Missä ovat uudet NHL:n suomalaiset?

Katsoin eilen vaihteeksi NHL:ää. Huomioni keskittyi New York Islandersin ja Philadelphia Flyersin välisessä ottelussa suomalaisiin pelaajiin. Jesse Joensuu ja Ville Leino ovat kumpikin ihan viimeisimpiä NHL:ään päässeitä suomalaisia. Samalla aloin miettiä, että miksi suomalaisia ei ole päässyt viime aikoina NHL:ään. Miksi alle 25-vuotias suomalainen kenttäpelaaja on harvinaisuus (tällä hetkellä Lauri Korpikoski on ainoa vakiopaikan saanut. Joensuu on siinä rajoilla)? Miksi suomalaisten kenttäpelaajien määrä on yleisesti katsottuna romahtanut NHL:ssä? Nopeasti mietittynä mieleen tuli kaksi selitystä.

Venäjä

KHL on houkutellut suuren rahan perässä monta pelaajaa. Sinne on usein saatu houkuteltua NHL:n ja AHL:n rajamailla olevia pelaajia, sekä muiden Euroopan liigojen tähtipelaajia. Aiemmin osa näistä pelaajista olisi jäänyt Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi Niko Kapasen ja Jarkko Immosen taso voisi hyvin riittää NHL:ssä. Toisaalta Venäjälle on lähtenyt viime vuosina muutama nuorempi suomalaiskiekkoilija, jotka vielä muutama vuosi sitten olisivat lähteneet suoraan Pohjois-Amerikkaan. Eiköhän Jussi Makkonen, Juha-Matti Aaltonen ja Jonas Enlund olleet viime vuosina kysyttyjä ihan NHL:ssä saakka, mutta heidän tiensä vei kuitenkin Venäjälle. Jori Lehterä on oma tapauksensa, sillä hänellä on NHL-sopimus St. Louis Bluesin kanssa, mutta hän on lainalla Lokomotiv Yaroslavlissa. Nuoren keskushyökkääjän kausi on mennyt Venäjällä hyvin, ja hän voisi olla yksi hyvä vaihtoehto NHL:ään nousevaksi suomalaiseksi.

Juhamatti Aaltonen pelaa tällä hetkellä KHL:ää.

Taso ei riitä

Niin surullista kuin se onkin, niin monen Pohjois-Amerikkaan kokeilemaan lähteneen suomalaisen taso ei ole riittänyt, vaan kiekkoilijan alku on joutunut palaamaan takaisin Eurooppaan. Jopa hyvinä lupauksina pidetyt Lauri Tukonen, Petteri Nokelainen, Perttu Lindgren ja Mikko Lehtonen ovat tehneet paluun Eurooppaan. Sama voi olla edessä nykyisilläkin AHL-pelaajilla, kuten Joonas Lehtivuorella, Oskar Osalalla ja Teemu Laaksolla. Tilannetta ei helpota se, että Suomella oli muutama todella onneton ikäluokka (88-90-syntyneet), joista ei alunperinkään odotettu kovin montaa kansalliselle tasolle hyvää pelaajaa, saati sitten NHL-tason pelaajia. Vuoden 2008 nuorten MM-kisojen ykkösketju Sakari Salminen-Joonas Kemppainen-Nico Aaltonen kuvailee hyvin 88-syntyneiden huonoa tilannetta. Muutama hyvä pelaaja voi noistakin ikäluokista nousta kansainväliselle tasolle, mutta heidän tiensä on pitkä. Junioritasolla on kyennyt selkeästi huomaamaan, että muutama maa on selkeästi Suomen edellä niin yksilöinä, kuin joukkueena. Suomalaiset joutuvat ottamaan aikuisena pitkän takamatkan kiinni päästäkseen edes lähelle samaa tasoa.

Entä sitten jatkossa?

Pahin aallonpohja pelaajatuotannossa taitaa olla onneksi takanapäin. Venäjän vaikutus näkyy varmasti myös jatkossa, mutta hyviä ja lupaavia pelaajia on kahden viimeisen kauden aikana tullut liigakartalle useita. Mikael Granlundin, Sami Vatasen, Joel Armian ja Teemu Pulkkisen tulevaisuus on selvästi Pohjois-Amerikassa. Heidän lisäkseen on useampi melko lupaava kaveri (Rajala, Donskoi...), joista voi hyvin tulla oikealla harjoittelulla ja hyvillä esityksillä jopa NHL-tason pelaajia. Siitä huolimatta kenttäpelaajien määrä NHL:ssä tuskin lähtee nousuun. Tällä hetkellä NHL:ssä pelaavat saatetaan kyllä korvata, mutta siinä se.

Mikael Granlund varattiin NHL:ään ensimmäisellä kierroksella.

Mutta onneksi Suomelta on edes tulossa maalivahteja. Tällä hetkellä NHL:ssä pelaa useampi melko nuori maalivahti, AHL:ssa Jussi Rynnäs ja Mikko Koskinen ovat vakuuttaneet ja Suomesta kasvaa koko ajan uusia kansainvälisen tason maalivahteja. Maalivahtivalmennus siis toimii. Vielä kun nuo maalivahdit saisivat eteensä hyvän joukkueen.