Nuorten MM-kisat Buffalossa

Nuorten MM-kisat ovat tulossa. Vuodenvaihteessa pelattavat kisat tuovat esille tulevia tähtipelaajia. Mutta ketä kannattaa seurata? Mitkä ovat kisoissa pelaavien maiden voimasuhteet? Siitä seuraavassa.

Joukkueet

Asetelmat ovat tutut parilta viime vuodelta. Kanada lähtee jälleen kerran ennakkosuosikkina kisoihin. Ykköshaastajana on USA, jolla on myös erittäin hyvät mahdollisuudet. Myös Ruotsin joukkue on tänä(kin) vuonna kova, vaikkei ihan viime vuosien tasolle ylläkään. Venäjä on iskuetäisyyden päässä ja menestysmahdollisuudet ovat olemassa, mikäli maalivahti ja hyökkääjät onnistuvat. Suomi tuleekin jo näiden maiden jälkeen viidentenä. Tshekki, Slovakia, Sveitsi ja Saksa ovat huippumaita jäljessä, mutta keskinäinen kamppailu tulee olemaan kovaa. Suomi ja Venäjä eivät voi aliarvioida näitä maita. Norja tulee sitten kaukana muiden perässä ja on ihme, jos norjalaiset voittavat yhdenkin pelin.

Maalivahdit

Ruotsin Robin Lehner lienee turnauksen kovin maalivahti näin etukäteen ajateltuna. Ottawa Senatorsin paidassakin pelannut ruotsalaisvahti tulee olemaan tärkeä palanen Ruotsin mitalitavoittelua. USA:n Jack Campbell on vakuuttanut tähän mennessä aina maajoukkueessa, mutta kausi OHL:ssä ei ole mennyt erityisen hyvin. Odotettavissa on silti hyvä turnaus. Kanada saa jälleen erittäin kovan ykkösvahdin joko QMJHL:ssä pelaavasta Olivier Roysta, tai OHL:ssä pelaavasta Mark Visentinistä. Sveitsin pääsarjan Langnaussa torjuva Benjamin Conz on pelannut hyvää kautta ja hän saattaa torjua Sveitsin jälleen puolivälieriin. Venäjän Igor Bobkov pelasi viime vuoden nuorten MM-kisat hienosti, mutta tämä kausi OHL:n London Knightsissa on mennyt heikommin ja se aiheuttaa kysymysmerkkejä. Saksan Philipp Grubauer on pelannut erinomaisesti OHL:n Kingston Frontenacsissa ja jo kahdesti Saksan nuorten maajoukkueessa torjunut maalivahti on joukkueen suurimpia tähtiä. Suomen Joni Ortio ei vakuuttanut vielä viime kisoissa, mutta tällä kaudella hänellä on enemmän kokemusta SM-liigasta, joten tason pitäisi olla viimevuotista kovempi. Tshekin ja Slovakian maalivahtitilanne on toistaiseksi epäselvä, mutta kuka tahansa pelaakin ykkösvahtina, niin suureen riemuun ei ole aihetta. Jopa Bluesin A-junioreissa pelaava norjalaisvahti Lars Volden saattaa olla Tshekin ja Slovakian maalivahteja potentiaalisempi tapaus.

Puolustajat

Puolustajissa Kanada, USA ja Ruotsi ovat valovuoden muita edellä. Kanada saa jälleen tukun kovia nimiä puolustukseen ja miltei kaikilla on ensimmäisen kierroksen varaus NHL:ään. Odotettavissa on hyvää peliä erityisesti Ryan Ellisiltä, Jared Cowenilta ja Calvin De Haanilta. USA:n puolustus on Kanadan puolustusta nopeampi, mutta häviää fyysisyydessä ja kenties tähtipelaajat eivät ole aivan yhtä hyviä. Chicago Blackhawksissa käynyt Nick Leddy saattaa kuitenkin olla turnauksen parhaita puolustajia. Ruotsin puolustuksessa huomio kiinnittyy Elitserienissä Skellefteåssa 15 pistettä tehneeseen Tim Erixoniin, sekä ensi kesänä todennäköisesti kolmen ensimmäisen joukossa varattavaan Adam Larssoniin, joka on kokonaisuutena yksi parhaita puolustajia turnauksessa.

Sami Vatanen on kisojen tähtipuolustajia

Näiden maiden jälkeen on suuri pudotus ja seuraavaksi kovin puolustus saattaa olla jopa Suomella kiitos MM-tasoa lähentelevän Sami Vatasen. Jyrki Jokipakka ja Tommi Kivistö saattavat olla myös tällä tasolla kovia tekijöitä. Venäjän puolustus ei ole mikään erityisen kova, mutta KHL:ssä kymmenen pistettä tehnyt Dmitri Orlov voi olla yllättävän hyvä pelaaja. Muiden maiden puolustajat ovat varsin heikkotasoisia paria yksilöä lukuun ottamatta. Erityisesti Norjan ja Saksan puolustajat ovat mahdottoman tehtävien edessä. Kyvykkäitä ja lupaavia pelaajia kuitenkin löytyy näistäkin maista. Slovakian Martin Marincin on olut huimassa vireessä WHL:n Prince George Cougarsissa ja hän lienee Slovakian harvoja valopilkkuja. Seurata kannattaa myös Saksan Konrad Abeltshauseria, Slovakian Adam Janosikia ja Sveitsin Romain Loeffelia. Yksi hyvä puolustaja ei kuitenkaan pelasta muuten heikkoa takalinjaa.

Hyökkääjät

USA:n ja Kanadan hyökkäyskalustot ovat selkeästi muita edellä. Totutusti USA:n hyökkääjät ovat nopeita luistelijoita, kun taas Kanadan pelaajat taistelevat ja ovat fyysisempiä. Taitoa ja ratkaisuvoimaa löytyy kummaltakin maalta todella paljon. USA:lta löytyy kolme AHL-pelaajaa, kun Jerry D’Amigo, Kyle Palmieri ja Jeremy Morin ovat saaneet luvan edustaa maataan. Unohtaa ei myöskään sovi esimerkiksi Chris Kreideria, Nick Bjugstadia, Jason Zuckeria tai Emerson Etemiä. Kanadan hyökkäyksessä taas tehoja odotetaan Jaden Schwartzilta, Brayden Schenniltä, Louis Leblancilta, Ryan Johansenilta, Brett Connollylta, Zack Kassianilta ja ensi kesänä kenties ensimmäisenä varattavalta Sean Couturieriltä. Kummaltakin joukkueelta löytyy vielä hyviä pelaajia puolustaviin rooleihin. Ja vaikka ratkaiseviin rooleihin valitut pelaajat eivät monelle sano vielä mitään, niin tälle tasolle he ovat huikeita pelaajia ja muutaman vuoden päästä NHL:ää seuraavat tuntevat heistä suurimman osan.

Kahden kärkimaan jälkeen tulevatkin sitten Ruotsi, Venäjä ja Suomi. Ruotsin hyökkäyksen tähtipelaajat ovat Brynäsin hyökkääjä Calle Järnkrok, Timrån hyökkääjä Anton Lander sekä OHL:n Kitchener Rangersissa kovaan vireeseen yltänyt Gabriel Landeskog. Muutenkin hyökkäys on melko vahva, muttei esimerkiksi Kanadan tasoa. Venäjän hyökkääjät ovat normaaliin tapaan erittäin taitavia ja yksilötasolla venäläiset ovat tälläkin kertaa huikeita. Hyviä suorituksia kannattaa odottaa esimerkiksi Traktor Chelyabinskissa pelaavalta Evgeny Kutzentsovilta, Sibir Novosibirskissa pelaavalta Vladimir Tarasenkolta, QMJHL.n Saint John Sea Dogsissa pelaavalta Stanislav Galievilta, Lokomotiv Yaroslavlinin joukkueessa KHL:ää jonkin verran esiintyneeltä Daniil Sobchenkolota , Metallurg Novokuznetskin Maxim Kintsyniltä sekä koko kauden Torpedo Nizhny Novgorodin KHL-joukkueessa pelanneelta Semen Valuiskyltä. Venäjän ongelmaksi voi muodostua normaaliin tapaan roolipelaajien puute ja KHL:ssä pelaavien pelaajien vähyys. Eurooppalaisesta juniorisarjasta on aina suuri hyppy näihin kisoihin. Suomi menetti Mikael Granlundin, mutta ykkössentteri Erik Haula on pelannut varsin hyvän kauden Pohjois-Amerikassa Minnesotan yliopistossa. Laidalla on kuitenkin Suomen suurin vahvuus. Teemu Pulkkinen, Joel Armia, Toni Rajala, Joonas Donskoi ja Julius Junttila ovat pelanneet hyvin miehiä vastaan SM-liigassa. Omassa rikkovammassa roolissaan Iiro Pakarinen ja Jaakko Turtiainen ovat myös melko hyviä.

Erik Haulasta toivotaan Suomelle tarpeeksi hyvää ykkössentteriä

Viime vuonna Sveitsi yllätti kaikki menemällä välieriin. Ansio kuuluu pitkälti ensimmäisellä kierroksella varatulle Nino Niederreiterille, joka pelaa myös näissä kisoissa. Hänen kanssaan WHL:n Portland Winterhawksissa pelaavalta Sven Bärtschiltä voi odottaa myös paljon. Sveitsillä on kasassa heidän tasolleen huikea hyökkäys, josta kannattaa ottaa esille kahden edellä mainitun lisäksi Ambri-Piottan Gregory Hofmann ja Inti Pestoni. Tshekin juniorituotanto yskii ja heillä ei ole juuri laajuutta joukkueessaan, mutta heilläkin on mukana pari lupaavaa pelaajaa. Kuvaavaa on se, että nämä pelaajat pelaavat Pohjois-Amerikassa eikä Euroopassa Tshekin omassa juniorisarjassa. Roman Horakin, Martin Frkin, Andrej Nestrasilin ja Ondrej Palatin otteita kannattaa kuitenkin seurata. Slovakialla on Tshekin kanssa sama tilanne. Pari hyvää yksilöä joukkueesta löytyy, muttei laajuutta. Kanadan juniorisarjoissa pelaavat Richard Panik, Andrej Kudrna ja Tomas Jurco ovat tähtipelaajat. Ykkössentteriksi toivotaan Miroslav Preisingeriä, joka ei kyllä ole Slovakiassa tällä kaudella häikäissyt. Saksa on saanut omalle tasolleen hyvän joukkueen kasaan, jonka ykköstähti on OHL:n Windsor Spitfiresissa pelaava Tom Kühnhackl. QMHJL:n Quebec Rempartisia edustava Mirko Höfflin on varattu myös NHL:ään. Lisäksi Kitchener Rangersin Tobias Rieder on myös lupaava ja maininnan ansaitsee viime vuonna nuorten I-divisioonassa huimat 19 pistettä tehnyt WHL:n Seattle Thunderbirdsissa pelaava Marcel Noebels. Saksan pelaajamateriaali ei kuitenkaan riitä millään muita maita vastaan. Sitten on Norja. Norja ei kuulu tälle tasolle. Kuvaavaa on se, että joukkueen tähtipelaaja on Ruotsin Elitserienin MoDoa huikeat kolme ottelua edustanut Sondre Olden, joka ei edes junioreissa ole tehnyt pistettä per ottelu.

Suomi

Pikkuleijonien tilanne ei näytä mahdottomalta. Maalivahtiin Suomi tuskin tälläkään kertaa kaatuu, vaikka siitä ei tule muihin verrattuna etulyöntiasemaa. Puolustus voisi olla parempikin, mutta vain kolmella maalla on selkeästi parempi puolustus. Keskushyökkääjissä on Granlundin poissaolon takia pieni aukko, mutta Haula ja Nättinen eivät aivan toivottomia tapauksia ole. Sen sijaan laitahyökkääjissä Suomella on paljon enemmän laajuutta muutamaan viime vuoteen verrattuna, ja mukana on suuri joukko miehiä vastaan erinomaisesti pelanneita hyökkääjiä. Siksipä Suomi on etukäteen ajateltuna tämän vuoden kisoissa viidenneksi paras maa, joka ei ole juurikaan Venäjän takana. Kärkiviisikon ulkopuoliset maat Suomen pitäisi kyetä voittamaan pelkällä rutiinilla. Alkulohkossaan Suomi lienee toinen ja toisesta lohkosta puolivälierissä vastaan tulisi näin lohkon kolmonen (veikkaan Venäjää). Tällöin Suomella on mahdollisuudet edetä jopa välieriin ja sitä kautta mahdollisesti mitaleille. Viidettä sijaa korkeammalle pääsy kuitenkin vaatii joukkueelta venymistä, ratkaisuja laajalta rintamalta ja ennen kaikkea varmaa maalivahtipeliä. Se on kuitenkin mahdollista. Epätodennäköistä toki, mutta mahdollista.

Teemu Pulkkinen on Suomen kärkihyökkääjä

Loppuun vielä Suomen joukkue ennen viimeisiä pudotuksia.

Maalivahdit:

Sami Aittokallio – Ilves
Joni Ortio - TPS
Samu Perhonen – JYP

Puolustajat:

Jyrki Jokipakka – Ilves
Tommi Kivistö – Jokerit
Nico Manelius – Jokerit
Olli Määttä – JYP
Rasmus Rissanen - Everett Silvertips (WHL)
Sami Vatanen – JYP
Jesse Virtanen - Lukko

Hyökkääjät:

Joel Armia – Ässät
Joonas Donskoi – Kärpät
Erik Haula - University of Minnesota (NCAA)
Julius Junttila – Kärpät
Joonas Nättinen – Blues
Iiro Pakarinen – KalPa
Teemu Pulkkinen – Jokerit
Toni Rajala – Ilves
Miikka Salomäki – Kärpät
Teemu Tallberg – HIFK
Henri Tuominen – Ilves
Jaakko Turtiainen – HPK
Valtteri Virkkunen – Blues

*Loppukommenttina vielä sellainen asia, että tämä teksti on kirjoitettu jo 22. päivä ja paria pikkumuutosta lukuun ottamatta tähän ei ole sen jälkeen koskettu. Sen takia jotkin asiat ovat saattaneet vielä viime hetkellä muuttua*