maanantai 11. tammikuuta 2010

Porin seuraava huippulupaus

Mikael Granlund, Teemu Pulkkinen, Sami Vatanen, Toni Rajala. He ovat tällä hetkellä Suomi-kiekon suurimpia lupauksia, mutta kaikkia yhdistää yksi suuri puute. He kaikki ovat turhan pienikokoisia kiekkoilijoita ollen noin 180-senttisiä tai vähän alle. Mutta U17-maajoukkueen (eli käytännössä 1993-syntyneiden) kauden pääturnauksessa World Hockey Challengessa eräs pelaaja teki viidessä ottelussa tehot 5+3=8 ja harjoitusottelussa juuri ennen turnausta syntyi kolme maalia. Vaikka Suomi oli koko turnauksen viimeinen, niin tuo pelaaja valittiin silti turnauksen tähdistökentälliseen. Ja tuo pelaaja ei ole mikään kääpiö, vaan liki 190-senttinen porilainen laitahyökkääjä. Hän on Joel Armia.

Jaa kuka? Niinpä, vielä ennen kauden alkua Armiaa ei pidetty 93-syntyneistä pelaajista lähellekään lupaavimpana tapauksena. Itse asiassa siinä ainoassa Ässien B-junioreiden ottelussa, jonka viime kaudella näin Armia ei erityisemmin vakuuttanut vaan huomioni kiinnittyi kroatialaishyökkääjä Borna Renduliciin ja puolustaja Santeri Arousvaan. Tämä kausikin alkoi Armialla vielä B-junioreissa, mutta lopulta tuli kutsu A-junioreihin. Ja Armia ei aristellut, vaan heti ensimmäisessä ottelussaan hän teki kaksi maalia. Nyt Armia on tehnyt 16 ottelussa 12 pistettä, vaikka keskimääräinen peliaika on vain 16,5 minuuttia ottelussa. Tuo pistetahti on parempi, kuin esimerkiksi Erik Haulalla oli samanikäisenä. Joten hyvien maaotteluiden jälkeen ja muutaman aiemmin tällä kaudella nähdyn erinomaisen esityksen jälkeen päätin seurata Armiaa vielä tarkemmin eilisessä Ässien ja SaiPan nuorten SM-liigan ottelussa ja tehdä jonkinlaisen profiilin. Lopputuotos on tässä:

Armian huomattavin piirre on suoraviivaisuus. Hän menee röyhkeästi kohti maalia ja on jo tehnyt monta maalia maalinedustalta, jossa hänen kätensä eivät jäädy. Hän selvästi haluaa maaleja, vaikka se vaatisi paljon röyhkeää työtä maalin edessä. Hän ei myöskään kaihda fyysistä kontaktia, vaan taklaa jos tilanne tulee. Huomattavaa on myös se, että hän vastaanottaa kiekon hyvin ja antaa tarkkoja ja viisaita syöttöjä joukkuekavereilleen. Pelikäsityskin on varsin hyvällä tasolla. Yksi vastaan yksi tilanteissa Armia on myös hyvä, sillä mailankäsittely on hyvällä tasolla ja kun siihen yhdistää ison koon, on Armiaa välillä vaikea pysäyttää. Kärkikarvaajana Armia on myös hyvä. Isokokoisena ja ulottuvana pelaajana hän pystyy hyökkäyspäässä karvaamaan hyvin ja muutaman kerran SaiPa-ottelussakin mietin, millä ihmeellä se sai tuonkin kiekon karvattua noin vaivattomasti. SaiPa-pelissä laukausta ei näkynyt, mutta vaikkei se olekaan mikään maailman kovin, niin rightin laukauskin on vähintään kohtuullinen.

Mutta jokaisella pelaajalla on heikkoutensa. Niin myös Joel Armialla. Luistelu ei päätä huimaa, vaan näyttää varsin kömpelöltä. Terävyys luistelusta puuttuu ja ensimmäinen potku voisi olla paljon parempikin. Puolustukseksi pitää tosin totea, että vauhtiin päästyään Armia on kyllä kohtuullisen nopea ja takaperin luistelu ei myöskään nyt kovin huonoa ole. Ja vaikka hyökkäyspäässä karvaaminen olikin hyvää, niin omassa päässä Armiasta ei ollut juurikaan hyötyä, vaan omassa päässä hän tyytyi lähinnä kiertelemään siniviivan tuntumassa. Hän voisikin laittaa isoa ruumistaan puolustajan ja oman maalin välille nykyistä enemmän. Mutta ehkä juuri siksi Armia ei pelannutkaan alivoimaa. Ja tietenkin fysiikka on puutteellinen. Lihasta pitää saada vielä paljon enemmän, mutta se on kuitenkin onneksi yksi helpoiten kehitettävä osa-alue. Kysykää vaikka Mikko Koivulta.

Niin ja miten se peli päättyi? Ässät voitti ottelun 2-1. Voittomaalissa eräs Joel Armia oli tärkeässä roolissa, sillä hyökkäyspään aloituksen jälkeen Armia sai kiekon, kuljetti sen parin SaiPan pelaajan läpi kohti kulmaa ja syötti maalin eteen yksin olleelle Antti Tenkaselle, jolla oli helppo työ siirtää kiekko maaliin. Eli toisin sanoen lapa jäähän ja nimi lehteen. Muutenkin tuntui siltä, että Armian ollessa kentällä paine siirtyi lähes aina SaiPan päähän. Potentiaalia siis tällä kaverilla tuntuu olevan ja toivottavasti kehitys jatkuu yhtä huimana, kuin mitä se on tällä kaudella ollut. Nimittäin tällä tahdilla Armia voidaan nähdä jo ensi kaudella SM-liigassa.

5 kommenttia:

  1. Loistavia havaintoja! Jatka vaan blogien kirjoittamista. Nämä ovat todella hyvää luettavaa.

    VastaaPoista
  2. Niin loistavia! hyvät että kirjoitat koska nämä ovat monipuolist luettavaa :D

    VastaaPoista
  3. Terve!

    Todella hyvä juttu Armiasta!

    Olisiko sinulla lisää kuvia Armiasta pelaamassa, ja pystytkö vielä tarkemmin kuvailemaan Armiaa pelaajana?

    VastaaPoista
  4. Yksi muokkaamaton kuva löytyi. Minun kamerani vain saisi olla parempi pelikuvia varten http://img96.imageshack.us/img96/762/armiav.jpg

    Havainnot pitää edelleen aika hyvin paikkaansa. Pari lisäystä voi tehdä. A:n tasolle liike on turhankin puutteellinen, mutta ikäisiään vastaan se ei ole liian huonoa. Pelityyliltään Armia on suoraviivainen ja menee kohti maalia (vertailun kohteita Jerry Ahtola, Jussi Makkonen. Armia vain on vielä lupaavampi). Maalin edessä hän on ollut todella tehokas ja hänellä on jonkinlainen luontainen vaisto maalinedustalla. Taitotaso on melkoisen korkea. Harhautusarsenaali on hyvä ja junioreissa hän pystyy miltei vauhdittakin harhauttamaan vastustajia. Ja edelleen Armia pystyy ottamaan vaikeampiakin syöttöjä kiinni. B:n välieriessä Armia otti yhdenkin syötön ilmasta kiinni, harhautti molarin ja iski kiekon häkkiin. Niin ja tuo laukaus ei ole mikään huikea, muttei mikään hernepyssykään.

    Lisää liikettä ja massaa niin ensi kauden lopulla voisi kokeilla jo SM-liigassa!

    VastaaPoista
  5. Moi!

    Saisitko linkitettyä tuon kuvan tälle sivulle, koska itse en saa sitä aukaistua? Samanlailla kun tuo jutun yhteydessä oleva kuva.

    Kiitos!

    VastaaPoista