Suomalaisittain ensi kesän NHL:n varaustilaisuus on yhtä aikaa erittäin kiinnostava, mutta myös jonkinlainen pettymys. Viime kesänä odotin enemmän kovia nimiä, mutta vain listani kärkikuusikko on mielestäni kyennyt etenemään urallaan odotetulla tavalla. Toki täytyy muistaa, että positiivisena puolena kärkikolmikko on sitten sitäkin kovempi ja Barkovin varausnumero lienee pienin suomalaisen saama varausnumero vuoden 2002 jälkeen.
Viimeinen listaukseni on viime marraskuulta. Yleisiä huomioita sen jälkeiseltä ajalta:
Positiiviset yllätykset:
Juuse Saros on koko ajan nostanut asetelmiaan omissa silmissäni. Saros on jo nyt itsestään selvä ykkösvahti alle 18-vuotiaiden kisoihin. Nuorten SM-liigan torjuntaprosentti on huima, ja ennen kaikkea maajoukkueessa on kulkenut. Saroksen torjuntaprosentti on maajoukkueturnauksesta toiseen päälle yhdeksänkymmenen, kun taas esimerkiksi Ville Husson torjuntaprosentti on ollut selvästi alle tuon lukeman.
Miro Aaltonen pelasi erinomaista liigakautta ja esitti ennakkoluulottomia otteita nuorissa leijonissa. Pisteitä tuli, luistin liikkui erinomaisesti ja kehitys oli ottanut harppauksia eteenpäin. Ikävä kyllä heti nuorten kisojen ensimmäisessä ottelussa Aaltonen loukkaantui. Samalla hävisi mahdollisuus "varmaan" varaukseen. Hyökkääjä on kuitenkin osoittanut kykenevänsä kehittymään ja se yhdistettynä hyvään asenteeseen voi hyvinkin kiinnostaa NHL-joukkueita.
Jonatan Tanus oli nuorempana ikäluokkansa ykkösnimi, mutta viimeisten vuosien aikana moni on mennyt kehityksessä ohi. Kuitenkin hyvin liikkuvalla pelinrakentajalla on sellaisia ominaisuuksia, joita monella suomalaisella ei tässä ikäluokassa ole. Koko on edelleen ongelma, mutta osa huolista on viime listauksen jälkeen hävinnyt. Erittäin vaikean alkukauden jälkeen Tanus on alkanut kerätä pisteitä Kanadan juniorisarjoissa. Jos sama tahti jatkuu, varaus on edelleen mahdollinen. Alle 175-senttinen suomalainen ei kuitenkaan missään tapauksessa ole kovinkaan monen papereissa halutuinta tavaraa.
Lisäksi kaikki listalle nousseet ovat olleet mieluisia yllätyksiä. Niko Ojamäki, Thomas Nykopp, Henri Ikonen, Felix Westermarck ja Jere Friberg ovat kaikki hivenen tavallista suomalaisjunioria isompia pelaajia, joilla kaikilla on hyviä ominaisuuksia. Potentiaalia on kaikilla, mutta kaikilla on myös hyvin pitkä matka huipputasolle.
Negatiiviset yllätykset:
Joose Antonen, Janne Juvonen ja Atte Mäkinen ovat edelleen kymmenen kärjessä, mutta onnistujiksi en heitä kuitenkaan laske. He ovat noin korkealla oikeastaan vain sen vuoksi, ettei parempiakaan pelaajia ole tarjolla. Jokaisen kaudelta kykeni odottamaan enemmän, mutta tulosta ei ole tullut odotetusti. Lisäksi Antonen näyttää edelleen turhan flegmaattiselta kokoonsa nähden ja Mäkiseltä odottaisi edes jonkinlaisia kiekollisia suorituksia.
Ville Husso oli pitkään kiinnostavin suomalaisvahti tästä ikäluokasta, mutta hiljalleen hänen statuksensa on pudonnut. Teknisesti hän on erittäin lupaava ja kokoa on tarpeeksi, mutta kiekko ei tartu toivotulla tavalla. Näytöt pikkuleijonista ovat varsinkin liian heikot. Suomen puolustus ei ole kovinkaan vahva alle 18-vuotiaissa, mutta Husson torjuntaprosentti on kerta toisensa jälkeen luokaton, kun puolestaan Saros onnistuu miltei aina. Kyllä se jostain kertoo.
Eetu Koivistoinen on vaipunut myös koko ajan alemmaksi listallani ja hän on pudonnut jo maajoukkueen ulkopuolelle. Kokoa ja oikeastaan vauhtiakin on riittävästi, mutta kiekollisena kehitystä ei ole tullut tarpeeksi. Samaten kiihtyvyys on luokatonta, minkä vuoksi Koivistoinen tuntuu olevan jäällä koko ajan hetken myöhässä. Luistelua voi parantaa ja silloin hän nousee pelaajana uudelle tasolle. Koivistoisen kehitys on kuitenkin jäänyt junnaamaan paikalleen, mikä luo kysymysmerkkejä lopullisen potentiaalin suhteen.
Henrik Haapalaa ei näy enää listallani, vaikka hän oli viimeksi sijalla 11. Tuolloin hän oli pelannut erinomaisen alkukauden liigassa, mutta sen jälkeen hän on lähinnä keskittynyt alleviivaamaan heikkouksiaan. Alkukaudesta Barkovin erinomaisuus auttoi myös Haapalaa, mutta ilman häntä hän ei ole kyennyt antamaan tarpeeksi näyttöjä. Pieni koko on edelleen ongelma, eikä Haapalalla ole edelleenkään erityisiä osa-alueita, joissa hän loistaisi. Siksi hänen varauksensa jäänee toista kertaa peräkkäin väliin.
Quethas Draft Ranking, helmikuu 2013
1. (1) Aleksander Barkov - Tappara
2. (2) Rasmus Ristolainen - TPS
3. (3) Artturi Lehkonen - KalPa
4. (4) Juuso Ikonen - Blues
5. (5) Saku Salminen - Kiekko-Vantaa / Jokerit
6. (13) Juuse Saros - HPK
7. (8) Joose Antonen - JYP-Akatemia / JYP
8. (9) Janne Juvonen - Peliitat / Pelicans
9. (6) Atte Mäkinen - Tappara
10. (14) Miro Aaltonen - Blues
11. (7) Ville Husso - HIFK
12. (12) Aleksi Mustonen - Kiekko-Vantaa / Jokerit
13. (16) Atte Tolvanen - Ässät
14. (15) Jonatan Tanus - Peterborough Petes (OHL)
15. (-) Niko Ojamäki - Ässät
16. (-) Thomas Nykopp - HIFK
17. (10) Eetu Koivistoinen - Blues
18. (-) Henri Ikonen - Kingston Frontenacs (OHL)
19. (-) Felix Westermarck - Blues
20. (-) Jere Friberg - Lukko
Suluissa viimekertaiset sijoitukset.
Jokerikorttina mainitsen Matias Pullin. Puolustaja ei ole listallani siksi, että en ole nähnyt häntä vielä tällä kaudella. Loukkaantuminen pilasi koko alkukauden, eikä ensimmäisissä peleissä tullut tulostakaan. Vuodenvaihteessa maajoukkueessa tosin näytti tulevan tehojain. Kiekolliselta potentiaaliltaan Pulli on ylivoimaisesti kiinnostavin suomalaispuolustajistamme, mutta pudotuspeleissä ja maajoukkueessa pitää tulla vielä näyttöjä. Lisäksi mittaa on toivottavasti tullut lisää. Kuten sanottu, en ole nähnyt häntä vielä tällä kaudella, mutta 172 senttiä on ainakin puolustajalle aivan liian vähän. Toivottavasti hän on kasvanut edes parilla sentillä.
Onpas hieno! :)
VastaaPoista