Työsulun vuoksi Suomeen on saapunut jo kourallinen NHL-vahvistuksia ja työsulun pitkittyessä lisää on tulossa. Usein tässä olosuhteissa kuulee todettavan, että työsulkupelaaja vie pelipaikan joltain lupaavalta juniorilta.
Entä sitten vaikka vievätkin?
Juniori voi olla lupaava, mutta tuskin lahjakkuus mihinkään häviää puolessa vuodessa. Suurin osa junioreista on kuitenkin marginaalitason lupauksia, jotka eivät ihmetekoihin SM-liigassa kykene. Ja vaikka he liigassa pelaisivatkin, olisiko mahdollisesti peliaika joko sarjaporrasta alempana tai suuri rooli juniorijoukkueessa sittenkin hyödyllisempää, kuin kuuden minuutin kurvailu liigajoukkueen nelosketjussa? Kiekon heittäminen ränniin ja virheiden välttely eivät pelaajaa ainakaan merkittävästi kehitä.
Työsulkupelaajat myöskään eivät muuta todellisten lupausten tilannetta. Jos pelaaja on Suomen mittakaavalla oikeasti todella lupaava, hän kyllä nappaa pelipaikan. Ei Joel Armialle ollut mitään pelipaikkavarausta edelliskauden patapakasta, Aleksander Barkov ei ollut viime kauden alusta lähtien Tapparan joukkueessa, eikä Teuvo Teräväinen saanut automaationa paikkaa edustusjoukkueesta. Ja vaikka NHL-pelaajia tulisi Suomeen enemmänkin, Artturi Lehkonen, Juuso Ikonen ja Rasmus Ristolainen tuskin menettävät pelipaikkaansa.
Kilpailutilanne pelipaikoista on muutenkin vain hyvä asia, sillä siihen kannattaa tottua jo aikaisessa vaiheessa. Junioreissa pääsi kärkiketjuihin aina ikäluokasta toiseen, mutta aikuisena asiat eivät etene enää niin. Esimerkiksi maajoukkueessa juniorin pitää aina olla parempi kuin kokeneempi pelaaja. NHL:ssä puolestaan samantasoinen pelaaja Pohjois-Amerikasta menee aina suomalaisen edelle. Kilpailutilanteessa täytyy yksinkertaisesti olla parempi ja käyttää hyväkseen tarjotut tilaisuudet.
Sen sijaan kannattaa asia mieltää siten, että tilanteesta voi olla juniorille jopa hyötyä. Valtteri Filppula, Jussi Jokinen, Sean Bergenheim, Lennart Petrell ja Jesse Joensuu ovat todellisia huippu-urheilijoita. He osoittavat kaikille, mitä paikka aivan jääkiekon huipulla vaatii. Pelkällä lahjakkuudella sinne ei pääse. Huipulla pitää ihan oikeasti elää kuten huippu-urheilija. Ihan vahingossa NHL-vahvistukset eivät ole tällä hetkellä liigan kärkeä esimerkiksi fysiikan osalta.
Se kun ei vielä riitä NHL:ään, että olet SM-liigassa hyvä pelaaja. Senkin jälkeen pitää tehdä vielä kovasti töitä, jotta on valmis huipulle. NHL-vahvistukset varmasti auttavat nuoria lupauksia sisäistämään tämän asian.
Ja toisaalta pelin taso ainakin hetkellisesti paranee myös Suomessa. Mitä kovempia pelejä Suomessa pääsee pelaamaan, sitä valmiimpi juniori on jatkossa pelaamaan kovia pelejä NHL:ssä, KHL:ssä tai maajoukkueessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti