Uskomaton joukkue!

Huh huh! Käsittämätöntä ajatella, että pitkän tauon jälkeen Suomi oikeasti eilen voitti maailmanmestaruuden. Ja millaisen esityksen jälkeen! 6-1-voitto oli jotain aivan uskomatonta. MM-finaalin kolmannessa erässä suomalaiset kykenivät tekemään viisi maalia. Kuka olisi uskonut? Ei ihme, että suomalaiset ympäri maata ryntäsivät toreille juhlimaan. Jopa Porissa torilla oli arvioiden mukaan tuhat ihmistä, jotka huusivat ja riemuitsivat. Vierellä kulki lähes loputon jono autoja, joista kuului milloin auton töötti, milloin Suomi-aiheisia huutoja ja milloin "Ihanaa Leijonat ihanaa".

Ei tuota joukkuetta etukäteen uskonut sellaiseksi, jolla voitaisiin taistella kullasta. Muille maille tuli lukuisia huippuvahvistuksia NHL:stä. Ruotsillakin oli yhdeksän nykyistä NHL-pelaajaa. Suomella tuo määrä oli neljä (tai no, viisi jos Jesse Joensuu lasketaan). Tuossa joukossa ei ollut yhtään NHL:n huipputason puolustajaa, eikä edes NHL:ssä pelaavaa maalivahtia. Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu toki olivat äärimmäisen tärkeitä vahvistuksia. Heistä muu joukkue sai henkiset johtajat, joiden avulla joukkue hitsaantui tiiviisti yhteen. Ja koska Suomi pelasi erinomaisesti joukkueena, niin samalla yksilöt pääsivät loistamaan. Erityisesti MM-finaalissa onnistumisia tuli todella raajalla rintamalla. Maalin finaalissa tekivät Jarkko Immonen, Petteri Nokelainen, Niko Kapanen, Janne Pesonen, Mika Pyörälä ja Antti Pihlström! Suurin osa oli sellaisia kavereita, jotka eivät juuri pisteitä olleet aiemmin tässä turnauksessa keränneet.

Kokoonpanossa ei ollut NHL-maalivahtia, mutta Petri Vehanen osoitti olevansa ainakin lähellä NHL-tasoa. Maalivahti pelasi loistavan turnauksen ja erityisesti tärkeissä peleissä hän loisti. Kolmessa pudotuspeliottelussa hän päästi vain kaksi maalia! Puolustus oli myös heikko paperilla. He pelasivat kuitenkin yllättävän varmasti. Sami Lepistö ja Anssi Salmela olivat toki pieniä pettymyksiä, mutta se ei haitannut muiden huippusuoritusten ansiosta. Janne Niskala oli kenties Suomen paras puolustaja, joka hyökkäyspään tukemisen lisäksi puolusti erinomaisesti. Omassa päässä Pasi Puistola, Ossi Väänänen ja Lasse Kukkonen pelasivat varmaankin uransa parhaimman turnauksensa tähän saakka. Tälläisiä venyjiä tarvitaan joukkueeseen!

Hyökkäyksessä kaksi parivaljakkoa olivat ylitse muiden. Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu toivat rutiinia ja henkistä johtajuutta peliin ja olivat äärimmäisen tärkeitä joukkueelle. Siinä sivussa syntyi mukavasti pisteitä. Mikko Koivu pelasi kyllä huikean turnauksen ollen tärkeä niin ylivoimalla, alivoimalla kuin tasakentällisinkin. Tärkeä oli myös kaksikko Jarkko Immonen - Mikael Granlund. Immonen voitti yllättäen turnauksen pistepörssin tehden lukuisia tärkeitä maaleja. Granlund taas oli kansainvälisissä peleissä yllättävän kova ja hänen välieräottelun ilmaveivinsä tulee toimimaan pitkään inspiraationa kaikille suomalaisille junioreille. Unohtaa ei sovi myöskään niitä kaikkia näkymättömän työn tekijöitä ja kovia raatajia, kuten Leo Komarovia, Petteri Nokelaista tai Jani Lajusta. He olivat tärkeänä osana tuomassa joukkueeseen laajuutta ja hyvää oman pään peliä.

Suomi on maailmanmestari! Ja se tuli joukkueella, jonka yksilöt eivät ehkä olleet turnauksen parhaimmistoa. Mutta henkisessä kantissa, venymiskyvyssä ja joukkuepelissä me olimme muita parempia. Se riitti voittoon ja nyt me voimme naattia!