Aina välillä on hyvä katsoa vähän ajassa taaksepäin ja katsoa, miten ennustukseni ovat toteutuneet. Ennustaminen on vaikeaa ja vaikka kuinka tietää lajista, niin ennustaminen ei silti muutu yhtään helpommaksi. Hieman se auttaa, mutta koska urheilijat ja joukkueenjohdon miehet ovat kaikki aina ihmisiä, niin aina muutoksia tulee. Mutta katsotaan, mitä parin viime kuukauden aikana on tapahtunut.
Jussi Makkonen sai odotetusti lähteä Minskistä. Mutta hän ei palannutkaan Suomeen aivan heti. Hän kävi kääntymässä Ruotsin kautaa Frölundassa kaiketi jollain KHL-statuksella. Ymmärtääkseni Makkonen ei Ruotsissakaan aivan sysipaska ollut, mutta potkut tuli toista kertaa tällä kaudella. Joten matka jatkui sitten lopulta takaisin Suomeen. Osoitteeksi tuli yksi spekulaationi kohteista, eli JYP. Ei Makkonen vieläkään Immonen ole, mutta sentterikaartia hän varmasti vahvistaa selkeästi ja näin auttaa JYP:iä mestaruusjahdissa.
Mestaruusjahdista puheen ollen... HIFK. Mikä hitto noille tuli? Paperilla kaikki näyttää edelleen hyvältä, mutta varsinkin oma pää vuotaa käsittämättömällä tavalla. Oma teoriani onkin se, että vaikka selässä lukee Clarke, Söderholm tai Lupaschuk, niin kyseessä ei ole kyseiset pelaajat, vaan kadonneita kaksoisveljiä tai jotain muuta vastaavaa. Hirschovits ja Haatajakin maleksivat jossain unten mailla ja herran jestas 17-vuotias Mikael Granlund ei voi yksin kannatella liigajoukkuetta. Maalivahti Mika Noronen sentään ilmeisesti on hieman parantanut, mutta tällä menolla poika ei palaa vielä tänäkään vuonna Stadiin.
Pikkuleijonien tähtipelaaja Sami Vatanen saa ensi vuonna uuden valmentajan nuorten maajoukkueeseen
Nuorten maajoukkueeseen voisi palata sen verran, että Hannu Jortikka astui nyt sitten syrjään. Tilalle valittiin tänä vuonna apuvalmentajana ollut Lauri Marjamäki, joka on mielestäni erinomainen valinta. Hän on tehnyt Bluesissa erinomaista työtä apuvalmentajana ja Bluesin taktinen osaaminen on näyttänyt osin hänen ansiostaan hyvältä. Lisäksi hänellä on maine hyvänä valmentajana nuorten pelaajien kanssa, joka on iso plussa nuorten maajoukkueen osalta. Ja hän on vielä nuori ja nälkäinen valmentaja, joten ensi vuosi on mielenkiintoinen pikkuleijonien suhteen. Ortio, Vatanen, Kivistö, Manelius, Aaltonen, Kärmeniemi, Rissanen, Granlund, Rajala, Haula, Pulkkinen, Donskoi, Nättinen, Pakarinen, Tallberg ja kumppanit voivat yllättää vuoden kuluttua vuodenvaihteessa!
Joel Armia on tehnyt blogin jälkeen tehoja noin pisteen ottelussa. Hän on vakiinnuttanut paikkansa Ässien A-junioreiden kärkimiesten joukossa ja peliaika on koko ajan kasvussa, varsinkin Niko Palosen siirryttyä KooKoon riveihin loppuvuodeksi. Näin Armialta myös kaksi kahden maalin peliä, jossa mukana oli ohjaus ilmasta ja upea sekä hallittu maali rangaistuslaukauksesta. Myös U18-maajoukkueen päävalmentaja Sakari Pietilä on huomannut Armian taidot ja valitsi pojan alaikäisenä Valko-Venäjän turnaukseen. Alaikäisiä tuossa joukkueessa ei kovin montaa ole, joten saavutus on hieno. Toivottavasti ruuti on kuivaa myös tuolla tasolla, jotta kevään U18-kisoissa tehot eivät olisi pelkästään Granlundin, Pulkkisen ja Donskoin varassa.
Suomen loukkaantumistilannekaan ei ole niin paha kuin pelkäsin. Jokainen loukkaantunut pelaaja pelannee olympialaisissa. Tuomo Ruutu on tällä hetkellä ainoa pieni kysymysmerkki, mutta Koivu ja Lehtinen ovat jo pelanneet ja Selänteenkin pitäisi päästä pelikuntoon. Mutta näiden loukkaantumisten jälkeen tuli mielenkiintoinen ilmiö. Aina kun suomalaispelaaja on joutunut jättämään yhdenkin vaihdon sivuun, niin joku Iltalehti tekee heti lööpin ja nostaa pelkoa siitä, että onko olympialaiset vaarassa. Sami Salon tapauksen vielä ymmärsi, mutta Kimmo Timonen aiheutti jo äänekästä hymyilyä. Katsoin pelin, jossa Timonen "loukkaantui". Kovasti mies irvisteli vaihtoaitiossa... yhden vaihdon ajan. Kaksi minuuttia myöhemmin Timonen pelasi jo ylivoimaa. Olipa paha loukkaantuminen.
Ja porilaisten marssi on hiipumassa. Heti blogini jälkeen alkoi tappioputki. Vierasotteluista on tullut nyt tappioita ja Jokereita vastaan peli oli ilmeisesti aivan karmeaa kuraa. Tänä iltana Porissa pelataan uudelleen Jokereita vastaan, josta voiton olisi tultava. Muuten alkaa gorilla painamaan selässä ja se ei tuolle joukkueelle sovi. Jos itseluottamus ei ole kunnossa, niin taitavat pelaajat eivät saa itsestään kaikkea irti ja samalla pudotuspelit ovat vaarassa. Uskon ja toivon Ässien kuitenkin pääsevän takaisin voittojen tielle. Pienet suvantovaiheet ovat kuitenkin aika normaalia pitkässä sarjassa.
Ässät ja Jokerit kohtaavat tänään jälleen kerran. Alkaako tänään Porilaisten marssi uudelleen?
Vielä viimeinen asia. Vaasan Sportin tilanne oli juuri sellainen kuin arvelinkin. Talous on niin kuralla, että pelaajia ollaan nyt kaupittelemassa. Suuripalkkaisia pelaajia ei vain taida olla helppo myydä. Lou Dickenson, Bryan McGregor ja Tuomas Immonen ovat toki myynnissä, mutta huoliiko miehiä kukaan heidän hintalapullaan, ja saako Sport heistä tarpeeksi korvausta? Joka tapauksessa Juhani Tamminen sai samalla lähteä Sportista ja samalla Mestiksen kiinnostavuus laski jääkiekkoleijonan lähtiessä pois Vaasasta. Se oli Sportin ja Tamin yhteisen taipaleen päätös. Tamminen menee muualle ja Sport yrittää pysyä jatkossa Mestiksessä. Mutta todennäköisesti selkeästi pienemmällä budjetilla ja omilla kasvateilla. Ehkä nyt pitkäjänteinen työ alkaa myös Vaasassa.
Mutta sellaista se on. Osissa tapauksista olin oikeassa, osassa taas väärässä. Mutta sellaista sattuu ja jatkossakin pitää edetä kohti uusia veikkauksia sekä uusia onnistumisia ja epäonnistumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti