Kuukauden peli: Tappara - HPK

Koska Urheilukanava näyttää vieläkin vain yhden ottelun kuukaudessa, ajattelin taas kerran tehdä jonkinnäköisen ennakkopaketin tätä spektaakkelia varten. Perjantai-iltaa on ihan mukava aloitella katsoen televisiosta jääkiekkoa, eikö totta? Tällä kertaa kaksi joukkuetta Hämeestä kohtaavat. On aika taistella Hämeen herruudesta!

Materiaali:
Materiaalit ovat joukkueilla varsin samantasoiset. Tapparalla on kenties terävämpi kärki, kuin HPK:lla, mutta hämeenlinnalaisilla taas löytyy enemmän laajuutta. Maalivahdeissa HPK on selvimmin Tapparaa edellä, sillä HPK:n ainoa todellinen tähtipelaajaa on maalinsuulla. Teemu Lassila on maajoukkuetason maalivahti, kun taas Tapparan Harri Säteri (mikäli edes pelaa) on vasta nouseva tähti. Puolustus on melko tasainen materiaaliltaan. Tapparan suurimmat hankinnat Pekka Saravo ja Tuukka Mäntylä kyllä hoitavat tonttinsa, vaikkei olekaan loistaneet. Lisäksi nuori Harri Ilvonen on ottanut askeleita eteenpäin ja Atte Pentikäisen tehotilasto on komeasti plussalla. HPK:n puolustuksessa on enemmän kiekolliseen peliin pystyviä puolustajia, kuten Mikko Mäenpää, Jukka Laamanen, Marko Tuulola ja Kai Syväsalmi, mutta vastaavasti omassa päässä on enemmän ongelmia. Ja ongelmaa ei helpota se, että Tapparalla on hyökkäyksessä tulessa oleva kaksikko Jori Lehterä - Jonas Enlund. Tosin tämän kaksikon jälkeen tehoja ei ole niin paljoa tullut. Kolmikko Niclas Lucenius, Timo Koskela ja Ville Nieminen on seuraavaksi parhaat ratkaisijat, mutta tulosta pitää syntyä enemmän, jos Tappara haluaa pitkällä tähtäimellä pärjätä. HPK:lla on taas pisteitä tullut laajalla rintamalla. Joonas Kemppainen, Miikka Männikkö, Niko Nieminen, Joonas Vihko, Ville Viitaluoma ja Tony Virta ovat kaikki saaneet kerättyä kohtuullisesti tehopisteitä. Tosin joukkueella ei ole sitä varmaa ketjua, joka tekisi varmasti sen yhden, voittoon vaadittavan maalin. Valmentajien taisto menee Hämeenlinnaan, sillä Jukka Rautakorvella on enemmän meriittejä sekä lähiajoilta, että menneisyydestä kuin Tapparan Mikko Saarisella.

Vire:
Tappara ei ole kerännyt pisteitä viimeisistä otteluista aivan alkukauden tahtiin. Viimeisestä viidestä ottelusta on tullut kaksi voittoa ja yksi jatkoaikatappio. Tappara onkin valunut sarjataulukossa jo yhdeksänneksi. Tosin viimeinen kotiottelu päättyi voittoon, kun HIFK kaatui 6-4. HPK sen sijaan on saanut pisteitä viimeisestä neljästä ottelusta ja näin vire on varsin hyvä. Voitettujen joukossa on kaiken lisäksi vielä Lukko ja KalPa, joten voittoja on tullut liigan kärkijoukkueista. Vieraskentällä HPK ei tosin ole ollut aivan yhtä vahva, kuin kotonaan, mutta vire on tällä hetkellä kohdillaan. 

Huomioitavaa:
Tappara menetti alkukauden joukkueessa hyvin pelanneen Lee Gorenin suunnitelmien mukaan Ruotsiin. Gorenin lähtö aiheuttaa muutoksia ketjuihin ja kaventaa ratkaisuun kykenevien hyökkääjien joukkoa. Jukka Rautakorpi tunnetaan myös Tampereella, sillä Rautakorven suurimmat meriitit ovat nimenomaan Tapparasta, sillä hän valmensi Tapparan mestaruuteen ja kahteen hopeaan vuosituhannen alussa. 

Historia:
Lähihistoriasta löytyy kummallekin joukkueelle murskavoitto illan vastustajasta. Kuten videosta huomataan, niin 5.1.2008 Tappara kuritti HPK:ta 10-1. Toisaalta tämän kauden ainoassa kohtaamisessa 19.9.2009 HPK voitti Tapparan murskaavasti 6-1. SM-liigan playoffeista taas löytyy kaksi kohtaamista Tapparan ja HPK:n välillä. Vuonna 1996 HPK pudotti Tapparan puolivälierissä voitoin 3-1. HPK päätyi lopulta neljänneksi hävittyään ensin Jokereille, ja myöhemmin pronssiottelussa Lukolle. Vuonna 2003 pelattiin sen sijaan jo tärkeämpiä pelejä, kun Tappara ja HPK kohtasivat välierissä. HPK johti sarjaa jo 2-1, mutta Tappara meni lopulta ohi ja lopulta mestaruuteen asti HPK:n joutuessa tyytymään pronssiin. Pasi Puistolan jatkoaikamaali sarjan neljännessä ottelussa osoittautui todella tärkeäksi Tapparan kannalta.

Seuraa heitä:
- Jori Lehterä - Tappara
Johtaa SM-liigan pistepörssiä. Todella taitava pelaaja, joka tuntuu löytävän ketjukaverinsa, vaikka he olisivat selän takana. Seuraa Lehterää vielä kun voit, sillä Lehterä tuskin pelaa ensi kaudella enää Suomessa.

- Tuukka Mäntylä - Tappara
Keskittyykö Mäntylä tällä kertaa pelaamiseen vai vastustajien telomiseen?

- Ville Nieminen - Tappara
Ville Niemisellä on aina jonkinlainen peli-ilme. Kuinka leveä ilme on tällä kertaa ja onko aihetta suurempaankin, korvasta korvaan ulottuvaan hymyyn? Nieminen on toki myös erittäin hyvä kahden suunnan pelaaja.

- Joonas Kemppainen - HPK
Nuori sentteri on HPK:n paras pistemies ja kehitys tuntuu menevän takuuvarmasti eteenpäin. Tehoja saattaa tulla myös Tapparaa vastaan.

- Teemu Lassila - HPK
Yksi liigan parhaita maalivahteja. Tuskin antaa Tapparalle yhtään ilmaista maalia.

- Mikko Mäenpää - HPK
KHL:ään huhuttu puolustaja on vaarallinen kummassakin päässä kenttää. Jää nähtäväksi, onko hän tänään parempi tukemaan omien pelaajiensa hyökkäyksiä, vaiko auttaako hän Tapparaa olemalla täysin hukassa omassa päässä.

Lopputulos: HPK voittaa Tapparan 5-3

. . . .

Varsinainen peliaika ei tuonut ratkaisua, joten blogi joutuu hakemaan ratkaisua jatkoajalta. Vähän aikaa sitten minua pyydettiin tekemään jonkinlaista arviota Ässien puolustaja Tero Määtästä. Lupasin palata asiaan ja tässä sitä mennään. Eli Tero Määttä, tuo ikäluokkansa lupaavimpiin kuulunut puolustaja. Varattiin pienellä numerolla NHL:ään, mutta ei ikinä pääsyt edes lähelle sitä tasoa. Mutta liigatasolla Määttä on ihan pätevä mies. Pelisilmä on ihan kunnossa ja Määttä on usein siellä missä pitääkin. Hoitaa oman pään pelin kunnialla ja antaa helpon ensimmäisen syötön, eikä yritä mitään mitä ei osaa. Mutta isokokoisena miehenä liike on suurin heikkous ja se näkyy kaikessa. Määttä ei aivan ehdi tilanteisiin mukaan ja kiekko karkaa liiankin usein hyökkäysalueelta, kun Määttä ei saa pidettyä viivaa ja välillä mies ei ehdi mukaan tilanteisiin. Nopeimmat hyökkääjät myös käyttävät Määttää lähinnä pujottelukeppinä. Ja vaikka mies on isokokoinen, niin hän ei ole kovin fyysinen. Vähän lisää äijämäisyyttä pitäisi saada peliin. Mutta toisaalta, ilman näitä puutteita Määttä ei pelaisi Ässissä. Hyvä jos ensinnäkään pelaisi Suomessa. Kaikesta huolimatta Määttä on kirkkaasti liigatason puolustaja, vaikkei ratkaisija olekaan. Kelpaisi varmasti moneen joukkueeseen.

Nuo aavikolla pelaavat Kojootit

Phoenix Coyotes... Ei tuossa hommassa ole enää mitään järkeä, sikäli mikäli koko Phoenix Coyotesissa oli järkeä edes alussa. Tässä pari faktaa. Coyotes perustettiin vuonna 1996, kun talousvaikeuksissa ollut Winnipeg Jets muutti Kanadasta Arizonan aavikoille. Tämän jälkeen Coyotes on ollut viidesti playoffeista, joista jokainen kerta tapahtui ensimmäisen kuuden kauden aikana. Kauden 2001-2002 jälkeen Arizonassa ei ole pelattu runkosarjan loppumisen jälkeen. Ja yleisömäärät ovat myös olleet matalalla NHL:n muuhun tasoon nähden ja yleisökeskiarvot ovat alle 15.000 katsojan. Coyotes ei ole siis kiinnostanut tarpeeksi katsojia, eikä näin ollen sponsoreitakaan. Tulos on luonnollisesti suuret taloudelliset tappiot.

Ja tietenkin heikko taloudellinen tilanne heijastaa myös joukkueeseen. Hyvätasoiset NHL-pelaajat ovat harvinainen luonnonvara Phoenixissä ja näitä edustavat lähinnä Ilya Bryzgalov ja Shane Doan. Muuten joukkue on NHL-tasolle heikko, vaikka potentiaalisia pelaaja joukkueesta löytyykin. Peter Mueller, Mikkel Bodker, Kyle Turris ja Viktor Tihonov voivatkin kehittyä tähtipelaajiksi urallaan, mutta onko Coyotesillä varaa pitää heidät, kun heistä tulee ratkaisijoita? Joukkueen tasosta kertoo myös se, että suomalaiset Sami Lepistö ja Lauri Korpikoski mahtuvat heittämällä joukkueeseen, kun jossain muualla voisi tehdä tiukkaa mahtua kokoonpanoon.

Mutta taustalla kuohuu. Omistajia on tullut ja mennyt ja viimeksi jääkiekkoilun suurin legenda Wayne Gretzky jätti Coyotesin päävalmentajan viran. Kaikkein näkyvin asia seuran ympärillä on kuitenkin ollut Jim Balsillien ostotarjoukset Phoenixistä. Viimeksi hän tarjosi seurasta 195 miljoonaa dollaria ja olisi siirtänyt seuran Phoenixistä Kanadaan, Hamiltonin kaupunkiin, jossa ihmiset ovat peräti kiinnostuneet jääkiekosta. Mutta sehän ei NHL:lle käynyt. Varsinkin NHL-komissaari Gary Bettmannille se tuntuu olevan periaatekysymys, että Coyotes pysyy Phoenixissä. Siitä osoituksena se, että NHL osti Coyotesin 140 miljoonalla (eli vähemmällä mitä Balsillie oli tarjonnut!) ja myy joukkueen eteenpäin sillä ehdolla, että joukkue jää Phoenixiin.

Niin, onko siinä sitten järkeä. Yleisöä ei Coyotes tule kiinnostamaan varmaan ikinä, sillä kuka oikeasti saa sen ajatuksen, että paahtavalla aavikolla olisi kiva katsella talvilajia? Ja kun yleisöä ei ole, niin sponsoreitakaan ei tule. Eli toisin sanoen, Coyotes tuskin koskaan tulee tuottamaan voittoa. Kenties Bettmanin kannattaisi luopua periaatteestaan ja päästää Coyotes menemään. Mutta, kun Bettman juuri halusi joukkueita etelään, niin se ei käy, sillä samalla hän menettäisi osan omasta uskottavuudestaan.

Tosin sekään ei ole uskottavaa, että Phoenixiin menee rahaa jokainen vuosi ja menestys karttaa joukkuetta, kuin kissa vettä. Phoenix toki aloitti tämän kauden odotuksiin nähden melko hyvin, mutta menestys tuskin jatkuu koko kauden ajan. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin koko ajatus keskellä aavikkoa pelaavasta jääkiekkojoukkueesta ei myöskään ole uskottavaa nähnytkään.

Seitsemän satunnaista

Kävipä tässä nyt niin, että epävirallinen, blogien aiheita kertova arvontakone meni epäkuntoon ja antoi yhden aiheen sijasta seitsemän. Ja koska en jaksa kertoa niistä yhdestäkään sen enempää, päätinkin kirjoittaa jokaisesta aiheesta lyhyesti. Vaikkakin monesta aiheesta saisi helpostikin vähintäänkin kohtuullisen blogin aikaiseksi. Joten aletaanpa ratkomaan tätä aiheiden tulvaa.

"Väite 5: Jokerit pelaa koko kauden kotimaisin voimin.
- Kaunis ajatus, mutta Jokereiden meiningin tuntien joukkueeseen tulee joku ulkomaalainen heti ensimmäisen kahden ottelun tappioputken jälkeen. Perinteisesti vielä juuri sinne, minne tarvetta ei ole."
OSUMA! Noin kirjoitin blogitekstissäni "väitteitä ja vastaväitteitä" noin kuukausi sitten. Ja jos johonkin voi luottaa, niin se on Jokereiden pelaajasiirtoihin. Aate täysin suomalaisesta joukkueesta meni kuin menikin romukoppaan, kun tulosta ei syntynyt. Jokerit hankkikin ruotsalaishyökkääjä Fredrik Brembergin, joka on toki varsin kova pelaaja. Takana on kahdet MM-kisatkin. Mutta mikä on pelikunto? Ja vähemmän yllättäen Brembergin pelipaikka on yleensä ollut laitahyökkääjä, jonne oli ainakin ennen Pulkkisen loukkaantumista vähiten tarvetta. Tietenkin.

Niin tapaus Teemu Pulkkinen. Jos Pulkkisesta pitäisi tulla suomalaisen jääkiekon suuria nimiä tulevaisuudessa, niin kovastipa mies on ollut siihen nähden jo nyt loukkaantuneena. Viime kaudellakin oli ties mitä vammoja ja nyt sitten vuorossa on leikkaus ja 2-3 kuukauden mittainen tauko. Eiköhän siinä mennyt ensimmäisen kierroksen varaus NHL:ään samalla, sillä miesten pelejä ei tule alle, eikä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa näyttöjä tule. Alle 18-vuotiaiden kisoilla kun ei tunnu olevan mitään merkitystä, kuten Toni Rajala osoitti viime vuonna. Ja negatiivisimmat voisivat ajatella, että siinä meni menestysmahdollisuudet nuorten kisoissakin. Mutta SM-liigassa on Granlundin lisäksi eräs toinenkin 92-syntynyt pelannut pirteästi ja oikeastaan paremmin kuin Pulkkinen. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, Joonas Donskoi:

Kymmenen liigakierroksen jälkeen näytti siltä, että harvinaisen moni korkealle veikattu joukkue floppaisi ja löytyisi liigan hänniltä pitkään. No tilanne muuttuu ja nyt JYP, Kärpät ja Blues ovat löytämässä virettään ja nousemassa kohti kärkeä. Kärpillä asiaa selittää toki loukkaantuneitten palaaminen kokoonpanoon, mutta Bluesilla sitä tuntuu selittämään turhautuneiden liigajyrien loukkaantuminen. Joka tapauksessa Kärpät on voittanut viidestä viime pelistään neljä (Tappara, HPK, JYP ja SaiPa ovat kaatuneet), JYP pelasi hyvin KalPaa vastaan ja murskasi TPS:n peräti 6-0 ja Blues on menettänyt viimeisestä kuudesta ottelusta vain 2 pistettä ja voitettujen joukosta löytyvät Ilves, Jokerit, Pelicans, Tappara ja SaiPa.

Ilmeisesti tällä blogilla on ollut vaikutusvaltaa mediaan. MTV3 teki aikanaan jutun Sami Vatasesta muutamaa päivää oman tekstini jälkeen ja nyt vuorossa oli sitten Veikkaaja. Lukiessani eilen ilmestynyttä numeroa, huomasin kahden sivun jutun Jesse Jyrkkiöstä. Juurihan Pelicans-ottelun jälkeen mainitsin nuorukaisen. No okei, juttuhan oli tehty ennen ottelua Pelicansia vastaan lauseesta "vain kolme päivää myöhemmin Pelicans-ottelussa" päätellen, mutta kai sitä hetken saa kuvitella mitä haluaa. Veikkaaja selvästi luki minun ajatukseni!

Jääkiekon Mestareiden liiga CHL on palaamassa kaudeksi 2010-2011. Hienoa! Tosin kysymysmerkkejä on ilmassa vielä melkoisesti. Kuten sellaisia perusasioita, että kuka sponsoroi huvin ja ketä siellä pelaa. Joka tapauksessa CHL oli varsin hyvin tehty tuote, joka jaksoi viime vuonnakin kiinnostaa ainakin allekirjoittanutta. Bluesin taistelu euromenestyksestä oli varsin upeaa katseltavaa. Ja konsepti toimii muutenkin noin tuhat kertaa paremmin kuin kuollut ja kuopattu EHL aikanaan.

Lukko on voittoputkessa. Senhän nyt kaikki tietää, kun miltei jokaisessa ottelussa tuntuu jokin ennätys menevän rikki. Mutta vaikka meno on ollut vakuuttavaa ja ottelut ilmeisesti voitettu hyvällä pelillä eikä satunnaisilla tuurimaaleilla, niin kyllä se tilastotappiokin sieltä vielä tulee. Vaikkapa perjantaina, kun paineet nousevat normaalia liigapeliä kovemmiksi. Vastaan asettuu paikallisvastustaja Ässät, jolle Lukko ei tietenkään saa hävitä. Ainakaan raumalaisten mielestä. Jääkin nähtäväksi, kuinka paljon pelaajat puristavat mailaa perjantaina. Ja onhan Ässätkin pelannut lähiaikoina varsin mallikkaasti, joten vastus ei liene mikään helpoin. Porilaisena ohessa olevan youtube-linkin kaltainen lopputulos olisi tilauksessa.

Lopuksi vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Jääkiekkohulluille on Iltasanomat keksineet uuden tavan löytää heidän nettisivuilleen. IS nimittäin lanseerasi "radiotuomarit", jossa pari kappaletta asiansa tuntevaa miestä keskustelevat jääkiekosta (lähinnä NHL:stä). Asiaa on paljon, mielipiteet ovat hyviä, aiheet kohtuullisen kiinnostavia ja jokainen jakso on pidempi kuin lista Jokereiden epäonnistuneista hankinnoista. Lisää tietoa IS:n sivuilta. Uusin jakso löytyy osoitteesta http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1743295.

Helsingin kriisijoukkue

Viime keväänä näytti vielä hyvältä. Jokerit julkaisi joukkueensa jo hyvissä ajoin ja uudet pelaajat olivat SM-liigaan todella nimekkäitä. Hyökkäyspäähän tuli tehokaksikoksi takaisin Venäjältä Suomeen palanneet Esa Pirnes ja Jukka Hentunen. Niin, kumpikin on pelannut MM-kisoissa, Pirnes oli kivikovan KHL-liigan pistepörssin sijalla 12 ja Hentunen teki playoffeissa monta tärkeää maalia. Puolustukseen saatiin myös kova nimi, kun olympialaisissakin pelannut peruspuolustaja Antti-Jussi Niemi teki paluun kotiin. Kaiken lisäksi joukkueen runko saatiin pidettyä hyvin kasassa, kun muun muassa Juuso Riksman ja Jani Rita jatkoivat joukkueessa. Myös valmennuksen ajateltiin parantuvan, kun Pelicansin pohjalta playoffeihin nostanut Hannu Aravirta teki paluun Jokereihin maajoukkuepestien ja Lahden reissun jälkeen. Mikään ei voisi mennä vikaan ja Jokerit tekisi paluun kärkeen!

Paitsi, että nyt kun lokakuu on ylittänyt puolen välin, niin Jokerit on sarjassa viimeisenä ja kuntopuntari näyttää karua kieltään. Kuudessa viimeisessä ottelussa on tullut vain yksi voitto ja sekin rangaistuslaukauksilla. Maaleja ei synny ja oma pää vuotaa. Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Lähdetäänpä katsomaan.

Hyökkäys ei ole kieltämättä toiminut. Esa Pirnes on ollut kovin yksin Jokereiden hyökkäyksessä, mutta ei ole esittänyt kuitenkaan palkkakuittinsa edellyttämiä otteita. Muut hyökkääjät sitten ovatkin olleet alamaissa. Jukka Hentunen ja Jani Rita ovat kaukana parhaastaan, nuoret eivät ole kyenneet vastaamaan huutoon kuin osittain Ossi Saarisen ja Teemu Pulkkisen johdolla ja kaupan päälle Janne Lahti ja Tomek Valtonen loukkaantuivat. Mutta ongelma ei ole pelkästään hyökkääjissä, sillä puolustus ei tukenut hyökkäyksiä riittävästi. Vain Simo Mälkiä on pystynyt jonkinlaiseen kiekolliseen peliin. Sen sijaan kovapalkkaiset Marko Kauppinen ja Tom Koivisto ovat olleet onnettomia. Antti-Jussi Niemi hoitaa oman tonttinsa kuten ennenkin, mutta yksi Niemi ei riitä, jos puolustuksessa peluutetaan Sami Heleniuksen kaltaista, isokokoista pujottelukeppiä. Ja Riksmankin on maalilla ollut tavallinen ihminen, vaikka tappioita ei oikeastaan voi maalivahdin piikkiinkään laittaa.

Eniten on tainnut kuitenkin pettää valmennus. Jokereilla on kuitenkin materiaalia ihan eri tavalla, kuin monella muulla joukkueella ja nyt siitä ei ole saatu irti juuri mitään. Ja muutenkin joukkueen peli näyttää olevan aivan sekaisin. Joko joukkue ei toteuta taktiikkaa, tai sitten sitä ei yksinkertaisesti ole. Ehkä Aravirta luottaa hyvään fiilikseen ja Pirneksen yksilötaitoon. Mutta joka tapauksessa tulos näyttäisi olevan harvinaisen sekaisin oleva Jokerit. Porissakin pelaajat surffailivat ties missä ja parhaimmillaan kaikki hyökkääjät olivat keskialueella metrin sisällä, josta tuli vähemmän yllättäen nopeasti Ässien vastaisku. Muutenkin peli on toivottoman hidasta ja mikä tahansa liigajoukkue ehtii organisoimaan puolustuksensa moneen kertaan, ennen kuin Jokereiden hyökkäys alkaa. Taitaa olla taktiikassa parannettavaa. Nyt Ara ei pelkkä hohtokeilaus riitä!

Saa nähdä mitä Helsingissä tapahtuu. Jokereiden toimistolla ei kauaa tällaista taaperrusta katsota. Pelaajia lienee tulossa ja voi olla, että kotimaisuusaate täytyy heittää roskakoriin. Vai saako Ara potkut, kuten Porin kuuluisa seisomakatsomo ehdotti perjantai-iltana. Vanhan sanonnan mukaan jotain tarttis tehrä. Mutta onko korjausliikkeen tekeminen liian myöhäistä? 2005-2006 never forget!

NHL:ää kotisohvalta

NHL-kausi on aluillaan ja katsottuja otteluita ei vielä juurikaan ole alla. Oikeastaan olen nähnyt vain ne kaksi Helsingissä pelattua Panthersin ja Blackhawksin välistä ottelua. Mutta nyt oli viimein aikaa sekä suomalaisen näkökulmasta katsottuna inhimilliseen aikaan tulleita otteluita. Niin... kyllähän se NHL on oma maailmansa. Olen nähnyt jo tällä kaudella KHL:ää, maaotteluita, SM-liigaa, Mestistä, A-junioreiden SM-sarjaa ja peräti yhden B-nuorten ottelun, mutta NHL on aina NHL. Peli on nopeaa, intensiivistä ja pelaajat ovat oikeasti äärimmäisen taitavia. Välillä on suorastaan uskomatonta, kuinka nopeaa peli on ja kuinka paljon pelaajilla on taitoa, ja samalla pelaajat ajavat suoraan kohti maalia. Ei siis ole oikeastaan ihme, että laitoin alkupaloiksi Boston Bruinsin ja lapsuuden suosikkijoukkueeni Colorado Avalanchen pelin päälle siirtyen tuntia myöhemmin oman NHL-suosikkini New York Islandersin ja Los Angeles Kingsin väliseen koitokseen.

Jaa miksi Islanders? Päädyin kolmeen syyhyn. Syy yksi on se, että sympatiat ovat jotenkin heikon puolella. Porin Ässiä seuranneena tietää miltä se tuntuu, kun menestyksen päivistä muistuttaa käytännössä vain rivi viirejä katossa. Islanders on esittänyt vuosikaudet hirveää konttausta ja pitkään aikaan ei valoa näkynyt tunnelin päässä. Varsinkaan, kun Islanders tunnetaan myös perin mielenkiintoisista kaupoista. Syy kaksi on oikeastaan se, että NHL:n ainoa ässäkasvatti Jesse Joensuu on Islandersin organisaatiossa ja pelasi viime kaudellakin 7 ottelua. Ja ennen Jesseä oli Masi Marjamäki, myös Porista. Ja kolmas syy löytyy viime vuoden varaustilaisuuden ykkösvarauksesta. Onhan se John Tavares perin mielenkiintoinen hahmo. Saa nähdä pystyykö Tavares vastaamaan huutoon. Potentiaalia ainakin on nousta aivan NHL:n huipulle. Siitä osoituksena Kanadan junioriliigojen parhaan pelaajan palkinto vuonna 2007 ja Gretzkyn maaliennätyksen rikkominen (70 maalia) samana vuonna. Viimeisissä nuorten MM-kisoissa Tavares pelasi myös vahvasti ja sai 15 pistettä ja valinnan parhaaksi pelaajaksi. Mutta onko Tavaresin aika vielä?

Joka tapauksessa otteluiden aikana tein ranskalaisia viivoja otteluiden kulusta. Sato oli normaaliin tapaan kiinnostava. Bostonin maalilla aloitti suomalaislupaus Tuukka Rask. Bruins sai heti ottelun alussa kolmas vastaan yksi hyökkäyksen, mutta ratkaisu oli laittaa kiekko Avs-puolustaja Brett Clarkin jalkaan. Pian Avalanchen maalivahti Craig Anderson torjui Bruins-pelaajan roikkukiekon vaivalloisesti olkapäällään ja hetken kuluttua vain Andersonin maila esti one-timer maalin synnyn. Avalanche iski heti ensimmäisellä ylivoimalla ja maalin sai Milan Hejduk. Pian David Jones laukoi, Tuukka Rask torjui kiekon eteensä ja Scott Hannan vei Avalanchen 2-0 johtoon. Tuukka Rask muutenkin päästi paljon kiekkoja eteensä ensimmäisen erän aikana. Anderson onnistui paremmin toisessa päässä, vaikka ottikin jäähyn kaadettuaan Marc Savardin maalinsa sivulla.

Ja itse pääruokaan. Islanders pelasi Kingsiä vastaan. Ensi alkuun huvitti jo Rob Schrempin pelaaminen ykkösketjussa. Mies kun ei mahtunut Edmonton Oilersiin. Ottelun alussa näkyi, että Sean Bergenheim on nopea pelaaja, joka saa pelkällä nopeudellaan tilanteita aikaiseksi, kun hän ajaa vielä suoraan maalille. Pian Kingsin Raitis Ivanavs ja Islandersin Joel Rechlicz tiputtivat hanskat, mutta tappelu muuttui enemmän halailuksi. Kings vyörytti miltei koko ensimmäisen erän, mutta viimeisellä viidellä minuutilla Islandersin Kyle Okposo ja Mark Streit saivat hyvät tilanteet. Ylivoimia ei erässä yllättäen nähty, mutta paitsioita sitäkin enemmän. Laukaukset Islandersille peräti 11-4! Toiseen erään tuli pirteä Los Angeles Kings, mutta kiekkoa ei saatu maaliin hyvistä paikoista huolimatta. Ja viimein 32 minuutin kohdalla tuli ensimmäinen jäähy, tietenkin Sean Bergenheimille. Ja kun kerran jäähyjen makuun päästiin, niin Kings otti jäähyn heti perään. Pian kuitenkin Anze Kopitar jatkoi pisteputkeaan ja vei Kingsin 1-0 johtoon. Ja ratkaisun makua alkoi olla ilmassa, kun Drew Doughty laukoi suoraan yläpesään ja tilanne olikin yhtäkkiä 2-0. Ja jotta Islandersin tilanne olisi entistäkin vaikeampi, niin silloin luonnollisesti kannattaa ottaa jäähy. Tosin Kingsin ylivoiman paras tilanne taisikin tulla Okposolle. Lopussa Islanders sai kirin poikasen aikaiseksi, mutta syystä tai toisesta paitsiosääntö oli monelle pelaajalle ilmeisesti täysin tuntematon. Siitä huolimatta kiekko kävi ensin tolpassa ja myöhemmin Matt Moulson teki kavennusmaalin Kyle Okposon käännön jälkeen. Mutta 2-1 jäikin lopputulokseksi, sillä Islanders ei saanut tasoitusta aikaiseksi ja Kingsin Ryan Smyth jäi myös senttien päähän tyhjästä maalista.

Islandersin tappiosta huolimatta illan antiin voi olla ihan tyytyväinen. Näin neljä erää erittäin viihdyttävää jääkiekkoviihdettä ja voinkin suositella jääkiekon ystäville NHL:n seuraamista suurella lämmöllä. Peli ei muuttunut 80 minuutin aikana missään vaiheessa tylsäksi. Ja lisäksi itse pidin Islandersin peli-ilmeestä ja peli tuntuikin kulkevan viime kautta paremmin. John Tavares sen sijaan oli aivan tavallinen kuolevainen. Tämän jälkeen varmaan käykin samalla tavalla, kuin tapaus Granlundin kanssa ja seuraavassa pelissä John Tavares valitaan ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Vielä ennen loppusummeria palataan hetkeksi vanhalle mantereelle. Venäläiset saivat vaihteeksi suuruudenhullun ajatuksen, jossa 56 joukkuetta pelaisi Euroopan laajuista liigaa. Vähemmän joukkueitakin varmaan riittäisi? Ei Euroopassa löydy laadukkaita pelaajia 56 joukkueeseen! Ja hyvä tuotakin on miettiä, kun tämänkin vuoden Mestarien liiga jäi pelaamatta. No onneksi CHL on ilmeisesti palaamassa kaudeksi 2010-2011. Suomessa taas JYP reagoi loukkaantumisiinsa. Onhan se hyvä, että kun Pekka Tuokkola loukkaantuu, niin tilalle otetaan laatuvahti Noronen. Ja kun Kalle Koskinen loukkaantui, niin Kevin Kantee on hyvä liigatason korvaaja, ja koeajan ansiosta pelaajasta on helppo päästä eroon. Mutta jos on varaa hankkia tällaisia korvaajia, niin miksi sitten sitä Immosen jättämää Mustan Aukon kaltaista tyhjiötä ei edes yritetä korvata? Ja vielä, yhtä varmasti kuin talvi yllättää autoilijat, niin Blues kärsii loukkaantumisista. Onko Espoon vedessä jotain vikaa, kun porukkaa menee aina sairastuvalle. Petrit Kokko ja Lammassaari olivatkin jo telakalla, ja nyt joukon jatkoksi lähti Jaakko Uhlbäck puoleksitoista kuukaudeksi. No saavatpa nuoret ainakin peliaikaa Espoossa. 

Rengas

Kaikkea ei oltukaan nähty. Ottelun jälkeen palasin kotiin tyytyväisenä voitosta ja sitten huomaan katsoa Ässät - Pelicans ottelun mediatilaisuuden. Mika Toivola laittoi mikroauton renkaan pöydälle ja sanoi, että se on heitetty päin apuvalmentaja Pasi Nurmista. Ajankohdasta ja paikasta mihin se on osunut tuntuu tosin vieläkin olevan vaihtelevaa tietoa. 

Mika Toivola ja illan tähti

Itse seurasin ottelua vain pari metriä Pelicansin vaihtoaition takana, mutta en siitä huolimatta huomannut syystä tai toisesta tuon renkaan heittämistä. Kyseessä on kuitenkin melkoisen iso esine, joten ihmettelen itsekin miksen huomannut koko rengasta missään vaiheessa. Harvinaisen harva ihminen itse asiassa edes näki koko heittämistä, joten mietin pitkään, että onko koko rengasta edes heitetty sinne vaihtoaitioon. Kuitenkin ennen pitkää tapaukselle tuli pari silminnäkijää, joten kai se on pakko uskoa, että rengas on oikeasti sinne Pelicansin vaihtoaitioon heitetty. Ilmeisesti heitto lähti viitisen metriä aition reunasta ja lensi ilmojen halki lopulta ainakin lähelle Nurmista.

Toivottavasti renkaan heittäjä tajuaa yön jälkeen sen, kuinka idioottimainen teko on heittää rengas vaihtoaitioon. Tuon kokoinen esine voi saada aikaiseksi melko pahaakin jälkeä. Teko oli törkeydessä aivan yhtä paha kuin Kari Sihvosen taklaus, joka koko tilanteen taisi aiheuttaa. Mahtaa olla mukava olo heittäjällä, kun tietää Ässien saavan tuosta vähintään sakkoja tai pahimmassa tapauksessa jotain extraakin. Toivottavasti syyllinen edes saataisiin kiinni. Jos noin tyhmän tempun menee tekemään, niin hallille ei pitäisi olla asiaa enää uudestaan, mutta taitaa olla liian vaativaa alkaa valvomaan porttikieltoa hallille.

Yksi asia pitää kyllä vielä korjata. Sitä rengasta ei tarvinnut edes salakuljettaa hallille. Noita renkaita on näkynyt jo hetken aikaa hallilla. Niitä nimittäin käytetään junnujen harjoituksissa, jossa kyseiset esineet pitää kiertää. Eri asia onkin sitten se, että miksi renkaat on säilytetty paikassa, josta ne on helppo ottaa.

44. kerta toden sanoo

No niin. Sanotaan heti, että päätin tehdä tästä aiheesta blogitekstin jo ennen tämäniltaista peliä. Katsoin nimittäin, että yllätyksekseni eräs Ässien puolustaja ei ollut vielä onnistunut tekemään liigamaalia, vaikka otteluita oli ollut takana jo 43 kappaletta. Ässät - Pelicans otteluun menin vain lähinnä ottamaan kuvan tästä pelaajasta. Ja sitten... no miksi tyytyä yhteen, kun voi tehdä kaksi. Ässien puolustaja Jesse Jyrkkiö teki liigauransa ensimmäiset maalit Niko Hovisen selän taakse.

Mutta tuo 44 ottelua (+ 4 karsintapeliä) on melkoinen summa Jyrkkiön tapaiselle pelaajalle. Myönnetään, että kyseessä on puolustaja ja myönnetään, että viime kaudella Jyrkkiö ei välillä päässyt pelaamaan juuri ollenkaan, vaikka olikin merkattu kokoonpanoon. Mutta Jyrkkiö on kuitenkin päässyt pelaamaan ylivoimaakin ja on rightin laukoja ja lisäksi uskaltaa välillä jopa laukoa. Ja silti kiekko ei ollut aiemmin mennyt maaliin asti. Lähellä olleita kun ei lasketa.

Mutta, Jyrkkiö on kaikesta huolimatta äärimmäisen potentiaalinen. Kiekolliset taidot ovat huikeaa luokkaa ja ei olekaan sattumaa, että hän on päässyt pelaamaan sekä alle 18-vuotiaiden, että alle 20-vuotiaiden MM-kisat. Ja A-junioreissa hän oli jo pari vuotta täysin kentän tapahtumia dominoiva puolustaja ja Ässien puolustuksen ehdoton ykkösmies Ässien A-junioreiden saadessa hopeaa kauden 2006-2007 päätteeksi. Kiekolliset taidot ja liike riittää hyvin liigatasolle. Mutta ei niin hyvää etteikö huonoakin. Fysiikka ei vieläkään tahdo riittää ja kaksinkamppailuissa ja omassa päässä Jyrkkiö ei ole parhaimmillaan. Lisäksi välillä hän antaa käsittämättömiä syöttöjä, mutta toisaalta onnistuessaan ne syötöt voivat välillä luoda maalipaikkoja yllättävänkin nopeasti.

Ehkä illan kaksi maalia avasivat ketsuppipullon ja seuraavia maaleja ei tarvitsisi odottaa toista 44 peliä. Nyt voidaankin sitten jäädä jännittämään, milloin HPK:n hyökkääjä Sami Lähteenmäki onnistuu tekemään uransa ensimmäisen liigamaalin. Nyt takana on 34 ottelua ilman maaleja. Tänään tuli syöttö, tulisiko ensi kerralla maali?

Muita huomioita ei tällä kertaa Porin ulkopuolelta juurikaan ole. Haluan toki mainita, että Ilveksen hankkima Junior Lessard näyttää varsin pätevältä vahvistukselta liigaan. NHL:ssäkin pelejä on alla miltei 30. Ja Mikael Granlundkin on piste per ottelu tahdissa, kuten eräs kaverini muisti todeta. Niin ja Porissa... Pelicansin Kari Sihvonen taklasi törkeästi viisi sekuntia ennen loppua Ässien Dan Iliakisia selkään. Ihme jos siitä tilanteesta ei tule useampaa ottelua pelikieltoa. Pasi Nurminenkaan ei muistanut, missä pelataan, sillä Porin seisomakatsomon provosointi on varsin idioottimainen temppu. Porilaiset kun saavat provosoinnista vain lisää virtaa.

Ai niin. Mitkä ovatkaan Jyrkkiön pisteet tällä kaudella. Meinasikin unohtua mainita, että Jyrkkiö on tehnyt kahdeksassa ottelussa tehot 2+6=8 ja sillä irtoaa puolustajien pistepörssin seitsemäs sija pari ottelua muita vähemmän pelanneena. Ja tehotilastokin on yhden plussalla. Ei hullummin.

NHL tulee Suomeen!

NHL-kausi alkoi jo eilen, mutta kirjoitus tulee vasta tänään. Syy on hyvinkin yksinkertainen. Suomessa pelataan NHL:ää vasta tänään ja homma jatkuu vielä huomenna. Hartwall Arena muuttuu näin pariksi päiväksi NHL-kaukaloksi ja siellä pelataan maailman kovatasoisinta liigaa, kun Florida Panthers ja Chicago Blackhawks kohtaavat Helsingissä. Rehellisesti sanottuna oli jo aikakin, että NHL:ää pelataan Suomessa, sillä näitä kauden ensimmäisiä otteluita olikin jo pelattu ties missä, mutta ei niin perinteisessä kiekkomaassa kuin Suomessa. Mutta nyt se virhe on korjattu, joten sen kunniaksi katsotaanpas vähän illan joukkueita.

Florida Panthers on paperilla NHL:n heikoimpia joukkueita. Viimeksi kaudella 1999-2000 (!) playoffeihin päässyt joukkue saa venyä parhaimpaansa myös nyt alkavalla kaudella, mikäli haluavat menestyä. Niin ja hävisihän se joukkue myös Tapparalle, mutta voitti sentään edes Jokerit. Panthersin kokoonpanoista tutuimmat nimet Suomalaisille ovat NHL-tason ykkösmaalivahti Tomas Vokoun, joka ei tosin HIFK:ssä onnistunut työsulkukaudella. Lisäksi nimet Ville Koistinen ja Alexander Salak löytyvät kokoonpanosta. Muista nimistä maininnat ansaitsevat puolustuksen avainpelaajat Bryan McCabe, Jordan Leopold ja Keith Ballard, sekä nuori venäläislupaus Dmitri Kulikov, joka valitsi jo viime vuonna Kanadan juniorisarjat Venäjän sijaan. Hyökkäyksessä eniten potentiaalia on ykkösketjun David Boothilla, Stephen Weissilla ja Nathan Hortonilla, joista kukaan tosin ei ole mikään tähtipelaaja.

Chicago Blackhawks hävisi myös eurooppalaiselle joukkueelle, kun Zürich Lions yllätti Blackhawksin Victoria Cupissa. Siitä huolimatta Chicago lienee yksi vahvimpia NHL-joukkueita alkavalla kaudella, sillä menetykset olivat pieniä ja viime kaudellakin joukkue ylsi konferenssifinaaliin. Joukkueen tunnetuimmat pelaajat lienevät maalivahti Cristobal Huet, sekä nuoret tähdet, eli Jonathan Toews ja Patrick Kane. Maininnan arvoisia ovat toki myös puolustajat Brian Campbell, Duncan Keith ja Brent Seabrook, sekä hyökkääjät Patrick Sharp, Andrew Ladd, Dustin Byfuglien, John Madden ja viime vuonna yllättäen 53 pistettä ja ehdokkuuden vuoden tulokkaaksi saanut Kris Versteeg. Kakkosmaalivahtina toimii suomalaisvahti Antti Niemi, joten maalivahtiosasto näyttää varsin hyvältä.

Laitetaan vielä ennakoidut ketjukokoonpanot näkyville. Koistinen ja Salak eivät taida valitettavasti pelata, mutta muutoksia voi vielä toki tulla ennen iltaa.

Chicago Blackhawks:

Byfuglien-Toews-Kane
Ladd-Bolland-Sharp
Versteeg-Madden-Eager
Kopecky-Fraser-Brouwer

Keith-Seabrook
Campbell-Hjalmarsson
Barker-Sopel

Huet
Niemi

Florida Panthers:

Booth-Weiss-Horton
Stillman-Reinprecht-Frolik
Dvorak-Campbell-Olesz
Repik-Kreps-Matthias

Ballard-Leopold
McCabe-Allen
Seidenberg-Kulikov

Vokoun
Clemmensen

Urheilukanava tekee myös kulttuuriteon ja näyttää nämä ottelut peräti ilmaiseksi. Tämän illan pelin turhat ennakkolöpinät alkavat kello 18.30 ja kisastudiot voi laittaa viimeistään pystyyn kello 19, jolloin kiekko putoaa jäähän ja NHL-ottelu alkaa. Muistakaa katsoa ottelu, sillä maailman parasta liigaa ei Suomen televisio kovin usein näytä!

SM-liigassakin vaihteeksi on tapahtunut. JYP otti kauden toisen voittonsa ja samalla ilmoitti yhdestä kovimmista hankinnoista tällä kaudella. Steve Kariya vahvistaa loppukauden ajan JYP:iä. Arvoa nostaa vielä se, että mies on osoittanut jo useaan otteeseen olevansa SM-liigassa kova pelimies ja juuri viime kaudella syntyi Hämeenlinnassa 21 maalia ja 54 pistettä. Onko tässä ratkaisu jyväskyläläisten maalinteko-ongelmaan? Ainakin se auttaa, mutta edelleen yksi asia jää mietityttämään. Kariya ei ole keskushyökkääjä, joten Immosen aukkoa hänkään ei täytä. Eli kuka tarjoilee Kariyalle ne maalipaikat? Luulen, että se on herra X, joka tulee lokakuun lopussa tai marraskuun alussa. Mutta sitä ennen JYP voi olla vieläkin ongelmissa. Niin ja Lahteenkin tuli jonkinlainen vahvistus, kun HIFK-taustainen puolustaja Juha Uotila tuli koeajalle Pelicansiin. Mies on pelannut viimeiset kaudet Pohjois-Amerikassa ja viime kausi kului AHL:ssä. Mielenkiintoinen hankinta ja onkin jännittävä nähdä mihin Juha pystyy Suomessa.