Yleensä aamurutiininani on herätä noin kello 6.30 ja avata heti teksti-tv:n sivu 235. Tänään rutiini rikkoontui, kun herätyskello soittikin jo kello 2.55. Laitoin ensimmäiseksi kahvinkeittimen päälle ja menin tietokoneen ääreen. Stanley Cupin finaali oli alkamassa eikä vapaapäivän myötä täytynyt miettiä töihin menemistä. Oli siis aika katsoa jääkiekkoa, vaikka ottelu alkoikin keskellä yötä ja Suomessa sää alkaa muuttua kesäiseksi.
Jo ennen ottelun alkua kotikatsomoihin välittyi hyvä tunnelma. Finaaleita on odotettu Vancouverissa vuodesta 1994 lähtien, joten ei ihme, että fiilikset katsomossa olivat hyvät. Ja alkuseremoniat olivat huikeat. Kyllä ne tuolla rapakon toisella puolella osaavat tällaiset asiat. Kylmänväreet menivät selkää pitkin erityisesti kansallislaulun aikana, kun yleisön annettiin laulaa Kanadan kansallislaulua pitkän aikaa. Huikeaa kuunneltavaa!
Itse pelissä Vancouver Canucks oli erityisesti ottelun lopulla tasakentällisin parempi. Boston Bruinsilla oli ongelmia Canucksin tiiviin puolustuksen kanssa, jonka vuoksi he eivät päässeet oikeastaan edes hyville maalipaikoille. Kummankin ylivoima sen sijaan oli aivan yhtä huonoa (ja vastaavasti alivoima loistavaa), eikä ylivoimamaaleja syntynyt. Parhaimmat maalintekopaikat siunaantuivat ottelun kuvan mukaisesti Canucksille, mutta Bruinsin maalia vartioineen Tim Thomasin kanssa nokikkain päässeet Ryan Kesler ja Jannik Hansen eivät kyenneet yllättämään häntä ja Alexander Edlerin laukauskin osui tolppaan. Ottelun maalivahdit Roberto Luongo ja Tim Thomas olivat todella hyviä läpi ottelun. Tosin mitä muutakaan voisi Vezina Trophy -ehdokkailta edes odottaa? Ottelussa tapahtui myös joitain erikoisia asioita. Dam Hamhuis taklasi näyttävästi Milan Lucicia, mutta samalla hän ikävä kyllä loukkasi myös itsensä. Ja kaikkein erikoisin tapaus oli se, kun ensimmäisessä erässä Alexander Burrows puri Patrice Bergeronia sormeen.
Ottelu näytti kolmannen erän lopulla menevän jo jatkoajalle, sillä maaleja ei tullut. Varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla ottelu kuitenkin ratkesi. Ryan Kesler riisti kiekon vastustajan siniviivan tuntumassa ja antoi poikittaissyötön Jannik Hansenille. Tanskalaishyökkääjä taas syötti kiekon toiselle puolelle Raffi Torresille, jolla oli edessään tyhjä maali. Torres ei näin varmasta maalipaikasta erehtynyt, vaan ohjasi kiekon maaliin, kun ottelua oli vain 19 sekuntia jäljellä. Näin lyhyessä ajassa koko kolmannen erän pelinsä kanssa tuskaillut Boston Bruins ei kyennyt enää vastaamaan, vaan Vancouver sai juhlia ensimmäisen ottelun voittoa.
Ensimmäisen pelin perusteella on vaikea uskoa Boston Bruinsin voittoon. Canucks oli selkeästi parempi ja hallitsi ottelua. Bruins sai pelinsä kulkemaan vain ylivoimalla ja joukkue on ylivoimalla ollut pitkään tehoton. Oikeastaan Bostonin ainoa mahdollisuus taitaa olla se, että Tim Thomas tekee jatkossakin puolimahdottomia torjuntoja ja Bruins saisi jollain tavalla edes pari maalia tehtyä.
...
Huomasin, että tämä on 200. blogitekstini. Tuon määrän tekemiseen on mennyt miltei kaksi vuotta. Varmaan jatkossakin blogeja tulee suurin piirtein samalla tahdilla. Ehkä joskus tulee teksti numero 500 tai 1000...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti