Suuntana länsi

Syksyllä NHL:n kauden alku on tietyllä tapaa edellisvuosia kiinnostavampi. NHL-sopimuksen on tehnyt aiemminkin moni suomalaispelaaja, mutta viime vuonna realistisesti vain Lennart Petrelliltä ja varauksin Iiro Tarkilta ja Janne Pesoselta saattoi odottaa murtautumista NHL-miehistöön. Ensi vuonna ehdokkaita on paljon enemmän.

Suurin huomio keskittyy tietysti Mikael Granlundiin. Koko ja nopeus ovat edelleen huolenaiheita NHL-unelman toteutumisen suhteen, mutta älykkäälle pelaajalle on tarjolla jo nyt paikka kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Loppukausi ja MM-kisat olivat nuorukaiselta vaisut, mutta kauden alkupuoliskon tekemisellä paikka Wildin kahdesta ensimmäisestä ketjusta, todennäköisesti ykkös- tai kakkosketjun laidalta, on täysin saatavilla. Mikäli Granlund kestää ottelutahdin ja kykenee pelaamaan alkukauden tasollaan, on hänellä mahdollisuus kilpailla kenties jopa vuoden tulokkaan tittelistä.

Maajoukkuetta seuranneille Leo Komarov ja Jesse Joensuu ovat tuttuja nimiä. Kumpikin teki MM-kisojen jälkeen NHL-sopimuksen Komarovin lähdettyä Torontoon ja Joensuun palattua Islandersiin. Kummallakin vaihtoehdot ovat NHL tai Eurooppa, sillä paluu Eurooppaan on mahdollista, mikäli pelipaikka ylhäältä ei aukea. Komarov koki, että hän on nyt valmis yrittämään NHL:ssä, mutta itse en ole ihan täysin vakuuttunut. Komarovin vahvuus kun on energinen hämmentäjän rooli, mutta seurajoukkueessa tulleet tehot näkyivät maajoukkueessa vahvuuden heikkenemisenä ja huipputasolla keskinkertaisen kiekollisen osaamisen korostumisena. Hyökkääjä taistelee alaketjujen roolista Torontossa, joten se sisäinen ärsyttäjä pitäisi löytää uudelleen, mikäli hän ei halua palata Venäjälle. Joensuulla on puolestaan kokoa, fyysisyyttä ja kokemusta NHL:stä. Hän lähti ennen viime kautta takaisin Eurooppaan Islandersin tarjottua kahden suunnan sopimusta. Nyt hän palaa yhden suunnan sopimuksen kanssa. Joensuun suurin ongelma oli se, että hänellä ei ollut NHL:ään selkeää vahvuutta, eikä hän pelannut yhtä kovaa kuin ison kaverin NHL:ssä pitäisi pelata. Maajoukkueessa tutulla tyylillä ja parantuneella luistelulla paikka NHL:ssä on jopa todennäköinen.

Saisiko Suomi tulevalla kaudella uuden NHL-puolustajan? Nyt siihen on kerrankin hyvät mahdollisuudet. Sami Vatasen tietävät käytännössä kaikki suomalaista kiekkoa seuraavat. Pienikokoinen puolustaja on omassa päässä edelleen ongelmissa ja NHL:ssä vääntövoiman puute tulee olemaan suuri haaste. Rapakon takana kuitenkin vaaditaan erityisosaamista ja Vatasen luistelu sekä kiekolliset taidot ovat selkeästi erityisosaamisen puolella. Kun Justin Schultz vielä päätti, ettei siirry Anaheim Ducksiin, Vatanen on ankkalammen hierarkiassa jo nyt lähellä NHL-paikkaa. Toinen kiinnostava pelaaja on lähes täydellinen Vatasen vastakohta, Nashville Predatorsiin siirtynyt Joonas Järvinen. Peruspuolustajaksi profiloitunut Järvinen on ongelmissa luistelun kanssa ja kiekollisesti puolustaja kykenee vain perusratkaisuihin, mutta omassa päässä hän on varma, eikä päästä isompiakaan pelaajia ilman mustelmia oman maalin edustalle. Predatorsissa on tapana peluuttaa pelaajiaan ensiksi farmissa ja nostaa vasta sitten ylös, mutta muodonmuutoksen kokevaan Predators-puolustukseen voi hyvin mahtua jo parin kuukauden jälkeen.

Maalivahtiosasto tarjoaa jälleen pari nimeä. Niko Hovinen oli jo tällä kaudella Philadelphia Flyersin sopimuspelaaja, vaikka pelasikin Pelicansissa. Jättikokoinen maalivahti oli terveenä ollessaan yksi Euroopan kärkivahteja, kuten liigakausi ja Karjala-turnaus osoitti. Ikävä kyllä maalivahdin loppukausi meni piloille lonkkavamman vuoksi. Hän on kuitenkin jo nyt huippuluokan veskari, mutta Flyers luottanee ensi kaudella Bryzgaloviin ja Bobrovskyyn. Hovisella onkin tarjolla paikka farmijoukkue Adirondackin ykkösveskarina, mutta toisaalta Flyersin perinteeksi muodostuneet maalivahtiongelmat tuntien Hovinen voi jossain vaiheessa päästä ylös kokeilemaan. Nuorten MM-kisoissa ykkösvahtina pelannut Sami Aittokallio lähtee Pohjois-Amerikkaan puolestaan hakemaan peliaikaa, jota ei Ilveksessä saanut. Colorado Avalanchella on kuitenkin vino pino sopimuksen alaisia maalivahteja, joten pelipaikan valtaaminen farmissa on kieltämättä lahjakkaalle maalivahdille iso haaste. Laina muualle voi olla todennäköinen vaihtoehto.

Harri Pesonen on kiinnostava pelaaja. Liigassa hän pelasi läpimurtokautensa ja teki yli 20 maalia. Lisäksi hänen pelityylinsä voi sopia hyvin pieneen kaukaloon, sillä hän on melko suoraviivainen hyökkääjä. Vertaisin häntä kuitenkin Juuso Puustiseen ja veikkaan alkavan kauden kuluvan isossa roolissa farmissa, mutta visiitit ylhäällä ovat silti mahdollisia. Nuorisomaajoukkueista tuttu kaksikko Teemu Pulkkinen ja Toni Rajala kokeilee pääsyä NHL-joukkueisiin. Rajala on kyllä taitava, mutta minun on täysin mahdoton nähdä hänen pärjäävän Pohjois-Amerikassa muualla kuin farmissa. Pulkkisella on puolestaan vahvuutenaan hyvä laukaus, mutta hän on yrittänyt  olla viime aikoina jotain ihan muuta kuin maalintekijä. Detroit Red Wings on lupaustensa kanssa kärsivällinen ja peluuttaa heitä useimmiten vuoden farmissa, mutta vielä ensi kaudella Pulkkinen pelannee Jokereissa. Samalla Pulkkinen voisi yrittää löytää itsestään uudelleen maalintekijän ja edelliskauden vireen, jotta ura NHL:ssä olisi edes teoriassa mahdollinen, sillä viime kauden loppu oli hyökkääjältä lähinnä surkuhupaisa. Puolustajaosastolta Jyrki Jokipakan ja Tommi Kivistön kaudet olivat liigassa heikot, mutta kumpikin lähtee kokeilemaan siipiensä kantavuutta Pohjois-Amerikkaan. Jokipakan kohdalla uskon, että hän palaa Ilveksen takalinjoille oltuaan Starsin leirillä. Sen sijaan Kivistö pelannee tulevan kauden Charlotte Checkersissä (Carolina Hurricanesin farmijoukkue) pienessä roolissa.

Joel Armia, Joonas Rask ja Jani Hakanpää tekivät myös NHL-sopimukset, mutta ensi kaudella he pelaavat vielä Suomessa. Maalintekijänä tunnettu Armia toivottavasti ottaa vielä yhden harppauksen eteenpäin nousten Ässien ja nuorten maajoukkueen kärkipelaajaksi, ja samalla hyväksi ehdokkaaksi MM-leirille. Siitä sitten olisi hyvä jatkaa seuraavaksi vuodeksi Sabresin riveihin. Rask kaipaa ehjän kauden Jokereiden nimivahvassa joukkueessa, minkä jälkeen matka jatkunee kohti farmia. Hakanpää pelasi upean kauden ja peruspuolustaja nousi jo joukkueen ykköspakiksi. Kehityksen jatkuessa Hakanpää taistelee ensi kaudella paikasta EHT:lla ja nousee yhdeksi liigan kärkipuolustajista. Sen jälkeen NHL-paikka voisi Järvisen tavoin olla melko lähellä.

Päättyneellä kaudella farmissa pelaavista suomalaisista odotan, että Teemu Hartikainen nousisi ensi kaudeksi vakituisesti Oilersin ryhmään. Lisäksi Juuso Puustisella on hyvän farmikauden jälkeen jonkinlaiset mahdollisuudet napata paikka Predatorsin ryhmästä.

Nyt on monella suomalaisella mahdollisuus täyttää unelmansa ja päästä pelaamaan taalaliigassa. Eli kannattaa jo nyt harkita Viaplayn hankkimista syksyksi.