Be dumb and chase

Kävin katsomassa U20 MM Premiere ottelut lauantaina Helsingin jäähallissa. Yllättäen, olin voitosta huolimatta kaikkein vähiten vakuuttunut Kanadan joukkueesta.

Toki Kanada on jälleen ennakkosuosikki turnaukseen lähdettäessä. Nimilistaa katsoessa se ei voi olla mitään muuta. Joukkueessa on nopeasti laskettuna yksitoista ensimmäisen kierroksen varausta, kaksi tulevaa ensimmäisen kierroksen varausta ja parin vuoden takainen, NHL:ssäkin menestynyt ykkösvaraus. Jos tällainen joukkue saa yhteispelinsä toimimaan, heidät on erittäin vaikea voittaa.

Kaikki on siis hyvin? Omasta mielestäni ei.

Kanadalaisilla on oma perinteinen pelityylinsä. Kiekko päätyyn ja perään. Liiku nopeasti kohti maalia. Lauo paljon. Taklaa jos paikka tulee. Pelaa fyysisesti ja taistele jään jokaisesta sentistä. Nuo yhdistettynä saadaan kasaan tavallinen kanadalainen joukkue, siis samanlainen, mikä nähtiin eilen Helsingissä.

Ongelmahan tulee siinä, että suurelta osin tuo on vain todella typerää. Kanadan joukkueella oli eilenkin kiekon kanssa vain yksi suunta: kohti vastustajan maalia. Tämä taas aiheutti sen, että kanadalaiset kerta toisensa jälkeen joutuivat yhdellä kahta vastaan, tai kahdella kolmea vastaan hyökkäyksiin, joista yksinkertaisesti ei voinut tulla maalipaikkoja. Lopputulos olikin sitten usein joko kiekonmenetys, epäonnistunut harhautusyritys tai rannelaukaus kohti maalia. Ja koska hyökkäysalue Euroopan kaukalossa on melko iso, maalivahdille nuo laukaukset siniviivalta ovat oletusarvoisesti helppoja.

Ja sitten on tuo perinteinen pitkä päätyyn ja perään, dump and chase. Hyvin ajoitettuna se on oikein hyvä taktiikka. Jos iso ja nopea pelaaja pääsee hyvällä vauhdilla hakemaan päätykiekon, se avaa usein tilanteita. Ikävä kyllä useimmiten se on ainoa ratkaisu ja kanadalaiset lähtivätkin hakemaan päätykiekkoa usein melko seisovilta jaloilta. Tällöin puolustajat kyllä useimmiten ehtivät hakemaan kiekon, ja ruotsalaiset syöttelivätkin kiekon useimmiten puolustuksestaan pois ilman merkittävää uhkaa.

Lisäksi Kanadan ongelmana oli aivan turha oman fyysisyytensä korostaminen. Ruotsi sai karmaisevan määrän ylivoimia sen vuoksi, että kanadalaiset tekivät täysin turhia taklauksia, huitoivat mailoillaan tai tarjosivat ruotsalaisten selkään poikittaista mailaa. Joukkueella on luonnollisesti vaikeuksia tottua eurooppalaisiin sääntöihin, mutta mielestäni suurin osa jäähyistä johtui täysin kanadalaisten omasta kurittomuudesta, ei syrjivästä tuomarilinjasta.

Kanadalla oli hyviä hetkiä, mutta ne hyvät asiat johtuivat lähinnä tiettyjen yksilöiden henkilökohtaisista ominaisuuksista ja peliälystä. Ryan Nugent-Hopkins, Mark Scheifele, Jonathan Huberdeau ja Dougie Hamilton olivat yksilöinä kentän parhaimmistoa, mutta nimenomaan joukkueena kanadalaiset eivät vakuuttaneet.

Kanada parantaa varmasti päästyään mukaan itse turnaukseen ja joukkuepeli paranee aivan yhtä varmasti turnauksen aikana, mutta hyvällä joukkuepelillä ja hyvillä yksilöillä varustettu joukkue kykenee varmasti haastamaan Kanadan. Juuri tuossa on Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen sauma.

Kenties nuorten maailmanmestaruus ei mene tänäkään vuonna Kanadaan, vaikka kuinka "hockey is a canadian game".

---

Vielä pitää mainita, että Jatkoaika.com tarjoaa ennakkopaketin nuorten MM-kisoihin. Joukossa on myös pieni osuus allekirjoittaneelta. Käykääpä lukaisemassa!

Juniorituotannon musta aukko (1985-1990-syntyneet)

.. Tai ainakin siltä se tietyllä tavalla on tuntunut.

Kun Suomen maajoukkuetta katsoo, suurin osa kärkiketjujen pelaajista on ollut pitkään yli 30-vuotiaita, tai ainakin lähentymässä sitä ikää. 84-syntyneihin asti Suomella näytti menevän ihan hyvin, mutta sen jälkeen suomalainen juniorituotanto kävi todella alhaalla.

Mutta kuinka alhaalla me oikein kävimmekään? Otin tehtäväkseni etsiä jokaisesta ikäluokasta NHL:ssä, AHL:ssä, KHL:ssä ja EHT:lla vaikuttaneita pelaajia. Joihinkin ikäluokkiin tuli yllättävän monta nimeä, mutta kuudesta ikäluokasta todellisia tähtiä löytyi yllättävän vähän.

1985

Hyökkääjät:
Juhamatti Aaltonen
Masi Marjamäki
Marko Anttila
Teemu Nurmi
Jesse Saarinen
Jussi Makkonen
Tapio Laakso

Puolustajat:
Juuso Hietanen
Ville Mäntymaa
Mikko Kuukka
Markus Nordlund
Otto Honkaheimo

Maalivahdit:
Iiro Tarkki
Eero Kilpeläinen

Vuoden 1985 ikäluokka ei mitään erityistä tarjonnut. Aaltonen ja Hietanen ovat pelanneet KHL:ssä ja MM-kisoissa ja he ovatkin olleet hyödyllisiä maajoukkueelle. Maalivahti Iiro Tarkki on EHT-tason pelaaja, samoin omissa pienissä nelosketjun rooleissaan Masi Marjamäki ja Marko Anttila. Loput ikäluokasta ovatkin sitten vain kohtalaisen hyviä SM-liigan pelaajia, eivätkä yhtään sen enempää.

1986

Hyökkääjät:
Lauri Korpikoski
Petteri Nokelainen
Lauri Tukonen
Tuomas Kiiskinen
Petteri Wirtanen
Antti Erkinjuntti
Jarno Koskiranta
Toni Kähkönen
Henri Heino
Jari Sailio
Miikka Tuomainen
Jerry Ahtola
Veli-Matti Savinainen

Puolustajat:
* Juho Jokinen
* Erkkä Leppänen
* Matti Koistinen
* Risto Korhonen

* Pelasivat nuorten MM-kisoissa. Liigatasolla 86-syntyneet puolustajat ovat kadonnut luonnonvara

Maalivahdit:
Karri Rämö

Tämän ikäluokan hyökkäys ei näytä yhtään hassummalta. Erityisesti, kun joukossa on kolme ensimmäisen kierroksen varausta. Harmi vain, että heistä Korpikoski on ainoa NHL-tason kakkos-kolmosketjun pelaaja. Nokelainen jämähti jarruketjujen mieheksi ja Tukonen joutui pitkän farmireissun jälkeen loukkaantumiskierteeseen.

Kiiskinen pelasi jo kotikisoissa ja hänen hyökkäyspään taitonsa riittävät MM-kisoihin. Pidän myös Wirtasta ainakin EHT-tason puolustavana hyökkääjänä. Karri Rämö puolestaan on ollut pitkään KHL:n parhaita maalivahteja. Hyökkäyksessä on muutenkin ihan hyviä liigatason pelaajia, jotka rooleissaan voivat myös jatkossa päästä EHT:lle.

Mutta sen sijaan on huvittavaa ajatella, että tuolla puolustuksella on onnistuttu nappaamaan nuorten MM-kisoista pronssia. Ei ihme, että Raskilla oli kiire.

1987

Hyökkääjät:
Jori Lehterä
Leo Komarov
Jesse Joensuu
Oskar Osala
Perttu Lindgren
Mikko Lehtonen
Jonas Enlund
Teemu Ramstedt
Tommi Huhtala
Vili Sopanen
Miika Lahti

Puolustajat:
Teemu Laakso
Atte Ohtamaa
Timo Seppänen

Maalivahdit:
Tuukka Rask
Jussi Rynnäs
Jani Nieminen

Tämähän ei ole yhtään hullumman näköinen ikäluokka. Erityisesti hyökkäys on täynnä EHT:ltä tuttuja nimiä. Joukkoon mahtuu mukaan vielä neljä MM-kisoissakin pelannutta hyökkääjää. Jori Lehterä on KHL-tason tähtipelaaja ja maajoukkueessakin hyvä kakkos-kolmossentteri missä turnauksessa tahansa. Komarov ja Joensuu ovat osoittaneet olevansa erinomaisia alempien ketjujen miehiä ja Osalakin voi kyetä siihen kenties jo tänä vuonna.

Menestystä ei tämä ikäluokka kuitenkaan saanut, vaikka maalilla oli yksi Suomen parhaimpia maalivahteja, jota pidettiin jo tuolloin huippuluokan lupauksena. Ehkä syy löytyy puolustuksesta. Teemu Laakso on ryhmän paras, eikä hänkään ole päässyt sille tasolle, mitä häneltä saattoi aikanaan odottaa.

1988

Hyökkääjät:
Sakari Salminen
Juuso Puustinen
Harri Pesonen
Joonas Kemppainen
Juhani Jasu
Max Wärn

Puolustajat:
Ville Lajunen
Mikko Kousa
Joonas Lehtivuori
Harri Ilvonen
Joonas Jalvanti

Maalivahdit:
Riku Helenius
Mikko Koskinen
Niko Hovinen
Atte Engren
Mika Järvinen

Tämä ikäluokka otti alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa hopeaa! Siitäkin joukkueesta luonnollisesti puuttuivat vielä kansainväliselle tasolle nousseet Sakari Salminen ja Mikko Kousa, sekä luonnollisesti ulkomaille suunnanneet Harri Pesonen ja Ville Lajunen. Kisajoukkueen kenttäpelaajista on toisin sanoen ainoastaan Juuso Puustinen kyennyt nousemaan kansainväliselle.

Huomioitavaa ikäluokassa on laaja maalivahtikalusto. Riku Helenius oli ensimmäisen kierroksen MM-varaus uskomattomien alle 18-vuotiaiden MM-kisojen jäljiltä, eikä toisen kierroksen ensimmäisenä varattu Mikko Koskinenkaan kauas jäänyt. Sääli sinällään, että kukaan maalivahdeista ei ole vielä kyennyt murtautumaan NHL:ään ja ainoastaan Hovinen on oikeasti onnistunut maajoukkueessa. Muutoin maalivahdit ovat jääneet lähinnä erittäin hyviksi liigavahdeiksi.


1989

Hyökkääjät:
Niclas Lucenius
Antti Tyrväinen
Tomi Sallinen
Olavi Vauhkonen
Jaakko Rissanen
Janne Tavi

Puolustajat:
Joonas Järvinen
Ilari Melart
Jesse Jyrkkiö

Maalivahdit:
Harri Säteri
Antti Raanta
Juha Metsola
Tomi Karhunen

On muuten surullinen ikäluokka. Ei ihme, että "kasiysejä" ei juuri varattu NHL:ään. Edes näin jälkikäteen ikäluokkaa ei voi pitää minään muuna kuin luokattomana ja tämä lieneekin Suomen juniorituotannon heikoimpia ikäluokkia. Maalivahdeista joku voi toki nousta vielä maajoukkuetasolle, mutta muuten on todella hiljaista.

Onneksi joukossa on edes Joonas Järvinen, yksi Suomen harvoja maajoukkuetason peruspuolustajia.

1990

Hyökkääjät:
Teemu Hartikainen
Jani Lajunen
Joonas Rask
Jere Sallinen
Matias Sointu
Jasse Ikonen
Pekka Jormakka
Joonas Komulainen

Puolustajat:
Teemu Eronen
Aleksi Laakso
Kristian Näkyvä
Jyri Niemi

Maalivahdit:
Joonas Kuusela

Kahden todella heikon ikäluokan jälkeen 90-syntyneet tuntuvat jo askeleelta parempaan suuntaan. Toki tämäkään ikäluokka ei laajuudellaan vakuuta. Maalilla ei ole oikeastaan ketään, ja hyökkääjistä vain Hartikaisella tuntuu olevan saumoja napata paikka NHL:ssä. Sen sijaan EHT-tasolla Lajusesta ja Sallisesta voi olla oikeasti hyötyä.

Puolustajista voi sen sijaan ehkä jopa odottaa jotain. Eronen ei ole vielä kyennyt tekemään pisteitä Euro Hockey Tourilla, mutta kaukana se ei enää ole. Muutenkin minulla on sellainen tuntuma, että Erosesta tulee tulevaisuudessa runkopuolustajia Suomen maajoukkueelle. Laakso ja Näkyvä ovat myös mukavasti nostaneet tasoaan viimeisinä vuosina ja heilläkin voi olla tulevaisuus vaikkapa KHL:ssä.

---

91- ja 92-ikäluokat toivat alle 18-vuotiaiden MM-kisoista pronssia. Nuo kaksi ikäluokkaa toivat jo valoa tunnelin päähän, vaikka noistakaan ikäluokista ei lopulta näytä nousevan kovin montaa maajoukkuetason vastuunkantajaa. Joukossa on kuitenkin Mikael Granlund ja Sami Vatanen, joiden tasoisia kenttäpelaajia ei Suomesta "mustan aukon" aikana tullut. Lopulta muutaman huipputason pelaajan kehittyminen on lopulta tärkeämpää, kuin usean kolmos-nelosketjun tasoisen EHT-pelaajan löytyminen.

93-, 94- ja 95-syntyneet näyttävät myös lupaavilta. Nämä kolme ikäluokkaa yhdessä ovat menossa mitalijahtiin reilun viikon päästä alkaviin nuorten MM-kisoihin. Suomi ei edelleenkään ole mitalisuosikki, mutta mahdollisuudet mitaliin ovat paremmat kuin pitkään aikaan. Ei se ihan pois suljettu mahdollisuus ole, että finaaliottelu ratkeaisi siihen, että Joel Armia tasoittaa pelin viime hetkillä huikean yksilösuorituksen jälkeen, ja jatkoajalla Aleksander Barkov syöttäisi Artturi Lehkoselle unelmasyötön maalin kulmalle, josta Lehkonen iskisi kiekon varmasti tyhjään maaliin.

Kuukauden juniori: Joose Antonen

Kuten jo edellisessä tekstissäni mainitsin, minun piti kirjoittaa Joose Antosesta. Nättinen aiheutti pienen mutkan matkaan, mutta nyt on Antosen vuoro.

Joose Antonen

187 cm / 82 kg

Syntynyt 28.4.1995 Tampereella

Kasvattajaseura: Ilves

Joose Antonen on Ilveksen kasvatti, joka pelasi jo vuosi sitten sekä A-nuorissa että alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. U18-kisoissa ei vielä pisteitä ropissut, mutta hän olikin vuoden alaikäinen. Ilveksessä olisi voinut olla saumat saada liigakokemusta jo tänä vuonna, mutta hyökkääjä päättikin siirtyä Jyväskylään. Tänä vuonna pelejä on tullut ensiksi päälle kaksikymmentä JYP-Akatemian riveissä, ja myöhemmin JYPin nuorten SM-liigajoukkueen mukana. Hän pääsi edustamaan Suomea marraskuun alle 18-vuotiaiden turnauksessa, jossa hän keräsi neljässä ottelussa tehot 1+2.

Antosesta tekee kiinnostavan erityisesti hänen kokonsa. Kuten monella 18-vuotiaalla, fysiikka on kaukana valmiista, mutta raamit ovat jo nyt melko hyvät. 187-senttinen hyökkääjä on nuorten SM-liigassa vakuuttava näky ja noin isosta pelaajasta ollaan varmasti kiinnostuneita myös Pohjois-Amerikan puolella. Isosta koosta tulee olemaan hyötyä Antoselle, kun hän on aloittamassa liigauraansa. Hyppäys nuorten sarjoista miesten peleihin ei ole niin iso, kun fysiikassa ei tarvitse antaa isoa tasoitusta.

Mutta koska hyökkääjä on isokokoinen, hänen täytyisi myös käyttää fysiikkaansa hyödykseen. Väläytyksiä ison pelaajan pelityylistä toki näkyi taklauksen ja parin voimahyökkääjälle perinteiseltä näyttävän kiekon kuljetuksen muodossa. Yleisellä tasolla hyökkääjältä kuitenkin kaipaisi lisää ronskiutta otteisiinsa. Muutenkin Antosen peli näytti vähän flegmaattiselta ja hän oli usein vähän siellä päin, mutta kuitenkin ratkaisevasti puoli sekuntia myöhässä. Hänen pelinsä kaipaisi pari pykälää lisää aktiivisuutta.

Antosen luistelu on isolle pelaajalle kohtuullista. Suorassa luistelussa Antonen ei ole mikään raketti, mutta nuorten tasolle aivan riittävää. Myös hyökkääjän kiihtyvyys on ok. Luistelu näyttää kuitenkin hieman kankealta ja vaikealta, mikä näkyy hivenen hitaana reagoimisena suunnanmuutoksissa. Nuoren hyökkääjän asearsenaaliin ei näytä kuuluvan sivuttaisluistelu, mutta onneksi takaperin luistelu näyttää hyvältä.

Hyökkääjä on päässyt pelaamaan nipun miesten pelejä, mikä näkyy parissa asiassa. Ensinnäki pelisilmä näyttää olevan melko hyvässä kunnossa ja Antonen on hyökkäyspäässä ja keskialueella usein oikeassa paikassa. Varsinkin syöttöjä hän onnistui katkomaan usein. Lisäksi hyökkääjä näyttää pyrkivän pääsääntöisesti sopivan simppeliin peliin. Antosen syötöt ovat teräviä ja pääsääntöisesti melko tarkkoja, mutta ajoittain hän sortuu liian vaikeisiin syöttöihin. Syötön vastaanottaminen näyttäisi kaipaavan myös vielä työtä, sillä muun muassa pari puolittaisen läpiajon paikkaa jäi käyttämättä, kun hyökkääjä ei saanutkaan kiekkoa kunnolla kiinni.

Minut vakuutti kuitenkin Antosen uskallus pitää kiekkoa. Hän ei luovu heti kiekosta, vaan tarpeen tullen kykenee pitämään kiekkoa ja kuljettamaan pelivälineen hyökkäysalueelle. Nuorukaisen pelirohkeus näyttää olevan hyvällä tasolla, hänellä on keskimääräistä paremmat kädet ja hän uskaltaa yrittää harhautuksia. Tosin siitä en ole ihan varma, että kannattaako yrittää väkisin kahden puolustajan välistä. Tuon tilanteen olen nähnyt jo useampaan otteeseen, eikä se ole edes nuorten tasolla oikein toiminut, joten se tuskin toimii miehiäkään vastaan.

Se on tyly fakta, että moni suomalaisjuniori ei osaa laukoa kunnolla. Antosella ei kuitenkaan tätä ongelmaa näytä olevan. Hyökkääjällä on yksi nuorten SM-liigan terävimmistä laukauksista, joka on maalivahdeille vaikea pysäytettävä. Laukaus kaipaisi ehkä lisää tarkkuutta, mutta potkua on jo nyt tarpeeksi. Kaupan päälle Antonen on right, joten hänen laukauksestaan saa oivan täsmäaseen tulevaisuudessa.

Oman pään pelissä Antonen ei mielestäni päässyt hyökkäyspään tasolle, mutta tausta keskushyökkääjänä näkyi silti. Puolustuspelissä Antonen on keskimääräistä junioria parempi ja sijoittuu melko hyvin. Mutta myös oman pään otteet kaipaisivat vielä annoksen lisää aktiivisuutta, sillä kovemmalla tasolla nykyinen suoritustaso ei enää oikein riitä.

Vahvuudet:

Koko

Laukaus

Heikkoudet:

Kaipaa lisää ronskiutta otteisiin

Monet osa-alueet kaipaavat vielä hiomista

Yhteenveto: Antosella on vielä pitkä tie kuljettavanaan ja hänen pitää vielä kehittää monia osa-alueita. Pohjat ovat kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, että hänellä on mahdollisuudet päästä urallaan melko pitkälle. NHL on kaukainen, mutta ei missään nimessä mahdoton haave. Uskoisin, että laukauksen ja koon ansiosta Antosesta tulee vähintäänkin erittäin hyvä liigatason pelaaja. Mutta pääseekö hän pidemmälle? Tietyllä tavalla aktiivisuuden puute kentällä hieman huolestuttaa tuossa asiassa. Joka tapauksessa potentiaalia ainakin hyökkääjällä riittää ja sen vuoksi NHL-varaus lienee jopa todennäköinen.

Jälleen uusi Nättinen

Minun piti tänään tehdä teksti Joose Antosesta. Antonen saa nyt luvan odottaa, sillä huomioni kiinnittyi sunnuntain ottelun kuluessa toiseen junioriin.

Julius Nättinen on vuonna 1997 syntynyt 15-vuotias tulevaisuuden lupaus. Hän on Eliteprospectsin sivujen mukaan Joonas (ja Jussi) Nättisen veli ja Topi Nättisen serkku. Lisäksi hän oli Ässiä vastaan jos ei JYPin paras, niin ainakin näkyvin pelaaja.

On kieltämättä mielenkiintoista huomata, että yksi kentän isokokoisimmista pelaajista onkin vasta 15-vuotias. Kokoa on jo nyt ainakin 185 senttiä, eikä Nättinen ole myöskään erityisen kapea. Voisi siis helposti ajatella, että Nättinen olisi pärjännyt tähän asti ikäluokkaansa verrattuna ylivertaisen fysiikkansa avulla, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. En nimittäin kykene näkemään Nättisessä uutta Jesse Joensuuta tai Lauri Tukosta. Hän ei ole pelkkä fyysinen voimahyökkääjä, vaan enemmänkin peliä rakentava sentteri.

Onhan tuon ikäisellä pelaajalla luonnollisesti heikkouksia. Peli oli yleisellä tasolla vielä melko juniorimaista. Nättinen rakastaa kiekkoa ja välillä hänen pelaaminen menee kiekon kuljettamiseksi, vaikka hän olisi voinut antaa helpon syötönkin. Luistelu on Nättisellä vielä toistaiseksi pieni miinus verrattuna muihin nuorten SM-liigan pelaajiin, mutta se on kieltämättä odotettavaa. Tekniikka ja luistelun voima paranevat iän myötä, eikä Nättisen liike näytä yhtä brutaalilta, kuin esimerkiksi Mikko Rantasella.

Mutta onhan se hienoa nähdä, että 15-vuotias isokokoinen pelaaja haluaa pitää kiekkoa, pelaa rohkeasti ja uskaltaa harhauttaa. Aina harhautukset eivät onnistu, mutta kenellä onnistuisi? Syötöt ja laukaus näyttäisi myös olevan hyvällä tasolla, samoin puolustuspelaaminen. Kokonaispakettina Nättinen on ikäisekseen jo nyt niin vakuuttava, etten yhtään ihmettele sitä, että hän pelasi sekä ylivoimalla että alivoimalla.

Ässiä vastaan Nättinen teki tehot 1+1. Kahdeksassa ottelussa hän on kerännyt seitsemän pistettä.

Onko Nättinen tuleva ensimmäisen kierroksen varaus? Sitä on vielä aivan liian aikaista sanoa. Mutta mahdollisuudet siihen on olemassa. Kaudella 2014-2015 Nättinen pelannee jo SM-liigassa ja jo se yksistään auttanee NHL-varauksen saamisessa.

Tiukka taistelu viimeisistä kisapaikoista

Nuorten MM-kisojen alkuun on aikaa alle kuukausi. Päävalmentaja Harri Rindellillä on kuitenkin vielä paljon päänvaivaa, ennen kuin lopullinen joukkue on kasassa.

Maalivahdit tulivatkin käsiteltyä syvällisemmin jo viime kuussa. Edellinen nuorten turnaus tarjosikin vastauksia. Kun Ullberg on ajautunut tällä kaudella pahaan syöksykierteeseen, pelasi Korpisalo itselleen todennäköisesti ykkösvahdin paikan. Heikkojen suoritusten vuoksi Ullbergin tippuminen koko kisajoukkueesta olisi ihan perusteltua, erityisesti kun kakkosvahdiksi olisi tarjolla kohtalaisen hyvin pelannut Samu Perhonen.

Hyökkäyksessä on mielestäni myös selvät kuviot. Kärkiyhdeksikkö on liigan pistepörssissä karussa muista ja he luovat Suomen kolme ensimmäistä ketjua. Matti Lamberg ja Markus Hännikäinen pelannevat alaketjuissa ja myös Thomas Nykoppin tilanne näyttää hyvältä. Saku Salminen olisi voinut olla hyvä ehdokas jo näihin kisoihin, mutta paha loukkaantuminen voi viedä kisapaikan. Hänen tilalleen asettelisin Robert Leinon.

Hyvien hyökkäyspään pelaajien tarjonnan vuoksi moni ihan hyvä vaihtoehto pudonnee kisakoneesta. Muun muassa Rasmus Kulmala ja Toni Kallela ovat lupaavia pelaajia, mutta eivät tuo joukkueeseen mitään uutta, eivätkä sovi jarruketjuun. Sama koskee korostetusti Mestiksessä todella kovia tehoja tehnyttä Ville Järveläistä, jonka kisapaikka jäänee saavuttamatta pienen koon vuoksi.

Puolustuksessa Ville Pokka, Rasmus Ristolainen, Olli Määttä ja Petteri Lindbohm lienevät varmat nimet, mutta viimeisistä paikoista käydään todella tiukka kamppailu. Vaikka Suomen 94-syntyneet puolustajat ovat todella lupaavia, mielestäni Esa Lindellin ja Niklas Tikkisen aika ei ole vielä. Vuoden alaikäisistä puolustajista mielestäni vain Juuso Vainio on antanut liigassa kisalippuun oikeuttavat näytöt. Loput paikat täydennettäneen Henri Auvisen, Patrik Parkkosen, Juuso Riikolan ja Joonas Valkosen muodostamasta joukosta. Näistä omat valintani olisivat kiekollisen taidon vuoksi Riikola, sekä varman oman pelin vuoksi Valkonen.

Pohjois-Amerikan avut hämmentänevät vielä pakkaa. OHL:ssä Henri Ikonen on tehnyt 25 ottelussa mukavat 19 pistettä, eivätkä Mikko Vainosen kahdeksan pistettä ole peruspuolustajalle ole myöskään yhtään hassummat. Vakuuttavaa jälkeä, mutta riittävätkö näytöt isossa kaukalossa pelattaviin nuorten kisoihin? Kutsuisin mielelläni Ikosen ja Vainosen taistelemaan vielä kisapaikoista. Maalivahti Eetu Laurikainen on pelannut hyvää kautta WHL:ssä, mutta en usko hänen löytävän tietään MM-leirille. Hyökkääjä Kalle Kossila ja puolustaja Ahti Oksanen ovat aloittaneet hyvin kautensa NCAA:ssa, mutta otos on toistaiseksi pieni, ja kun kerran Euroopasta löytyy saman tason pelaajia, heidän kisapaikkaansa en pitäisi odotettavana.

Nimekkäämmistä pelaajista Jonatan Tanuksen kausi ei ole ollut menestyksekäs. Hyökkäävän pelaajan 27 ottelua ja kahdeksan pistettä OHL:ssä eivät millään riitä näytöiksi nuorten MM-kisoihin. Sen sijaan alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Tanus on varmasti tervetullut.

Tässä vielä tilastot SM-liigasta niiden suomalaispelaajien osalta, jotka ikänsä puolesta mahtuvat kisajoukkueeseen (tilanne ennen perjantain 30.11. kierrosta). Suluissa pisteet viimeisen kuukauden ajalta

Hyökkääjät
Aleksander Barkov - Tappara - 27 13+14=27 (10 4+5=9)
Artturi Lehkonen - KalPa - 26 8+10=18 (10 2+4=6)
Teuvo Teräväinen - Jokerit - 19 7+8=15 (6 5+4=9)
Juuso Ikonen - Blues - 27 6+9=15 (9 2+4=6)
Miro Aaltonen - Blues - 28 10+4=14 (10 2+3=5)  
Joel Armia - Ässät - 22 9+4=13 (5 1+0=1) 
Henrik Haapala - Tappara - 27 3+10=13 (10 0+0=0)
Markus Granlund - HIFK - 23 4+8=12 (7 1+2=3)
Miikka Salomäki - Kärpät - 26 4+8=12 (10 3+4=7)
Matti Lamberg - Jokerit - 14 2+3=5 (6 0+1=1)
Robert Leino - HPK - 23 1+2=3 (10 0+0=0)
Rasmus Kulmala - TPS - 16 1+2=3 (ei pelattuja otteluita)
Saku Salminen - Jokerit - 12 1+1=2 (ei pelattuja otteluita)
Markus Hännikäinen - Jokerit - 13 0+1=1 (8 0+1=1)
Joonas Huovinen - Kärpät - 9 1+0=1 (1 0+0=0)
Thomas Nykopp - HIFK - 8 0+1=1 (5 0+0=0)
Joonas Harjama - KalPa - 8 0+1=1 (3 0+0=0)
Tomi Wilenius - Ilves - 7 0+1=1 (2 0+0=0)
Toni Kallela - KalPa - 12 0+0=0 (3 0+0=0)
Joni Seinelä - TPS - 4 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Jesse Huhtala - Ässät - 4 0+0=0 (4 0+0=0)
Aleksi Mustonen - Jokerit - 3 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Teemu Henritius - Jokerit - 2 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Topi Nättinen - JYP - 1 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Nico Friman - HIFK - 1 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)

Puolustajat
Ville Pokka - Kärpät - 21 3+4=7 (9 1+1=2)
Rasmus Ristolainen - TPS - 24 2+5=7 (9 2+0=2)
Juuso Riikola - KalPa - 17 0+5=5 (8 0+2=2)
Niklas Tikkinen - Blues - 8 0+4=4 (1 0+1=1)
Petteri Lindbohm - Jokerit - 21 0+3=3 (7 0+1=1)
Juuso Vainio - HPK - 16 1+1=2 (7 0+0=0)
Henri Auvinen - JYP - 9 0+1=1 (3 0+0=0)
Esa Lindell - Jokerit - 19 0+0=0 (5 0+0=0)
Mikko Lehtonen - TPS - 7 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Patrik Parkkonen - Ässät - 6 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Jarno Paven - TPS - 3 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Aleksi Orenius - Ilves - 3 0+0=0 (1 0+0=0)
Niko Karhu - TPS - 3 0+0=0 (2 0+0=0)
Santeri Saari - Jokerit - 2 0+0=0 (2 0+0=0)
Niklas Friman - TPS - 1 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Juho Tommila - Lukko - 1 0+0=0 (1 0+0=0)

Maalivahdit
Joonas Korpisalo - Jokerit - 1 0,00 100,00% (16 pelattua minuuttia)
Richard Ullberg - SaiPa - 5 3,70 86,41%
Janne Juvonen - Pelicans - 3 4,34 86,25%
Ville Runola - TPS - 6 pelattua sekuntia

Oma kisajoukkueeni:
Korpisalo, Perhonen - Lindbohm, Määttä, Pokka, Riikola, Ristolainen, Vainio, Valkonen - Aaltonen, Armia, Barkov, Granlund, Haapala, Hännikäinen, J.Ikonen, Lamberg, Lehkonen, Leino, Nykopp, Salomäki, Teräväinen

Tuleva huippuvalmentaja Petteri Niittynen

Ässien A-nuoret ovat pelaamassa jälleen hyvää kautta. Viimeisten kausien hyville esityksille on olemassa enää yksi yhteinen nimittäjä.

Petteri Niittynen on valmentamassa Ässien A-nuoria nyt neljättä kautta. Tähän mennessä hän on aina valmentanut porilaiset pudotuspeleihin. Se ei ole missään nimissä huikean ylivertaisen materiaalin ansiota, sillä Karri Kiven välieriin valmentamat ryhmät olivat jo muuttuneet yli-ikäisiksi, tai nousseet jo liigajoukkueen mukaan. Joukkue olikin pitkälti täynnä keskinkertaisuuksia. Ainoa asia, mikä on vuodesta toiseen toiminut, on ollut maalivahtipeli. Juha Järvenpää, Niklas Kekki ja Atte Tolvanen ovat kelpo veskareita nuorten SM-liigaan

Oikeastaan voi sanoa, että vain viime kaudella Niittynen on päässyt valmentamaan hyvää materiaalia. Viime kaudella Ässissä oli pari nuorten tasolle huippuhyvää yksilöä (Borna Rendulic ja Aki Juusela) sekä ennen kaikkea kaikin puolin leveä puolustus. Kaiken kruunasi huippuhyvän kauden pelannut Atte Tolvanen. Ässät olikin runkosarjan kolmas, vaikka alkukausi meni täysin penkin alle.

Täksi kaudeksi Ässille ei voinut ennustaa menestystä. Viime kauden avainpelaajat olivat muualla, kärkiketjuista pysyi vain pari hassua pelaajaa, puolustus hajosi täysin ja tilalle jouduttiin hakemaan B-junioreita. Alkukaudesta patapakkaa vaivasikin vastuunkantajien puute. Oikeastaan sama ongelma on vieläkin olemassa, vaikka esimerkiksi Jarno Kärki on nostanut tasoaan. Oikeastaan ainoat Padan huippuyksilöt ovat maalivahdit (ja kenties Niko Ojamäki omassa roolissaan).

Siitä huolimatta Ässien peli kulkee jälleen. Voittoja tulee, vaikka vain Jarno Kärki on pistepörssissä korkealla. Voittoja tulee, vaikka puolustajista kukaan ei (vielä) ole selvä johtaja. Voittoja tulee siksi, että Ässät on pelannut hyvin nimenomaan joukkueena. Vaikka Niittynen ei ole missään nimessä unohtanut kehittää yksilöitä, voi hyvin sanoa, että hän osaa valmentaa joukkuetta. Tällä hetkellä Porista saattaa puuttua tähtipelaajat, mutta koko joukkue tekee pisteitä.

Tällaisilla näytöillä Niittystä ei mielestäni voi pitää loputtomiin A-nuorten pääkäskijänä. Näytöt nimenomaan nuorten kanssa ovat kiistatta kovat, mutta juuri siksi Ässien kannattaisi katsoa, mihin Niittysen kyvyt riittäisivät liigajoukkueen peräsimessä. En nyt sano, että Niittysen pitäisi olla heti päävalmentaja, kun Karri Kiven sopimus päättyy. Mutta apuvalmentajan paikan pitää löytyä viimeistään sitten, kun Kiven pesti Ässien peräsimessä päättyy.

Niittyselle pitää myös muistaa ilmoittaa, että tulevaisuudessa hänelle olisi tarjolla paikka liigajoukkueen peräsimessä. Muuten jokin muu organisaatio saattaa tarjota parempaa diiliä viime kaudella nuorten SM-liigan vuoden valmentajaksi valitulle päävalmentajalle.

Kuukauden juniori: Mikko Rantanen

Kuukauden junioriksi valikoitui ensimmäistä kertaa vuonna 1996 syntynyt kiekkoilija.

Mikko Rantanen

178 cm / 70 kg

Syntynyt 29.10.1996 Nousiaisissa

Kasvattajaseura: TPS

Lurking, lurking...

Eräässä kauden alla pelatussa harjoitusottelussa huomioni kiinnittyi yhteen häkki päässä pelanneeseen nuorukaiseen. Hän ei ollut pienikokoinen luisteluihme, kuten suurin osa muista "häkkipäistä", vaan hänellä oli hyvät raamit. Suurimman osan ottelusta nuori pelaaja oli pimennossa, mutta siinä ohessa hän teki kaksi maalia. Olin vakuuttunut, vaikka en ollut kuullut Mikko Rantasesta aiemmin oikeastaan mitään.

Eikä se lopulta ole ihme, etten ole hänestä kuullut. Rantanen on pelannut toistaiseksi vain muutamassa nuorisomaajoukkueen ottelussa ja viime kausi kului B-junioreissa melko vaatimattomin tehoin. Mutta nyt näin aiemmin ilmeisesti sentterinä pelanneen Rantasen toiseen kertaan, eikä innostukseni hirveästi laantunut.

Rantasesta tekee omissa silmissäni mielenkiintoisen jo pelkästään hänen kokonsa. Juuri ja juuri 16-vuotias hyökkääjä on isokokoinen, vaikkakaan massaa ei ole vielä tullut. Olen aivan varma, että pituutta ei ole enää Suomen jääkiekkoliiton sivuilla (tai eliteprospectsissa) mainittu 178 senttiä, vaan uskoisin hyökkääjän olevan noin 185-senttinen. Koska Rantasella on kokoa, sitä pitäisi oppia käyttämään tulevaisuudessa paremmin. Muutaman kerran hän rynnisti puolustajien läpi, mutta enemmänkin fyysisyyttä olisin mielelläni nähnyt.

Toisaalta Rantasen luistelusta näkyy perinteiset ison pelaajan ongelmat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pituuskasvun jälkeen hyökkääjä ei ole vielä tottunut pituuteensa, vaan luistelu näyttää tällä hetkellä yhdellä sanalla sanottuna kamalalta. Hyökkääjän liikkuminen näyttää kankealta, vauhtia ei ole tarpeeksi, luistelusta puuttuu räjähtävyys kokonaan, eikä liike sivulle tai taaksepäin näytä yhtään luonnolliselta. Luistelua voi toki kehittää vielä paljon, mutta tällä hetkellä nopeus ei tahdo riittää. Sen takia Rantanen tuntuu olevan koko ajan potkun jäljessä muita ja puolustaminenkin muuttuu epätoivoiseksi mailan kanssa huitomiseksi.

Vauhdin puutteen vuoksi Rantanen on usein pitkiä aikoja pimennossa. Puolustuksessa hänestä ei juuri apua ollut, vaikka pitkällä varrella pitäisi ihan hyvin kyetä puolustamaan vaikka mailallaan. Usein hyökkääjä jäi muutenkin pelin ulkopuolelle. Positiivisena puolena hyökkääjän mailankäsittely on hyvää, syöttöjen vastaanotto kelvollista, pelirohkeus hyvällä tasolla ja harhautuksetkin ihan perushyviä.

Mutta pelaajan vahvuudet liittyvät ehdottomasti syöttöihin. En ihmettele yhtään, mikäli hyökkääjä on pelannut aiemmin sentterinä. Sen verran hienosti hän jakoi kiekkoa omalta laidaltaan. Ottelussa tulleet harhasyötöt olivat laskettavissa yhden käden sormilla, mikä on A-junioreissa melko harvinaista (saman veran harhasyöttöjä jotkin pelaajat onnistuvat tekemään yhdessä vaihdossa). Syötöt olivat poikkeuksetta varmoja, tarkkoja ja nopeita, mutta ennen kaikkea ne olivat älykkäitä. Usein syöttö oli ihan perussyöttö, mutta usein se onkin kaikkein fiksuin ratkaisu. Joukkoon kuitenkin mahtui muutama loistava syöttö, josta avautui loistava maalipaikka, tai sitten toiseen aaltoon. Mielestäni Rantasen ratkaisut ovat merkki hyvästä peliälystä.

Ässien ja TPS:n peli päättyi voittolaukauskilpailuun. Viimeisenä laukojana oli numero 26, Mikko Rantanen. Ratkaisuna oli terävä ja tarkka veto yläkulmaan ohi Atte Tolvasen. Taitaa olla pojalla laukauskin ihan hyvässä kunnossa.

...scoring.

Vahvuudet:

Syötöt

Peliäly

Heikkoudet:

Luistelu

Oman pään peli

Yhteenveto: Minulle tulee Rantasesta mieleen muutaman vuoden takainen Joel Armia hyvällä tavalla. Onhan heillä eroja (Armia on right, Rantanen left, Armia keskittyi harhautuksiin ja maalintekoon, kun Rantanen on enemmän pelinrakentaja), mutta kummastakin pelaajasta näki, että heissä on jotain spesiaalia. Luistelu näyttää toistaiseksi kamalalta, samoin kuin aikanaan Armiallakin, mutta entä kun se saadaan korjattua? Saman ikäluokan Manu Honkanen on lähes kaikin tavoin tällä hetkellä valmiimpi pelaaja kuin Rantanen, mutta nyt ei mietitäkään pelaajaa nyt. Pitää miettiä, että mitä pelaaja voi olla. Ja kun sitä puolta mietitään, oma kiinnostukseni kohdistuu juuri Rantaseen. 

Quethas Draft Ranking: Hiljaista kärjen takana

Tässä on kaikkien aikojen ensimmäinen Quethas Draft Ranking. Toisin sanoen tämä on oma listaukseni ensi kesän NHL:n varaustilaisuudessa varattavista suomalaisista. Samankaltainen lista tulee vielä kahdesti tämän kauden aikana.

Ensi kesän NHL Entry Draft on suomalaisittain kiinnostavin aikoihin. Aleksander Barkovin alkukauden otteet SM-liigassa sekä juuri päättyneessä alle 20-vuotiaiden maajoukkueturnauksessa ovat olleet niin huikeita, että paikka kärkikolmikossa on lähellä. Alkukauden perusteella Rasmus Ristolainen ja myös Artturi Lehkonen ovat kovaa vauhtia menossa kohti ensimmäisen kierroksen varausta.

Näiden kärkimiesten vuoksi tuntuu siltä, että Suomella olisi tulossa hyvä ja laaja ikäluokka varausikään. En ole kuitenkaan siitä niin vakuuttunut. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että varattavien suomalaisten määrä osuu jälleen jonnekin seitsemän ja kymmenen väliin. Kärki on terävä, mutta heidän jälkeensä ei niin paljoa laatua enää löydykään.

Tällä hetkellä minulla on se tuntuma, että listaukseni kärkikahdeksikko varataan. Muilla on jo ongelmia. Eikä kärkikahdeksikosta kovinkaan monella ole mielestäni kykyjä nousta kovin aikaisille kierroksille. Ikosen ongelma on koko, Salmisella hyökkäyspään kyvyt ovat kysymysmerkki, peruspakki Mäkisellä samaten. Husso ei ole ollut tällä kaudella aivan parhaimmassa iskussaan ja Antosella on vielä paljon kehitettävää, vaikka raamit ovatkin kohdillaan. Sen sijaan Juvosta, Koivistoista saati sitten Haapalaa tai Mustosta on vaikea kokea varmoina varauksina. Sitä ei myöskään ole vielä Juuse Saros, vaikka alle 18-vuotiaiden maajoukkueen turnaus menikin erinomaisesti.

Quethas Draft Ranking, marraskuu 2012 (suluissa edellinen sijoitus)

1. (1) Aleksander Barkov - Tappara
2. (2) Rasmus Ristolainen - TPS
3. (3) Artturi Lehkonen - KalPa
4. (6) Juuso Ikonen - Blues
5. (7) Saku Salminen - Jokerit
6. (5) Atte Mäkinen - Tappara
7. (4) Ville Husso - HIFK
8. (8) Joose Antonen - JYP-Akatemia / JYP
9. (9) Janne Juvonen - Peliitat / Pelicans
10. (-) Eetu Koivistoinen - Blues
11. (-) Henrik Haapala - Tappara
12. (-) Aleksi Mustonen - Kiekko-Vantaa / Jokerit
13. (-) Juuse Saros - HPK
14. (-) Miro Aaltonen - Blues
15. (-) Jonatan Tanus - Peterborough Petes (OHL)
16. (-) Atte Tolvanen - Ässät
17. (-) Mikke Levo - Ilves
18. (10) Richard Ullberg - SaiPa
19. (-) Timi Lahtinen - Jokerit
20. (-) Aleksi Ainali - HIFK

Listan takana on paljon nimiä, jotka ovat hyvin lähellä (mm. Saku Kinnunen, Felix Westermack, Jarno Kärki, Kevin Lankinen, Joona Puhakka ja Otto Rauhala) sijaa 20. Isoa eroa Ainalilla ja heillä ei ole, mutta jonkinlainen järjestys piti tehdä. Tällä kertaa päädyin tällaisiin arvioihin.

Kannattaa myös katsoa Henri Ikosen kautta Pohjois-Amerikassa. Viimeisimmissä otteluissa Ikonen on pelannut hyvin ja 19 ottelussa hyökkääjä on kerännyt jo 13 pistettä. Mikäli pisteitä kertyy myös jatkossa, on paikka nuorten MM-kisoissa sekä kykyjenetsijöiden papereissa mahdollinen.

Eniten alustavaan listaani verrattuna osakkeitaan ovat parantaneet Henrik Haapala ja Juuse Saros. Haapala yli-ikäisenä ja pienikokoisena hyökkääjänä ei välttämättä ole kiinnostavin pelaaja NHL:n kykyjenetsijöiden näkökulmasta, mutta kovat tehot SM-liigassa varsinkin näin työsulkukautena nostavat hänet ihan uudelle tasolle. Saros puolestaan on pelannut erinomaisen alkukauden ja viimeisimmät näytöt pikkuleijonista nostivat maalivahdin osakkeita roimasti. Yleensä huippuvahdit vain ovat isompia kuin Saros, joten siksi hänen kohdallaan odotukseni ovat maltillisia.

Suurimmat putoajat taitavat olla Richard Ullberg ja Matias Pulli. Ullbergin sija kymmenen oli tullut sillä oletuksella, että kehitys jatkuu, tai ei ainakaan taannu. Viime kauden lopulla maalivahdin urakehitys näytti suotuisalta ja NHL-varaus olisi voinut olla hyvin todennäköinen, mikäli hän olisi ollut Suomen ykkösvahti nuorten MM-kisoissa. Nyt on jopa koko nuorten MM-kisat vaarassa, kun alkukauden harvat ottelut ovat menneet penkin alle. Matias Pulli taas on ollut sivussa koko alkukauden ja se laskee todella paljon alunperinkin turhan pienikokoisen puolustajan mahdollisuuksia varaukseen.

Täytyy myöntää, että aivan kaikkien listalla olevien peliä en ole tämän kauden aikana nähnyt. Valtaosan otteita olen kyllä ehtinyt jo seuraamaan, mutta pari poikkeustakin löytyy. Kun kausi etenee, lista tulee elämään. Osittain siksi, että näen lisää otteluita ja osittain siksi, että kauden mittaan joidenkin taso putoaa kun taas jotkut nostavat profiiliaan.

Kuka mielestäsi puuttuu listalta ja miksi? Otan mielelläni ehdotuksia vastaan, sillä seuraavien kuukausien aikana seuraan monen pelaajan otteita ja ehkäpä juuri sinun ehdottamasti pelaaja voi löytyä seuraavasta listauksesta.

Raumam Boja nöyryyttivät porilaisia

Mitä tulee mieleen Isonmäen jäähallista?

Seuraava ajatusmalli tullee monelle mieleen: Halli on ruma betonibunkkeri jostain 70- ja 80-luvun taitteesta. Se näyttää vanhan ajan hallilta ja siltä se myös tuntuu. Myös katsomo on jäänyt jonnekin kahdenkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Porin jäähallin koko sivun mittainen seisomakatsomo on täynnä "hitsareita", jotka huutavat Ässiä illasta toiseen, erityisesti viikonloppuisin, kun pohjalla on jo pari olutta (tai viinapulloa).

Tällaisista lähtökohdista ajateltuna perjantai-illan Isonmäen pitäisi olla paha paikka vastustajalle. Erityisesti, kun vastassa on vieläoä paikallisvastustaja Lukko. Totuus on kuitenkin paljon tylympi. Kevään 2006 jälkeen Porin jäähalli on koko ajan hiljentynyt. Jostain syystä paikallisvastustajakaan ei sytytä enää samalla tavalla kuin ennen ja tuntuu siltä, että jopa HIFK aiheuttaa nykyään enemmän tunnetta.

Seisomakatsomon olisi luullut provosoituvan kannustamaan kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun Raumam Boja saapuivat Poriin. Erityisesti, kun heidät oli sijoitettu seisomakatsomoon. Vaikka heidät oli sijoitettu seisomakatsomon D-päätyyn, seisomakatsomon pitäisi olla "pyhää maata". Sen pitäisi olla aluetta, joka on porilaisten hallussa, ja jonne vierasjoukkueen kannattajien ei sovi tulla.

Raumalaiset eivät tästä välittäneet. He pitivät ääntä koko ottelun ajan ja myös pitkälle sen jälkeen. He lauloivat, huusivat, pomppivat, heiluttivat huiveja ja lippuja. He toimivat hienosti ryhmässä, eikä kukaan sooloillut, vaikka porukkaa olikin päälle sata. Raumalaisista syntyneet desibelit nousivat jatkuvasti hyvälle tasolle. Porin jäähallissa oli vähästä aikaa hyvin ääntä, mutta kannustettavan joukkueen nimi oli tavallisesta poikkeava.

Samaan aikaan legendaarinen seisomakatsomo oli yllättävän vaitonainen. Ässät-huuto kajahti suuremmilla desibeleillä vain pariin otteeseen. Kyseessä on lähes ennennäkemätön tilanne.

Kentällä raumalaiset voittivat porilaiset lukemin 4-3. Katsomon puolella voitto oli paljon tylympi.

Nuorten MM-kisojen ykkösvahti haussa

Viime vuonna nuorten MM-kisojen ykkösvahtina pelasi odotetusti Sami Aittokallio, sitä aiempina vuosina oli Joni Ortion vuoro. Nämä olivat lopulta aika selviä valintoja ykkösvahdiksi. He eivät olleet turnauksen tähtiä, mutta tarpeeksi hyviä maalivahteja kuitenkin, joihin kykeni jotenkin luottamaan. Nyt kun muuten nuorten MM-kisoihin olisi lähdössä hyvä joukkue, on maalivahtiosasto täydellinen kysymysmerkki

Viime keväänä näytti siltä, että Richard Ullberg olisi itseoikeutettu valinta ykkösveskariksi. Vaakakupissa kun kerran painoivat hyvät otteet SaiPan riveissä. Ullberg on edelleen ainoa valittavina olevista maalivahdeista, joka on pelannut enemmän kuin kourallisen liigaotteluita. Ongelmana on vain se, että pelit nuorten maajoukkueessa Lake Placidin turnauksessa eivät menneet hyvin, eivätkä tämän kauden pari liigapeliä myöskään hirveästi ilahduta.

Samu Perhonen oli 93-syntyneiden ykkösvahti alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa. Teknisesti hän on melko hyvä, mutta maajoukkuepaita päällä tulosta ei oikein ole syntynyt. Ei alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa, eikä kesän lopulla pelatussa Tšekin turnauksessa. Tämä kausi on kuitenkin sujunut pettymykseksi osoittautunutta viime kautta paremmin, mutta minulla ei riitä usko Perhosen kykyihin kannatella Suomea ratkaisupeleissä.

Joonas Korpisalo oli viime kaudella alle 18-vuotiaden maajoukkueen ykkösvahti, mutta itse MM-kisat menivät penkin alle. Tällä kaudella kokemusta on tullut Kiekko-Vantaan riveistä, mutta kaikilla tavoin vain ihan ok maalivahti ei herätä minussa ainakaan vielä isoa luottamusta.

Janne Juvonen pelasi viime vuonna jopa SM-liigan finaaleissa ja pelasikin ihan hyvin. Tällä kaudella pelejä on tullut lähinnä Mestiksen puolella. Juvonen voi hyvinkin olla vuoden kuluttua Suomen ykkösvahti, mutta hän ei vielä ole välttämättä valmis ykkösvahdiksi. Tosin kesällä Lake Placidin turnaus meni Juvosen osalta ihan hyvin.

Harri Rindell julkaisi maanantaina uusimman alle 20-vuotiaiden maajoukkueen, joka pelaa turnauksen Ruotsissa. Joukkueesta ei löydy suuria yllätyksiä ja eteenpäin mennään selvästi "parhaat pelaa"-teemalla. Teuvo Teräväinen, Saku Salminen ja Matti Lamberg puuttuvat loukkaantumisten takia joukkueesta, mutta heidän paikalleen on korvaajiksi valittu Ville Järveläinen, Thomas Nykopp ja Nico Nyberg. Muuten hyökkäys onkin varmaan tuossa. Puolustajien kohdalla on vielä kysymysmerkkejä ja kokoonpano voi vielä elää paljon. Olli Määttä ja kenties Mikko Vainonen tulevat mukana Pohjois-Amerikasta ja viimeisistä kisapaikoista tulee varmasti kova taistelu Esa Lindellin, Patrik Parkkosen, Juuso Vainion, Henri Auvisen, Niklas Tikkisen, Joonas Valkosen, Juuso Riikolan ja Mikko Lehtosen kesken.

Ja lisäksi tietenkin Ullberg ja Korpisalo saisivat antaa hyviä näyttöjä nuorten kisoja silmällä pitäen. Muuten muut maalivahdit menevät ohi.

Tässä vielä tilastot SM-liigasta niiden suomalaispelaajien osalta, jotka ikänsä puolesta mahtuvat kisajoukkueeseen (tilanne ennen tiistain 30.10. kierrosta):

Hyökkääjät
Aleksander Barkov - Tappara - 17 9+9=18
Henrik Haapala - Tappara - 15 3+10=13
Joel Armia - Ässät - 17 8+4=12
Artturi Lehkonen - KalPa - 16 6+6=12
Miro Aaltonen - Blues - 18 8+1=9
Juuso Ikonen - Blues - 18 4+5=9
Markus Granlund - HIFK - 16 3+6=9
Teuvo Teräväinen - Jokerit - 13 2+4=6
Miikka Salomäki - Kärpät - 16 1+4=5
Matti Lamberg - Jokerit - 8 2+2=4
Robert Leino - HPK - 13 1+2=3
Rasmus Kulmala - TPS - 16 1+2=3
Saku Salminen - Jokerit - 12 1+1=2
Joonas Huovinen - Kärpät - 8 1+0=1
Thomas Nykopp - HIFK - 3 0+1=1
Joonas Harjama - KalPa - 5 0+1=1
Tomi Wilenius - Ilves - 5 0+1=1
Ei tehopisteitä:
Toni Kallela - KalPa (9 ottelua)
Markus Hännikäinen - Jokerit (5 ottelua)
Joni Seinelä - TPS (4 ottelua)
Aleksi Mustonen - Jokerit (3 ottelua)
Teemu Henritius - Jokerit (2 ottelua)
Topi Nättinen - JYP (1 ottelu)
Nico Friman - HIFK (1 ottelu)

Puolustajat
Ville Pokka - Kärpät - 12 2+3=5
Rasmus Ristolainen - TPS - 15 0+5=5
Niklas Tikkinen - Blues - 7 0+3=3
Juuso Riikola - KalPa - 9 0+3=3
Juuso Vainio - HPK - 9 1+1=2
Petteri Lindbohm - Jokerit - 14 0+2=2
Henri Auvinen - JYP - 6 0+1=1
Ei tehopisteitä:
Esa Lindell - Jokerit (14 ottelua)
Mikko Lehtonen - TPS (7 ottelua)
Patrik Parkkonen - Ässät (6 ottelua)
Jarno Paven - TPS (3 ottelua)
Aleksi Orenius - Ilves (2 ottelua)
Niko Karhu - TPS (1 ottelu)
Niklas Friman - TPS (1 ottelu)

Maalivahdit
Janne Juvonen - Pelicans - 1 4,00 86,67%
Richard Ullberg - SaiPa - 3 3,68 86,59%

New York Islanders muuttaa

No niin, nyt se on varmaa.

New York Islanders jättää Nassau Countyn ja siirtyy joitain kilometrejä lännemmäksi. Uusi osoite on Brooklyn ja Barclays Center, jonne Islandersin muuttaa vuonna 2015. Siihen asti New York Islanders notkuu vanhassa parakissaan, mikä ei todellakaan ole NHL-tasoa.

Barclays Centeriin mahtuu melko vähän katsojia verrattuna muihin halleihin (vain 14.500), mutta toisaalta Islanders ei ole ollut mikään yleisömagneetti pitkään aikaan. Siihen helposti vaikuttaa vanha bunkkeri suoraan 70-luvulta, missä ei ole aitioita ja jonne harva NHL-pelaaja haluaa. Kun puhutaan harjoitteluolosuhteista, retro ei ole muotia.

Brooklynissä on uusi halli, alueella sijaitsee enemmän ihmisiä ja halli on erittäin hyvien kulkuyhteyksien varrella. Voisiko olla mahdollista, varsinkin jos nuori ja lupaava joukkueen runko kehittyy vielä nykyisestä, että New York Islandersilla olisi tulevaisuudessa mahdollisesti edes vähäsen vetovoimaa markkinoilla? Tulevaisuudessa ei siis välttämättä tarvitsekaan enää jännittää, että suostuvatko Evgeni Nabokov ja Lubomir Visnovsky pelaamaan Isles-paidassa vai ei.

Niin ja koska Brooklyn sijaitsee Long Islandilla, ei joukkueen edes tarvitse vaihtaa nimeään. NHL:ssä pelaa jatkossakin joukkue nimeltä New York Islanders.

Tässä Islandersin kotisivujen uutinen: http://islanders.nhl.com/club/news.htm?id=644111&navid=DL|NYI|home
Tästä puolestaan saa tietoa Barclays Centeristä: http://en.wikipedia.org/wiki/Barclays_Center

Kuukauden juniori: Niklas Tikkinen

Viime viikolla Porissa vieraili Blues. Vierasjoukkueen nimilistasta löytyi yksi nimi ylitse muiden. Niinpä kuukauden juniori on...

Niklas Tikkinen
181 cm / 80 kg
Syntynyt 1.6.1994 Espoossa
Kasvattajaseura: Jäähonka

Olin viime tammikuussa katsomassa alle 18-vuotiaiden maajoukkueturnausta täällä Porissa. Suomen puolustuksessa oli pelaaja, jonka nimeä ei löytynyt kokoonpanosta. Tuo pelaaja kuitenkin pelasi ylivoimalla loistavasti ja samalla kiinnitti kykyjenetsijöiden huomion. Niklas Tikkinen pääsikin lopulta alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin ja sai NHL-varauksen viidennellä kierroksella.

Tikkinen aloitti uransa hyökkääjänä ja sen kyllä huomaa hyvin. Omassa päässä puolustaja on vieläkin ongelmissa. Sijoittuminen on usein heikkoa, eikä Tikkinen näytä oikein tietävän puolustaako hän miestä vai yrittääkö peittää syöttölinjoja. Maalin edustalla hän voisi myös olla fyysisempi ja tällä hetkellä hän näytti pelaavan fyysisesti vain silloin, kuin oli aivan pakko. Muutoin puolustaja näytti kaihtavan fyysistä peliä.

Mutta NHL-varausta ei saa, ellei pelaajalla ole jotain erityisominaisuutta. Tikkisen hyökkääjätausta näkyy nimittäin myös vahvuuksissa. Puolustajaksi Tikkisen mailankäsittely on todella vahvaa ja muutenkin pelaaminen kiekon kanssa on erinomaista. Hän kykenee pitämään kiekkoa varmasti, pelaa kiekon kanssa rohkeasti myös ahdistettuna ja tukee hyökkäyksiä erinomaisesti. Voittolaukauskilpailussa (vai mikä se nykyään onkaan) Tikkinen ei kuitenkaan onnistunut harhauttamaan maalivahti Atte Tolvasta.

Ennen kaikkea puolustajan syötöt ovat erittäin hyviä. Ottelun aikana vastustajan lapaan menneet syötöt kykeni laskemaan yhden käden sormilla. Vaikka tilaa oli vähän, Tikkinen kykeni antamaan peliä edistävän syötön jäätä pitkin suoraan oman pelaajan lapaan. Lisäksi hän antoi syötön läpiajoon päässeelle Blues-hyökkääjälle (taisi olla Joona Puhakka), mutta ikävä kyllä maalia ei tilanteesta syntynyt. Tällaisilla ominaisuuksilla puolustaja on elementissään ylivoimapelissä, ja se tuntui jotenkin luonnolliselta, että ottelussa tullut syöttöpiste syntyi juuri ylivoimalla.

Tikkisen luistelu näyttää teknisesti hyvältä ja hän liikkuu hyvin taaksepäin ja sivuttain. Mutta kun katsoin suoraa luistelua, Tikkinen tuntui olevan hieman hidas. Jalkoihin olisi syytä tulla lisää voimaa ennen miesten pelejä. Myös laukaukseen olisi hyvä tulla lisää voimaa. Nyt laukaus on kyllä tarkka ja sitä myötä myös vaarallinen, mutta lisävoima ei olisi pahitteeksi.

Fyysisesti Tikkinen näytti jo melko hyvältä. Puolustaja on vielä hivenen kapea, mutta massaa hänellä on silti ikäisekseen jo melko hyvin. Puolustaja tuskin enää kasvaa pitutta, joten hän on jatkossakin vähän pienehkö puolustajaksi. Kokoa ei ole missään nimessä liian vähän, mutta sitä voisi siitä huolimatta olla enemmänkin.

Vahvuudet:
Kiekolliset taidot, erityisesti syötöt.
Pelirohkeus.

Heikkoudet:
Kokoa saisi olla hivenen enemmän.
Oman pään peli on edelleen ongelma.

Yhteenveto: Tikkinen on kiekollisesti aivan kärkeä puolustajista, jotka ovat tällä kaudella nuorten SM-liigaa pelanneet. Vahvuudet ovat niin selkeitä, että niillä on mahdollisuus päästä kaiken osuessa nappiin jopa NHL:ään. Suomen 94-ikäluokan puolustus on niin kova, että Tikkinen ei ole tuon ikäluokan lupaavin puolustaja, mutta monessa ikäluokassa hän olisi ykkösparin puolustaja. Tehojen valossa puolustaja pärjäsi hyvin jo nyt liigassa, mutta puolustuspeli aiheuttaa kyllä omat haasteensa.

Tikkinenhän taistelee tällä hetkellä viimeisistä paikoista nuorten MM-kisoihin. Porissa olikin kiinnostavaa katsella Patrik Parkkosen ja Tikkisen pelaamista. Mielestäni Tikkinen on kaksikosta kiekollisesti parempi ja varmasti potentiaalisempi, mutta kokonaisvaltaisesti Parkkonen on tällä hetkellä parempi. Siksi oma valintani nuorten MM-kisoihin tästä kaksikosta olisi Parkkonen.

Liian hyvä nuorten SM-liigaan

Sport pelasi viime viikon keskiviikkona Porissa Ässiä vastaan. Vaasalaisten riveissä pelasi nuorten SM-liigan pistepörssin kärkinimi, joten ajattelin kiinnittää huomiotani hänen tekemisiinsä jäällä. Pelaajaa ei tosin ollut kovin vaikea huomata, sillä Michal Kristof teki kyllä itse itsensä näkyväksi.

Ensimmäinen erä näytti tosin vielä hieman lämmittelyltä. Tuossa erässä Slovakiassa syntynyt Kristof lähinnä osoitti, että osaa luistella melko hyvin, eikä hän ole omassa päässäkään pulassa. Noin paljon pisteitä takovaksi pelaajaksi hän pelasi usein hyvin alhaalla, mitä ei ihan jokaisen pelaajan kohdalla tapahdu. Esimerkiksi viime kaudella Borna Rendulicia ei juuri kiinnostanut oman pään pelaaminen.

Lopuissa erissä Kristof sitten näyttikin miksi hän on pistepörssin kärjessä. Kiekko pysyi lavassa tilanteessa kuin tilanteessa, kädet kävivät, syötöt olivat tarkkoja, laukaus hyvä ja vauhtikin riitti. Tuollaisilla ominaisuuksilla dominoidaan nuorten SM-liigassa mielin määrin ja Ässien puolustus näytti lähinnä pujottelukepeiltä. Mikäli esitykset ovat olleet tuota tasoa myös aiemmin, Michal Kristof pelaa väärässä sarjassa.

Slovakki voisi olla isompi, mutta Mestiksessä vähän pienemmätkin pelaajat pärjäävät melko hyvin (lisätietoa voi kysyä vaikka parin vuotta sitten Mestikseen nouseelta Jesper Piitulaiselta). Siihen sarjaan Kristof kuuluisi. Nuorten SM-liigassa syntyi jo viime kaudella 37 pistettä ja nyt tuolla sarjalla ei ole Kristofille enää mitään annettavaa. Pelikäsitystä ei enää testata, kun hän on teknisesti niin ylivoimainen, eivätkä muutkaan ominaisuudet enää kehity tuollaisella dominoinnilla. Peli muuttuu ennen pitkää helposti pieneksi näpertelyksi.

Siksi slovakki kaipaisi jo peliaikaa Mestiksen puolelta, sillä uskoisin Kristofin olevan aivan valmis hyppäämään miesten peleihin. Ja jos pelaaja Sportille ei kelpaa, luulisi muita Mestiksen seuroja ja Slovakian pääsarjan joukkueita kiinnostavan. Pelaajan itsensä kannalta pelaaminen kovempitasoisessa sarjassa kuin nuorten SM-liigassa olisi enemmän kuin tervetullutta.

Kristof saattaa hyvin pelata nuorten MM-kisoissa. Jos hän sinne pääsee ja Sport ei ole häntä peluuttanut Mestiksessä, hyökkääjä voi pelata ensi syksynä jossain ihan muualla kuin Pohjanmaalla.

Turussa mennään eteenpäin... katsomossa

Kentällähän TPS on ollut suorastaan luokaton. Pekka Virran joukkueen pelikirjasta on tämän kauden aikana puuttunut sivut, joissa käsitellään järkeviä ratkaisuja kentällä. Joukkue säntäilee vähän mihin sattuu ja Virran perinteinen pyrkimys kiekollisuuteen ei näy ainakaan kentällä.

Tässä vaiheessa kautta TPS:llä ei ole yhtään kolmeen pisteen voittoa, kun kaikilla muilla on niitä vähintään kaksi kappaletta. Ja ainakaan Ässiä vastaan pelatuista otteluista TPS ei olisi voittoa ansainnut. 

Onneksi jotain positiivista on Turusta kuulunut. Olen Turussa käynyt pariin otteeseen ja näitä kaikkia visiittejä on yhdistänyt yksi asia. Halli on ollut todella hiljainen. Mitään ääntä ei ole kuulunut mistään paitsi juuri ennen ottelun alkua, kun joukkue on tulossa kentälle, tai kun on tehty maali. Eipä tuota voinut tunnelmaksi sanoa.

Täksi kaudeksi Turussa on kuitenkin tehty hieno päätös. B4-katsomosta päätettiin viedä istuimet muualle ja muuttaa osa päädystä seisomakatsomoksi. Seisomakatsomon tarkoituksena kun oli saada matseihin parempaa kannustusta ja porkkanaksi seisomakatsomoon tarjottiin halvempia kausikortteja. No, olihan tuossa koko ajan pieni pelko siitä, että mennäänkö sinne vain halvan lipun perässä.

Lauantain perusteella meininki on kuitenkin ihan eri planeetalta kuin pari vuotta sitten. Seisomakatsomosta (ja sen vierestä) kuului huutoja ja lauluja, kädet nousivat pystyyn ja liput liehuivat. Siellä toki voisi olla vielä paljon enemmän porukkaa (katsomoon mahtuisi varmaan tuplamäärä ihmisiä viime lauantaihin verrattuna) ja materiaali voisi olla vielä monipuolisempaa, mutta eteenpäin on tosiaan menty. Nyt Turkuhallissa on jopa tunnelmaa.

Ei tuo vielä Eteläpäätyä tai Raumam Boikia vastaa, ei lähellekään. Mutta jo nykyinen on suuri askel eteenpäin ja tämä lienee vasta alkua. Kauden lopulla toiminta on varmasti vielä pari askelta parempaa.

Ainakin VMP Group haluaa, että asiat menevät eteenpäin. Yritys luovutti nimittäin oman mainosaikansa kannattajille ja antoivat päälle vielä megafoninkin. Hienoa, että jokin taho haluaa viedä kannatuskulttuuria Suomessa eteenpäin, eikä kaikki keskity paloturvallisuusmääräysten tiukentamiseen.

Tässä tulee kuitenkin mieleeni vielä yksi kysymys. Milläköhän nimellä tuota seisomakatsomon porukkaa pitäisi jatkossa kutsua?

Työsulkuvahvistukset eivät estä junioreiden kehittymistä

Työsulun vuoksi Suomeen on saapunut jo kourallinen NHL-vahvistuksia ja työsulun pitkittyessä lisää on tulossa. Usein tässä olosuhteissa kuulee todettavan, että työsulkupelaaja vie pelipaikan joltain lupaavalta juniorilta.

Entä sitten vaikka vievätkin?

Juniori voi olla lupaava, mutta tuskin lahjakkuus mihinkään häviää puolessa vuodessa. Suurin osa junioreista on kuitenkin marginaalitason lupauksia, jotka eivät ihmetekoihin SM-liigassa kykene. Ja vaikka he liigassa pelaisivatkin, olisiko mahdollisesti peliaika joko sarjaporrasta alempana tai suuri rooli juniorijoukkueessa sittenkin hyödyllisempää, kuin kuuden minuutin kurvailu liigajoukkueen nelosketjussa? Kiekon heittäminen ränniin ja virheiden välttely eivät pelaajaa ainakaan merkittävästi kehitä.

Työsulkupelaajat myöskään eivät muuta todellisten lupausten tilannetta. Jos pelaaja on Suomen mittakaavalla oikeasti todella lupaava, hän kyllä nappaa pelipaikan. Ei Joel Armialle ollut mitään pelipaikkavarausta edelliskauden patapakasta, Aleksander Barkov ei ollut viime kauden alusta lähtien Tapparan joukkueessa, eikä Teuvo Teräväinen saanut automaationa paikkaa edustusjoukkueesta. Ja vaikka NHL-pelaajia tulisi Suomeen enemmänkin, Artturi Lehkonen, Juuso Ikonen ja Rasmus Ristolainen tuskin menettävät pelipaikkaansa.

Kilpailutilanne pelipaikoista on muutenkin vain hyvä asia, sillä siihen kannattaa tottua jo aikaisessa vaiheessa. Junioreissa pääsi kärkiketjuihin aina ikäluokasta toiseen, mutta aikuisena asiat eivät etene enää niin. Esimerkiksi maajoukkueessa juniorin pitää aina olla parempi kuin kokeneempi pelaaja. NHL:ssä puolestaan samantasoinen pelaaja Pohjois-Amerikasta menee aina suomalaisen edelle. Kilpailutilanteessa täytyy yksinkertaisesti olla parempi ja käyttää hyväkseen tarjotut tilaisuudet.

Sen sijaan kannattaa asia mieltää siten, että tilanteesta voi olla juniorille jopa hyötyä. Valtteri Filppula, Jussi Jokinen, Sean Bergenheim, Lennart Petrell ja Jesse Joensuu ovat todellisia huippu-urheilijoita. He osoittavat kaikille, mitä paikka aivan jääkiekon huipulla vaatii. Pelkällä lahjakkuudella sinne ei pääse. Huipulla pitää ihan oikeasti elää kuten huippu-urheilija. Ihan vahingossa NHL-vahvistukset eivät ole tällä hetkellä liigan kärkeä esimerkiksi fysiikan osalta.

Se kun ei vielä riitä NHL:ään, että olet SM-liigassa hyvä pelaaja. Senkin jälkeen pitää tehdä vielä kovasti töitä, jotta on valmis huipulle. NHL-vahvistukset varmasti auttavat nuoria lupauksia sisäistämään tämän asian.

Ja toisaalta pelin taso ainakin hetkellisesti paranee myös Suomessa. Mitä kovempia pelejä Suomessa pääsee pelaamaan, sitä valmiimpi juniori on jatkossa pelaamaan kovia pelejä NHL:ssä, KHL:ssä tai maajoukkueessa.

Ovat ne junnut hurjia

Viime kesän tilanteen perusteella kolme suomalaista taistelee tosissaan ensimmäisen kierroksen varauksesta kesän 2013 NHL:n varaustilaisuudessa. Ensimmäisen kierroksen varaukseen toki vaaditaan hyvä liigakausi ja hyvät nuorten MM-kisat, mutta juuri nyt näyttää tilanne näyttää ruusuiselta. Ensimmäisten otteluiden perusteella Aleksander Barkov, Artturi Lehkonen ja Rasmus Ristolainen ovat hurjassa vireessä.

Barkov on seuraavassa ottelussa Tapparan kultakypärä. Vielä hienompaa on se, että kyse ei ole mistään muutamasta pisteestä, vaan Barkov on kerännyt neljässä ottelussa huikaisevat kahdeksan pistettä. Nuori hyökkääjä on jo ensimmäisten otteluiden aikana esittänyt poikkeuksellisen hyvää pelikäsitystä, huikeaa syöttötaitoa ja loistavaa kiekonkäsittelyä. Koko kautta Barkov ei tule pelaamaan kaksi pistettä ottelussa tahdilla, mutta ainoastaan fysiikan riittämättömyys voi koitua koko kauden jatkuvien huippuesitysten esteeksi.

Barkov on iso ja vahva jo ikäisekseen, mutta Kuopiossa tehoja on tehnyt aivan toisenlainen juniori. Artturi Lehkonen on vielä todella kapea ja fyysisesti täysin kehittymätön, mutta niin vain hän pelaa KalPan ykkösketjussa. Viidessä ottelussa hän on kerännyt tehot 3+3=6, hän johtaa tulokkaiden pistepörssiä ja on KalPan paras pistemies. Lehkonen on luontaisesti hyvä maalintekijä ja ikäisekseen loistava pelaaja, mutta tuo tahti tuskin pysyy samana loppukautta. Väsymys iskee varmasti jossain vaiheessa, mutta Lehkonen on jo nyt osoittanut olevansa hyvä ehdokas vuoden tulokkaaksi.

Pistepörssiä vilkaisemalla Rasmus Ristolaisen nimi ei löydy ensimmäisenä, mutta hänen esityksensä ovat olleet paikan päällä katsottuna erinomaisia. Hän on ollut tähän mennessä TPS:n paras puolustaja niin omassa päässäkin kuin myös hyökkäyspäässä. Puolustajan itsevarmuus ja kyky ratkaista pelejä ei jää huomaamatta edes Turkuhallin ylimmiltä riveiltä. Lisäksi minua ainakin ilahduttaa suuresti Ristolaisen poikkeuksellisuus verrattuna muihin suomalaisiin puolustajiin. Kerrankin meillä on isokokoinen ja hyvin luisteleva kiekollinen puolustaja. Yleensä näitä kolmea asiaa ei Suomessa ole saatu samaan pakettiin.

Koko kolmikko on vain parantanut asemiaan ensi kesän varaustilaisuutta ajatellen. Mikäli esitykset ovat jatkossakin edes lähes yhtä vakuuttavia, asemat huipulla säilyvät. Hyvät nuorten MM-kisat puolestaan toisivat Barkoville varauksen viiden kärjessä, Ristolaiselle kymmenen parhaimman joukossa, eikä Lehkosen varaustakaan tarvitse ihan ensimmäisen kierroksen viimeisiin varauksiin odottaa.

Nuorten MM-kisojen kannalta positiivisia asioita ovat toki myös Joel Armian hyvä vire heti alkukaudesta ja Henrik Haapalan murtautuminen liigamiehistöön. Armialta odotetaankin viimeisen kahden kauden maalimäärän parantamista, ja ässähyökkääjä on ensimmäisten otteluiden aikana näyttänyt siltä, että 18 maalin raja ylittyy komeasti. Haapala puolestaan tuo hyökkäykseen lisää syvyyttä. Lisäksi Jokereiden Matti Lamberg on tullut kirjaimellisesti ryminällä mukaan kamppailemaan paikasta alempiin ketjuihin.

Sen sijaan Markus Granlundin ensimmäiset ottelut ovat olleet melko vaisuja, eikä Miikka Salomäenkään otteet ole olleet mitenkään maagisia. Kummaltakin on toivottavasti odotettavissa parempaa, sillä he eivät ole enää tulokkaita, vaan joukkueiden runkopelaajia, joilta odotetaan pisteitä. Vielä huolestuttavampaa on ollut Teuvo Teräväisen melko joelarmiamainen toisen kauden aloitus. Teräväinen oli pudotuspeleissä Jokereiden parhaimmistoa, mutta tällä hetkellä hän on kentällä aivan hukassa.Vastaavassa tilanteessa viime kaudella Armian kausi alkoi heikosti, mutta parin kuukauden jälkeen odotukset, pelitaidot ja fyysinen kunto viimein kohtasivat. Silloin nuorten MM-kisoissa jälki oli tuhoisaa. Toivottavasti näin käy myös Teräväisen kohdalla.

Kuukauden juniori: Juuso Vainio

Uusi kausi alkaa, mutta vanha tuttu juttusarja jatkuu. Kyse on siis kuukauden juniorista. Näin uuden kauden koittaessa haluaisin muistuttaa, että kuukauden junioriksi valitseminen ei tarkoita sitä, että valinta osuisi kuukauden aikana eniten vakuuttaneeseen junioriin. Kyse on siitä, että valinta osuu johonkin minua  kiinostavaan pelaajaan, joka pelaa nuorten SM-liigan ottelun Porissa, ja jonka otteita haluan seurata hivenen muita tarkemmin.

Kauden 2012-2013 ensimmäinen kuukauden juniori on...

Juuso Vainio
180 cm / 82 kg
Syntynyt 6.9.1994 Hämeenlinnassa
Kasvattajaseura: HPK

Puolustaja Juuso Vainio on pelannut 94-syntyneiden maajoukkueen mukana jo 16-vuotiaasta lähtien. Vaikka kyseisen ikäluokan puolustus on Suomen mittapuulla timanttisen kova, pääsi Vainio pelaamaan myös viime kaudella yli kymmenen alle 18-vuotiaiden maaottelua. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Vainio ei kuitenkaan päässyt, vaan hän oli viimeinen joukkueesta pudonnut puolustaja. Tällä kaudella puolustaja pääsi HPK:n edustusmiehistöön pelaamaan harjoitusotteluita, mutta positiivisista esityksistä huolimatta Vainion kausi alkaa A-junioreissa.

Puolustajan tärkein tehtävä on puolustaa ja siinä Vainio onnistui Porissa. Hän sijoittui omassa päässä hyvin ja nappasi hyvin kiekkoja vastustajan pelaajilta. Hänen otteensa oman pään fyysisessä väännössä olivat myös miehekkään oloisia, mutta Vainion pienehkö koko hivenen vaikeutti peliä. Ässien toinen maali oli tästä hyvä esimerkki, sillä Patrik Moisio (187 cm / 92 kg) jyräsi Vainion ohi väkisin maalille ja loi näin loistavan maalipaikan. Puolustaja kaipaisikin vielä hieman lisää voimaa ennen kuin hän pelaa vakituisesti miesten peleissä.

Vainion luistelu oli vakuuttavaa. Hänen luistelunsa näytti terävältä ja teknisesti hyvältä. Häneltä löytyy luistelunopeutta vastaamaan nopeidenkin hyökkääjien vauhtiin ja hän liikkuu myös sivuttain hyvin. Vieläkin vakuuttavampaa oli hänen luistelunsa takaperin, sillä jopa peruuttamalla hän kykeni vastaamaan muiden vauhtiin. Tällä hän saakin hyvin etua, sillä kun katse on hyökkäyssuuntaan, hän kykenee kääntämään pelin nopeasti kiekon riiston jälkeen.

Hämeenlinnalainen pelasi rohkeasti kiekon kanssa. Hän tuki ajoittain hyökkäyksiä hyvillä nousuilla, eikä pelästynyt porilaisten karvausyrityksiä. Vainio oli kiekon kanssa todella varma, eikä menettänyt kiekkoja. Ahtaassakin paikassa puolustaja kykeni antamaan hyviä syöttöjä, jotka edistivät peliä. Vainion syöttötyöskentely oli muutenkin junioritasolle erittäin hyvää, sillä hänen syöttönsä olivat tarkkoja ja nopeita, eikä niitä päästy ottelun aikana montaa kertaa katkaisemaan.

Vainion mailankäsittely on puolustajalle melko hyvää. Hän ei tee kentän hienoimpia harhautuksia, mutta sitä ei puolustajalta vaaditakaan. Pääasia on se, että kiekko pysyi hänen hallussaan. Vainion laukaus sen sijaan kaipaa kehittämistä. Puolustaja laukoi usein, mutta veto itsessään on vielä toistaiseksi aika ponneton. Laukauksen tarkkuudessa ei välttämättä ole pahoja puutteita, mutta kun nopeutta ei ole tarpeeksi, hyvä maalivahti kyllä kykenee nappaamaan puolustajan vedot.

Vahvuudet:
Hyvät ja varmat ratkaisut kiekon kanssa.
Monipuolisuus.

Heikkoudet:
Kokoa saisi olla hivenen enemmän.
Ei todella selkeää vahvuutta.

Yhteenveto: Vainio on monipuolinen puolustaja, joka on junioritasolla vakuuttava sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Ei siis ole ihme, että hän pelasi niin ykkösylivoimassa kuin ykkösalivoimassakin. Kokonaisuutena Vainio on jo nyt vakuuttava, mutta hän kaipaa vielä pientä kehittämistä muutamalla osa-alueella, sekä lisää rutiinia, ennen kuin hänestä on iloa miesten peleissä. Mutta mikäli voimaa tulee lisää ja kehitys ei pysähdy, näkisin Vainion jo ensi vuonna taistelemassa paikasta HPK:n edustusjoukkueessa ja vakinaistavan paikkansa parin vuoden päästä. Puolustajasta voi tulla varsin hyvä pelaaja liigatasolle, mutta pääsy KHL:ään saati NHL:ään voi olla vaikeaa ilman selkeää vahvuutta.

Kohti kautta 2012-2013 - SM-liiga osa 1

SM-liigan alku lähenee. Tälläkin kertaa tein oman ennakkoni SM-liigaa varten, mutta muutin hivenen konseptia. Tällä kertaa päätin esitellä jokaisesta joukkueesta yhden nuoren pelaajan, joka ei vielä ole onnistunut nousemaan isoon rooliin SM-liigassa, mutta jolla on siihen potentiaalia. Nuoren pelaajan esittelyn lisäksi tein vielä kaupan päälle lyhyet arviot jokaisesta joukkueesta. Lisäksi haluan huomauttaa, että joukkueiden paremmuusjärjestys oli todella vaikeaa tehdä. Hyviä elementtejä löytyy kaikilta sijoilta 1-11 löytyviltä joukkueilta, eikä joukkueiden kokoonpanoista löydy kovin suuria eroja. En siis yllättyisi yhtään, jos sijalle kymmenen veikkaamani Lukko olisi neljän parhaan joukossa, tai toiseksi sijoittamani HIFK jäisi sijoille 7-10.

Blues

Miro Aaltonen

Junioreissa Aaltonen ei enää kokenut viime kaudella tarpeeksi haasteita, mutta liigajoukkueessa ei vielä tehoja syntynyt. Hyökkääjä pelasi hyvin omaa energistä rooliaan, mutta nyt on aika ottaa harppaus eteenpäin. Taitoa ja nopeutta hivenen pienikokoisella hyökkääjällä on kyllä tarpeeksi, mutta miesten tasolla oma ennakkoluuloton yrittäminen ei ole vielä muuttunut pisteiksi. Siihen vaadittaneen vielä hivenen lisää järkeä junnumaisen innostuneisuuden päälle. Harjoituskausi lupaa hyvää ja kykyjen riittäessä peliaikaa espoolaisten riveistä on luvassa.

Arvio: Espoolaisilla on viime vuosina ollut tapana pelata runkosarja hivenen alakanttiin, mutta pudotuspeleissä yllättää. Tilanne voi nyt olla hyvin samanlainen. Bluesin menestys nojannee jälleen hyvään puolustuspelaamiseen ja kovaan taisteluun. Lauri Marjamäen valmennuksen alaisena espoolaiset onnistuivat viime kaudellakin tärkeillä hetkillä. Runkosarjassa aivan liigatason tähtipelaajien puuttuminen hyökkäyksestä ja kysymysmerkit ykkösvahti Juuso Riksmanin kestävyydestä estävät kuitenkin Bluesin nousun aivan kärkikahinoihin.

Paras pelaaja: Camilo Miettinen

Kovin hankinta: Marco Rosa

Pahin menetys: Joakim Eriksson
Sijoitus runkosarjassa: 8

HIFK

Mika Partanen

Partanen on kiinnostava hyökkääjä. Vielä kaksi vuotta sitten hän oli yksi ikäluokkansa lupaavimmista nimistä, joka pelasi U18-maajoukkueen kakkoskentässä. Sen jälkeen isokokoinen hyökkääjä siirtyi Pohjois-Amerikkaan, joka varmasti on tuonut lisää kovuutta Partasen peliin, mutta muuten kaudet olivat pettymyksiä, eikä hyökkääjä päässyt edes nuorten MM-kisoihin. Nyt hän tekee paluun Suomeen. Taklausvoima ja hyvä liike auttavat ainakin alaketjujen paikan nappaamisessa, mutta juniorivuodet kertovat myös kiekollisesta potentiaalista. Löytyykö kiekollinen taito tällä kaudella, vaikka taustalla onkin kaksi vuotta puolustavassa roolissa? Hyökkääjä on ainakin alkukauden Mestiksessä, mutta pelaisiko hän loppukaudella jo vakituisesti SM-liigaa?

Arvio: HIFK heikkeni, mutta ei kovin paljoa. Mikael Granlundia ei tietenkään voi SM-liigassa millään korvata, eikä Petteri Wirtasta tai Mikko Kousaa kovin helpolla. HIFK on silti edelleen kokoonpanoltaan huippuluokan joukkue, jonka hyökkäyksestä löytyy sopivia jätkiä niin ylempiin ketjuihin kuin alaketjujen rooleihin. Puolustaja Toni Söderholm on pelipaikallaan kenties liigan paras ja Kousan sekä Daniel Fernholmin jättämä aukko täytettiin kiitettävän hyvin Ville Varakkaalla ja Kyle Klubertanzilla. Laadukas hyökkäys ja puolustus mahdollistavat taistelun kärkisijoista, mutta maalivahti Joni Ortion täytyisi pelata ensimmäistä kertaa urallaan kokonainen kausi huipputasolla. Lisäksi Petri Matikaisen lähtö keskellä kesää sekoitti varmasti pakkaa, joten nähtäväksi jää, miten Pasi Sormunen onnistuu debytoidessaan liigajoukkueen päävalmentajana.

Paras pelaaja: Ville Peltonen

Kovin hankinta: Joakim Eriksson

Pahin menetys: Mikael Granlund
Sijoitus runkosarjassa: 2

HPK

Robert Leino

Leino on kuulunut jo pidemmän aikaa ikäluokkansa maajoukkueen vakiokalustoon ja viime kaudella hän jo osoitti, että nuorten SM-liigassa alkaa vastus olla hänelle liian helppoa. Tähän mennessä hyökkääjä on kerännyt pisteitä vasta nuorten SM-liigassa ja nuorten maajoukkueessa, mutta tällä kaudella saattaa olla jo liigajoukkueen vuoro. Leino on aina ollut junioriksi taitava, mutta hän on kyennyt kesän aikana parantamaan myös fysiikkaansa ja luisteluvoimaansa. Harjoitusottelut ovat olleet hyökkääjältä varsin ennakkoluulottomia, joten mahdollisuuksia liigajoukkueen mukana tulee varmasti. 

Arvio: HPK tuntuu vajoavan vuosi vuodelta alemmaksi. Hyökkäyksessä on kuitenkin sen verran laatua, että se pelastaa hämeenlinnalaiset jumbopaikalta. Pudotuspeleihin pääsy vaatii kuitenkin nuorempien pelaajien tasonnostoa. HPK:n puolustus näytti koko kesän ajan olevan pelkästään turhankin kokeneen Marko Tuulolan harteilla, mutta nyt vastuuta lienee tulossa Dan Spangille. Vaikka liigakiekko on Spangille uusi kokemus, hänen on pakko onnistua, sillä materiaali ei HPK:lla tahdo omassa päässä riittää. Maalivahtipeli on myös kysymysmerkki. Kenen pitäisi olla Kerhon ykkösvahti? Mika Järvinen on saanut lukuisia mahdollisuuksia nousta ykkösvahdiksi, mutta hän ei ole tähän mennessä kertaakaan onnistunut. Mikko Tolvanen ei sen paremmin viime kaudella onnistunut. HPK:n voikin lähinnä pelastaa se, että valmentaja Ari-Pekka Selin on tottunut saamaan kaiken irti valmentamistaan joukkueistaan. 
Paras pelaaja: Ville Viitaluoma

Kovin hankinta: Tuomas Santavuori

Pahin menetys: Mathias Porseland
Sijoitus runkosarjassa: 13

Ilves

Miro Hovinen

Hovinen pelasi viime vuonna nuorten MM-kisoissa, vaikka hän ei ole pelannut liigassa vielä otteluakaan. Kolikon kummallekin puolelle on erittäin hyvät syyt. Nuorten MM-kisoissa hän pelasi siksi, että puolustaja on hyvä nimenomaan oman pään pelissä. Puolustuspäässä raamikas nuorukainen sijoittuu hyvin ja on sopivan ikävä vastustajille. Liigapelit ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi pelaamatta heikon liikkeen ja puutteellisten kiekollisten taitojen vuoksi. Mestis tarjosi viime kaudella Hoviselle sopivia haasteita, mutta nyt Tampereella on mahdollisuus napata paikka vaikka vakiokokoonpanosta.

Arvio: Ilveksen tilanne on todella tukala ja joukkue tuntuu olevan entistäkin heikompi. Puolustuksessa oikeasti hyvät pelaajat loppuvat Ville Koistiseen, Jyrki Jokipakkaan ja Martti Järventiehen. Muut ovat katsomattomia kortteja tai liigatason marginaalipelaajia. Hyökkäyksessä laidalla on Jesse Niinimäen ja Masi Marjamäen kaltaisia varmoja pelaajia, mutta suuri osa laituriosastosta on pelaajia, joiden toivotaan nostavan tasoaan, tai ainakin pitävän viime kauden lopun tasonsa. Maalivahti Miika Wiikman on selkeä ykkösvahti, mutta lähes kaikissa liigajoukkueissa hän ei sitä olisi. Suurin ongelma on kuitenkin sentterikalusto. Kenellekään Ilveksen senttereistä ei kuulu automaationa paikka liigajoukkueen kahdesta ensimmäisestä ketjusta, mutta nyt Tampereella on pakko kokeilla Kai Kantolan kaltaisia pelaajia ykkössentterinä. Minulla ei myöskään ole suurta luottoa Raimo Helmisen kykyihin valmentajana, joten ennustankin Ilvekselle todella pitkää ja vaikeaa kautta. 

Paras pelaaja: Jesse Niinimäki

Kovin hankinta: Ville Koistinen

Pahin menetys: Toni Rajala
Sijoitus runkosarjassa: 14

Jokerit

Esa Lindell

Viime kesänä NHL:ään varattu Lindell ei ole vielä todellakaan näyttänyt kaikkea. Hänellä on vielä rutkasti käyttämätöntä potentiaalia, joka kaiken osuessa nappiin riittää jopa NHL:ään. Hyökkäyspään taidot ovat hänellä jo nyt hyvässä kunnossa. Puolustaja antaa hyviä syöttöjä, tukee hyökkäyksiä mallikkaasti ja hänellä on kova veto. Ongelmia on tähän mennessä ollut oman pään sijoittumisessa ja liikkeessä, mutta kesällä puolustaja on mennyt ilmeisesti näissäkin asioissa eteenpäin. Viimeistään loppukaudella Lindell noussee liigajoukkueeseen ja hänen pelityylillään myös ylivoimaminuutteja tulisi saada. Ja jos hän ylivoimalle pääsee, on pisteitäkin luvassa.

Arvio: Joko nyt on Jokereiden vuoro? Viime kauden loppu oli Jokereilta erittäin hyvä ja pudotuspeleissä joukkue oli hyvässä iskussa. Kaiken lisäksi pahat menetykset jäivät lähinnä Janne Lahteen. Kakkosvalmentajasta päävalmentajaksi noussut lupaava Tomi Lämsä saa käyttöönsä niin hyvät rakennuspalikat, että nyt Jokereiden on miltei pakko saada mitali. Maalivahti Eero Kilpeläinen on liigan parhaita maalivahteja ja puolustuksesta löytyy useampi todella kovan luokan puolustaja (muun muassa Ossi Väänänen, Teemu Eronen, Jeremy Dehner, Antti-Jussi Niemi). Hyökkäyspää on kenties puolustustakin kovemmalla tasolla. Ben Eaves, Ilari Filppula, Teemu Pulkkinen, Riku Hahl, Jani Rita ja Teuvo Teräväinen kelpaisivat monelle joukkueille. Tähän kun vielä lisätään päälle lupaavasti esiintynyt Steve Moses, useampi loistava alaketjujen pelaaja sekä lukuisia huippulupaavia junioreita, on Jokerit nyt valmis mestaruusjahtiin.

Paras pelaaja: Ossi Väänänen

Kovin hankinta: Steve Moses

Pahin menetys: Janne Lahti
Sijoitus runkosarjassa: 1

JYP

Topi Nättinen

JYPin junioreista Nättinen on tällä hetkellä lupaavin ja hän kolkuttelee jo tällä kaudella liigajoukkueen portteja. Hyökkääjä oli viime vuonna suuressa roolissa A-nuorissa ja tällä kaudella on aika hypätä miesten sarjoihin. Harjoitusotteluissa hyvin liikkuva Nättinen on väläytellyt ylivoimaosaamistaan, mutta fysiikka ei taida aivan vielä riittää tasakentällisin SM-liigan parhaimmistoa vastaan. Hyökkääjä on pelannut junioreissa sentterinä, mutta kenties SM-liigassa laiturina aloittaminen olisi hyvä vaihtoehto, sillä puutteellinen fysiikka ja sitä kautta heikohko oman pään pelaaminen eivät tuolloin olisi aivan yhtä suuria ongelmia. JYP saattaa tarvita taitoa hyökkäyspäähän kauden mittaan ja tuolloin Nättinen voi olla nopeasti harkintalistalla.

Arvio: JYP on vuosikaudet ollut liigan parhaita joukkueita, mutta joskus on kärjestäkin pudottava. Tällä kaudella se on hyvin mahdollista, sillä menetykset olivat todella kovia, eikä pelkkä kova taistelu riitä korvaamaan yksilötaitoa. Hyökkäys näytti ennen Perrinin ja Hubacekin jatkosopimuksia todella heikolta, mutta nykyisessä kunnossaan se on riittävä pudotuspelitaistoihin, erityisesti mikäli uudet ulkomaalaiset onnistuvat. Hyökkäys on silti kapea ja täynnä yksipuolisia, mutta kovasti yrittäviä pelaajia. JYPin vahvuus on vahva oman pään peli, sillä Jyrki Välivaaran paluu korvasi jonkin verran Sami Vatasen jättämää tyhjiötä, eikä muukaan puolustus näytä kovin heikolta. Tuomas Tarkki on puolestaan osoittanut jo monta kertaa kykenemään olemaan mestarijoukkueen maalivahti. Jyrki Aho jatkoi viime kaudella Risto Dufvan perinteitä hyvin ja nykyisen JYPin kaltainen joukkue sopii hänelle hyvin. Se riittää kevyesti pudotuspeleihin, mutta ei välttämättä mitaleille.

Paras pelaaja: Eric Perrin

Kovin hankinta: Tuomas Tarkki

Pahin menetys: Sami Vatanen
Sijoitus runkosarjassa: 5

KalPa

Artturi Lehkonen

Hyökkääjä hankittiin Turusta KalPaan, eikä ilmeisesti millään pienellä rahalla. Luvassa on siis rutkasti mahdollisuuksia hyökkäävässä roolissa. Siihen viime vuoden alle 18-vuotiaiden MM-kisojen maalikuningas (alaikäisenä!) taitojensa ja pelirohkeutensa puolesta kykenee. Lehkosella on ikäisekseen hyvä liike, hän antaa hyviä syöttöjä ja ennen kaikkea hänellä on erinomainen laukaus, jota hän myös haluaa käyttää. Oikeastaan ainoa heikkous on toistaiseksi puutteellinen fysiikka, minkä vuoksi hyökkääjä ei välttämättä aivan koko kautta kykene pelaamaan liigassa huipputasolla. Lehkonen voi hyvin mahdollisesti saada varauksen NHL:ään ensimmäisellä kierroksella, jos vain tekee tulosta SM-liigassa.

Arvio: KalPa on vakiinnuttanut paikkansa liigan kärkikastissa, eikä tulevakaan kausi tule muuttamaan asiaa. Erityisesti hyökkäys näyttää vakuuttavalta, sillä hyökkäyskalusto on täynnä SM-liigaan poikkeuksellisen taitavia yksilöitä, joista osa on jopa aivan maajoukkuetasoa. Ehkä suurin ongelma tulee kakkossentterin tontilla, sillä Matti Kuparisen takana tulee pieni tyhjiö. Myös hyökkäyksen pieni koko voi koitua ongelmaksi pudotuspeleissä. Ongelmia voi tuottaa myös maalivahtipeli, sillä vaikka Mikko Koskinen oli runkosarjassa todella vakuuttava, oli hän kauden tärkeimmillä hetkillä suorastaan luokaton. Suurin kysymysmerkki tulee kuitenkin penkin takaa. Kuinka paljon Tuomas Tuokkolan potkut aivan kauden alla vaikuttivat joukkueeseen? KalPan puolustus on onneksi leveä ja tarpeeksi laadukas, vaikkei liigan tähtitason puolustajia joukkueessa olekaan. 

Paras pelaaja: Sakari Salminen

Kovin hankinta: Jukka Voutilainen

Pahin menetys: Tuomas Kiiskinen
Sijoitus runkosarjassa: 4

Kohti kautta 2012-2013 - SM-liiga osa 2

Kärpät

Ville Pokka

Puolustaja kuuluu eittämättä Suomen lupaavimpiin puolustajiin, mutta runkosarjassa Pokka ei kyennyt keräämään kuin kolme pistettä. Tällä kaudella suurlupauksen olisi aika nousta esille ja tehdä lopullisesti läpimurto liigajoukkueen ylivoimakoostumuksiin. Pokan vahvuus on hyvä kahden suunnan peli ja hän oli puolustuspäässä jo viime kauden lopulla Kärppien parhaimmistoa. Peliäly ja syöttötyöskentely kuitenkin riittävät vieläkin parempaan ja viime kaudella kerätyt pisteet pitäisi moninkertaistua. Pokan luistelu ja fysiikka ovat olleet jo pitkään kehityksen kohteita ja niissä hän on mennyt tasaisesti eteenpäin. Mikäli kehityksen kohteet ovat menneet tarpeeksi eteenpäin, on Pokka Suomen nuorten maajoukkueen kärkipuolustajia alkavalla kaudella.

Arvio: Kärppien viime vuodet ovat olleet vaikeita vuosituhannen alun menestysvuosien jälkeen. Nyt tilanne voi kuitenkin olla toinen, sillä joukkue säilyi viime vuodesta todella hyvin kasassa ja yhteispelin luulisi toimivan alusta lähtien. Lisäksi tänä vuonna Johan Backlund on mukana sarjan alusta lähtien ja nuoriso-osasto (Donskoi, Salomäki, Junttila, Komulainen, Pokka) ottanee jälleen askeleita eteenpäin. Jo ennestään leveään materiaaliin on hankittu hyviä palasia tuomaan lisää laadukkuutta ja tehoja. Hyökkäyksestä puuttuva ykköstähti ja joidenkin nimekkäiden puolustajien vaisut esitykset viime kausilta ovat kuitenkin syynä sille, että runkosarjaa Kärpät tuskin voittaa.

Paras pelaaja: Ivan Huml

Kovin hankinta: Toni Kähkönen

Pahin menetys: Kimmo Koskenkorva
Sijoitus runkosarjassa: 3

Lukko

Jesse Virtanen

Vuodenvaihteessa 2011 nuorten MM-kisoissa pelanneelta puolustajalta odotin jo viime kaudeksi nousua SM-liigan pelaavaan kuusikkoon. Sitä ei tapahtunut osin marraskuussa tulleen pitkän loukkaantumisen vuoksi. Tällä kaudella Virtanen on oletusarvoisesti Lukon seitsemäs puolustaja, joka kykenee jopa tavoittelemaan vakituista liigapaikkaa. Kahden suunnan puolustajalla pitäisi olla siihen kaikki eväät, mikäli vain kehitys on jatkunut siitä mihin se ennen loukkaantumista jäi. Harjoituskaudella puolustaja on ainakin antanut sellaisia näyttöjä, että tulevalla kaudella hän pelannee ainakin enemmän kuin kaksi ottelua.

Arvio: Sanotaan ensiksi hyvät uutiset. Lukon maalivahtikaksikko on kenties liigan paras, sillä Petri Vehanen oli viimeisellä Suomen visiitillään maaginen eikä Simon Nielsenin viimeisimmät otteet ole myöskään olleet yhtään hassumpia. Valmentaja Risto Dufva puolestaan on tähän mennessä tehnyt loistavaa jälkeä valmentamissaan joukkueissa. Huonommat uutiset löytyvätkin kenttäpelaajien suunnalta. Justin Azevedon taiturimaisuus, aina loukkaantuneena olevan Lauri Tukosen maalivainu, Otto Honkaheimon puolustuspelaaminen ja Harri Tikkasen hyvä yleispelaaminen eivät yksinkertaisesti riitä kärkiosaamiseksi. Joukkueessa on periaatteessa todella paljon hyviä liigapelaajia (sekä potentiaalisesti täysi hitti tai huti Ryan Caldwellin muodossa), mutta harvalta voi oikeasti odottaa kovia tehoja. Ilman hankintoja Lukko joutuu tosissaan taistelemaan pudotuspeleihin pääsystä.

Paras pelaaja: Petri Vehanen

Kovin hankinta: Justin Azevedo

Pahin menetys: Perttu Lindgren
Sijoitus runkosarjassa: 10

Pelicans

Janne Juvonen

Viime keväänä finaaleissa pelasi yllättävä maalivahti. Janne Juvoselta tuskin odotettiin ennen viime kautta liigadebyyttiä, eikä varsinkaan pelejä finaalissa. Sattuma päätti toisin, mutta Juvonen pelasi olosuhteisiin nähden kelvollisesti. Joonas Kuuselan ja Jere Myllyniemen takana peliaika voi jäädä vähiin, mutta nuorten maajoukkueen mukaan noussut maalivahti pelannee tälläkin kaudella muutaman ottelun ja taistelee toden teolla peliajasta. Suurin osa kaudesta mennee nuorella maalivahdilla kuitenkin Peliittojen riveissä, jossa on hyvä totutella miesten peleihin.

Arvio: Pelicans on todella pahassa paikassa. Viime kauden finaalijoukkue koki niin kovia menetyksiä, ettei menestystä lintuparvelle kykene ennustamaan. Oikeastaan vain Kai Suikkasen hyvä ansioluettelo nostaa Pelicansin osakkeita. Toki viime kauden Pelicans ei vuosi sitten näyttänyt yhtään tämänvuotista joukkuetta paremmalta, mutta toisaalta voiko samanlainen lento samoista lähtökohdista jatkua toista kautta putkeen? Joukkueella on kolme melko hyvää vahtia, mutta kykeneekö kukaan kannattelemaan joukkuetta? Onko lahtelaisten puolustuksessa tarpeeksi syvyyttä? Pelicansin hyökkäys näyttää joukkueen parhaimmalta osa-alueelta, mutta tuollakin osastolla vaaditaan urallaan alaspäin vajonneilta ensimmäisen kierroksen varauksilta onnistumisia. Lahtelaiset ovatkin koko sarjan suurin kysymysmerkki ja sijoitus runkosarjassa voi olla oikeastaan mitä tahansa kärjen ja häntäpään väliltä. 

Paras pelaaja: Markus Seikola

Kovin hankinta: Lee Goren

Pahin menetys: Ryan Lasch
Sijoitus runkosarjassa: 9

SaiPa

Jesper Piitulainen

Taitava, älykäs ja rohkea. Jesper Piitulainen on noilla avuilla ollut jo parin kauden ajan Mestiksen parhaimmistoa. Ikävä kyllä hyökkääjällä on pituutta vain 172 senttiä, mikä taas heijastuu vääjäämättä oman pään pelaamiseen. Nyt 21-vuotiaan hyökkääjän olisi noustava liigatasolle. Piitulainen saanee paljon mahdollisuuksia heikossa SaiPan hyökkäyksessä ja se on hänen pelityylilleen erittäin hyvä asia. Piitulaisen kaltainen pelaaja kun ei ole parhaimmillaan rikkovassa roolissa, vaan ylivoima-aikaa täytyy hänelle löytyä.

Arvio: SaiPa on varsin erikoinen joukkue. Sputnikeilla on vuodesta toiseen selvästi liigan pienin pelaajabudjetti ja paperilla heikoin kokoonpano. Siitä huolimatta joukkue jotenkin onnistuu välttämään jumbosijan, mutta kuitenkin jää hivenen pudotuspelien ulkopuolelle. Tilanne tuskin tälläkään kaudella muuttuu yhtään mihinkään. SaiPalla on melko laadukas runko puolustajia Brian Salcidon johdolla ja samoin muutamia hyviä hyökkääjiä, joita yhdistää tietyt seikat. Joko heidät on muiden liigajoukkueiden toimesta hylätty muka liigaan kelpaamattomana, tai sitten joku pelaajista on kehittynyt SaiPasta suuren median ulkopuolella melko laadukkaaksi pelaajaksi. Joukkueelta kuitenkin puuttuu selkeä ykkösvahti, ellei Jani Nieminen tai Richard Ullberg ota harppausta eteenpäin. Myös päävalmentaja Pekka Tirkkonen on katsomaton kortti, mutta entinen SaPKon luotsija tuntuu luonnolliselta valinnalta luotsaamaan SaiPan tietyllä tavalla vanhoille tutuille urille.

Paras pelaaja: Brian Salcido

Kovin hankinta: Mark Lee

Pahin menetys: Jarno Koskiranta
Sijoitus runkosarjassa: 12

Tappara

Henrik Haapala

Haapala on samankaltainen monen muun 94-syntyneen kanssa. Hänellä on kaikki tarvittavat taidot pärjätä niin hyökkäyspäässä kuin omassakin päässä, ja erityisesti hyökkääjän rohkeus ja ennakkoluulottomuus on vakuuttanut monet. Uuden ajan suomalaishyökkääjän mallin mukaisesti myös taitoa on todella paljon. Kymmenen pistettä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa tehnyt hyökkääjä olisi jo nyt pelannut SM-liigassa ja saanut NHL-varauksen, mikäli hänen suurin heikkoutensa ei olisi koon puute. Sitä kun on tässä vaiheessa vaikea saada lisää. Hyvät otteet harjoituspeleissä tuottanevat näyttöpaikkoja edustusjoukkueessa ja tähän mennessä Haapala on aina noussut tarpeen tulleen uudelle tasolle.

Arvio: Tappara on ollut edelliset kaudet luokattoman huono. Nyt tilanne on päätetty korjata kertaheitolla. Kirvesrinnoilla on siitä loistava tilanne, ettei joukkue menettänyt yhtään oikeasti tärkeää pelaajaa. Sen sijaan Tampereella on voitu keskittyä joukkueen heikkouksien paikkaamiseen ja siinä Tappara on onnistunut hyvin. Maalille joukkue löysi Pekka Tuokkolan ja hyökkäykseenkin muutaman hyvän hankinnan. Erityisesti sentteriosasto on kova, mikäli Aleksander Barkov jatkaa viime talven otteitaan. Huikein parannus on kuitenkin oman pään pelaamisessa, sillä viime kaudella surkeita otteita esittänyt puolustus on parantunut huomattavasti jo osin Tuukka Mäntylän paluun vuoksi, mutta myös parin ylivoimaspesialistin ja yhden oman pään luutijan hankinnan vuoksi. Valmentaja Jukka Rautakorpi on myös melko varma valinta, joten eiköhän Tappara yllä selvästi pudotuspeleihin ja taistele tosissaan suorasta pudotuspelipaikasta.

Paras pelaaja: Tuukka Mäntylä

Kovin hankinta: Jarno Koskiranta

Pahin menetys: -
Sijoitus runkosarjassa: 7

TPS

Mikko Lehtonen

Ikäisekseen kypsä puolustaja saa todella hyvän mahdollisuuden näyttää osaamisensa. Turkulaisten puolustus ei ole kovinkaan leveä, joten Lehtosella lienee hyvillä otteilla mahdollisuus napata paikka vakiokokoonpanosta. Puolustajan vahvuus on ollut tähän mennessä vahva kahden suunnan pelaaminen. Erityisesti oman pään peli on poikkeuksellisen kypsää 94-syntyneelle puolustajalle. Syöttötaito ja pelinrakentaminen eivät ole aivan yhtä kovalla tasolla, mutta aivan riittävän hyviä liigaan asti. Mikäli suoritustason vaihtelut pysyvät kurissa ja hän säilyy loukkaantumisilta, Lehtonen pelaa suuren osan kaudesta edustusjoukkueen mukana.

Arvio: TPS:n tilanne näytti pitkälle kesään toivottomalta, mutta viimeiset hankinnat ovat olleet vakuuttavia. Maalivahtikaksikko Niittymäki-Engren on liigan kärkikolmikossa ja Corey Locke ja Brian Willsie liigan kiinnostavimpia ulkomaalaishankintoja. Jos oletetaan, että ulkomaalaishankinnat ovat onnistuneita, on TPS:n hyökkäys melko laadukas, mutta silti kapea ja junioripainotteinen. TPS:n suurin heikkous ovatkin puolustajat. Hannu Pikkarainen lienee hyvä pelaaja liigaan, mutta muuten puolustuspää näyttää yhdeltä liigan heikoimmista. Turussa kannattaakin toivoa, että nuori Rasmus Ristolainen on valmis pelaamaan isoja minuutteja. Mikäli näin ei käy, ketä TPS:llä on laittaa pelaamaan isoja minuutteja? Tosin täytyy myös muistaa, että Pekka Virta onnistui aikanaan KalPassa erittäin hyvin heikollakin materiaalilla, joten täysin toivoton tilanne turkulaisilla ei ole. Suurta menestystä en Turkuun odota, mutta mahdollisuudet pudotuspeleihin on olemassa.

Paras pelaaja: Ville Vahalahti

Kovin hankinta: Corey Locke

Pahin menetys: Tomas Mojzis
Sijoitus runkosarjassa: 11

Ässät

Patrik Parkkonen

Ässät hankki kesän aikana erittäin kiinnostavan puolustajan. Parkkonen pelasi HIFK:ssa kauteen 2009-2010 ja lähti sen jälkeen Pohjois-Amerikkaan. Samalla hän hivenen katosi nuorten maajoukkueista. Viime kausi tuotti puolustajalle kohtuulliset 22 pistettä WHL:ssä ja harjoitusottelut kauden alla ovat näyttäneet syyn tehoihin. Parkkosen vahvuudet ovat luistelussa, pelirohkeudessa ja hyökkäyksien tukemisissa. Noissa asioissa hän on jo nyt kevyesti liigatasoa. Koon ja voiman puute sekä oman pään peli ovat toistaiseksi sen verran isoja miinuksia, ettei Parkkonen kuitenkaan välttämättä mahdu patapakan kuuden pelaavan puolustajan joukkoon Tommi Taimen tervehdyttyä. 

Arvio: Ässillä on jälleen kasassa melko hyvä joukkue, josta löytyy muutama huippuyksilö. Maalivahtipelin pitäisi olla kunnossa, samoin Stephen Dixonin ja Joel Armian johdattaman hyökkäyksen. Pata tuntuu harjoitusotteluiden perusteella onnistuneen uusissa hyökkäyshankinnoissaan, minkä ansiosta porilaisilla tuntuisi olevan kolme laadukasta hyökkäysketjua. Ongelmia Ässille voi aiheutua periaatteessa laadukkaasta ja laajasta puolustuksesta, jossa ei kuitenkaan löydy niitä huippupelaajia. Samaten joukkueen hyökkäys on haavoittuva, sillä reserviä joukkueelta ei löydy oikeastaan ollenkaan, eikä kakkossentteriksikään ole tarjolla varmaa nimeä. 

Paras pelaaja: Stephen Dixon

Kovin hankinta: Tuomas Pihlman

Pahin menetys: Tomas Zaborsky
Sijoitus runkosarjassa: 6