli huono.
-Pelicansin Vili Sopanen kynäili, mutta ei saanut mitään aikaan.
-Andre Lysenstöen joutui kovaan paikkaan Pelicans-maalilla, kun mies pelasi TPS:ää ja Ässiä vastaan. Peli oli koko ajan Pelicans-päädyssä ja maalipaikkoja tuli liukuhihnalta. Norjalainen ei tosin silti juurikaan vakuuttanut.
-Turnauksessa oli yksi häkkipää, kun Kärppien 92-syntynyt Joonas Donskoi pelasi turnauksessa. Kaveri on kyllä taitava ja oli vähän väliä vaarallinen. On ollut toistaiseksi samanikäisten Mikael Granlundin ja Teemu Pulkkisen varjossa, mutta katsotaan tilanne kauden jälkeen uudelleen.
-Rauman seisomakatsomo kävi hyvin Isomäen seisomakatsomon korvikkeena.
-Ensi vuonna pitää ottaa vihta mukaan ETI Kebab & Pizzeriaan. 
-Faneilla oli hauskaa ja se onkin turnauksen päätarkoitus.