tiistai 26. helmikuuta 2013

The end

Numerot kertovat totuuden:
2010 102
2011 86
2012 60

Vuosittaisten ja kuukausittaisten blogikirjoitusten määrä on pudonnut jatkuvasti, enkä usko, että tuo määrä juuri lisääntyisi. Ja viimeisistä kirjoituksistakin osa on jäänyt aika pintapuolisiksi raapaisuiksi.

On aika tehdä isoja päätöksiä. Päivitystahti on kaukana siitä, mihin olisin tyytyväinen, mutta enempään en tällä hetkellä kykene. Kirjoitusinspiraatio on kieltämättä ollut kateissa, mutta kyllä suurin ongelma on muissa asioissa. Aikaa ja energiaa ei yksinkertaisesti ole enää tarpeeksi siihen, että saisin pidettyä blogini sellaisella tasolla, mihin itse olisin tyytyväinen.

Ja kun en itse ole tilanteeseen tyytyväinen, kirjoittamisesta tulee suorittamista, eli pakkopullaa. Ja se ei ole yhtään hyvä asia.

Blogini alussa minulla oli aikaa vaikka kuinka paljon. Olin itsekseni asuva opiskelija, jolla vapaa-aikaa ja intoa oli vaikka muille jakaa. Elämä kuitenkin etenee ja muut asiat nostavat hiljalleen päätään. Opiskelut ovat päättyneet, arkipäivät sujuvat työpaikalla, enkä asu enää yksin. Tässä päälle kolmen vuoden aikana blogin uutuudenviehätyskin on saattanut hivenen karista.

Lisäksi pudotuspelien alkaessa aika ei ainakaan lisäänny. On siis aika tehdä jotain sen eteen, että edes joskus saisi ladata akkuja. Päätös oli vaikea, mutta nyt on aika päättää Quethasin lätkäblogin tarina.

Kiitokset kaikille lukijoille! Jatkoajalle (niin toimitukselliselle puolelle kuin keskustelupalstankin puolelle) kirjoitan edelleen, ja sieltä tuskin olen kokonaan häipymässä. Blogikin saattaa vielä tehdä jossain muodossa paluun sitten joskus.

Siihen asti, näkemiin!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Quethas Draft Ranking: Saros parantaa jatkuvasti

Suomalaisittain ensi kesän NHL:n varaustilaisuus on yhtä aikaa erittäin kiinnostava, mutta myös jonkinlainen pettymys. Viime kesänä odotin enemmän kovia nimiä, mutta vain listani kärkikuusikko on mielestäni kyennyt etenemään urallaan odotetulla tavalla. Toki täytyy muistaa, että positiivisena puolena kärkikolmikko on sitten sitäkin kovempi ja Barkovin varausnumero lienee pienin suomalaisen saama varausnumero vuoden 2002 jälkeen.

Viimeinen listaukseni on viime marraskuulta. Yleisiä huomioita sen jälkeiseltä ajalta:

Positiiviset yllätykset:

Juuse Saros on koko ajan nostanut asetelmiaan omissa silmissäni. Saros on jo nyt itsestään selvä ykkösvahti alle 18-vuotiaiden kisoihin. Nuorten SM-liigan torjuntaprosentti on huima, ja ennen kaikkea maajoukkueessa on kulkenut. Saroksen torjuntaprosentti on maajoukkueturnauksesta toiseen päälle yhdeksänkymmenen, kun taas esimerkiksi Ville Husson torjuntaprosentti on ollut selvästi alle tuon lukeman.

Miro Aaltonen pelasi erinomaista liigakautta ja esitti ennakkoluulottomia otteita nuorissa leijonissa. Pisteitä tuli, luistin liikkui erinomaisesti ja kehitys oli ottanut harppauksia eteenpäin. Ikävä kyllä heti nuorten kisojen ensimmäisessä ottelussa Aaltonen loukkaantui. Samalla hävisi mahdollisuus "varmaan" varaukseen. Hyökkääjä on kuitenkin osoittanut kykenevänsä kehittymään ja se yhdistettynä hyvään asenteeseen voi hyvinkin kiinnostaa NHL-joukkueita.

Jonatan Tanus oli nuorempana ikäluokkansa ykkösnimi, mutta viimeisten vuosien aikana moni on mennyt kehityksessä ohi. Kuitenkin hyvin liikkuvalla pelinrakentajalla on sellaisia ominaisuuksia, joita monella suomalaisella ei tässä ikäluokassa ole. Koko on edelleen ongelma, mutta osa huolista on viime listauksen jälkeen hävinnyt. Erittäin vaikean alkukauden jälkeen Tanus on alkanut kerätä pisteitä Kanadan juniorisarjoissa. Jos sama tahti jatkuu, varaus on edelleen mahdollinen. Alle 175-senttinen suomalainen ei kuitenkaan missään tapauksessa ole kovinkaan monen papereissa halutuinta tavaraa.

Lisäksi kaikki listalle nousseet ovat olleet mieluisia yllätyksiä. Niko Ojamäki, Thomas Nykopp, Henri Ikonen, Felix Westermarck ja Jere Friberg ovat kaikki hivenen tavallista suomalaisjunioria isompia pelaajia, joilla kaikilla on hyviä ominaisuuksia. Potentiaalia on kaikilla, mutta kaikilla on myös hyvin pitkä matka huipputasolle.

Negatiiviset yllätykset:

Joose Antonen, Janne Juvonen ja Atte Mäkinen ovat edelleen kymmenen kärjessä, mutta onnistujiksi en heitä kuitenkaan laske. He ovat noin korkealla oikeastaan vain sen vuoksi, ettei parempiakaan pelaajia ole tarjolla. Jokaisen kaudelta kykeni odottamaan enemmän, mutta tulosta ei ole tullut odotetusti. Lisäksi Antonen näyttää edelleen turhan flegmaattiselta kokoonsa nähden ja Mäkiseltä odottaisi edes jonkinlaisia kiekollisia suorituksia.

Ville Husso oli pitkään kiinnostavin suomalaisvahti tästä ikäluokasta, mutta hiljalleen hänen statuksensa on pudonnut. Teknisesti hän on erittäin lupaava ja kokoa on tarpeeksi, mutta kiekko ei tartu toivotulla tavalla. Näytöt pikkuleijonista ovat varsinkin liian heikot. Suomen puolustus ei ole kovinkaan vahva alle 18-vuotiaissa, mutta Husson torjuntaprosentti on kerta toisensa jälkeen luokaton, kun puolestaan Saros onnistuu miltei aina. Kyllä se jostain kertoo.

Eetu Koivistoinen on vaipunut myös koko ajan alemmaksi listallani ja hän on pudonnut jo maajoukkueen ulkopuolelle. Kokoa ja oikeastaan vauhtiakin on riittävästi, mutta kiekollisena kehitystä ei ole tullut tarpeeksi. Samaten kiihtyvyys on luokatonta, minkä vuoksi Koivistoinen tuntuu olevan jäällä koko ajan hetken myöhässä. Luistelua voi parantaa ja silloin hän nousee pelaajana uudelle tasolle. Koivistoisen kehitys on kuitenkin jäänyt junnaamaan paikalleen, mikä luo kysymysmerkkejä lopullisen potentiaalin suhteen.

Henrik Haapalaa ei näy enää listallani, vaikka hän oli viimeksi sijalla 11. Tuolloin hän oli pelannut erinomaisen alkukauden liigassa, mutta sen jälkeen hän on lähinnä keskittynyt alleviivaamaan heikkouksiaan. Alkukaudesta Barkovin erinomaisuus auttoi myös Haapalaa, mutta ilman häntä hän ei ole kyennyt antamaan tarpeeksi näyttöjä. Pieni koko on edelleen ongelma, eikä Haapalalla ole edelleenkään erityisiä osa-alueita, joissa hän loistaisi. Siksi hänen varauksensa jäänee toista kertaa peräkkäin väliin.

Quethas Draft Ranking, helmikuu 2013
1. (1) Aleksander Barkov - Tappara
2. (2) Rasmus Ristolainen - TPS
3. (3) Artturi Lehkonen - KalPa
4. (4) Juuso Ikonen - Blues
5. (5) Saku Salminen - Kiekko-Vantaa / Jokerit
6. (13) Juuse Saros - HPK
7. (8) Joose Antonen - JYP-Akatemia / JYP
8. (9) Janne Juvonen - Peliitat / Pelicans
9. (6) Atte Mäkinen - Tappara
10. (14) Miro Aaltonen - Blues
11. (7) Ville Husso - HIFK
12. (12) Aleksi Mustonen - Kiekko-Vantaa / Jokerit
13. (16) Atte Tolvanen - Ässät
14. (15) Jonatan Tanus - Peterborough Petes (OHL)
15. (-) Niko Ojamäki - Ässät
16. (-) Thomas Nykopp - HIFK 
17. (10) Eetu Koivistoinen - Blues
18. (-) Henri Ikonen - Kingston Frontenacs (OHL)
19. (-) Felix Westermarck - Blues
20. (-) Jere Friberg - Lukko
Suluissa viimekertaiset sijoitukset.

Jokerikorttina mainitsen Matias Pullin. Puolustaja ei ole listallani siksi, että en ole nähnyt häntä vielä tällä kaudella. Loukkaantuminen pilasi koko alkukauden, eikä ensimmäisissä peleissä tullut tulostakaan. Vuodenvaihteessa maajoukkueessa tosin näytti tulevan tehojain. Kiekolliselta potentiaaliltaan Pulli on ylivoimaisesti kiinnostavin suomalaispuolustajistamme, mutta pudotuspeleissä ja maajoukkueessa pitää tulla vielä näyttöjä. Lisäksi mittaa on toivottavasti tullut lisää. Kuten sanottu, en ole nähnyt häntä vielä tällä kaudella, mutta 172 senttiä on ainakin puolustajalle aivan liian vähän. Toivottavasti hän on kasvanut edes parilla sentillä.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Kauden erikoisin maali

Kauden erikoisin maali on syntynyt!

Puolustaja John Carlson päättää heittää kiekon päätyyn ja lähteä vaihtoon. Tapahtui kuitenkin odottamaton ja kenttämiehen erikoinen pääsi vaikuttamaan peliin. Maalivahti Tomas Vokoun lähti hakemaan kiekkoa maalin takaa, mutta kiekko ei suunnannutkaan sinne, vaan pomppasi laidasta suoraan kohti maalia.


Vokounin onneksi tuo maali ei ratkaissut ottelua. Penguins voitti ottelun numeroin 6-3 ja Chris Kunitz teki hattutempun. Seuraavalla kerralla Vokoun kuitenkin varmaan miettii pariin otteeseen, ennen kuin lähtee seikkailemaan oman maalinsa taakse.

torstai 31. tammikuuta 2013

Älä odota mitään -päivä

No niin. Tänään on SE päivä. SM-liigassa on viimeinen hetki tehdä huippuhankinta, jolla saadaan joukkue taistelemaan mestaruudesta.

Internet täyttyy spekuloinneista, sosiaalisessa mediassa odotetaan isoja kaloja joukkueeseen X, Jatkoaika.com kaatuu suuresta kävijämäärästä ja keskustelupalsta tavoittelee taas kävijäennätyksiä.

Viime vuosien perusteella odotus lienee taas ihan turhaa. Liigaseurat ovat tehneet läpi tammikuun siirtoja ja luottaminen johonkin viime hetken supervahvistukseen on varsin turhaa. Katsotaan vaikka viime vuosien viimeisen päivän hankintoja ja siirtoja.

2012

HIFK lainasi Tuomas Huhtasen, Ässät hankki Jakub Sindelin ja TPS Pasi Hirvosen. Mika Viinanen ja Kim Strömberg siirtyivät ulkomaille. Toisin sanoen yksikään siirto ei vaikuttanut oikeastaan yhtään mihinkään.

2011

Vili Sopanen siirtyi JYPistä Pelicansiin ja Marko Kauppinen Jokereista KalPaan. Juuso Rajala siirtyi Raumalta TPS:ään. Patrik Lostedt löysi tiensä takaisin Bluesiin. Angel Krstevin piti siirtyä Lukkoon, mutta ei siirtynytkään. Osoittautui, että mies oli rikki. Osa ylijäämäpelaajista (mm. Samuli Suhonen) siirtyi ulkomaille. Ulkomailta Suomeen lopulta saapuivat ylipainoiseksi osoittautunut Tyler Arnason sekä kolmosveskariksi hankittu Timo Lindström.

Jokerit tosin sai napattua hyödyllisen pelaajan, kun Henri Heino siirtyi Pelicansista Helsinkiin. Jokerit sai samalla eliittiluokan nelossentterin. Liigan tähtipelaajaksi ei hän, kuten ei yksikään muukaan hankinnoista, kuitenkaan noussut.

2010

Päivän suurin siirto? Kristian Kudroc siirtyi Frölundasta Ässiin. Nyt hän pelaa KHL:ssä, mutta ensimmäinen Ässien kausi oli melko vaatimaton, samaten koko toinen kausi. SaiPan hankkima Daniel Sondell oli myös kelpo vahvistus.

Muuten päivää kaunisti lähinnä sen vaatimattomuus. Liigan sisällä siirtyivät Dan Iliakis, Marko Mäkinen, Aki Seitsonen ja Toni Häppölä. Liigan jättivät Henri Laurila ja Per Johnsson.

2009

Ulkomailta Suomeen saapui yksi pelaaja: maalivahti Markus Korhonen! Liigan sisällä Toni Kirén siirtyi Kärpistä HPK:n riveihin. Sami Torkki ja Jussi Tarvainen lähtivät ulkomaille. Huh huh, mitä tähtien säkenöintiä!

Sama meininki koskee myös paria aiempaa vuotta.

Toisin sanoen ykkössentteriä tai ykköspuolustajaa tuskin kannattaa liigajoukkueen fanien nytkään odottaa. Haaviin saattaa hyvällä tuurilla tarttua jokin hyvä roolipelaaja. Suurimmat siirrot lienee kuitenkin jo tehty.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Näkemiin Dixon!

Kai tämä asia pitää käsitellä edes lyhyesti.

Stephen Dixon oli Mika Toivolalta huikea hankinta. Onhan se myönnettävä, että siihen aikaan Euroopassa tarjolla olevista pelaajista Dixon oli se paras ja nimekkäin vaihtoehto. NHL/KHL-tason hyviä pelaajia oli joitain tarjolla, mutta liigajoukkueen budjeteilla he olivat mahdottomia hankintoja. Kun Toivolan aiemmat viritelmät olivat yksi toisensa jälkeen epäonnistuneet, tuli Ruotsissa onnistuneen ja KHL:ssä kohtalaisesti pelanneen Dixonin vuoro.

Mika Toivolalla oli kesällä 2011 vain yksi tavoite. Radek Smolenakin jo tultua joukkueeseen Ässät kaipasi enää yhden palapelin palasen lisää. Se oli ykkössentteri. Dixonin skouttaus ei ollut iso tehtävä, mutta hänen kanssaan tehty sopimus oli hyvä näyte osaamisesta. Hänen takiaan Ässien pelaajabudjetti venyi ja paukkui, mutta riski oli otettava. Lopulta täytyy muistaa, että kaikki ison rahan hankinnat ovat riskejä. Jotkut ovat coreylockeja, jotkut muut stephendixoneja.

Dixonin kauden alku oli itse asiassa hieman huolestuttava. Ensimmäisissä otteluissa pisteitä ei kertynyt, vaan moottorin käynnistymiseen vaadittiin useampi ottelu. Lopulta Dixon löysi yhteisen sävelen Tomas Zaborskyn kanssa, ja loppu olikin historiaa. Zaborsky iski 52 ottelussa 35 maalia, Dixon keräsi 60 ottelussa 53 pistettä.

Ihme kyllä hän teki vielä jatkosopimuksen Ässien kanssa. Zaborsky ehti jo siirtymään KHL:ään, mutta SM-liigan ehdottomiin huippupelaajiin kuulunut Dixon jäi vielä täksi kaudeksi Poriin. Dixon palkitsi porilaiset keräämällä 44 ottelussa yhtä monta pistettä ja hän on vieläkin liigan pistepörssin viides. Samalla hän nousi Ässien kaikkien aikojen parhaiden ulkomaalaisten joukkoon yhdessä Mark Jooriksen, Vladimir Vujtekin, Jason Williamsin ja Tomas Zaborskyn kanssa.

Dixon ei kuitenkaan ole sellainen pelaaja, joka yksin kykenisi ratkaisemaan otteluita. Hänen erinomaisuutensa perustuu hyvään peliin kentän kummassakin päässä. Hän on hyvä syöttämään, hän on kohtuullinen luomaan peliä, mutta hän ei ole hyökkäyspäässä mitenkään poikkeuksellinen. Kokonaisvaltaisesti hän on kuitenkin erinomainen paketti, sillä lopulta melko hyvien hyökkäyspään taitojen lisäksi hän on hyvä myös omassa päässä. NHL jäikin haaveeksi lähinnä liikkeen vuoksi, ei niinkään taitojen tai pelikäsityksen vuoksi.

Kanadalaissentteri ei ehkä yksin ratkaise otteluita, mutta hän teki ketjuistaan ja ketjukavereistaan vielä pykälää parempia. Tomas Zaborsky, Veli-Matti Savinainen ja Michael Ryan pelasivat loistavasti Dixonin kanssa, ja siitä iso kiitos kuuluu paljon hyviä syöttöjä antaneelle Dixonille.

Aika Ässissä on nyt kuitenkin ohitse. 26. tammikuuta Ässät lopulta vastasi myöntävästi venäläisjoukkueiden kyselyihin. Dixonin aika Porissa on ohi. Seuraava pysäkki on Venäjä ja mitä ilmeisimmin Lokomotiv Jaroslavl.

Ässien kausi on ollut kahden edellisen kauden jälkeen pettymys, ja joukkue on hyvää vauhtia vajoamassa pudotuspelien ulkopuolelle. Sen vuoksi yleisökeskiarvo ei ole sitä, mitä taloudellisesti on toivottu. Tällaisessa tilanteessa Dixonin myyminen on perusteltua. Ässät saa useita satojatuhansia euroja tililleen, millä taloudellinen tulos saadaan pelastettua, ja millä ensi kauden joukkueen kasaaminen helpottuu.

Urheilullisesti Dixonin jättämää aukkoa ei täksi kaudeksi voi kuitenkaan enää paikata. Vaikeaa se on ensi kaudellakin.

torstai 17. tammikuuta 2013

Barkov ja Saros CSS:n Euroopan rankingien kärjessä

NHL Central Scouting on julkaissut pari päivää sitten uudet rankingit. Eurooppalaisten kärjessä on suomalaisnimiä.

Eurooppalaiset kenttäpelaajat
1. Aleksander Barkov - Tappara
2. Elias Lindholm - Brynäs
3. Rasmus Ristolainen - TPS
4. Valeri Nichushkin - Traktor Chelyabinsk
5. André Burakovsky -  Malmö
6. Jacob de la Rose - Leksand
7. Robert Hägg - MODO
8. Alexander Wennberg - Djurgården
9. Artturi Lehkonen - KalPa
10. Marko Dano - Slovan Bratislava
...
13. Juuso Ikonen - Blues
22. Miro Aaltonen - Blues
23. Joose Antonen - JYP
38. Saku Salminen - Jokerit
40. Aleksi Mustonen - Jokerit
42. Atte Mäkinen - Tappara
55. Juuso Riikola - KalPa
58. Henrik Haapala - Tappara
61. Saku Kinnunen - KalPa
67. Matias Pulli - TPS
68. Aleksi Ainali - HIFK
78. Niko Ojamäki - Ässät
80. Thomas Nykopp - HIFK
82. Felix Westermarck - Blues
84. Janne Puhakka - Blues
90. Juuso Vainio - HPK
93. Otto Rauhala - Tappara
94. Aleksi Mäkelä - Ilves
97. Jimi Kuronen - Lukko
99. Mika Ilvonen - Blues
111. Panu Mieho - HIFK
112. Oskari Siiki - TPS
115. Eetu Koivistoinen - Blues

Eurooppalaiset maalivahdit
1. Juuse Saros - HPK
2. Ebbe Siönäs - AIK
3. Marcus Högberg - Linköping
4. Ivan Bocharov - MVD Balashikha 2
5. Luka Gracnar - Salzburg
6. Ville Husso - HIFK

Pohjois-Amerikan listoilta mainittakoon sen verran, että kenttäpelaajien kärkikolmikkona on Seth Jones, Nathan MacKinnon ja Jonathan Drouin. Maalivahtien listan kärkipaikkaa pitää Zachary Fucale. Samalla listalta löytää sijalta 20 suomalaisnimen Swift Current Broncosin Eetu Laurikaisen päästyä listalle.

Täytyy kyllä sanoa, että kärkinimien lisäksi Suomella ei ole kovin paljoa ilon aiheita. Minun on hirvittävän vaikea uskoa vaikkapa Riikolan, Haapalan tai Kinnusen varaukseen. Kärki on terävä, mutta suomalaisten varausikäluokan leveys puuttuu.

Minulla on sellainen tuntuma, että Miro Aaltonen olisi ollut varmasti varaus, mikäli olisi pysynyt ehjänä nuorten MM-kisoissa. Esitykset olivat nuorten maajoukkueen paidassa siihen asti niin hyviä, että jokin joukkue olisi varmasti varannut hänet viimeisillä kierroksilla. Nyt varaus on "vain" melko todennäköinen.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kuukauden juniori: Atte Mäkinen

Myönnetään, että nyt tuli aika pitkä tauko blogiteksteistä. Yritän jatkossa parantaa pahoja tapojani.

Nyt tammikuun kuukauden juniorin kimppuun. Tällä kertaa Porin visiitin teki Tappara.

Atte Mäkinen
191 cm / 93 kg
Syntynyt 17.5.1995 Tampereella
Kasvattajaseura: Tappara

Atte Mäkinen on kenties 95-ikäluokan lupaavin puolustaja. Se ei ole edelleenkään ihan jokapäiväistä, että alaikäinen suomalaispuolustaja pelaa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Eikä sekään ole kovin yleistä, että 17-vuotias puolustaja on pelannut liigapelejä. Tällä kaudella kehitys ei kuitenkaan ole edennyt toivotulla tavalla.

Mäkisellä on omat selkeät vahvuutensa. Omassa päässä puolustaja on todella vahva. Puolustaja on isokokoinen ja käyttää sitä hienosti hyödykseen. Mäkinen onkin hyvin sijoittuva oman pään isäntä, jota vastaan on ikävä pelata. Puolustuspäässä Mäkinen on ollut tällä kaudella näkemistäni 95-syntyneistä kaikkein paras paketti.

Junioreissa näkee harvoin fyysistä peliä. Siksi Mäkinen olikin mukava yllätys. Oli hienoa nähdä, että isokokoinen pelaaja osaa käyttää kroppaansa ja pelaa fyysisesti. Hän taklaa, mikäli siihen on paikka, eikä päästä pelaajia maalin eteen ilman mustelmia. Ikävä kyllä Porissa fyysisyys meni ajoittain hieman yli, sillä puolustaja näytti yrittävän horjuttaa fyysisyydellään vastustajia turhankin paljon. Sitä kuvastaa aika hyvin täysin turha kiekottoman pelaajan estämisestä aiheutunut jäähy.

Mäkisen liigauran toistaiseksi on Tapparan liigajoukkueen laajan materiaalin lisäksi kaksi suurempaa heikkoutta. Hyökkäyspäähän Mäkinen on vaatimaton, eikä liikekään oikein vakuuta.

Hyökkäyspelissä Mäkinen on juuri sellainen, kuin hyvät peruspuolustajat usein ovat. Kiekko kyllä liikkuu ihan hienosti perussyötöissä, mutta siihen taidot miltei jäävätkin. Mäkinen ei todellakaan ole sellainen puolustaja, joka olisi kentällä luova, antaisi huikeita syöttöjä, tekisi hienoja harhautuksia tai tekisi vahvoja nousuja omalta alueelta hyökkäyspäähän. Siitä kertoo myös nuorten SM-liigassa kerätty vaatimaton pistepotti (seitsemän pistettä).

Mäkinen teki Ässiä vastaan maalin. Puolustaja sai kiekon viivalta ja laukaisi. Samalla hän osoitti sen, että lyöntilaukaus on ainakin kunnossa. Laukauksessa oli potkua ihan eri tavalla, kuin monella muulla juniorilla.

Puolustajalle tulee vielä suuria ongelmia liikkeen kanssa. Isolta pelaajalta en odota mitään huippunopeita jalkoja, mutta Mäkisen liike näytti omaan silmääni monin tavoin puutteelliselta. Hän ei kyennyt korvaamaan yleistä kankeuttaan hyvällä nopeudella, eikä myöskään liikkeellä sivuttain tai taaksepäin. Tässä asiassa hänen täytyy vielä tehdä paljon töitä, sillä näin heikolla liikkeellä tulee ongelmia jatkossakin. Liigauraa on vaikea tehdä, mikäli liike on keskitasoa heikompaa.

Vahvuudet:
Koko
Puolustuspään peli

Heikkoudet:
Hyökkäyspelaaminen
Liike

Yhteenveto: Alle 18-vuotiaiden MM-kisat kutsuvat Mäkistä varmasti, mutta seuraavat pari vuotta kertovat uran suunnan. Omaan päähän Mäkinen on hyvä pelaaja, minkä vuoksi hän saa vielä varmasti mahdollisuuden pelata liigassa. Liikkeen kehittyminen ja hyökkäyspään pelaamisen hiominen ovat kuitenkin ratkaisevassa roolissa. Se kertoo sen, tuleeko Mäkisestä lopulta maajoukkuetasolle pyrkivä peruspuolustaja mallia joonasjärvinen vai vain pelkästään liigassa juuri ja juuri pärjäävä peruspuolustaja.