Be dumb and chase

Kävin katsomassa U20 MM Premiere ottelut lauantaina Helsingin jäähallissa. Yllättäen, olin voitosta huolimatta kaikkein vähiten vakuuttunut Kanadan joukkueesta.

Toki Kanada on jälleen ennakkosuosikki turnaukseen lähdettäessä. Nimilistaa katsoessa se ei voi olla mitään muuta. Joukkueessa on nopeasti laskettuna yksitoista ensimmäisen kierroksen varausta, kaksi tulevaa ensimmäisen kierroksen varausta ja parin vuoden takainen, NHL:ssäkin menestynyt ykkösvaraus. Jos tällainen joukkue saa yhteispelinsä toimimaan, heidät on erittäin vaikea voittaa.

Kaikki on siis hyvin? Omasta mielestäni ei.

Kanadalaisilla on oma perinteinen pelityylinsä. Kiekko päätyyn ja perään. Liiku nopeasti kohti maalia. Lauo paljon. Taklaa jos paikka tulee. Pelaa fyysisesti ja taistele jään jokaisesta sentistä. Nuo yhdistettynä saadaan kasaan tavallinen kanadalainen joukkue, siis samanlainen, mikä nähtiin eilen Helsingissä.

Ongelmahan tulee siinä, että suurelta osin tuo on vain todella typerää. Kanadan joukkueella oli eilenkin kiekon kanssa vain yksi suunta: kohti vastustajan maalia. Tämä taas aiheutti sen, että kanadalaiset kerta toisensa jälkeen joutuivat yhdellä kahta vastaan, tai kahdella kolmea vastaan hyökkäyksiin, joista yksinkertaisesti ei voinut tulla maalipaikkoja. Lopputulos olikin sitten usein joko kiekonmenetys, epäonnistunut harhautusyritys tai rannelaukaus kohti maalia. Ja koska hyökkäysalue Euroopan kaukalossa on melko iso, maalivahdille nuo laukaukset siniviivalta ovat oletusarvoisesti helppoja.

Ja sitten on tuo perinteinen pitkä päätyyn ja perään, dump and chase. Hyvin ajoitettuna se on oikein hyvä taktiikka. Jos iso ja nopea pelaaja pääsee hyvällä vauhdilla hakemaan päätykiekon, se avaa usein tilanteita. Ikävä kyllä useimmiten se on ainoa ratkaisu ja kanadalaiset lähtivätkin hakemaan päätykiekkoa usein melko seisovilta jaloilta. Tällöin puolustajat kyllä useimmiten ehtivät hakemaan kiekon, ja ruotsalaiset syöttelivätkin kiekon useimmiten puolustuksestaan pois ilman merkittävää uhkaa.

Lisäksi Kanadan ongelmana oli aivan turha oman fyysisyytensä korostaminen. Ruotsi sai karmaisevan määrän ylivoimia sen vuoksi, että kanadalaiset tekivät täysin turhia taklauksia, huitoivat mailoillaan tai tarjosivat ruotsalaisten selkään poikittaista mailaa. Joukkueella on luonnollisesti vaikeuksia tottua eurooppalaisiin sääntöihin, mutta mielestäni suurin osa jäähyistä johtui täysin kanadalaisten omasta kurittomuudesta, ei syrjivästä tuomarilinjasta.

Kanadalla oli hyviä hetkiä, mutta ne hyvät asiat johtuivat lähinnä tiettyjen yksilöiden henkilökohtaisista ominaisuuksista ja peliälystä. Ryan Nugent-Hopkins, Mark Scheifele, Jonathan Huberdeau ja Dougie Hamilton olivat yksilöinä kentän parhaimmistoa, mutta nimenomaan joukkueena kanadalaiset eivät vakuuttaneet.

Kanada parantaa varmasti päästyään mukaan itse turnaukseen ja joukkuepeli paranee aivan yhtä varmasti turnauksen aikana, mutta hyvällä joukkuepelillä ja hyvillä yksilöillä varustettu joukkue kykenee varmasti haastamaan Kanadan. Juuri tuossa on Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen sauma.

Kenties nuorten maailmanmestaruus ei mene tänäkään vuonna Kanadaan, vaikka kuinka "hockey is a canadian game".

---

Vielä pitää mainita, että Jatkoaika.com tarjoaa ennakkopaketin nuorten MM-kisoihin. Joukossa on myös pieni osuus allekirjoittaneelta. Käykääpä lukaisemassa!