Urhot

Tämä on tarina urhoollisista ihmisistä. Ihmisistä, jotka tulivat pelastamaan SM-liigan televisio-oikeudet haltuunsa, kun kilpailuvirasto totesi ison pahan Canal+:n olevan liian iso ja paha. Kiiltävissä sotisovissaan urhot kuitenkin pelastivat tv-oikeudet. Ja vaikka matka oli pitkä ja täynnä vaaroja, esimerkiksi Viestintävirasto nimeä kantavan mörrimöykyn muodossa, niin lopulta urhot saapuivat kaupunkiin ja alkoivat lähettää kolmea SM-liigan ottelua viikossa.

Urhot olivat bisnesmiehiä, mutta hivenen hätäisiä. Bisnes kasvoi valtavasti. SM-liigan lisäksi urhot alkoivat hoitaa myös jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa ja ties mitä muuta. Seuraavaksi tulee mukaan varmaan jo hevospoolo. Urhot itse eivät huomanneet muuttuneensa isoksi ja pahaksi. Tai tiedä häntä, ovatko he isoja ollenkaan. He kuvittelevat itsestään liikoja. Samaan aikaan kun urhojen tarjoama valikoima kasvoi, niin aika ei riittänytkään asioiden perinpohjaiseen hoitoon. SM-liigassakin pyörivät samat pelaajaprofiilit pelistä toiseen. Välillä ei edes pelin tarvitse olla sama. Mutta ihan sama. Bisnes on bisnestä ja rahaa tulee. Urhot saavat varsinkin rahaa Urho Playn kautta verkosta. Paha vain, että verkko on usein ihan solmussa ja ihmiset tuntevat heittäneensä rahansa toivomuslähteeseen toivoen, että jos tällä kertaa tulisi toimiva lähetys. Tiedotuskin toimii vähän miten sattuu. Urhoille ei ole tullut mieleen heidän upeassa norsunluutornissaan, että tavallinen kansa haluaisi ehkä joskus tietää, mikä ottelu tv:stä tulee.

Tältä näyttää monen porilaisen televisio Urhon pelien aikana

Urho Total on erinomainen asia. Mahdollisuus katsoa jokainen ottelu on upea. Vierasmatkalle kun harvoin tulee lähdettyä. Ja minä, kuten urhotkin tietävät sen, että osa satunnaiskatsojista katsoo nyt pelit kotonaan ja samalla katselee jääkiekkoa aiempaa enemmän. Ehkä he vielä tulevat hallille. Mutta entä se tavallinen Urho? Se, mikä tulee tavalliseen antenni- tai kaapeliverkkoon? No laatuhan on romahtanut, samat jutut tulevat jokaisella erätauolla ja joku Petteri Nokelaisen pelaajaprofiili alkaa olla jo hivenen kulutettu juttu. Huono asia on myös otteluiden epätasainen jakautuminen joukkueiden välillä. Tämä taulukko on Jatkoajan keskustelupalstalta ja siinä saattaa olla pieniä heittoja väärien laskutoimitusten ja otteluiden muutosten takia. Joka tapauksessa hyvän kuvan se antaa. Urholla näytetyt pelit joukkueittain 6.11 saakka:

Jokerit 7 kertaa
JYP 6 kertaa
HIFK, Kärpät, Pelicans 5 kertaa
Lukko, Blues, SaiPa, HPK 4 kertaa
Ilves, TPS, KalPa 3 kertaa
Tappara ja Ässät 2 kertaa

Mahtaa Porin ulkopuolella asuvat Ässien kannattajat olla innoissaan, että Ässien pelejä ei näytetä. Tapparan etäkannattajat tuskin myöskään ovat erityisen ilahtuneita. UrhoTV:n tilaus ollaan varmaan uudistamassa ihan ilman miettimistä. Enkä usko, että moni muukaan kovin innoissaan on, kun JYPin tai Jokereiden matsi tulee jälleen kerran.

Urhojen kannattaisi miettiä kuvionsa vielä uudelleen, tai tavallinen kansa ei pian maksakaan veroäyrejään urhoille.

Aidon jääkiekon äärellä

En uskonut vielä aamupäivällä, että katsoisin illalla jääkiekkoa. Mutta käydessäni entisessä kotikaupungissani Harjavallassa suunnitelmat muuttuivat. Harjavallan Kuparikiekko eli KuKi on selkeästi panostanut ja oli hankkinut mainoksia tienvarteen. Samalla huomasin, että KuKi pelaa illalla kello 18.15. Sarjataso oli III-divisioona ja vastassa oli ParSport.

Harjavallan jäähallista eli Puustelli Areenasta on ylellisyys kaukana. Se on perinteisen oloinen pieni halli. Se on kylmä ja vaatetta saa olla rutkasti päällä, jos siellä haluaa pysyä lämpimänä. Pukukopit ovat suoraan vaihtoaitioiden takana. Katsomossa ei ole todellakaan mitään kuppi-istuimia, vaan katsomon virkaa toimittaa yksi iso puinen katsomo, joka on päällystetty joillain vanerilevyillä. Hallin yläosassa on pieni, mutta lämmitetty kahvio, josta saa kahvia, teetä, karkkia ja muuta vastaavaa. Alhaalla kaukalon vieressä myytiin makkaraa. Hommaa pyöritetään täysin vapaaehtoistoiminnalla. Kuvaavaa on se, että kuuluttaja pyysi paria vapaaehtoista avaamaan jäähyaition ovia. Onneksi useampi vaahtosammuttimen kokoinen poika meni innoissaan jäähyaitioon. Ja kun jäähyaitiossa oli joku pelaaja, niin totta kai pelaajan kanssa oli päästävä juttelemaan.

Yleisö oli myös kaukana Porin Isomäestä ja tunnelma oli kaukana 5500 ihmisen luomasta tunnelmasta. Yleisöä oli paikalla parisataa ja sekin koostui lähinnä varmaan pelaajien vanhemmista, sisaruksista, kavereista, sekä seuran omista junioreista, jotka ylpeinä kantoivat Kuparikiekon värejä päällään. Mitään organisoitua kannustamista ei ollut. Tunnelmaan kuului lähinnä pari yksittäistä kehua, sekä hillityt taputukset maaleista, tai KuKin maalivahdin hyvästä torjunnasta. Kaikkein innostuneimpia taisivatkin olla nuo pienet juniorit, jotka ravasivat pitkin hallia selkeästi innoissaan käynnissä olevasta pelistä.

Pelaajat olivat kummallakin joukkueella todennäköisesti lähiseudulta kotoisin olevia poikia. Ainakin Kuparikiekon joukkueessa oli muutama pelaaja, jotka tunnistin harjavaltalaisiksi. Harvalla pelaajalla jos kellään on mahdollisuus olla mitään muuta kuin alasarjoissa pelaava kiekkoilija. Mitään kunnon korvausta tuosta pelaamisesta tuskin tulee. Eiköhän pääsyy pelaamiseen ole pelkästään se, että tykkää pelata. Se näkyi myös ottelun tasosta. Taktisia hienouksia pelissä ei nähty, kun perusjututkin unohtuivat ajoittain. Laukaukset ja syötöt eivät olleet mitään erityisen hyviä. Ja näkymätön mies otti näköjään suurta roolia. Kyseinen kaveri kun oli usein taklauksen kohteena, tai sitten kampitti usein muita pelaajia. Ihme kyllä näkymätön mies ei saanut jäähyä. Taisi jäädä kaveri tuomareilta huomaamatta. Mutta vastapainoksi puutteelliselle taidolle vauhtia ja taistelua kyllä riitti alusta loppuun. Tilanteet pelattiin loppuun saakka. Ja kyllä pelissä hyviäkin suorituksia nähtiin ja esimerkiksi KuKin Jarkko ja Erno Järvistö olivat varsin näppäriä kiekkoilijoita.

Pelin voitti muuten KuKi numeroin 4-3. Vieläpä ihan ansaitusti, sillä KuKi kyllä hallitsi peliä. Samalla Kuki nousi lohkossaan neljän parhaimman joukkoon.

Leime lähti, miten käy TPS:n?

Keskiviikkona TPS päätti lopulta antaa potkut valmentaja Heikki Leimeelle. Tekosyyt oli käytetty. Enää ei voinut laittaa huonoja peliesityksiä European Trophyn, pelaajien tai huonon onnen piikkiin. 13 tappiollista ottelua peräkkäin on jo niin paljon, että valmennuksen on syytä katsoa peiliin. Suurin kysymys olikin, että miksei tuota ratkaisua tehty jo aiemmin. MTV3:n mukaan entinen kakkosvalmentaja Riku-Petteri Lehtonen olisi nostettu nyt sitten päävalmentajaksi.

TPS:n kompurointi oli kyllä uskomatonta. Viime kauden mestari pelasi hyvän harjoituskauden, mutta SM-liigassa peli ei lähtenyt kulkemaan ollenkaan. Aluksi selitykset European Trophyn aiheuttamasta rasituksesta ja pelaajien loukkaantumisesta olivat uskottavia. Kuitenkin aikaa kului ja pelaajat tekivät paluun sairastuvalta. Silti pelit päättyivät tappioon. Eikä TPS ole niin huono joukkue nimilistaltaan, että tappioita pitäisi tulla noin paljoa. Kokoonpanoja vertaillessa TPS on ainakin liigassa keskitasoa. Ongelmat kulminoituivatkin siihen, että pelitapa ei toiminut edes vähää alusta ja joitain pelaajia ei näyttänyt yksinkertaisesti kiinnostavan. Marko Kivenmäeltä tuota Porin aikojen perusteella saattoikin odottaa, mutta miten Antti Erkinjuntti tai Joonas Järvinen voivat ottaa viime kevääseen verrattuna noin hurjasti takapakkia?

Tältä on näyttänyt turkulaisten alkukausi

Nyt Leime on poissa ja tilalla Riku-Petteri Lehtonen. Mutta onko Lehtonen lopulta oikea valinta? Nykypäivänä valmentaminen on tiimityötä. Vaikka päävalmentaja onkin vastuussa ja tekee isoja linjoja, niin myös kakkosvalmentajalla on yleensä tärkeä rooli valmennuksessa. Lehtonen on itse myös ollut osasyyllisenä tuossa 13 ottelun tappioputkessa ja se tiedetään myös pukukopissa. Se on suuri kysymys, että riittääkö pelkkä Leimeen poistuminen nostamaan TPS:n takaisin voittavaksi joukkueeksi. Mutta tuohon kysymykseen saadaan vastaus seuraavien kuukausien aikana. Joka tapauksessa TPS on jo nyt 13 pistettä pudotuspeliviivasta ja se on tappioihin tottuneelle joukkueelle kova pistemäärä kirittäväksi.

TPS palasi eilen voittokantaan. Tappara kaatui jatkoajalla 6-5. Myyntihuhujen kohteeksi joutunut Erkinjuntti teki kaksi maalia. Entä jos tästä alkaisi uusi nousu?

Kuukauden juniori: Oskari Lehtinen

Oskari Lehtinen - TPS 
183 cm / 83 kg
Syntynyt 9.2.1994 Turussa
Kasvattajaseura: TPS

Lehtinen kuuluu oman ikäluokkansa vakiokalustoon. Eikä ihme, sillä Lehtinen oli keväällä 2009 Pohjola-leirin tähdistökentällisessä. Lehtinen on pelannut oikeastaan koko ajan vanhempia pelaajia vastaan, joten perusedellytykset pitäisi olla kunnossa. Ja nuorisomaajoukkueissakin on tullut tulossa. Viime kaudella yhdeksässä U16-pelissä syntyi seitsemän pistettä. Ja nyt on auennut jo paikka A-junioreista.

Lehtisen luistelu on jotenkin suomalaiselle isolle pelaajalle tyypillistä. Periaatteessa luistelu on ihan hyvää, mutta hieman tehotonta se on. Vauhtiin päästessään nopeutta kyllä löytyy, mutta kiihtyvyys on varsin heikkoa. Sellainen terävyys puuttuu luistelusta kokonaan. Sivuttain Lehtinen tosin luistelee melko hyvin. Toki täytyy muistaa, että suurin osa muista pelaajista oli Lehtistä vanhempia, joten luistelu saattaa vielä parantua merkittävästi.

Mailankäsittely on kyllä ihailtavaa. Nuoreksi pelaajaksi Lehtisellä on todella pehmeät kädet ja hän haluaa käyttää taitojaan. Myös syöttöjen vastaanotto oli moneen muuhun pelaajaan nähden aivan eri tasolla. Mutta sen sijaan omat syötöt jäivät hämärän peittoon. Useimmiten Lehtinen menetti kiekon kuljetuksiensa jälkeen ennen kuin pääsi syöttämään. Ja jos hän pääsi syöttämään, niin syötöt olivat sellaisia perusjunnun syöttöjä. Rannelaukaus sen sijaan on melko hyvä. Ainakin tämän otannan perusteella laukaus menee melko hyvin minne pitääkin ja kyllä siinä jotain voimaakin on takana. Tosin ei se laukaus nyt kuitenkaan ollut mikään maaginen, mutta kuitenkin kohtuullisen hyvä.

Lehtisen pelissä huomattava seikka oli sijoittuminen. Lehtinen on selkeästi hyödyllinen pelkästään hyökkäävässä roolissa. Nimittäin puolustuksessa Lehtinen ei kovin alas mennyt ja kovin montaa kiekonriistoa tai syötönkatkoa ei ottelussa tullut. Lehtinen enemmänkin vain oli omassa päässä tilanteen ulkopuolella. Hyökkäyspäähän hän sen sijaan on vaarallinen. Kun hyökkäykseen lähdetään, niin Lehtinen teki kyllä silloin paljon töitä. Nuori hyökkääjä uskaltaa kuljettaa kiekkoa ja uskaltaa haastaa vastustajia. Pelirohkeus on junioriksi siis todella hyvällä tasolla. Lisäksi sen huomasi todella usein, että Lehtinen meni maalin eteen. Ilmeisesti hän haluaa olla maskimiehenä ja iskeä irtokiekkoja maaliin.

Erillisiä huomioitakin tuli tehtyä pari kappaletta. Taitaa nuorukaisen fysiikka ja tasapaino olla vielä hieman kesken. Lehtinen oli aika usein, pitkästä varrestaan huolimatta, jään pinnassa. Ehkä tuohonkin tulee parannusta, kunhan ikää tulee lisään. Ottelun aikana Lehtinen sai myös estämisestä jäähyn ja tuosta tulleella ylivoimalla Ässät teki maalin. Lisäksi Lehtinen pääsi ottelun toisessa erässä läpiajoon. Hän yritti harhauttaa maalivahtia ja kädet kävivät, mutta lopulta ratkaisevalla hetkellä kädet vähän jäätyivät. Mutta onhan tuo parempi yritys, kuin monen junnun onneton rääppäisy heti punaviivan jälkeen päin maalivahdin paidassa komeilevaa logoa.

Vahvuudet:

Mailankäsittely
Pelirohkeus

Heikkoudet:

Puolustustyöskentely
Kiihtyvyys

Yhteenveto:

Lehtinen on kohtuullisen potentiaalinen nuori hyökkääjä. Varsinkin ikäisekseen pelaa melko hyvin. Vahvuudet voivat viedä Lehtisen aika pitkälle. Minulle kuitenkin tulee mieleen Lehtisestä Jesse Joensuu hivenen lyhyempänä versiona. Halutaan ja uskalletaan haastaa vastustajia, mutta lopulta ei saada kuitenkaan mitään erityisen älykästä aikaiseksi. Taitotaso on kuitenkin melko hyvä. Luistelun kanssa täytyy kuitenkin tehdä vielä paljon töitä. Ja lisäksi puolustustyöskentelyn on parannuttava. Tuollaisella pelin ulkopuolella olemisella ei tule Pohjois-Amerikkaan pääsemään. Mutta SM-liigassa voi olla edessä hyvä tulevaisuus.

Joel Armia – Seuraava porilainen NHL:ssä?

Porissa on ollut viime aikoina suurena puheenaiheena 17-vuotiaan Joel Armian otteet Ässien paidassa. 17-vuotias nuorukainen on ollut nimittäin aivan liekeissä viimeisissä peleissä. Viiden viime pelin aikana on syntynyt neljä maalia ja neljä syöttöä, vaikka peliaika on usein alle 15 minuuttia. Hurja tahti noin nuorelta kaverilta. Suomalaisessa jääkiekossa ei vastaavaa lähihistoriassa ole kovin montaa kertaa koettu.

Harjoituskaudella Armia pääsi pelaamaan ensimmäistä kertaa miesten kanssa. Monelle jäi mieleen, kun Porissa Lukkoa vastaan Armia harhautti Lukko-puolustaja Jussi Pernaan niin tehokkaasti, että Pernaa ei taida vieläkään tietää missä kiekko on. Harjoitusottelut menivät hyvin ja kauden alkaessa paikka löytyi Tuomas Huhtasen ja Severi Sillanpään viereltä. Väläyttelyistä huolimatta kahdessa ensimmäisessä ottelussa ei tullut pisteitä, vielä. Vähän ajan kuluttua kutsu kuitenkin kävi uudestaan Ässien matkaan ja neljännessä pelissä aukesi ketsuppipullo. Helsingissä pelattu HIFK-ottelu oli Ässien kannalta synkkä. Ykkösketjussa pelannut Patrick Yetman ajettiin vielä ulos ja tilalle nostettiin nuori Joel Armia. Armia kiitti ja teki upean maalin. Siitä peli lähtikin kulkemaan. Kärppiä vastaan syntyi maali, kun porilainen katkaisi syötön vastustajan puolustuspäässä ja laukoi kiekon maalin perukoille. Tuossa ottelussa tuli myös kaksi syöttöpistettä. Bluesia vastaan Armia antoi hienon syötön Jesse Jyrkkiön maalille. Tapparaa vastaan tuli syöttöpiste, kun Armian laukoman kiekon iski verkon perukoille Tuomas Santavuori. Ja KalPaa vastaan Armia teki kaksi maalia laukomalla kiekon tarkasti ylänurkkaan.

Armian kehitys on kyllä ollut huimaa, suorastaan käsittämättömän nopeaa. Vielä vuosi sitten tämä kaveri pelasi B-junioreissa SM-karsintaa. Puoli vuotta sitten hän pelasi A-nuorissa, mutta heikko luistelu esti vielä kovemmat tehot, kuin 21 pistettä 27 ottelussa. Nyt tämä kaveri on takonut kahdeksassa SM-liigan ottelussa yhtä monta pistettä. Siis kaveri, joka pelasi vielä vuosi sitten B-junioreissa, tekee miehiä vastaan valtakunnan korkeimmalla tasolla pisteen per ottelu! Kehitystä kuvaa hyvin luistelu. Viime kaudella oman ikäisiään vastaan luistelu oli ihan hyvällä mallilla, mutta A-nuorissa Armia oli selkeästi turhan hidas. Nyt sama kaveri luistelee miehiä vastaan SM-liigassa, eikä jää turhan paljoa edes jälkeen!

Luistelu on silti vieläkin Armian heikkous. Luistelu on parantunut toki huimasti, mutta terävyyttä saisi olla vieläkin enemmän. Vuoden päästä tilanne voi toki olla erilainen. Puolustuspäässäkään Armia ei ole vielä mikään erinomainen, vaikka karvaakin jo nyt ajoittain varsin hyvin. Ja pientä junnumaisuutta on vielä havaittavissa ja ajoittain Armia tekee vielä huolimattomia ratkaisuja. Tuohon lääkkeenä on kokemus. Suurin yksittäinen heikkous on onneksi vielä korvattavissa. Vaikka porilaislupaus onkin 192-senttinen, niin massaa on vielä melko vähän. Kun tuohon pakettiin tulee vielä lihaa luiden ympärille, niin silloin on moni ihmeissään. Varsinkin, kun vahvuudet ovat aivan huikeita.

Armia on nimittäin todella taitava, älykäs ja maaleja tekevä pelaaja. Ikäisekseen hänellä on kyllä huima taitoarsenaali ja hän uskaltaa myös käyttää sitä. Jo junnuissa huomasin, että hän kykenee haastamaan vastustajat erinomaisesti ja tuo vahvuus on vain korostunut liikkeen parantuessa. Olen tällä kaudella nähnyt jo monta kertaa tilanteen, jossa Armia tekee harhautuksen ja menee vastustajasta heittämällä ohi. Muutenkin taidot ovat hyvällä tasolla. Syöttäminen, syötön vastaanotto, laukominen ja kiekon suojaaminen ovat kaikki jo nyt hyvää liigatasoa. Ja itse pidän siitä, kuinka Armiasta huomaa, että hän haluaa maaleja. Hänellä on hyvä laukaus (ei toki mitään Teemu Pulkkisen tasoa) ja hän haluaa käyttää sitä. Lisäksi hän on hyvä maalinedustalla ja hän ottaa nopeasti irtokiekot. Armia ajaa usein maalille ja hän selkeästi ajattelee hyökkäystä siten, että nyt luodaan tekopaikka ja käytetään se hyödyksi.

Tämän takia Armia on noussut nopeasti liigatasolle ja on ihme, jos nuorten MM-kisat eivät kutsu vuodenvaihteessa. Sen matkan peruuntumiseen aletaan vaatia jo loukkaantumista, tai täydellistä hyytymistä. Tai sitten päävalmentajan sokeutta, kuten viime vuodenvaihteessa kävi Erik Haulan kanssa. Suomessa ei ole montaa nuorta pelaajaa, joissa yhdistyvät maalintekopotentiaali, taito ja iso koko. Ja kun tällaisilla esityksillä nuorten kisat kutsuvat selkeästi alaikäisenä, niin NHL:n kykyjenetsijät kiinnostuvat entisestään. Jo nyt Armian nimi on korostettu monen joukkueen papereissa. Entä jos hän pelaa koko loppukauden SM-liigassa ja pelaa vielä hyvin nuorten MM-kisoissa? NHL-varaus on tulossa, se alkaa olla varmaa. Pian ei tarvitse edes miettiä, että viekö hän Jesse Joensuun ennätyksen pienimmällä numerolla varattuna porilaiskiekkoilijana(60. varaus). Pian kysymys on enää se, että kuinka aikaisin Armia varataan. Ensimmäinen varauskierros on nimittäin tämän hetkisellä tilanteella täysin realismia.

Lopuksi vielä huomautus, että käsittelin Armiaa jo tammikuussa. Jos jotain kiinnostaa, niin käykää tsekkaamassa tämä kirjoitus: http://quethas.blogspot.com/2010/01/porin-seuraava-huippulupaus.html. Ihan puskista Joel Armia ei siis minulle tullut, mutta tällainen menestys pääsi silti yllättämään. Ja se on jo suomalaisen jääkiekon kannalta positiivinen asia!

Lätkäblogistin päiväkirja

Katselin tuossa viime viikon lopulla, että aika lätkäpainotteinen viikko on edessä. Siksipä päätin ihan kokeilumielessä tehdä tällaisen päiväkirjatyylisen raapustuksen, jossa kirjoittelen (lähes) päivittäisiä ajatuksia muutamalla rivillä.

Lauantai 2.10 klo 12.26

Valmistautuminen illan otteluun on jo käynnissä. Porista on lähdössä bussi kohti Helsinkiä. Luvassa on HIFK – Ässät. Odotukset ovat korkealla. Ässien alkukausi on ollut hyvä ja HIFK sekä Ässät ovat usein tarjonneet todella viihdyttävän ottelun. Vielä kun saisi kokoonpanot illan peliin. Aamulla katsoin, että miten porilaiset pärjäsivät NHL:n harkkapeleissä. Jesse Joensuu teki maalin. Hieno homma! Jussi Rynnäs taas päästi liikaa maaleja. Ei niin hyvä homma. Nyt kuitenkin lopullinen valmistautuminen illan peliin alkaa!

Sunnuntai 3.10 klo 2.16

Kävin katsomassa pelin HIFK – Ässät. Nyt saavuin kotiin. Itse pelin kuvailisin yhdellä lauseella. Tuskin kannattaa pariin viikkoa istua, koska perse voi olla tuon jälkeen hivenen kipeähkö.

Sunnuntai 3.10 klo 18.39

Tuli taas mietittyä, että miksi sitä edes vaivautuu jäähallille. Ässien ja Pelicansin välinen nuorten SM-liigan peli oli varsinkin Ässiltä jopa nuorten SM-liigan tasolla ihmeellistä räpellystä. Pelaajat menivät ajoittain ihan minne sattuivat, syötöt menivät ties minne ja muutenkin peli oli varsin luokatonta. Pelicans pelasi kyllä Ässiä paremmin joukkueena ja olin varma, että Pelicans veisi pelin ja Ässät häviäisi viime viikkojen perinteiseen tapaansa. Onneksi Santeri Halme ja Santeri Lukka olivat eri mieltä ja pääasiassa heidän ansiostaan Ässät vei pelin jatkoajalla 5-4. Pelicansin Joonas Hurri on kyllä nuorten SM-liigan tasolle uskomattoman hyvä puolustaja. Ei ihme, että hän on ollut nuorten maajoukkueen mukana.

Maanantai 4.10 klo 20.39

Päivän suurin tapahtuma omalta osaltani oli ennakkoraportin tekeminen Jatkoajalle. Se taisi onnistua ihan kohtuullisesti. Sen jälkeen saikin keskittyä illan suureen ottelutapahtumaan. Joku Ilves - Minnesota Wild ei kiinnostanut vaan olin ihan oikeasti enemmän kiinnostunut SaPKon ja Kiekko-Laserin välisestä koitoksesta. SaPKossa pelailee pari entistä ässäjunnua, joita oli kiinnostava seurata. Iiro Vehmanen, Kim Virtanen ja Antti Uusitalo eivät kuitenkaan erityisemmin häikäisseet. Sen sijaan 19-vuotias Jesper Piitulainen on harvinaisen kiinnostava ja hyvä pelaaja. Pieni koko ei haittaa, kun vauhtia, taitoa ja pelisilmää löytyy. Nuorten MM-kisoihin olisi ovet avoinna normaalina vuonna helposti. Tämän vuoden laiturikalustolla se ei olekaan selvää. Joka tapauksessa uskon, että Piitulaisesta tulee ainakin Suomen tasolla kova tekijä. Itse pelin vei SaPKo 4-3 jatkoajalla. Ai niin ja Teemu Normio tulee Ässiin. Heh.

Keskiviikko 6.10 klo 8.25

Eilisilta oli vähän kiireinen. Ensiksi oli peli hallilla ja sitten otteluraportin kirjoittaminen. No kyllähän sitä mielellään lätkästä kirjoittaa. Ässien ja Kärppien välinen vääntö päättyi porilaisten voittoon numeroin 4-1. Ässien johtavat pelaajat olivat tehot 2+1 nakuttanut Tuomas Santavuori, ja vasta 17-vuotias suurlupaus Joel Armia. Armia saalisti tehot 1+2, ja oli muutenkin vaarallinen. Luistelu on kyllä viime keväästä ottanut huikeita harppauksia viime keväästä. Junnusarjan hitaasta luistelijasta on tullut jo liigatasolla ok-tason luistelija. Taitoa ja kokoa olikin jo ennestään. Huikea esitys tältä nuorukaiselta! Nuorten MM-kisat kutsuvat?

Keskiviikko 6.10 klo 21.40

Täytyy sanoa, että nyt alkaa tuntua viimeiset päivät. Neljästä viimeisestä illasta kolme on mennyt Isomäessä ja sitä ennen oli pitkä reissu Helsinkiin. Lätkä ei väsytä, mutta fyysisesti alkaa olla kuitti. Onneksi seuraavien parin päivän aikana ei tarvitse lähteä kotoa pois jääkiekon perässä. NHL alkaa! Tänään vielä kävin katsomassa Ässien ja HIFK:n nuorten SM-liigan ottelun. HIFK vei lukemin 3-2. Markus Granlund oli allekirjoittaneelle lievä pettymys, vaikka ajoittain väläyttelikin. Odotin kuitenkin dominointia isoveli Mikaelin tapaan. Peter Eskelinen teki kaksi maalia ja oli illan paras pelaaja. Minut vakuutti myös Christian Buchert, vaikka en ollut edes kuullut kaverista aiemmin. Oli myös jännä huomata, että Mestikseen liian heikko Niko Palonen oli Ässien paras hyökkääjä A-nuorissa. Siinä huomaa miesten ja juniorien sarjojen eron!

Torstai 7.10 klo 22.00

NHL-kausi on alkanut. Carolina Hurricanes ja Minnesota Wild pelasivat kauden avauksensa Suomessa. Jussi Jokinen oli paras suomalaisista ja saikin tehot 1+1. Maalissa oli kyllä tuuria mukana, mutta sitäkin joskus tarvitaan. Mikko Koivu oli Wildissa hyvä ja Joni Pitkänen pelasi ajoittain erinomaisesti. Tuomo Ruutu oli aika vaisu ja Antti Miettinen vaihteeksi ei onnistunut kolmesta loistavasta paikasta huolimatta. Mitkäköhän olisivat Koivun tehot, jos vierellä olisi joku hyvä pelaaja? Viihdyttävä peli oli joka tapauksessa kyseessä. Espoossa ilmeisesti ei ollut yhtä viihdyttävää, kun Ässät voitti Bluesin 1-0. Ässien maalin teki Jesse Jyrkkiö ja syötti Joel Armia. Armia on kyllä huikeassa vedossa!

Lauantai 9.10 klo 10.57

Eilinen päivä meni mukavasti rentoutumiseen. Kaksi NHL-ottelua tuli samalla katsottua. Minnesota Wild ja Carolina Hurricanes pelasivat vielä yhden ottelun Suomessa. Mikko Koivu, Tuomo Ruutu ja Jussi Jokinen pääsivät vähemmän yllättäen pisteille. Tämän jälkeen pelattiin vielä Tukholmassa Columbus Blue Jacketsin ja San Jose Sharksin välinen matsi. Antti Niemi pelasi Sharksin maalissa. Kaksi erää jaksoin katsella peliä ja Niemi pelasi hyvin, paitsi ensimmäisen erän lopulla tulleen nukahduksensa aikana. Peli päättyi näköjään 3-2.

Tähän loppuu tämä kirjoitus, mutta lätkä ei lopu. Iltapäivällä olen jo menossa Isomäen jäähalliin Ässien ja Kärppien väliseen nuorten SM-liigan peliin. Sen jälkeen onkin jo SM-liigaa Ässien ja Tapparan välisen väännön muodossa. Ja vielä illalla jatkuu NHL. Miten niin muka olen jääkiekkohullu?

NHL tulee Suomeen

Myönnetään, että olen odottanut jo pitkään NHL-kauden alkua. Maailman paras liiga on kuitenkin erittäin kiinnostava. Sinivalkoisten lasien läpi tarkasteltuna sekin on erityisen mukavaa, että kausi alkaa Suomessa. Helsingissä kohtaavat huomenna Carolina Hurricanes ja Minnesota Wild. Kysehän on jo parin vuoden ajan NHL-kauden aloittavasta NHL Premierestä, jossa jotkin joukkueet aloittavat kautensa Euroopassa. Niin tälläkin kertaa ja perinteinen jääkiekkomaa Suomikin saa omat pelinsä.

Hurricanes ja Wild eivät ole erityisen kiinnostavia joukkueita maailmanlaajuisesti, mutta tänä vuonna suomalaisittain ajateltuna joukkuevalinnat ovat paremmat kuin viime vuonna. Mukana on peräti kuusi suomalaista ja eräs SM-liigaakin paljon pelannut puolustaja. Suomalaisten joukossa ovat ihan maailman parhaiden suomalaisten joukkoon kuuluvat kiekkoilijat. Jos Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Jussi Jokinen, Niklas Bäckström, Joni Pitkänen ja Antti Miettinen eivät kiinnosta, niin jo on kumma. Joukossa on kuitenkin esimerkiksi viime kaudella eniten pisteitä NHL:ssä tehnyt suomalaishyökkääjä sekä 30 maalin mies. Ja onhan mukana varsinkin HIFK-faneille tuttu Marek Zidlicky.

Suomalaisista kannattaa huomio kiinnittää Jussi Jokiseen. Mies ei mahtunut Olympialaisiin, josta syntyi melkoinen kohu. Loppukaudella Jokinen oli myös huimassa vireessä. Siksi odotukset olivatkin korkealla, kun Jokinen lupautui MM-kisoihin. Hän ei kuitenkaan kyennyt yksin kannattelemaan koko ykkösketjua, joka ei kunnolla kuvastanut Jokisen tasoa. Nyt Jokisella on hyvä paikka osoittaa, että hän on kovan luokan pelaaja. En ihmettelisi yhtään, jos Jokinen tekisi kahdessa Suomessa pelattavassa ottelussa pari häkkiä. Siinä sitten saadaan taas ihmetellä, että miten kaveri ei mahtunut Olympialaisiin.

4 Sport Pro näyttää pelin suorana. 4 Sport jälkilähetyksenä. Pelin taso ei vielä tässä vaiheessa kautta huimaa, mutta vauhtia ja yksilösuorituksia pelistä ei varmasti tule puuttumaan. Eli jos et mene Hartwall Areenalle katsomaan peliä, niin katso edes televisiosta. Minä ainakin ajattelin katsoa.

Me voimme lähtee

Olin HIFK:n ja Ässien välisessä pelissä Ässien kannattajien mukana. Kyllähän minä tiesin, että HIFK on ennakkosuosikki, mutta 11-3 oli jotain ihan muuta kuin kukaan odotti. Jännä juttu on se, että noin 15. minuutille saakka peli oli jopa kohtalaisen tasainen ja Ässät oli monta kertaa lähellä tasoittaa pelin. Erän lopulla sitten HIFK teki pari maalia. Seuraavaksi Pekka Rautakallio päätti vaihtaa maalivahtia herätelläkseen joukkuetta. Se ei oikein toiminut. Juha Järvenpään takana käynnistyi heti imuri ja ensimmäinen veto meni heti maalin perukoilla ja pian sen jälkeen jo toinenkin. Peli oli 5-0 ja sen jälkeen sai ihmetellä kenties kaikkien aikojen erikoisinta ottelua, jonka olen nähnyt.

Toinen erä oli kyllä aika käsittämätön. Se erä kesti varmaan tunnin. Oli se ihmeellistä katsella, kuinka koko ajan tuli pelitaukoja. Ei ihme että erä kesti kauan pitkine kiekkoineen, paitsioineen, rangaistuksineen, maaleineen, nyhjäyksineen, tappeluineen. Koko ajan oli jotain ja peli oli koko ajan katkolla. Pitkiä mietintätaukoja tuli paljon. Loppupelin kuvaan kuuluu myös se, että en ole ikinä nähnyt noin korostetusti sitä, että jollain joukkueella onnistuu ihan kaikki ja toisella taas ei mikään. HIFK oli toki todella hyvä ja Ässät huono, mutta kyllä tuo vaati jotain planeettojen oikeaa sijaintia suhteessa Otavaan. Ässäfanit ihme kyllä eivät olleet maansa myyneitä. Tosin kun peli on tuollainen, niin ei sitä voi edes ottaa vakavasti. Paluumatkasta tulikin yllättävän hauska.

Ässien kannalta sentään löytyi pari hyvää asiaa. Kristian Kudroc tappeli itsensä pihalle ja näytti muutenkin sopimattomia käsimerkkejä, joten pariin otteluun ei ässäpakiston huonointa puolustajaa tarvitse katsoa. Ja hieno asiahan on tietenkin 17-vuotiaan Joel Armian liigauran ensimmäinen maali. Ja kyseessä ei ollut edes mikään räkämaali, vaan kenties koko kierroksen komein häkki. Kiekko meinasi karata käsistä hienojen harhautusten jälkeen, mutta tilanne pelattiin loppuun saakka ja näin lupaava porilaishyökkääjä sai tililleen maalin. Vastuuta lisää tälle kaverille! Ei hän ainakaan huonommin pelaa, kuin 80% muusta joukkueesta.

Mutta näillä eväillä on mielenkiintoista mennä katsomaan tiistaina Isomäkeen jääkiekkoa, kun vieraaksi saapuu Kärpät. Ei tässä voi tietää, että mitä silloin tapahtuu.

Uusia suomalaisia NHL:ään?

Suomesta on tullut kitsaasti uusia NHL-pelaajia viimeisten vuosien aikana. Syitä on monia. Pelaajatuotanto ei ole muihin verrattuna enää yhtä kovalla tasolla kuin ennen, ja toisaalta moni suomalainen pelaa nykyään KHL:ssä, kun vielä 5-10 vuotta sitten saman tason pelaaja olisi ainakin yrittänyt päästä NHL:ään Pohjois-Amerikan suunnalla. Kuitenkin tänäkin vuonna on suomalaisia, jotka pelaavat farmissa ja yrittävät antaa näyttöjä NHL-organisaatioilleen. Ja joku näistä pelaajista saattaa jopa murtautua NHL:ään.

Todennäköisesti farmissa pelaavat suomalaiset:

Ilari Filppula – Detroit Red Wings / Grand Rapids Griffins

Filppula oli viime keväänä SM-liigan parhaimpia keskushyökkääjiä. Hän oli suurimpia syitä TPS:n mestaruudelle ja työ palkittiin NHL-sopimuksella. Sopimus on toki kaksisuuntainen ja aika kulunee lähinnä farmissa. Mutta taitava sentteri on kyllä Detroitin näköinen pelaaja ja on hyvin mahdollista, että loukkaantumisten sattuessa Filppula kutsutaan ylös paikkaamaan. Toki ensiksi pitää onnistua farmissa.

Teemu Hartikainen – Edmonton Oilers / Oklahoma City Barons

Kuopiosta Pohjois-Amerikkaan lähtenyt nuorukainen pelaa odotetusti alkukauden farmissa. Pelityyli on kyllä jo nyt sopiva Pohjois-Amerikkaan, mutta liikkeessä olevat ongelmat estävät vielä NHL-uran. Siksipä ensimmäinen kausi kulunee totutellessa pieneen kaukaloon ja toisella kaudella vasta on odotettavissa enemmän vastuuta farmissa. Härski Hartikaisen aika tulee parin vuoden päästä, jolloin voisi olla roolia NHL:ssäkin puolustavassa roolissa.

Jesse Joensuu – New York Islanders / Bridgeport Sound Tigers

Joensuun pitäisi nyt iskeä. Islandersilla on muutama paikka kokoonpanossa auki ja Joensuu oli jo viime kaudella farmijoukkueen ykkösketjussa. Nyt olisi jo aika nousta uudelle tasolle ja ottaa vakituisempi paikka NHL:ssä. Jos tällä kaudella Joensuu ei onnistu, niin isokokoisen laiturin NHL-ura saattaa olla vaakalaudalla.

Mikko Koskinen – New York Islanders / Bridgeport Sound Tigers

Isokokoisen maalivahdin viime kausi meni loukkaantumiseen. Tänä vuonna Koskinen on harjoitellut terveenä ja tarjolla on suuri rooli farmissa. Onnistuessaan Koskinen on Bridgeport Sound Tigersin ykkösvahti ja näin kärkkyy paikkaa, kun Rick DiPietro kuitenkin loukkaantuu. Ensi kaudeksi loppuu New York Islandersissa Dwayne Rolosonin sopimus, jolloin Koskiselle voisi olla tarjolla paikka ylhäällä, mikäli tämä kausi menee hyvin.

Teemu Laakso – Nashville Predators / Milwaukee Admirals

Laaksosta on tullut Pohjois-Amerikassa monipuolinen puolustaja. Viime kausi meni AHL:ssä jo hyvin ja alkukaudesta hän kävikin Predatorsin NHL-joukkueessa. Tänä vuonna reitti vei suoraan farmiin, mutta hierarkiassa Laakso on parin loukkaantumisen päässä NHL:stä. Mikäli Laakso pääsee yrittämään ylhäällä, niin viimeisenä sopimusvuotena pitää antaa kovat näytöt. Joka tapauksessa tilanne näyttää vähän siltä, että tämä olisi viimeinen kausi Pohjois-Amerikassa.

Joonas Lehtivuori – Philadelphia Flyers / Adirondack Phantoms

Lehtivuori pelasi hyvän kauden viime vuonna farmissa. Puolustaja nousi tasoa ylemmäksi ja keräsi paljon kehuja. Tilanne on kuitenkin se, että Philadelphia Flyersilla on puolustajia yli oman tarpeen. Lehtivuori tuskin saa siksi tänä vuonna näytönpaikkaa ylhäällä, mutta sopimusta on vielä tämänkin kauden jälkeen vuosi jäljellä. Ja voihan joku muu joukkue olla kiinnostunut Lehtivuoresta ja saattaa hankkia hänet omaan joukkueeseensa treidillä. Nimittäin muualla kuin Philadelphiassa saattaisi jonkinlainen näytönpaikka Lehtivuorelle jo tulla.

Jyri Niemi – New York Rangers / Hartford Wolf Pack

Kovalla laukauksella varustettu peruspuolustaja sai sopimuksen Rangersiin, kun New York Islandersille ei mies kelvannut. Ura junioriliigoissa ei mennyt parina kautena eteenpäin, mutta nyt on uusi tilaisuus. Farmissa Niemen kuitenkin pitää taistella jokaisesta peliminuutista ja NHL-ura on vielä toistaiseksi kaukana.

Oskar Osala – Carolina Hurricanes / Charlotte Checkers

Osala pudotettiin jälleen farmiin tämän kauden alussa. Viime kauden lopussa farmissa Osala oli kuitenkin huippuvireessä ja tänä vuonna hän on varmasti ensimmäisten ylös kutsuttavien joukossa, kun joku loukkaantuu. Voimahyökkääjän valttikorttina toimii varmasti myös se, että Hurricanesilla ei ole turhan montaa hyvää alemman ketjun hyökkääjää. Eli jos Osala kutsutaan NHL.ään ja hän siellä onnistuu, niin farmiin ei tarvitsisi välttämättä mennä. Mutta joka tapauksessa nyt pitää antaa näyttöjä, sillä sopimus loppuu tämän kauden jälkeen. Ja mikäli nyt Osala ei murtaudu vakituisesti NHL:ään, ura jatkunee muualla.

Jussi Rynnäs – Toronto Maple Leafs / Toronto Marlies

SM-liigassa viime vuonna sensaatiomaisen kauden pelannut Rynnäs siirtyi kauden loputtua Torontoon. Jonas Gustavssonin ja Jean-Sebastien Gigueren takana tuskin peliaikaa tulee, mutta tämä vuosi meneekin varmasti totutellessa Pohjois-Amerikan kaukaloon farmissa. Siellä tarjolla on jopa ykkösvahdin paikka. Lisäksi on huomioitavaa, että Gigueren ja toisen farmivahdin James Reimerin sopimukset ovat tämän kauden jälkeen katkolla. Jos Rynnäs siis pelaa huippukauden farmissa, niin tie voisi hyvinkin viedä jo ensi kaudella kakkosvahdiksi NHL:ään.

Hannu Toivonen – Chicago Blackhawks / Rockford IceHogs

Toivonen oli muutama vuosi sitten hyvä Boston Bruinsissa. Tulevaisuus näytti loistavalta, mutta sitten katosi itseluottamus. Parin viime kauden aikana Toivonen on etsinyt virettään ja se alkaa pikkuhiljaa löytyä. Tällä hetkellä Toivonen on Chicagon maalivahtihierarkiassa kolmantena Mary Turcon ja Corey Crawfordin jälkeen, joten tarjolla on aluksi ainakin farmin ykkösvahdin paikka, sekä nosto ylös, jos toinen edellä olevista maalivahdeista loukkaantuu. Siksipä voikin olla todennäköistä, että Toivonen laittaa Blackhawksin paidan päällensä tällä kaudella. Mutta jos näin käy, niin Toivosen täytyy esittää parastaan. Muuten Toivonen lähtee hyvin nopeasti takaisin farmiin ihanille bussimatkoille.

Euroopassa pelaavat, mutta NHL-sopimuksen alaiset pelaajat:

Atte Engren – Nashville Predators / TPS
Riku Helenius – Tampa Bay Lightning / Södertälje
Jani Lajunen – Nashville Predators / Blues
Jori Lehterä – St. Louis Blues / Lokomotiv Jaroslav
Toni Rajala – Edmonton Oilers / Ilves
Harri Säteri – San Jose Sharks / Tappara

Näistä pelaajista Lajunen on kaikkein marginaalisin lupaus. Pienet mahdollisuudet ovat olemassa pääsystä NHL:n alaketjuihin, mutta sekin vaatii jo paljon kehittymistä pelaajalta, joka ei ole missään erityisen hyvä. Maalivahdit Helenius ja Engren ovat vielä nuoria, mutta NHL on vielä kaukana. Helenius ensimmäisen kierroksen varauksestaan huolimatta ei ole päässyt kunnolla urallaan eteenpäin ja Engreniltäkin on vielä SM-liigan huipputaso vakiinnuttamatta. Alkukausi ei ole nyt mennyt erityisen hyvin. Rajalalla on huikea potentiaali ja taitoa riittää, mutta tämä kausi menee SM-liigassa ja sopimuksen viimeinen vuosi mennee farmissa. Sen jälkeen voidaan miettiä, että riittäisikö Rajalan taso NHL:ään. Kaikkein lähimpänä NHL:ää näistä kavereista lienevätkin Säteri ja Lehterä. Säteri on lupaava maalivahti, joka on parantanut huimasti vuosi vuodelta. Tulevaisuus on selvästi taalajäillä, mutta ensi vuonna se voi tehdä vielä tiukkaa. Lehterä taas dominoi viime vuonna SM-liigaa miten tahtoi, mutta liike on vielä ongelma. Siksi Lehterä lainattiinkin kaudeksi Venäjälle kovemmalle tasolle ja isommalle jäälle. Jos liike parantuu tällä kaudella, niin ensi kaudella St. Louis Bluesin NHL-joukkue voi hyvinkin kutsua tuota huippulupaavaa sentteriä.

Ai niin. Ketä näistä kavereista pelaa todennäköisimmin NHL:ää tällä kaudella? Veikkaukseni ovat tämä todennäköisin ensiksi: Joensuu, Toivonen, Osala, Filppula, Laakso, Koskinen. Mutta ikinä ei voi tietää tulevaa. Voi vain veikata. Ja näitäkin farmissa pelaavia suomalaisia voi lohduttaa sillä, että suurin osa NHL-pelaajista on pelannut farmissa ennen NHL-uran alkua. Farmi on siis aivan luonnollinen välietappi uralla kohti maailman kovinta sarjaa.