Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen urakka Kanadassa päättyi viime yönä 4-3 voittoon Venäjästä. Näin Suomi saavutti kisoista kunniakkaan viidennen sijan. Suorituksessa ei ole mitään hävettävää, sillä kyseinen sijoitus on Suomen paras sitten vuoden 2006 pronssin. Muutenkin sijoitus oli juuri se, mihin ennakkoon Suomen arvioin. Erona alkuperäiseen on vain Sveitsin nouseminen välieriin ja Venäjän jääminen Suomen taakse. Ruotsi ja USA veivät Suomea odotettuakin enemmän, mutta ilahduttavaa oli kaksi hyvää esitykset Venäjää vastaan. Venäjä kuitenkin on joka vuosi vaarallinen joukkue, ja vaikka tämä ikäluokka oli normaalia heikompi, niin suoritus silti ansaitsee hatunnoston.
Muutenkaan joukkueesta ei paljoa epäonnistujia löytynyt. Oikeastaan kun aloin miettimään, niin niitä oli kaksi isoa ja kaksi vähän kyseenalaisempaa. Epäonnistujiin minun silmissäni kuuluivat Pohjois-Amerikan kaukaloon tottuneet Toni Rajala ja Jyri Niemi, vaikka heidän piti olla tottuneita pieneen kaukaloon. Rajalan otteet olivat suorastaan käsittämättömän huonoja, sillä vuosi sitten hän pelasi jo paremmin ja U18-kisojen loistokkuus oli kadonnut Atlantin ylityksessä. Se juonikkuus ja vauhti, mitä Rajala on aiemmin esittänyt, puuttui nyt täysin. Niemi esitti hyvää lämäriään pariin otteeseen, mutta muuten suoritus ei ollut läheskään yhtä hyvä, kuin viime vuonna. Omassa päässä oli selkeää haparointia, jota Niemeltä ei vielä viime vuonna nähty. Pienemmät pettymykset ovatkin sitten Joni Ortio ja Mikael Granlund. Ortio ei missään vaiheessa ollut voittava vahti, mutta Ortiolla oli ilkeä tehtävä olla miltei koko ottelun kylmänä ja kun laukaus sitten tuli, se olikin usein todella paha. Loistokkuus puuttui otteista, mutta ei me pelkästään Ortioon kaaduttu. Ja Granlundilta odotettiin ehkä vähän liikaa SM-liigan perusteella. Kaikesta huolimatta Granlund sai kisoista 7 pistettä, vaikka ketjukavereina olivat yössä vaeltanut Rajala ja Granlundin tyylille täysin sopimaton Teemu Hartikainen. Lisäksi Granlund ei ole vieläkään edes täysi-ikäinen, vaan on edustuskelpoinen kahdessa seuraavassakin nuorten MM-kisoissa! Aikaa on vielä, vaikka muille jakaa.
Ortio oli lievä pettymys, mutta ehkä sitten ensi vuonna menee paremmin?
Mutta mennään sitten positiivisempiin asioihin. Suomen joukkueessa oli mielestäni muutama selkeä onnistujakin. Selkeimmät olivat Sami Vatanen ja Teemu Hartikainen. Vatanen oli äärimmäisen varma kiekon kanssa, teki paljon hienoja ratkaisuja ja oli omassa päässäkin yllättävän hyvä. Hartikainen taas teki juuri sitä mitä osasi, eli toi fyysisyyttä ja suoraviivaisuutta Suomen peliin (tosin Granlundin kustannuksella) ja hakeutui tylysti hakattavaksi maalin eteen. Laukauksien laatu tosin oli heikko, mutta silti Hartikaisen maalisaldokin karttui neljällä. Hyvin pelasivat mielestäni myös Joonas Rask, Iiro Pakarinen, Teemu Eronen ja Jani Lajunen. Nuo neljä pelasivat pirteää peliä, vaikka tulosta ei välttämättä syntynytkään varsinkaan isoja maita vastaan. Mutta silti esimerkiksi Pakarinen oli USA:ta vastaan lopussa tulikuuma ja teki maalinkin.
Ensi vuonna on sitten Suomella SE vuosi, jolloin menestystä pitää tulla. Nykyisestä joukkueesta jää jäljelle edelleen todella laadukas runko, jota vahvistetaan vielä muutamalla laadukkaalla pelaajalla. Nykyisestä joukkueesta ensi vuonnakin mukaan mahtuvat Joni Ortio, Sami Vatanen, Tommi Kivistö, Mikael Granlund, Toni Rajala, Joonas Nättinen ja Iiro Pakarinen. Lisäksi jo tänä vuonna viimeisinä pudonneina olivat ensi vuoden kisoihin mukaan mahtuvat maalivahti Sami Aittokallio, puolustaja Rasmus Rissanen ja hyökkääjä Teemu Tallberg. Ja vielä tämänkin lisäksi taustalta on tulossa lukuisia hyviä pelaajia. Maalivahteja on nuoremmissa ikäluokissa ihan kohtuullisesti, puolustukseen ovat tulossa esimerkiksi Nico Manelius, Lauri Kärmeniemi ja Mikael Aaltonen ja hyökkäys saa tähdikseen nykyiseen joukkueeseen verrattuna vieläkin potentiaalisemmat kaverit, kun Teemu Pulkkinen, Erik Haula ja Joonas Donskoi päässee irti.
Ensi vuonna nähdään erittäin potentiaalinen Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti