Heti ensiksi haluan onnittella Leijonia. Suomi voitti ensimmäisen EHT-turnauksen sitten vuoden 2006 ja tämä oli vasta toinen voitto Venäjältä. Kaiken lisäksi voitto ei tullut edes parhaalla mahdollisella porukalla, sillä Karjala-turnauksessa Suomella oli varmasti kovempi joukkue kuin Venäjällä ja puolustuksesta puuttui nytkin nippu todella kovia pelimiehiä. Nummelin ja Niskala joutuivat jättämään turnauksen väliin, mutta porukasta puuttui silti esimerkiksi Kukkonen, Seikola, viimeisestä ottelusta Väänänen ja henkilökohtaisista syystä Lehtonen. Sanotaan nyt vielä, että Suomi ei pelannut ehkä aivan yhtä hyvin kuin Helsingissä, mutta vaihteeksi on mukava voittaa vähän heikommallakin esityksellä. Joka tapauksessa nyt oli monelle pelaajalle viimeinen paikka vakuuttaa Jukka Jalonen paikasta Vancouveriin. Mutta muuttuiko tilanne miksikään?
Puolustuksessa on Vancouveriin menossa jo tietyt pelaajat, mutta Ossi Väänänen ja Petteri Nummelin kisasivat vielä lipusta Vancouveriin. Kun Nummelin loukkaantui jälleen Moskovan turnauksen alla, niin kisatoiveet tuntuivat pienentyvän, sillä Sveitsin liigassakin on jäänyt moni peli Nummelininlta tällä kaudella väliin. Mutta Väänänen ei ollut myöskään parhaassa iskussa Venäjällä, joten tilanne on vieläkin auki ja valinnat ratkaisee se, että millaista pelaajaa Jalonen kaipaa puolustukseen. Itse menisin Väänäsen kannalle, mutta päävalmentajahan sen päättää. Muu puolustus tai maalivahtiosasto ei taistellut paikasta Vancouveriin, mutta MM-kisoihin on vielä toiveita. Teemu Lassila, Iiro Tarkki, Juuso Hietanen, Mikko Mäenpää ja Tomi Pettinen esimerkiksi pelasivat kelvollisen turnauksen.
Hyökkäyksessä olikin vielä pelaajia, joilla oli oikeasti mahdollisuuksia päästä olympialaisiin. Lähimpänä paikkaa kaavailuissa oli, ja on vieläkin, Ville Peltonen. Turnaus oli miehellä jälleen hieman kaksijakoinen. Tshekkiä ja Venäjää vastaan Peltonen ei ollut taaskaan parhaimmillaan, mutta jostain syystä Ruotsia vastaan kulkee perinteitä kunnioittaen erinomaisesti. Mutta Peltosen ongelma on Vancouveria ajatellen se, että kolmeen ensimmäiseen ketjuun on ilman loukkaantumisia parempia pelaajia ja neljänteen ketjuun ei Peltosta kannata laittaa. Näytöt eivät aivan riitä tällä hetkellä paikkaan kolmeen ketjuun olympialaisissa, mutta MM-kisoissa kylläkin. Peltonen tosin kannattaa ottaa mukaan, mikäli Jalonen kuvittelee Suomen pelaavan Ruotsia vastaan tärkeissä peleissä, sillä niissä Peltonen tuntuu takovan pisteitä liukuhihnalta.
Jarkko Immosen kohtalo on hieman samankaltainen. Immonen on antanut Euroopassa sellaiset näytöt, joita parempia ei oikeastaan voi antaa. Kausi Venäjällä on sujunut mahtavasti ja kummassakin EHT-turnauksessa (Suomi & Venäjä) Immonen on ollut paras suomalaishyökkääjä. Immosen kannalta on valitettavaa, että pelipaikka maajoukkueessa on keskushyökkääjä ja jo nyt kolmessa ensimmäisessä ketjussa vähintään yksi sentteri (todennäköisesti Filppula tai O.Jokinen) pelannee laidassa. Neljänteen ketjuun parempi vaihtoehto on puolustustaitojensa vuoksi Niko Kapanen, vaikka muuten Kapasen kausi onkin sujunut Immosta paremmin. Tosin Immosen voisi ottaa mukaan vaikkapa 13. hyökkääjäksi, sillä hän on pelannut tällä kaudella laidalla, joka on merkki monipuolisuudesta.
Hyviä näyttöjä antoi myös kaksikko Leo Komarov - Antti Pihlström. Kumpikin pelasi energisesti ja teki sitä, mitä osaavat parhaiten. Kumpikin teki töitä, riisti kiekkoja, taklasi vastustajaa ja hiillosti heitä tekemään vääriä ratkaisuja. Olympialaisissa heitä tuskin tullaan näkemään ilman Jarkko Ruudun loukkaantumista, mutta kisapassi MM-kisoihin voidaan leimata jo nyt. Lisäksi olenko ainoa, kenen mielestä Jukka Hentunen parantaa tahtiaan mitä pidemmälle kausi etenee? Alkukausi SM-liigassa oli vaikea, mutta nyt on mennyt liigassakin paremmin. Ja varsinkin Ruotsia vastaan Hentunen oli koko ajan vaarallinen ja uskalsi pitää kiekkoa ahtaassakin paikassa. Lisäksi nopeus ei ole vielä ratkaisevasti näköjään pienentynyt. Hentunen tavoitteleekin selkeästi MM-paikkaa.
Ja kun olympialaisista puhuttiin, niin laitetaan vielä loppuun oma näkemys joukkueesta tällä hetkellä. Suluissa ovat varamiehet, jotka paikkaavat loukkaantumisia.
Maalivahdit:
Niklas Bäckström - Minnesota Wild
Miikka Kiprusoff - Calgary Flames
Antero Niittymäki - Tampa Bay Lightning
(Tuukka Rask - Boston Bruins, Pekka Rinne - Nashville Predators)
Puolustajat:
Lasse Kukkonen - Avangard Omsk (KHL)
Sami Lepistö - Phoenix Coyotes
Toni Lydman - Buffalo Sabres
Joni Pitkänen - Carolina Hurricanes
Sami Salo - Vancouver Canucks
Kimmo Timonen - Philadelphia Flyers
Ossi Väänänen - Dinamo Minsk (KHL)
(Petteri Nummelin - HC Lugano (SUI), Anssi Salmela - Atlanta Thrashers )
Hyökkääjät:
Sean Bergenheim - New York Islanders
Valtteri Filppula - Detroit Red Wings
Niklas Hagman - Toronto Maple Leafs
Jarkko Immonen - Ak Bars Kazan (KHL)
Jussi Jokinen - Carolina Hurricanes
Olli Jokinen - Calgary Flames
Niko Kapanen - Ak Bars Kazan (KHL)
Mikko Koivu - Minnesota Wild
Saku Koivu - Anaheim Ducks
Antti Miettinen - Minnesota Wild
Jarkko Ruutu - Ottawa Senators
Tuomo Ruutu - Carolina Hurricanes
Teemu Selänne - Anaheim Ducks
( Mika Pyörälä - Philadelphia Flyers, Ville Peltonen - Dinamo Minsk (KHL), Petteri Nokelainen - Anaheim Ducks, Leo Komarov - Dynamo Moskova (KHL) )
Ja näillä voikin hyvin mielin lähteä tavoittelemaan kultaa Vancouverista!
Lähetyksen lopuksi voisi vielä mainita erään asian juniorimaajoukkueiden rintamalta. Suomen nuorimmat juniorit (U16) pelasivat juuri neljän maan turnauksen Ruotsin, Tanskan ja Norjan kanssa. 6-1 ja 8-0 voitot Tanskasta ja Norjasta tuskin yllättivät, mutta myös Ruotsi kaatui. Ja peräti lukemin 8-3! Tämä ei ole ollut kovinkaan tavallista juniorimaajoukkueiden kanssa viime vuosina, kun välillä Saksa ja Sveitsikin ovat tuottaneet ongelmia. Hyvä näin. Lisäksi huomioitavaa on se, että tässä ikäluokassa on myös useampi isokokoinen kaveri, joten mahdollisuuksia voi olla pitkälle. Turnauksessa suomalaisista eniten pisteitä keräsi tehot 2+4 tehnyt Teuvo Teräväinen. Oskari Lehtinen, Topi Nättinen, Olli Määttä ja Ville Pokka ylsivät viiteen pisteeseen. Monesti ikäluokan lupaavimpana World Hockey Challengeen lähtevän puolustaja Rasmus Ristolaisen ohella pidetty Kalle Torniainen ei yltänyt parhaimpaansa, mutta ymmärtääkseni hän ei ollut aivan täydessä kunnossa. Mutta näköjään pojan ei tarvinnut edes olla täydessä iskussa. Ehkä junioreista on sittenkin vielä tulossa lupaavia pelaajia Mikael Granlundin jälkeenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti