Kohti kautta 2012-2013 - SM-liiga osa 2

Kärpät

Ville Pokka

Puolustaja kuuluu eittämättä Suomen lupaavimpiin puolustajiin, mutta runkosarjassa Pokka ei kyennyt keräämään kuin kolme pistettä. Tällä kaudella suurlupauksen olisi aika nousta esille ja tehdä lopullisesti läpimurto liigajoukkueen ylivoimakoostumuksiin. Pokan vahvuus on hyvä kahden suunnan peli ja hän oli puolustuspäässä jo viime kauden lopulla Kärppien parhaimmistoa. Peliäly ja syöttötyöskentely kuitenkin riittävät vieläkin parempaan ja viime kaudella kerätyt pisteet pitäisi moninkertaistua. Pokan luistelu ja fysiikka ovat olleet jo pitkään kehityksen kohteita ja niissä hän on mennyt tasaisesti eteenpäin. Mikäli kehityksen kohteet ovat menneet tarpeeksi eteenpäin, on Pokka Suomen nuorten maajoukkueen kärkipuolustajia alkavalla kaudella.

Arvio: Kärppien viime vuodet ovat olleet vaikeita vuosituhannen alun menestysvuosien jälkeen. Nyt tilanne voi kuitenkin olla toinen, sillä joukkue säilyi viime vuodesta todella hyvin kasassa ja yhteispelin luulisi toimivan alusta lähtien. Lisäksi tänä vuonna Johan Backlund on mukana sarjan alusta lähtien ja nuoriso-osasto (Donskoi, Salomäki, Junttila, Komulainen, Pokka) ottanee jälleen askeleita eteenpäin. Jo ennestään leveään materiaaliin on hankittu hyviä palasia tuomaan lisää laadukkuutta ja tehoja. Hyökkäyksestä puuttuva ykköstähti ja joidenkin nimekkäiden puolustajien vaisut esitykset viime kausilta ovat kuitenkin syynä sille, että runkosarjaa Kärpät tuskin voittaa.

Paras pelaaja: Ivan Huml

Kovin hankinta: Toni Kähkönen

Pahin menetys: Kimmo Koskenkorva
Sijoitus runkosarjassa: 3

Lukko

Jesse Virtanen

Vuodenvaihteessa 2011 nuorten MM-kisoissa pelanneelta puolustajalta odotin jo viime kaudeksi nousua SM-liigan pelaavaan kuusikkoon. Sitä ei tapahtunut osin marraskuussa tulleen pitkän loukkaantumisen vuoksi. Tällä kaudella Virtanen on oletusarvoisesti Lukon seitsemäs puolustaja, joka kykenee jopa tavoittelemaan vakituista liigapaikkaa. Kahden suunnan puolustajalla pitäisi olla siihen kaikki eväät, mikäli vain kehitys on jatkunut siitä mihin se ennen loukkaantumista jäi. Harjoituskaudella puolustaja on ainakin antanut sellaisia näyttöjä, että tulevalla kaudella hän pelannee ainakin enemmän kuin kaksi ottelua.

Arvio: Sanotaan ensiksi hyvät uutiset. Lukon maalivahtikaksikko on kenties liigan paras, sillä Petri Vehanen oli viimeisellä Suomen visiitillään maaginen eikä Simon Nielsenin viimeisimmät otteet ole myöskään olleet yhtään hassumpia. Valmentaja Risto Dufva puolestaan on tähän mennessä tehnyt loistavaa jälkeä valmentamissaan joukkueissa. Huonommat uutiset löytyvätkin kenttäpelaajien suunnalta. Justin Azevedon taiturimaisuus, aina loukkaantuneena olevan Lauri Tukosen maalivainu, Otto Honkaheimon puolustuspelaaminen ja Harri Tikkasen hyvä yleispelaaminen eivät yksinkertaisesti riitä kärkiosaamiseksi. Joukkueessa on periaatteessa todella paljon hyviä liigapelaajia (sekä potentiaalisesti täysi hitti tai huti Ryan Caldwellin muodossa), mutta harvalta voi oikeasti odottaa kovia tehoja. Ilman hankintoja Lukko joutuu tosissaan taistelemaan pudotuspeleihin pääsystä.

Paras pelaaja: Petri Vehanen

Kovin hankinta: Justin Azevedo

Pahin menetys: Perttu Lindgren
Sijoitus runkosarjassa: 10

Pelicans

Janne Juvonen

Viime keväänä finaaleissa pelasi yllättävä maalivahti. Janne Juvoselta tuskin odotettiin ennen viime kautta liigadebyyttiä, eikä varsinkaan pelejä finaalissa. Sattuma päätti toisin, mutta Juvonen pelasi olosuhteisiin nähden kelvollisesti. Joonas Kuuselan ja Jere Myllyniemen takana peliaika voi jäädä vähiin, mutta nuorten maajoukkueen mukaan noussut maalivahti pelannee tälläkin kaudella muutaman ottelun ja taistelee toden teolla peliajasta. Suurin osa kaudesta mennee nuorella maalivahdilla kuitenkin Peliittojen riveissä, jossa on hyvä totutella miesten peleihin.

Arvio: Pelicans on todella pahassa paikassa. Viime kauden finaalijoukkue koki niin kovia menetyksiä, ettei menestystä lintuparvelle kykene ennustamaan. Oikeastaan vain Kai Suikkasen hyvä ansioluettelo nostaa Pelicansin osakkeita. Toki viime kauden Pelicans ei vuosi sitten näyttänyt yhtään tämänvuotista joukkuetta paremmalta, mutta toisaalta voiko samanlainen lento samoista lähtökohdista jatkua toista kautta putkeen? Joukkueella on kolme melko hyvää vahtia, mutta kykeneekö kukaan kannattelemaan joukkuetta? Onko lahtelaisten puolustuksessa tarpeeksi syvyyttä? Pelicansin hyökkäys näyttää joukkueen parhaimmalta osa-alueelta, mutta tuollakin osastolla vaaditaan urallaan alaspäin vajonneilta ensimmäisen kierroksen varauksilta onnistumisia. Lahtelaiset ovatkin koko sarjan suurin kysymysmerkki ja sijoitus runkosarjassa voi olla oikeastaan mitä tahansa kärjen ja häntäpään väliltä. 

Paras pelaaja: Markus Seikola

Kovin hankinta: Lee Goren

Pahin menetys: Ryan Lasch
Sijoitus runkosarjassa: 9

SaiPa

Jesper Piitulainen

Taitava, älykäs ja rohkea. Jesper Piitulainen on noilla avuilla ollut jo parin kauden ajan Mestiksen parhaimmistoa. Ikävä kyllä hyökkääjällä on pituutta vain 172 senttiä, mikä taas heijastuu vääjäämättä oman pään pelaamiseen. Nyt 21-vuotiaan hyökkääjän olisi noustava liigatasolle. Piitulainen saanee paljon mahdollisuuksia heikossa SaiPan hyökkäyksessä ja se on hänen pelityylilleen erittäin hyvä asia. Piitulaisen kaltainen pelaaja kun ei ole parhaimmillaan rikkovassa roolissa, vaan ylivoima-aikaa täytyy hänelle löytyä.

Arvio: SaiPa on varsin erikoinen joukkue. Sputnikeilla on vuodesta toiseen selvästi liigan pienin pelaajabudjetti ja paperilla heikoin kokoonpano. Siitä huolimatta joukkue jotenkin onnistuu välttämään jumbosijan, mutta kuitenkin jää hivenen pudotuspelien ulkopuolelle. Tilanne tuskin tälläkään kaudella muuttuu yhtään mihinkään. SaiPalla on melko laadukas runko puolustajia Brian Salcidon johdolla ja samoin muutamia hyviä hyökkääjiä, joita yhdistää tietyt seikat. Joko heidät on muiden liigajoukkueiden toimesta hylätty muka liigaan kelpaamattomana, tai sitten joku pelaajista on kehittynyt SaiPasta suuren median ulkopuolella melko laadukkaaksi pelaajaksi. Joukkueelta kuitenkin puuttuu selkeä ykkösvahti, ellei Jani Nieminen tai Richard Ullberg ota harppausta eteenpäin. Myös päävalmentaja Pekka Tirkkonen on katsomaton kortti, mutta entinen SaPKon luotsija tuntuu luonnolliselta valinnalta luotsaamaan SaiPan tietyllä tavalla vanhoille tutuille urille.

Paras pelaaja: Brian Salcido

Kovin hankinta: Mark Lee

Pahin menetys: Jarno Koskiranta
Sijoitus runkosarjassa: 12

Tappara

Henrik Haapala

Haapala on samankaltainen monen muun 94-syntyneen kanssa. Hänellä on kaikki tarvittavat taidot pärjätä niin hyökkäyspäässä kuin omassakin päässä, ja erityisesti hyökkääjän rohkeus ja ennakkoluulottomuus on vakuuttanut monet. Uuden ajan suomalaishyökkääjän mallin mukaisesti myös taitoa on todella paljon. Kymmenen pistettä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa tehnyt hyökkääjä olisi jo nyt pelannut SM-liigassa ja saanut NHL-varauksen, mikäli hänen suurin heikkoutensa ei olisi koon puute. Sitä kun on tässä vaiheessa vaikea saada lisää. Hyvät otteet harjoituspeleissä tuottanevat näyttöpaikkoja edustusjoukkueessa ja tähän mennessä Haapala on aina noussut tarpeen tulleen uudelle tasolle.

Arvio: Tappara on ollut edelliset kaudet luokattoman huono. Nyt tilanne on päätetty korjata kertaheitolla. Kirvesrinnoilla on siitä loistava tilanne, ettei joukkue menettänyt yhtään oikeasti tärkeää pelaajaa. Sen sijaan Tampereella on voitu keskittyä joukkueen heikkouksien paikkaamiseen ja siinä Tappara on onnistunut hyvin. Maalille joukkue löysi Pekka Tuokkolan ja hyökkäykseenkin muutaman hyvän hankinnan. Erityisesti sentteriosasto on kova, mikäli Aleksander Barkov jatkaa viime talven otteitaan. Huikein parannus on kuitenkin oman pään pelaamisessa, sillä viime kaudella surkeita otteita esittänyt puolustus on parantunut huomattavasti jo osin Tuukka Mäntylän paluun vuoksi, mutta myös parin ylivoimaspesialistin ja yhden oman pään luutijan hankinnan vuoksi. Valmentaja Jukka Rautakorpi on myös melko varma valinta, joten eiköhän Tappara yllä selvästi pudotuspeleihin ja taistele tosissaan suorasta pudotuspelipaikasta.

Paras pelaaja: Tuukka Mäntylä

Kovin hankinta: Jarno Koskiranta

Pahin menetys: -
Sijoitus runkosarjassa: 7

TPS

Mikko Lehtonen

Ikäisekseen kypsä puolustaja saa todella hyvän mahdollisuuden näyttää osaamisensa. Turkulaisten puolustus ei ole kovinkaan leveä, joten Lehtosella lienee hyvillä otteilla mahdollisuus napata paikka vakiokokoonpanosta. Puolustajan vahvuus on ollut tähän mennessä vahva kahden suunnan pelaaminen. Erityisesti oman pään peli on poikkeuksellisen kypsää 94-syntyneelle puolustajalle. Syöttötaito ja pelinrakentaminen eivät ole aivan yhtä kovalla tasolla, mutta aivan riittävän hyviä liigaan asti. Mikäli suoritustason vaihtelut pysyvät kurissa ja hän säilyy loukkaantumisilta, Lehtonen pelaa suuren osan kaudesta edustusjoukkueen mukana.

Arvio: TPS:n tilanne näytti pitkälle kesään toivottomalta, mutta viimeiset hankinnat ovat olleet vakuuttavia. Maalivahtikaksikko Niittymäki-Engren on liigan kärkikolmikossa ja Corey Locke ja Brian Willsie liigan kiinnostavimpia ulkomaalaishankintoja. Jos oletetaan, että ulkomaalaishankinnat ovat onnistuneita, on TPS:n hyökkäys melko laadukas, mutta silti kapea ja junioripainotteinen. TPS:n suurin heikkous ovatkin puolustajat. Hannu Pikkarainen lienee hyvä pelaaja liigaan, mutta muuten puolustuspää näyttää yhdeltä liigan heikoimmista. Turussa kannattaakin toivoa, että nuori Rasmus Ristolainen on valmis pelaamaan isoja minuutteja. Mikäli näin ei käy, ketä TPS:llä on laittaa pelaamaan isoja minuutteja? Tosin täytyy myös muistaa, että Pekka Virta onnistui aikanaan KalPassa erittäin hyvin heikollakin materiaalilla, joten täysin toivoton tilanne turkulaisilla ei ole. Suurta menestystä en Turkuun odota, mutta mahdollisuudet pudotuspeleihin on olemassa.

Paras pelaaja: Ville Vahalahti

Kovin hankinta: Corey Locke

Pahin menetys: Tomas Mojzis
Sijoitus runkosarjassa: 11

Ässät

Patrik Parkkonen

Ässät hankki kesän aikana erittäin kiinnostavan puolustajan. Parkkonen pelasi HIFK:ssa kauteen 2009-2010 ja lähti sen jälkeen Pohjois-Amerikkaan. Samalla hän hivenen katosi nuorten maajoukkueista. Viime kausi tuotti puolustajalle kohtuulliset 22 pistettä WHL:ssä ja harjoitusottelut kauden alla ovat näyttäneet syyn tehoihin. Parkkosen vahvuudet ovat luistelussa, pelirohkeudessa ja hyökkäyksien tukemisissa. Noissa asioissa hän on jo nyt kevyesti liigatasoa. Koon ja voiman puute sekä oman pään peli ovat toistaiseksi sen verran isoja miinuksia, ettei Parkkonen kuitenkaan välttämättä mahdu patapakan kuuden pelaavan puolustajan joukkoon Tommi Taimen tervehdyttyä. 

Arvio: Ässillä on jälleen kasassa melko hyvä joukkue, josta löytyy muutama huippuyksilö. Maalivahtipelin pitäisi olla kunnossa, samoin Stephen Dixonin ja Joel Armian johdattaman hyökkäyksen. Pata tuntuu harjoitusotteluiden perusteella onnistuneen uusissa hyökkäyshankinnoissaan, minkä ansiosta porilaisilla tuntuisi olevan kolme laadukasta hyökkäysketjua. Ongelmia Ässille voi aiheutua periaatteessa laadukkaasta ja laajasta puolustuksesta, jossa ei kuitenkaan löydy niitä huippupelaajia. Samaten joukkueen hyökkäys on haavoittuva, sillä reserviä joukkueelta ei löydy oikeastaan ollenkaan, eikä kakkossentteriksikään ole tarjolla varmaa nimeä. 

Paras pelaaja: Stephen Dixon

Kovin hankinta: Tuomas Pihlman

Pahin menetys: Tomas Zaborsky
Sijoitus runkosarjassa: 6