NHL:ää kotisohvalta

NHL-kausi on aluillaan ja katsottuja otteluita ei vielä juurikaan ole alla. Oikeastaan olen nähnyt vain ne kaksi Helsingissä pelattua Panthersin ja Blackhawksin välistä ottelua. Mutta nyt oli viimein aikaa sekä suomalaisen näkökulmasta katsottuna inhimilliseen aikaan tulleita otteluita. Niin... kyllähän se NHL on oma maailmansa. Olen nähnyt jo tällä kaudella KHL:ää, maaotteluita, SM-liigaa, Mestistä, A-junioreiden SM-sarjaa ja peräti yhden B-nuorten ottelun, mutta NHL on aina NHL. Peli on nopeaa, intensiivistä ja pelaajat ovat oikeasti äärimmäisen taitavia. Välillä on suorastaan uskomatonta, kuinka nopeaa peli on ja kuinka paljon pelaajilla on taitoa, ja samalla pelaajat ajavat suoraan kohti maalia. Ei siis ole oikeastaan ihme, että laitoin alkupaloiksi Boston Bruinsin ja lapsuuden suosikkijoukkueeni Colorado Avalanchen pelin päälle siirtyen tuntia myöhemmin oman NHL-suosikkini New York Islandersin ja Los Angeles Kingsin väliseen koitokseen.

Jaa miksi Islanders? Päädyin kolmeen syyhyn. Syy yksi on se, että sympatiat ovat jotenkin heikon puolella. Porin Ässiä seuranneena tietää miltä se tuntuu, kun menestyksen päivistä muistuttaa käytännössä vain rivi viirejä katossa. Islanders on esittänyt vuosikaudet hirveää konttausta ja pitkään aikaan ei valoa näkynyt tunnelin päässä. Varsinkaan, kun Islanders tunnetaan myös perin mielenkiintoisista kaupoista. Syy kaksi on oikeastaan se, että NHL:n ainoa ässäkasvatti Jesse Joensuu on Islandersin organisaatiossa ja pelasi viime kaudellakin 7 ottelua. Ja ennen Jesseä oli Masi Marjamäki, myös Porista. Ja kolmas syy löytyy viime vuoden varaustilaisuuden ykkösvarauksesta. Onhan se John Tavares perin mielenkiintoinen hahmo. Saa nähdä pystyykö Tavares vastaamaan huutoon. Potentiaalia ainakin on nousta aivan NHL:n huipulle. Siitä osoituksena Kanadan junioriliigojen parhaan pelaajan palkinto vuonna 2007 ja Gretzkyn maaliennätyksen rikkominen (70 maalia) samana vuonna. Viimeisissä nuorten MM-kisoissa Tavares pelasi myös vahvasti ja sai 15 pistettä ja valinnan parhaaksi pelaajaksi. Mutta onko Tavaresin aika vielä?

Joka tapauksessa otteluiden aikana tein ranskalaisia viivoja otteluiden kulusta. Sato oli normaaliin tapaan kiinnostava. Bostonin maalilla aloitti suomalaislupaus Tuukka Rask. Bruins sai heti ottelun alussa kolmas vastaan yksi hyökkäyksen, mutta ratkaisu oli laittaa kiekko Avs-puolustaja Brett Clarkin jalkaan. Pian Avalanchen maalivahti Craig Anderson torjui Bruins-pelaajan roikkukiekon vaivalloisesti olkapäällään ja hetken kuluttua vain Andersonin maila esti one-timer maalin synnyn. Avalanche iski heti ensimmäisellä ylivoimalla ja maalin sai Milan Hejduk. Pian David Jones laukoi, Tuukka Rask torjui kiekon eteensä ja Scott Hannan vei Avalanchen 2-0 johtoon. Tuukka Rask muutenkin päästi paljon kiekkoja eteensä ensimmäisen erän aikana. Anderson onnistui paremmin toisessa päässä, vaikka ottikin jäähyn kaadettuaan Marc Savardin maalinsa sivulla.

Ja itse pääruokaan. Islanders pelasi Kingsiä vastaan. Ensi alkuun huvitti jo Rob Schrempin pelaaminen ykkösketjussa. Mies kun ei mahtunut Edmonton Oilersiin. Ottelun alussa näkyi, että Sean Bergenheim on nopea pelaaja, joka saa pelkällä nopeudellaan tilanteita aikaiseksi, kun hän ajaa vielä suoraan maalille. Pian Kingsin Raitis Ivanavs ja Islandersin Joel Rechlicz tiputtivat hanskat, mutta tappelu muuttui enemmän halailuksi. Kings vyörytti miltei koko ensimmäisen erän, mutta viimeisellä viidellä minuutilla Islandersin Kyle Okposo ja Mark Streit saivat hyvät tilanteet. Ylivoimia ei erässä yllättäen nähty, mutta paitsioita sitäkin enemmän. Laukaukset Islandersille peräti 11-4! Toiseen erään tuli pirteä Los Angeles Kings, mutta kiekkoa ei saatu maaliin hyvistä paikoista huolimatta. Ja viimein 32 minuutin kohdalla tuli ensimmäinen jäähy, tietenkin Sean Bergenheimille. Ja kun kerran jäähyjen makuun päästiin, niin Kings otti jäähyn heti perään. Pian kuitenkin Anze Kopitar jatkoi pisteputkeaan ja vei Kingsin 1-0 johtoon. Ja ratkaisun makua alkoi olla ilmassa, kun Drew Doughty laukoi suoraan yläpesään ja tilanne olikin yhtäkkiä 2-0. Ja jotta Islandersin tilanne olisi entistäkin vaikeampi, niin silloin luonnollisesti kannattaa ottaa jäähy. Tosin Kingsin ylivoiman paras tilanne taisikin tulla Okposolle. Lopussa Islanders sai kirin poikasen aikaiseksi, mutta syystä tai toisesta paitsiosääntö oli monelle pelaajalle ilmeisesti täysin tuntematon. Siitä huolimatta kiekko kävi ensin tolpassa ja myöhemmin Matt Moulson teki kavennusmaalin Kyle Okposon käännön jälkeen. Mutta 2-1 jäikin lopputulokseksi, sillä Islanders ei saanut tasoitusta aikaiseksi ja Kingsin Ryan Smyth jäi myös senttien päähän tyhjästä maalista.

Islandersin tappiosta huolimatta illan antiin voi olla ihan tyytyväinen. Näin neljä erää erittäin viihdyttävää jääkiekkoviihdettä ja voinkin suositella jääkiekon ystäville NHL:n seuraamista suurella lämmöllä. Peli ei muuttunut 80 minuutin aikana missään vaiheessa tylsäksi. Ja lisäksi itse pidin Islandersin peli-ilmeestä ja peli tuntuikin kulkevan viime kautta paremmin. John Tavares sen sijaan oli aivan tavallinen kuolevainen. Tämän jälkeen varmaan käykin samalla tavalla, kuin tapaus Granlundin kanssa ja seuraavassa pelissä John Tavares valitaan ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Vielä ennen loppusummeria palataan hetkeksi vanhalle mantereelle. Venäläiset saivat vaihteeksi suuruudenhullun ajatuksen, jossa 56 joukkuetta pelaisi Euroopan laajuista liigaa. Vähemmän joukkueitakin varmaan riittäisi? Ei Euroopassa löydy laadukkaita pelaajia 56 joukkueeseen! Ja hyvä tuotakin on miettiä, kun tämänkin vuoden Mestarien liiga jäi pelaamatta. No onneksi CHL on ilmeisesti palaamassa kaudeksi 2010-2011. Suomessa taas JYP reagoi loukkaantumisiinsa. Onhan se hyvä, että kun Pekka Tuokkola loukkaantuu, niin tilalle otetaan laatuvahti Noronen. Ja kun Kalle Koskinen loukkaantui, niin Kevin Kantee on hyvä liigatason korvaaja, ja koeajan ansiosta pelaajasta on helppo päästä eroon. Mutta jos on varaa hankkia tällaisia korvaajia, niin miksi sitten sitä Immosen jättämää Mustan Aukon kaltaista tyhjiötä ei edes yritetä korvata? Ja vielä, yhtä varmasti kuin talvi yllättää autoilijat, niin Blues kärsii loukkaantumisista. Onko Espoon vedessä jotain vikaa, kun porukkaa menee aina sairastuvalle. Petrit Kokko ja Lammassaari olivatkin jo telakalla, ja nyt joukon jatkoksi lähti Jaakko Uhlbäck puoleksitoista kuukaudeksi. No saavatpa nuoret ainakin peliaikaa Espoossa.