Näkemiin Dixon!

Kai tämä asia pitää käsitellä edes lyhyesti.

Stephen Dixon oli Mika Toivolalta huikea hankinta. Onhan se myönnettävä, että siihen aikaan Euroopassa tarjolla olevista pelaajista Dixon oli se paras ja nimekkäin vaihtoehto. NHL/KHL-tason hyviä pelaajia oli joitain tarjolla, mutta liigajoukkueen budjeteilla he olivat mahdottomia hankintoja. Kun Toivolan aiemmat viritelmät olivat yksi toisensa jälkeen epäonnistuneet, tuli Ruotsissa onnistuneen ja KHL:ssä kohtalaisesti pelanneen Dixonin vuoro.

Mika Toivolalla oli kesällä 2011 vain yksi tavoite. Radek Smolenakin jo tultua joukkueeseen Ässät kaipasi enää yhden palapelin palasen lisää. Se oli ykkössentteri. Dixonin skouttaus ei ollut iso tehtävä, mutta hänen kanssaan tehty sopimus oli hyvä näyte osaamisesta. Hänen takiaan Ässien pelaajabudjetti venyi ja paukkui, mutta riski oli otettava. Lopulta täytyy muistaa, että kaikki ison rahan hankinnat ovat riskejä. Jotkut ovat coreylockeja, jotkut muut stephendixoneja.

Dixonin kauden alku oli itse asiassa hieman huolestuttava. Ensimmäisissä otteluissa pisteitä ei kertynyt, vaan moottorin käynnistymiseen vaadittiin useampi ottelu. Lopulta Dixon löysi yhteisen sävelen Tomas Zaborskyn kanssa, ja loppu olikin historiaa. Zaborsky iski 52 ottelussa 35 maalia, Dixon keräsi 60 ottelussa 53 pistettä.

Ihme kyllä hän teki vielä jatkosopimuksen Ässien kanssa. Zaborsky ehti jo siirtymään KHL:ään, mutta SM-liigan ehdottomiin huippupelaajiin kuulunut Dixon jäi vielä täksi kaudeksi Poriin. Dixon palkitsi porilaiset keräämällä 44 ottelussa yhtä monta pistettä ja hän on vieläkin liigan pistepörssin viides. Samalla hän nousi Ässien kaikkien aikojen parhaiden ulkomaalaisten joukkoon yhdessä Mark Jooriksen, Vladimir Vujtekin, Jason Williamsin ja Tomas Zaborskyn kanssa.

Dixon ei kuitenkaan ole sellainen pelaaja, joka yksin kykenisi ratkaisemaan otteluita. Hänen erinomaisuutensa perustuu hyvään peliin kentän kummassakin päässä. Hän on hyvä syöttämään, hän on kohtuullinen luomaan peliä, mutta hän ei ole hyökkäyspäässä mitenkään poikkeuksellinen. Kokonaisvaltaisesti hän on kuitenkin erinomainen paketti, sillä lopulta melko hyvien hyökkäyspään taitojen lisäksi hän on hyvä myös omassa päässä. NHL jäikin haaveeksi lähinnä liikkeen vuoksi, ei niinkään taitojen tai pelikäsityksen vuoksi.

Kanadalaissentteri ei ehkä yksin ratkaise otteluita, mutta hän teki ketjuistaan ja ketjukavereistaan vielä pykälää parempia. Tomas Zaborsky, Veli-Matti Savinainen ja Michael Ryan pelasivat loistavasti Dixonin kanssa, ja siitä iso kiitos kuuluu paljon hyviä syöttöjä antaneelle Dixonille.

Aika Ässissä on nyt kuitenkin ohitse. 26. tammikuuta Ässät lopulta vastasi myöntävästi venäläisjoukkueiden kyselyihin. Dixonin aika Porissa on ohi. Seuraava pysäkki on Venäjä ja mitä ilmeisimmin Lokomotiv Jaroslavl.

Ässien kausi on ollut kahden edellisen kauden jälkeen pettymys, ja joukkue on hyvää vauhtia vajoamassa pudotuspelien ulkopuolelle. Sen vuoksi yleisökeskiarvo ei ole sitä, mitä taloudellisesti on toivottu. Tällaisessa tilanteessa Dixonin myyminen on perusteltua. Ässät saa useita satojatuhansia euroja tililleen, millä taloudellinen tulos saadaan pelastettua, ja millä ensi kauden joukkueen kasaaminen helpottuu.

Urheilullisesti Dixonin jättämää aukkoa ei täksi kaudeksi voi kuitenkaan enää paikata. Vaikeaa se on ensi kaudellakin.