Seuraa heitä alkavalla liigakaudella

SM-liiga menettää jokainen kausi osan huippupelaajistaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettei liigassa olisi paljon kiinnostavia pelaajia. Pyrin nyt kasaamaan jokaisesta joukkueesta kolme omasta mielestäni kiinnostavinta pelaajaa. ja samalla perustelemaan lyhyesti, että minkä takia heitä kannattaa seurata.

Tommi Huhtala, Blues
Ässistä Espooseen siirtynyt hyökkääjä taklaa ja taistelee illasta toiseen. Tekee samalla useita maaleja.

Jere Karalahti, Blues
Isokokoinen ja kovaotteinen puolustaja tuomittiin jo menetetyksi pelaajaksi. Nousi kuitenkin viime kaudella uudelleen maajoukkueeseen.

Camilo Miettinen, Blues
Hyökkääjä erottui viime keväänä muutenkin kuin kypärän alta pursuavista hiuksistaan. Taitava pelaaja kykenee kääntämään otteluita Bluesille.

Mikael Granlund, HIFK
Nuori Suomen tulevaisuuden toivo pelaa vielä vuoden SM-liigassa. Taistelee tosissaan pistepörssin voitosta. Nuori hyökkääjä on päässyt myös postimerkkiin MM-välierissä tehdyllä ilmaveivillään.

Ville Peltonen, HIFK
Vuoden 95 MM-finaalin ratkaisija. Kokenut hyökkääjä pelaa viimeisiä kausiaan, joten häntä kannattaa mennä katsomaan vielä kun voi.

Toni Söderholm, HIFK
MM-kisoissakin esiintynyt puolustaja nousi viime keväänä uudestaan huipputasolle. Jatkaako samalla tasolla?

Alex Leavitt, HPK
HPK:n hankinta Saksan divarista. Sentteri on kuitenkin kyennyt tekemään kovia tehoja sarjassa kuin sarjassa. Onko tällä kaudella vaarallisempi omassa vai vastustajan päässä?

Teemu Rautiainen, HPK
HPK:n nuori pelaaja on todella taitava käsistään. Ikävä kyllä hän on myös SM-liigan lyhimpiä pelaajia.

Marko Tuulola, HPK
Kokenut puolustaja pelaa iän tuomalla varmuudella. Aloittaa viimeisen liigakautensa.

Ville Koistinen, Ilves
Takaisin Tampereelle palannut puolustaja, joka on pelannut NHL:ssä ja MM-kisoissa. On sen verran hyökkäävä puolustaja, että pelasi NHL:ssä ajoittain hyökkääjänä.

Jesse Niinimäki, Ilves
Ensimmäisen kierroksen varaus ja paljon hukattua potentiaalia. Niinimäki on viime vuosina vihdoin löytänyt itsestään sisäisen urheilijan ja mailataituri tekee tällä kaudella paljon pisteitä.

Vesa Toskala, Ilves
NHL:ssä viimeiset kaudet olivat luvattoman heikkoja. SM-liigassa kyvyt voivat riittää todella vakuuttaviin esityksiin, mikäli itseluottamus on kunnossa.

Ilari Filppula, Jokerit
Oli viimeksi Suomessa pelatessaan maagisen hyvä hyökkäyspäädyssä. Farmissa syntyi 64 pistettä ja sillä Filppula oli pistepörssin 16.

Markus Nordlund, Jokerit
Vaarallinen kummassakin päässä kenttää. Puolustaja ei ole erityisen varma omassa päässä, mutta tulinen laukaus aiheuttaa vastustajissa kauhua.

Teemu Pulkkinen, Jokerit
Nuori lupaus, joka monipuolistui viime kaudella huomattavasti. Pulkkinen tunnetaan parhaiten tulisesta ja tarkasta laukauksestaan, jonka lataaminen kestää ikävä kyllä turhan kauan.

Antti Pihlström, JYP
Kenties liigan nopein luistelija. Säntäilee kentällä sähäkästi sinne ja takaisin. Maaleja syntyy paljon. Vielä enemmän elävä ihmiskuula hukkaa niitä

Sami Vatanen, JYP
Puolustajan luistelu on jo miltei taidetta. Kiekollisesti erinomainen ja varma puolustaja pelaa vielä kauden Suomessa ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan.

Jonne Virtanen, JYP
Isokokoinen hyökkääjä on aina kyennyt fyysiseen peliin. Viime kaudella hän teki myös yllättävän monta nättiä maalia.

Sami Kapanen, KalPa
Kerran jo uransa lopettanut Kapanen on vuoden 1995 maailmanmestareita. Onnistuuko paluu liigajäille ongelmitta?

Adam Masuhr, KalPa
Ruotsalaispuolustaja vakuutti jo ensimmäisellä kaudellaan huippuluokan ylivoimapuolustajana. On sen jälkeen kehittynyt myös oman pään pelissä.

Sakari Salminen, KalPa
Fyysisesti Salminen ei ole vieläkään erityisen vakuuttava. Mutta onneksi kädet toimivat huikean hyvin.

Joonas Donskoi, Kärpät
Nuori lupaus murtautui viime kaudella Kärppien kokoonpanoon. Nyt röyhkeältä laiturilta odotetaan selkeää parannusta viime kauden pisteisiin.

Mikko Lehtonen, Kärpät
Kaikin tavoin loistava puolustaja SM-liigaan. Pelannut niin maajoukkueessa kuin NHL:ssä.

Jari Viuhkola, Kärpät
Huippuluokan sentteri terveenä. Mutta viimeisinä kausina Viuhkola on ollut kaikkea muuta. Entä nyt?

Teemu Aalto, Lukko
Puolustajan laukaus on pelottava ase. Toisaalta omalle joukkueelle aivan yhtä pelottavaa on Aallon puutteellinen puolustuspelaaminen.

Charles Bertrand, Lukko
Ranskalaisia pelaajia ei usein SM-liigassa näe. Nyt Bertrandilla on mahdollisuus päästä melko isoon rooliin.

Perttu Lindgren, Lukko
Viime kauden SM-liigan pistepörssin voittaja. Loistava pelinrakentaja, jonka huippusyötöt ovat vaarallisia erityisesti ylivoimalla.

Niko Hovinen, Pelicans
Isokokoinen maalivahti oli välillä viime kaudella ainoa syy sille, että Pelicans hävisi otteluita vain maalilla tai kahdella.

Ryan Lasch, Pelicans
Pieni hyökkääjä pärjää koostaan huolimatta. Kun kädet ja jalat käyvät, lopputulos voi olla huikea.

Markus Seikola, Pelicans
Viimeksi Ilveksessä pelatessaan huikeita tehoja kahden kauden ajan. Ylivoimalla liigan parhaimpia puolustajia.

Jarno Koskiranta, SaiPa
SaiPan nimettömän hyökkäyksen ainoa valopilkku. Käväisi jo maajoukkueessakin. Todennäköisesti SaiPan kultakypärä kauden lopussa.

Richard Lintner, SaiPa
Huippuluokan slovakialaispuolustaja tuli viime kauden lopulla Lappeenrantaan ja pelasi miltei puoli tuntia ottelussa. Tänä vuonna rooli ei ainakaan pienene.

Ville Paalanen, SaiPa
Pienikokoinen pelaaja, mutta taklaa siitä huolimatta kaikkia eteen tulevia.

Antti Erkinjuntti, Tappara
Näppärä laitahyökkääjä ei ole vieläkään tehnyt lopullista läpimurtoa. Nyt olisi korkea aika nostaa tasoa.

Tuukka Mäntylä, Tappara
Mäntylä oli edelliskaudella otsikoissa lähinnä taklausten vuoksi. Samalla unohtui se, että pienikokoinen Mäntylä on samperin hyvä puolustaja.

Joey Tenute, Tappara
Jos on terve, tekee pisteitä. Mutta onko hän kunnossa?

Marko Anttila, TPS
Liigan pisin hyökkääjä, joka vauhdissa ollessaan on liki mahdoton pysäyttää. Tampereella odotettiin monta vuotta turhaan lopullista läpimurtoa.

Rasmus Ristolainen, TPS
Suomen lupaavimpia puolustajia. Nuori puolustaja on kookas, hyvin liikkuva ja hyvä kiekollisilta taidoiltaan. Saattaa jo nyt pelata suurimman osan kaudesta SM-liigasta.

Ville Vahalahti, TPS
TPS-ikoni tekee takuuvarmaa työtä vuodesta toiseen. Ykkösketjun laituri, joka voi taas kerran päästä noin 40 pisteeseen.

Joel Armia, Ässät
Isokokoinen ja taitava ensimmäisen kierroksen varaus. Tekee todennäköisesti tälläkin kaudella suuren osan liigakauden hienoimmista maaleista.

Tuomas Santavuori, Ässät
Mies, joka luistelee paremmin sivulle kuin eteenpäin. Tekee myös paljon pisteitä.

Ville Uusitalo, Ässät
Huippunopea luistelija pelaa hyvällä tasolla vaikka 30 minuuttia ottelussa väsymättä juurikaan. Liigan parhaita kahden suunnan puolustajia.

Keskushyökkääjien metsästyksen lopputulos

Kesäkuussa tein blogitekstin liigajoukkueiden kesän ostoslistoista. Huomion arvoinen seikka oli se, että todella moni joukkue kaipasi keskushyökkääjää. Ja usein vieläpä sitä kärkinimeä. Joukkueilla on nyt ollut kaksi kuukautta aikaa hankkia se maaginen kärkisentteri. Liigakauden lähestyessä onkin hyvä katsoa, miten joukkueet ovat tavoitteissaan onnistuneet.

HPK

Alex Leavitt on jonkinlainen arpa, joten varmempi kaveri oli haussa. Pienellä budjetilla kauteen lähtevä HPK sai kuitenkin hankittua melko pätevän pelaajan. Slovakialainen Marek Zagrapan on pelannut kolme kautta AHL:ssä melko hyvillä tehoilla ja sen jälkeen siirtynyt KHL:ään. Venäjällä vietetyt vuodet olisivat toki voineet mennä paremminkin. Tämän lisäksi taitavan Zagrapanin esitykset ailahtelevat paljon. Tässä hankinnassa on riskinsä, mutta HPK tuskin olisi edes voinut hankkia riskitöntä pelaajaa. HPK onnistui siis oletusarvoisesti hankinnassaan hyvin.

Ilves

Ilveksellä olisi tarvetta keskushyökkääjälle. Pasi Määttänen lopetti viime kauden jälkeen, jonka takia sentteriosasto on kapea. Jostain syystä Ilves ei kuitenkaan ole hankkinut edes leveyttä tuolle osastolle, joten joukkue lähtee kauteen suurella riskillä. Entä jos Mark Lee loukkaantuu ja/tai Matias Myttysestä ei ole kakkossentteriksi?

KalPa

Tommi Miettinen ja Matti Kuparinen ovat ehdolla ykkösketjuun. Heidän tasonsa ykkösketjun keskellä on kysymysmerkki. KalPalla oli siis selkeä tarve huippusentterille, mutta jostain syystä panostukset tulivat jo ennestään kovatasoiseen laituriosastoon. Jukka Hentunen ja Ossi Saarinen eivät hirveästi lohduta pimeinä syysiltoina, mikäli keskushyökkääjät eivät kykene pelaamaan tarpeeksi hyvällä tasolla.

Pelicans

Pelicans etsi ykkössentteriä. Sitä ei tullut. Sen sijaan joukkue hankki kaksi kakkossentteriä. AHL:ssä 29 pistettä 42 ottelussa tehnyt Justin Hodgman on vielä kehittyvä pelaaja, joka tuskin vielä on parhaimmillaan. Tero Koskiranta taas tekee paljon töitä, mutta ketjuaan hän ei kykene kannattelemaan. Sentterit ovat joka tapauksessa melko hyviä ja tuovat joukkueeseen leveyttä. Onkin kiinnostavaa nähdä, että kuinka pitkälle Pelicansin tasaisen hyvä sentterikalusto riittää.

TPS

TPS hankki äskettäin Ryan Stonen. Hän on tehnyt farmissa hyviä tehoja ja kuulostaa melko potentiaaliselta hankinnalta. Viimeisinä kausina hän on kuitenkin kärsinyt loukkaantumisista, ja se taas ei kuulosta kovin hyvältä. Stone on pelannut usein myös laidalla. Usein tällaiset Pohjois-Amerikasta tulleet pelaajat sopivat paremmin Suomen kaukalossa laidalle, joka saattaa myös aiheuttaa Turussa päänvaivaa. TPS:n budjetilla Stone on kuitenkin todella hyvä hankinta.

Ässät

Vähemmän yllättäen Porista ei ole kuulunut pelaajauutisia. Ässät on hakenut laadukasta sentteriä ja rima on hankintojen suhteen ollut korkealla. Kenties jopa liian korkealla. Paul Szczechuran kanssa Ässät oli ilmeisesti jo lähellä sopimusta, mutta NHL-peikko tuli väliin. Porissa odotus siis jatkuu vielä ja todennäköisyys huippusentterin löytämisestä pienentyy päivä päivältä. Jos parin päivän sisällä kuuluisi pelaajauutisia...

SaiPan lohduton tilanne

SaiPan viime kausi oli surullinen. Viime kesänä kaikki sen sijaan näytti vielä hyvältä. SaiPa oli pelannut pirteän kauden ja kerrankin joukkue päätti panostaa kiinnittämällä omat avainpelaajansa jatkosopimuksilla. Lisäksi joukkueeseen hankittiin Dale McTavish ja Per Savilahti-Nagander. Ennusmerkit olivat siis paljon tavallista paremmat.

Kelkka lähti kuitenkin hyvin nopeasti väärään suuntaan. Heti aluksi joukkue koki pahoja loukkaantumisia ja erityisesti Daniel Sondellin menetys oli todella paha. Loukkaantumisen takia myös Savilahti-Naganderin alkukausi oli surkea. Pienempiä loukkaantumisia tuli kauden aikana miltei kaikille pelaajille, joten fysiikkaharjoituksen tason pystyi hyvin kyseenalaistamaan. SaiPan tilannetta ei helpottanut myöskään se, että loukkaantumisten takia monia pelaajia jouduttiin ylipeluuttamaan ja erityisesti maalivahti Joni Myllyniemi väsyi pahasti. Kaupan päälle aiemmalla kaudella hyvin onnistuneet pelaajat, kuten Joni Tuominen, Pauli Levokari, Carlo Grünn ja Tyler Redenbach, olivat pettymyksiä. Kaiken huippu oli kuitenkin Scott Barney. Kanadalaishyökkääjä oli nauttinut turhan paljon voimajuomaa ennen auton käynnistämistä ja hän kärysi ratista. Tämän seurauksena SaiPa antoi potkut tähtihyökkääjälleen.

Tammikuussa tilanne näytti jo huolestuttavalta, sillä SaiPa ei ollut menossa pudotuspeleihin. Tämän vuoksi seura hankki takalinjoilleen Richard Lintnerin ja Brian Salcidon. Kumpikin oli joukkueelleen selkeitä vahvistuksia, mutta lopulta Lintner väsyi, ja Salcido SaiPan viime kauden tyylille uskollisena loukkaantui. Näin olleen he eivät kyenneet kääntämään joukkueen suuntaa. Lopputulos oli se, että häviävää joukkuetta ei yleisö jaksanut käydä katsomassa ja pelaajabudjettikin ylitettiin selvästi. Viime kauden taloudelliseksi tulokseksi tuli lopulta lähes miljoonan euron tappiot ja se samalla maalaa lohduttoman kuvan SaiPan tulevaisuudesta.

Tappioiden takia yhteistyökumppanit joutuivat jo nyt sijoittamaan ylimääräisiä euroja joukkueeseen. Siitä huolimatta pelaajabudjettia jouduttiin leikkaamaan 1,2 miljoonaan euroon, joka on selkeästi SM-liigan pienin pelaajabudjetti. SaiPan joukkue ei aiemminkaan ole materiaaliltaan ollut vakuuttava, eikä pelaajabudjetin pienentäminen helpota tilannetta jatkossa. SaiPalla on toki hyvä maalivahti, joka on selkeä etu joukkueelle. Joukkue myös päätti panostaa fiksusti ensisijaisesti puolustukseen pitämällä Lintnerin ja Salcidon, mutta etulyöntiasemaa SaiPa ei silläkään saa, sillä myös muidenkin liigajoukkueiden puolustuskalusto näyttää poikkeuksetta viimeaikaisia kovemmilta. Hyökkäys sen sijaan on vitsi. Oikeastaan vain Jarno Koskiranta ja varauksin Jesse Saarinen erottavat SaiPan hyökkäyksen Mestiksen parhaista hyökkäyskalustoista. Muuten se on aivan sama, että onko joukkueessa Markku Flinck vai Pete Suonpää. Oikeastaan kun tarkemmin miettii, niin Suonpään edustamalla Sportilla voisi olla SaiPaa enemmän annettavaa liigassa. Joukkueella on jo nyt hyvä fanipohja, Mestiksen tasolle suuri pelaajabudjetti ja liikevaihto, sekä valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Sport voisi hyvinkin vuodessa tai kahdessa mennä SaiPan ohi pelaajabudjetissa ja siitä parin kauden päästä olla nykyisen KalPan tasolla.

Lappeenrannassa kyllä tiedostetaan joukkueessa olevat ammottavat aukot. Lintnerin ja Salcidon sopimukset söivät kuitenkin pelaajabudjetin lähes kokonaan loppuun. Tilanne onkin nyt se, että hyökkäykseen haetaan kyllä vahvistuksia, mutta rahaa ei ole. SaiPan tilanne muistuttaa köyhän opiskelijan elämää. Se on hyvin tiedossa, että kaipaisi kunnon ateriaa ja haluakin kunnon aterialle olisi. Mutta sille ei voi mitään, että ei ole varaa edes ostaa sitä halvinta pakettia nuudelia.

Mutta onko SaiPan tilanne nyt sitten lopulta täysin toivoton? No ei. Puolustus varmistaa sen, ettei SaiPa tule liigassa olemaan aivan heittopussi. Mahdollisissa liigakarsinnoissa se taas tulee olemaan suurin erottava tekijä SM-liigan ja Mestiksen välillä. Taloudellinen tilanne voi myös parantua. JYP on noussut muutamassa vuodessa pienestä suureksi, Kalpa on noussut liiganousijasta pudotuspelijoukkueeksi, eikä Pelicansilla ja Ässillä enää ole taloudellisesti hätää. Taloudellisesti SaiPa kyllä kaikesta huolimatta kaipaisi uutta sijoittajaa tai sitten kaikkien yllätykseksi tulevaa nappikautta. Sekin on myös muistettava, että kaksi kautta Ässät ennustettiin "varmaksi" jumboksi, samoin kuin viime kaudella Ilves. Kumpikin joukkue pelasi lopulta yllättävän hyvän kauden ja Ilves pääsi peräti pudotuspeleihin. Paperilla pelejä ei aiemminkaan ole ratkaistu.

Mutta kyllä minusta silti tuntuu, että Elmeri Kaksosta ja Jesse Mankista yritetään nyt laittaa sellaisiin saappaisiin, joissa on liian paljon kasvuvaraa.

Häpeällistä toimintaa Jyväskylässä

Päivän suurin uutinen suomalaiselta jääkiekkorintamalta kantautui Jyväskylästä. JYP on kolme viime vuotta pitänyt Mestiksessä farmijoukkuetta. Tuossa joukkueessa nuoret pelaajat, jotka eivät mahdu liigaan, saavat pelata suuria minuutteja (nuoria) miehiä vastaan. Ymmärrän hyvin syyn farmijoukkueen pitämiselle. Tällä tavoin junioreissa menestyneet pelaajat saavat tilaisuuden päästä pelaamaan melko kovatasoista peliä ja näin parhaimmillaan systeemistä hyötyvät sekä liigaseura että pelaajat. Pelaajan on parempi pelata, kuin istua penkillä tai pelata itselle liian huonossa sarjassa.

Sen sijaan farmijoukkueen nimi on ollut jo pitkään kauniisti sanottuna aika huono. Noustessaan Mestikseen Diskoksen raunioille perustettu D-Kiekko teki farmisopimuksen JYPin kanssa. Joukkueen nimi vaihdettiin samalla aiemmin joukkueen nimessä ollut väliviiva unohtaen D Teamiksi. Mutta aiempikin nimi oli parempi kuin tänään julkaistu uusi nimi. Jatkossa joukkue tunnetaan sitten nimellä JYP-Akatemia. Nopeasti keskustelupalstoilla ja Twitterissä alkoi spekulaatio joukkueen lyhenteestä. JYP-Akat on tällä hetkellä varsin vahvoilla...

Omasta mielestä nimi on käsittämättömän huono ja sarjan tasoa vähättelevä. Kyse on kuitenkin Suomen toiseksi korkeimmasta sarjatasosta. Lisäksi Mestiksen voittaja on Suomen jääkiekkoliiton mestari. Kesän aikana Mestis oli saanut joukkueiden taustajoukkoihin Pentti Matikaisen ja Juhani Tammisen kaltaisia arvostettuja nimiä, ja juuri eilen TuTo onnistui tekemään kovan profiilin hankinnan Antti Virtasen muodossa. Nyt tuollaisten hyvien uutisten tuoma uskottavuus voidaan heittää samantien roskakoriin. Tällainen farmipelleily on suomalaiseen jääkiekkoon yksinkertaisesti liikaa . Onneksi Leki ei ole (ainakaan vielä) Tampere-Farmi tai Kiekko-Vantaa Pääkaupunkiseutu-Akatemia, vaikka nuo joukkueet ovatkin voimakkaasti sidoksissa liigajoukkueisiin.

Toivottavasti Jyväskylässäkin tajuttaisiin mahdollisimman nopeasti kuinka tyhmältä JYP-Akatemia kuulostaa. Jos oli pakko kiinnittää seura vielä aiempaakin tiukemmin JYPiin, niin olisivat muuttaneet nimen edes Hurrikaaneiksi tai joksikin vastaavaksi. Toki se on ihan kiva, että JYP saa näin omille A-junioreilleen mahdollisuuden pelata Mestiksessä samoissa väreissä ja lähes saman nimisessä joukkueessa kuin aiemmalla kaudella. Samalla se kuitenkin profiloi seuran harvinaisen muoviseksi, luotaantyöntäväksi ja sanoinkuvaamattoman häpeälliseksi.

Minulle ei nimittäin tämän uutisen jälkeen ainakaan tullut mieleen katsoa, että milloin JYP-Akatemia mahtaa pelata ensimmäisen tv-ottelunsa.

U16-maajoukkue murskasi vastustajansa!

Suomen juniorituotannossa ei olekaan mitään vikaa. Pikkuleijonat ja tarkemmin sanottuna alle 16-vuotiaiden maajoukkue raateli vastustajansa. Lopputulokset 12-3 ja 12-0 eivät jättäneet epäselvyyttä paremmasta joukkueesta. Leijonat.fi otsikoi näyttävästi, että "vuonna 1996 syntyneillä upea avaus". Murskajaiset olisivat kuitenkin vakuuttaneet hieman enemmän, mikäli vastustaja olisi jokin muu maa kuin Itävalta.

Miksi tällainen peli on edes järjestetty? Onhan se selvää, että kaikki muu paitsi Suomen suurinumeroinen voitto olisi täysi shokki. Tällainen tasoero ei hyödytä kumpaakaan joukkuetta. Suomalaisille ei tällainen täysi dominointi tuo mitään haastetta. Peli ei kehitä, jos vastustajasta kävellään näin selkeästi yli. Peli muuttuu vain höntsäilyksi. Ja opettaako tällainen peli muka voittamaan? Tiukkojen ja kovatasoisten pelien voittaminen tekee pelaajia voittajiksi, ei tällaisten höntsien voittaminen pikkumaita vastaan. Vielä vähemmän tämä peli kehitti Itävaltaa. Murskatappiot eivät auta mitään, kun pelaajat eivät kykene pelaamaan itselleen sopivalla tasolla. Eikä murskatappiot ainakaan paranna junioreiden itseluottamusta.

Tarkalleen ottaen mitä näiden pelien olisi pitänyt kertoa U16-maajoukkueen valmennusjohdolle? Itävalta-ottelun perusteella on vähän vaikeaa tehdä johtopäätöksiä pelaajien tasosta kansainvälisissä peleissä, tai edes ketjukoostumuksen ja taktiikan toimivuudesta. Päävalmentaja Tomi Lämsä oli kuitenkin näistä peleistä ilmeisesti tyytyväinen. Joukkue oli 12-0-voitossa panostanut puolustuspelaamiseen ja vastustajalle tuli peräti yksi maalipaikka. Toki Itävallan ja vaikkapa USA:n hyökkäyspelissä voi mahdollisesti olla jatkoa ajatellen pieni vivahde-ero. Lisäksi Lämsä oli ilmeisesti tyytyväinen siihen, että joukkue piti kiinni uusista harjoitelluista asioista. Kohtuullisen helppoahan se on pelata "omaa peliään", jos vastustaja on luokaton. Ruotsia, Tshekkiä, Venäjää tai edes Sveitsiä vastaan pelatun pelin perusteella noista asioista voisi saada oikeasti jotain selville. Mutta Itävalta... Kyllä se jotain kertoo, että laukaukset menivät toisessa ottelussa Suomelle lukemin 64-9. Tai se, että Itävalta hävisi jo aiemmin viikolla Kiekkoreippaan B-nuorille.

Onneksi muut juniorimaajoukkueet pelaavat oikeasti kovia pelejä. U18-maajoukkue pelaa Ivan Hlinkan muistoturnauksessa, jossa Kanadalla, Yhdysvalloilla, Ruotsilla ja Venäjällä on ainakin lähes kovimmat mahdolliset joukkueet kasassa. Näitä vastaan Suomella pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet. Suomellakin on nimittäin koko 94- ja 95-ikäluokkien parhaimmisto paikalla U20-maajoukkueen mukana olevaa Olli Määttää lukuun ottamatta. Ja noista ikäluokista löytyy jopa kansainvälisesessä mittakaavassa useita lupaavia pelaajia. U20-maajoukkuekin pelaa kovia pelejä Lake Placidissa USA:ta ja Ruotsia vastaan.

U18-maajoukkueen ja U20-maajoukkueen tulevat ottelut kelpaavat hyviksi mittareiksi Suomen juniorimaajoukkueiden tasosta. Pelit Itävaltaa vastaan taas ovat pelkkä vitsi.

Tästä se lähtee

Elokuu on jännä kuukausi. Päivät ovat lämpimiä, muttei enää yhtä tukalia kuin heinäkuussa. Yöt alkavat viilentyä ja päivät lyhentymään. Suurin osa ihmisistäkin on jo lopettanut lomansa, tai ovat lopettamaisillaan. Mutta ennen kaikkea elokuu tarkoittaa harjoitusotteluiden alkua.

Oli ihan pakko tarkastaa, että milloin olen viimeksi ollut jäähallissa katsomassa ottelua. Tuo ottelu oli 29.3. Espoossa pelattu 6. puolivälieräottelu. Sen jälkeen on siis mennyt yli neljä kuukautta ilman, että olisin jäähallilla käynyt. Ei siis ihme, että Ässien ja TPS:n A-junioreiden välinen 3.8. pelattu harjoitusottelu houkutteli kohtuullisen lämpimänä päivänäkin. Vaikka onhan se jotenkin outoa, että tulee lämmin kun piipahtaa erätauolla ulkona.

Vielä hienompaa on se, että tapahtumapaikka oli juuri Isomäen jäähalli. Tuossa paikassa kun on tullut vietettyä elämän aikana nelinumeroinen määrä tunteja. Ja tänä vuonna tuo lukema tulee jälleen lisääntymään useammalla sadalla ottelulla. Ei siis ihme, että tunne vähän kuin palaisi kotiin. Varsinkin kun kaikki on ennallaan. Haju on sama vanha tuttu, käytävät ovat edelleen likaiset ja ahtaat (kuten minun ottamasta kuvasta pääkatsomon takaa voi havaita) ja katossakin on tuttu määrä viirejä ja jäädytettyjä numeroita. Laitojen ja jääkoneiston remontoimisesta jossain vaiheessa puhuttiin, mutta eipä niille varmaan ole mitään tehty. Jäämainokset ovat sentään muuttuneet. Ja matkan varrelle on viime talven aikana noussut junioreita varten rakennettu Astora Areena.

Matsi oli itsessään juuri sellaista, mitä kesän jälkeen junioreilta voi odottaa. Eli toisin sanoen mitään erityisen hienoja taktisia oivalluksia tai muutenkaan valmista peliä ei nähty. Peliä katselin kaksi erää. Ensiksi TPS teki viisi maalia. Seuraavaksi Ässät iski kaksi. TPS:ltä Joni Seinelä pelasi vakuuttavaa ottelua. Ässistä taas edukseen erottui Kasperi Nuto.

Tästä se taas lähtee. Kiekkokausi 2011-2012 on alkamassa! Ja eiköhän blogitkin tästä parane, kunhan allekirjoittanut pääsee pelikuntoon.